Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen irtaantumaan raadollisesta suhteesta? Olen niin ahdistunut, jopa peloissani. Inhoan itseäni.
12.02.2020 |
Viha on kääntynyt minuun, toisinaan tunnen vihaa myös miestä kohtaan. Elämä on harmaata ja ottaa päähän valinnat joita olen tehnyt suhteen aikana. En ole elänyt itselleni vaan toisen ehdoilla.
Suhde etenkin liian nopeasti, yritin jarrutella useaan otteeseen mutta lopulta aika vain vei ja heittäydyin tilanteeseen.
Mies kiusaa, mitätöi, pitää itseään mahtavana saaliina ja sitten taas epäilee jäänkö vai en, kehuu naisilla joita riittäisi, uhkailee lähes joka viikko erolla tai vihjaa jotain ympäripyöreää suhteemme jatkuvuudesta ja nauraa päälle. Silittää ja sanoo, etten saa loukkaantua.
Haluaa hyötyä minusta aika selvästi. Kuten kotityöt, seksi yms.
Mies on alkanut etoomaan, se kaikki kura mitä sieltä suusta tulee ja hämmentää. Vaikea suhtautua kun kaikki pitäisi ottaa kuin ei mitään.
Sitten on toinen puoli.
Uskoo minuun, kehuu paljon, antaa läheisyyttä, huomioi seksissä, lahjoo taloudellisesti(tosin ei hyvä juttu enää), tekee paljon töitä ja haluaa tulevaisuuden kanssani saman katon alla.
Mutta minä en voi luottaa mihinkään. Käytös on niin ristiriitaista ja ahdistaa, mieleni on sekaisin.
Olen yrittänyt olla hyvä hänelle mutta myös puolustautua tilanteissa joissa mitätöi.
Kaikki menee kuitenkin lopulta huumorin piikkiin ja minun herkkyyteen tai sitten mies sanoo, ettei edes ymmärrä loukkaavansa, eikä minun tule välittää.
Silti joskus naureskelee ja sanoo että kiusaa minua ja silti aina palaan.
Hiton ylimielistä käytöstä.
Toisena hetkenä taas anteeksipyyntöjä ja että enhän lähde hänen luotaan.
Tämän miehen myötä työkuvioni ovat menneet sekaisin, päihteitä kuluu luvattoman paljon(mies ei halua lopettaa vielä vaan haluaa olla viihteellä vapaat) ja minäkin olen sitten keventänyt ajatusmaailmaani.
Nyt tosin en tahtoisi enää, koko terveys menee ja tämä on todella paskaa koska tuntuu, etten osaa päättää enää mitä mieltä mistään asiasta olen.
Olenko itse sekaisin ja liian tuomitseva tai herkkä.
Ahdistaa kun mies laittaa viestiä kun on ikävä jne. Asumme siis erillämme ja aika kaukana toisistamme.
Pelkään jotain, mies on niin arvaamaton ja toisaalta joskus en usko, että hän on oikeasti paha, pelkästään vaan väsynyt ja masentunut ja purkaa sitä minuun.
Käytös on niin ailahtelevaa..
Kommentit (424)
Vierailija kirjoitti:
Olen myös herkkä ja koko elämä oli raiteiltaan, kun olin hullu-eksän kanssa. Olin jatkuvasti sairas, en saanut unta, en voinut hyvin. Siinä ei kuitenkaan näe asiaa riittävän selkeästi, kuten nyt jälkikäteen näkee. Ihan sama, oliko vika minun herkkyydessäni vai hänen kusipäisyydessään, aloin voida loistavasti heti päätettyäni suhteen.
Sitä suuremmalla syyllä, jos on herkkä, pitää valita tarkkaan seuransa, jotta voisi itse hyvin.
Tämä. Herkkien ihmisten pitää olla normaalia tarkempi siitä miten stressaavaksi elämänsä järjestää, koska vaikka pää kestäisi, keho ei kestä. Itse opin tämän kantapään kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Been there done that. Eka se sattuu. Sit tulee helpotus. Sitten ihmetys miten sitä jaksoi niin pitkään elää sumussa.
Siitä on kaksikymmentä vuotta, kun jätin hänet. Hän ei ollut edes pahimmasta päästä, mutta paha kuitenkin, riittävän paha. Ja minä olen herkkä. Herkkänä kärsin, herkkänä ja ymmärtäväisenä jaksoin yrittää ja yrittää ja yrittää. (Seuraava lähti paljon nopeammin ja he olivat sentään avioliitossa.). Olin suhteen ajan kaikki ne vuodet koko ajan sairas, en urheillut kuten yleensä, aloin saada mielenterveysongelmia, paniikkia ja lamaannusta jne.
Vasta viime kesänä käsittelin henkisesti erään suhteeseen liittyneen vaikean asian. Jouduin samana päivänä ambulanssilla sairaalaan pahan kipukohtauksen vuoksi. En ole näiden välissä olleiden 20 vuoden aikana kyseisessä sairaalassa asioinut, suhteen aikana paljonkin.
Kuunnelkaa itseänne, sisäistä ääntänne. Älkää uhratko itseänne ja elämäänne. Kaikki muuttuu kevyemmäksi ja helpommaksi heti, kun päätös on tehty ja toteutus alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Siitä on kaksikymmentä vuotta, kun jätin hänet. Hän ei ollut edes pahimmasta päästä, mutta paha kuitenkin, riittävän paha. Ja minä olen herkkä. Herkkänä kärsin, herkkänä ja ymmärtäväisenä jaksoin yrittää ja yrittää ja yrittää. (Seuraava lähti paljon nopeammin ja he olivat sentään avioliitossa.). Olin suhteen ajan kaikki ne vuodet koko ajan sairas, en urheillut kuten yleensä, aloin saada mielenterveysongelmia, paniikkia ja lamaannusta jne.
Vasta viime kesänä käsittelin henkisesti erään suhteeseen liittyneen vaikean asian. Jouduin samana päivänä ambulanssilla sairaalaan pahan kipukohtauksen vuoksi. En ole näiden välissä olleiden 20 vuoden aikana kyseisessä sairaalassa asioinut, suhteen aikana paljonkin.
Kuunnelkaa itseänne, sisäistä ääntänne. Älkää uhratko itseänne ja elämäänne. Kaikki muuttuu kevyemmäksi ja helpommaksi heti, kun päätös on tehty ja toteutus alkaa.
Ja nyt tämän kirjoitettuani, kaikkien näiden vuosien jälkeen aloin miettiä, oliko hän sitten kuitenkaan niin paha, ylireagoinko jne. Pitää ihan muistuttaa itselleen konkreettisia tapahtumia, jotta ymmärtää, että kyllä oli. En ylireagoinut enkä kuvitellut. Ja vaikka kaikki olisi ollut vain omassa päässäni, oloni muuttui loistavaksi suhteen päätyttyä ja on pysynyt sellaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä nyt 29 vuotta. Hän ei ole koskaan käyttäytynyt minua kohtaan törkeästi vaikka onkin aika tempperamenttinen luonteeltaan.
Älkää yrittäkö selitellä miehen törkeää käytöstä itseänne kohtaan parhain päin. Psyykkisesti terve ja normaali ihminen ei käyttäydy noin toista kohtaan.
Minulla on itselläni kokemusta nuoruudessani miehestä, joka pyrki monin eri keinoin kontrolloimaan minua ja jäi vainoamaan ja stalkkaamaan minua vielä pitkäksi aikaa sen jälkeen kun erosimme (jätin hänet). Olen monet kerrat kiitellyt onneani siitä että tajusin erota hänestä. Kesti vuosia ennen kuin lakkasin näkemästä painajaisia hänestä.
K-A-U-H-E-A-T-A!!!! Miten voi olla tuollainen tilanne???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä kaikille jotka kokevat käyvän saman läpi. On vaikeaa edes kuvitella mitä kaikkea joudutte kestämään. Uskon täysin että on vaikeaa päästää irti ja ainahan me halutaan uskoa ihmisestä hyvää (se muuttuu vielä jne) mutta tosiasiassa ihminen tajuaa virheensä vasta usein kun on jo liian myöhäistä. Uskaltakaa tehdä se oikea ratkaisu ja älkää tuhlatko hetkeäkään näihin lurjuksiin!
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä kaikille jotka kokevat käyvän saman läpi. On vaikeaa edes kuvitella mitä kaikkea joudutte kestämään. Uskon täysin että on vaikeaa päästää irti ja ainahan me halutaan uskoa ihmisestä hyvää (se muuttuu vielä jne) mutta tosiasiassa ihminen tajuaa virheensä vasta usein kun on jo liian myöhäistä. Uskaltakaa tehdä se oikea ratkaisu ja älkää tuhlatko hetkeäkään näihin lurjuksiin!
Ja omalta puoleltani voin sanoa, että voihan sitä aina miettiä yhteenpaluuta, jos toinen muuttuukin hyväksi ja pystyy sen luotettavasti osoittamaan. Minun tapauksessani vastapuoli ei ole 20 vuoden kuluessakaan mennyt itseensä ja tajunnut mikä meni vikaan. Hän säännöllisin väliajoin häiriköi edelleen syyttämällä minua vanhoista asioista. Hukkaan olisi mennyt elämä, jos olisin jäänyt. Olisin varmaan jo työkyvyttömässä tilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi merkittävimmistä syistä itsekkään ja julman käytöksen takana on patologinen narsismi.
Jopa julkisuudessa on kielletty ihmisiä kotipsykologioimasta ketään. Kuitenkin esim. kokenut vankilapsykiatri Lauerma sanoo, että narsistit ja psykopaatit ovat äärimmäisen hankalia diagnosoitavia. Keskustelun ja observoinnin lisäksi on oltava mahdollisuus verrata puheiden ja käytöksen suhdetta todellisiin tapahtumiin, elämänkulkuun ja ihmissuhteisiin.
Kyllä narsismi ja psykopatia ovat hyvin pitkälle diagnosoitavissa kokemusasiantuntijuuden kautta. Meidän on puhuttava näistä kokemuksistamme ja varoitettava muita. Me saamme olla äänessä, nostaa esille kodeissa tapahtuvaa käsittämätöntä henkistä väkivaltaa, seksuaalista, sosiaalista, taloudellista ja fyysistä. Yhteiskunnan on herättävä siihen, että häiriökäyttäytyvien tunnistamiseen on mielenkiintoa ja osaamista ja että uhrien syyllistäminen vähenee. Usein uhrit ovat kilttejä ja kunnollisia, empaattisia ja tunnollisia kansalaisia. Meillä ei ole varaa heidän sairaslomiinsa, jopa työkyvyttömyyteen, terveydenhoitopalveluihin ja terapiaan etenkin, kun ehkäiseminen tai ainakin auttaminen ennen liian syviä vaurioita olisi mahdollista.
Narsismi.info-sivustolta, mutta me voinemme nämä myös allekirjoittaa:
Narsistin käyttäytymistä kuvaavat seuraavat piirteet:
-Röyhkeää, ylimielistä, toista alentavaa, äärimmäisen itsekästä, tunnekylmää käyttäytymistä.
-Alentunut empatiakyky. (Kaikista läheisimpiäkin ihmisiä kohtaan).
-Kyvyttömyys ottaa huomioon muiden tunteita.
-Egosentrinen (lapsenomainen) ajattelu- ja toimintatapa.
-Piirteet ovat jatkuneet vuosia ja toiminnassa on nähtävissä usein sama kaava.
-Toistaa virheitään. Ei opi virheistään.
-Kulttuurissamme vallitsevien hyvien arvojen vastaista röyhkeää ja julmaa käyttäytymistä, sekä ajattelutapaa.
-Väkivaltaista käyttäytymistä läheisiä kohtaan (henkinen, fyysinen, seksuaalinen, taloudellisesti hyväksikyttävä ja/tai uskonnollinen väkivalta).
-Epäävakaata-/, ennalta-arvaamatonta-/, impulsiivista, jopa skitsotyyppistäkin (harhakuvitelmia) käyttäytymistä ja ajattelua.
-Toista julmasti hyväksikäyttävä, laskelmoiva ja korostuneesti aina omaa etua ajava tapa toimia ihmissuhteissa ja sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa.
-Manipulointi ja patologinen valehtelu kuuluvat osana narsistiseen käyttäytymiseen. Manipulointi tarkoittaa pyrkimystä muokata toisen henkilön ajatusmaailma omaa vastaavaksi ja omia tarpeita palvelevaksi. Absurdeilla, räikeillä ja häpeilemättömillä valheilla on oma osuutensa manipulonnin onnistumiseksi.
-Toisen henkilön syyllistäminen omista virheistä ja teoista on hyvin yleinen toimintatapa narsistisesta persoonallisuushäriöstä kärsiville. Uskottava valehtelu ja maipulointi saa usein toisen henkilön kyseenalaistamaan omaa toimintaansa, vaikka siihen ei olisi oikeaa syytä.
-Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä ihminen tarvitsee ylenpalttisesti rakkautta, mutta ei osaa itse antaa sitä muille.
-Esimerkiksi anteeksipyynnön ja omien virheiden myöntämisen tarkoitus voi olla vain peliä, jolla saada asiat jälleen toimimaan henkilön oman tahdon mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Siitä on kaksikymmentä vuotta, kun jätin hänet. Hän ei ollut edes pahimmasta päästä, mutta paha kuitenkin, riittävän paha. Ja minä olen herkkä. Herkkänä kärsin, herkkänä ja ymmärtäväisenä jaksoin yrittää ja yrittää ja yrittää. (Seuraava lähti paljon nopeammin ja he olivat sentään avioliitossa.). Olin suhteen ajan kaikki ne vuodet koko ajan sairas, en urheillut kuten yleensä, aloin saada mielenterveysongelmia, paniikkia ja lamaannusta jne.
Vasta viime kesänä käsittelin henkisesti erään suhteeseen liittyneen vaikean asian. Jouduin samana päivänä ambulanssilla sairaalaan pahan kipukohtauksen vuoksi. En ole näiden välissä olleiden 20 vuoden aikana kyseisessä sairaalassa asioinut, suhteen aikana paljonkin.
Kuunnelkaa itseänne, sisäistä ääntänne. Älkää uhratko itseänne ja elämäänne. Kaikki muuttuu kevyemmäksi ja helpommaksi heti, kun päätös on tehty ja toteutus alkaa.
Ailti on mielessä ajatus: entä jos päätös on väärä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raadollisesta suhteetsa irrottautuminen sattuu niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Raadollisesta suhteetsa irrottautuminen sattuu niin paljon.
Kumpi sattuu enemmän, lähteminen vai jääminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raadollisesta suhteetsa irrottautuminen sattuu niin paljon.
Kumpi sattuu enemmän, lähteminen vai jääminen?
Jäämiseen liittyy myös hyvät hetket joiden vuoksi toista rakastaa myös vastamäessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raadollisesta suhteetsa irrottautuminen sattuu niin paljon.
Kumpi sattuu enemmän, lähteminen vai jääminen?
Jäämiseen liittyy myös hyvät hetket joiden vuoksi toista rakastaa myös vastamäessä.
Vastamäen määritelmä ei ole se että kumppani yrittää tuhota sut henkisesti. Juuri vastamäkiä varten tarvitaan se rakastava kumppani joka tukee kovan paikan tullen eikä riko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raadollisesta suhteetsa irrottautuminen sattuu niin paljon.
Kumpi sattuu enemmän, lähteminen vai jääminen?
Jäämiseen liittyy myös hyvät hetket joiden vuoksi toista rakastaa myös vastamäessä.
Vastamäen määritelmä ei ole se että kumppani yrittää tuhota sut henkisesti. Juuri vastamäkiä varten tarvitaan se rakastava kumppani joka tukee kovan paikan tullen eikä riko.
Ehkei uhriparat ole koskaan kokeneet aitoa rakkautta. Kertokaa heille mitä se voi olla aidoimmillaan ja parhaimmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raadollisesta suhteetsa irrottautuminen sattuu niin paljon.
Kumpi sattuu enemmän, lähteminen vai jääminen?
Jäämiseen liittyy myös hyvät hetket joiden vuoksi toista rakastaa myös vastamäessä.
Vastamäen määritelmä ei ole se että kumppani yrittää tuhota sut henkisesti. Juuri vastamäkiä varten tarvitaan se rakastava kumppani joka tukee kovan paikan tullen eikä riko.
Karmeana esimerkkinä ketjusta löytyvä tarina siitä kuinka mies ilmoitti haluavansa erota juuri silloin kun naisen läheinen kuoli. Ja tämäntapainen toiminta ilmeisesti useamminkin toistuvana kaavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raadollisesta suhteetsa irrottautuminen sattuu niin paljon.
Kumpi sattuu enemmän, lähteminen vai jääminen?
Jäämiseen liittyy myös hyvät hetket joiden vuoksi toista rakastaa myös vastamäessä.
Vastamäen määritelmä ei ole se että kumppani yrittää tuhota sut henkisesti. Juuri vastamäkiä varten tarvitaan se rakastava kumppani joka tukee kovan paikan tullen eikä riko.
Karmeana esimerkkinä ketjusta löytyvä tarina siitä kuinka mies ilmoitti haluavansa erota juuri silloin kun naisen läheinen kuoli. Ja tämäntapainen toiminta ilmeisesti useamminkin toistuvana kaavana.
MInun läheiseni sairastui kuolemanvakavasti. Hän oli aina suhtautunut lämpimästi eksääni ja ollut häntä kohtaan myös erittäin vieraanvarainen. Eksäni totesi siinä vaiheessa sairastuneesta, että se nyt on aina ollutkin sellainen valittaja (mitä todellakaan ei kyseinen henkilö ei ollut). Siis todella törkeää ja kylmää käystöstä näillä tyypeillä.
Tämä keskustelu on avannut silmäni. Kiitos teille kaikille.