Lue keskustelun säännöt.
Työkaveri on raskaana ja vaatii jatkuvasti taukoja ja helpotuksia
13.02.2020 |
Eli raskaus taitaa olla melko tuore tapaus eikä näy ulospäin. Kesken päivää hän ramppaa neuvolassa, lääkärillä, kotona, ei suostu tekemään kaikkia työtehtäviä ja odottaa että me muut hoidamme hänen työnsä. Hän käveleekin kuin olisi viimeisillään raskaana, selkäänsä pidellen ja vatsaansa silitellen, vaikka tosiaan kukaan ei hänestä pystyisi sanomaan että edes odottaa. Itselläni on 4 lasta joista yhdet ovat kaksoset. Jopa silloinkaan kun odotin kaksosia, en tehnyt raskaudestani tuollaista numeroa.
Jos on niin raskas ettei kykene työhönsä, pitäisi jäädä kotiin.
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
Minä olin viikosta 10 eteenpäin niin huonovointinen (en oksentanut mutta kuvotti) ja väsynyt etten pystynyt tekemään töitä, ulospäin ei vielä tilani näkynyt. Ja kun huonovointisuus hiukan hellitti iski niin karmeat selkäkivut, että piti käydä päivystyksessä anelemassa kipulääkettä että voisin nukkua.[/
Tämä! Se on jännä, miten toiset ihmiset eivät ymmärrä, ettei se raskaus ole aina helppo kaikilla. Ihmiset ovat erilaisia ja raskaudet voivat myös olla. Mutta tätähän eivät ymmärrä ne, keillä ei ole ollut mitään vaivoja. Joskus olisi mielenkiintoista, kun voisi ” hypätä toisen saappaisiin” ja nähdä, millaista on elää tuskallisen raskauden kanssa. Siinä aika monelle avartuisi asia uudelleen, kun katsoisi tilannetta ” uusin silmin”.
Itse olen oksentanut melkein viikolle 20. Onneksi minua ymmärrettiin töissä, eikä tarvinnut miettiä , mitä työkaverit ajattelevat. Hieman kurjalta tuntuu lukea tätä aloitusta, kun tietää, ettei se raskaus ole aina täydellinen kaikella tapaa. Ap voisi hiukan miettiä, miltä niistä ihmisistä tuntuu luke tätä, keillä on ollut vaikea raskausaika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olin todella kipeä alkuraskaudessa, mikään ei meinannut pysyä sisällä ja kokoajan väsytti ja äklötti. Olisi kamalaa jos joutuisin töissä vetämään ihan täydellä teholla sen ajan. Onneksi se pahin aika on kuitenkin aika lyhyt aika, ja ainakin itse ymmärrän jos jollakin hetkellinen työkykyä alentava tila.
Riippuu naisesta ja raskaudesta miten lyhyt se pahin aika on. Minulla se pahin aika oli kuopuksen kanssa 9 kuukauden mittainen. Muistan, että mietin jopa, että entä jos ei oksentelu lopu synnytykseenkään.
Pian varmaan näitä oksentelijoita riittää työpaikoilla enemmän, kun äitiysrahan määräytyminen muuttuu ja saikku pienentää sitä.
Mitä ap jos vaikka tutustuisit raskausajan ongelmiin, kun se alue ilmeisesti ei ole sinulle kovinkaan selvää. Ihan oikeastiko kuvittelet, että sun helppo raskaus= kaikkien helppo raskaus. Sillä ei ole hirveästi merkitystä , millä viikoilla on, ne vaivat voivat tulla hyvinkin nopeasti, aivan yksilöllistähän se on. Mietitkö yhtään tätä kirjoittaessasi, miltä työkaveristasi tuntuisi lukea tätä? Ei harmaan kovin mukavalta. Mieti tilanne omalle kohdallesi. Sinusta varmaankin olisi mukavaa lukea tällaista itsestäsi.. Suosittelen perehtymään enemmän asioihin, joista ei ole tietoa, ennen kuin tulet tänne mollaamaan toisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Jos sitä feikkaisi itse olevansa raskaana? Saisikohan miten helposti saikkua, vai syynääkö lääkäri heti äitiysneuvolatiedot? Voisiko käyttää irtovatsaa?
Toki, kokeile tuota heti maanantaina. Menet vaan työterveyslääkärille kertomaan, miten pyörryttää, yölläkin pitää mennä oksentamaan ja tulee tiputteluvuotoa. Ota kuitenkin perusasioista selvää ettet jää kiinni, kun lääkäri kysyy raskausviikkoja ja missä neuvolassa käyt.
Vierailija kirjoitti:
No voi nyt helvetti, miten sen voi olla niin vaikea ymmärtää et raskaudet on erilaisia. Toisilta vie työkyvyn, toisilta ei.
Aivan.. Kun odotin kaksosia, niin olo oli hirveä alusta asti. Pelkäsin sanoa pomolle suoraan. Kun oloni kävi vaan sietämättömäksi, niin päätin avata suuni ja olin varma, että saan potkut tai jotain negatiivista. Menin avautumaan hänelle, niin pomo sanoi, älä, no on mullakin kaksoset ja vaimo se kärsi. Yritin pyörittää firmaa ja luoda jotain suurempaa, mutta vaimo itki ja voi pahoin. Aloitin tämän kaiken valvomalla ja meinasin lopettaa yrittämisenkin kesken. Pomo sanoi, että kotiin ja lääkäriin. Ei vaikuta minuun mitenkään. Hoidat itsesi kuntoon ja noi kaksi kasvavaa palleroa. Ei lapset vie sun työpaikkaa ja tiedän kyllä mistä puhun, vaikka en ole kantanut ja synnyttänyt. Aloin itkemään ja pomo sanoi, että mitä tarvit. Sanoin en mitään, niin hän toi kaikki heidän kaksosten vaatteet minulle. Kaikki lähes uusia. Sanoi vaan, että otat rauhassa ja palaat töihin, kun aika koittaa. Älä stressaa, koska tarvin sinua. Itkin itkin itkin ja mietin ettei tollasta ihmistä voi olla olemassakaan. Lapset nyt 16v ja olen samassa firmassa töissä ja lapset oli kesätöissä nyt viime kesänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai Hänelle kuuluu työehtosopimuksen mukaiset tauot. Jos ne eivät todellakaan riitä, nii lääkärin kautta sairauslomalle on ymmärtääkseni oikea tie!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä inhoan kun puhutaan, ettei raskaus ole "sairaus" eli toisin sanoen raskaus ei voisi aiheuttaa tilaa millon odottaja olisi oikeutettu keveämpään hommaan tai sairaslomaan.
Ne ihmiset jotka ei osaa kuvitella muuta kuin omaa kokemusta tai mielipidettä, ei varmasti omaa normaalia tervettä aivokapasiteettiä.Itse olen ollut aina kipeimmilläni juurikin alussa. Juuri silloin kun sitä mahaa ei edes näy. Ja voitteko kuvitella, on ihmisiä joilla ei kasva edes maha vaikka siellä olisi täysikasvuinen vauva. Ja monesti ne on juurikin hoikkia ihmisiä joista luulisi mahan näkyvän. Joten turha on päätellä mitään edes siitä mahan koosta.
Itseasiassa en oo ikinä ollut niin sairas kuin raskauksien aikana. Ikinä en ole normaalisti saikutellut töissä, mutta raskaus vienyt kuukausiksi 100% vuodepotilaaksi niin, ettei pysty pahimmillaan edes kääntämään kylkeä ja puoliso joutuu huolehtimaan ravinnon saannista, koska ei pysty liikkumaan. Suorastaan kidutusta useampi kuukausi raskauksissa.
Kaikilla on erilainen raskaus. Osalla vaikeampi ja osalla helpompi. Oman kokemuksen perusteella ei ikinä voi arvioida toisen olotilaa. Eikä sairaslomalle päästetä jos pystyy edes jotenkin hoitamaan hommansa. Kehotetaan vain keventämään mahdollisuuksien mukaan.
Huhhuh. Mitähän tulee kun sairastut oikeasti vaikka influenssaan? Joutuuko mies syöttämään, pesemään? Pukemaan?
Sinulla ei selvästi ole mitään hajua siitä, millaista vaikean raskauden kanssa eläminen on. Siinä ei kuule influenssa tunnu miltään, kun on kokenut hyperemeesin.
Oletko kokenut influenssaa? Minä en ole, mutta ne jotka ovat sanovat sen olevan ihan kauheaa. Kertovat esimerkiksi sellaista, että ajattelee kuolevansa siihen sairauteen ja jättävät jo hyvästejä läheisilleen, tietenkin oman voinnin rajoissa.
Työterveyshoitaja sanoi minulle, että jo saa influenssan, sen kyllä huomaa. Sitä ei esimerkiksi sekoittaa flunssaan, koska influenssa on ihan eri sfääreissä.
Paha influenssa tai oksennustauti on ihan piece of cake verrattuna hyperemeesiin.
Vähän ohi aiheen, mutta voiko oksennustaudin ja influenssan rinnastaa? Näistä ensimmäinen minulla on muutaman kerran ollut, mutta jälkimmäistä ei. En muista oksennustaudin olleen mikään kamala asia. Paha olo lähtee pois oksentamalla, tauti ei kestä kauaa ja niin edelleen.
Hyperemeesissä se pahoinvointi ei lähde oksentamalla. Sehän siinä järkyttävää onkin. Ainoat normaalivointiset hetket olivat aamulla kun heräsin. Siinä oli n. 1-2 minuuttia, jolloin sain muistaa, miltä hyvä, normaali olo tuntuu. Silmät kun avasi, vyöryi pahoinvointi taas ylle. Itkin aamuisin ja toivoin, että olisi jo ilta voisin taas nukahtaa, kun en vaan kestänyt sitä oloa. Saavutus oli kävellä postilaatikolle, siinäkin matkalla oksensin.
Lääkäristä kun tulin kotiin, oksensin keskellä kaupunkia kadulle, junaraiteelle ja lopulta bussipysäkille, kun hyppäsin ulos bussista. Kävely bussipysäkiltä kotiin kesti 20 minuuttia normaalin 3 minuutin sijaan, kun koko ajan oli pakko pysähtyä hengittelemään.
Siinä vaiheessa kun hyperemeesi alkoi rv 17 helpottaa, koin tuon tunteen, että oksentaminen helpotti oloa. Voi sitä riemua. Mutta sitä ennen olin kärsinyt järkyttävästä olosta (plus muista hyperemeesin oireista, oksentaminenhan ei suinkaan ole ainoa oire) 10 viikkoa putkeen. Eli jos lähdetään siitä, että oikeastaan hypermeesiä ja oksennustautia ei kannata rinnastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo on tuo huomionhaku kyllä ihan älytöntä. Niin kuin tuolla aiempana tuo yksikin, joka synnytti jatkuvien supistelujen seuraukseni pikkukeskosen. Tai minä, joka pyörtyilin joka paikkaan ja hain huomiota ramppaamalla lääkärissä ja kun ei sekään tyydyttänyt huomionkipeyttäni, niin synnytin vielä kuolleen vauvan. Ei ne miehet vaan tälläistä tekis, ei niillä kyllä ole kohtuakaan mutta kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin viikosta 10 eteenpäin niin huonovointinen (en oksentanut mutta kuvotti) ja väsynyt etten pystynyt tekemään töitä, ulospäin ei vielä tilani näkynyt. Ja kun huonovointisuus hiukan hellitti iski niin karmeat selkäkivut, että piti käydä päivystyksessä anelemassa kipulääkettä että voisin nukkua.
Niin, mitä sitten? Aloituksessa puhutaan työkaverista joka kulkee vaivalloisesti eikä tee töitänsä vaan työkamujen pitää tehdä ne. Miten sun vaivat liittyy tälläiseen tapaukseen? Vai pitikö sunkin työt tehdä jonkun toisen.
Tämä on niin turhauttavaa! Puhutaan aidasta ja sidan seipäästä. Ärsyttävää. Mutta kun puurot ja vellit on sekaisin on turha yrittää puhua järkeä. Tunteisiin meni mammoilla ja senhän se sitten tietää että järkisyyt ja faktat sivuutetaan ja öyhötetään sekä uhriudutaan heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä inhoan kun puhutaan, ettei raskaus ole "sairaus" eli toisin sanoen raskaus ei voisi aiheuttaa tilaa millon odottaja olisi oikeutettu keveämpään hommaan tai sairaslomaan.
Ne ihmiset jotka ei osaa kuvitella muuta kuin omaa kokemusta tai mielipidettä, ei varmasti omaa normaalia tervettä aivokapasiteettiä.Itse olen ollut aina kipeimmilläni juurikin alussa. Juuri silloin kun sitä mahaa ei edes näy. Ja voitteko kuvitella, on ihmisiä joilla ei kasva edes maha vaikka siellä olisi täysikasvuinen vauva. Ja monesti ne on juurikin hoikkia ihmisiä joista luulisi mahan näkyvän. Joten turha on päätellä mitään edes siitä mahan koosta.
Itseasiassa en oo ikinä ollut niin sairas kuin raskauksien aikana. Ikinä en ole normaalisti saikutellut töissä, mutta raskaus vienyt kuukausiksi 100% vuodepotilaaksi niin, ettei pysty pahimmillaan edes kääntämään kylkeä ja puoliso joutuu huolehtimaan ravinnon saannista, koska ei pysty liikkumaan. Suorastaan kidutusta useampi kuukausi raskauksissa.
Kaikilla on erilainen raskaus. Osalla vaikeampi ja osalla helpompi. Oman kokemuksen perusteella ei ikinä voi arvioida toisen olotilaa. Eikä sairaslomalle päästetä jos pystyy edes jotenkin hoitamaan hommansa. Kehotetaan vain keventämään mahdollisuuksien mukaan.
Huhhuh. Mitähän tulee kun sairastut oikeasti vaikka influenssaan? Joutuuko mies syöttämään, pesemään? Pukemaan?
Sinulla ei selvästi ole mitään hajua siitä, millaista vaikean raskauden kanssa eläminen on. Siinä ei kuule influenssa tunnu miltään, kun on kokenut hyperemeesin.
Oletko kokenut influenssaa? Minä en ole, mutta ne jotka ovat sanovat sen olevan ihan kauheaa. Kertovat esimerkiksi sellaista, että ajattelee kuolevansa siihen sairauteen ja jättävät jo hyvästejä läheisilleen, tietenkin oman voinnin rajoissa.
Työterveyshoitaja sanoi minulle, että jo saa influenssan, sen kyllä huomaa. Sitä ei esimerkiksi sekoittaa flunssaan, koska influenssa on ihan eri sfääreissä.
Paha influenssa tai oksennustauti on ihan piece of cake verrattuna hyperemeesiin.
Vähän ohi aiheen, mutta voiko oksennustaudin ja influenssan rinnastaa? Näistä ensimmäinen minulla on muutaman kerran ollut, mutta jälkimmäistä ei. En muista oksennustaudin olleen mikään kamala asia. Paha olo lähtee pois oksentamalla, tauti ei kestä kauaa ja niin edelleen.
Hyperemeesissä se pahoinvointi ei lähde oksentamalla. Sehän siinä järkyttävää onkin. Ainoat normaalivointiset hetket olivat aamulla kun heräsin. Siinä oli n. 1-2 minuuttia, jolloin sain muistaa, miltä hyvä, normaali olo tuntuu. Silmät kun avasi, vyöryi pahoinvointi taas ylle. Itkin aamuisin ja toivoin, että olisi jo ilta voisin taas nukahtaa, kun en vaan kestänyt sitä oloa. Saavutus oli kävellä postilaatikolle, siinäkin matkalla oksensin.
Lääkäristä kun tulin kotiin, oksensin keskellä kaupunkia kadulle, junaraiteelle ja lopulta bussipysäkille, kun hyppäsin ulos bussista. Kävely bussipysäkiltä kotiin kesti 20 minuuttia normaalin 3 minuutin sijaan, kun koko ajan oli pakko pysähtyä hengittelemään.Siinä vaiheessa kun hyperemeesi alkoi rv 17 helpottaa, koin tuon tunteen, että oksentaminen helpotti oloa. Voi sitä riemua. Mutta sitä ennen olin kärsinyt järkyttävästä olosta (plus muista hyperemeesin oireista, oksentaminenhan ei suinkaan ole ainoa oire) 10 viikkoa putkeen. Eli jos lähdetään siitä, että oikeastaan hypermeesiä ja oksennustautia ei kannata rinnastaa.
Joo, nyt on joka mammalla sitten se hyperemesiskin! Ihan varmasti, se yksi prosentti kattaa tietenkin kaikki avmammat ja aapeen työkaverin, vaikka eihän se tosin oksennellut, muttei anneta sen häiritä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset aina vetoavat siihen että synnyttävät, kun tulee puhe armeijasta ja siitä, pitäisikö se olla pakollinen myös naisille.
Ihmeellistä kitinää ja valitusta koko ajan ja mihinkään ei pystytä. Ei kahdeksaantoista vuoteen by the way.
Raskaus voi myös taannuttaa joitain naisia. Nostaa pintaan alkeellisia hoivan ja huomion tarpeita. Kaikille raskaana oleminen ei tietenkään sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on työkaveri rakaana ja hoitoala kyseessä. Jotain järjestelyitä on tehnyt työhönsä hoitajan/lääkärin kehoitteesta, mutta ei se ole meidän muiden työmäärää kasvattanut, sillä edelleen perusjuttunss hoitaa. Olen vielä ymmärtänyt että riskiraskaus on, mutta niin vaan työkaveri on paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä inhoan kun puhutaan, ettei raskaus ole "sairaus" eli toisin sanoen raskaus ei voisi aiheuttaa tilaa millon odottaja olisi oikeutettu keveämpään hommaan tai sairaslomaan.
Ne ihmiset jotka ei osaa kuvitella muuta kuin omaa kokemusta tai mielipidettä, ei varmasti omaa normaalia tervettä aivokapasiteettiä.Itse olen ollut aina kipeimmilläni juurikin alussa. Juuri silloin kun sitä mahaa ei edes näy. Ja voitteko kuvitella, on ihmisiä joilla ei kasva edes maha vaikka siellä olisi täysikasvuinen vauva. Ja monesti ne on juurikin hoikkia ihmisiä joista luulisi mahan näkyvän. Joten turha on päätellä mitään edes siitä mahan koosta.
Itseasiassa en oo ikinä ollut niin sairas kuin raskauksien aikana. Ikinä en ole normaalisti saikutellut töissä, mutta raskaus vienyt kuukausiksi 100% vuodepotilaaksi niin, ettei pysty pahimmillaan edes kääntämään kylkeä ja puoliso joutuu huolehtimaan ravinnon saannista, koska ei pysty liikkumaan. Suorastaan kidutusta useampi kuukausi raskauksissa.
Kaikilla on erilainen raskaus. Osalla vaikeampi ja osalla helpompi. Oman kokemuksen perusteella ei ikinä voi arvioida toisen olotilaa. Eikä sairaslomalle päästetä jos pystyy edes jotenkin hoitamaan hommansa. Kehotetaan vain keventämään mahdollisuuksien mukaan.
Huhhuh. Mitähän tulee kun sairastut oikeasti vaikka influenssaan? Joutuuko mies syöttämään, pesemään? Pukemaan?
Sinulla ei selvästi ole mitään hajua siitä, millaista vaikean raskauden kanssa eläminen on. Siinä ei kuule influenssa tunnu miltään, kun on kokenut hyperemeesin.
Oletko kokenut influenssaa? Minä en ole, mutta ne jotka ovat sanovat sen olevan ihan kauheaa. Kertovat esimerkiksi sellaista, että ajattelee kuolevansa siihen sairauteen ja jättävät jo hyvästejä läheisilleen, tietenkin oman voinnin rajoissa.
Työterveyshoitaja sanoi minulle, että jo saa influenssan, sen kyllä huomaa. Sitä ei esimerkiksi sekoittaa flunssaan, koska influenssa on ihan eri sfääreissä.
Paha influenssa tai oksennustauti on ihan piece of cake verrattuna hyperemeesiin.
Vähän ohi aiheen, mutta voiko oksennustaudin ja influenssan rinnastaa? Näistä ensimmäinen minulla on muutaman kerran ollut, mutta jälkimmäistä ei. En muista oksennustaudin olleen mikään kamala asia. Paha olo lähtee pois oksentamalla, tauti ei kestä kauaa ja niin edelleen.
Itse asiassa krapulakin on pahempi kuin oksennustauti. Molemmat kestävät minulla yhden vuorokauden. Superkovia kännejä en edes ota.
Aivan. Kun sinä sillon teit sitä ja tätä.. hmm, tosiaan joskus olen kuullut sanonnan, että ” kaikki ihmiset ovat erilaisia”. Siitä voit päätellä loput.