Olenko ainoa kenen mies ei ikinä muista/järjestä/lahjo mitenkään tälläisinä päivinä kuten ystävänpäivä, naistenpäivä jne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahdollisimman varhaisessa vaiheessa suu auki vain! Jos annat jonkun tilanteen kehittyä tavaksi, sitä on myöhemmin melkein mahdoton muuttaa.

Ei siinä ole mitään pahaa, että kertoo toiveistaan omalle läheisimmälle ihmiselleen! Jos aina olet hiljaa ja nielet pettymyksesi, toinen ei edes tajua että jokin ei ole kunnossa ja teet vahinkoa teille molemmille.

Meinaat, että miehelle pitäisi jo tapailuvaiheessa kertoa kuinka tärkeää on arvostaa puolison olemassaoloa ja näyttää tämä puolin ja toisin satunnaisilla muistamisilla niin arjessa kuin juhlapäivinäkin? 

Ihminen ei siis vaan voi muistaa puolisonsa olemassaoloa ja voi haluta ilahduttaa tätä ihan omasta tahdostaan ja ihan vaan siksi, kun toinen on niin ihana ja elämä on niin paljon parempaa yhdessä kuin erikseen/yksin?

Tietysti jos ei tunne noin, niin silloin on ihan ymmärrettävää ettei toisen olemassaolossa ole mitään hyvää, mutta eikö silloin ole helpompi/parempi elääkin yksin tai ainakin erota? Miksi pitää edes olla yhdessä jonkun kanssa, jonka olemassaolo on ihan sama ja jonka ilahtuminen on ihan sama?

Ehkä et ymmärtänyt viestiäni? Tarkoitin, että jos jollakulla on vaikka sellainen kasvatus lapsuudenkodistaan, ettei ymmärrä ostaa puolisolleen lahjaa tämän ensimmäisenä syntymäpäivänä/äitienpäivänä/... ja toinen sitten nielee harminsa eikä silloin sano mitään, asiasta tulee suhteen ”normaali”. Jos hyväksyt toisen ikävän tavan tai ”unohtelun”, annat ymmärtää ettei ne haittaa,

Vaikka jos heti alussa olisit sanonut: ”meillä on aina juhlittu päivää X ja toivon että tässäkin suhteessa tehtäisiin niin”, kumppani ehkä olisi ottanut onkeensa ja oppinut tällaisen uuden tavan. Jos ei ole kokenut antamisen iloa eikä tajunnut, miten ihanaa on tehdä se oma rakas iloiseksi, jää paljosta paitsi.

Minun tyttärelläni on tuollainen tilanne kihlatun kanssa. Tyttäreni rakastaa lahjojen antamista ja saamista. Hän muistaa merkkipäivät ja miettii tarkkaan mistä toinen osapuoli pitäisi ja yrittää parhaansa ilahduttaakseen.

Hänen kihlattunsa kotona ei lahjojen antaminen ole ollut tapana, eikä mies ymmärrä tätä tapaa. Toivon, että he osaavat selvittää asian jotenkin, koska muuten toinen tulee aina pettymään ja toinen taas ihmettelemään mistä koko jutussa on kyse.

Tällaiseen tilanteeseen ei oikein auta se, että pitäisi rakastaa toista sellaisena kuin tämä on, koska ne omat tavat ovat niin syvällä selkärangassa. Jos esim. miettii kovasti toiselle lahjaa ja toinen lahjan saatuaan sanoo vain, että ei sinun olisi tarvinnut, menee hiukan ilo koko vaivannäöstä ja yllätyksestä. Kun näitä pettymyksiä tulee vuosi toisensa jälkeen, pienestä ongelmasta voi tulla iso. Jonkinlainen kompromissi tuohon tarvitaan.

Ja milläs tavalla sinä muistat miestäsi?

Entäs hääpäivä, kenen juhla se on?

Kenen pitäisi muistaa ja ketä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

YSTÄVÄNpäivä. Ei kuudestuhannes "NAISELLE PITÄÄ OSTAA PASKAA"-PÄIVÄ. 

Ei tarvitse ostaa mitään, toista voi ilahduttaa ihan ilmaiseksikin. Etkö tosiaan keksi itse mitään?

Luepa se aloitus uudelleen. 

Tässä on suora lainaus aloituksesta:

"Ja en tarkoita että olisin vailla jotain shampanjaa ja limusiineja tai Pariisin matkaa, vaan ihan joku pieni juttu, ainoastaan se että olisi jotenkin ajatellut riittäisi."

Puhutaanko tuossa rahasta? Olisihan mies voinut laittaa hyvää ruokaa ja leipoa.

Me ollaan sovittu yhdessä miehen kanssa ettei osteta lahjoja toisillemme, edes jouluna tai syntymäpäivänä. Saati sitten ystävänpäivänä tms. Lahjojen osto ei toki ole kielletty: jos keksii kivan idean voi lahjan ostaa tai haluaa tuoda kaupasta esim. ystävänpäiväsuklaata. Mutta turhaa stressiä ei tarvitse ottaa lahjoista, koska molemmista toiselle on vaikea keksiä lahjoja eikä haluta turhaa tavaraa. Sen sijaan päivänsankari voi toivoa ohjelmaa päivälle (omaa herkkuruokaa, herkkuja, leffa, ulkoiluretki...). Ystävänpäivänä keksitään yleensä yhdessä jotain kivaa tekemistä tai hyvää ruokaa. Tämä systeemi toimii hyvin meillä ja ollaan molemmat tyytyväisiä. Mutta jos ap:lle lahjat ovat tärkeitä (mikä tottakai täysin ok sekin), kannattaa siitä jutella miehen kanssa ja ehkä sanoa vähän suoraankin minkätyyppiset lahjat olisi kivoja. Ei kannata kuitenkaan verrata toisten some-elämään, someen kuuluu suureelliset lahjat eikä sinne kukaan päivitä että mies toi suklaapatukan lahjaksi :)

Itse taas inhoan ystävänpäivää ja naistenpäivää (en inhoa naistenpäivän alkuperäistä merkitystä, muttä sitä ruusu-suklaarasia-shoppailuversiota kyllä. Nyt ystävänpäivänäkään en todellakaan haluaisi mitään lahjoja enkä halua ostaa kenellekään mitään. Minusta on yleensäkin rasittavaa, että kaikkeen pitää aina liittyä OSTAMINEN ja lahjat, ja sitten tulkitaan, että henkilö ei rakasta kumppaniaan, jos ei osta lahjoja tällaisina päivinä.

Naistenpäivän noteeraamiselle en keksi mitään syytä. Mutta ystävänpäivä, hääpäivä ja päivä, jona tapasimme ensi kerran, ovat ovat paljon tärkeämpiä ja merkityksellisempiä kuin vaikkapa vappu tai juhannus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

YSTÄVÄNpäivä. Ei kuudestuhannes "NAISELLE PITÄÄ OSTAA PASKAA"-PÄIVÄ. 

Ei tarvitse ostaa mitään, toista voi ilahduttaa ihan ilmaiseksikin. Etkö tosiaan keksi itse mitään?

Luepa se aloitus uudelleen. 

Tässä on suora lainaus aloituksesta:

"Ja en tarkoita että olisin vailla jotain shampanjaa ja limusiineja tai Pariisin matkaa, vaan ihan joku pieni juttu, ainoastaan se että olisi jotenkin ajatellut riittäisi."

Puhutaanko tuossa rahasta? Olisihan mies voinut laittaa hyvää ruokaa ja leipoa.

Sekö ei maksa? Mitä sinä olet tänään leiponut miehille? 

Sitä saa juuri sellaista kohtelua kuin mitä osaa vaatia. Nämä jutut pitää vain käydä läpi heti alussa sitä mukaa kuin niitä tulee vastaan. Ei siinä ole mitään järkeä, että tuollaisista asioista ei uskalla sanoa ihmiselle, jonka pitäisi olla se kaikkein läheisin.

Osa naisista ei ilmeisesti halua mitään, ja sehän on sitten ihan OK. Mutta kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Naistenpäivän noteeraamiselle en keksi mitään syytä. Mutta ystävänpäivä, hääpäivä ja päivä, jona tapasimme ensi kerran, ovat ovat paljon tärkeämpiä ja merkityksellisempiä kuin vaikkapa vappu tai juhannus.

Ja silloinkin se on MIEHEN tehtävä muistaa, niinhän? 

Vierailija kirjoitti:

Itse taas inhoan ystävänpäivää ja naistenpäivää (en inhoa naistenpäivän alkuperäistä merkitystä, muttä sitä ruusu-suklaarasia-shoppailuversiota kyllä. Nyt ystävänpäivänäkään en todellakaan haluaisi mitään lahjoja enkä halua ostaa kenellekään mitään. Minusta on yleensäkin rasittavaa, että kaikkeen pitää aina liittyä OSTAMINEN ja lahjat, ja sitten tulkitaan, että henkilö ei rakasta kumppaniaan, jos ei osta lahjoja tällaisina päivinä.

Aloituksessa ei edes vaadittu ostamaan mitään. Joku merkki siitä, että ajattelin ja halusin ilahduttaa sinua, olisi ehkä riittänyt.

Ihmettelen niitä, joille oman rakkaan ilahduttaminen ei ole millään tavalla tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole. Ei munkaan mies muista jotain ystävänpäivää tai naisten päivää, eikä tarvitsekaan. Turhaa hapatusta.

Mulle riittää kun aamuisin keittää mullekin kahvit, kantaa painavammat kauppakassit, silittää mun hiuksia iltaisin ym.

Jep! Luultavasti suurinta osaa miehistä ei tälläiset päivät sen kummemmin kiinnosta.

Ei kai tällaisen päivän tarvitsekaan kiinnostaa vaan ainoastaan sen saako pienellä eleellä/muistamisella sekä kumppanilleen että itselleen hyvän mielen. Totta kai voi muistaa ihan minä päivänä tahansa, mutta onhan siinä tänään sellainen ihana extraromanttisuus mukana. Hömppää joo, mutta onko siinä jotain pahaa välillä vähän söpöillä normiarjen keskellä? Tämähän on vähän siis niin kuin hääpäiväkin, totta kai yhdessäoloa ja avioliittoa voi muistaa ja juhlistaa mikä tahansa päivä, mutta kyllähän siinäkin on se kiva spesiaalifiilis vain juuri sinä tiettynä päivänä.

N43

Et ole ainut. Se ei muista tällaisia. Nytkin unohti koko asian. Oon aina haaveillut romantiikasta Ystävänpäivänä, mutta taitaa haaveeksi jäädä tässä elämässä. Semmoinen kulttuuri tässä maassa on, että mitään hauskaa ei saa olla eikä hömpötystä vaan pitää istua mahdollisimman ankeasti koko talvi pimeässä. Ei mitään halloweeneja eikä ystävänpäivää, joulunakin lauletaan masentavia lauluja ja syödään masentavaa mössöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole. Ei munkaan mies muista jotain ystävänpäivää tai naisten päivää, eikä tarvitsekaan. Turhaa hapatusta.

Mulle riittää kun aamuisin keittää mullekin kahvit, kantaa painavammat kauppakassit, silittää mun hiuksia iltaisin ym.

Jep! Luultavasti suurinta osaa miehistä ei tälläiset päivät sen kummemmin kiinnosta.

Ei kai tällaisen päivän tarvitsekaan kiinnostaa vaan ainoastaan sen saako pienellä eleellä/muistamisella sekä kumppanilleen että itselleen hyvän mielen. Totta kai voi muistaa ihan minä päivänä tahansa, mutta onhan siinä tänään sellainen ihana extraromanttisuus mukana. Hömppää joo, mutta onko siinä jotain pahaa välillä vähän söpöillä normiarjen keskellä? Tämähän on vähän siis niin kuin hääpäiväkin, totta kai yhdessäoloa ja avioliittoa voi muistaa ja juhlistaa mikä tahansa päivä, mutta kyllähän siinäkin on se kiva spesiaalifiilis vain juuri sinä tiettynä päivänä.

N43

Mikä estää sinua naisena järjestämään hääpäivänä sitä spesiaalia? Miehen pitää maksaa?

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainut. Se ei muista tällaisia. Nytkin unohti koko asian. Oon aina haaveillut romantiikasta Ystävänpäivänä, mutta taitaa haaveeksi jäädä tässä elämässä. Semmoinen kulttuuri tässä maassa on, että mitään hauskaa ei saa olla eikä hömpötystä vaan pitää istua mahdollisimman ankeasti koko talvi pimeässä. Ei mitään halloweeneja eikä ystävänpäivää, joulunakin lauletaan masentavia lauluja ja syödään masentavaa mössöä.

Ja sinä et voi mitään järjestää, koska miehen pitää maksaa? 

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainut. Se ei muista tällaisia. Nytkin unohti koko asian. Oon aina haaveillut romantiikasta Ystävänpäivänä, mutta taitaa haaveeksi jäädä tässä elämässä. Semmoinen kulttuuri tässä maassa on, että mitään hauskaa ei saa olla eikä hömpötystä vaan pitää istua mahdollisimman ankeasti koko talvi pimeässä. Ei mitään halloweeneja eikä ystävänpäivää, joulunakin lauletaan masentavia lauluja ja syödään masentavaa mössöä.

Miksi et järjestänyt teille romantiikkaa ystävänpäivänä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse taas inhoan ystävänpäivää ja naistenpäivää (en inhoa naistenpäivän alkuperäistä merkitystä, muttä sitä ruusu-suklaarasia-shoppailuversiota kyllä. Nyt ystävänpäivänäkään en todellakaan haluaisi mitään lahjoja enkä halua ostaa kenellekään mitään. Minusta on yleensäkin rasittavaa, että kaikkeen pitää aina liittyä OSTAMINEN ja lahjat, ja sitten tulkitaan, että henkilö ei rakasta kumppaniaan, jos ei osta lahjoja tällaisina päivinä.

Aloituksessa ei edes vaadittu ostamaan mitään. Joku merkki siitä, että ajattelin ja halusin ilahduttaa sinua, olisi ehkä riittänyt.

Ihmettelen niitä, joille oman rakkaan ilahduttaminen ei ole millään tavalla tärkeää.

Miksi juuri ystävänpäivänä sellainen on tärkeää? Koska kaikki muutkin huomioivat silloin, vai? Ja koska just tietyn kaavan mukaan tapahtuva huomioiminen (vaikka hyvän ystävänpäivän toivottaminen) on erityisen tärkeää, koska kyseessä on sellainen yleinen huomioimispäivä?

Minä ilahdutan mielelläni rakastani, mutta en jonkun yleisen kaavan mukaan. Inhoan ystävänpäivää. Ja olen siis nainen, jos se jäi epäselväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainut. Se ei muista tällaisia. Nytkin unohti koko asian. Oon aina haaveillut romantiikasta Ystävänpäivänä, mutta taitaa haaveeksi jäädä tässä elämässä. Semmoinen kulttuuri tässä maassa on, että mitään hauskaa ei saa olla eikä hömpötystä vaan pitää istua mahdollisimman ankeasti koko talvi pimeässä. Ei mitään halloweeneja eikä ystävänpäivää, joulunakin lauletaan masentavia lauluja ja syödään masentavaa mössöä.

Ja sinä et voi mitään järjestää, koska miehen pitää maksaa? 

Kuules nyt, mä olisin järjestänyt ellen olisi kuullut että hän on reissussa to-su. Silloin kun kuulin, tajusin, että hän ei muista koko päivää. Piilotin hänen reppuunsa kortin ja lahjan.

En ole mistään vihainen ja maksetaan kaikki puoliksi. Hän nyt vain ei näistä erityispäivistä perusta eikä niitä muista. Ollaan siinä erilaisia. 539

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse taas inhoan ystävänpäivää ja naistenpäivää (en inhoa naistenpäivän alkuperäistä merkitystä, muttä sitä ruusu-suklaarasia-shoppailuversiota kyllä. Nyt ystävänpäivänäkään en todellakaan haluaisi mitään lahjoja enkä halua ostaa kenellekään mitään. Minusta on yleensäkin rasittavaa, että kaikkeen pitää aina liittyä OSTAMINEN ja lahjat, ja sitten tulkitaan, että henkilö ei rakasta kumppaniaan, jos ei osta lahjoja tällaisina päivinä.

Aloituksessa ei edes vaadittu ostamaan mitään. Joku merkki siitä, että ajattelin ja halusin ilahduttaa sinua, olisi ehkä riittänyt.

Ihmettelen niitä, joille oman rakkaan ilahduttaminen ei ole millään tavalla tärkeää.

Aloitus on listaus materiasta ja rahanmenosta. Tuskin yhdellekään naislapselle riittää hyvää ystävänpäivää-toivotus. Mitä sinä olet ostanut miehille tänään? 

Kenelle naiselle sinä teit vaivoja kaihtamatta kolmen ruokalajin illallisen? Katoitko pöydän kauniisti ja sytytit kynttilät? Menikö enemmän aikaa kuin rahaa?

Vierailija kirjoitti:

Naistenpäivän noteeraamiselle en keksi mitään syytä. Mutta ystävänpäivä, hääpäivä ja päivä, jona tapasimme ensi kerran, ovat ovat paljon tärkeämpiä ja merkityksellisempiä kuin vaikkapa vappu tai juhannus.

Ymmärrän hääpäivän ja tapaamispäivän merkityksen, mutta miksi ystävänpäivä - sehän ei ole samalla lailla henkilökohtainen ja "oma juttu".

Itse kyllä pidän noista mainitsemistasi juhlapäivistä juhannusta kaikkein tärkeimpänä - onhan se vanha perinteinen juhla, johon liittyy paljon lapsuusmuistoja, kansanperinteessä taikaa, jne. Tosin, sehän on vaan suomalaisten, ruotsalaisten ja virolaisten juttu, ilmeisesti ei niin hieno siis kuin Amerikasta rantautunut ystävänpäivä...

Naistenpäivällä taas on yhteiskunnallinen merkitys. Kyllä minusta naisten äänioikeus ja naisten oikeudet yleensä (niin historiassa kuin nykypäivänä, meillä ja muualla) ovat tärkeämpiä asioita kuin joku ystävänpäivä.