Jätä jäähyväiset kaipaamallesi henkilölle -OFFICIAL

Ok. Viesti ei ollut siis minulle tarkoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko nainen vai mies?

Vierailija kirjoitti:

Taisin rakastua sinuun uudestaan. Näin taas kuvasi somessa, ja olet kaunis vielä kolmenkin vuosikymmenen jälkeen, etenkin kun hymyilet. Minullehan et juuri hymyillyt, enkä saanut tietää silloisesta avioitumisestasikaan kuin vasta kuukausien kuluttua. Sitä vanhaa, pahaa 1900-lukua!

Kaikkea hyvää!

Olen mies. Ja viestini oli mustatukkaiselle naiselle.

Se on loppu nyt!

Tämä sekä official kaipausketju ovat auttaneet minua pääsemään irti hänestä. Näissä ketjuissa on paljon romanttisia kaipaavia viestejä. Huomaan, etten itse kaipaa häneltä romanttista läheisyyttä ja kosketusta. En tunne häntä kohtaan sellaista yhteyttä. Haluaisin vain sanoa muutaman asian, pyytää anteeksi ja kiittää siitä, että hän oli elämässäni. Nuo asiat jäivät sanomatta vuosikymmeniä sitten.

Hyvästi Jarkko!

Nyt haluan päästä vielä irti ajatuksesta, että kertoisin hänelle nuo asiat.

Vierailija kirjoitti:

Tämä sekä official kaipausketju ovat auttaneet minua pääsemään irti hänestä. Näissä ketjuissa on paljon romanttisia kaipaavia viestejä. Huomaan, etten itse kaipaa häneltä romanttista läheisyyttä ja kosketusta. En tunne häntä kohtaan sellaista yhteyttä. Haluaisin vain sanoa muutaman asian, pyytää anteeksi ja kiittää siitä, että hän oli elämässäni. Nuo asiat jäivät sanomatta vuosikymmeniä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Ei, vaan useampi lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan unohtaa sinut ja lakata seuraamasta jälkiäsi. Meidän yhteinen tulevaisuutemme ei tule koskaan toteutumaan. Valitsin itse näin, koska meillä ei ole syvintä yhteistä säveltä. Koin tekeväni oikein. Siksi ei ole oikein, jos vain ajattelen sinua kokoajan. Minun täytyy irrottaa sydämeni ja ajatukseni sinusta. Tutustuimme jo vuosikymmeniä sitten ja meillä molemmilla on jo pitkään ollut omat elämämme kaukana toisistamme.

Sinulla on lapsi ja puoliso.

Aikuinen poika.

Ja tämän sanoin minä, ap.

Minulla on unelma. Unelmoin että inhoamani k u s i p ä ä  ei ikinä tulisi missään vastaan. Kammottava ajatus huh huh.

Jos kuule luet tätä, niin hyvästi.

Niin, maailma on täynnä väkivaltaa (fyysistä, henkistä, seksuaalista, emotionaalista, taloudellista, rakenteellista jne.). On hyvä erota ihmisestä, joka käyttää sinuun väkivaltaa. On hyvä välttää käymästä paikoissa, joissa sinuun kohdistetaan väkivaltaa. Kaikkinensa olen lopen kyllästynyt väkivaltaan ja sen kierteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä sekä official kaipausketju ovat auttaneet minua pääsemään irti hänestä. Näissä ketjuissa on paljon romanttisia kaipaavia viestejä. Huomaan, etten itse kaipaa häneltä romanttista läheisyyttä ja kosketusta. En tunne häntä kohtaan sellaista yhteyttä. Haluaisin vain sanoa muutaman asian, pyytää anteeksi ja kiittää siitä, että hän oli elämässäni. Nuo asiat jäivät sanomatta vuosikymmeniä sitten.

Tee se kuitenkin, että hänkin saa asialle pisteen.

Hei ny sitte.

Vierailija kirjoitti:

Hei ny sitte.

Hastala vista! Koittakaa pärjäillä!

Onko teille muille jäänyt sellaista outoa tyhjyyden tunnetta sen jälkeen kun olette päättäneet kokonaan unohtaa kaipaamanne ihmisen? Itsellä tämä varmasti johtuu siitä että tykkääminen on kestänyt vuosikausia. Olen haaveillut ystävyydestä ja toinen on pyörinyt mielessä vähintään hetken joka päivä. Sitten vain aloin tuntea huonoa omaatuntoa koko ystävystymishaaveesta. Hänen elämässään on niin paljon muita tärkeämpiä asioita. Tuskin hän edes haluaisi ystävystyä. Minun pitäisi vain pystyä unohtamaan hänet kokonaan. Periaatteessa sen pitäisi olla helppoa sillä ei me enää nähdä. Kuitenkin se on siinä mielessä vaikeaa, että pidän hänestä edelleen ja koen että meillä oli jokin erikoinen yhteys. En usko että koen enää koskaan vastaavaa. Olisi helpompaa unohtaa jos olisi syytä olla vaikka vihainen, kuten moni tässä ketjussa tuntuu olevan. Mutta ei ole syytä. Siksi päätöksestä unohtaa tuli ensin valtava suru ja sitten outo tyhjyyden tunne. Omassa elämässä ei ole muutenkaan kivoja asioita eikä ihania unelmia johtuen fyysisten sairauksien aiheuttamista rajoitteesta.  Nyt tämän unohtamispäätöksen jälkeen tuntuu ettei ole yhtään mitään kivaa enää. 

Sinänsä molemminpuolinen pisteen saaminen asialle on hieno ajatus. Se olisi parasta mitä voisi tapahtua. Mielestäni ei kuitenkaan ole hyvä lähtökohta ottaa yhteyttä, jos siihen on liian pakottava tarve. En usko, että hän tulee koskaan ottamaan yhteyttä häneen, koska minä lähdin pois hänen luotaan. Luulen, että hänellä ei olisi mitään sitä vastaan, jos ottaisin häneen yhteyttä. Itse ainakin ilahtuisin, jos hän ottaisi minuun yhteyttä.

Minua liikuttaa se, että hän olisi halunnut jakaa koko elämänsä kanssani. Toive oli molemminpuolinen ja asiaan viitattiin vain hyvin varovasti. Se oli sitä nuoruutta. Tutustuimme hyvin nuorina ja tunsimme toisemme monta vuotta. Emme koskaan edenneet ystävyyttä ja ääneen lausumattomia haaveita pidemmälle.

Mielestäni ei ole kovin hyvä ajatus ottaa yhteyttä varattuun ihmiseen. En edes tiedä mikä olisi paras tapa ottaa häneen yhteyttä. Jos ottaisin yhteyttä, haluaisin, että se jäisi vain siihen yhteen kohtaamiseen eli pisteen saamiselle asialle. Tosin sen jälkeen olisi vaikeata olla seuraamatta hänen avoimia sometilejään. Vaikeaa se on nytkin. Näen siis yhtälön kaiken kaikkiaan niin vaikeana, että parasta lienee, että jotenkin vaan unohtaisin hänet. Itse asiassa ilman nettiä ja somea koko ongelmaa ei ehkä olisi. En olisi löytänyt tietoja hänen nykyisestä elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä sekä official kaipausketju ovat auttaneet minua pääsemään irti hänestä. Näissä ketjuissa on paljon romanttisia kaipaavia viestejä. Huomaan, etten itse kaipaa häneltä romanttista läheisyyttä ja kosketusta. En tunne häntä kohtaan sellaista yhteyttä. Haluaisin vain sanoa muutaman asian, pyytää anteeksi ja kiittää siitä, että hän oli elämässäni. Nuo asiat jäivät sanomatta vuosikymmeniä sitten.

Tee se kuitenkin, että hänkin saa asialle pisteen.

Korjaus: en usko, että hän tulee koskaan ottamaan yhteyttä minuun (ei häneen).

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä molemminpuolinen pisteen saaminen asialle on hieno ajatus. Se olisi parasta mitä voisi tapahtua. Mielestäni ei kuitenkaan ole hyvä lähtökohta ottaa yhteyttä, jos siihen on liian pakottava tarve. En usko, että hän tulee koskaan ottamaan yhteyttä häneen, koska minä lähdin pois hänen luotaan. Luulen, että hänellä ei olisi mitään sitä vastaan, jos ottaisin häneen yhteyttä. Itse ainakin ilahtuisin, jos hän ottaisi minuun yhteyttä.

Minua liikuttaa se, että hän olisi halunnut jakaa koko elämänsä kanssani. Toive oli molemminpuolinen ja asiaan viitattiin vain hyvin varovasti. Se oli sitä nuoruutta. Tutustuimme hyvin nuorina ja tunsimme toisemme monta vuotta. Emme koskaan edenneet ystävyyttä ja ääneen lausumattomia haaveita pidemmälle.

Mielestäni ei ole kovin hyvä ajatus ottaa yhteyttä varattuun ihmiseen. En edes tiedä mikä olisi paras tapa ottaa häneen yhteyttä. Jos ottaisin yhteyttä, haluaisin, että se jäisi vain siihen yhteen kohtaamiseen eli pisteen saamiselle asialle. Tosin sen jälkeen olisi vaikeata olla seuraamatta hänen avoimia sometilejään. Vaikeaa se on nytkin. Näen siis yhtälön kaiken kaikkiaan niin vaikeana, että parasta lienee, että jotenkin vaan unohtaisin hänet. Itse asiassa ilman nettiä ja somea koko ongelmaa ei ehkä olisi. En olisi löytänyt tietoja hänen nykyisestä elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä sekä official kaipausketju ovat auttaneet minua pääsemään irti hänestä. Näissä ketjuissa on paljon romanttisia kaipaavia viestejä. Huomaan, etten itse kaipaa häneltä romanttista läheisyyttä ja kosketusta. En tunne häntä kohtaan sellaista yhteyttä. Haluaisin vain sanoa muutaman asian, pyytää anteeksi ja kiittää siitä, että hän oli elämässäni. Nuo asiat jäivät sanomatta vuosikymmeniä sitten.

Tee se kuitenkin, että hänkin saa asialle pisteen.

Halusinpas. Ja haluan edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusinpas. Ja haluan edelleen.

Mutta et minun kanssani.

Nimenomaan sinun kanssasi.

Onko joku saanut lopullisen pisteen ja rauhan tällaiseen vanhaan ihastuksen, nuoruuden rakkauteen tms, joka on pitkään ollut mielessä tai vuosien kuluttua tullut mieleen? Kertokaapa miten se onnistui.

Autetaankohan me tässä ketjussa toisiamme pääsemään irti vanhoista kaivatuistamme vai lietsotaanko me vain toisiamme ja itseämme symmälle kaipaukseen? Hmm... 🤔

Miten te jotka ootte päättäneet unohtaa ootte muuten toimineet somen kanssa? Oletteko estäneet kaivatun itseltänne? Toisaalta pelottaa tehdä niin, sillä entä jos se toinen jostain syystä koittaa käydä myös minun profiilissa ja huomaa asian. Sitten miettii että mistä olen suuttunut. Kauhea kiusaus vain iskee katsoa profiilia ja etenkin instassa storyja. Vielä kun tuo insta nykyään tyrkyttää sellaisten storyja, joiden profiilissa on joskus käynyt kerrankin.

Vierailija kirjoitti:

Miten te jotka ootte päättäneet unohtaa ootte muuten toimineet somen kanssa? Oletteko estäneet kaivatun itseltänne? Toisaalta pelottaa tehdä niin, sillä entä jos se toinen jostain syystä koittaa käydä myös minun profiilissa ja huomaa asian. Sitten miettii että mistä olen suuttunut. Kauhea kiusaus vain iskee katsoa profiilia ja etenkin instassa storyja. Vielä kun tuo insta nykyään tyrkyttää sellaisten storyja, joiden profiilissa on joskus käynyt kerrankin.

Onhan se sellaista kamppailua itsensä kanssa välillä, ettei mene ikävissään katselemaan kuvia. Etenkin heikkoina hetkinä on hankalaa vastustaa kiusausta. Toistaiseksi olen onnistunut, kun ajattelen, että se pahentaa tilannetta.