Lue keskustelun säännöt.
Aivan loppu erityislapsen ja muutenkin elämän kanssa
14.02.2020 |
Minulla on luultavasti 4v erityislapsi, hänellä epäillään kehitysviivästymää, autismia, aspergeria, ADHD:ta, ADD:ta ym. Hän ei myöskään puhu ja olemme käyneet pysokogeilla, foniatreilla, neurologeilla, puheterapeuteilla, toimintaterapeuteilla ja vaikka missä jo reilun vuoden.
Lapsen kanssa oli suht helppoa silti viime vuoden loppuun asti, koska hänellä on aina ollut rajat ja käyttäytyy kyllä yleensä hyvin. Kuitenkin viime vuoden lopulla hän aloitti päiväkodissa eri tahojen suosituksista, vaikka olenkin kotona ja silloin "ongelmat" alkoivat hiljalleen. Aloin huomata, että saatoin olla hyvinkin katkera, kun huomasin miten muilla vanhemmilla asiat tapahtuvat "normaalien" lapsien kanssa.
Juuri eilen kun hain lasta hoidosta, huomasin tien toisella puolella isän suurin piirtein saman ikäisen lapsensa kanssa ja hän antoi lapsensa kulkea n.10m edellään, vaikka vieressä kulki autotie, minä en voi tehdä niin todellakaan, lapseni juoksisi samantien autotielle, koska hän ei käsitä ettei sinne voi juosta. Huomasin olevani katkera näinkin pienestä asiasta. Huomasin koko ajan lisää ja lisää asioita, joita minun on pakko tehdä, joita muiden lasten vanhempien ei tarvitse tehdä ja ne asiat sujuvat heillä paljon paremmin ja ihan itsestään. Todella pienistä asioista välillä huomaan olevani katkera, kuten juuri tuo, ettei tarvitse jatkuvasti pitää todella tarkasti silmällä lasta.
Lapsella on mennyt ihan hyvin hoidossa tähän viikkoon asti. Tällä viikolla on alkanut olemaan kovin levoton 3h jälkeen, on siis tällä hetkellä hoidossa kolmena päivänä viikossa (nostettiin juuri kahdesta päivästä) 5h. Minulla menee kuitenkin matkoihin tuosta ajasta 1h, joten saan aikaa itselleni vain hiukan vajaa 4h, jonka senkin usein käytän joihinkin hommiin, jotka on paljon helpompi tehdä kun lapsi ei ole kotona tai hereillä.
Juuri tällä viikolla yksi hoitaja sanoi päiväkodissa minulle, että ihan hyvä kun on tässä hoidossa niin saan hetken hengähtää, että jaksan hänen kanssaan taas illan ja tajusin, että hän oli oikeassa. Inhottaa oma heikkous myöntää tämä, mutta lapsen kanssa on oikeasti todella raskasta, vaikka todella rakas onkin.
Iltaisin nukahtaa hyvin ja nukkuu yöt, joten saan omaa aikaa iltaisin, mutta olen niin loppu, että minun on pakko mennä nukkumaan jo 1h lapsen jälkeen.
Kuitenkin, tänään kun hain lapsen hoidosta, sanottiin että on alkanut olla todella levoton 2-3h jälkeen, että voisinko jatkossa hakea aikaisemmin, niin että on vain 2-3h hoidossa. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että nyt tämä pieni hengähdystaukoni pienenee ja minulla on aikaa itselleni vain 1-2h. Tottakai silti näin teen, koska se on varmaan parempi omalle lapselleni ja muille lapsille. Silti tuntuu pahalta, kun nytkin on todella lyhyt aika, jonka saan itselleni näinä muutamana päivänä. Kaikkina muina päivinä tuntuu olevan aina jotakin, yleensä saa juosta lapsen tutkimuksissa tai hoitaa jotakin asioita. Ja aina minulla on jotakin mietittävää, koska minä pitkälti pyöritän arkeamme kun olen kotona.
Jatkuu...
Kommentit (119)
Niin tämä kehitysvammainen poikani sai vasta 16v. dg autistiset piirteet.
Enemmän päiväkotia koska muista että lapsen aikuisuuteen on aikaa.
Oma katkeruus helpottui kun sain terveen lapsen.
Nyt kun ovat teinejä niin tää erityinen on helpompi.
Hän toki tarvitsee apuani.
En ole töissä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan meillä se ero että asut maalla ja tukea vaikeampi saada. Me asutaan Tampereella ja täällä loistavat tuet.
Haluaisin myös asua maaseudulla mutta Tampereella pysytään, tosin valitaan mahdollisemman rauhallinen asuinseutu.
Vierailija kirjoitti:
Et tietenkään hae hoidosta aiemmin. Olen aina ihmetellyt, että lastenpuolen lähärit voi valita ja kitistä hoidettavista. Talolle tulee sama summa, onko lapsi siellä 4 tuntia vai 2. Mutta kun vähän väsyttää ja on hankala hoidettava, syyllistetään äiti ja sanotaan, että lapsen parhaaksi, kun haet aiemmin pois.
Muilla aloilla on hoidettava ne kaikki. Ne hankalat dementiapapatkin, jotka vetää nyrkillä päin pläsiä, kun luulevat olevansa Karjalan kannaksella taistelemassa. Ei heidän omaisilleen voi sanoa, että haetko pappasi pois viikoksi lomalle, kun se on levoton ja sille olis parhaaksi, kun sais olla tyttönsä tai poikansa perheessä aina muutaman päivän viikosta.
Viet hoitoon ja sanot päiväkodin johtajalle, että henkilökunnalle autismikoulutusta, niin osaavat tehdä palkkatyönsä paremmin.
Muuten kyllä sanon, että hae apua itsellesikin, ennen kuin romahdat. Vaikutat pahasti uupuneelta ja ajatuksesi ovat sen vuoksi tosi synkät.
Halaus sinulle
Totta kai pitää hakea hoidosta aikaisemmin.
Tuo hoito on aloitettu liian rajusti (2×5h). Tuo olisi jonkinlainen ikävä muutos jo normilapsellekin. Aloittaa noin yhtäkkiä noin paljon kerralla. Sitä AP lapsi nyt oireilee. Ollut todennäköisesti järkyttynyt noin rajusta päivähoidon aloituksesta ja hoito sujunut aluksi hyvin ja oireilee nyt jälkikäteen.
Tuollainen hoito pitäisi aloittaa tutustumalla aluksi äidin kanssa joitakin kertoja, kun lapsi on erityinen ja vielä pieni. Sitten lapsi voisi olla 2h kerran viikossa, jota voisi viikkojen jälkeen pidentää 3-4h. Ja viikkojen jälkeen lisätä toinen hoitopäivä jne.
Ihmettelen, etteivät ammattilaiset hoidossa osanneet ennakoida, lapsi tempaistaan yhtäkkiä 10h/vko vieraaseen paikkaan vaikka siihen asti ollut vain kotona. Tuollaisen lapsen kanssa on tärkeää hitaat ja pitkäjänteiset muutoksen, hiljaa totutella... Heidän sisäinen maailma on niin ristiriitainen ja levoton, ettei ole mitään järkeä tehdä ulkopuolisesta maailmasta levotonta jatkuvilla tai suurilla kerrallaan tehdyillä muutoksilla. Lapsi tarvitsee nyt paluuta tuttuun turvalliseen ja tätä hoidosta on ehdotettu, eli hoitopäivien lyhentämistä.
Itse ottaisin kokonaan lapsen pois hoidosta viikoiksi/kuukausiksi ja sen jälkeen pikkuhiljaa totutelisin taas uudestaan hoitoon.
Käsittämätöntä, että aloitetaan rajusti ja sitten pitää peruuttaa, kun olisi aloitettu hitaasti ja sitten lisätty (hoitoa).
Tässä ei ole otettu kantaa AP jaksamiseen, mikä on koetuksella. Olen pahoillani. Ehkäpä miehestäsi olisi apua ottamalla enemmän hoitovastuuta iltaisin tms.
Tässä on vain mietitty lapsen parasta. Onneksi hoidossa ovat, valitettavasti vasta nyt, tajunneet peruuttaa. Oikea tapa olisi ollut aloittaa hitaasti, ettei koskaan olisi tarvinnut peruuttaa.
TORIsta, yksityisen ei tarvitse peruuttaa kauppoja. Ei yksityiskaupassa ole mitään peruutusoikeutta. Kuhan pelottelee ja vaikka ei pelottelisi ja toteuttaa uhkaiksensa niin ostaja ei tule menestymään valituksessa. Ei poliisi edes tutki tuollaista.
Luulin, että AP on YH, kirjoituksen alusta tuli sellainen kuva. Nyt hötyytä miestäsi jakamaan taakkasi!
Voimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tietenkään hae hoidosta aiemmin. Olen aina ihmetellyt, että lastenpuolen lähärit voi valita ja kitistä hoidettavista. Talolle tulee sama summa, onko lapsi siellä 4 tuntia vai 2. Mutta kun vähän väsyttää ja on hankala hoidettava, syyllistetään äiti ja sanotaan, että lapsen parhaaksi, kun haet aiemmin pois.
Muilla aloilla on hoidettava ne kaikki. Ne hankalat dementiapapatkin, jotka vetää nyrkillä päin pläsiä, kun luulevat olevansa Karjalan kannaksella taistelemassa. Ei heidän omaisilleen voi sanoa, että haetko pappasi pois viikoksi lomalle, kun se on levoton ja sille olis parhaaksi, kun sais olla tyttönsä tai poikansa perheessä aina muutaman päivän viikosta.
Viet hoitoon ja sanot päiväkodin johtajalle, että henkilökunnalle autismikoulutusta, niin osaavat tehdä palkkatyönsä paremmin.
Muuten kyllä sanon, että hae apua itsellesikin, ennen kuin romahdat. Vaikutat pahasti uupuneelta ja ajatuksesi ovat sen vuoksi tosi synkät.
Halaus sinulleTotta kai pitää hakea hoidosta aikaisemmin.
Tuo hoito on aloitettu liian rajusti (2×5h). Tuo olisi jonkinlainen ikävä muutos jo normilapsellekin. Aloittaa noin yhtäkkiä noin paljon kerralla. Sitä AP lapsi nyt oireilee. Ollut todennäköisesti järkyttynyt noin rajusta päivähoidon aloituksesta ja hoito sujunut aluksi hyvin ja oireilee nyt jälkikäteen.
Tuollainen hoito pitäisi aloittaa tutustumalla aluksi äidin kanssa joitakin kertoja, kun lapsi on erityinen ja vielä pieni. Sitten lapsi voisi olla 2h kerran viikossa, jota voisi viikkojen jälkeen pidentää 3-4h. Ja viikkojen jälkeen lisätä toinen hoitopäivä jne.
Ihmettelen, etteivät ammattilaiset hoidossa osanneet ennakoida, lapsi tempaistaan yhtäkkiä 10h/vko vieraaseen paikkaan vaikka siihen asti ollut vain kotona. Tuollaisen lapsen kanssa on tärkeää hitaat ja pitkäjänteiset muutoksen, hiljaa totutella... Heidän sisäinen maailma on niin ristiriitainen ja levoton, ettei ole mitään järkeä tehdä ulkopuolisesta maailmasta levotonta jatkuvilla tai suurilla kerrallaan tehdyillä muutoksilla. Lapsi tarvitsee nyt paluuta tuttuun turvalliseen ja tätä hoidosta on ehdotettu, eli hoitopäivien lyhentämistä.
Itse ottaisin kokonaan lapsen pois hoidosta viikoiksi/kuukausiksi ja sen jälkeen pikkuhiljaa totutelisin taas uudestaan hoitoon.
Käsittämätöntä, että aloitetaan rajusti ja sitten pitää peruuttaa, kun olisi aloitettu hitaasti ja sitten lisätty (hoitoa).
Tässä ei ole otettu kantaa AP jaksamiseen, mikä on koetuksella. Olen pahoillani. Ehkäpä miehestäsi olisi apua ottamalla enemmän hoitovastuuta iltaisin tms.
Tässä on vain mietitty lapsen parasta. Onneksi hoidossa ovat, valitettavasti vasta nyt, tajunneet peruuttaa. Oikea tapa olisi ollut aloittaa hitaasti, ettei koskaan olisi tarvinnut peruuttaa.
TORIsta, yksityisen ei tarvitse peruuttaa kauppoja. Ei yksityiskaupassa ole mitään peruutusoikeutta. Kuhan pelottelee ja vaikka ei pelottelisi ja toteuttaa uhkaiksensa niin ostaja ei tule menestymään valituksessa. Ei poliisi edes tutki tuollaista.
Luulin, että AP on YH, kirjoituksen alusta tuli sellainen kuva. Nyt hötyytä miestäsi jakamaan taakkasi!
Voimia.
Tämä!
Ap, vastaat aloituksessa jo itse kysymykseesi mitä pitäisi tehdä.
.
Sanoit:
"Kuitenkin viime vuoden lopulla hän aloitti päiväkodissa eri tahojen suosituksista, vaikka olenkin kotona ja silloin "ongelmat" alkoivat hiljalleen."
.
Eli hoito on syy. Vähennä tai lopeta se ja yritä hoitoa myöhemmin uudestaan erittäin hitaalla aloitustempolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään itsekin, että lastani kiusataan päiväkodissa, en keksi mitään syytä kotoa tälla muuttuneelle käytökselle. Puhuin mieheni kanssa tästä ja hänkin oli sitä mieltä, että hoidossa on voinut käydä jotakin, kun on ollut hankalampi kotonakin. Aion ottaa tämän asian esille, kun vien lapsen seuraavan kerran hoitoon ja myös tulevassa palaverissa, jossa on useampikin ihminen mukana, eikä pelkästään päiväkodin hoitajia.
Lapseni ei ole koskaan ollut väkivaltainen, paitsi joskus 1v tietysti löi, mutta lopetti nopeasti kun kiellettiin ja kerrottiin että se sattuu. Ei ole koskaan purrut tai tahallaan satuttanut, turhautuessaan toki joskus pienempänä saattoi hiukan tuuppaista minua, mutta lopetti kun keksi keinon kertoa mitä halusi. Siksikin ihmettelen tuota, että tuuppii muita lapsia.
Joka päivä kyllä meillä on paljon hellimistä, lapsi tulee itsekin pyytämään pusuja ja silityksiä. Aina otan syliin kun haluaa ja annan pusuja ja haleja pyytämättäkin. Ulkoilemmekin aika paljon, kun meillä on iso oma piha ja keinut pihassa. Asumme maalla, niin täällä on rauhallista ja hiljaista ja lapsi viihtyykin tosi hyvin täällä.
Lapsi ei puhu, mutta hän on löytänyt keinot kertoa, mitä tahtoo tai haluaa. Hän ei oikein välitä piirtämisestä tai maalaamisesta, se menee vain kynien tai pensseleiden järjestelyksi. Kotona ymmärretään aina, mitä lapsi haluaa ja päiväkodissa kuulemma suostuu jonkin verran käyttämään kuvia. Sieltä ollaan oltu myös sitä mieltä, että osa ongelmista voi johtua siitä, että me kotona ymmärrämme hyvinkin pienestä, mitä lapsi on vailla.
Mitään erityisryhmiä tai -päiväkoteja ei enää kuulemma ole, ainoa tukitoimi tällaisille lapsille on avustaja päiväkotiin, mutta normaaleissa päiväkodeissa he joutuvat olemaan.
Kun lapsi aloitti hoidon, kävin hänen kanssaan siellä pari kertaa ennen virallista aloitusta. Itse olisin aloittanut vain yhdellä päivällä 2-3h, mutta päiväkodista oltiin sitä mieltä, että aivan ehdottomasti vähintään 2 päivää, mieluusti 3-4 ja mielellään 6-8h. Minut vakuuteltiin siitä, että se on lapselle vain hyväksi, kun on ollut näin kauan kotona. Olin epäilevä tästä, mutta suostuin, koska ajattelin sen olevan lapselle hyväksi, että kyllä ammattilaiset varmaan tietävät. Mutta nyt kadun tätä päätöstä ja mietin, miten paljon turhaa stressiä olen mahtanut aiheuttaa lapselle.
Puhuin eilen mieheni kanssa ja näytin hänelle tämän ketjun. Hän sanoi, ettei ole tajunnut miten paljon minulla on mielen päällä koko ajan ja miten valtava stressi minulla on kaikesta. Sovimme, että kun hänellä on se lyhyt loma ensi viikolla, ottaa lasta että saan tehdä ihan mitä itse haluan ja yrittää muutenkin ehtiä osallistumaan enemmän, jättää enemmän vapaatoiveita ja toiveita sellaisista vuoroista, että ehtii olemaan enemmän kotona.
Ap
Se on raskasta Ap:lle jos ei saa omaa aikaa mutta raskasta se on tuo lapsen oireilukin liian pitkistä hoitopäivistä.
Valittavana on:
A) vähemmän omaa aikaa mutta helpompaa ja levollisempaa oloa lapsen kanssa kuten ennen hoitoa
B) enemmän omaa aikaa mutta levottomampaa olla lapsen kanssa kun on hoidossa
Kahdesta pahasta valittava pienempi paha.
Ei käy kateeksi :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tietenkään hae hoidosta aiemmin. Olen aina ihmetellyt, että lastenpuolen lähärit voi valita ja kitistä hoidettavista. Talolle tulee sama summa, onko lapsi siellä 4 tuntia vai 2. Mutta kun vähän väsyttää ja on hankala hoidettava, syyllistetään äiti ja sanotaan, että lapsen parhaaksi, kun haet aiemmin pois.
Muilla aloilla on hoidettava ne kaikki. Ne hankalat dementiapapatkin, jotka vetää nyrkillä päin pläsiä, kun luulevat olevansa Karjalan kannaksella taistelemassa. Ei heidän omaisilleen voi sanoa, että haetko pappasi pois viikoksi lomalle, kun se on levoton ja sille olis parhaaksi, kun sais olla tyttönsä tai poikansa perheessä aina muutaman päivän viikosta.
Viet hoitoon ja sanot päiväkodin johtajalle, että henkilökunnalle autismikoulutusta, niin osaavat tehdä palkkatyönsä paremmin.
Muuten kyllä sanon, että hae apua itsellesikin, ennen kuin romahdat. Vaikutat pahasti uupuneelta ja ajatuksesi ovat sen vuoksi tosi synkät.
Halaus sinulleTotta kai pitää hakea hoidosta aikaisemmin.
Tuo hoito on aloitettu liian rajusti (2×5h). Tuo olisi jonkinlainen ikävä muutos jo normilapsellekin. Aloittaa noin yhtäkkiä noin paljon kerralla. Sitä AP lapsi nyt oireilee. Ollut todennäköisesti järkyttynyt noin rajusta päivähoidon aloituksesta ja hoito sujunut aluksi hyvin ja oireilee nyt jälkikäteen.
Tuollainen hoito pitäisi aloittaa tutustumalla aluksi äidin kanssa joitakin kertoja, kun lapsi on erityinen ja vielä pieni. Sitten lapsi voisi olla 2h kerran viikossa, jota voisi viikkojen jälkeen pidentää 3-4h. Ja viikkojen jälkeen lisätä toinen hoitopäivä jne.
Ihmettelen, etteivät ammattilaiset hoidossa osanneet ennakoida, lapsi tempaistaan yhtäkkiä 10h/vko vieraaseen paikkaan vaikka siihen asti ollut vain kotona. Tuollaisen lapsen kanssa on tärkeää hitaat ja pitkäjänteiset muutoksen, hiljaa totutella... Heidän sisäinen maailma on niin ristiriitainen ja levoton, ettei ole mitään järkeä tehdä ulkopuolisesta maailmasta levotonta jatkuvilla tai suurilla kerrallaan tehdyillä muutoksilla. Lapsi tarvitsee nyt paluuta tuttuun turvalliseen ja tätä hoidosta on ehdotettu, eli hoitopäivien lyhentämistä.
Itse ottaisin kokonaan lapsen pois hoidosta viikoiksi/kuukausiksi ja sen jälkeen pikkuhiljaa totutelisin taas uudestaan hoitoon.
Käsittämätöntä, että aloitetaan rajusti ja sitten pitää peruuttaa, kun olisi aloitettu hitaasti ja sitten lisätty (hoitoa).
Tässä ei ole otettu kantaa AP jaksamiseen, mikä on koetuksella. Olen pahoillani. Ehkäpä miehestäsi olisi apua ottamalla enemmän hoitovastuuta iltaisin tms.
Tässä on vain mietitty lapsen parasta. Onneksi hoidossa ovat, valitettavasti vasta nyt, tajunneet peruuttaa. Oikea tapa olisi ollut aloittaa hitaasti, ettei koskaan olisi tarvinnut peruuttaa.
TORIsta, yksityisen ei tarvitse peruuttaa kauppoja. Ei yksityiskaupassa ole mitään peruutusoikeutta. Kuhan pelottelee ja vaikka ei pelottelisi ja toteuttaa uhkaiksensa niin ostaja ei tule menestymään valituksessa. Ei poliisi edes tutki tuollaista.
Luulin, että AP on YH, kirjoituksen alusta tuli sellainen kuva. Nyt hötyytä miestäsi jakamaan taakkasi!
Voimia.
Lisään vielä edelliseen viestiin:
Jos hoito on aloitettu hitaasti niin siinä tapauksessa se ei ole ollut riittävää. Nyt on kuitenkin aika peruuttaa. Hoito on syynä, tavalla tai toisella, levottomuuteen.
Ei ole vaikea nähdä syy-seuraussuhdetta näin ulkopuolisestakaan.
Ao, kerroit:
.
"Kun lapsi aloitti hoidon, kävin hänen kanssaan siellä pari kertaa ennen virallista aloitusta. Itse olisin aloittanut vain yhdellä päivällä 2-3h, mutta päiväkodista oltiin sitä mieltä, että aivan ehdottomasti vähintään 2 päivää, mieluusti 3-4 ja mielellään 6-8h. Minut vakuuteltiin siitä, että se on lapselle vain hyväksi, kun on ollut näin kauan kotona. Olin epäilevä tästä, mutta suostuin, koska ajattelin sen olevan lapselle hyväksi, että kyllä ammattilaiset varmaan tietävät. Mutta nyt kadun tätä päätöstä ja mietin, miten paljon turhaa stressiä olen mahtanut aiheuttaa lapselle."
.
.
.
Erittäin typerää ammattilaisilta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelkään itsekin, että lastani kiusataan päiväkodissa, en keksi mitään syytä kotoa tälla muuttuneelle käytökselle. Puhuin mieheni kanssa tästä ja hänkin oli sitä mieltä, että hoidossa on voinut käydä jotakin, kun on ollut hankalampi kotonakin. Aion ottaa tämän asian esille, kun vien lapsen seuraavan kerran hoitoon ja myös tulevassa palaverissa, jossa on useampikin ihminen mukana, eikä pelkästään päiväkodin hoitajia.
Lapseni ei ole koskaan ollut väkivaltainen, paitsi joskus 1v tietysti löi, mutta lopetti nopeasti kun kiellettiin ja kerrottiin että se sattuu. Ei ole koskaan purrut tai tahallaan satuttanut, turhautuessaan toki joskus pienempänä saattoi hiukan tuuppaista minua, mutta lopetti kun keksi keinon kertoa mitä halusi. Siksikin ihmettelen tuota, että tuuppii muita lapsia.
Joka päivä kyllä meillä on paljon hellimistä, lapsi tulee itsekin pyytämään pusuja ja silityksiä. Aina otan syliin kun haluaa ja annan pusuja ja haleja pyytämättäkin. Ulkoilemmekin aika paljon, kun meillä on iso oma piha ja keinut pihassa. Asumme maalla, niin täällä on rauhallista ja hiljaista ja lapsi viihtyykin tosi hyvin täällä.
Lapsi ei puhu, mutta hän on löytänyt keinot kertoa, mitä tahtoo tai haluaa. Hän ei oikein välitä piirtämisestä tai maalaamisesta, se menee vain kynien tai pensseleiden järjestelyksi. Kotona ymmärretään aina, mitä lapsi haluaa ja päiväkodissa kuulemma suostuu jonkin verran käyttämään kuvia. Sieltä ollaan oltu myös sitä mieltä, että osa ongelmista voi johtua siitä, että me kotona ymmärrämme hyvinkin pienestä, mitä lapsi on vailla.
Mitään erityisryhmiä tai -päiväkoteja ei enää kuulemma ole, ainoa tukitoimi tällaisille lapsille on avustaja päiväkotiin, mutta normaaleissa päiväkodeissa he joutuvat olemaan.
Kun lapsi aloitti hoidon, kävin hänen kanssaan siellä pari kertaa ennen virallista aloitusta. Itse olisin aloittanut vain yhdellä päivällä 2-3h, mutta päiväkodista oltiin sitä mieltä, että aivan ehdottomasti vähintään 2 päivää, mieluusti 3-4 ja mielellään 6-8h. Minut vakuuteltiin siitä, että se on lapselle vain hyväksi, kun on ollut näin kauan kotona. Olin epäilevä tästä, mutta suostuin, koska ajattelin sen olevan lapselle hyväksi, että kyllä ammattilaiset varmaan tietävät. Mutta nyt kadun tätä päätöstä ja mietin, miten paljon turhaa stressiä olen mahtanut aiheuttaa lapselle.
Puhuin eilen mieheni kanssa ja näytin hänelle tämän ketjun. Hän sanoi, ettei ole tajunnut miten paljon minulla on mielen päällä koko ajan ja miten valtava stressi minulla on kaikesta. Sovimme, että kun hänellä on se lyhyt loma ensi viikolla, ottaa lasta että saan tehdä ihan mitä itse haluan ja yrittää muutenkin ehtiä osallistumaan enemmän, jättää enemmän vapaatoiveita ja toiveita sellaisista vuoroista, että ehtii olemaan enemmän kotona.
Ap
Kuten sanoin viestissä no 110, hoito aloitettu liian nopeasti. Liian paljon ja liian nopeaa.
Päiväkodeissakin on lastenhoitaja yms eikä heillä ole tieto-taitotaso korkea. Ja pätevää henkilökuntaa on vaikea saada, hoitajista ja pätevistä lastentarhanopettajistakin on pula.
Lapsesi tarvitsee erityislastentarhanopettajan ja psykologin ja lääkärin hoitoa - ei lastenhoitajien ja lastentarhanopettajien hoitoa. Heillä ei riitä koulutus erityiskasvatukseen!
Luottakaa vanhemmat omiin ajatuksiinne, kuten AP olisi pitänyt luottaa tuossa hoidon aloittamisessa.
Minulla on lievästi kehitysvammainen adhd -lapsi, ja voi luoja, kun oli vaikeaa ensimmäiset vuodet. Ihan sietokyvyn yli meni monta vuotta, eikä mikään auttanut. Mutta kun ikää tulee lisää niin tällainen erityislapsikin kypsyy ja oppii uusia asioita. Voi vähän jo neuvotella niin kuin ihmisten kanssa yleensäkin, että koeta käyttäytyä, kun äitiä väsyttää liian paljon. Kaikkeen tottuu lopulta, minäkin olen oppinut hyväksymään (en olisi uskonut aikoinaan), että mulla ei ikinä tule olemaan normaalia helppoa lasta. En silti vaihtaisi pois. Kaikkihan tietysti toivoo tervettä lasta, mutta hyvä näinkin. Minun lapsi on elämäniloinen ja ilo myös minulle. Luultavasti pääsee myös aikanaan työelämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on kyllä pointtia, että kun olet kahdestaan lapsen kanssa, niin on vähän huono homma vetää sikspäkki, vaikka lapsi nukkuisikin tällä hetkellä.
Ehkä voisit jäädä päiväkodin lähelle rentoutumaan kahvilaan tms. niin saisit omaa aikaa, ja haet lapsen ajoissa pois? Lapsi voi huonosti, jos hoitopäivät ovat hänen tilaansa nähden liian pitkät ja raskaat.
Voimia kuitenkin! Olet varmasti hyvä äiti lapsellesi!
Siis miten ihmeessä on huono homma?? Sikspäkistä nyt ei kukaan tule niin humalaan että kyky lapsesta huolehtimiseen ja tilannetaju katoaa. Ärsyttää tuollainen kukkahattuilu ja moralisointi. Paljon vaarattomampaa se on nauttia rentoutuakseen hieman alkoholia silloin tällöin kuin stressata itsensä henkihieveriin tai nappalilla jotain lekurin kirjoittamia nappeja.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua parempaa ehkäisyvalistusta ei ole olemassa.
Löysihän se vela-prinsessa itsensä tänne märisemään! Ihmettelin jo kun ei mitään kuulu. Kyllä niitä ongelmia elämässä voi olla kuule lapsettomillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juon maks 6-päkin :D :D
Ei jessus näitä tarinoita. Kahdesta olueesta minulla 83? kilosellamiehellä pyörii jo pää. Tosin en juurikaan juo alkoholia et sietokyky lienee ison lapsen luokkaa. Mutta tuo on aika rankkaa alkoholismia.
Sitten menee aika vielä itseksesesi sen sijaan että halailisi ja leikkisi lapsen kanssa. Ta edes kertoisit tälle tarinoita.
Ei ihme että sekaisin kun perhekin on sekaisin, tai siis perhettä ei oikein ole.
Toisilla pienillä lapsilla, niillä jotka eivät raivoa eivätkä töni, on oikeus olla ilman pelkoa ja kipua päiväkodissa.
Lapseni joutui ryhmänsä pienimpänä tavalliseen ryhmään "integroidun" erityislapsen tönimäksi ja itki kotona ettei halua hoitoon kun se joka päivä tönii ja kiusaa.
Hoitajat eivät itse kertoneet toisen lapsen väkivaltaisuudesta.
Toisessa päiväkodissa muutettuamme sama juttu, yksi käytöshäiriöinen jolla ei ilmeisesti ollut diagnoosia töni muita lapsia ja käyttäytyi huonosti.
Kerroin päiväkodin johtajalle, joka vastasi
" Hyvä kun uskallat kertoa noin rohkeasti näin vaikean asian. Kyllähän me tiedetään kuka lapsi se on. Ikävää, että tällaista tapahtuu, mutta hyvä että uskalsit tulla puhumaan.". Ikävä vastaus sillä se näytti toteen sen mitä mietin, että päiväkodissa ei uskallettu puhua asiasta ääneen ollenkaan.
--
Vanhempana toivottavasti puhut asioista rehellisesti, sillä hoitopaikoissa asioita saatetaan piilotella, vähätellä ja olla välinpitämättömiä.
Se ei ole hyvä lapsellesi jonka käytös ei ole normaalia. Jos lapsi olisi jo muutaman vuoden isompi niin kaikki näkisivät selvemmin käytöksen haitallisuuden ja vaarallisuuden.
Vanhempana saat vaatia myös enemmän lepoa, nyt ennen kuin et jaksa enää mitään.
Se, että tarvitset lepoa on muillekin helpompi tajuta kun muut ymmärtävät ajatella vakavasti sitä miten haitallista, rankkaa, väkivaltaista ja vaikeaa lapsesi käytös on.
Päiväkodissa haastavaa käytöstä on kaikenlaisilla lapsilla. Voi olla hyvinkin mahdollista että lapsesi näkee tai jopa kokee päivittäin tönimistä, lyömistä, haukkumista jne. Syyhän ei useinkaan ole henkilökunnan kouluttamattomuus/epäammatillisuus vaan yksinkertaisesti resurssien vähyydestä.
Miettikää 24 lapsen ryhmää, jossa voi olla useita haastavasti käyttäytyviä lapsia ja ryhmässä on usein tilanne, että vain kaksi kasvatusvastuullista aikuista on läsnä. Siinä ehtii valitettavasti tapahtua monenlaista.
Aikuiset yleensä tietävät, minkälaista tukea kukin lapsi tarvitsisi, mutta useinkaan ei siihen pystytä. Pienemmät ryhmäkoot sekä erityis- ja pienryhmien palauttaminen varhaiskasvatukseen ennaltaehkäisivät -paljon- ongelmia.
terkuin em.syistä ex lto, joka ehdotti lyhyempää hoitopäivää
Vierailija kirjoitti:
juon maks 6-päkin :D :D
Ei jessus näitä tarinoita. Kahdesta olueesta minulla 83? kilosellamiehellä pyörii jo pää. Tosin en juurikaan juo alkoholia et sietokyky lienee ison lapsen luokkaa. Mutta tuo on aika rankkaa alkoholismia.
Sitten menee aika vielä itseksesesi sen sijaan että halailisi ja leikkisi lapsen kanssa. Ta edes kertoisit tälle tarinoita.Ei ihme että sekaisin kun perhekin on sekaisin, tai siis perhettä ei oikein ole.
Jos pää pyörii kahdesta tuon kokoisella, niin jotain täytyy olla vialla.
Ohis
En lukenut koko ketjua läpi mutta tuli vain mieleen onko ap sun lapsi ihan normaalisti kuuleva lapsi, onko kuuloa tutkittu? Jossain luki jotain tukiviittomista..
Erityispäivähoitopaikka jos sellaisia vielä on ja viitenä päivänä viikossa ja 8-15.00 hoitoaika.
Mun poika 18 vuotta ja hänellä kehitysvamma.
Nyt puhuu mutta 7v. tuli muutamia sanoja vain.
Ymmärrän sinua oikein hyvin.
Mun poika oli hoidossa joka päivä ja erityisryhmä oli pelastus.
Selviydyin koska päätin että lapsi on hoidossa ja osasin varoa etten uuvahda itse.
Vaikeaa silti ollut.
Nykyään tilanne hyvä ja poika asuu kotona.
Tavallinen tarha ei ole hyvä lapsellesi.