Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen irtaantumaan raadollisesta suhteesta? Olen niin ahdistunut, jopa peloissani. Inhoan itseäni.
12.02.2020 |
Viha on kääntynyt minuun, toisinaan tunnen vihaa myös miestä kohtaan. Elämä on harmaata ja ottaa päähän valinnat joita olen tehnyt suhteen aikana. En ole elänyt itselleni vaan toisen ehdoilla.
Suhde etenkin liian nopeasti, yritin jarrutella useaan otteeseen mutta lopulta aika vain vei ja heittäydyin tilanteeseen.
Mies kiusaa, mitätöi, pitää itseään mahtavana saaliina ja sitten taas epäilee jäänkö vai en, kehuu naisilla joita riittäisi, uhkailee lähes joka viikko erolla tai vihjaa jotain ympäripyöreää suhteemme jatkuvuudesta ja nauraa päälle. Silittää ja sanoo, etten saa loukkaantua.
Haluaa hyötyä minusta aika selvästi. Kuten kotityöt, seksi yms.
Mies on alkanut etoomaan, se kaikki kura mitä sieltä suusta tulee ja hämmentää. Vaikea suhtautua kun kaikki pitäisi ottaa kuin ei mitään.
Sitten on toinen puoli.
Uskoo minuun, kehuu paljon, antaa läheisyyttä, huomioi seksissä, lahjoo taloudellisesti(tosin ei hyvä juttu enää), tekee paljon töitä ja haluaa tulevaisuuden kanssani saman katon alla.
Mutta minä en voi luottaa mihinkään. Käytös on niin ristiriitaista ja ahdistaa, mieleni on sekaisin.
Olen yrittänyt olla hyvä hänelle mutta myös puolustautua tilanteissa joissa mitätöi.
Kaikki menee kuitenkin lopulta huumorin piikkiin ja minun herkkyyteen tai sitten mies sanoo, ettei edes ymmärrä loukkaavansa, eikä minun tule välittää.
Silti joskus naureskelee ja sanoo että kiusaa minua ja silti aina palaan.
Hiton ylimielistä käytöstä.
Toisena hetkenä taas anteeksipyyntöjä ja että enhän lähde hänen luotaan.
Tämän miehen myötä työkuvioni ovat menneet sekaisin, päihteitä kuluu luvattoman paljon(mies ei halua lopettaa vielä vaan haluaa olla viihteellä vapaat) ja minäkin olen sitten keventänyt ajatusmaailmaani.
Nyt tosin en tahtoisi enää, koko terveys menee ja tämä on todella paskaa koska tuntuu, etten osaa päättää enää mitä mieltä mistään asiasta olen.
Olenko itse sekaisin ja liian tuomitseva tai herkkä.
Ahdistaa kun mies laittaa viestiä kun on ikävä jne. Asumme siis erillämme ja aika kaukana toisistamme.
Pelkään jotain, mies on niin arvaamaton ja toisaalta joskus en usko, että hän on oikeasti paha, pelkästään vaan väsynyt ja masentunut ja purkaa sitä minuun.
Käytös on niin ailahtelevaa..
Kommentit (424)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä kerran, kuuntele nämä kirjat, ainakin nämä kaksi. Saat tunnukset ilmaiseksi tutustumistarjouksena kahdeksi viikoksi. Siinä kestää muutama minuutti.
Itket varmasti. Häpeät, inhoat itseäsi, ihmettelet miksi olet ollut niin tyhmä, miksi olet niin arvoton, miksi juuri minä ja itket lisää. Huomaat kuitenkin myös, että muillekin on käynyt samoin. Narsistisia ja patologisesti psykopaattisia ihmisiä on jopa noin 10%, joten todennäköisyys sellaisen kohtaamiselle ei ole mitenkään epätodennäköistä. Erityisesti he iskevät niihin herkkiin, kiltteihin ja empaattisiin.Toivon kovasti, että vahvimmaksi viestiksi nousisi kuitenkin, että tilanne ei koskaan tule muuttumaan. Teidän vuorovaikutuksenne ei ole tasa-arvoista. Toinen ei vain välitä. Eikä tule koskaan välittämäänkään.
Kunpa saisit käytännön tukea siihen, että saat itsesi tästä irti. Täysi irrottautuminen ja "no contact" ovat ensiarvoisen tärkeitä. Sitä ei moni tajua, mutta se on ainoa, mikä tulee toimimaan. Muuten hän manipuloi sinut takaisin tai tahallaan tulee satuttamaan sinua uusilla hoidoillaan. Se, että hän vaihtaa sinut tuosta vain seuraavaan ja tottakai paljon parempaan tulee satuttamaan sinua käsittämättömän syvästi. Itsetuntosi romahtaa. Hän yrittää esittää, kuinka heillä menee hyvin, täysin ongelmitta. Mietit, miten he onnistuivat, miksi se uusi saa kaiken sen hyvän, mitä teillä oli, mutta ilman sitä kaikkea pahaa ja ilkeää. Mietit, mikset sinä ollut pyytettömän ja jokapäiväisen rakkauden arvoinen, mutta joku toinen on. Mietit, miksi sinua piti kiusata ja satuttaa. Mikä sinussa oli vikana.
"No contact"! Tarvitset sen päästäksesi prosessoimaan sitä kaikkea ja rakentamaan itseäsi uudelleen. Kunpa uskoisit minua...
Kesään mennessä voit jo paremmin.
Aion todellakin kuunnella kirjat. Teen työn, että pääsen eroon.
Tiedän myöskin miehen kyllä lähtevän uuden matkaan samantien, en epäile sitä hetkeäkään.
Nyt täytyy sanoa, ettei se tunnu edes missään. Tiedän sen jo niin varmaksi.
Myöskin ajattelen, että mies menettää minut. Mielestäni olen hyvä ihminen, kaunis, huumorintajuinen ja seurassani on helppo olla. Miestäkin olen yrittänyt tukea ja todella olla hänelle hyvä kumppani.
En ole katkera jos hän löytää heti uuden, en usko että on siinäkään sydämellään mukana.Tiedät näköjään varmasti mistä puhut, kiitos kun jaksat jakaa tietoa. Toimin nyt sen mukaisesti, ettei ole riskejä siitä, että hän manipuloi minua jäämään.
Sillä kun oikeasti mietin sitä, että mitä jos tämä jatkuisikin, mitä odotan tulevalta oikeasti jos jään?
No kerron, jos jatkan niin voisin edelleen huonosti, epäilisin itseäni ja miestä. En luota häneen, en ole luottanut enää pitkään aikaan.
Toki olisi hienoa jos olisi hieno talo ja varaa tehdä ja matkustella. Miehellä siihen on varaa mutta se olisi vain kulissia, en olisi kuitenkaan onnellinen enkä ole pinnallinen ihminen.
Miehen rahat tai status ei kiinnosta minua. Mies lupasi jo alussa, ettei ole pinnallinen kun yritin keskustella asiasta. En tahtonut pintaa tai kulissia elämääni mutta nyt huomaan sen olevan juuri sitä mitä vähiten toivoin.
Olisin vankilassa.Jos tai kun en jää niin mitä silloin odottaa?
No vapaus ennenkaikkea, omat sääntöni ja rauha. Kaikki on aitoa, ei tarvitse peitellä mitään. Ei tarvitse hyväksyä asioita johon oma arvomaailma ja moraali ei todellisuudessa kykene. Stressi on suhteellisen pientä tähän verrattuna. Töitä minulla riittää, voin säästää rahaa ja haluan pitää huolta terveydestäni. Vähemmän päihteitä ja henkistä pahoinvointia.
En oikein keksi mitä menetän koska edes miehen läheisyys ei tunnu hyvältä enää.
ApToi että miehen läheisyys ei tunnu enää hyvältä on niin pahalta tuntuvaa. Sit pitäs antaa seksiä vaikka vihaa sydämessään koko ukkoa. Yäk.
Englannin kielessä on hyvä sanonta tuosta: you can lie to your head, your can lie to your heart, but you can´t lie to your body. Vaikka kuinka uskottelisi itselleen, järjellään ja sydämellään että suhde on ihana, niin keho kertoo totuuden.
Tää on totta . Myrkyllinen suhde vei terveyden, hiukset, ihon..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku vika on myös sellaisen päässä, joka suostuu huonoon kohteluun
Vau, oletpa harvinaisen typerä ihminen. Manipuloinnilla on se vaikutus, ettei irtaantuminen toisesta vain ole itsestään selvää.
Terve ihminen näyttää ovea, kun ensimmäisen kerran tulee kohdelluksi huonosti, puhutaan viikoista tai kuukausista. Missä vaiheessa terve ihminen ei vielä ole niin sokeasti rakastunut, ettei ero onnistu.
Ei jää manipuloitavaksi vuosikausiksi niin että se pää sekoaa. Ei ole siinä vaiheessa mitään yhteisiä lapsia ja lainoja kun jo havaitsee, että miehessä on vikaa.
Jos ei tajua omaa osuuttaan näissä sairaissa suhteissa, on suuri riski että ajautuu uuteen sairaaseen suhteeseen.
Olen onnellinen sinun puolestasi, että et ole joutunut väkivaltaisen suhteen h e l vetti ä kokemaan. Me kaikki, jotka olemme, tiedämme, minkälaista se on.
Ei mikään suhde ala lyömällä. Ei mikään. Ei Hitler päässyt valtaan olemalla suurreellisen vallanhimoinen ja tuhovoimainen heti ensi metreiltä. Manipulatiiviset hirviöt osaavat pelin. He hurmaavat alussa. Hitlerkin sai kymmeniä miljoonia taakseen. Syytätkö heitäkin? Nämä ihmiset ovat vain niin taitavia. Heidän tuhovoimansa on valtava. Siksi meidän on puhuttava heistä ja heidän toimintatavoistaan. Väkivaltaisen vuorovaikutuksen kaava on hyvin tyypillinen. Kaikille pitäisi opettaa hälytysmerkit jo koulussa.
Onneksi kirjallisuutta ja tutkimuksia on jo melko paljon. Niissä kaikissa on uhreja kaikista yhteiskuntaluokista ja kaikilta koulutustasoilta. Väkivaltaa voidaan alkaa tunnistaa ja kitkeä vain siten, että se tehdään näkyväksi ja siitä puhutaan.
Meitä uhreja on valtavan paljon. Sinun kommenttisi / asenteesi ei tule kitkemään väkivaltaa eikä rohkaisemaan meitä kokemusasiantuntijoita puhumaan kokemuksistamme ja samalla jakamaan tietoa. Ehkä joku sitä kautta herää ajoissa. Uskaltaa uhmata, henkensä tai lastensa hengenkin uhalla. Voisitko pitää mielipiteesi ominasi ja olla kiitollinen siitä, että sinä et ole joutunut elämässäsi kokemaan konkreettisesti sitä, mitä on pahuus.
Kuka sanoi, että pitää odottaa lyömiseen?
Ne ekat merkit on outoa käytöstä, sanoja ja outoa käytöstä, tunnetta että toinen esittää eikä ole aito, ihmettelyä, miksi noin ihana mies on yhä vaan sinkku. Pitää vaan uskoa niitä merkkejä.
Ei se ole sattumaa, osa naisista vaan jättää, heti kun tuntuu oudolle.
Been there, done that. Toivottavasti tämä ei ollut trolli mutta vaikka olisikin, niin monelle täyttä totta. Ja sukupolvesta toiseen toistuvaa, siksikin kertaus on hyvää. Olin itsekin se reipas, kaunis, menestynyt, selväjärkinen, rohkea ,pidetty jne. Kunnes törmäsin komeaan, menestyneeseen, vauraaseen karismaattiseen mieheen, joka oli absolutisti eli alkoholista tai päihteistä ei ollut missään vaiheessa kysymys. Niin vain siltikin minusta tuli viidessä vuodessa ihmisraunio, joka kadotti hetkeksi ystävänsä, identiteettinsä ,uskonsa elämään ja itseensä. Minulle kävi kuitenkin niin onnekkaasti että kun minusta oli tullut ihmisraunio, en kelvannutkaan enää tälle jumalaiselle olennolle ,ja aivan kuten olin ollut melkein kymmenen vuotta nuorempi kuin hänen edellisensä (joka myös oli jotenkuten vasta keräämässä itseään), minutkin vaihdettiin taas nuorempaan ja alistuvampaan joka vielä jaksoi palvoa. Ap.lle toivotan onnea, mutta varo narsistin kostoa. Vaikka meillä jättäjä oli (näin jälkeenpäin onneksi) narsisti itse, hän koetti vielä tuhota uraani ja mainettani , ehkä kostoksi siitä että kun viimein pääsin hänestä eroon, rupesin kukoistamaan. Ja ystävät ja elämä palasi raiteilleen. Onneksi olen aina ollut taloudellisesti itsenäinen, siitä ymmärsin pitää aina kiinni. Kunnon narsisti kun haluaa aina kahlita sinut jollain. Onneksi oli elämänkokemusta kuitenkin sen verran jo takana, että siihen loukkuun en mennyt. Nyt vuosia vuosia jälkeenpäin , olen hyvässä parisuhteessa tervejärkisen ja turvallisen ihmisen kanssa. Jälkeenpäin miettinyt että tulipa opittua tämäkin läksy. toista kertaa ei enää tule. Elämänkokemus pääoma karttui. Toivottavasti ap kerrot tämän saman joskus toiselle kohtalotoverille kuten minä tänään sinulle. Hyvä voittakoon maailmassa.
Juuri näin. Narsisti kyllä lähes poikkeuksetta kostaa. Hän vihaa toisen ihmisen onnea. Hymy laukaisee katkeruuden. Se täytyy tukahduttaa. Kukaan ei saa olla onnellinen, koska se olisi ylivertaista siihen mitä hän kokee. Toinen syy on epäonnistuminen. Hänen vallastaan ei saisi lähteä edes katkotettuna. Ero on vaarallista aikaa. Hän ei halua luopua hallinnan tunteesta ja kontrollista.
Vierailija kirjoitti:
Miksi jäätte noihin suhteisiin kun terveitäkin miehiä on
ja yksinkin on hyvä elää. Kuluttavan suhteen jälkeen etenkin on hyvä pysähtyä ja tutustua itseensä ja määritellä se millaista elämää tahtoo elää.
Jatkossa pitää sitten huolen siitä että elää sitä omaa elämäänsä eikä ole vain pienessä sivuosassa jonkun toisen elämässä.
Jokaisella on vain yksi elämä ja se kannattaa elää omien periaateiden mukaan ja hyvään pyrkien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti ap tulee kertomaan tänne miten kävi, pääsitkö eroon?
Käy sääliksi teitä. OSaa arvostaa omaa rakasta joka ei ikinä olisi ilkeä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:ltä terkkuja..
Kiitos edelleen tukijoille. Olen todella onnellinen, että ketjussa on ihmisiä jotka ymmärtävät mistä puhun ja että tämä todella on vaikeaa.
Tämä on vaikeaa koska en ymmärrä.
Tämä on vaikeaa koska mitkään järkiperustelut eivät auta kaiken kokemamme jälkeen, ei voi ymmärtää miksi ihminen todella käyttäytyy niin kylmästi yhtäkkiä. Ei voi jäädä kuin sanattomaksi. Ja vaiheet kiertää loputtomiin....
Tästä viikonlopusta on oikein hyvä esimerkki.
Olin matkalla miehen luokse, ajattelin, että korkeintaan yksi yö ja katoan vaihvihkaan miehen elämästä. Otan tavarani, esitän normaalia hänelle ja sitten vain katoan enkä ole häneen yhteydessä.
Totuuden silmissä mokasin jo heti ensimetreillä, että lankesin siihen mitä välillämme tapahtui ensimmäisen illan aikana tänä viikonloppuna päästyäni hänen luokseen...
Viikonloppu alkoi hyvin mutta päättyi 'yllätykseski" pahaan oloon.
Kirjoitan seuraavaan viestiin.
Kaikki ei mahdu tähän nyt, tekisi mieli melkein kirjoittaa vol 2, on niin paljon mietteitä.
Ap
Päästyäni perjantaina miehen luo, kaikki oli hyvin. Tämän aiheen kirjotukseni ja ahdistukseni vallassa yritin etsiä merkkejä ja ns todisteita miehen huonoudesta. Varmistusta omille tunteilleni, että asiat ovat huonosti.
Mies olikin todella ihana, huomioi minut, osti kaupasta kaiken minun mieltymyksillä kun ruokaa mietittiin. Kehui kauniiksi, kertoi ikävästään ja rakkaudestaan.
Mies koski minuun hempeästi, puhui rakastelusta, koski eri tavoin(paljon lempeämmin) ja halusi vain, että tunnen oloni hyväksi ja turvalliseksi hänen kanssaan.
Kertoi yhteisestä ajastamme tulevaisuudessa, huomioi minua todella erityisesti ja oli vain yksinkertaisesti todella lempeä minua kohtaan. Oli jotenkin todella oma itsensä, siis se johon rakastuin.
Tässä vaiheessa tunsin olevani hullu, ajattelin, että olen oikeasti kuvitellut kaiken aikasemmin tapahtuneen p"skan omaksi ylireagoinniksi. Ajattelin, että olen huono ihminen kun palstalle kirjoitan kokemuksiani ja ajattelin, että olenko väärässä. Olenko oikeasti vain keksinyt päästäni nämä asiat.
Mitään merkkejä siitä huonosta ihmisestä ei millään tavalla yksinkertaisesti ollut.
Jatkoimme iltaa....
Menimme ystävien luo.
Hänen ystävänsä sanoi, että anna naisellesi sun istumapaikka.
Vastasi, että olen niin lihava, että paikka ei olisi minullekaan hyvä.
Kaikkien edessä haukkui lihavaksi (en ole) ja tyrmistyin. Keräsin vain itseni enkä halunnut loukkaantua.
Miehet jatkoivat juttuaan omillaan ja minä nautin naisten seurasta.
Mentiin baariin, oli kivaa eikä mitään episodeja ollut, mies oli minun puolellani vaikka häntä tultiin iskemään. Hyvä näin, ilta oli mielestäni aika onnistunut.
Aamulla ajattelin olevani vain väärässä asioiden suhteen ja että ylireagoin tuota lihavuus-huumori-juttua.
Kunnes illalla särki taas minut henkisesti...
Jatkan kun tuskin mahtuu samaan tekstiin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä esimerkki siitä, ettei noiden uhritkaan täydellä pakalla pelaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä esimerkki siitä, ettei noiden uhritkaan täydellä pakalla pelaa.
Täysipäinen olisi jättänyt miehen pohtimaan ylipainoa ja käytöstapoja, jo ensimmäisestä kerrasta kun tulee huonosti kohdelluksi.
Niin teemme me 'hyväonniset' , joita sekopäät ei pyörittele miten tahtovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soita Nollalinjalle tai mene poliisille. Kysy neuvoa miten pääset turvakotiin. Lähdet heti. Et tarvi miehen mielipidettä.
Olet nyt niin myrskyn silmässä, ettet näe koko tilanteen kamaluutta. Mutta selviät kyllä. Olet arvokas!
Näihin ketjuihin tulee aina henkilöitä, jotka liittoutuvat kaltoinkohtelijan kanssa ja syyllistävät uhrin, aivan kuten kunnon kaltoinkohtelija tekee. Älä välitä näistä.
Minulla on myös menossa erovaihe vaikeasta suhteesta, joka on ollut tätä kylmän ja kuuman vuorottelua. Pistää pään sekaisin, mutta narsisti hän ei ole. Olen myös lukenut tuon Miksi se ei vain lähde. Suositeltava kirja, mutta vielä enemmäin sain apua Why does he do that - löytyy ilmaiseksi netistä. Siinä kirjassa sanotaan, että väkivallan uhkaa ennustaa parhaiten naisen oma intuitio. Vaikka miehenikin on suuttuessaan hurja, tavaraa menee rikki yms. niin fyysisesti hän ei koske minuun. Eikä tule kostamaan eroa. Hänellä on hyvät välit eksiinsä. Hän vain vaihtaa lennosta seuraavaan naiseen... Tämä kommentti siksi, että kertomasi perusteella sinulla on ilmeisesti samankaltainen tilanne.
Minulle käänteen tekevää oli, kun tuossa kirjassa kerrottiin, että suhteen dynamiikka on se, että nainen ei saa suuttua, vaikka mies olisi tehnyt mitä. Kaikesta negatiivisesta mielen ilmaisusta seuraa rangaistus. Teilläkin on tuota, että huumorilla pitäisi ottaa vaikka mitä. Tajusin yhtäkkiä, mistä kaikesta olen ollut oikeasti vihainen, vaikka en ole sitä voinut tuoda esille. Tällä vihan voimalla olen runnonut nyt tätä eroa. Olen yrittänyt erota ennenkin, mutta tässä on jotakin erilaista. Hän tuntuu minulle nyt jotenkin tosi vieraalle, en osaa yhtään miettiä niitä hyviä aikoja, vaikka niitäkin on ollut paljon.
Tärkeä havainto oli myös se, että hän tosiaan tekee tätä kaikkea tahallaan. Olen jo suhteen alussa kertonut hylätyksitulemisen pelostani. Hän hyödyntää tätä joka välissä. Jos vähänkin puolustan omaa näkemystäni, niin hän haluaa erota. Myös tiukoissa paikoissa hän saattaa olla ensin empaattinen ja tukea. Sitten yhtäkkiä tuleekin, ettei hän tällaista jaksakaan vaan haluaa erota. Olen jäänyt pahoissa paikoissa yksin.
Sitten siitä tärkeään havaintoon - traumatic bonding. Hän uhkasi minua erolla ensimmäisellä kerran kun olin keskellä kovaa järkytystä (läheiseni sairauskohtaus). Olin ihan järkyttynyt, kun hän oli siihen asti ollut täydellinen mies. Hän latisti minut ihan täysin, kertoili mitä kaikkea vikaa minussa on. No sitten kun tajusin, että ero tässä kai tulee, valvoin monta yötä tätä kaikkea pohtien, niin hän palasi rakastavaan moodiin. Yritin vieläkin sanoa, että erotaan vaan jos hän näin haluaa, mutta suuteli ja halasi vaan eikä puhunut mitään. Siirsin päätöksen teon siihen, kun tilanne rauhoittuu, olin niin ison paineen keskellä muutenkin. Hän jatkoi täydellisen miehen käytöstä kuukausia ennen kuin seuraava kylmää-vaihe tuli jostain ihan muusta syystä päälle. Minulle kehittyi käsittääkseni tuo traumaattinen side, joka sai minut käyttäytymään läheisriippuvaisella tavalla. En ymmärtänyt yhtään, mitä oli menossa. En ollut ikinä ennen kuullutkaan tällaisista suhteista. Nyt ne raivarit, erot ja muut on tulleet suhteen arkipäivään ja minusta pelokas lapanen, joka yrittää miellyttää. Ymmärrän kyllä, että nyt on aika lähteä. Mutta sisin on rikki ja siksi se on niin vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
177 jatkaa vielä. Näissä kirjoituksissa tulee esiin aina suhteen ongelmat, ja varmastikin sen yksipuolisessa valossa ihmetyttää, miksi uhri ei lähde heti. Omassa suhteessani mies on ollut monessa minun asioissa tukena ja tsemppaamassa. Joka aamu suukottaa ja toivottaa hyvää työpäivää. Samoin illalla kysyy, miten päivä on mennyt. On kiinnostunut kuulumisista ja tekemisistä. Jos minulla on menoa, niin hän hoitaa eläimet ja lapset ilman muuta. Ja kyydinkin tarvittaessa. Kuten tuolla aiemmin kirjoitettiin, että jos tykkäisin grillaamisesta, niin hän hankkisi grillin pihaan (itse asiassa näin juuri tapahtuikin). Kaikki lahjat on minua ajatellen just eikä melkein, ei unohdu synttärit yms. Käy kaupassa itsenäisesti, hoitaa kotityöt mukisematta ja laittaa ruokaa. Jos minulla on aikainen herätys, hän hoitaa kaikki aamun muut velvollisuudet, jotta minun tarvii vain herätä ja lähteä. Meillä on paljon yhteisiä harrastuksia/mielenkiinnonkohteita, ja todella hauskaa keskenämme. Vitsailemme jopa hänen narsistisuudestaan ja olemattomasta hermorakenteesta- ja näistä suhteen ongelmista. Nauramme paljon ja seksi on aina rakastavaa ja hyvää. Paljon hellyyttä ja läheisyyttä. Jos tarvitsen apua jossakin esim. viimeksi tarvitsin työpöydän aputason, hän rakensi sellaisen. Jos joku oikeasti lähtee tällaisesta suhteesta lätkimään yhdestä läski-kommentista, niin on aika ihme tyyppi. Tosin tässä suhteessa mies ei ole koskaan arvostellut ulkonäköäni, kehunut ainoastaan.
Toinen puoli tulee vähitellen ja kun nuo vuorottelevat, niin se saa pään sekaisin keneltä vaan. Se onkin kamala kontrasti, kun yhtäkkiä se kaikki ihana otetaan pois. Syynä on aina jokin väärin sanottu asia tai jotain tosi erikoista, mistä ei itse saa kiinni. Mikään anelu ja itku ei auta, vaikka tekisi mitä vaan, niin toinen raivostuu entistä enemmän. Esim. kun hän yhtäkkiä päätti jättää minut, kun läheiseni sairastui vakavasti, se tuntui suorastaan epätodellisesta, kun lähtökohta oli tuo. Ne päivät hän tuijottaa minua pelottavalla, kylmällä katseella ja saattaa karjaista "häivy!" kun tulee petaamaan sänkyä, jolla istun. Pahimmillaan menee nyrkki seinästä läpi. Vasta kun oikein olen anellut ja pyydellyt riittävästi, niin hän muuttuukin tuohon edellä mainittuun moodiin. Sitten hän on vielä erityisen ihana minua kohtaan. Saattaa mennä kuukausia hyvin ja silloin sitä miettii, oliko se kylmyys tottakaan ja olikohan se joku stressireaktio tai mielenterveydenhäiriö. Se sitten kuitenkin tekee ihmisestä sellaisen, että pelkää koko ajan tekevänsä jotain väärää ja alkaa ahdistaa enemmän ja vähemmän koko ajan. Hänen mielestään kaikki ongelmat johtuvat minun oudosta käytöksestä. Sen enempää hän ei sitä selitä.
Sitä miettii miten voisi mukautua enemmän ja enemmän toisen tahtoon, ehkei sitten olisi huonoja hetkiä . Ehkä minussa onkin syy. Ehkä olen tosiaan älyllisesti tyhmä kun en tajua asioita heti ja siksi minua voi sanoa idiootiksi ja tyhmäksi. Annan aina anteeksi ja tuntuu että rakastan hirveän paljon toista kaikesta huolimatta enkä voi löytää mitään vastaavaa.. :(
178 jatkaa vielä. Minun mieheni ei ole koskaan haukkunut eksiään. Päinvastoin, hän aina kehuu, kuinka hyvä äiti hänen lapsillaan on. Ja joitakin hauskoja muistoja on kertonut. Heillä on ihan asialliset välit ja mies muistaa välillä hänen eksäänsäkin jollain esim. jos käy kalassa, niin antaa saalista eksälle ja hänen uudelle miehelleen. Ei ole mitään mustasukkaisuuskuvioita ollenkaan minunkaan suhteen. Tämä oli yksi syy, miksi niin paljon luotin tähän mieheen ja sai rakastumaan entistä enemmän. Muistan aina sen, kun meillä tuli alkuaikoina joku pieni riita ja hän sanoi, että nyt tehdään niin, että puhutaan riita kokonaan halki ettei se jää meitä vaivaamaan ja niin tehtiin. Olin onneni kukkuloilla, että olen löytänyt keskustelevan miehen. Hänellä ei ole suuruskuvitelmia itsestään myöskään. Oikeastaan ennemminkin vähättelee itseään.
Jossain vaiheessa kun kehuin, kuinka hyvä mies hän on, niin meni aina hiljaiseksi. Kertoilikin sitten, että on äkkipikainen luonne ja on onnellinen että eksänsä löysi rauhallisen miehen, joka on varmasti hyvä esikuva lapsillekin. Sitten jossain vaiheessa kertoi, että eksä tarvitsi loppuvuosina terapiaa jaksaakseen olla suhteessa, mutta eroon se silti päättyi. Miestä harmitti kun oli ollut niin tiukka ja julma eksäänsä kohtaan. Ei ollut tukenut, vaan yrittänyt estää pääsemästä elämässä eteenpäin. Oli siitäkin iloinen, että eksä otti eron ja sai sitä kautta toteutettua haaveensa. Minun kanssani aikoi toimia eri tavalla. Luulin, että tässä on mies, joka myöntää virheensä ja on ottanut niistä opikseen. Ja onhan hän osittain niin toiminutkin.
Sitten se meidänkin suhde meni siihen, että menin töihin valvottujen öiden jälkeen itkuisin silmin. Vaikka olin heti alussa sanonut, että yöunissa en ole valmis joustamaan koskaan. Ja kaikki muu p*ska mikä näihin kylmiin kausiin liittyi. Aloin saamaan paniikkikohtauksia, tosin en voi varmasti sanoa johtuuko se myös muusta stressistä. Viimeksi kun hän suuttui, sydän jyskytti hulluna ja tuli rytmihäiriöitä. En uskaltanut sitä edes sanoa ääneen, kun pelkäsin että suuttuu siitäkin vielä enemmän. Se oli pelottavaa. Sain seuraavana aamuna ilmeisesti stressireaktion ja oksensin aamupalan, vaikka ei mitään vatsatautia ollut. Tajusin, että tarviin minäkin terapiaa, jos tässä vielä jatkan. Olen nyt toivottavasti niin vahva, että tämä jäi viimeiseksi episodiksi tässä suhteessa.
Olin niin monta kertaa yrittänyt puhua tästä hänen käytöksestään ja luullut, että jotain on mennyt perille, kun aina alkoi se hyvä jakso siitä. Ehdottelin kaikenlaisia tapoja, miten voisimme yrittää ongelmia ratkoa, mutta hän on ollut ne keskustelut hiljaa. Se oli iso oivallus, että ei häntä oikeasti harmita eikä edes halua muuttua. Minun olisi pitänyt ymmärtää luovuttaa aiemmin.
Mies on ollut myös välillä sellainen, että käyttää aseena noita skitsoilujaan. Eli alkaa itkemään että on huono mies ja sen takia hän haluaa nyt heti erota, koska ei hänestä ole mihinkään parisuhteeseen. Sitten minä lohdutan ja samaan aikaan en tiedä, olenko tullut nyt oikeasti jätetyksi. Hirveä olo siitä tulee. Mitään ammattiapua hän missään tapauksessa suostu harkitsemaan. Ei edes self-help-kirjallisuutta. Kyllä tässä osittain on kyse huonosta tuurista, en olisi mitenkään voinut alkuaikojen merkeistä lukea, että miehestä tulee tällainen.
On hyvin tyypillistä, että uhri yrittää keksiä keinoja ilmaista omia tunnetilojaan tai kokemuksiaan tekijälle. Uhri kokee olevansa outo, sekaisin tai hullu - tai yliherkkä, mutta jos hän osaisi tuolle ihanalle tekijälle jotenkin avata omaa kokemusmaailmaansa, niin tekijä ymmärtäisi ja muuttaisi toimintaansa. Hänhän on luvannut, ettei koskaan satuttaisi.
Uhri kyllä ihmettelee, että miten tekijä ei edes osaa tulkita itkusta, että on tosi paha olla. Yleensä ei kuitenkaan uskalla edes itkeäkään kuin salaa. Tekijä raivostuu siitä. Ei ole oikeutta osoittaa suuttumustaan, mutta ei myöskään pettymystä tai surua. Sitä vastoin toisella on oikeus ilmaista mitä vain koska vain.
Hirveä, kylmäävä ymmärtäminen ja valtaisi häpeä siitä, ettei ollut sitä aiemmin tajunnut on se, että tekijä ei välitä. Ei ilmaisutavalla ole mitään väliä, ei tunteella ole mitään väliä, ei millään ole mitään väliä, koska tekijälle vain omilla tunteilla, kokemuksilla ja tarpeilla on väliä. Hän saattaa jopa käydä psykiatrisella hoitajalla, hän saattaa soittaa Jussi-työhön, hän voi (tosin raivoten ennen ja jälkeen ja näytellen itse paikan päällä) suostua pariterapiaan, mutta tosiasiallisesti ne ovat peliä ja esitystä kaikki. Ihan kaikki. Palasia tavoitteiden saavuttamisessa.
Ja tavoite on saada toisen olo mahdollisimman epävarmaksi.
AP, paranet kun pääset tuon paskasian ulottuvilta pois. Sitten aloitat vaikka itsepuolustus harrastuksen. Apua on saatavilla.
Miten sitä rakastaa vaan aina vaikka toinen on ollut mitä on..?
Englannin kielessä on hyvä sanonta tuosta: you can lie to your head, your can lie to your heart, but you can´t lie to your body. Vaikka kuinka uskottelisi itselleen, järjellään ja sydämellään että suhde on ihana, niin keho kertoo totuuden.