Lue keskustelun säännöt.
Nöyryyttävimmät työpaikan virkistäytymispäivät
Oma ykkönen on eräs virkistyspäivä, jossa piti osallistua naurujoogaan. Siinä sitten kuljettiin salia ympäri kädet vatsalla hokien "hoh-hoh hoh-hoh hoo".
Kommentit (1197)
Olen koettanut tapahtumatuottajana tarjota virkistyspäiviä, mutta se kuka ne valitsee on usein pelko tykkäävätkö muut ja meneekö oma maine muiden silmissä jos keksii liian erilaista . Usein halutaan valita sumopainit, naurujoogat, tutut joukkuepelit, siis hyvin tavallista ja turvallista ja joista pääsee nopeasti myös pois kotiin. Budjetista varataan suurin osa ruokaan, minkä vuoksi tapahtumatuottajalle jää käteen niin vähän ja minkä vuoksi esim. köydenveto mahtuu kustannuksien sisälle (tarvitaan vain yksi vetäjä pariksi tunniksi). Myös verotus määrää, mihin ne rahat saa laitella ja sen takia sitä uutta jännää ei voi edes ehdottaa. Liikunnalliset lajit ovat verottajan hyväksymät.
Mutta hauska oli lueskella teidän juttuja. Olen niin monet kerrat ihmetellyt,että haluavatko ihmiset ihan oikeasti niin tylsiä virkistyspäiviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en välitä minkäänlaisista virkistyspäivistä. Ne eivät millään tavalla virkistä, päinvastoin vain uuvuttavat. En halua viettää ylimääräistä aikaa työkaverien seurassa. Myöskään ilmainen alkoholi ei kiinnosta, juon mieluummin omalla kustannuksella itse valitsemassani seurassa. Luin lehdestä it-alan firmoista, joissa lähdetään viikoksi jonnekin Espanjaan. Olisi aivan kauheaa jos vielä tuollaistakin joutuisi tekemään! Jo pari päivää jossakin Himoksella tms. paikassa 24 h/vrk työkavereiden seuraa on siinä rajoilla voiko sitä sietää.
No ei nyt nöyryyttävä, koska mulla on itsetuntoa ja sanon "ei" tarvittaessa, mutta hemmetin ärsyttävää ja turhaa. Työpaikan fitnessspimut järjestivät tyhyn paikalliselle salille. Ensin oli kehonkoostumuksen mittausta siinä porukassa, eli punnittiin ja määriteltiin rasvaprosentti. Kaikkien nähden. Sanoin, että ei kiitos. Kyllä, olen ylipainoinen. Mua ei kiinnosta mun rasvaprosentti, mä tiedän olevani läski ilman mittauksiakin ja vaikka mulla nyt on ok itsetunto niin minun kilot on asia joka ei kuulu työkavereille. Niitä on liikaa mutta sen näkee ihan silmilläkin.
Sitten tutustuttiin kuntosalilaitteisiin. No joo mä käyn säännöllisesti salilla nyt kuitenkin, niin mua ei tarvii opettaa, miten niitä käytetään. Etenkin kun just sen salin työntekijä joka on näiden pimujen kaveri, on aika... hmmm... pirtsakka ja eloisa (=yltiöpositiivinen ylipirteä lässyttäjä, jonka ulosanti asiakkaita kohtaan on kaikessa iloisuudessaan lähinnä sellaista alentavaa, niinkuin pikkulapselle puhuisi). En kokenut nöyryyttävänä, mutta ärsyttävänä kyllä.
Kahviossa olikin raakaravinnon kokkailua ja valmiiden maistelua. Pirteitä smoothieita tehtiin kaikenmaailman ylimakeista hedelmistä ja niin edelleen. Oi niin kevyttä ja raikasta oijoi! Siinä terveenkin sokeritasapaino ja insuliinintuotanto sai kunnon boostit. Oli ituja ja salaattia. Ja sit jotain aivan kammottavaa raakakakkua. Yhh. Ja tuon oli tarkoitus korvata lounas.
Ohjelma jatkui jollain terveysluennolla, mutta sain laitettua kaverille tekstarin, että soita ja leiki mukana. Hän soitti, vastasin "Äiti" ja kohta sanoin huolestuneella äänellä, että "Ai jaa, voi ei, oletko sinä nyt terkkarilla vai missä, ai avustajan kanssa lepohuoneessa, okei!" "Joo kyllä mä voin tulla hakemaan, tässä nyt hetki menee kun tuun täältä xxx:sta, mut odota siellä niin tulen ihan just. Onko "Veera" (avustaja) siinä, jos mä juttelen sen kanssa?" Ja sit vielä jotain mukahöpinää, heipat. Ja pahoittelu työkavereille, että nyt kyl joutuu lähtee hakee lasta koulusta, ei mitään vakavaa, nilkka varmaan venähtänyt, terkkari ei ollut paikalla tänään, mä haen lapsen ja katsotaan että tartteeko lähtee päivystykseen...
Kyllähän tuo aika teatteri oli ja olisinhan mä voinut vaan lähteäkin, mutta... Pimuille oli niin tärkeää että saivat järjestää tyhypäivämme, en viittinyt heidän mieltä pahoittaa. Mutta tulevina vuosina olen kyllä kieltäytynyt näistä ihan täysin. Mun työhyvinvointia ei tuollainen lisää yhtään.
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt nöyryyttävä, koska mulla on itsetuntoa ja sanon "ei" tarvittaessa, mutta hemmetin ärsyttävää ja turhaa. Työpaikan fitnessspimut järjestivät tyhyn paikalliselle salille. Ensin oli kehonkoostumuksen mittausta siinä porukassa, eli punnittiin ja määriteltiin rasvaprosentti. Kaikkien nähden. Sanoin, että ei kiitos. Kyllä, olen ylipainoinen. Mua ei kiinnosta mun rasvaprosentti, mä tiedän olevani läski ilman mittauksiakin ja vaikka mulla nyt on ok itsetunto niin minun kilot on asia joka ei kuulu työkavereille. Niitä on liikaa mutta sen näkee ihan silmilläkin.
Sitten tutustuttiin kuntosalilaitteisiin. No joo mä käyn säännöllisesti salilla nyt kuitenkin, niin mua ei tarvii opettaa, miten niitä käytetään. Etenkin kun just sen salin työntekijä joka on näiden pimujen kaveri, on aika... hmmm... pirtsakka ja eloisa (=yltiöpositiivinen ylipirteä lässyttäjä, jonka ulosanti asiakkaita kohtaan on kaikessa iloisuudessaan lähinnä sellaista alentavaa, niinkuin pikkulapselle puhuisi). En kokenut nöyryyttävänä, mutta ärsyttävänä kyllä.
Kahviossa olikin raakaravinnon kokkailua ja valmiiden maistelua. Pirteitä smoothieita tehtiin kaikenmaailman ylimakeista hedelmistä ja niin edelleen. Oi niin kevyttä ja raikasta oijoi! Siinä terveenkin sokeritasapaino ja insuliinintuotanto sai kunnon boostit. Oli ituja ja salaattia. Ja sit jotain aivan kammottavaa raakakakkua. Yhh. Ja tuon oli tarkoitus korvata lounas.
Ohjelma jatkui jollain terveysluennolla, mutta sain laitettua kaverille tekstarin, että soita ja leiki mukana. Hän soitti, vastasin "Äiti" ja kohta sanoin huolestuneella äänellä, että "Ai jaa, voi ei, oletko sinä nyt terkkarilla vai missä, ai avustajan kanssa lepohuoneessa, okei!" "Joo kyllä mä voin tulla hakemaan, tässä nyt hetki menee kun tuun täältä xxx:sta, mut odota siellä niin tulen ihan just. Onko "Veera" (avustaja) siinä, jos mä juttelen sen kanssa?" Ja sit vielä jotain mukahöpinää, heipat. Ja pahoittelu työkavereille, että nyt kyl joutuu lähtee hakee lasta koulusta, ei mitään vakavaa, nilkka varmaan venähtänyt, terkkari ei ollut paikalla tänään, mä haen lapsen ja katsotaan että tartteeko lähtee päivystykseen...
Kyllähän tuo aika teatteri oli ja olisinhan mä voinut vaan lähteäkin, mutta... Pimuille oli niin tärkeää että saivat järjestää tyhypäivämme, en viittinyt heidän mieltä pahoittaa. Mutta tulevina vuosina olen kyllä kieltäytynyt näistä ihan täysin. Mun työhyvinvointia ei tuollainen lisää yhtään.
Nerokasta, kiitos ideasta :D
Kannattaa jäädä kotiin aina kun jotain pelleilyä työmaalla harrastetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteissaunomiset ja paljuilut - mulle ihan no go. Kouluaikojen pukuhuonekiusaamisesta johtuen en pysty menemään muiden naisten kanssa saunaan tai pukuhuoneeseen saatikka sitten paljuun.
Työkaverit ei ymmärrä tätä. Parin viikon päästä olis yhden tyypin läksiäiset, saunaa ja paljua akkaporukalla.
Ei pysty, ei kykene, anteeksi.
Nää milleniaalit saa ihan kauhusta sekaisin kun tulee työpaikan illanvietossa sekasaunan vuoro. Kuitenkin ysärillä oli sekasaunat joka työpaikan illanistujaisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteissaunomiset ja paljuilut - mulle ihan no go. Kouluaikojen pukuhuonekiusaamisesta johtuen en pysty menemään muiden naisten kanssa saunaan tai pukuhuoneeseen saatikka sitten paljuun.
Työkaverit ei ymmärrä tätä. Parin viikon päästä olis yhden tyypin läksiäiset, saunaa ja paljua akkaporukalla.
Ei pysty, ei kykene, anteeksi.
Nää milleniaalit saa ihan kauhusta sekaisin kun tulee työpaikan illanvietossa sekasaunan vuoro. Kuitenkin ysärillä oli sekasaunat joka työpaikan illanistujaisissa.
Milleniaalit on estoista väkeä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteissaunomiset ja paljuilut - mulle ihan no go. Kouluaikojen pukuhuonekiusaamisesta johtuen en pysty menemään muiden naisten kanssa saunaan tai pukuhuoneeseen saatikka sitten paljuun.
Työkaverit ei ymmärrä tätä. Parin viikon päästä olis yhden tyypin läksiäiset, saunaa ja paljua akkaporukalla.
Ei pysty, ei kykene, anteeksi.
Nää milleniaalit saa ihan kauhusta sekaisin kun tulee työpaikan illanvietossa sekasaunan vuoro. Kuitenkin ysärillä oli sekasaunat joka työpaikan illanistujaisissa.
Voi setämies-parkaa, et pääse enää tihrustelemaan nuoren ihmisten ruumiinosia siis. Surullinen kohtalo sulla :(
Meillä tehtiin virkistyspäivänä töitä useita tunteja, ja vieläpä sellaista, joka olisi kuulunut esimiehelle eikä työntekijöille. Sitten saatiin syödä vähän ja lähteä kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisessä työpaikassa on joku tosi innokas hr-tyyppi, koska kaikenmaailman tyhy-päiviä järjestettäisiin vaikka kuinka usein. Onneksi budjetti tulee vastaan ja nyt enää kerran vuodessa.
Osa on ollut kyllä ihan kivojakin. Käytiin kansallispuistossa kävelemässä, reitin sai valita oman kunnon mukaan ja sitten oli laavulla ruokailu. Myös yksi sellainen päivä, jossa tehtiin ryhmissä tehtäviä, oli hyvin suunniteltu. Jokaisen piti tehdä edes yksi tehtävä, mutta oli niin erilaisia tehtäviä, että jokainen taatusti löysi itselleen sopivan. Kun ketään ei pakotettu, niin jotenkin tuli paljon enemmän kannustettua toisia. Ja työkavereista löytyi taitoja, joita ei edes tiennyt heillä olevan.
Itse vihaan saunaa ja paljuilua, jotenkin se vaan tuntuu olevan jokaisen päivän ”kohokohta”. Viime kevään päivä oli oikeastaan pelkästään tuota saunomista ja siihen liittyviä juttuja, mutta kehittivät sitten oheisohjelmaa kun minä ja pari muuta sanottiin, että saunaan ei voi ketään pakottaa.
Meidän työpaikalla on aina jonkun päivystettävä, eli ei voi kaikki osallistua tykypäivään. Arvatkaapa kuka jättää tykyt väliin ja päivystää ihan täysin vapaaehtoisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut nöyryyttävää, mutta kiusallista kyllä, kun "virkityspäivänä" istuimme pari tuntia ravintolassa kaikki saman pöydän ääressä hiljaa lautasiamme ja kellojamme tuijotellen. Muutama yritti hetkittäin pitää keskustelua yllä, muuten vain huokailtiin ja odoteltiin milloin saa lähteä kotiin. :D
Työ oli siis sellaista hommaa, joka suoritettiin yksin, joten työ"kaverit" olivat käytännössä ventovieraita ihmisiä.
Meillä oli Hawaiji-teemaiset tykybileet. Arvatkaapa vain, oliko kiva heilua pikku pikku bikineissä ja kaislahamosessa suorittamassa kookosviestiä sen IT:n tuhdihkon palmupaitaisen sedän kanssa?
Nevö again!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli kuntopiiri, ja sitten vuoden päästä uusi kuntopiiri ja tarkistettiin kenen tulos on parantunut ja kenen laskenut! :D
Ja nämä tietysti viikonloppuna eikä saanut jäädä pois ellei ollut vähintään hautajaisia sinä päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kuntopiiri, ja sitten vuoden päästä uusi kuntopiiri ja tarkistettiin kenen tulos on parantunut ja kenen laskenut! :D
Ja nämä tietysti viikonloppuna eikä saanut jäädä pois ellei ollut vähintään hautajaisia sinä päivänä.
Nää fitnesshihhuloinnit on kyllä ihan kauheita! Miksei koskaan ole galleriakierrosta, näyttelyä ymv. kultturellia? Tai kasvihuonekierrosta? Ihminenhän joutuu ihan tutkitusti psykoosiin, jos hänet eristetään tarpeeksi pitkäksi aikaa luonnosta (ei siis edes kuvia tai ääniä tyylin linnun viserrys, postikortti auringonkukasta). Jos ollaan terveydestä huolissaan tykyissä niin miksei koskaan tehdä mitään mielenterveydelle hyödyllistä? :D Pitääkö se kroppa vaan pitää kunnossa, että jaksaa tehdä firmalle tulosta?
Puistojooga. Olin raskaana ja raskaus vielä siinä vaiheessa etten työyhteisölle ollut kertonut vaikka raskausoireet jylläsivät. Joogaope väkisin yritti saada minua taipumaan samoihin mutkiin ja kaariin mihin muutkin eikä siitä meinannut tulla mitään vaikka hampaat irvessä parhaani mukaan osallistuin
Mikä teitä ihmisiä vaivaa? Minusta on kiva päästä tekemään ja kokeilemaan erilaisia juttuja, vaikka sitten sitä naurujoogaa, jos en ole aiemmin kokeillut.
Mikä estää heittäytymästä ja rentoutumasta edes vähän, se tekee elämästä paljon mielenkiintoisempaa. Ja ehdottakaa vaikka siellä töissä jotain itselle mieluisia tekemisiä, yleensä vapaaehtoisia järjestäjiä kaivataan aina!
Päiväkodin tyky-päivät ovat yleensä kuin pienten lasten kiusaamisleikkikenttiä. AINA jotain saakutin leikkejä ja kilpailuja. Sitten sketsejä työkavereista ja esityksiä (kaikille jaetaan roolit).
Myös ihan palaverit pitävät 90% varmuudella sisällään yhden kivan pikku leikin. Yleensä joku "löydä jotain hyvää ystävistäsi-tyyppinen". Siellä ystävykset ylistävät toisiaan ja hiljaisemmista ei oikein tahdo löytyä mitään hyvää sanottavaa ...nöyryttävää!!
Vierailija kirjoitti:
Meidän virkistäytymispäivät toteutetaan omalla ajalla. Tuntuu vastenmieliseltä lähteä koko lauantaipäiväksi virkistäytymään työkavereiden kanssa, kun on samojen ihmisten kanssa muutenkin kaikki päivät. Virkistäytymispäivän suunnittelee porukka työpaikan ihmisiä, joille oman ajan käyttäminen työjuttuihin ei ole ongelma. Yksi nuori nainen, jolla ei ole mitään muuta elämässään ja kaksi nuorta perheenisää, joille kaikki muu kuin se kotona oleminen on tärkeää. Sitten mennäänkin ihan pitkän kaavan mukaan ja lähdetään jo puoliltapäivin, on liikuntaa, saunomista, ryyppäämistä, illanviettoa, ruokailua, teatteria ja sitten vielä ravintolaan. Toisille kivaa, mutta niille, joille oma aika on tätä tärkeämpää, pakkopullaa.
Jos se on omaa aikaa eli palkatonta niin ei ole pakko mennä? Ihmeellistä valitusta, meillä tyhyt on palkattomia työajan ulkopuolella ja ne osallistuu jotka haluaa. Milloin keilataan, ulkoillaan ja syödään, käydään miniristeilyllä tai jossain festarityylisessä musatapahtumassa tms. En ymmärrä miten ihmiset ei saa suutaan auki, en minä alkaisi hieroa työkavereita varsinkaan jos en haluaisi, meillä ainakin osataan sanoa mitä tyhynä halutaan tehdä ja sen mukaan mennään, osallistua ei siis ole pakko. Ja jos tulisi joku "yllärihieronta" niin aika moni kyllä saa suunsa auki siinä vaiheessa.
Itse olen joutunut liki samaan tilanteeseen, mutta koomikon piikittelyn kohteena oli vieressäni istunut ujo nainen. Monesti tuntuu että useat noista stand up "koomikoista" on jotain koulukiusaajia. Ne katsojat eivät katso esitystä siksi, että itse pääsisivät osalliseksi siihen.