Jätä jäähyväiset kaipaamallesi henkilölle -OFFICIAL

Mitä mieltä olette, onko nuoruuden rakkauden/vanhan ihastuksen avoimien sometilien stalkkaaminen henkistä pettämistä? En tarkoita sellaista tilannetta, jossa tällainen ihminen on jo pitempään ollut omissa somekavereissa. Tarkoitan tilannetta, jossa ei ole ollut vuosikausiin yhteydessä tällaiseen ihmiseen.

Jos mulla olisi somessa kavereina ketään sellaista, jota ikävöisin romanttisessa mielessä, poistaisin hänet kavereistani. Mielestäni on vaikea olla seuraamatta vanhan merkittävän ihastuksen julkisia someprofiileja. Miten ihmeessä tuohon kehittäisin itsekuria, jolla lopetan tirkistelyn.

Vierailija kirjoitti:

Miten te jotka ootte päättäneet unohtaa ootte muuten toimineet somen kanssa? Oletteko estäneet kaivatun itseltänne? Toisaalta pelottaa tehdä niin, sillä entä jos se toinen jostain syystä koittaa käydä myös minun profiilissa ja huomaa asian. Sitten miettii että mistä olen suuttunut. Kauhea kiusaus vain iskee katsoa profiilia ja etenkin instassa storyja. Vielä kun tuo insta nykyään tyrkyttää sellaisten storyja, joiden profiilissa on joskus käynyt kerrankin.

Minua tämä ketju on auttanut ymmärtämään että

- en kaipaa häneltä romanttista läheisyyttä

- en ylipäätään tahdo ihastua enää romanttisesti kehenkään

- jos ottaisin yhteyttä häneen, kertoisin vain muutaman asian ja laittaisin pisteen koko asialle

- tuskin kuitenkaan otan häneen yhteyttä.

- arvostan puolisoani

- olen kiitollinen siitä, että hän oli elämässäni ja nuoruudessani

- minulla ei olisi hänen kanssa enää muuta yhteistä kuin nuoruus

- minun täytyisi vapautua ajatuksesta ottaa häneen yhteyttä. Siihen ei saisi olla liian kovaa tarvetta.

- minun täytyy irrottaa itseni hänen julkisten sometiliensä seuraamisesta

- jos otan häneen joskus yhteyttä, täytyy minun olla aivan varma siitä, että teen oikein ja että yhteydenotto kannattaa.

- lakkaan seuraamasta jäähyväisketjua

- hänen muistelemisensa on ollut tärkeä prosessi, mutta se on syytä myös lopettaa

- minun täytyy keksiä elämääni jotakin uutta. On oikeasti iso päätös lakata ajattelemasta häntä.

Vierailija kirjoitti:

Autetaankohan me tässä ketjussa toisiamme pääsemään irti vanhoista kaivatuistamme vai lietsotaanko me vain toisiamme ja itseämme symmälle kaipaukseen? Hmm... 🤔

Vierailija kirjoitti:

Minua tämä ketju on auttanut ymmärtämään että

- en kaipaa häneltä romanttista läheisyyttä

- en ylipäätään tahdo ihastua enää romanttisesti kehenkään

- jos ottaisin yhteyttä häneen, kertoisin vain muutaman asian ja laittaisin pisteen koko asialle

- tuskin kuitenkaan otan häneen yhteyttä.

- arvostan puolisoani

- olen kiitollinen siitä, että hän oli elämässäni ja nuoruudessani

- minulla ei olisi hänen kanssa enää muuta yhteistä kuin nuoruus

- minun täytyisi vapautua ajatuksesta ottaa häneen yhteyttä. Siihen ei saisi olla liian kovaa tarvetta.

- minun täytyy irrottaa itseni hänen julkisten sometiliensä seuraamisesta

- jos otan häneen joskus yhteyttä, täytyy minun olla aivan varma siitä, että teen oikein ja että yhteydenotto kannattaa.

- lakkaan seuraamasta jäähyväisketjua

- hänen muistelemisensa on ollut tärkeä prosessi, mutta se on syytä myös lopettaa

- minun täytyy keksiä elämääni jotakin uutta. On oikeasti iso päätös lakata ajattelemasta häntä.

Vierailija kirjoitti:

Autetaankohan me tässä ketjussa toisiamme pääsemään irti vanhoista kaivatuistamme vai lietsotaanko me vain toisiamme ja itseämme symmälle kaipaukseen? Hmm... 🤔

Itse olen pyrkinyt olemaan aika lempeä itseäni kohtaan tässä luopumisessa. Toisille voi toimia paremmin tiukka linja ja kerrasta poikki - tapa. Olen asettanut itselleni välitavoitteita pikkuhiljaa vähentäen eri asioita, jotka ruokkii tai pahentaa kaipaamista ja pyrkien lisäämään elämääni asioita, joista nautin ja joita tein ennen kuin tämä ihminen valloitti minut ja ajatukseni. Välillä mennään takapakkia ja on hankalia päiviä, silloin mietin miten paljon olen edistynyt alkutilanteeseen nähden ja se auttaa kiipeämään kuopan pohjalta uudelleen ylös.

En kaipaa sinua oikeastaan, mutta muistelen usein, olithan tärkeä osa aikuistumisen aikaani, kun muutin pois kotoa, aloin opiskella, muutimme yhteen pieneen yksiöön ja olimme pari vuotta onnellisia. Mutta jotenkin et ollut läheskään niin valmis sitoutumaan vakavasti, kuten itse olin. Halusin naimisiin, perustaa perheen.... sinä et. Et ollut varma, olinko se oikea. Lopulta keräsin kaiken rohkeuteni ja luovuin sinusta. Tapasin toisen, johon vähän yllätykseksenikin rakastuin ja se oli menoa. Muutin kauas pois. Tästä kaikesta on jo monta vuosikymmentä, mutta silti olet ajatuksissani usein. Toivon, että sinulla on asiat hyvin. Kannan pientä murenta sinusta mukanani aina. Toivottavasti sinulla on ollut hyvä elämä. Jää hyvästi, nyt alan uskoa, ettemme koskaan enää tapaa.

Miten tehdyn saisi tekemättömäksi? Haluaisin vain oksentaa tämän kaiken pois itsestäni. Inhotat minua kaikin mahdollisin tavoin.

Tänään on ikävä sua! Ei voi mitään.

Aargh, joudun palata siihen toiseen ketjuun😩 tää ei onnistunutkaan niin hyvin kuin kuvittelin. Aurinko loisti tänään kilpaa hänen kanssaan, joten taas mua viedään🤪

Emotionaalisesti epävakaan rakkaus on yhtä vuoristorataa arvatenkin. Mitenköhän sellaisen ihmisen saisi vakauetettua, ettei hän 'hyppelisi' epätoivoissaan tunnetilasta toiseen? Kuinka hyvin dialektinen käyttäytymisterapia tehoaa BPD:hen? Mietin, että oletkohan avun piirissä? Minusta sinulle ei olisi apua, voisin vain ohjata sinut ammattiauttajien pariin. En haluaisi, että jäät ilman selvästi tarvitsemaasi tukea. 

Ymmärtääkseni emotionaalinen epävakaus on aika tuskallinen tila. En tiedä onko siihen tehokasta lääkitystä ja kuinka hyvin psykoterapia auttaa. Sen voisin kuvitella, että tällaisen enemmän ja vähemmän pahantahtoisia tekoja tekevien ihmisten palstan lukeminen ei todellakaan auta ongelmaan. Päinvastoin, se ruokkii huonoa mieltä.

Täällä keskustelupalstalla on muutenkin kauhean vihamielinen sävy ja ilmapiiri. Täällä käyvillä on enemmän ja vähemmän 'hampaankolossa' jotain. Vastakkainasettelua ja sen sellaista epämiellyttävää 'sapelienkalistelua' päivästä toiseen ilmenee. Turhaantumista, toivottomuutta, jankuttamista, jopa väkivaltaisia ajatusrakennelmia jne. En tiedä ketä ja mitä tällainen ilmapiiri palvelee. Ei ainakaan mt-toipujaa, joka tarvitsee positiivisia elämyksiä päästäkseen negatiivisuuden kehästä irti.

Toivon, että olet pikkuhiljaa pääsemässä minusta yli. Vuoden päivät tässä ovat ehtineet jo vieriä ilman IRL-kontaktia. Ehkä olisi molempien aika kohdistaa katse tulevaan, vaikka se meitä kumpaakin taitaakin arveluttaa. Itse kukin omalta osaltaan joutuu epävarmuutta oppimaan sietämään. Helppoa se ei ole, mutta hyvinkin mahdollista. Pidäthän huolen itsestäsi.

Miksi, voi miksi otat aina yhteyttä minuun kun et kuitenkaan anna itsestäsi kuin pintaa. Olet hauska ja sinulla on sana hallussa, mutta loputtomiin välttelet vähänkään syvällisempiä aiheita. Mitä haluat minusta, mitä merkitsen sinulle? Pelkkää täytettä tyhjiin hetkiisi?

En jaksaisi enää. Olen ollut mukana tässä hauskuudessa, mutta oman pintani alla haluain vain lähellesi. Haluatko sinäkin, mutta et uskalla sanoa sitä ja peität todelliset ajatuksesi läpän heittoon. Kumpa vain tietäisin. Tai sitten vain kerta kaikkiaan olet täysin pinnallinen ja väsymätön hauskuuttaja ja tarvitset minua yleisöksi?

On oma prosessinsa päästä irti tuollaisesta hauskuutusdefenssistä. Se voi olla pitkäkin matka, mutta kaikki muutos lähtee siitä kun tajuaa asian itse ja myöntää sen itselleen. Voisihan sinä vihjaista asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi, voi miksi otat aina yhteyttä minuun kun et kuitenkaan anna itsestäsi kuin pintaa. Olet hauska ja sinulla on sana hallussa, mutta loputtomiin välttelet vähänkään syvällisempiä aiheita. Mitä haluat minusta, mitä merkitsen sinulle? Pelkkää täytettä tyhjiin hetkiisi?

En jaksaisi enää. Olen ollut mukana tässä hauskuudessa, mutta oman pintani alla haluain vain lähellesi. Haluatko sinäkin, mutta et uskalla sanoa sitä ja peität todelliset ajatuksesi läpän heittoon. Kumpa vain tietäisin. Tai sitten vain kerta kaikkiaan olet täysin pinnallinen ja väsymätön hauskuuttaja ja tarvitset minua yleisöksi?

Tekisi niin mieli katsoa sun kuvaa. En jaksa kohta vastustaa kiusausta.

Vierailija kirjoitti:

Tekisi niin mieli katsoa sun kuvaa. En jaksa kohta vastustaa kiusausta.[/quote

Minunkin sinun sivuasi.

Nyt riittää sinun ajattelemisesi, olen tullut tieni päähän. Repäisen itseni irti sinusta kohtaamalla totuuden. Meidän ei ollut tarkoitus mennä yhteen, koska kasvoimme täysin eri suuntiin. Olisin pettynyt suhteeseen ja toisaalta minusta ei olisi ollut sinun rinnallesi. Onneksi sinun ei ole tarvinnut kestää huonoa terveyttäni.

Olet luultavasti itsekin tyytyväinen, että näin kävi. Ymmärtääkseni myös naurat minulle ja minulle tärkeille asioille. Sinusta on selvinnyt monta asiaa ja piirrettä, miksi en haluaisi olla kanssasi. Joitakin asioita, joista en silloin tiennyt, en voisi hyväksyä. Minulle ei olisi riittänyt pelkkä materian ja hyvän maineen tavoittelu. Olet aika täydellinen ja sitoutuvaa tyyppiä. Itse olen vain jälkimmäistä. Hyvä ettemme menneet yhteen eikä meidän tarvinnut erota. Oli kuitenkin ilo tuntea sinut useita vuosia.

Olet mulle enää vain fantasiaa ja päässäni kuvittelemieni Harlekiini -tarinoiden hahmo. Todellisuudessa me

ei tulla luultavasti enää koskaan tapaamaan ja olet unohtanut jo minut. Parempi niin.

Mun kaivattu on lopettanut mun storyjen katsomisen. Ja minusta on alkanut tuntua että mä oon tehnyt virheen tämän unohtamisen ja jäähyväisten kanssa. Toisaalta oikeastihan se menee varmasti niin, että se on vain muusta syistä kyllästynyt. Varmasti oikeasti silloin kun viimeksi nähtiin on todennut ettei haluakaan olla tekemisissä. Minä vain nyt kuvittelen että kaikki johtuu mun nettijäähyväisistä ja että oon tehnyt suurenkin virheen.

Mieleeni nousee kuva sinusta e:n partion kuusimyynnissä. Kauan sitten. Tämä kuva oli mielessäni kun nöyryytin itseäni erilaisissa tilanteissa sinua ja huomiotasi etsien. Vuosikaupalla. Nolasin itseni ja nöyryytit minua julkisesti.

En ole Sanna unohtanut sinua, enkä edes aio jättää jäähyväisiä sinulle.

Estit mut somessa, fb:ssä ja instassa. Whatsupissakin, joten hyvästi!

Olen todella pahoillani siitä, että kuolit sairauskohtaukseen niin nuorena ja täysin yllättäen. Elit täysillä omannäköistä elämääsi, etkä varmasti olisi ollut valmis siitä luopumaan. Sinulta ei kysytty ja se tuntuu kosmiselta vääryydeltä. Vaikka ehdit matkustella, harrastaa ja opiskella, olisit varmasti halunnut kokea vielä niin paljon. Olen myös pahoillani niiden ihmisten puolesta, jotka sinua rakastivat.

Emme olleet ystäviä enää pitkään aikaan, koska kummallakaan ei ollut siihen motivaatiota. Totta puhuen meitä yhdistivät lähinnä aikuisuuden kynnyksellä kerätyt muistot ja yhteinen ystäväpiiri. Persooniltamme emme oikeastaan sopineet yhteen. Osasit halutessasi olla hyvin pisteliäs ja halusit näyttää ihmisille heidän paikkansa. Se oli minulle liikaa, vaikka halusitkin varmaan sillä suojella itseäsi. Loukkaannuin, kun feidasit minut, mutta ehkä niin oli lopulta parempi.

Olen kiitollinen niistä muutamasta kerrasta, kun olit minulle ystävä paikallaan. Ne muistot tuntuvat äkkiä tärkeiltä. Jos joku hakee joskus minulta apua, aion toimia esimerkkisi mukaan. Sinulla oli joskus tapana tokaista, että "sulla ei ole varaa valittaa mistään". Tällä kertaa se pitää oikeasti paikkansa. Olen onnekas jo ihan vain olemalla elossa. Aion pitää sen mielessä tiukoissa paikoissa. 

En tiedä, ehditkö kuulla esikoiseni syntymästä ennen kuolemaasi. Jotenkin toivon että olisit kuullut, vaikka et pitänyt lapsista etkä välttämättä ollut kovinkaan kiinnostunut siitä, mitä minulle nykyään kuuluu. Kerron sen sinulle viimeistään tässä: olen kohta äiti kahdelle lapselle ja se on minulle tosi iso asia. Muistelen sinua aina silloin kun siltä tuntuu. Jää hyvästi. Kiitos kaikesta.