Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen irtaantumaan raadollisesta suhteesta? Olen niin ahdistunut, jopa peloissani. Inhoan itseäni.
12.02.2020 |
Viha on kääntynyt minuun, toisinaan tunnen vihaa myös miestä kohtaan. Elämä on harmaata ja ottaa päähän valinnat joita olen tehnyt suhteen aikana. En ole elänyt itselleni vaan toisen ehdoilla.
Suhde etenkin liian nopeasti, yritin jarrutella useaan otteeseen mutta lopulta aika vain vei ja heittäydyin tilanteeseen.
Mies kiusaa, mitätöi, pitää itseään mahtavana saaliina ja sitten taas epäilee jäänkö vai en, kehuu naisilla joita riittäisi, uhkailee lähes joka viikko erolla tai vihjaa jotain ympäripyöreää suhteemme jatkuvuudesta ja nauraa päälle. Silittää ja sanoo, etten saa loukkaantua.
Haluaa hyötyä minusta aika selvästi. Kuten kotityöt, seksi yms.
Mies on alkanut etoomaan, se kaikki kura mitä sieltä suusta tulee ja hämmentää. Vaikea suhtautua kun kaikki pitäisi ottaa kuin ei mitään.
Sitten on toinen puoli.
Uskoo minuun, kehuu paljon, antaa läheisyyttä, huomioi seksissä, lahjoo taloudellisesti(tosin ei hyvä juttu enää), tekee paljon töitä ja haluaa tulevaisuuden kanssani saman katon alla.
Mutta minä en voi luottaa mihinkään. Käytös on niin ristiriitaista ja ahdistaa, mieleni on sekaisin.
Olen yrittänyt olla hyvä hänelle mutta myös puolustautua tilanteissa joissa mitätöi.
Kaikki menee kuitenkin lopulta huumorin piikkiin ja minun herkkyyteen tai sitten mies sanoo, ettei edes ymmärrä loukkaavansa, eikä minun tule välittää.
Silti joskus naureskelee ja sanoo että kiusaa minua ja silti aina palaan.
Hiton ylimielistä käytöstä.
Toisena hetkenä taas anteeksipyyntöjä ja että enhän lähde hänen luotaan.
Tämän miehen myötä työkuvioni ovat menneet sekaisin, päihteitä kuluu luvattoman paljon(mies ei halua lopettaa vielä vaan haluaa olla viihteellä vapaat) ja minäkin olen sitten keventänyt ajatusmaailmaani.
Nyt tosin en tahtoisi enää, koko terveys menee ja tämä on todella paskaa koska tuntuu, etten osaa päättää enää mitä mieltä mistään asiasta olen.
Olenko itse sekaisin ja liian tuomitseva tai herkkä.
Ahdistaa kun mies laittaa viestiä kun on ikävä jne. Asumme siis erillämme ja aika kaukana toisistamme.
Pelkään jotain, mies on niin arvaamaton ja toisaalta joskus en usko, että hän on oikeasti paha, pelkästään vaan väsynyt ja masentunut ja purkaa sitä minuun.
Käytös on niin ailahtelevaa..
Kommentit (424)
Ihmiset ei ymmärrä miten erilaisessa todellisuudessa persoonallisuushäiriöinen elää. Terve ei pysty kuvittelemaan persoonallisuushäiriöistä psyykeä eikä toisinpäin. Mahiksen antaminen ei ole sitä että pershäiriöinen yhtäkkiä vain päättää tehdä mikä on "oikein". Se on vuosien prosessi terapiassa silloinkin kun häiriöisellä on halu muuttaa elämäänsä johonkin suuntaan. Mieti miten pitkä "terapia" tarvittaisiin siihen että itsestäsi tulisi aito sosiopaatti. Mitä väkivaltaa ja kaltoinkohtelua se edellyttäisi ja mielen rakenteiden räjäyttämistä ja uudelleenjärjestelyä. Ehkä se ei ole edes mahdollista. Kuten pershäiriöinenkään ei koskaan pääse eroon kaikista piirteistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tyypillistä että siitä kiltistä osapuolesta tehdään syntipukki näissä tilanteissa. Kerrottua miehelleni epäileväni hänellä narsistisia piirteitä, on hän esitellyt narsismin oireet listaa ja toistanut että minähän se narsisti olen ja tässä on se mustaa valkoisella.
On tyypillistä, koska narsisti projisoi nämä ikävät tunteet toisaalle. Ne ovat niin kipeitä, ettei hän itse pysty niitä kohtaamaan vaan ikäänkuin heittää ne toisen harteille vapautuakseen niistä. Prosessi on hänelle usein tiedostamaton.
Projisiointi mainitaan ja kuvataan näissä yhteyksissä tyypilliseksi ominaisuudeksi lähes poikkeuksetta.
Omassa vallankäyttösuhteessani (se ei ollut parisuhde) epäilin itseäni ja ymmärryskykyäni jatkuvasti. Mies esitti minulle todella outoja väitteitä ja syytti minua yhtä sun toisesta käytöksestä, ajatus- ja toimintamallista, jotka olivat minulle vieraita. Ihmettelin, olenko todella niin sokea omalle käytökselleni, onko minussa itsessäni näin valtavan paljon defenssiä ikäville piirteilleni.
En muista tuliko "valaistus" kirjoista, psykologilta vai turvakodista, mutta se tuli tähän projisiointiin tutustumisen kautta. En edelleenkään ymmärrä miten se auttaa itse tekijää, mutta syytökset muuttuivat ymmärrettäviksi kun käänsin ne takaisin koskemaan miestä: Sinä sta nan yhteiskunnan pohjasakka ja loinen, miten kukaan voi olla noin kylmähermoinen valehtelija, käytät kaikkia hyväksesi mitään tuntematta, hah ei mene läpi itkemisen esittäminen tuo on vain temppu vaikuttaa toisiin mutta ei ole todellista, pet tä jä miten voit satuttaa ketään noin julmasti ja vieläpä valehdella siitä silmät kirkkaina, tunteeton hirviö jne.
"Huoh. On se vaan rajua minkä tunne kirjon nämä suhteet aiheuttaa.. Taas olen siinä pisteessä että koen ylireagoineeni ja keskityn miehen hyviin puoliin ja ihaniin muistoihin. Ajattelen pakokauhuisesti eroajatusta ja suljen sen mielestäni, en voi erota. En halua luopua. En lähde sittenkään. En halua että kaikki on ohi. Tiedän että pidätte minua heikkona. Mielestäni kukaan ei voi olla niin paha että ei ansaitsisi uutta mahista ja anteeksiantoa."
Oli tämä alkuperäisen teksti tai ei, niin näinhän nämä jatkuvat. Itse tarvitsin ulkopuolista tukea irrottautumiseen, koska olin tietoinen tästä kuviosta eli miten hyväksikäyttäjä ja uhrin mieli toimivat. En asettunut sen yläpuolelle, tavallaan. Tiesin, että joka hetki en voi olla vahva. Tiesin, että mies tuntee kaikki herkimmät ja vaikeimmat muistoni ja miten reagoin. Tiesin myös, että hän käyttää niitä julmasti hyväkseen. Kun turvakodin avopalveluissa ja psykologillani oli kesäloma yhtä aikaa, olin huolissani. Järjestin itselleni muuta tukea siksi aikaa, jotta pystyin viemään prosessia määrätietoisesti eteenpäin silloinkin. Hän pääsi silti iskemään.
Kun tällaisesta suhteesta pääsee eroon, jatkuvat takaumat ja hirveiden muistojen välähdyksenomaiset palautumiset usein vuosia. Joku ei pääse eroon koskaan. Jos suhteeseen palaa, ei näiltä voi välttyä sittenkään, vaikka (muka) mies muuttuisikin. Jotkin hetket, ilmeet, esineet, paikat, tilanteet tuovat mieleen jotakin hirveää, vaikka kuinka haluaisi luottaa ja unohtaa.
Riidoissa tyypillisesti on ollut niin, että niiden syy on usein absurdi, epälooginen tai käsittämätön, niiden mittasuhteet ovat suhteettomat ja niitä ei koskaan selvitetä kunnolla. Riidoissa ei selvitetä mitään, vaan tavoite on vain osoittaa kumpi on vahvempi. Ei niissä selvitetä jotakin esilletullutta ristiriitaa tavoitteena saada kompromissi aikaan, vaan niissä tehdään selväksi kumpi on oikeassa, hyvä ja kummalla on oikeus ja kumpi on arvoton saasta. Siksikin takaumat jäävät kummittelemaan, vaikka kuinka yrittäisi uudelleen. Ei oma mieli eikä kroppa ole niitä käsitellyt, eikä ole oppinut toimimaan niin, etteivätkö ne toistuisi.
Tässä ymmärrettävästi siitä, miten narsisti projisioi itsensä uhriin.
https://medium.com/@OwnYourReality/projection-the-narcissists-weapon-th…
"Projection is the process through which they reveal who they are and what they’re doing.
Through projection, they call you what they are. They accuse you of doing what they’re doing or planning on doing. They throw all the uncomfortable feelings onto you because they don’t want to deal with them. They throw their shame on you so they don’t have to deal with it. They make you feel guilty for who they are and what they’re doing because they’re unable to feel that guilt themselves.
So, essentially projection is an unconscious way of denying the existence of something inside oneself and attributing it to others, externalizing it.
This could be unacceptable or unwanted characteristic, flaws, thoughts, emotions, actions, feelings."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tyypillistä että siitä kiltistä osapuolesta tehdään syntipukki näissä tilanteissa. Kerrottua miehelleni epäileväni hänellä narsistisia piirteitä, on hän esitellyt narsismin oireet listaa ja toistanut että minähän se narsisti olen ja tässä on se mustaa valkoisella.
On tyypillistä, koska narsisti projisoi nämä ikävät tunteet toisaalle. Ne ovat niin kipeitä, ettei hän itse pysty niitä kohtaamaan vaan ikäänkuin heittää ne toisen harteille vapautuakseen niistä. Prosessi on hänelle usein tiedostamaton.
Projisiointi mainitaan ja kuvataan näissä yhteyksissä tyypilliseksi ominaisuudeksi lähes poikkeuksetta.
Omassa vallankäyttösuhteessani (se ei ollut parisuhde) epäilin itseäni ja ymmärryskykyäni jatkuvasti. Mies esitti minulle todella outoja väitteitä ja syytti minua yhtä sun toisesta käytöksestä, ajatus- ja toimintamallista, jotka olivat minulle vieraita. Ihmettelin, olenko todella niin sokea omalle käytökselleni, onko minussa itsessäni näin valtavan paljon defenssiä ikäville piirteilleni.
En muista tuliko "valaistus" kirjoista, psykologilta vai turvakodista, mutta se tuli tähän projisiointiin tutustumisen kautta. En edelleenkään ymmärrä miten se auttaa itse tekijää, mutta syytökset muuttuivat ymmärrettäviksi kun käänsin ne takaisin koskemaan miestä: Sinä sta nan yhteiskunnan pohjasakka ja loinen, miten kukaan voi olla noin kylmähermoinen valehtelija, käytät kaikkia hyväksesi mitään tuntematta, hah ei mene läpi itkemisen esittäminen tuo on vain temppu vaikuttaa toisiin mutta ei ole todellista, pet tä jä miten voit satuttaa ketään noin julmasti ja vieläpä valehdella siitä silmät kirkkaina, tunteeton hirviö jne.
No sepä, ihminen näkee muut itsensä kautta. Hyvä ihminen kuvittelee muut hyviksi ja kiero ihminen muut kieroiksi.
Ihan kevyemmästä päästä esimerkki siitä miten eksä sanoi minua sekä äitiäni miesvihaajiksi, mitä emme ole. Mutta hän itse on se, joka vihaa naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"No sepä, ihminen näkee muut itsensä kautta. Hyvä ihminen kuvittelee muut hyviksi ja kiero ihminen muut kieroiksi. "
Tämä! Voi sitä syyllistyksen määrää, kun tajusin käyttäneeni tätä koko suhteen ajan. Olen kiltti, empaattinen ja auttavainen. Ajattelen automaattisesti muistakin näin. Se oli tuhoisaa kohdattuani läpeensä pahan, joka puolestaan ajattelee automaattisesti muistakin niin. Hain aina todisteita sille, että kyllä hän pohjimmiltaan on kiltti ja hyvä, se on vain pahan olon, stressin, vastoinkäymisten, minun vuokseni piilossa, mutta on siellä. Samoin mies haki ja hakee kaikesta todisteita pahuudelle ja tuomitsee toiset siitä ja oikeuttaa käyttämänsä väkivallan.
Siinähän se on, kun "normaalin" ihmisen on vaikea kuvitella sellaista pahuutta, kieroutuneisuutta ja itsekkyyttä, mikä joissain ihmisissä on.
Kun ensimmäistä kertaa törmää sellaiseen ja vielä läheisessä suhteessa, on ihan ulapalla ja siksi on sellainen olo, että epäilee itseään ja on ihan sekaisin.
Riidat ovat ihmeellistä vellontaa ja keskustelut niistä samaten, mitään selvyyttä ei tule vaan kamala uupumus niiden jälkeen.
Eikä millään tahdo käsittää, ettei toinen haluaisi muuttua "normaaliksi" vaan pitää sitä itsestäänselvänä ja siksi yrittää auttaa toista pääsemään traumoistaan/stressistään/huonoista käytösmalleistaan eikä toisella ole vähäisintäkään aietta luopua niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä lista on postattu 2010 tällä palstalla:
Narsistien ominaisuuksia
1. Itsekeskeinen. Hänen tarpeensa ovat kaikkein tärkeimmät.
2. Ei katumusta virheiden tai väärintekojen jälkeen.
3. Epäluotettava, kykenemätön sitoutumaan.
4. Ei piittaa tekojensa seurauksista.
5. Projisoi vikansa muihin. Kova syyttämään, ei koskaan hänen vikansa.
6. Omatunto vajavainen tai olematon.
7. Epäherkkä toisten tarpeille ja tunteille.
8. Hyvä julkisivu (yksi tai useampia) jolla tehdä vaikutus ja saada valta.
9. Huono stressinsietokyky. Herkkä suuttumaan ja raivoamaan.
10. Oikeutettu manipuloimaan ihmisiä täyttääkseen tarpeensa.
11. Järkiperäistää helposti. Elää järjellä. Vääntää keskustelun omaksi edukseen toisen kustannuksella. Jos joutuu ansaan, jatkaa puhumista, vaihtaa aihetta tai suuttuu.
12. Piintynyt valehtelu.
13. Valtava tarve kontrolloida tilanteita, keskusteluja ja muita ihmisiä.
14. Ei todellisia arvoja. Opportunisti. Arvot vaihtuvat tilanteen mukaan.
15. Antaa itsestään usein empaattisen ja ymmärtäväisen vaikutelman jotta voisi manipuloida muita.
16. Vihaisia ja ailahtelevia tunnetiloja.
17. Käyttää seksiä kontrolloimiseen.
18. Ei jaa omia ajatuksiaan, motiivejaan eikä tunteitaan.
19. Kontrolloi keskusteluja. Täytyy sanoa ensimmäinen ja viimeinen sana.
20. Hyvin hidas antamaan anteeksi. Roikkuu katkeruudessa.
21. Salainen elämä. Piilottaa rahansa, ystävänsä ja aktiviteettinsa.
22. Pitää muiden ärsyttämisestä. Pitää kaaoksen ja hajaannuksen luomisesta ilman syytä.
23. Ailahtelevat tunteet - muuttuu hetkessä mukavasta vihaiseksi ilman merkittävää syytä.
24. Epäonnistuu usein taloudellisten asioiden hoitamisessa.
25. Ilmaisee harvoin arvostusta.
26. Suureellinen. Vakuuttunut siitä että hän tietää enemmän kuin muut ja tekee kaiken oikein.
27. Ei kykene näkemään omaa osuuttaan suhteessa toisiin ihmisiin. Puolustautuu nuhdeltaessa. Ei koskaan hänen vikansa.
28. Voi näyttää herkältä ja kyynelehtiä. Tämä on näyttelemistä tai turhautumista mutta ei surua.
29. Rikkoo ihmisten sydämet tehdäkseen heistä hänessä riippuvia.
30. Tarvitsee uhkauksia tai painostusta saadakseen muut pysymään lähellään.
31. Sabotoi kumppania. Haluaa tämän olevan onnellinen vain itsensä kautta. Ei salli kumppanille ulkopuolisia tuttavia eikä kiinnostuksen kohteita.
32. Hyvin ristiriitainen.
33. Vakuuttava. Täytyy vakuuttaa muut tulemaan hänen puolelleen.
34. Kätkee todellisen itsensä. Aina "päällä".
35. Ystävällinen vain jos saa sinulta sen mitä hän tahtoo.
36. Hänen on oltava oikeassa, voitettava ja näytettävä hyvältä.
37. Ilmoittaa, ei keskustele. Kertoo, ei kysy.
38. Ei puhu avoimesti. Salaiset motiivit.
39. Kontrolloi muiden rahoja mutta käyttää itsevapaasti.
40. Jatkuva "Olen OK ja voin hyvin, eikä minun tarvitse kuunnella sinun näkökantojasi tai ajatuksiasi".
41. Kokee olevansa aina väärinymmärretty.
42. Tunnet olosi kurjaksi hänen lähellään. Hän kuluttaa sinua.
43. Ei kuuntele koska ei välitä.
44. Hänen tunteistaan puhutaan mutta ei kumppanin.
45. Ei ole kiinnostunut ongelmien ratkaisemisesta.
46. Erittäin hyvä lukemaan muita, jotta voisi manipuloida heitä.
Tämä lista on syntynyt yhteistyössä narsistien ja heidän uhriensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se on, kun "normaalin" ihmisen on vaikea kuvitella sellaista pahuutta, kieroutuneisuutta ja itsekkyyttä, mikä joissain ihmisissä on.
Kun ensimmäistä kertaa törmää sellaiseen ja vielä läheisessä suhteessa, on ihan ulapalla ja siksi on sellainen olo, että epäilee itseään ja on ihan sekaisin.
Riidat ovat ihmeellistä vellontaa ja keskustelut niistä samaten, mitään selvyyttä ei tule vaan kamala uupumus niiden jälkeen.
Eikä millään tahdo käsittää, ettei toinen haluaisi muuttua "normaaliksi" vaan pitää sitä itsestäänselvänä ja siksi yrittää auttaa toista pääsemään traumoistaan/stressistään/huonoista käytösmalleistaan eikä toisella ole vähäisintäkään aietta luopua niistä.
Luultavasti se menee niin että narskulle hänen käytöksensä ON "normaali" ja hyvä, siksi hän ei halua luopua siitä. Narsku on niin kuin yksinäinen ihminen isossa linnakkeessa puolustamassa linnaketta ja teeskentelemässä että hänellä on siellä armeija. Kaiken mikä uhkaa linnaketta tai mielikuvaa siitä (grandioosia käsitystä itsestä), narsisti käsittää hyökkäykseksi itseään kohtaan ja linnakkeensa puolustamisen oikeutetuksi. Varmasti sinäkin koet myötätuntoa ajatellessasi pientä ihmistä puolustautumassa yksin hyökkäävää armeijaa vastaan. Tämä lienee narsistin käsitys itsestään pohjimmiltaan. Kaikki keinot ovat silloin oikeutettuja. Ja esim. sinun käytöksesi joka on narsistin mielestä tyhmää, uhkaa HÄNEN grandiositeettiaan. Joten jos hänen naisystävänsä on nolo, hän on nolo, ja kaikki on sallittua grandiositeetin palauttamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku tuolla aiemmin kirjoittikin, että näitä asioita pitäisi opettaa jo koulussa ja olen samaa mieltä.
Sen ymmärrän, että vanhempani eivät osanneet suojella ja kasvattaa minua, mutta sitä en käsitä, että kävin yli vuoden terapiassa vaikean vanhempisuhteen vuoksi ja samaan aikaan seurustelin luonnehäiriöisen poikaystävän kanssa ja vaikka kerroin terapeutille tapahtumista, hän ei kertaakaan sanonut, että tilanne on sairas ja että poikaystävä ei ole normaali ja että hän rikkoo rajoja. Kyseessä oli psykodynaaminen suuntaus, missä terapeutti vain kuuntelee ja hymisee. Minulle muodostui kuva, että minun pitää kestää se kaikki mitä ympärilläni olevat ihmiset minulle aiheuttavat, että se on normaalia elämää. Että minä nyt vaan olen jotenkin heikko ja herkkä, kun mieli ja keho prakailee siinä sivussa eikä elämäkään tunnu kauhean kivalta.
Vuosi terapian loppumisen jälkeen onneksi ihan itse tajusin, että tätä kaikkea ei tarvitse kestää. Saan olla "itsekäs" ja jättää elämästäni vahingolliset ihmiset ja keskittyä omaan elämääni. Voi että on askel ollut kevyt sen jälkeen. Hymyilin itseksesi varmaan vuoden ja keho alkoi parantua ja mielenterveysongelmatkin väistyivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. On se vaan rajua minkä tunne kirjon nämä suhteet aiheuttaa.. Taas olen siinä pisteessä että koen ylireagoineeni ja keskityn miehen hyviin puoliin ja ihaniin muistoihin. Ajattelen pakokauhuisesti eroajatusta ja suljen sen mielestäni, en voi erota. En halua luopua. En lähde sittenkään. En halua että kaikki on ohi. Tiedän että pidätte minua heikkona. Mielestäni kukaan ei voi olla niin paha että ei ansaitsisi uutta mahista ja anteeksiantoa.
Lähinnä trollina pidän. Tai tyhmänä. Tai mielenterveyspotilaana, valitse niistä.
Sitähän nuo yrittävätkin, löytää ihmisen, joka on riittävän kiltti, tyhmä tai hyväsydäminen tai valmiiksi rikottu ja olemattomaan tyytyvä alistettavaksi sairaaseen suhteeseen.
Näin kokemusasiantuntijan näkökulmasta katsoen, ei parisuhdeväkivallan uhrista pitäisi ikinä käyttää noita nimityksiä. Uhri on pahimmillaan niitä jo saanut kuulla väkivaltaisessa parisuhteessaan. Ulkopuolisen sanoessa nuo sanat, uhrin epänormaali käsitys itsestään vain saattaa vahvistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dr Phil -jakso naisesta joka syyttää itseään aviomiehen väkivaltaisesta ja ala-arvoisesta käytöksestä
Tästä aiheesta on tehty myös valtavasti kappaleita. Joskus musiikki voi auttaa myös näkemään oman tilanteen paremmin ja toimii voimavarana surun keskellä.
Kotimaisista kappaleista yksi tunnetuimmista on PMMP:n Joku raja. Siinä kuvastuu se sisäinen raivo mitä parisuhdeväkivalta uhrille aiheuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt läpi vanhoja materiaaleja. Toden totta meilläkin oli käynyt niin, että kertoessani surusta, ahdistuksesta ja pelosta miehen käytöksestä johtuen hän oli raivoisasti suuttunut. Tätä hän käytti sitten jatkossa koko ajan. Minä olin satuttanut häntä kertomalla, että hän muka voisi aiheuttaa pelkoa. Miten olin ollutkaan niin julma satuttaja, että rakastuneelle miehelle sanon noin. Syyllistäminen sai vaikka mitä muotoja, olin laskelmoiva hyväksikäyttäjä, joka pyrki kaikin tavoin murentamaan hänen itsetuntonsa. En käsittänyt mitään ja yritin ottaa etäisyyttäkin. Kerroin, että koska olen sokea käytökselleni, enkä halua satuttaa, niin olen sitten varovaisempi ja pysyn kauempana. Sehän oli puolestaan suora todiste pettämisestä. Halusin rauhaa, jotta voin hoidella miehiäni.
Kamalaa, miten pää menee näistä vieläkin ihan sekaisin.
En ollut tuo, joka ei päässyt eikä halua suhteestaan eroon vielä edellisellä sivulla.
Taas hyviä pointteja tullut. Keskityn töihin, kirjan kuunteluun vapaa-ajalla ja luen välillä teidän kertomuksia, kiitos.
Myöskin lepään nyt vain, en jaksa mitään ylimääräistä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt läpi vanhoja materiaaleja. Toden totta meilläkin oli käynyt niin, että kertoessani surusta, ahdistuksesta ja pelosta miehen käytöksestä johtuen hän oli raivoisasti suuttunut. Tätä hän käytti sitten jatkossa koko ajan. Minä olin satuttanut häntä kertomalla, että hän muka voisi aiheuttaa pelkoa. Miten olin ollutkaan niin julma satuttaja, että rakastuneelle miehelle sanon noin. Syyllistäminen sai vaikka mitä muotoja, olin laskelmoiva hyväksikäyttäjä, joka pyrki kaikin tavoin murentamaan hänen itsetuntonsa. En käsittänyt mitään ja yritin ottaa etäisyyttäkin. Kerroin, että koska olen sokea käytökselleni, enkä halua satuttaa, niin olen sitten varovaisempi ja pysyn kauempana. Sehän oli puolestaan suora todiste pettämisestä. Halusin rauhaa, jotta voin hoidella miehiäni.
Kamalaa, miten pää menee näistä vieläkin ihan sekaisin.
Täällä käytiin saman tyylistä keskustelua pari päivää sitten. Olen siis eroprosessissa, mutta käytännön asiat vaativat vielä tapaamisia. Mies kysyi tavaroitani tuodessaan, mistä olen suuttunut. Laitoin aiemmin viestin hänelle, että "olen luovuttanut, koska kaikki keskusteluyritykseni ovat aina johtaneet katastrofiin ja en ilmeisesti osaa ilmaista itseäni niin, että tulisin ymmärretyksi. Hän puolestaan ilmeisesti nauttii tilanteiden pitkittämisestä, koska ei ole ikinä tehnyt mitään sen eteen, että ongelmat tulisi selvitettyä". Niin nyt tavatessa hän kertoo olleensa loukkaantunut siitä minulle, että laitoin viestiin hänen nauttivan näistä tilanteista! Meillä on ollut sellainen kaava, että mies vetää kilarit jostain käsittämättömästä asiasta ja menee mykkäkouluun. Lopulta kun olen tarpeeksi surkea ja tuskainen, niin hän palaa ihannemies-moodiin. Ikinä mikään ei selviä, mistä suuttui ja vaikka olen ehdottanut millaisia malleja riidellä/ratkaista ongelmia, niin mikään ei ole saanut kannatusta. Ei tietenkään, koska hän haluaa jatkaa samalla tavalla.
Eli nyt kun hän kävi luonani niin oli loukkaantunut siitä, että olin väittänyt hänen nauttivan näistä tilanteista. Kysyin miksi hän ei ole sitten ikinä tehnyt mitään niiden ratkaisemiseksi. Ei vastausta. Aloin kertomaan, kuinka vihainen olen esim. siitä kun hän jätti ja haukkui minut läheiseni vakavan sairauden aikana (olen kirjoittanut tässä ketjussa). Hän kommentoi, että vihaisena tulee nyt sanottua kaikenlaista. Kun kyselin mistä hän oli vihainen ja miksi se jatkui monta päivää. Ei vastausta, ei muista. Sitten kun olin varannut minulle tärkeän ja odotetun matkan, jonka myös miehen osalta maksoin. Hän otti kunnon raivarit muutamaa päivää ennen lähtöä, siinä asuntoakin hajosi ja päätti ettei lähde. No minä itkin ja ruikutin hänet sinne. koska se oli minulle niin tärkeä reissu. Kerroin nyt, että vieläkin v*tuttaa tähän ja muihinkin meidän reissuihin liittyvä nöyryyttäminen. (Mihinkään ei olisi ikinä lähdetty, jos en olisi tehnyt valtavaa psyykkistä työtä sen eteen.) Hän kysyi minulta mistä silloin suuttui. Vastasin että vaikka olen yrittänyt miettiä, niin en muista. Hän sanoi, että ei hänkään muista, mutta varmasti siihen oli joku hyvä syy. Uskomatonta! Lopulta hän sanoi, että enkö oikeasti ymmärrä sitä, että jotkut ihmiset ilmaisevat välittämisensä käytännön asioiden kautta, auttamalla toista. Olin kertonut pitkästi, miten tämä kaikki on vaikuttanut mielenterveyteeni ja onhan hän nähnytkin, kuinka pelokas olin jossain vaiheessa - ja sitten vetoaa siihen, että hän kuitenkin tekee paljon käytännön asioita. Hän loukkaantui sitten minulle siitä, että minä pidän häntä ihan hirviönä, kun kuuntelee näitä juttuja. Vastasin, että niin pidän. Aiemmin hän on aina saanut minut syyllistymään ja olen alkanut heti pehmittämään, että niin onhan sinussa hyviäkin puolia. Nyt olen vain niin vihainen, että en oikeasti edes muista mikä tässä on ollut muka hyvää, kun kaikkia noita esim. sinänsä onnistuneita reissuja leimaa joko ennen tai sen jälkeen tapahtunut nöyryyttäminen.
Aina puidaan vaan hänen tunteitaan. Hän on ihan kyvytön ja haluton pohtimaan, miltä jokin on voinut minusta tuntua. Ja kun ei siis välitä.
Kiitos tästä ketjusta!
Mun mielestä on niin upeaa kuinka tämä keskustelu on ollut toisillekin arvokas.
Tuntuu niin sydäntä lämmittävältä, ehkei tosiaan ole mitään niin pahaa ettei hyvääkin.
Joskus olen pitänyt elämässäni tuon lausahduksen läsnä kun on täytynyt ponnistaa pettymyksistä takaisin maan pinnalle.
Ehkä se sopii tähänkin kuvaan.
Tuntuu hölmöltä koko ajan kiittää, mutta en osaa sanoa muutakaan koska olemme nyt luoneet hyvää yhteishenkeä ja voimaa.
Halusin vain tulla kertomaan sen taas koska muutamat viestit liikutti minua mitkä luin tänään.
Pakko vielä sanoa, etten halua tuntua ylimieliseltä kun en vastaa kommentteihin kovin suoranaisesti nyt vaikka mielessäni olenkin miettinyt mitä haluaisin vastata takaisin monien kohdalla, luen kuitenkin.
Johtuu vain siitä, että on niin paljon ajatuksia, on monin tavoin selviytymistä, en jaksa edes kunnolla kirjoittaa vaikka tavallaan haluaisinkin.
Odotan hetken kun pääsen pahimman väsymyksen ja alakulon yli.
Silloin minulta tuleekin oikeasti jotain järkevää ja analysoivaakin tekstiä.
Ennen tykkäsin paljonkin pohtia asioita monien asioiden näkökulmasta, olin henkisesti hyvin valpas, nautin elämästäni itsekseni kaikin rinnoin.
Syvälläiset keskustelut olivat kuin hunajaa.
Toistaiseksi kadotin sen miehen aikana. Hänen kanssaan oli vaikea keskustella mitään todella antoisaa ja toisiamme kasvattavaa vaikka aluksi yritti kyllä kun kerroin itsestäni ja mieltymyksistä.
Filosofiksi pääosin haukuttiin jossain vaiheessa eikä niille elämän suurille ja pienille syvällisemmille ajatuksille ollut oikein tilaa.
Se puoli minusta valitettavasti himmeni, toivottavasti se tulisi takaisin. Se oli niin voimaannuttavaa ja upeaa kun uskallat oikeasti pohdiskella elämää, itseäsi, yhteiskuntaa. Hakea tietoa ja syttyä, sekä keksiä ratkaisuja ongelmiin.
Oli tarmoa puuttua asioihin.
En osaa selittää miksi en enää välittänyt, muutuin turhan kapeakatseiseksi ja välinpitämättömäksi kaikkea paitsi sitä pientä kuplaani kohtaan, jossa elin.
Mun täytyy nyt vain keskittyä, oppia, ymmärtää mutta tarpeeksi kärsivällisesti.
Haluan itseni takaisin, onnekas olen siinä mielessä, että muistan miltä minusta tuntui vielä vuosi sitten kun olin aidosti onnellinen ja tiedostan, ettei monissa ole vikaa vaikka olisinkin outo pohdiskelija jonkun mielestä.
Ajattelin kai jossain vaiheessa oikeasti olevani jotenkin outo ja turhan analysoiva.
Mites muut jotka ovat olleet huonossa suhteessa, osaatko sanoa mikä oli ensimmäinen piirre sinussa tai mieltymys jota aloit itsekin kyseenalaistamaan tai kokemaan jotenkin negatiivisena asiana osana sinua?
Yksi oli muuten myös ammattini...
Senkin mies lyttäsi, kaiken osaamiseni jossain vaiheessa. Hän on kuulemma parempi ja olen liikaa sitä tai tuota...
Ei osannut arvostaa kuinka hyödynsin tietoani tai käytin aikaani meidän arjessa ammattini myötä. Loppuen lopuksi en edes enää välittänyt tai tehnyt ja myöskin anmatillinen itsetunto sekä arvostus pieni..
Vaikka olen haluttu tekijä ja aika hyvin menestynyt, sekä töitä riittää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt läpi vanhoja materiaaleja. Toden totta meilläkin oli käynyt niin, että kertoessani surusta, ahdistuksesta ja pelosta miehen käytöksestä johtuen hän oli raivoisasti suuttunut. Tätä hän käytti sitten jatkossa koko ajan. Minä olin satuttanut häntä kertomalla, että hän muka voisi aiheuttaa pelkoa. Miten olin ollutkaan niin julma satuttaja, että rakastuneelle miehelle sanon noin. Syyllistäminen sai vaikka mitä muotoja, olin laskelmoiva hyväksikäyttäjä, joka pyrki kaikin tavoin murentamaan hänen itsetuntonsa. En käsittänyt mitään ja yritin ottaa etäisyyttäkin. Kerroin, että koska olen sokea käytökselleni, enkä halua satuttaa, niin olen sitten varovaisempi ja pysyn kauempana. Sehän oli puolestaan suora todiste pettämisestä. Halusin rauhaa, jotta voin hoidella miehiäni.
Kamalaa, miten pää menee näistä vieläkin ihan sekaisin.
Täällä käytiin saman tyylistä keskustelua pari päivää sitten. Olen siis eroprosessissa, mutta käytännön asiat vaativat vielä tapaamisia. Mies kysyi tavaroitani tuodessaan, mistä olen suuttunut. Laitoin aiemmin viestin hänelle, että "olen luovuttanut, koska kaikki keskusteluyritykseni ovat aina johtaneet katastrofiin ja en ilmeisesti osaa ilmaista itseäni niin, että tulisin ymmärretyksi. Hän puolestaan ilmeisesti nauttii tilanteiden pitkittämisestä, koska ei ole ikinä tehnyt mitään sen eteen, että ongelmat tulisi selvitettyä". Niin nyt tavatessa hän kertoo olleensa loukkaantunut siitä minulle, että laitoin viestiin hänen nauttivan näistä tilanteista! Meillä on ollut sellainen kaava, että mies vetää kilarit jostain käsittämättömästä asiasta ja menee mykkäkouluun. Lopulta kun olen tarpeeksi surkea ja tuskainen, niin hän palaa ihannemies-moodiin. Ikinä mikään ei selviä, mistä suuttui ja vaikka olen ehdottanut millaisia malleja riidellä/ratkaista ongelmia, niin mikään ei ole saanut kannatusta. Ei tietenkään, koska hän haluaa jatkaa samalla tavalla.
Eli nyt kun hän kävi luonani niin oli loukkaantunut siitä, että olin väittänyt hänen nauttivan näistä tilanteista. Kysyin miksi hän ei ole sitten ikinä tehnyt mitään niiden ratkaisemiseksi. Ei vastausta. Aloin kertomaan, kuinka vihainen olen esim. siitä kun hän jätti ja haukkui minut läheiseni vakavan sairauden aikana (olen kirjoittanut tässä ketjussa). Hän kommentoi, että vihaisena tulee nyt sanottua kaikenlaista. Kun kyselin mistä hän oli vihainen ja miksi se jatkui monta päivää. Ei vastausta, ei muista. Sitten kun olin varannut minulle tärkeän ja odotetun matkan, jonka myös miehen osalta maksoin. Hän otti kunnon raivarit muutamaa päivää ennen lähtöä, siinä asuntoakin hajosi ja päätti ettei lähde. No minä itkin ja ruikutin hänet sinne. koska se oli minulle niin tärkeä reissu. Kerroin nyt, että vieläkin v*tuttaa tähän ja muihinkin meidän reissuihin liittyvä nöyryyttäminen. (Mihinkään ei olisi ikinä lähdetty, jos en olisi tehnyt valtavaa psyykkistä työtä sen eteen.) Hän kysyi minulta mistä silloin suuttui. Vastasin että vaikka olen yrittänyt miettiä, niin en muista. Hän sanoi, että ei hänkään muista, mutta varmasti siihen oli joku hyvä syy. Uskomatonta! Lopulta hän sanoi, että enkö oikeasti ymmärrä sitä, että jotkut ihmiset ilmaisevat välittämisensä käytännön asioiden kautta, auttamalla toista. Olin kertonut pitkästi, miten tämä kaikki on vaikuttanut mielenterveyteeni ja onhan hän nähnytkin, kuinka pelokas olin jossain vaiheessa - ja sitten vetoaa siihen, että hän kuitenkin tekee paljon käytännön asioita. Hän loukkaantui sitten minulle siitä, että minä pidän häntä ihan hirviönä, kun kuuntelee näitä juttuja. Vastasin, että niin pidän. Aiemmin hän on aina saanut minut syyllistymään ja olen alkanut heti pehmittämään, että niin onhan sinussa hyviäkin puolia. Nyt olen vain niin vihainen, että en oikeasti edes muista mikä tässä on ollut muka hyvää, kun kaikkia noita esim. sinänsä onnistuneita reissuja leimaa joko ennen tai sen jälkeen tapahtunut nöyryyttäminen.
Aina puidaan vaan hänen tunteitaan. Hän on ihan kyvytön ja haluton pohtimaan, miltä jokin on voinut minusta tuntua. Ja kun ei siis välitä.
Kiitos tästä ketjusta!
Tunnistan itseäni sinussa.
Materiaalia on vaikka kuinka paljon. Vaikka olen pohtinut mielenterveyttäni vuosien saatossa, niin siitä olen tyytyväinen, että kaikki dokumentaatio, omat viestini, sähköpostini ja "ulkonpuolinen aineisto" sekä oma muistikuvani asioista ovat kaikki linjassa. Miehen puolelta kaikki kuitenkin on ristiriitaista.
Tavallaan häpeän itseäni siinä, että en aikaisemmin tajunnut, että hän ei välitä. Ei ole mitään keinoa yrittää kertoa omista tunteistaan tai avata riitatilanteita niin, että hän ymmärtäisi miten ne minulle näyttäytyivät. Sinäkin teet sitä ihan turhaan. Jokainen lause, puhuttu tai kirjoitettu, kymmeniäkin kertoja ehkä hiottu että varmasti välittyisi oikein, on turha. Hän ei välitä.
...tai jospa sittenkin...
Ei!
Meinasin kirjoittaa, että yksi silmitön raivari voi vielä selittyä jollakin, mutta seuraavaa ei enää pidä sietää, mutta ei se mene edes niin. Olkoon syy mikä tahansa, stressi, unettomuus, fyysiset vaivat, työ, työttömyys, sinä, sinä, sinä, niin silmittömät raivarit (ja kaikki muu, joka siihen yleensä liittyy), ei koskaan kuulu terveeseen parisuhteeseen.
On myös ihan absurdia suostua syyllistymään siitä, kun kertoo rakastamalleen (?) ihmiselle, läheisimmälle, että hänen käytöksensä satuttaa ja hän raivostuu siitä. Minun pelkoni oli kuulema sairasta. Ei niin kilttiä ihmistä voi pelätä. Kiltti ihminen huolestuisi kuitenkin ja pyrkisi selvittämään, mistä pelkoni johtuu. Kiltti ihminen ei takuulla alkaisi raivota.
Johdonmukaisuutta ja riittävää "kylmyyttä" prosessiin ja kiitos, että olet osallistunut (vaikken olekaan ap).
Anteeksi kirjoitusvirheet, automaatio muokkaa välillä sanoja, enkä edes aina huomaa vaikka luen tekstin ennen lähettämistä. Heh..
Ap
Uusi mahis on täysin turha koska narsisti ei KYKENE käyttämään mahista vaikka jollain tasolla haluaisikin. Joku vertasi tätä siihen että kaikki muut ihmiset muuttuisivat jonkun viruksen takia yhdessä yössä sosiopaateiksi paitsi sinä. Pystyisitkö silloin itse muuttumaan sosiopaatiksi jos sinulle annettaisiin mahis? Hetken kerrallaan jaksaisit näytellä.
Toisin sanoen sulle jää vain anteeksianto ja sitä saatkin käyttää ahkerasti kun narsisti rikkoo psyykesi.