Olenko ainoa kenen mies ei ikinä muista/järjestä/lahjo mitenkään tälläisinä päivinä kuten ystävänpäivä, naistenpäivä jne?
Yritän ajatella ettei se haittaa, mutta kyllä pieni harmituksen peikko toisinaan nostaa päätään näinä päivinä. Etenkin kun somea selaa ja saa nähdä toinen toistaan hienompia juttuja joita miehet on vaimoilleen/tyttöystävilleen järjestäneet. Itse ilahdutan miestä ihan tavallisena arkenakin usein esimerkiksi leipomalla hänen lempparijuttuja, saatan ostaa kaupasta jotain mistä ainoastaan hän tykkää jnejne. Itse en saa ikinä mitään vastaavia juttuja. Ja en tarkoita että olisin vailla jotain shampanjaa ja limusiineja tai Pariisin matkaa, vaan ihan joku pieni juttu, ainoastaan se että olisi jotenkin ajatellut riittäisi.
Kommentit (372)
Mies on luonteeltaan arkisia pieniä huomaavaisuuksia ja hulppeita tuliaisia reissulta. Ei kuitenkaan muista merkkipäiviä ja muita ruusunantamispäiviä, joista yleensä julistetaan ympäri somea. Mielestäni ne pienet arkiset huomiot ja hulppeat tuliaiset vetoavat kyllä minuun, joten kukin tyylillään.
Mahdollisimman varhaisessa vaiheessa suu auki vain! Jos annat jonkun tilanteen kehittyä tavaksi, sitä on myöhemmin melkein mahdoton muuttaa.
Ei siinä ole mitään pahaa, että kertoo toiveistaan omalle läheisimmälle ihmiselleen! Jos aina olet hiljaa ja nielet pettymyksesi, toinen ei edes tajua että jokin ei ole kunnossa ja teet vahinkoa teille molemmille.
Vierailija kirjoitti:
MIKSI SE ON MIES , JONKA PITÄISI OSTAA JOKA KÄÄNTEESSA TAVARAA, MATERIAA JA SIRKUSHUVEJA NAISILLE???????????????????????????????????????????????????????
EIKÖ VUONNA 2020 NAINEN KYKENE OSTAMAAN ITSE MITÄÄN?????????????????????????????
Monessa vastauksessa nainen on muistanut miehen merkkipäivät ja hommannut arkenakin jotain miestä miellyttävää tätä ilahduttaakseen. Kyllä silloin voi pahoittaa mielen, jos itse ei saa koskaan mitään vastaavaa. Ilahduttaminen voi olla ilmaista, ei siinä tarvitse ostaa mitään. Siinä käy niin, että ne miehenkin ilahduttamiset loppuvat. Naurattaa tässä ketjussa ollut kommentti, jossa mies oli kysellyt isänpäivälahjansa perään.
Vierailija kirjoitti:
Mies on luonteeltaan arkisia pieniä huomaavaisuuksia ja hulppeita tuliaisia reissulta. Ei kuitenkaan muista merkkipäiviä ja muita ruusunantamispäiviä, joista yleensä julistetaan ympäri somea. Mielestäni ne pienet arkiset huomiot ja hulppeat tuliaiset vetoavat kyllä minuun, joten kukin tyylillään.
Minusta on parasta jos tekee molemmat! Yleensä ne, jotka järjestävät rakkaalleen kivat juhlapäivät, osaavat arjessakin olla huomaavaisia. Toisen ilahduttaminen tekee hyvää myös sille ilahduttajalle.
Arkea on niin paljon, että juhlista kannattaa tehdä mahdollisimman ihania. Lapsillekin on hyvää tapakasvatusta opetella huomioimaan toisten merkkipäivät ja näkemään vähän vaivaakin rakkaiden ilahduttamiseksi.
Ottaisin varmaan eron jos mies lähtisi mukaan kaikenlaiseen väsyneeseen kaupalliseen propagandaan ja teennäiseen jenkkihömppään.
Mieheni ilmaisee rakkautensa ja välittämisensä sanoin ja teoin joka ikinen päivä. En nyt tiedä miten joku kukkaluuta tai suklaarasia The Markkinatalouden määräämänä päivänä muuttaisi asioita mihinkään suuntaan?
Inhoan kaikkia tällaisia "ostaostaosta, muuten kukaan ei tiedä että välität niistä" -päiviä. Äitienpäivät, isänpäivät, syntymäpäivät -yäk. Jos tahdon juhlia, juhlin vaikka olisi tavallinen keskiviikko. En tarvitse ketään muuta kertomaan minä päivänä ja millä krääsällä kulloinkin pitäisi elämäänsä juhlistaa.
Viekää ne miehenne johonkin jos te haluatte ystävänpäivää viettää. Jännä juttu, että ilmastoahdistus ei koske näitä prinsessajuttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on luonteeltaan arkisia pieniä huomaavaisuuksia ja hulppeita tuliaisia reissulta. Ei kuitenka9an muista merkkipäiviä ja muita ruusunantamispäiviä, joista yleensä julistetaan ympäri somea. Mielestäni ne pienet arkiset huomiot ja hulppeat tuliaiset vetoavat kyllä minuun, joten kukin tyylillään.
Minusta on parasta jos tekee molemmat! Yleensä ne, jotka järjestävät rakkaalleen kivat juhlapäivät, osaavat arjessakin olla huomaavaisia. Toisen ilahduttaminen tekee hyvää myös sille ilahduttajalle.
Arkea on niin paljon, että juhlista kannattaa tehdä mahdollisimman ihania. Lapsillekin on hyvää tapakasvatusta opetella huomioimaan toisten merkkipäivät ja näkemään vähän vaivaakin rakkaiden ilahduttamiseksi.
Minusta läheisten merkkipäivien muistaminen on eri asia kuin aloituksessa mainittu naisten- ja ystävänpäivänä muistaminen.
Vierailija kirjoitti:
MIKSI SE ON MIES , JONKA PITÄISI OSTAA JOKA KÄÄNTEESSA TAVARAA, MATERIAA JA SIRKUSHUVEJA NAISILLE???????????????????????????????????????????????????????
EIKÖ VUONNA 2020 NAINEN KYKENE OSTAMAAN ITSE MITÄÄN?????????????????????????????
Koska:
a) kaikki naiset eivät ole feministejä, vaan tykkäävät siitä, että on olemassa tiettyjä perinteisiä sukupuolirooleja
b) muistaminen merkkipäivinä on arvostuksen osoitus. Itsekin muistan miestä merkkipäivinä ja olen muistanut myös ystävänpäivänä.
c) miksi huudat?
d) siitä olen samaa mieltä, että ihmiset voisivat puhua näistä asioista kumppanin kanssa suoraan, eikä tulla tänne palstalle valittamaan. Tai voisivat valita kumppanin paremmin jo heti alussa, ei nämä asiat ihan puun takaa kyllä tule...
e) usein kunnon seksisessio herättää miehen kuin miehen. Jos mies tajuaa, mitä saattaa menettää, alkaa arvostaa naista paljon enemmän. Ja onhan ne sessiot kivoja itsellekin ;). Eli sen sijaan, että odotatte mieheltä kukkia, suklaa ja/tai koruja, niin laittakaa sexyt alusvaatteet päälle ja yllättäkää vaihteeksi puolisonne!
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisimman varhaisessa vaiheessa suu auki vain! Jos annat jonkun tilanteen kehittyä tavaksi, sitä on myöhemmin melkein mahdoton muuttaa.
Ei siinä ole mitään pahaa, että kertoo toiveistaan omalle läheisimmälle ihmiselleen! Jos aina olet hiljaa ja nielet pettymyksesi, toinen ei edes tajua että jokin ei ole kunnossa ja teet vahinkoa teille molemmille.
Meinaat, että miehelle pitäisi jo tapailuvaiheessa kertoa kuinka tärkeää on arvostaa puolison olemassaoloa ja näyttää tämä puolin ja toisin satunnaisilla muistamisilla niin arjessa kuin juhlapäivinäkin?
Ihminen ei siis vaan voi muistaa puolisonsa olemassaoloa ja voi haluta ilahduttaa tätä ihan omasta tahdostaan ja ihan vaan siksi, kun toinen on niin ihana ja elämä on niin paljon parempaa yhdessä kuin erikseen/yksin?
Tietysti jos ei tunne noin, niin silloin on ihan ymmärrettävää ettei toisen olemassaolossa ole mitään hyvää, mutta eikö silloin ole helpompi/parempi elääkin yksin tai ainakin erota? Miksi pitää edes olla yhdessä jonkun kanssa, jonka olemassaolo on ihan sama ja jonka ilahtuminen on ihan sama?
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin varmaan eron jos mies lähtisi mukaan kaikenlaiseen väsyneeseen kaupalliseen propagandaan ja teennäiseen jenkkihömppään.
Mieheni ilmaisee rakkautensa ja välittämisensä sanoin ja teoin joka ikinen päivä. En nyt tiedä miten joku kukkaluuta tai suklaarasia The Markkinatalouden määräämänä päivänä muuttaisi asioita mihinkään suuntaan?
Inhoan kaikkia tällaisia "ostaostaosta, muuten kukaan ei tiedä että välität niistä" -päiviä. Äitienpäivät, isänpäivät, syntymäpäivät -yäk. Jos tahdon juhlia, juhlin vaikka olisi tavallinen keskiviikko. En tarvitse ketään muuta kertomaan minä päivänä ja millä krääsällä kulloinkin pitäisi elämäänsä juhlistaa.
Vaikutat tosi kivalta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Et ole. Ei munkaan mies muista jotain ystävänpäivää tai naisten päivää, eikä tarvitsekaan. Turhaa hapatusta.
Mulle riittää kun aamuisin keittää mullekin kahvit, kantaa painavammat kauppakassit, silittää mun hiuksia iltaisin ym.
Jep! Luultavasti suurinta osaa miehistä ei tälläiset päivät sen kummemmin kiinnosta.
YSTÄVÄNpäivä. Ei kuudestuhannes "NAISELLE PITÄÄ OSTAA PASKAA"-PÄIVÄ.
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin varmaan eron jos mies lähtisi mukaan kaikenlaiseen väsyneeseen kaupalliseen propagandaan ja teennäiseen jenkkihömppään.
Mieheni ilmaisee rakkautensa ja välittämisensä sanoin ja teoin joka ikinen päivä. En nyt tiedä miten joku kukkaluuta tai suklaarasia The Markkinatalouden määräämänä päivänä muuttaisi asioita mihinkään suuntaan?
Inhoan kaikkia tällaisia "ostaostaosta, muuten kukaan ei tiedä että välität niistä" -päiviä. Äitienpäivät, isänpäivät, syntymäpäivät -yäk. Jos tahdon juhlia, juhlin vaikka olisi tavallinen keskiviikko. En tarvitse ketään muuta kertomaan minä päivänä ja millä krääsällä kulloinkin pitäisi elämäänsä juhlistaa.
Niinpä.
Eikö se välittämisen osoituskin ole aidompi satunnaisena päivänä kuin kalenteriin merkattuna "tänä päivänä on pakko muistaa" -päivänä.
Vakka kantensa valitsee. Ihmiset, jotka kaipaavat elämässä pieniä juhlahetkiä, sopivat toisilleen. On reilua jutella asiasta mahdollisimman pian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole. Ei munkaan mies muista jotain ystävänpäivää tai naisten päivää, eikä tarvitsekaan. Turhaa hapatusta.
Mulle riittää kun aamuisin keittää mullekin kahvit, kantaa painavammat kauppakassit, silittää mun hiuksia iltaisin ym.Jep! Luultavasti suurinta osaa miehistä ei tälläiset päivät sen kummemmin kiinnosta.
Homman nimi ei olekaan se, kiinnostaako miestä ystävänpäivä. Kyse on siitä, kiinnostaako häntä rakkaan vaimon ilahduttaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisimman varhaisessa vaiheessa suu auki vain! Jos annat jonkun tilanteen kehittyä tavaksi, sitä on myöhemmin melkein mahdoton muuttaa.
Ei siinä ole mitään pahaa, että kertoo toiveistaan omalle läheisimmälle ihmiselleen! Jos aina olet hiljaa ja nielet pettymyksesi, toinen ei edes tajua että jokin ei ole kunnossa ja teet vahinkoa teille molemmille.
Meinaat, että miehelle pitäisi jo tapailuvaiheessa kertoa kuinka tärkeää on arvostaa puolison olemassaoloa ja näyttää tämä puolin ja toisin satunnaisilla muistamisilla niin arjessa kuin juhlapäivinäkin?
Ihminen ei siis vaan voi muistaa puolisonsa olemassaoloa ja voi haluta ilahduttaa tätä ihan omasta tahdostaan ja ihan vaan siksi, kun toinen on niin ihana ja elämä on niin paljon parempaa yhdessä kuin erikseen/yksin?
Tietysti jos ei tunne noin, niin silloin on ihan ymmärrettävää ettei toisen olemassaolossa ole mitään hyvää, mutta eikö silloin ole helpompi/parempi elääkin yksin tai ainakin erota? Miksi pitää edes olla yhdessä jonkun kanssa, jonka olemassaolo on ihan sama ja jonka ilahtuminen on ihan sama?
Satunnainen muistaminen on määrittelykysymys. Minä uskon, että suurin osa miehistä kokee muistavansa rakastaan. Heidän muistamisensa ei vaan saata näyttäytyä toiselle sellaisena, etenkin jos mies tekee arjessa niitä tekoja ja nainen odottaa jotain megalomaanista yllätysspektaakkelia tiettynä päivänä.
Meillä päin lahjoja annetaan vain pikkulapsille. Aikuisten kesken sitten annetaan.. Aineettomia lahjoja ;o)
Ei ole miestä, itse kävin ostamassa omilla rahoillani paikallisesta konditoriosta ystävänpäivä-leivoksen. Kotipihassa rasia lensi nurinniskoin maahan ja leivos levahti pitkin rasiaa. Elämä on <3.
Ei tarvitse ostaa lahjoja, jos se ei tunnu omalta jutulta. Toista voi huomioida pienullä teoilla ympäri vuoden. Se pitää olla molemmunpuolista.
”Unohtaako” lastenkin synttärit? Jos ei, niin mistähän syystä?