Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen irtaantumaan raadollisesta suhteesta? Olen niin ahdistunut, jopa peloissani. Inhoan itseäni.
12.02.2020 |
Viha on kääntynyt minuun, toisinaan tunnen vihaa myös miestä kohtaan. Elämä on harmaata ja ottaa päähän valinnat joita olen tehnyt suhteen aikana. En ole elänyt itselleni vaan toisen ehdoilla.
Suhde etenkin liian nopeasti, yritin jarrutella useaan otteeseen mutta lopulta aika vain vei ja heittäydyin tilanteeseen.
Mies kiusaa, mitätöi, pitää itseään mahtavana saaliina ja sitten taas epäilee jäänkö vai en, kehuu naisilla joita riittäisi, uhkailee lähes joka viikko erolla tai vihjaa jotain ympäripyöreää suhteemme jatkuvuudesta ja nauraa päälle. Silittää ja sanoo, etten saa loukkaantua.
Haluaa hyötyä minusta aika selvästi. Kuten kotityöt, seksi yms.
Mies on alkanut etoomaan, se kaikki kura mitä sieltä suusta tulee ja hämmentää. Vaikea suhtautua kun kaikki pitäisi ottaa kuin ei mitään.
Sitten on toinen puoli.
Uskoo minuun, kehuu paljon, antaa läheisyyttä, huomioi seksissä, lahjoo taloudellisesti(tosin ei hyvä juttu enää), tekee paljon töitä ja haluaa tulevaisuuden kanssani saman katon alla.
Mutta minä en voi luottaa mihinkään. Käytös on niin ristiriitaista ja ahdistaa, mieleni on sekaisin.
Olen yrittänyt olla hyvä hänelle mutta myös puolustautua tilanteissa joissa mitätöi.
Kaikki menee kuitenkin lopulta huumorin piikkiin ja minun herkkyyteen tai sitten mies sanoo, ettei edes ymmärrä loukkaavansa, eikä minun tule välittää.
Silti joskus naureskelee ja sanoo että kiusaa minua ja silti aina palaan.
Hiton ylimielistä käytöstä.
Toisena hetkenä taas anteeksipyyntöjä ja että enhän lähde hänen luotaan.
Tämän miehen myötä työkuvioni ovat menneet sekaisin, päihteitä kuluu luvattoman paljon(mies ei halua lopettaa vielä vaan haluaa olla viihteellä vapaat) ja minäkin olen sitten keventänyt ajatusmaailmaani.
Nyt tosin en tahtoisi enää, koko terveys menee ja tämä on todella paskaa koska tuntuu, etten osaa päättää enää mitä mieltä mistään asiasta olen.
Olenko itse sekaisin ja liian tuomitseva tai herkkä.
Ahdistaa kun mies laittaa viestiä kun on ikävä jne. Asumme siis erillämme ja aika kaukana toisistamme.
Pelkään jotain, mies on niin arvaamaton ja toisaalta joskus en usko, että hän on oikeasti paha, pelkästään vaan väsynyt ja masentunut ja purkaa sitä minuun.
Käytös on niin ailahtelevaa..
Kommentit (424)
Vierailija kirjoitti:
Miten käsitellä sitä tunnetta kun tajuaa missä helvetissä on elänyt monta vuotta kuin silmät kii... Itsesyytös ja häpeä on läsnä. Miksi minä? Miksi hän teki niin minulle??
Suosittelen terapiaa ja itsetutkiskelua (self help)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten käsitellä sitä tunnetta kun tajuaa missä helvetissä on elänyt monta vuotta kuin silmät kii... Itsesyytös ja häpeä on läsnä. Miksi minä? Miksi hän teki niin minulle??
Turhaan häpeät, ei siinä ole mitään henkilökohtaista. Se on hänen tapansa toimia ja sinä satuit olemaan se henkilö siinä. Sinua ennen tai jälkeesi on ollut muita ja ihan sama juttu. HÄNEN pitäisi hävetä itseään, mutta erittäin epätodennäköistä, että niin tapahtuu koskaan.
Nämä tyypit ei tosiaan häpeä itseään. Minun ex läimäytti minua ja sanoi että ansaitsin sen koska käyttäydyin huonosti. Hän ei nähnyt teossaan siis mitään väärää. Hän sanoi myös suhteemme loputtua että suhteen ainut ongelma löytyy minusta eikä hänestä. Sillä hetkellä tajusin että hän taitaa olla psykopaatti tai narsisti ja minun on parempi mennä kohti parempaa.
Todella mahtavaa ap, olet rohkea! Ja ennenkaikkea myös hienoa, että ylläpidät ketjua, sillä uskon tällä olevan nyt ja tulevaisuudessa valtavasti apua myös muille samassa tilanteessa oleville ihmisille. Jään edelleen seuraamaan prosessiasi. Voimia ja iloa viikkoosi!<3
Miksi mieli toimii niin että normalisoi epäterveet asiat myrkyllisessä parisuhteessa normaaleiksi? :(
Vierailija kirjoitti:
Todella mahtavaa ap, olet rohkea! Ja ennenkaikkea myös hienoa, että ylläpidät ketjua, sillä uskon tällä olevan nyt ja tulevaisuudessa valtavasti apua myös muille samassa tilanteessa oleville ihmisille. Jään edelleen seuraamaan prosessiasi. Voimia ja iloa viikkoosi!<3
Minun täytyy myös kiittää apta.. Apn ansiosta silmäni ovat avautuneet ja uusi elämä alkamassa. Olen niin kiitollinen että *lähetän aplle virtuaalikukkia* :')
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten käsitellä sitä tunnetta kun tajuaa missä helvetissä on elänyt monta vuotta kuin silmät kii... Itsesyytös ja häpeä on läsnä. Miksi minä? Miksi hän teki niin minulle??
Samankaltaisten tunteiden kanssa painin ja mietin kelpaanko enää koskaan kenellekkään kokemani jälkeen. Miten uskallan luottaa enää yhteenkään ihmiseen rakkaudessa?
Surullista luettavaa koko ketju
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten käsitellä sitä tunnetta kun tajuaa missä helvetissä on elänyt monta vuotta kuin silmät kii... Itsesyytös ja häpeä on läsnä. Miksi minä? Miksi hän teki niin minulle??
Turhaan häpeät, ei siinä ole mitään henkilökohtaista. Se on hänen tapansa toimia ja sinä satuit olemaan se henkilö siinä. Sinua ennen tai jälkeesi on ollut muita ja ihan sama juttu. HÄNEN pitäisi hävetä itseään, mutta erittäin epätodennäköistä, että niin tapahtuu koskaan.
Nämä tyypit ei tosiaan häpeä itseään. Minun ex läimäytti minua ja sanoi että ansaitsin sen koska käyttäydyin huonosti. Hän ei nähnyt teossaan siis mitään väärää. Hän sanoi myös suhteemme loputtua että suhteen ainut ongelma löytyy minusta eikä hänestä. Sillä hetkellä tajusin että hän taitaa olla psykopaatti tai narsisti ja minun on parempi mennä kohti parempaa.
Kuvottava e x
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten käsitellä sitä tunnetta kun tajuaa missä helvetissä on elänyt monta vuotta kuin silmät kii... Itsesyytös ja häpeä on läsnä. Miksi minä? Miksi hän teki niin minulle??
Se on sama juttu meillä kaikilla tällaisissa suhteissa olleilla. Yksi syy, miksi on niin vaikea lähteä, koska silloin joutuu katsomaan totuutta silmiin: hän ei oikeasti välitä minusta, minä olen ollut pelkkä pelinappula. Se on kammottavan ahdistavaa. Minäkin olin ihan todella rakastunut mieheeni ja luulin meidän olevan koko loppuelämän yhdessä. Kerroin tuolla aiemmin, kuinka mies siinä kohdin kun läheiseni sai vakavan sairauskohtauksen jätti minut ja samalla luetteli liudan syitä, miksi olen epäkelpo henkilö hänelle. Vaikka siihen asti oli kaikki ollut niin ihanaa. Tuli se kylmä, vihamielinen psykopaattikatse, jolla tuijotti minua monta päivää. Tajusin juuri tänään, että minuun tuli niin voimakas häpeä, että en ole läheiseni sairaudesta osannut puhua muillekaan sen jälkeen luontevasti - vissiin alitajunta muistuttaa, että siitä voi joutua hylätyksi ja se teki minusta jotenkin vastenmielisen.
Tärkeää olisi antaa itselleen anteeksi. Tässä on halunnut uskoa toisesta hyvää. On halunnut ymmärtää toisen tuskaa ja olla hyvä lähimmäinen. On antanut uusia mahdollisuuksia, kuten meille kilteille on opetettu. Ei minussa ja sinussa ole ollut mitään vikaa. Ei näitä piirteitä ole esillä, kun suhde on alkanut. Kyse on myös huonosta tuurista, ihan yhtä hyvin se ihminen olisi voinut oikeasti sellainen kuin oli luullut. Suhteen aiheuttama trauma saa käyttäytymään läheisriippuvaisesti. Kaiken tajuaa vasta, kun saa riittävästi välimatkaa. Nämä suhteet on intensiiviä ja tapahtumarikkaita ja se on usein siksi vaikeaa tavoittaa kokonaiskuvaa. Ja siinä vähitellen kadottaa itsensä ja oman arvostelukyvyn.
Minulle omissa erouhkauksissaan, mutta myös yrittäessään saada minua perumaan lopullisen eron otti esiin kaikki läheisten ihmisten menetykset. Tiesi, ettei niistä ollut kauaa, tiesi, että ne sattuivat: Ansaitsivat kuo ll a, kuten ansaitsisit sinäkin...teet kiltistä miehestä hirviön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tyypillistä että siitä kiltistä osapuolesta tehdään syntipukki näissä tilanteissa. Kerrottua miehelleni epäileväni hänellä narsistisia piirteitä, on hän esitellyt narsismin oireet listaa ja toistanut että minähän se narsisti olen ja tässä on se mustaa valkoisella.
Vierailija kirjoitti:
Onko tyypillistä että siitä kiltistä osapuolesta tehdään syntipukki näissä tilanteissa. Kerrottua miehelleni epäileväni hänellä narsistisia piirteitä, on hän esitellyt narsismin oireet listaa ja toistanut että minähän se narsisti olen ja tässä on se mustaa valkoisella.
Nämä toksiset "jekyll-hyde miehet" eivä näe itsessään mitään vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh. On se vaan rajua minkä tunne kirjon nämä suhteet aiheuttaa.. Taas olen siinä pisteessä että koen ylireagoineeni ja keskityn miehen hyviin puoliin ja ihaniin muistoihin. Ajattelen pakokauhuisesti eroajatusta ja suljen sen mielestäni, en voi erota. En halua luopua. En lähde sittenkään. En halua että kaikki on ohi. Tiedän että pidätte minua heikkona. Mielestäni kukaan ei voi olla niin paha että ei ansaitsisi uutta mahista ja anteeksiantoa.
Vierailija kirjoitti:
Onko tyypillistä että siitä kiltistä osapuolesta tehdään syntipukki näissä tilanteissa. Kerrottua miehelleni epäileväni hänellä narsistisia piirteitä, on hän esitellyt narsismin oireet listaa ja toistanut että minähän se narsisti olen ja tässä on se mustaa valkoisella.
On tyypillistä, koska narsisti projisoi nämä ikävät tunteet toisaalle. Ne ovat niin kipeitä, ettei hän itse pysty niitä kohtaamaan vaan ikäänkuin heittää ne toisen harteille vapautuakseen niistä. Prosessi on hänelle usein tiedostamaton.
Vierailija kirjoitti:
Huoh. On se vaan rajua minkä tunne kirjon nämä suhteet aiheuttaa.. Taas olen siinä pisteessä että koen ylireagoineeni ja keskityn miehen hyviin puoliin ja ihaniin muistoihin. Ajattelen pakokauhuisesti eroajatusta ja suljen sen mielestäni, en voi erota. En halua luopua. En lähde sittenkään. En halua että kaikki on ohi. Tiedän että pidätte minua heikkona. Mielestäni kukaan ei voi olla niin paha että ei ansaitsisi uutta mahista ja anteeksiantoa.
Lähinnä trollina pidän. Tai tyhmänä. Tai mielenterveyspotilaana, valitse niistä.
Sitähän nuo yrittävätkin, löytää ihmisen, joka on riittävän kiltti, tyhmä tai hyväsydäminen tai valmiiksi rikottu ja olemattomaan tyytyvä alistettavaksi sairaaseen suhteeseen.
Tekijät ovat taitavia.
Minä en ole saanut suojelua vainoon, en neuvoja miten saisin yrittää perittyä rahojani takaisin, en lähestymiskieltoa jne. Ainoa asia, minkä viranomaiset oikeuslaitosta myöten ovat tehneet on se, että hekin ovat uskoneet miestä siitäkin huolimatta että kaikki selkeät todisteet ja dokumentaatio miehen elämästä osoittaa toisin. Olen saanut lisää vahvistusta sille, että voin antaa itselleni anteeksi. Oikeuslaitoskin uskoo kirkkain silmin,joten jos koulutetut juristit kun niin miksen minä menisi lankaan. Mitään muuta mies ei osaa kuin valehdella ja manipuloida, mutta siinä hän onkin omaa luokkaansa.
Varokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten käsitellä sitä tunnetta kun tajuaa missä helvetissä on elänyt monta vuotta kuin silmät kii... Itsesyytös ja häpeä on läsnä. Miksi minä? Miksi hän teki niin minulle??
Suosittelen terapiaa ja itsetutkiskelua (self help)
Tee se itse
Kaisakin on löytänyt tavan päästä ulos, mustanhuumorin voimabiisi kaikille samaa kokeneille <3
Vierailija kirjoitti:
Huoh. On se vaan rajua minkä tunne kirjon nämä suhteet aiheuttaa.. Taas olen siinä pisteessä että koen ylireagoineeni ja keskityn miehen hyviin puoliin ja ihaniin muistoihin. Ajattelen pakokauhuisesti eroajatusta ja suljen sen mielestäni, en voi erota. En halua luopua. En lähde sittenkään. En halua että kaikki on ohi. Tiedän että pidätte minua heikkona. Mielestäni kukaan ei voi olla niin paha että ei ansaitsisi uutta mahista ja anteeksiantoa.
Onko tämä ap? Jos on olisi parempi että merkitsisit ap:lla niin että tietää kuka on kuka. Ja sama jos ei-ap. Joku nimimerkki tms.
Lisään vielä: tunne on jäytävää ahdistusta