Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen irtaantumaan raadollisesta suhteesta? Olen niin ahdistunut, jopa peloissani. Inhoan itseäni.
12.02.2020 |
Viha on kääntynyt minuun, toisinaan tunnen vihaa myös miestä kohtaan. Elämä on harmaata ja ottaa päähän valinnat joita olen tehnyt suhteen aikana. En ole elänyt itselleni vaan toisen ehdoilla.
Suhde etenkin liian nopeasti, yritin jarrutella useaan otteeseen mutta lopulta aika vain vei ja heittäydyin tilanteeseen.
Mies kiusaa, mitätöi, pitää itseään mahtavana saaliina ja sitten taas epäilee jäänkö vai en, kehuu naisilla joita riittäisi, uhkailee lähes joka viikko erolla tai vihjaa jotain ympäripyöreää suhteemme jatkuvuudesta ja nauraa päälle. Silittää ja sanoo, etten saa loukkaantua.
Haluaa hyötyä minusta aika selvästi. Kuten kotityöt, seksi yms.
Mies on alkanut etoomaan, se kaikki kura mitä sieltä suusta tulee ja hämmentää. Vaikea suhtautua kun kaikki pitäisi ottaa kuin ei mitään.
Sitten on toinen puoli.
Uskoo minuun, kehuu paljon, antaa läheisyyttä, huomioi seksissä, lahjoo taloudellisesti(tosin ei hyvä juttu enää), tekee paljon töitä ja haluaa tulevaisuuden kanssani saman katon alla.
Mutta minä en voi luottaa mihinkään. Käytös on niin ristiriitaista ja ahdistaa, mieleni on sekaisin.
Olen yrittänyt olla hyvä hänelle mutta myös puolustautua tilanteissa joissa mitätöi.
Kaikki menee kuitenkin lopulta huumorin piikkiin ja minun herkkyyteen tai sitten mies sanoo, ettei edes ymmärrä loukkaavansa, eikä minun tule välittää.
Silti joskus naureskelee ja sanoo että kiusaa minua ja silti aina palaan.
Hiton ylimielistä käytöstä.
Toisena hetkenä taas anteeksipyyntöjä ja että enhän lähde hänen luotaan.
Tämän miehen myötä työkuvioni ovat menneet sekaisin, päihteitä kuluu luvattoman paljon(mies ei halua lopettaa vielä vaan haluaa olla viihteellä vapaat) ja minäkin olen sitten keventänyt ajatusmaailmaani.
Nyt tosin en tahtoisi enää, koko terveys menee ja tämä on todella paskaa koska tuntuu, etten osaa päättää enää mitä mieltä mistään asiasta olen.
Olenko itse sekaisin ja liian tuomitseva tai herkkä.
Ahdistaa kun mies laittaa viestiä kun on ikävä jne. Asumme siis erillämme ja aika kaukana toisistamme.
Pelkään jotain, mies on niin arvaamaton ja toisaalta joskus en usko, että hän on oikeasti paha, pelkästään vaan väsynyt ja masentunut ja purkaa sitä minuun.
Käytös on niin ailahtelevaa..
Kommentit (424)
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tosiaan vaan lähteä ja jättää kaiken taakseni - mutta käytännön asiat on hoidettava. Miksi jättäisin koko omaisuuteni hänelle?
Tilaa ihan reilusti muuttoauto. Sinä pakkaat, he kantavat.
Jos ei suostu luovuttamaan toisen omaisuutta niin se on sitten ilmoitus viranomaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin minun "ihanuus", jonka tosiaan tänään käyn jättämässä. Epäilen hänellä persoonallisuushäiriötä, epävakaa persoonallisuus. Tuo voisi sinunkin "rakkaallasi" olla tai joku muu pershäiriö.
Älä käy jättämässä, jos sinulla ei ole hänen luonaan mitään arvokasta.
Jätä menemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen mies sanoi minulle aina : "Et tule koskaan löytämään kaltaistani."
Hän oli oikeassa. En myöskään halua! :P
Minua hävettää, vieläkin, että en itse tajunnut tässäkään piilevää koukkua. Nämä tyypit kertovat juuri tätä. He ovat parasta, mitä sinulle on tapahtunut. "Olen kiltein, huomaavaisin, ihanin." "En ikinä tule satuttamaan sinua".
"Normaalin" ihmisen ei tarvitse sanoa mitään tällaista ääneen. Kiltteys, huomaavaisuus, ihanuus välittyvät käytöksestä. Ne ovat totta ja lisäksi sinulla on oikeus muodostaa mielipiteesi ihan itse. Niitä ei tarvitse sanoina istuttaa sinulle. "Normaalissa" parisuhteessa toisen ei myöskään tarvitse painottaa, ettei tule satuttamaan sinua. Sekin näkyy käytöksessä, sanoissa, teoissa, olemuksessa. Joskus tulee väärinkäsitys tai huomaamattaan loukkaa. Silloin asiasta puhutaan ja se selvitetään. Kumppanista näkee, kuinka pahoillaan hän on ja anteeksipyyntö tuntuu aidolta, ei näytelmältä.
On todella iso hälytysmerkki, jos uusi tuttavuus kehuu itseään superlatiiveilla! Kuitenkin, tällaisen manipulatiivisen, nopeasti laskelmoidusti edenneen hirviön kohdattuani seuraavan kumppanini, sittemmin aviomieheni "suunnitelma" siitä, miten tutustumisemme voisi edetä tuntui oudolta, mutta juuri niinhän pitää asioiden mennäkin: "No, olemalla oma itseni, hyvine ja huonoine puolineni tutustun sinuun ja sinä varmaan teet niin myös." Ei koskaan mitään olen parasta sinulle ikinä, vaikka päädyimmekin naimisiin saakka.
Ei hemmetti! Olet kyllä niin oikeassa ja olin itsekin kuullut vastaavasta käytöksestä narstisilla tyypeillä mutta en uskonut minun kohdalleni kuitenkaan, ainakaan tarpeeksi vaikka tietyt epäilykset olivatkin.
Nyt vaan tuli mieleen ne suhteen alkuajat....
Nyt jo naurattaa kun mietin.
Mies kehui itseään maasta taivaisiin, kuinka hyvä mies on, haluaa pitää huolta, on uskollinen todellakin, yhden naisen mies ja piste! Lisäksi ei koskaan satuttaisi minua ja on aina ehdottoman rehellinen.
Näitä hoki alussa niin paljon, että se sai ennemminkin epäilykseni heräämään mutta samalla ajattelin ylireagoivani. Kyllähän moni asia toteutuikin mitä lupasi ja kertoili.Sitten se varmaan kaikista eniten ahdistava lause "Ethän säkin hylkää mua?" koiranpentuilme, niin säälittävä katse ettei siinä nyt oikein osannut sanoa mitään täyspäistä. Tuntui, että mies vain päätti, että olen hänen ja asiat eteni vauhdilla.
Jotenkin vain sitten lopetin järkeni kuuntelemisen.
Tämä kaikki on ollut oikeasti näytelmää, nykyään nauraisin jos mies vielä jaksaisi esittää tuolla tavalla.
Ja uskotteko kuinka nopeasti rakkaudentunnustukset tulivat...
No pari viikkoa ja hän rakasti minua, olin elämänsä valo, kaikenlaista.
Puhui nopeasti yhteisestä tulevaisuudesta.Ihan kuin olisi ollut valmiiksi käsikirjoitettu näytelmä näin jälkeenpäin ajateltuna.
Tämä kaikki on enää pelkkää historiaa...
Onneksi en ehtinyt yhteen muuttamaan koska uskon, etten ole todellakaan vielä kokenut pahinta, lähimainkaan.
Harmi kun en kuunnellut epöilyksiäni jo alussa, hälytyskellot soi vahvasti mutta epäilin itseäni enemmän kuin miestä.
ApTämä käsikirjoitus toistuu seuraavan kohdalla.
Hyvä, jos sinulla on reipas ja vahva olo siitä, että kestät vaihtamisen uuteen lennosta. Se on hyvä merkki! Sen tarkoitus on sekä jatkaa miehen omien tarpeiden tyydyttämistä ja siinä toiset ovat vain "persoonattomia" välineitä että sinun arvottomuutesi alleviivaaminen. Hah! Et ole mitään ja hän on kaikkea. Muista, älä jää seuraamaan sitä! Laita estot kaikkeen, unohda. Ansaitset parempaa.
Itse asiassa ehdottaisin myös, että et varsinaisesti ilmoittaisi erosta kuin vasta sitten, kun olet hoitanut kaiken niin, että olet jo piilossa ja turvassa. Tiedän, että mietit tavaroitasi tai tuota katsetta, mutta niillä ei ole mitään merkitystä silloin, kun yrität pelastaa itsesi. Minulla meni itsetunto, hän hajotti kotini ja vaikeutti myös eron jälkeen kaikin tavoin työllistymistäni. Menetin myös valtavasti rahaa. Se oli yksi keino pitää lankoja käsissään: et voi erota, olenhan sulle velkaa. Lopulta erosin kuitenkin ja menetin rahat. Minusta tehtiin myös lähipiirille se jättäjähirviö ja hullu muutenkin. Mutta näin he toimivat.
Sinulla oli kamala tilanne mutta vaikutat hyvin vahvalta ja varmasti monelle on tärkeää, että jaat nämä kokemuksesi nyt tänne. Meitä on näköjään aika paljon.
Voisit hyvinkin olla miehen ex.
Ainakin sen puolelta, että hän jäi koviin velkoihin eron myötä. Mies myös puhuu kuinka hullu oli..
Tosin uskoin, sillä myöskin miehen lähipiiri todisti sanoillaan asiaa ja kertoi tapahtuneita.
En lyttää ajatusta siitä, että mies on valehdellut ja aivopessyt myös läheisiään ajattelemaan exänsä olevan hullu. En voi tietää totuutta mutta todennäköisyydet valehtelusta ovat hyvinkin mahdolliset.No joka tapauksessa olen miettinyt eron nyt niin, että en puhu siitä miehelle. Pyrin käyttäytymään normaalisti. Yritän pakata tavarani niin, ettei huomaa, ehkä jotain on jätettävä ettei herätä epäilyksiä.
Kotona ollessani vasta hienovaraisesti yritän kertoa ettei meillä ole tulevaisuutta. En vain viitsi kertoa sitä päin naamaa miehelle, ei sillä että pelkäisin fyysistä väkivaltaa mutta se manipulointi tai henkinen satuttaminen ilman turvaa mietityttää. Tarvitsen välimatkaa, jotta saan ilmaistua suhteemme olevan ohi.
Ap
Tässä meillä on toinen hälytysmerkki, erittäin merkittävä sellainen:
Eksä oli hullu. Yleensä tällä halutaan herättää empatian ja suojelun tunteita uudessa kohteessa. Mies näyttäytyy koviakokeneena uhrina ja sitäkin upeampaa on, kun hän on vihdoin kohdannut juuri sinut. Kaiken sen pahan pitikin varmaan tapahtua, koska lopussa oli tuleva palkinto, sinä.
Hyvin tyypillisesti näillä miehillä ei ole minkäänlaista roolia edellisessä tai edellisissä eroissa tai jos myöntävätkin jotakin, niin heidän mahdollisesti vahingossa esille tullut vääränlainen käytös tai jopa väkivaltaisuus ovat johtuneet siitä eksästä. Hän on provosoinut tai hän on juuri sillä hulluudellaan ja harhaisuudellaan saanut ikäviä piirteitä miehessä esiin.
Tässäkin oma aviomieheni on oiva esimerkki siitä, miten käyttäytyy tasapainoinen, myös itsereflektioon kykenevä ihminen. Hänellä oli itsellään historiassa hyvin kipeä ero. Hän ei koskaan, ei koskaan syyttänyt siitä eksäänsä, vaikka objektiivisin mittarein nimenomaan eksän toiminta ajoi avioliiton loppuun. En avaa nyt enempää, koska se ei ole tässä merkityksellistä vaan se, että "normaali" ihminen ja varsinkaan mies ei eronsa käsiteltyään kovin auliisti siitä lähde useinkaan puhumaan. Hän ei myöskään osaa eritellä syyllisiä tai katso sitä enää siinä kohtaa kovin tarpeelliseksi. Hän voi jopa olla edelleen sitä mieltä (aika usein), ettei koskaan oikein ymmärtänyt, miksi vaimo halusi erota, mutta että kai hänessä siinä oli sitten syytä tai muuta sellaista. Nämä eivät kuitenkaan ole todellakaan millään lailla sellaisia asioita, joita käsiteltäisiin suhteen alussa mittavasti eikä itse mustavalkoisesti uhriutuen. Jos näin on: ole varuillasi tai ota vaikkapa yhteyttä eksään sekä hänen läheisiinsä, juuri niihin kaikkiin, jotka mies on pahimmin haukkunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen mies sanoi minulle aina : "Et tule koskaan löytämään kaltaistani."
Hän oli oikeassa. En myöskään halua! :P
Minua hävettää, vieläkin, että en itse tajunnut tässäkään piilevää koukkua. Nämä tyypit kertovat juuri tätä. He ovat parasta, mitä sinulle on tapahtunut. "Olen kiltein, huomaavaisin, ihanin." "En ikinä tule satuttamaan sinua".
"Normaalin" ihmisen ei tarvitse sanoa mitään tällaista ääneen. Kiltteys, huomaavaisuus, ihanuus välittyvät käytöksestä. Ne ovat totta ja lisäksi sinulla on oikeus muodostaa mielipiteesi ihan itse. Niitä ei tarvitse sanoina istuttaa sinulle. "Normaalissa" parisuhteessa toisen ei myöskään tarvitse painottaa, ettei tule satuttamaan sinua. Sekin näkyy käytöksessä, sanoissa, teoissa, olemuksessa. Joskus tulee väärinkäsitys tai huomaamattaan loukkaa. Silloin asiasta puhutaan ja se selvitetään. Kumppanista näkee, kuinka pahoillaan hän on ja anteeksipyyntö tuntuu aidolta, ei näytelmältä.
On todella iso hälytysmerkki, jos uusi tuttavuus kehuu itseään superlatiiveilla! Kuitenkin, tällaisen manipulatiivisen, nopeasti laskelmoidusti edenneen hirviön kohdattuani seuraavan kumppanini, sittemmin aviomieheni "suunnitelma" siitä, miten tutustumisemme voisi edetä tuntui oudolta, mutta juuri niinhän pitää asioiden mennäkin: "No, olemalla oma itseni, hyvine ja huonoine puolineni tutustun sinuun ja sinä varmaan teet niin myös." Ei koskaan mitään olen parasta sinulle ikinä, vaikka päädyimmekin naimisiin saakka.
Ei hemmetti! Olet kyllä niin oikeassa ja olin itsekin kuullut vastaavasta käytöksestä narstisilla tyypeillä mutta en uskonut minun kohdalleni kuitenkaan, ainakaan tarpeeksi vaikka tietyt epäilykset olivatkin.
Nyt vaan tuli mieleen ne suhteen alkuajat....
Nyt jo naurattaa kun mietin.
Mies kehui itseään maasta taivaisiin, kuinka hyvä mies on, haluaa pitää huolta, on uskollinen todellakin, yhden naisen mies ja piste! Lisäksi ei koskaan satuttaisi minua ja on aina ehdottoman rehellinen.
Näitä hoki alussa niin paljon, että se sai ennemminkin epäilykseni heräämään mutta samalla ajattelin ylireagoivani. Kyllähän moni asia toteutuikin mitä lupasi ja kertoili.Sitten se varmaan kaikista eniten ahdistava lause "Ethän säkin hylkää mua?" koiranpentuilme, niin säälittävä katse ettei siinä nyt oikein osannut sanoa mitään täyspäistä. Tuntui, että mies vain päätti, että olen hänen ja asiat eteni vauhdilla.
Jotenkin vain sitten lopetin järkeni kuuntelemisen.
Tämä kaikki on ollut oikeasti näytelmää, nykyään nauraisin jos mies vielä jaksaisi esittää tuolla tavalla.
Ja uskotteko kuinka nopeasti rakkaudentunnustukset tulivat...
No pari viikkoa ja hän rakasti minua, olin elämänsä valo, kaikenlaista.
Puhui nopeasti yhteisestä tulevaisuudesta.Ihan kuin olisi ollut valmiiksi käsikirjoitettu näytelmä näin jälkeenpäin ajateltuna.
Tämä kaikki on enää pelkkää historiaa...
Onneksi en ehtinyt yhteen muuttamaan koska uskon, etten ole todellakaan vielä kokenut pahinta, lähimainkaan.
Harmi kun en kuunnellut epöilyksiäni jo alussa, hälytyskellot soi vahvasti mutta epäilin itseäni enemmän kuin miestä.
ApTämä käsikirjoitus toistuu seuraavan kohdalla.
Hyvä, jos sinulla on reipas ja vahva olo siitä, että kestät vaihtamisen uuteen lennosta. Se on hyvä merkki! Sen tarkoitus on sekä jatkaa miehen omien tarpeiden tyydyttämistä ja siinä toiset ovat vain "persoonattomia" välineitä että sinun arvottomuutesi alleviivaaminen. Hah! Et ole mitään ja hän on kaikkea. Muista, älä jää seuraamaan sitä! Laita estot kaikkeen, unohda. Ansaitset parempaa.
Itse asiassa ehdottaisin myös, että et varsinaisesti ilmoittaisi erosta kuin vasta sitten, kun olet hoitanut kaiken niin, että olet jo piilossa ja turvassa. Tiedän, että mietit tavaroitasi tai tuota katsetta, mutta niillä ei ole mitään merkitystä silloin, kun yrität pelastaa itsesi. Minulla meni itsetunto, hän hajotti kotini ja vaikeutti myös eron jälkeen kaikin tavoin työllistymistäni. Menetin myös valtavasti rahaa. Se oli yksi keino pitää lankoja käsissään: et voi erota, olenhan sulle velkaa. Lopulta erosin kuitenkin ja menetin rahat. Minusta tehtiin myös lähipiirille se jättäjähirviö ja hullu muutenkin. Mutta näin he toimivat.
Sinulla oli kamala tilanne mutta vaikutat hyvin vahvalta ja varmasti monelle on tärkeää, että jaat nämä kokemuksesi nyt tänne. Meitä on näköjään aika paljon.
Voisit hyvinkin olla miehen ex.
Ainakin sen puolelta, että hän jäi koviin velkoihin eron myötä. Mies myös puhuu kuinka hullu oli..
Tosin uskoin, sillä myöskin miehen lähipiiri todisti sanoillaan asiaa ja kertoi tapahtuneita.
En lyttää ajatusta siitä, että mies on valehdellut ja aivopessyt myös läheisiään ajattelemaan exänsä olevan hullu. En voi tietää totuutta mutta todennäköisyydet valehtelusta ovat hyvinkin mahdolliset.No joka tapauksessa olen miettinyt eron nyt niin, että en puhu siitä miehelle. Pyrin käyttäytymään normaalisti. Yritän pakata tavarani niin, ettei huomaa, ehkä jotain on jätettävä ettei herätä epäilyksiä.
Kotona ollessani vasta hienovaraisesti yritän kertoa ettei meillä ole tulevaisuutta. En vain viitsi kertoa sitä päin naamaa miehelle, ei sillä että pelkäisin fyysistä väkivaltaa mutta se manipulointi tai henkinen satuttaminen ilman turvaa mietityttää. Tarvitsen välimatkaa, jotta saan ilmaistua suhteemme olevan ohi.
Ap
Minun tapauksessani se hieno, lapsirakas, ahkera, raitis ja kunnollinen, arvoiltaan vihertävä mies oli tottakai töissä ja asui kolmiossa. Aiemmat lapsensa olivat tärkeintä elämässä ja hän oli limitellyt heidän tapaamisensa töidensä kanssa yksiin. Muuta elämää ei ollut viimeisiin vuosiin viettänyt.
Vähitellen paljastui, että hän oli pitkäaikaistyötön, loisiva elämäntyyli oli hänen elämänarvonsa, alkoholisti ja vuokrakolmiostakin oli katkaistu sähköt ja häätö tuli pian maksamattomien vuokrien vuoksi. Lapsiaan näki 1-3 kertaa vuodessa ja elatusmaksuja oli 20 000 ulosotossa.
Mutta kuinka ollakaan, "kaasuvalotus", mitätöinti ja patologinen valehtelu sekä syyllistäminen olivat saaneet minut silti syyttämään kaikesta itseäni. Nämä kaikki asiat olivat tapahtuneet kauan ennen kuin minulla niihin oli ollut mitään vaikutusta, silti syy oli minussa. Kun olin näistä sitten järkyttynyt, vaati hän rakastamaan minua todisteena siitä, etten vain olisi leikkinyt hänen kanssaan, että olin tosissani enkä hylkäisi heti hädän hetkellä sekä todisteena siitä, etten olisi h u ora, jolla on heti uusia miehiä kiikarissa, jos ongelmia ilmenee. Hän vaati minua rakastamaan itseään, koska rakkautta ei pidä ansaita. Jos vaadin niin, olen hirviö ihmiseksi.
Mistä se johtuu että aina vaan antaa anteeksi ja unohtaa pahat teot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen havahtunut siihen että vihaan myös itseäni. Vihaan sitä miten heikko olen, enkä saa lähdettyä
Kellään kokemuksia narsisteista, joilla on kyltymätön seksinhalu? Kaikki kosketus linkittyy jollain tavalla seksuaaliseen haluun. Nainen nähdään vain seksiobjektina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kellään kokemuksia narsisteista, joilla on kyltymätön seksinhalu? Kaikki kosketus linkittyy jollain tavalla seksuaaliseen haluun. Nainen nähdään vain seksiobjektina.
Kyllä näissä on seksiaddikteja. Koukutusvaiheen jälkeen seksistä voi tulla todella hirveää. Päätarkoitus on vain ja ainoastaan miehen tarpeet. Laitoin silmät kiinni, kun pakotti seksuaalisiin tekoihin. Halusin ikään kuin poistua mun kehosta, etten ollut siinä. Huusi, että katso stana, etkö tajuu miltä tuntuu, kun et haluu kattoo mua tai että kenestä sä haaveilet samaan aikaan kun laitat silmät kiinni ja kirosanoja. Kun itkin, mies raivosi, että onko pakko pilata mun org a smi. Kun pidätin itkua ja menin toimituksen jälkeen itkemään piiloon, etsi minut ja huusi taas, että pilaan hänen elämänsä, hänen seks i kokemuksena ja org as minsa itkemällä, ettenkö yhtään ajattele, olen vaan itsekäs kun kehtaan itkeä.
Myös kun oli pakko vältellä tai yrittää kieltäytyä tuli h u o rahuudot ja syyttelyt sekä se, että haluan tappaa hänen miehisyytensä, että olen julma naishirviö, pettäjä ja itsekäs.
Miksi aina uhria syyllistetään tilanteesta? Ap:n miehen kavereista vain yksi on ollut vain hieman häntä puolustamassa. Muutkin ovat huomanneet jotain outoa. Ne, jotka ei ole uhreja ainakaan samalla asteella, olisivat kuitenkin voimakkaampia puuttumaan asiaan kuin se, jota on jo kauan alistettu.
Suututtaa tämä nykymeno, kun miehet ei ota roolia, että kaikkia naisia olisi tarvittaessa suojeltava ja kunnioitettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä se johtuu että aina vaan antaa anteeksi ja unohtaa pahat teot?
Mitkä pahat teot? Ei pahoja tekoja ole. Olet joko kuvitellut ne tai ne ovat sinun omaa syytäsi. Sinä provosoit ne, sinä saat toiselle niin pahan olon, että hän saattaa huutaa tai lyödä. Menisit hoitoon, kun teet kiltistä hirviön. Jos osaisit olla, olisi vain ihanaa.
Ja sitä paitsi, et ansaitse parempaa. SInun pitäisi olla kiitollinen siitä, että kelpaat maailman ihanimmalle miehelle.
Hyvien hetkien takia itse "roikun" suhteessa, josta pitäisi vain lähteä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kellään kokemuksia narsisteista, joilla on kyltymätön seksinhalu? Kaikki kosketus linkittyy jollain tavalla seksuaaliseen haluun. Nainen nähdään vain seksiobjektina.
Kyllä näissä on seksiaddikteja. Koukutusvaiheen jälkeen seksistä voi tulla todella hirveää. Päätarkoitus on vain ja ainoastaan miehen tarpeet. Laitoin silmät kiinni, kun pakotti seksuaalisiin tekoihin. Halusin ikään kuin poistua mun kehosta, etten ollut siinä. Huusi, että katso stana, etkö tajuu miltä tuntuu, kun et haluu kattoo mua tai että kenestä sä haaveilet samaan aikaan kun laitat silmät kiinni ja kirosanoja. Kun itkin, mies raivosi, että onko pakko pilata mun org a smi. Kun pidätin itkua ja menin toimituksen jälkeen itkemään piiloon, etsi minut ja huusi taas, että pilaan hänen elämänsä, hänen seks i kokemuksena ja org as minsa itkemällä, ettenkö yhtään ajattele, olen vaan itsekäs kun kehtaan itkeä.
Myös kun oli pakko vältellä tai yrittää kieltäytyä tuli h u o rahuudot ja syyttelyt sekä se, että haluan tappaa hänen miehisyytensä, että olen julma naishirviö, pettäjä ja itsekäs.
Minä kärsin suhteessamme haluttomuudesta. Mies ivasi siitä. Kehui miten hyvät seksihalut exällänsä oli ja miten hyvältä tuntui kun häntä haluttiin oikeasti. Minä taasen kävin pitkän tutkimusprosessin läpi terveydenhuollossa haluttomuuteni vuoksi..
Vierailija kirjoitti:
Kellään kokemuksia narsisteista, joilla on kyltymätön seksinhalu? Kaikki kosketus linkittyy jollain tavalla seksuaaliseen haluun. Nainen nähdään vain seksiobjektina.
Bingo!!! mies haluaa saada tietyn määrän seksiä per viikko että pysyy tyytyväisenä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kellään kokemuksia narsisteista, joilla on kyltymätön seksinhalu? Kaikki kosketus linkittyy jollain tavalla seksuaaliseen haluun. Nainen nähdään vain seksiobjektina.
Bingo!!! mies haluaa saada tietyn määrän seksiä per viikko että pysyy tyytyväisenä..
? Mies joka alistaa, haukkuu, mitätöi, huutaa luhistetuksi mytyksi lattialle, ehkä nostaa seinälle, lyö, paiskoo tavaroita haluaa tietyn määrän seksiä per viikko että pysyy tyytyväisenä. Uhri yrittää pysyä hengissä.
Toivottavasti ymmärsin kommentin väärin.
Ap, ihan vaan jätät sen. Narsisti käyttäytyy juuri noin. Mitätöi, ja kun havaitsee lähtöaikeesi, alkaa keriä kelaa takaisin anteeksipyytelyllä. Kyse on hallinnasta. Ei rakkaudesta. Mies ei rakasta kuin itseään.
Usko pois, pahoja ihmisiä on ja niitä on vankilat pullollaan, aika moni niistä on narsisteja ja psykopaatteja (narsismin pahempi muoto).
Miksi sä tuhlaat aikaasi mokomaan paskaan? Et sä mikään äiti Teresa ole, lähde kävelemään. Hoida vaikka oravia, ei sun tartte tätä käytöshäiriöistä törkimysmiestä hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee ihmisen tuommoiseksi??
Tyytymättömyys itseensä ja geneettiset perintötekijät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee ihmisen tuommoiseksi??
Tyytymättömyys itseensä ja geneettiset perintötekijät.
miksi he sitten ylistävät paremmuuttaan ja moni ihminen kehuu heidän lahjakkuutta ja taitavaa sosiaalista käytöstä??
Jos kerran hänelle riittää naisia, niin menköön niiden perään. Eikä tuo nyt ole mikään meriitti, samaa voisi leuhkia kuka tahansa.
Usein tuon perään saa kuulla "mut sä et saa ketään."
Niin? Mitä se enää toiselle kuuluu, jos ja kun erotaan? Miksi heti pitäisi saada joku?
Jostain syystä ne terveemmän exän saamiset kuitenkin kiinnostaa, vaikka omissakin olisi tekemistä.