Olenko ainoa kenen mies ei ikinä muista/järjestä/lahjo mitenkään tälläisinä päivinä kuten ystävänpäivä, naistenpäivä jne?

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos ne ruuhkavuodet antaisi mennä ohi ja katseltaisi sitten jotain kukkapuskia ja ravintolareissuja.

Jos nyt vain keskittyisi työntekoon, ravintoon ja lepoon.

 

Totta.

Ja ehtiihän sitä haudassakin sitten levätä.

... ja sekin synkkää ja ikävää ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari viikkoa sitten vuosipäivänä ostin suklaata. Vaimo ei huomioi vuosipäiväämme mitenkään. Nyt naistenpäivänä minun olisi pitänyt oikeastaan mennä töihin mutta hoidinkin aamun lastamme jotta vaimoni saisi nukkua pitkään. Päivällä annoin kukkia. Illalla kyselin seksipuuhien perään. Vastaus: katsotaan huomenna... 

Huoh

Eli katsoitko OMIEN lastesi perään ja annoit hänelle kukkia, jotta saat palkkioksi seksiä? 

Eihän tuo ole mitään aitoa muistamista ja toisen huomioimista, vaan kauppaa.

JOS sinä et huomioi puolisoasi kuin hääpäivänä suklaalevyllä, ja nainen pyörittää arkistä huushollia ja kasvattaa lapsia lähes 24/7, niin ei ole pelkästä vaimon kiukkupihtaamisesta kyse. 

JOS vaimosi ei aidosti välitä sinusta mitenkään (eli ei ole väsynyt pyörittäessään 90% kotia yksin tai kieltäyty huomioimasta sinua, koska tietää/ajattelee, että haluat vain seksiä, et häntä puolisona), lähde nostelemaan. Ei miestenkään tarvitse tyytyä huonoihin liittoihin ja paskaan kohteluun. 

Aina se jaksaa ihmetyttää nämä ukot mitkä kerjää seksiä, jos se elämä on sellaista niin lähtekää helvettiin siitä suhteesta kyllä parempiakin löytyy. Ei se seksi pidä olla tuommoista että mies sitä anelee, itse otan muijan silloin kun siltä tuntuu enkä kysele oisko tänään saumaa :) ihme luusereita

Siis mitä, raiskaat vai?

Mä olen työssä, jossa asiaan liittyy kaikenmaailman päivämäärien muistaminen, asioiden järjestäminen, viime hetken paikkaukset, jne. Mies on tyypillinen mies, eli ei näistä oikein välitä. Yhdessä vaiheessa itse huomasin, että mua rasitti ihan stanasti miettiä kalenteria sitä kautta, että mikä päivä sieltä taas tulee, jolloin parisuhdekäytökselle on jotkut määritellyt jutut (lahjat, illalliset, jne). Avasin suuni ja mies mielellään sopi, että annetaan näiden olla.

Sen sijaan mies huomaa, jos olen vaihtanut jotain ruokamerkkiä ja alkaa ostamaan sitä uutta. Minä huomaan, jos jokin tuote, mitä mies käyttää, mutta minä en, on lopussa ja tuon sitä kaupasta. Puhuttelemme toisiamme kauniisti ja erimielisyyden tullen otamme aikaa siitä puhumiseen, ei tiuskimiseen ja huutamiseen.

Olen aika paljon onnellisempi kuin ennen.

Heh tätä ankeuden ja ikävyyden määrää!

Tulee sellainen tunne näistä vastauksista, että mitä synkempää ja tylsempää elämästä onnistuu tekemään, sen parempi! Mitä välinpitämättömämmin läheisiään kohtelee, sitä hienompaa! Eikä mitään sen kummempaa sovi toki odottaakaan.

Mitään en muista enkä kenestäkään välitä eikä minulla penniäkään ole rahaa. Kauniit sanatkin olisivat silkkaa huijausta. Tätä se aito elämä on. Kaikki muu on hienostelua, feikkiä ja turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Heh tätä ankeuden ja ikävyyden määrää!

Tulee sellainen tunne näistä vastauksista, että mitä synkempää ja tylsempää elämästä onnistuu tekemään, sen parempi! Mitä välinpitämättömämmin läheisiään kohtelee, sitä hienompaa! Eikä mitään sen kummempaa sovi toki odottaakaan.

Mitään en muista enkä kenestäkään välitä eikä minulla penniäkään ole rahaa. Kauniit sanatkin olisivat silkkaa huijausta. Tätä se aito elämä on. Kaikki muu on hienostelua, feikkiä ja turhaa.

Sellaiseksi se menee kun ikää tulee. Annetaan nyt kuitenkin lasten pitää juhlansa ja teeskennellään että jaksetaan heille pitää juhlia. Se nyt vain on totuus ettei rahvaan elämä ole mitään juhlaa ja onhan se teeskentelyä vetää jotain kissanristiäisiä tai kristillisiä juhlia, jos ei edes usko mihinkään. Joulu ja lähestyvä pääsiäinen hyvinä esimerkkeinä.

Minullekin syntymäpäivät on vain sellainen juttu, joka muistuttaa että yli puolet on lusittu elämästä.

Vielä on vähän matkaa siihen että töpseli irtoaa seinästä.

Sulla on fiksu mies, joka ei mene mukaan kaikenlaisiin kaupallisiin höyhötyksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Solidaarisuus vs. luokka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kai se suurikin ansio osata syntyä naiseksi.

Näinkö kirjoittaa sivistynyt mies?

Valitettava aivan hirveä tosiasia on, että esim. Kiinassa, jossa oli yli 30 vuotta voimassa yhden lapsen politiikka, tyttövauvoja ei haluttu, koska poikaa pidettiin vanhempien tulevaisuuden kannalta arvokkaampana. Niinpä tyttöjen ei ole annettu syntyä ja elää. Edelleen on järkyttävän patriarkaalisia kulttureita, joissa nainen auton ratissa on outo. Tai epäsopiva nousemaan valtaistuimelle. Esim. Yhdysvalloissa sukupuolten tasa-arvo ei ole niin pitkällä, että nainen olisi voitu valita presidentiksi, vaikka laki sen siellä kyllä sallisi. 

Sivistynyt mies kyllä tietää historian läksynsä lukeneena ja maantieteeseen tutustuneena  kaiken tuon naisten sorron, joka liittyy tasa-arvopolitiikaltaan kehittymättömiin maihin.

Ja myös sen tosiasian ,ettei Suomi ole naispuolisen väestönsä kokemusmaailman osalta tässä maassa elämisen suhteen  niihin sellaisiin maihin lukeutunut koskaan koko itsenäisyytensä aikana.

Suomi oli niitä ensimmäisiä maita, jossa naiset saivat äänioikeuden aivan  samaan aikaan kuin ( siihen ns. 'tavalliseen kansaan', eli siis  työväestöön  lukeutuneet)  miehetkin. 

Sivistynyt mies ei kuitenkaan  katso itse  kuuluvansa maapallon sorretuimpien ja riistetyimpien köyhien  miesten ryhmään.

Eli ei varmasti katso kuuluvansa elämän kurjuusasteikolla  kuuluvansa samaan kategoriaan kuin joku rikshanpolkija 'kanssaveljensä' Intiassa tai 'kaivostyöveljensä' Etelä-Afrikassa', tai Mosambikilainen 'kalastajaveljensä'. 

Pelkkä sukupuoli sinänsä ei näet suinkaan yhdistä  miehiä maailmanlaajuisesti, mutta kyllä se  (pelkästään siis samaan sukupuoleen lukeutumisen perusteella )vastaavasti 'yhdistävä  sisaruus' esim. jonkun  Paris Hiltonin ja jonkun kehitysmaan naisen välillä  on aivan yhtä kaukaa haettua, kuin verrata (pelkän sukupuolen perusteella toisiinsa) jotain kehitysmaan miestä ja jotain  ns. ensimmäisen maailman miestä 

Sivistynyt mies, joka tuntee nykypäivän suomalaista yhteiskuntaa tietänee myös nämä:

- Suomessa on länsimaiden joukossa poikkeuksellisen sukupuolittuneet työmarkkinat.

- Naiset tekevät Suomessa osa-aikatyötä kaksi kertaa todennäköisemmin kuin miehet.

- Naiset käyttävät yli 90% perhevapaista, ja lasku niistä lankeaa naisten työnantajille. Siksi nuoren naisen palkkaaminen on työnantajalle ihan todellinen taloudellinen riski.

- Naiset ovat Suomessa keskimäärin koulutetumpia kuin miehet. Naiset ansaitsevat silti vähemmän. Monilla naisvaltaisilla aloilla palkat ovat paljon miesvaltaisia aloja pienemmät. 

- Heikommasta työmarkkina-asemasta, pienemmistä palkoista ja kotona lapsia hoitaen vietetyistä vuosista johtuen naisilla on miehiä selvästi pienemmät eläkekertymät. Naisilla on myös pidempi elinajanodote. Siksi eläkeikäisiä naisia uhkaa köyhyys huomattavasti todennäköisemmin kuin eläkeikäisiä miehiä. 

Tasa-arvo Suomessa ei ole valmis. Sen eteen on vielä paljon tehtävää. Kansainvälinen naistenpäivä koskee sitä paitsi koko maailman tasa-arvoa. Siksi naistenpäivänä saa kirjoittaa myös globaaleista tasa-arvo-ongelmista. On sivistymätöntä yrittää väittää, että se, mikä Suomessa on jo tapahtunut, olisi riittävästi. Se ei ole. 

73 % väkivaltaisen kuoleman tai kuolemaan johtaneen onnettomuuden uhreista on  poikia.

Ystävänpäivää? Vakiintuneessa parisuhteessa? Ei tulisi mieleenkään odottaa jotain huomionosoitusta ystävänpäivänä, se on ystävien muistamisen päivä, ehkä romanttisen kiinnostuksen kohteen huomioimisen päivä. En ole kuullutkaan, että kaltaisemme 30 vuotta naimisissa olleet silloin ostelisivat kukkia. Hääpäivä riittää.

Mutta joo, olemme miehen kanssa sopineet, että lahjoja ei tarvitse ostella joulunakaan. Pitkin vuotta hommaamme itse sen, mitä haluamme. Merkkipäivinä n sen sijaan tapana, että toinen kokkaa toiselle hyvän aamiaisen ja päivällisen. Se on mahtavaa istua kolmen ruokalajin illalliselle, valmiiseen pöytään.

Jos kumminkin toivoo jotain, se on aivan ok sanoa toiselle toiveensa ääneen. "Olisi kiva saada joku pieni lahja tai vaikka kukka ystävänpäivänä". Kuten tästä ketjusta näkee, ihmisillä on kovin erilaisia tapoja viettää merkkipäiviä, että ei kannata OLETTAA mitään. Miehillä varsinkin on kovin harvoin kristallipalloa, josta näkisivät sanomatta vaimon toiveet...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Solidaarisuus vs. luokka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kai se suurikin ansio osata syntyä naiseksi.

Näinkö kirjoittaa sivistynyt mies?

Valitettava aivan hirveä tosiasia on, että esim. Kiinassa, jossa oli yli 30 vuotta voimassa yhden lapsen politiikka, tyttövauvoja ei haluttu, koska poikaa pidettiin vanhempien tulevaisuuden kannalta arvokkaampana. Niinpä tyttöjen ei ole annettu syntyä ja elää. Edelleen on järkyttävän patriarkaalisia kulttureita, joissa nainen auton ratissa on outo. Tai epäsopiva nousemaan valtaistuimelle. Esim. Yhdysvalloissa sukupuolten tasa-arvo ei ole niin pitkällä, että nainen olisi voitu valita presidentiksi, vaikka laki sen siellä kyllä sallisi. 

Sivistynyt mies kyllä tietää historian läksynsä lukeneena ja maantieteeseen tutustuneena  kaiken tuon naisten sorron, joka liittyy tasa-arvopolitiikaltaan kehittymättömiin maihin.

Ja myös sen tosiasian ,ettei Suomi ole naispuolisen väestönsä kokemusmaailman osalta tässä maassa elämisen suhteen  niihin sellaisiin maihin lukeutunut koskaan koko itsenäisyytensä aikana.

Suomi oli niitä ensimmäisiä maita, jossa naiset saivat äänioikeuden aivan  samaan aikaan kuin ( siihen ns. 'tavalliseen kansaan', eli siis  työväestöön  lukeutuneet)  miehetkin. 

Sivistynyt mies ei kuitenkaan  katso itse  kuuluvansa maapallon sorretuimpien ja riistetyimpien köyhien  miesten ryhmään.

Eli ei varmasti katso kuuluvansa elämän kurjuusasteikolla  kuuluvansa samaan kategoriaan kuin joku rikshanpolkija 'kanssaveljensä' Intiassa tai 'kaivostyöveljensä' Etelä-Afrikassa', tai Mosambikilainen 'kalastajaveljensä'. 

Pelkkä sukupuoli sinänsä ei näet suinkaan yhdistä  miehiä maailmanlaajuisesti, mutta kyllä se  (pelkästään siis samaan sukupuoleen lukeutumisen perusteella )vastaavasti 'yhdistävä  sisaruus' esim. jonkun  Paris Hiltonin ja jonkun kehitysmaan naisen välillä  on aivan yhtä kaukaa haettua, kuin verrata (pelkän sukupuolen perusteella toisiinsa) jotain kehitysmaan miestä ja jotain  ns. ensimmäisen maailman miestä 

Sivistynyt mies, joka tuntee nykypäivän suomalaista yhteiskuntaa tietänee myös nämä:

- Suomessa on länsimaiden joukossa poikkeuksellisen sukupuolittuneet työmarkkinat.

- Naiset tekevät Suomessa osa-aikatyötä kaksi kertaa todennäköisemmin kuin miehet.

- Naiset käyttävät yli 90% perhevapaista, ja lasku niistä lankeaa naisten työnantajille. Siksi nuoren naisen palkkaaminen on työnantajalle ihan todellinen taloudellinen riski.

- Naiset ovat Suomessa keskimäärin koulutetumpia kuin miehet. Naiset ansaitsevat silti vähemmän. Monilla naisvaltaisilla aloilla palkat ovat paljon miesvaltaisia aloja pienemmät. 

- Heikommasta työmarkkina-asemasta, pienemmistä palkoista ja kotona lapsia hoitaen vietetyistä vuosista johtuen naisilla on miehiä selvästi pienemmät eläkekertymät. Naisilla on myös pidempi elinajanodote. Siksi eläkeikäisiä naisia uhkaa köyhyys huomattavasti todennäköisemmin kuin eläkeikäisiä miehiä. 

Tasa-arvo Suomessa ei ole valmis. Sen eteen on vielä paljon tehtävää. Kansainvälinen naistenpäivä koskee sitä paitsi koko maailman tasa-arvoa. Siksi naistenpäivänä saa kirjoittaa myös globaaleista tasa-arvo-ongelmista. On sivistymätöntä yrittää väittää, että se, mikä Suomessa on jo tapahtunut, olisi riittävästi. Se ei ole. 

73 % väkivaltaisen kuoleman tai kuolemaan johtaneen onnettomuuden uhreista on  poikia.

....jossa tekijät ovat toisia poikia/miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Et ole. Ei munkaan mies muista jotain ystävänpäivää tai naisten päivää, eikä tarvitsekaan. Turhaa hapatusta.

Mulle riittää kun aamuisin keittää mullekin kahvit, kantaa painavammat kauppakassit, silittää mun hiuksia iltaisin ym.

Perjantaina katsoin hölmistyneenä, miten nuori pari (alle 20v) tuli kaupasta. Nuori mies, raameja reilusti söi karkkia ja tyttöystävä kantoi kahta painavan näköistä kassia. Oma poikani on vähän vanhempi, ja jos jää kiinni vastaavasta, tulee saamaan saarnan äidiltä.

Miten voi olla niin vaikeaa onnitella kumppania? Keneltä sekin on pois. Kyllä on moukkamainen mies, jos ei muista naistaan.

En halua huomionosoituksia ystävänpäivänä tai naistenpäivänä. Ystävänpäivää pidän kaverien päivänä, en rakastavaisten ja naistenpäivä on minulle aika yhdentekevä. Niin enkä vertaa itseäni ja elämääni muihin.

""Etenkin kun somea selaa ja saa nähdä toinen toistaan hienompia juttuja joita miehet on vaimoilleen/tyttöystävilleen järjestäneet.""

Suurin osa hankkii itse lahjansa tai leipoo itse ja laittaa sitten someen hienot kuvat kuinka elämä on niin täydellistä, kun mies hemmottelee. Somen jutuista 90% on pelkkää kulissia.

Vierailija kirjoitti:

Mun ex. Minä olin aina se, joka muisti häntä lahjuksin ja yllätyksin, hän ei muistanut edes syntymäpäivänä. Tosin pakko sanoa, että romanttisempana eleenä olisin pitänyt vaikkapa yllätyksellistä tiskaamista kuin muodollista kukkaa jonakin määrättynä merkkipäivänä.

Aika murheellista, että tiskaaminenkin tuntuu lahjalta. Eikö teillä jaeta kotitöitä?

Eri uskonnoissa on erilaiset ns.ystävän päivät. Ne on lähinnä nuorille muistaa ystäviään päivät. Toisissa uskonnoissa ne on aviopari päivä . Ystävän päivä ei kuitenkaan ole mikään parittelu päivä vaan tavallisten ystävien muistelu päivä siksi lähetetään postikortteja kavereille ei aviopareille. Aviopareja muistetaan heidän yhteisen hääpäivän aikana vuosipäivää. Sukulaiset muistaa heitä. Mutta ystävän päivänä muistat sun kavereita. Kuka on vaikka hyvä ystävä , työ tai koulukaveri. Voit antaa sun kaverille vaikka suklaata . Muistan sua ystäväni. Älkää sekoittako näitä eri uskontojen päiviä toisiinsa . Kristityt ei vietä Halloween juttuja vaan vie haudoille muistoksi kynttilöitä pyhien rakkaiden muistoksi . Siksi silloin lauletaan virsiä. Eri uskonnolla on erilaiset juhlat ja tavat .

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla niin vaikeaa onnitella kumppania? Keneltä sekin on pois. Kyllä on moukkamainen mies, jos ei muista naistaan.

Ei ystävän päivänä onnitella ketään puolisoa vaan muistetaan omia ystäviä . Annetaan ystävälle kortti ja suklaata . Avioparit muistaa toisiaan muulloin.

Minulla ei ole aavistustakaan milloin on naistenpäivä. Ystävänpäivän muistan koska ala-asteella silloin jaeltiin kortteja kavereille. Aikuisena minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista suhdetta kumpaankaan päivään. Ja olen siis nainen. Molemmat päivät ovat amerikkalaista hapatusta jotka on keksitty että ihmiset saadaan ostamaan enemmän. Ja olen kolmekymppinen, että ei nämä jutut ole mikään sukupolvikysymyskään.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen työssä, jossa asiaan liittyy kaikenmaailman päivämäärien muistaminen, asioiden järjestäminen, viime hetken paikkaukset, jne. Mies on tyypillinen mies, eli ei näistä oikein välitä. Yhdessä vaiheessa itse huomasin, että mua rasitti ihan stanasti miettiä kalenteria sitä kautta, että mikä päivä sieltä taas tulee, jolloin parisuhdekäytökselle on jotkut määritellyt jutut (lahjat, illalliset, jne). Avasin suuni ja mies mielellään sopi, että annetaan näiden olla.

Sen sijaan mies huomaa, jos olen vaihtanut jotain ruokamerkkiä ja alkaa ostamaan sitä uutta. Minä huomaan, jos jokin tuote, mitä mies käyttää, mutta minä en, on lopussa ja tuon sitä kaupasta. Puhuttelemme toisiamme kauniisti ja erimielisyyden tullen otamme aikaa siitä puhumiseen, ei tiuskimiseen ja huutamiseen.

Olen aika paljon onnellisempi kuin ennen.

EIKÖ sinulla ole yhtään ystävää ketä muistat ystävän päivänä ?

Vierailija kirjoitti:

Monikohan muistaa miestään lauantaina 14.3? Itse olen muistanut ja tulen muistamaan jatkossakin. Ja kummasti se mieskin muistaa Naistenpäivänä. Tasa-arvo vai miten se oli?

Siis on erikseen ystävän päivä jolloin sinä muistat sun ystäviä . Sun mies muistaa hänen ystäviään silloin .

Kuka on ystäväsi ??? kirjoitti:

Eri uskonnoissa on erilaiset ns.ystävän päivät. Ne on lähinnä nuorille muistaa ystäviään päivät. Toisissa uskonnoissa ne on aviopari päivä . Ystävän päivä ei kuitenkaan ole mikään parittelu päivä vaan tavallisten ystävien muistelu päivä siksi lähetetään postikortteja kavereille ei aviopareille. Aviopareja muistetaan heidän yhteisen hääpäivän aikana vuosipäivää. Sukulaiset muistaa heitä. Mutta ystävän päivänä muistat sun kavereita. Kuka on vaikka hyvä ystävä , työ tai koulukaveri. Voit antaa sun kaverille vaikka suklaata . Muistan sua ystäväni. Älkää sekoittako näitä eri uskontojen päiviä toisiinsa . Kristityt ei vietä Halloween juttuja vaan vie haudoille muistoksi kynttilöitä pyhien rakkaiden muistoksi . Siksi silloin lauletaan virsiä. Eri uskonnolla on erilaiset juhlat ja tavat .

Ei se ole uskontoriippuvainen juttu vaan kulttuuririippuvainen. Halloween on iso juttu nimenomaan Amerikassa raamattuvyöhykkeellä, missä kaikki juhlapäivät ja kissanristiäiset ja teemajuhlat on elämän tärkein sisältö. Suomessa puolestaan kristityt juhlivat pääsiäistä noidilla, missä ei ole tippaakaan kristillisyyttä, vaan tulee suoraan pakana-ajoilta. Samoin joulukuusikin tulee suoraan skandinaavisesta yule perinteestä, missä tanssitaan kuusen ympärillä.