Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen irtaantumaan raadollisesta suhteesta? Olen niin ahdistunut, jopa peloissani. Inhoan itseäni.
12.02.2020 |
Viha on kääntynyt minuun, toisinaan tunnen vihaa myös miestä kohtaan. Elämä on harmaata ja ottaa päähän valinnat joita olen tehnyt suhteen aikana. En ole elänyt itselleni vaan toisen ehdoilla.
Suhde etenkin liian nopeasti, yritin jarrutella useaan otteeseen mutta lopulta aika vain vei ja heittäydyin tilanteeseen.
Mies kiusaa, mitätöi, pitää itseään mahtavana saaliina ja sitten taas epäilee jäänkö vai en, kehuu naisilla joita riittäisi, uhkailee lähes joka viikko erolla tai vihjaa jotain ympäripyöreää suhteemme jatkuvuudesta ja nauraa päälle. Silittää ja sanoo, etten saa loukkaantua.
Haluaa hyötyä minusta aika selvästi. Kuten kotityöt, seksi yms.
Mies on alkanut etoomaan, se kaikki kura mitä sieltä suusta tulee ja hämmentää. Vaikea suhtautua kun kaikki pitäisi ottaa kuin ei mitään.
Sitten on toinen puoli.
Uskoo minuun, kehuu paljon, antaa läheisyyttä, huomioi seksissä, lahjoo taloudellisesti(tosin ei hyvä juttu enää), tekee paljon töitä ja haluaa tulevaisuuden kanssani saman katon alla.
Mutta minä en voi luottaa mihinkään. Käytös on niin ristiriitaista ja ahdistaa, mieleni on sekaisin.
Olen yrittänyt olla hyvä hänelle mutta myös puolustautua tilanteissa joissa mitätöi.
Kaikki menee kuitenkin lopulta huumorin piikkiin ja minun herkkyyteen tai sitten mies sanoo, ettei edes ymmärrä loukkaavansa, eikä minun tule välittää.
Silti joskus naureskelee ja sanoo että kiusaa minua ja silti aina palaan.
Hiton ylimielistä käytöstä.
Toisena hetkenä taas anteeksipyyntöjä ja että enhän lähde hänen luotaan.
Tämän miehen myötä työkuvioni ovat menneet sekaisin, päihteitä kuluu luvattoman paljon(mies ei halua lopettaa vielä vaan haluaa olla viihteellä vapaat) ja minäkin olen sitten keventänyt ajatusmaailmaani.
Nyt tosin en tahtoisi enää, koko terveys menee ja tämä on todella paskaa koska tuntuu, etten osaa päättää enää mitä mieltä mistään asiasta olen.
Olenko itse sekaisin ja liian tuomitseva tai herkkä.
Ahdistaa kun mies laittaa viestiä kun on ikävä jne. Asumme siis erillämme ja aika kaukana toisistamme.
Pelkään jotain, mies on niin arvaamaton ja toisaalta joskus en usko, että hän on oikeasti paha, pelkästään vaan väsynyt ja masentunut ja purkaa sitä minuun.
Käytös on niin ailahtelevaa..
Kommentit (424)
Tämähän muistuttaa narsismin uhri ketjua todella. Soita tai kirjoita AP Naisten linjalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten sitä rakastaa vaan aina vaikka toinen on ollut mitä on..?
Uhri on opetettu/koulutettu/koukutettu epäilemään omia ajatuksiaan. Tekijä raivoaa, mutta se on aina, aina uhrin syy. Tavalla tai toisella asia kääntyy päälaelleen tai hyvin pian puhutaan jostain ihan muusta kuin mistä alunperin piti. Varsin tyypillisesti uhria haukutaan h u o raksi, moraaliltaan järkyttävän löyhäksi pettäjäksi, jonka käytös on käsittämättömän törkeää. Tekijähän on maailman ihanin mies, eikä ole ansainnut sellaista. Tämä syytös tulee oli alkuperäinen ongelma mikä tahansa.
Automaatioajatus normaalilla ihmisellä on, että "en ole tuollainen, enkä ole ansainnut tällaista huutoa ja haukkumista." ja automaatioteko on pyytää tekijää poistumaan tai soitan vaikka poliisit.
Koukutettu, alistettu, mitätöity, kaasuvalotettu uhri ajattelee, että kauheaa, en minä kyllä ole koskaan pettänyt, enhän, vai olenko, en ole, siis sairasta, mitä ihmettä...tai ehkä olen käyttäytynyt niin, että toinen joutuu olemaan mustasukkainen, minä varmaan ruokin tätä nyt jotenkin, kamalaa, että aiheutan toiselle näin pahan mielen. Uhri lakkaa meikkaamasta, pukeutuu virttyneisiin oloasuihin, lakkaa käymästä missään jne, ettei vain epäilyjä heräisi. Ja tottakai anelee anteeksiantoa.
Jonain päivänä uhri tajuaa, ettei koskaan mitään rakkautta ollutkaan. Ei se omakaan vahva tunne rakkautta ollut. Se oli pelkoa, kauhua, huolta ja mieletön määrä toivoa paremmasta., jota ei koskaan tulisi.
Tärkeintä on että rakastat itseäsi etkä siedä tuota valon enkeliksi naamioitunutta paholaista enää yhtään. Ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sitä rakastaa vaan aina vaikka toinen on ollut mitä on..?
Uhri on opetettu/koulutettu/koukutettu epäilemään omia ajatuksiaan. Tekijä raivoaa, mutta se on aina, aina uhrin syy. Tavalla tai toisella asia kääntyy päälaelleen tai hyvin pian puhutaan jostain ihan muusta kuin mistä alunperin piti. Varsin tyypillisesti uhria haukutaan h u o raksi, moraaliltaan järkyttävän löyhäksi pettäjäksi, jonka käytös on käsittämättömän törkeää. Tekijähän on maailman ihanin mies, eikä ole ansainnut sellaista. Tämä syytös tulee oli alkuperäinen ongelma mikä tahansa.
Automaatioajatus normaalilla ihmisellä on, että "en ole tuollainen, enkä ole ansainnut tällaista huutoa ja haukkumista." ja automaatioteko on pyytää tekijää poistumaan tai soitan vaikka poliisit.
Koukutettu, alistettu, mitätöity, kaasuvalotettu uhri ajattelee, että kauheaa, en minä kyllä ole koskaan pettänyt, enhän, vai olenko, en ole, siis sairasta, mitä ihmettä...tai ehkä olen käyttäytynyt niin, että toinen joutuu olemaan mustasukkainen, minä varmaan ruokin tätä nyt jotenkin, kamalaa, että aiheutan toiselle näin pahan mielen. Uhri lakkaa meikkaamasta, pukeutuu virttyneisiin oloasuihin, lakkaa käymästä missään jne, ettei vain epäilyjä heräisi. Ja tottakai anelee anteeksiantoa.
Jonain päivänä uhri tajuaa, ettei koskaan mitään rakkautta ollutkaan. Ei se omakaan vahva tunne rakkautta ollut. Se oli pelkoa, kauhua, huolta ja mieletön määrä toivoa paremmasta., jota ei koskaan tulisi.
En ole koskaan tullut kutsutuksi huoraksi. Heikoksi, tyhmäksi, idiootiksi, mielisairaaksi lähinnä.. En koe sitä niin vakavana. Olen myös saanut suurta rakkautta ja helliä sanoja. Ne kumoavat kaiken huonon.
Lopeta tuo suhde. Sano se suoraan, mieluimmin puhelimessa, niin säästyt mahdolliselta väkivallalta. Jos ei ole luottamusta, ei ole mitään. Päihteiden käyttö kertoo, ettei hän halua elämää kanssasi, vaan ns. "Ryyppykaverin". Kerrasta poikki eikä mitään yhteyksiä enää häneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se ole sama sinulle ap onko hän pohjimmiltaan hyvä vai paha. Käytös sinua kohtaan on sietämätöntä ja se ratkaisee. Rakkautta ei tuo ole etkä voi asiaa muuttaa. Järjestät vain itsesi irti. Ei sun tarvitse huolehtia hänestä, hänellä riittää ksta päässä, alunperinkin tulit petkutetuksi.
No niin. Ap aikoo jatkaa miehen kanssa? Oman elämänsä voi pilata vapaassa maassa, mutta älä ikinä, IKINÄ tee lapsiaan tuolle miehelle. Suututtaa niin paljon jo valmiiksi niiden lapsiparkojen puolesta. Taas uusi sukupolvi samaa pskaa. Voi helvetti nyt sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten sitä rakastaa vaan aina vaikka toinen on ollut mitä on..?
Rakastat näytelmän päähenkilöä, joka ei ole todellinen. Rakastaisitko miestä jos hän koko ajan haukkuisi ja nöyryyttäisi?
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin taipunut enemmän toisen tahtoon enkä olisi ollut niin itsepäinen ehkä me oltais oltu vuosisadan rakkaustarina..
Ette olisi olleet. Etkö ole lukenut riittävästi narsistien uhrien tarinoita tietääksesi ettei mikään taipuminen riitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulle näytellään alussa taivas. Kaikki on liian hyvää ollakseen totta. Sielunkumppani on löytynyt. Sinä vain et tiedä, että kaikki on laskelmoitua.
Avaudut sinulle herkimmistä asioista, koska luotat häneen. Sinä vain et tiedä, että niitä käytetään myöhemmin sinua vastaan. Sinuun tulee sattumaan enemmän kuin koskaan, koska satuttaja on se, jonka piti olla se rakkain ja läheisin - joka ei koskaan tule satuttamaan sinua.
Joku päivä hel v etti on irti. Mies kohtelee sinua järkyttävästi. Et tajua mitään muuta kuin sen, että sinä olet syyllinen muutokseen. Hän tekee selväksi, että vain sinä olet sen unelman toteutumisen tiellä. Kun sinä muutut, anelet anteeksiantoa, kaikki on hyvin. Hän käyttää herkkiä kohtiasi ohjaillakseen sinua. Sinä yrität kaikkesi, vaikka et edes ymmärrä miten sun pitäisi muuttua. Sitä vain et tiedä, että tämäkin kaikki on vain osa strategiaa tehdä sinusta m ieli pu oli ja hallita sinua. Oikeasti ei ole mitään mitä voisit tehdä toisin.
Minulla meni viisi vuotta elämästä hukkaan, kun en voinut uskoa kenenkään haluavan olla sellainen vaan yritin tukea ja auttaa muutoksessa, jota mies ei ollut ajatellutkaan toteuttaa.
Eikö sinun olisi parempi jopa yksin vai inhoatko itseäsi?
Dr Phil puhuu levelingistä. Miehellä huono itsetunto ja koittaa romauttaa myös sinut, jotta kokisi että olette samalla alhaisella tasolla etkä luulisi olevasi häntä parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap mietit että kuitenkin jatkat seurustelua miehen kanssa, laita tää päivä muistiin. Parinkymmenen vuoden päästä voit miettiä että 17.2.2020, se oli päivä jolloin mulla oli vielä elämä edessä ja mahdollisuus normaaliin elämään ja tulevaisuuteen. Munajohtimissa uinui vielä pahaa aavistamattomia munasoluja, jotka olisivat tehneet itsarin jos olisivat tienneet mihin joutuvat. Mut niihän se kai menee kun tämä jatkuu sukupolvesta toiseen, että noin vuoden päästä ap toteaa että elämme on pas...kaa koska en enää uskalla edes vettä juoda pyytämättä lupaa, mutta jos meillä olisi lapsi, niin silloin aivan varmasti Mikko-Petteri muuttuisi toiseksi ihmiseksi. Ei kun ei muuttunutkaan, mutta toki jos meillä olisi kaksi lasta, niin Mikko-Petterin olisi IHAN PAKKO muuttua toiseksi ihmiseksi. Ei kun ei muuttunutkaan, mutta enhän minä nyt voi viedä lapsilta isää ja muutenkin olen ihmisraunio, joten jatketaan, ja nyt käytöshäiriöistä kärsivät teinitkin jo pyytää eroamaan mutta Mikko-Petteri on herra ja salaa toivon että hän kuolee ensin että saan pari hyvää vuotta ennen kuolemaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sitä rakastaa vaan aina vaikka toinen on ollut mitä on..?
Uhri on opetettu/koulutettu/koukutettu epäilemään omia ajatuksiaan. Tekijä raivoaa, mutta se on aina, aina uhrin syy. Tavalla tai toisella asia kääntyy päälaelleen tai hyvin pian puhutaan jostain ihan muusta kuin mistä alunperin piti. Varsin tyypillisesti uhria haukutaan h u o raksi, moraaliltaan järkyttävän löyhäksi pettäjäksi, jonka käytös on käsittämättömän törkeää. Tekijähän on maailman ihanin mies, eikä ole ansainnut sellaista. Tämä syytös tulee oli alkuperäinen ongelma mikä tahansa.
Automaatioajatus normaalilla ihmisellä on, että "en ole tuollainen, enkä ole ansainnut tällaista huutoa ja haukkumista." ja automaatioteko on pyytää tekijää poistumaan tai soitan vaikka poliisit.
Koukutettu, alistettu, mitätöity, kaasuvalotettu uhri ajattelee, että kauheaa, en minä kyllä ole koskaan pettänyt, enhän, vai olenko, en ole, siis sairasta, mitä ihmettä...tai ehkä olen käyttäytynyt niin, että toinen joutuu olemaan mustasukkainen, minä varmaan ruokin tätä nyt jotenkin, kamalaa, että aiheutan toiselle näin pahan mielen. Uhri lakkaa meikkaamasta, pukeutuu virttyneisiin oloasuihin, lakkaa käymästä missään jne, ettei vain epäilyjä heräisi. Ja tottakai anelee anteeksiantoa.
Jonain päivänä uhri tajuaa, ettei koskaan mitään rakkautta ollutkaan. Ei se omakaan vahva tunne rakkautta ollut. Se oli pelkoa, kauhua, huolta ja mieletön määrä toivoa paremmasta., jota ei koskaan tulisi.
En ole koskaan tullut kutsutuksi huoraksi. Heikoksi, tyhmäksi, idiootiksi, mielisairaaksi lähinnä.. En koe sitä niin vakavana. Olen myös saanut suurta rakkautta ja helliä sanoja. Ne kumoavat kaiken huonon.
Miksi niin monta alapeukkua? Suuttuessaan monet sanovat asioita joita eivät tarkoita..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sitä rakastaa vaan aina vaikka toinen on ollut mitä on..?
Uhri on opetettu/koulutettu/koukutettu epäilemään omia ajatuksiaan. Tekijä raivoaa, mutta se on aina, aina uhrin syy. Tavalla tai toisella asia kääntyy päälaelleen tai hyvin pian puhutaan jostain ihan muusta kuin mistä alunperin piti. Varsin tyypillisesti uhria haukutaan h u o raksi, moraaliltaan järkyttävän löyhäksi pettäjäksi, jonka käytös on käsittämättömän törkeää. Tekijähän on maailman ihanin mies, eikä ole ansainnut sellaista. Tämä syytös tulee oli alkuperäinen ongelma mikä tahansa.
Automaatioajatus normaalilla ihmisellä on, että "en ole tuollainen, enkä ole ansainnut tällaista huutoa ja haukkumista." ja automaatioteko on pyytää tekijää poistumaan tai soitan vaikka poliisit.
Koukutettu, alistettu, mitätöity, kaasuvalotettu uhri ajattelee, että kauheaa, en minä kyllä ole koskaan pettänyt, enhän, vai olenko, en ole, siis sairasta, mitä ihmettä...tai ehkä olen käyttäytynyt niin, että toinen joutuu olemaan mustasukkainen, minä varmaan ruokin tätä nyt jotenkin, kamalaa, että aiheutan toiselle näin pahan mielen. Uhri lakkaa meikkaamasta, pukeutuu virttyneisiin oloasuihin, lakkaa käymästä missään jne, ettei vain epäilyjä heräisi. Ja tottakai anelee anteeksiantoa.
Jonain päivänä uhri tajuaa, ettei koskaan mitään rakkautta ollutkaan. Ei se omakaan vahva tunne rakkautta ollut. Se oli pelkoa, kauhua, huolta ja mieletön määrä toivoa paremmasta., jota ei koskaan tulisi.
En ole koskaan tullut kutsutuksi huoraksi. Heikoksi, tyhmäksi, idiootiksi, mielisairaaksi lähinnä.. En koe sitä niin vakavana. Olen myös saanut suurta rakkautta ja helliä sanoja. Ne kumoavat kaiken huonon.
Miksi niin monta alapeukkua? Suuttuessaan monet sanovat asioita joita eivät tarkoita..
Eivät sano, jos kunnioittavat henkilöä, jolle puhuvat tai ovat muuten fiksuja ihmisiä. Ihan sama kuin sanoisit, että suuttuessaan voi lyödä. Joo, kolmevuotias voi sekä lyödä että purra että sanoa mitä sattuu. Aikuinen ei, edes suuttuessaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin taipunut enemmän toisen tahtoon enkä olisi ollut niin itsepäinen ehkä me oltais oltu vuosisadan rakkaustarina..
Vuosisadan rakkaustarina on sellainen, missä molemmat tulevat rakastetuksi ja kohdatuksi omina itseinään, ei ihmisinä, joiden tulee muuttaa itseään kelvatakseen. Yhdessä he sitten kehittyvät sekä yksilöinä että ihmissuhdetaidoissa matkan varrella, edelleen omina itseinään, vapaina mieleltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sitä rakastaa vaan aina vaikka toinen on ollut mitä on..?
Uhri on opetettu/koulutettu/koukutettu epäilemään omia ajatuksiaan. Tekijä raivoaa, mutta se on aina, aina uhrin syy. Tavalla tai toisella asia kääntyy päälaelleen tai hyvin pian puhutaan jostain ihan muusta kuin mistä alunperin piti. Varsin tyypillisesti uhria haukutaan h u o raksi, moraaliltaan järkyttävän löyhäksi pettäjäksi, jonka käytös on käsittämättömän törkeää. Tekijähän on maailman ihanin mies, eikä ole ansainnut sellaista. Tämä syytös tulee oli alkuperäinen ongelma mikä tahansa.
Automaatioajatus normaalilla ihmisellä on, että "en ole tuollainen, enkä ole ansainnut tällaista huutoa ja haukkumista." ja automaatioteko on pyytää tekijää poistumaan tai soitan vaikka poliisit.
Koukutettu, alistettu, mitätöity, kaasuvalotettu uhri ajattelee, että kauheaa, en minä kyllä ole koskaan pettänyt, enhän, vai olenko, en ole, siis sairasta, mitä ihmettä...tai ehkä olen käyttäytynyt niin, että toinen joutuu olemaan mustasukkainen, minä varmaan ruokin tätä nyt jotenkin, kamalaa, että aiheutan toiselle näin pahan mielen. Uhri lakkaa meikkaamasta, pukeutuu virttyneisiin oloasuihin, lakkaa käymästä missään jne, ettei vain epäilyjä heräisi. Ja tottakai anelee anteeksiantoa.
Jonain päivänä uhri tajuaa, ettei koskaan mitään rakkautta ollutkaan. Ei se omakaan vahva tunne rakkautta ollut. Se oli pelkoa, kauhua, huolta ja mieletön määrä toivoa paremmasta., jota ei koskaan tulisi.
En ole koskaan tullut kutsutuksi huoraksi. Heikoksi, tyhmäksi, idiootiksi, mielisairaaksi lähinnä.. En koe sitä niin vakavana. Olen myös saanut suurta rakkautta ja helliä sanoja. Ne kumoavat kaiken huonon.
Miksi niin monta alapeukkua? Suuttuessaan monet sanovat asioita joita eivät tarkoita..
Olen ollut 20+ vuotta avioliitossa ja vaikka mieheni ei ole pyhimys suinkaan, hän ei ole vielä kertaakaan sanonut mitään noista, edes suutuspäissään. Ansaitset oikeasti parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sitä rakastaa vaan aina vaikka toinen on ollut mitä on..?
Uhri on opetettu/koulutettu/koukutettu epäilemään omia ajatuksiaan. Tekijä raivoaa, mutta se on aina, aina uhrin syy. Tavalla tai toisella asia kääntyy päälaelleen tai hyvin pian puhutaan jostain ihan muusta kuin mistä alunperin piti. Varsin tyypillisesti uhria haukutaan h u o raksi, moraaliltaan järkyttävän löyhäksi pettäjäksi, jonka käytös on käsittämättömän törkeää. Tekijähän on maailman ihanin mies, eikä ole ansainnut sellaista. Tämä syytös tulee oli alkuperäinen ongelma mikä tahansa.
Automaatioajatus normaalilla ihmisellä on, että "en ole tuollainen, enkä ole ansainnut tällaista huutoa ja haukkumista." ja automaatioteko on pyytää tekijää poistumaan tai soitan vaikka poliisit.
Koukutettu, alistettu, mitätöity, kaasuvalotettu uhri ajattelee, että kauheaa, en minä kyllä ole koskaan pettänyt, enhän, vai olenko, en ole, siis sairasta, mitä ihmettä...tai ehkä olen käyttäytynyt niin, että toinen joutuu olemaan mustasukkainen, minä varmaan ruokin tätä nyt jotenkin, kamalaa, että aiheutan toiselle näin pahan mielen. Uhri lakkaa meikkaamasta, pukeutuu virttyneisiin oloasuihin, lakkaa käymästä missään jne, ettei vain epäilyjä heräisi. Ja tottakai anelee anteeksiantoa.
Jonain päivänä uhri tajuaa, ettei koskaan mitään rakkautta ollutkaan. Ei se omakaan vahva tunne rakkautta ollut. Se oli pelkoa, kauhua, huolta ja mieletön määrä toivoa paremmasta., jota ei koskaan tulisi.
En ole koskaan tullut kutsutuksi huoraksi. Heikoksi, tyhmäksi, idiootiksi, mielisairaaksi lähinnä.. En koe sitä niin vakavana. Olen myös saanut suurta rakkautta ja helliä sanoja. Ne kumoavat kaiken huonon.
Ehkö olisi ihan hyvä, että hän kutsuisi sinua huoraksi. Minulle se nimittäin oli viimeinen pisara. Vuosia olin yrittänyt ymmärtää ja tehdä kaikkeni sen eteen, että meillä olisi rauhallinen ja hyvä elämä, mutta se oli jatkuvaa vuoristorataa. Onneksi hän sitten taloyhtiön pihalla sekä huoritteli että käytti aika halventavia ilmaisuja alapäästäni. Kukaan ei ole koskaan puhunut minulle niin, ei ennen eikä jälkeen.
Jälkikäteen sain niiiin paljon parempaa. Ihmisen, jonka kanssa meillä on aidosti hauskaa, paljon läheisyyttä, aito halu kuulla mitä toisella on sanottavana, yhteisiä mielenkiinnonkohteita, halu harrastaa ja tehdä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Jos ap mietit että kuitenkin jatkat seurustelua miehen kanssa, laita tää päivä muistiin. Parinkymmenen vuoden päästä voit miettiä että 17.2.2020, se oli päivä jolloin mulla oli vielä elämä edessä ja mahdollisuus normaaliin elämään ja tulevaisuuteen. Munajohtimissa uinui vielä pahaa aavistamattomia munasoluja, jotka olisivat tehneet itsarin jos olisivat tienneet mihin joutuvat. Mut niihän se kai menee kun tämä jatkuu sukupolvesta toiseen, että noin vuoden päästä ap toteaa että elämme on pas...kaa koska en enää uskalla edes vettä juoda pyytämättä lupaa, mutta jos meillä olisi lapsi, niin silloin aivan varmasti Mikko-Petteri muuttuisi toiseksi ihmiseksi. Ei kun ei muuttunutkaan, mutta toki jos meillä olisi kaksi lasta, niin Mikko-Petterin olisi IHAN PAKKO muuttua toiseksi ihmiseksi. Ei kun ei muuttunutkaan, mutta enhän minä nyt voi viedä lapsilta isää ja muutenkin olen ihmisraunio, joten jatketaan, ja nyt käytöshäiriöistä kärsivät teinitkin jo pyytää eroamaan mutta Mikko-Petteri on herra ja salaa toivon että hän kuolee ensin että saan pari hyvää vuotta ennen kuolemaa.
Ja lopulta se nainen kuolee itse ennen eläkeikää rintasyöpään, jonka on saanut jatkuvasta stressistä ja murehtimisesta.
Miksi naisilla on pakottava tarve diagnosoida miehet narsistiksi.. Toiset ovat äkkipikaisia ja sanovat asioita mitä eivät tarkoita
Jos olisin taipunut enemmän toisen tahtoon enkä olisi ollut niin itsepäinen ehkä me oltais oltu vuosisadan rakkaustarina..