Miten pääsen irtaantumaan raadollisesta suhteesta? Olen niin ahdistunut, jopa peloissani. Inhoan itseäni.
Viha on kääntynyt minuun, toisinaan tunnen vihaa myös miestä kohtaan. Elämä on harmaata ja ottaa päähän valinnat joita olen tehnyt suhteen aikana. En ole elänyt itselleni vaan toisen ehdoilla.
Suhde etenkin liian nopeasti, yritin jarrutella useaan otteeseen mutta lopulta aika vain vei ja heittäydyin tilanteeseen.
Mies kiusaa, mitätöi, pitää itseään mahtavana saaliina ja sitten taas epäilee jäänkö vai en, kehuu naisilla joita riittäisi, uhkailee lähes joka viikko erolla tai vihjaa jotain ympäripyöreää suhteemme jatkuvuudesta ja nauraa päälle. Silittää ja sanoo, etten saa loukkaantua.
Haluaa hyötyä minusta aika selvästi. Kuten kotityöt, seksi yms.
Mies on alkanut etoomaan, se kaikki kura mitä sieltä suusta tulee ja hämmentää. Vaikea suhtautua kun kaikki pitäisi ottaa kuin ei mitään.
Sitten on toinen puoli.
Uskoo minuun, kehuu paljon, antaa läheisyyttä, huomioi seksissä, lahjoo taloudellisesti(tosin ei hyvä juttu enää), tekee paljon töitä ja haluaa tulevaisuuden kanssani saman katon alla.
Mutta minä en voi luottaa mihinkään. Käytös on niin ristiriitaista ja ahdistaa, mieleni on sekaisin.
Olen yrittänyt olla hyvä hänelle mutta myös puolustautua tilanteissa joissa mitätöi.
Kaikki menee kuitenkin lopulta huumorin piikkiin ja minun herkkyyteen tai sitten mies sanoo, ettei edes ymmärrä loukkaavansa, eikä minun tule välittää.
Silti joskus naureskelee ja sanoo että kiusaa minua ja silti aina palaan.
Hiton ylimielistä käytöstä.
Toisena hetkenä taas anteeksipyyntöjä ja että enhän lähde hänen luotaan.
Tämän miehen myötä työkuvioni ovat menneet sekaisin, päihteitä kuluu luvattoman paljon(mies ei halua lopettaa vielä vaan haluaa olla viihteellä vapaat) ja minäkin olen sitten keventänyt ajatusmaailmaani.
Nyt tosin en tahtoisi enää, koko terveys menee ja tämä on todella paskaa koska tuntuu, etten osaa päättää enää mitä mieltä mistään asiasta olen.
Olenko itse sekaisin ja liian tuomitseva tai herkkä.
Ahdistaa kun mies laittaa viestiä kun on ikävä jne. Asumme siis erillämme ja aika kaukana toisistamme.
Pelkään jotain, mies on niin arvaamaton ja toisaalta joskus en usko, että hän on oikeasti paha, pelkästään vaan väsynyt ja masentunut ja purkaa sitä minuun.
Käytös on niin ailahtelevaa..
Kommentit (424)
En ole jatkamassa suhdetta.
Olen tosi väsynyt ja ahdistaa mutta kuitenkin tiedän mikä on oikea ratkaisu eikä yksinäisyys pelota, ei koska ymmärrän voivani paremmin yleisesti kun ei tarvitse olla jatkuvassa hätätilassa miettimässä mitä seuraavaksi tapahtuu.
En edes tiedä onko tämä miehen vika ainakaan pelkästään, edelleen mietin, että onko vika minussa ja herkkyydessäni.
Silti vaikka olisikin niin minua ei ole luotu suhteeseen koska en voi lainkaan hyvin. Pelkään ihan koko terveyteni puolesta.
Tosi hyviä pointteja ja kertomuksia tullut. Ainakaan tällä hetkellä en jaksa kenenkään viestiin tarttua erikseen ja pohtia syvällisemmin.
Tarvitsen vain lepoa ja yksinoloa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin taipunut enemmän toisen tahtoon enkä olisi ollut niin itsepäinen ehkä me oltais oltu vuosisadan rakkaustarina..
Tämä.. Nään niin paljon asioita joita oisin voinu muuttaa. Pitää kodin järjestyksessä on yks niistä
Olen myös herkkä ja koko elämä oli raiteiltaan, kun olin hullu-eksän kanssa. Olin jatkuvasti sairas, en saanut unta, en voinut hyvin. Siinä ei kuitenkaan näe asiaa riittävän selkeästi, kuten nyt jälkikäteen näkee. Ihan sama, oliko vika minun herkkyydessäni vai hänen kusipäisyydessään, aloin voida loistavasti heti päätettyäni suhteen.
Sitä suuremmalla syyllä, jos on herkkä, pitää valita tarkkaan seuransa, jotta voisi itse hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös herkkä ja koko elämä oli raiteiltaan, kun olin hullu-eksän kanssa. Olin jatkuvasti sairas, en saanut unta, en voinut hyvin. Siinä ei kuitenkaan näe asiaa riittävän selkeästi, kuten nyt jälkikäteen näkee. Ihan sama, oliko vika minun herkkyydessäni vai hänen kusipäisyydessään, aloin voida loistavasti heti päätettyäni suhteen.
Sitä suuremmalla syyllä, jos on herkkä, pitää valita tarkkaan seuransa, jotta voisi itse hyvin.
Määrittele hullu eksä!
Vierailija kirjoitti:
En ole jatkamassa suhdetta.
Olen tosi väsynyt ja ahdistaa mutta kuitenkin tiedän mikä on oikea ratkaisu eikä yksinäisyys pelota, ei koska ymmärrän voivani paremmin yleisesti kun ei tarvitse olla jatkuvassa hätätilassa miettimässä mitä seuraavaksi tapahtuu.
En edes tiedä onko tämä miehen vika ainakaan pelkästään, edelleen mietin, että onko vika minussa ja herkkyydessäni.
Silti vaikka olisikin niin minua ei ole luotu suhteeseen koska en voi lainkaan hyvin. Pelkään ihan koko terveyteni puolesta.Tosi hyviä pointteja ja kertomuksia tullut. Ainakaan tällä hetkellä en jaksa kenenkään viestiin tarttua erikseen ja pohtia syvällisemmin.
Tarvitsen vain lepoa ja yksinoloa.
Ap
Viimeiset viestit ovat suurimmalta osaltaan olleet sinulle vahingollisia. Tässä sekoitetaan nyt ikävää käytöstä ja lähtökohtaisesti laskelmoitua, toistuvaa tuhoavaa, vahingollista, epäempaattista ja itsekästä, vaarallista toimintatapaa. Myös syyllistetään uhria.
Olin ymmärtänyt, ehkä väärin, että avaisit viikonlopun tapahtumia vielä lisää. Olen kuitenkin nyt sitä mieltä, että sinun kannattaa poistua lukemasta tätä ketjua. Tänne on eksynyt kyseenalaistavia ihmisiä. Uhrin syyllistäminen tai asioiden ymmärtämiskyvyn/tajuamisen kyseenalaistaminen eivät missään tapauksessa ole eroa pohtiessa sinua vahvistavia asioita.
Kuuntelee aloittamaasi kirjaa lisää. Ehkä kuuntelet myös "psykopaatit ympärillämme". Kirjallisuutta narsismistakin on jo jonkun verran. Niistäkin voi tulla ajatuksia.
Vielä kerran:
Mietit, oletko yliherkkä. Se ei ole sinun vikasi, vaikka olisitkin. JOS mies rakastaisi sinua oikeasti, hän tuntisi ja tietäisi, että olet sellainen. Hän ottaisi sen huomioon omassa käytöksessään. Ymmärrätkö? Hän EI KOSKAAN käyttäisi sitä aseena.
Luulen sitäpaitsi, että et edes ole, mutta sittenkin. Muista tämä. Sinua oikeasti rakasta mies olisi tietoinen yliherkkyydestäsi ja se olisi osa sitä, mitä kaikkea hän sinussa rakastaa. Hän suojelisi sinua alitajuisestikin niin, että et pahoittaisi mieltäsi.
Voimia sinulle. Kuvittelen tietäväni, miltä sinusta tuntuu ja toivon yhä, että jaksaisit repiä itsesi tuosta irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös herkkä ja koko elämä oli raiteiltaan, kun olin hullu-eksän kanssa. Olin jatkuvasti sairas, en saanut unta, en voinut hyvin. Siinä ei kuitenkaan näe asiaa riittävän selkeästi, kuten nyt jälkikäteen näkee. Ihan sama, oliko vika minun herkkyydessäni vai hänen kusipäisyydessään, aloin voida loistavasti heti päätettyäni suhteen.
Sitä suuremmalla syyllä, jos on herkkä, pitää valita tarkkaan seuransa, jotta voisi itse hyvin.
Määrittele hullu eksä!
Kontrolloiva, vainoharhainen, sairaalloisen mustasukkainen, nuuskiva, tavaroita salaa tuhoava, haukkuva, seksiä ja läheisyyttä pihtaava. Nämä nyt ainakin heti muistuvat mieleen.
Miksi mieli sulkee pois ne huonot tapahtumat ja unohtaa ne aina vaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi mieli sulkee pois ne huonot tapahtumat ja unohtaa ne aina vaan.
Koska tulisit muuten hulluksi etkä jaksaisi toimia arjessa. Tärkeintä on tiedostaa, että niitä pahoja asioita tapahtuu ja pelastaa itsesi tuosta tilanteesta.
Olen ollut siinä itsekin, tsemppiä!
Kuulostaa siltä, että olet suhteessa miehen kanssa, joka harjoittaa henkistä väkivaltaa. Henkinen väkivalta on salakalava ja petollinen hiljainen tappaja, missä sinun minäkuvasi pikkuhiljaa katoaa ja kaikki sinun voimavarat (henkiset ja fyysiset) lopulta kuihtuvat ja siusta tulee ontto kuori. Elät päivästä toiseen "kognitiivisessa dissonanssissa" joka on todella uuvuttavaa.
Se, että tiedostat nämä asiat on jo ensimmäinen askel. Se, että sitten tekee asialle jotakin vie enemmän voimaa. Olen itse ollut sellaisessa henkisessä helvetissä, ettei ihmiset edes usko minua kun yritän siitä jutella. So trust me, mä tiedän mistä puhun.
Henkisen väkivallan tekijät niin palloittelevat usein "hyvän" ja "huonon" välillä, ja se tekee ihmisestsä epävarman ja epätasapainoisen.
Ehdottaisin, että käyt Naisten Linjan sivuilla ja luet lisää aiheesta. Ja kerää rohkeutta elämään sellaista elämää, mitä haluat. Jokainen ansaitsee hyvän ja rakastavan kumppanin, sinäkin! Se, että sinulla on "hetkittäisiä" hyviä hetkiä miehesi kanssa ei ole tarpeeksi sille, että saisit elää turvallista ja merkityksellistä elämää. Laita itsesi etusijalle. Kuuntele sinun intuitiota, se ON AINA oikeassa.
Paras asia minun elämässäni oli se, kun erosin minun ek-miehestä joka oli täydellinen psykopaatti. Kävin terapiassa sen jälkeen 1,5 vuotta ja olen tänään onnellisesti uudessa suhteessa miehen kanssa, josta olen aina unelmoinut.
Sinulla on YKSI elämä, vaali sitä. Vaali itseäsi ja sinun terveyttäsi.
Tsemmpiä ja voimia!!!
Miksi jotkut yrittävät oikeuttaa huonoa ja ihmissuhteita ja henkistä ja fyysistä hyvinvointia tuhoavaa käytöstä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös herkkä ja koko elämä oli raiteiltaan, kun olin hullu-eksän kanssa. Olin jatkuvasti sairas, en saanut unta, en voinut hyvin. Siinä ei kuitenkaan näe asiaa riittävän selkeästi, kuten nyt jälkikäteen näkee. Ihan sama, oliko vika minun herkkyydessäni vai hänen kusipäisyydessään, aloin voida loistavasti heti päätettyäni suhteen.
Sitä suuremmalla syyllä, jos on herkkä, pitää valita tarkkaan seuransa, jotta voisi itse hyvin.
Määrittele hullu eksä!
Olen eri kuin viestin kirjoittaja, mutta
- pitkäaikaistyötön, mutta valehteli ja järjesti koko näytelmän niin, että näytti käyvän töissä
- monisairas ja aina kaikkia muita vakavammin kuitenkin ilman mitään diagnooseja/papereita ja aina vain silloin, kun oli taktisesti tarpeellista vedota sairauteen
- loisiva elämäntyyli
- maksamattomat velat
- arvaamattomuus
- patologinen valehtelu
- tavaroiden paiskominen ja rikkominen
- ei ystäviä eikä edes kavereita
- läheinen, mutta riidanhaluinen ja hyvin outo riippuvuussuhde äitiin (kaiken rahoittaminen)
- mittaa ulosottoraportti ja luottotiedottomuus, mutta yksikään veloista ei omaa syytä
- suureellisuuskuvitelmat
- lähes kaikkien ihmisten arvostelu ja jopa vihaaminen samalla kun itse on ylivertainen
- mielettömät raivokohtaukset ja käytännössä täysin käsittämättömistä epäloogisuuksista, raivotessaan toisen mahdotonta rauhoittaa tilanne vaikka käyttäytyisi miten
- täydellinen rajattomuus ja kaiken oman toiminnan oikeutus, laitkaan eivät koske häntä
- syrjäytyneisyys eli ei työyhteisöä, mutta ei myöskään harrastuksia, eikä niitä kavereita toisaalta kuitenkin hurjat kertomukset ja kokemus kaikilta elämän osa-alueilta
- uhriutuminen kaikessa, sekä hullut eksät että väärinkohdelluksi tuleminen työkuvioissa ja yhteiskunnassa muutenkin
- painostaminen ja pakottaminen se k siin
- sairaalloinen mustasukkaisuus (tämä olisi pitänyt olla ylempänä...)
- alkoholisti
Mutta alussa oli maailman kiltein, lämpimät perhearvot, ahkera, välittävä, huolehtiva, keskusteleva, työelämässä moraalinsa ja ahkeruutensa vuoksi arvostettu, hyvä ystävä ja ihana, lapsensa aina etusijalle asettava viikonloppuisä (20 000 elatusmaksuja ulosotossa, tapasi 1-3 kertaa vuodessa) jne. Minä vain olin se, joka syöksi hänen elämänsä raiteiltaan ja hänestä tuli ylläkuvaillun kaltainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole jatkamassa suhdetta.
Olen tosi väsynyt ja ahdistaa mutta kuitenkin tiedän mikä on oikea ratkaisu eikä yksinäisyys pelota, ei koska ymmärrän voivani paremmin yleisesti kun ei tarvitse olla jatkuvassa hätätilassa miettimässä mitä seuraavaksi tapahtuu.
En edes tiedä onko tämä miehen vika ainakaan pelkästään, edelleen mietin, että onko vika minussa ja herkkyydessäni.
Silti vaikka olisikin niin minua ei ole luotu suhteeseen koska en voi lainkaan hyvin. Pelkään ihan koko terveyteni puolesta.Tosi hyviä pointteja ja kertomuksia tullut. Ainakaan tällä hetkellä en jaksa kenenkään viestiin tarttua erikseen ja pohtia syvällisemmin.
Tarvitsen vain lepoa ja yksinoloa.
ApViimeiset viestit ovat suurimmalta osaltaan olleet sinulle vahingollisia. Tässä sekoitetaan nyt ikävää käytöstä ja lähtökohtaisesti laskelmoitua, toistuvaa tuhoavaa, vahingollista, epäempaattista ja itsekästä, vaarallista toimintatapaa. Myös syyllistetään uhria.
Olin ymmärtänyt, ehkä väärin, että avaisit viikonlopun tapahtumia vielä lisää. Olen kuitenkin nyt sitä mieltä, että sinun kannattaa poistua lukemasta tätä ketjua. Tänne on eksynyt kyseenalaistavia ihmisiä. Uhrin syyllistäminen tai asioiden ymmärtämiskyvyn/tajuamisen kyseenalaistaminen eivät missään tapauksessa ole eroa pohtiessa sinua vahvistavia asioita.
Kuuntelee aloittamaasi kirjaa lisää. Ehkä kuuntelet myös "psykopaatit ympärillämme". Kirjallisuutta narsismistakin on jo jonkun verran. Niistäkin voi tulla ajatuksia.
Vielä kerran:
Mietit, oletko yliherkkä. Se ei ole sinun vikasi, vaikka olisitkin. JOS mies rakastaisi sinua oikeasti, hän tuntisi ja tietäisi, että olet sellainen. Hän ottaisi sen huomioon omassa käytöksessään. Ymmärrätkö? Hän EI KOSKAAN käyttäisi sitä aseena.
Luulen sitäpaitsi, että et edes ole, mutta sittenkin. Muista tämä. Sinua oikeasti rakasta mies olisi tietoinen yliherkkyydestäsi ja se olisi osa sitä, mitä kaikkea hän sinussa rakastaa. Hän suojelisi sinua alitajuisestikin niin, että et pahoittaisi mieltäsi.
Voimia sinulle. Kuvittelen tietäväni, miltä sinusta tuntuu ja toivon yhä, että jaksaisit repiä itsesi tuosta irti.
Tähän liittyen minulla olisi kysymys tai ihmettely. Olen itsekin jollain lailla väkivaltaisessa suhteessa, siis siltä tämä ainakin tuntuu. Silloin kun vielä yritin kertoa miehelle tiettyjen asioiden aiheuttavan minulle mielipahaa, mies itse koki sanomiseni kontrollointina ja henkisenä vakivaltana, tuloksena vihaa ja lihava riita.
Voin tässä suhteessa huonosti ja olen myös hyvin herkkä, enkä nykyään enää puhu tuntemuksistani, joita miehen käytös minussa aiheuttaa. Viestini tarkoitus oli vain kysyä, mistä minä tiedän onko se väkivaltainen sittenkin minä ja mieheni viaton uhri, jota pyrin sanomisillani ja tuntemuksiani ilmaisemalla muuttamaan.
Annan aina anteeksi.. Rakastan häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole jatkamassa suhdetta.
Olen tosi väsynyt ja ahdistaa mutta kuitenkin tiedän mikä on oikea ratkaisu eikä yksinäisyys pelota, ei koska ymmärrän voivani paremmin yleisesti kun ei tarvitse olla jatkuvassa hätätilassa miettimässä mitä seuraavaksi tapahtuu.
En edes tiedä onko tämä miehen vika ainakaan pelkästään, edelleen mietin, että onko vika minussa ja herkkyydessäni.
Silti vaikka olisikin niin minua ei ole luotu suhteeseen koska en voi lainkaan hyvin. Pelkään ihan koko terveyteni puolesta.Tosi hyviä pointteja ja kertomuksia tullut. Ainakaan tällä hetkellä en jaksa kenenkään viestiin tarttua erikseen ja pohtia syvällisemmin.
Tarvitsen vain lepoa ja yksinoloa.
ApViimeiset viestit ovat suurimmalta osaltaan olleet sinulle vahingollisia. Tässä sekoitetaan nyt ikävää käytöstä ja lähtökohtaisesti laskelmoitua, toistuvaa tuhoavaa, vahingollista, epäempaattista ja itsekästä, vaarallista toimintatapaa. Myös syyllistetään uhria.
Olin ymmärtänyt, ehkä väärin, että avaisit viikonlopun tapahtumia vielä lisää. Olen kuitenkin nyt sitä mieltä, että sinun kannattaa poistua lukemasta tätä ketjua. Tänne on eksynyt kyseenalaistavia ihmisiä. Uhrin syyllistäminen tai asioiden ymmärtämiskyvyn/tajuamisen kyseenalaistaminen eivät missään tapauksessa ole eroa pohtiessa sinua vahvistavia asioita.
Kuuntelee aloittamaasi kirjaa lisää. Ehkä kuuntelet myös "psykopaatit ympärillämme". Kirjallisuutta narsismistakin on jo jonkun verran. Niistäkin voi tulla ajatuksia.
Vielä kerran:
Mietit, oletko yliherkkä. Se ei ole sinun vikasi, vaikka olisitkin. JOS mies rakastaisi sinua oikeasti, hän tuntisi ja tietäisi, että olet sellainen. Hän ottaisi sen huomioon omassa käytöksessään. Ymmärrätkö? Hän EI KOSKAAN käyttäisi sitä aseena.
Luulen sitäpaitsi, että et edes ole, mutta sittenkin. Muista tämä. Sinua oikeasti rakasta mies olisi tietoinen yliherkkyydestäsi ja se olisi osa sitä, mitä kaikkea hän sinussa rakastaa. Hän suojelisi sinua alitajuisestikin niin, että et pahoittaisi mieltäsi.
Voimia sinulle. Kuvittelen tietäväni, miltä sinusta tuntuu ja toivon yhä, että jaksaisit repiä itsesi tuosta irti.
Tähän liittyen minulla olisi kysymys tai ihmettely. Olen itsekin jollain lailla väkivaltaisessa suhteessa, siis siltä tämä ainakin tuntuu. Silloin kun vielä yritin kertoa miehelle tiettyjen asioiden aiheuttavan minulle mielipahaa, mies itse koki sanomiseni kontrollointina ja henkisenä vakivaltana, tuloksena vihaa ja lihava riita.
Voin tässä suhteessa huonosti ja olen myös hyvin herkkä, enkä nykyään enää puhu tuntemuksistani, joita miehen käytös minussa aiheuttaa. Viestini tarkoitus oli vain kysyä, mistä minä tiedän onko se väkivaltainen sittenkin minä ja mieheni viaton uhri, jota pyrin sanomisillani ja tuntemuksiani ilmaisemalla muuttamaan.
Hyvä kysymys.
Näin tämä kaikki toimiikin. Sinulla ei ole oikeutta ole vihainen, et saa raivostua, mutta yleensä et myöskään saa olla surullinen tai varsinkaan itkeä. Sinulla tuskin on oikeutta mihinkään muuhun kuin kiitollisuuden tunteeseen, koska hän on niin laupias ja kiltti, että katselee sinunlaistasi, joka ei muille kelpaisi.
Samaan aikaan miehellä on oikeus kaikkiin tunteisiin ja yleensä täysin perusteetta.
Miehelle epämieluisat keskustelut tai tilanteet kääntyvät kuin ihmeen kautta aina johonkin ihan muuhun, juuri kuten sinäkin kuvaat. Siitä, että sinulle on tullut paha mieli tuli tappelu ja sinun syyllistämisesi henkisestä väkivallasta. He pääsevät tilanteista pois kääntämällä ne päälaelleen ja uhri jää ihmettelemään, mitä tapahtui ja miten jatkossa voisi käyttäytyä niin, että osaisi välttää tällaisetkin raivoon johtavat tilanteet.
Siinä tilanteenne kyllä toi esiin totuutta tällaisista vuorovaikutussuhteista, että tekijälle ei sinun tunteillasi ole yhtään mitään merkitystä. Ei hän halua niitä kuunnella herkällä korvalla, yrittää ymmärtää tai edes hyväksyä saati että jotenkin muuttuisi, että sinä voisit vähemmän huonosti. Ehkä mietit, olisiko sinun pitänyt valita sanasi tarkemmin, olisitko voinut ilmaista itseäsi vähemmän tökerösti, miestä satuttamatta. Et olisi. Ei sellaista tapaa olekaan. Minulle vasta myöhemmin valjennut totuus näistä tekijöistä on, että He eivät yksinkertaisesti välitä. Uhrilla ei ole mitään merkitystä. Et ole millään tavalla ainutlaatuinen, etkä mitenkään kiinnostavakaan millään sellaisella mittarilla, joka voisi haitata vallankäyttösuhdetta.
Muista: Opit tuosta tilanteesta, että hän ei välitä. Ei sinusta, eikä tunteistasi. Eikä tule koskaan välittämäänkään.
Toivon myös sinulle, että uskallat repiä itsesi tuosta eroon.
Mies kohtelee vieraita naisia nähtesi hyvin ja kohtelevasti. Hymyilee, avaa ovia. Saattaa kehua kauneutta sinulle. Sinut jättää kantamaan itse kauppakassin ja avaamaan ovet. Kysyy mikset sinäkin pukeudu yhtä kauniisti ja näyttäväsi kuin kaupungilla näkemänne naiset..
Onko normaalia? Vai olinko taas liian herkkä
Vierailija kirjoitti:
Onko se haukkuminen niin kamalaa jos kuitenkin pyydetään anteeksi? Inhottavia olette kun ette osaa antaa anteeksi..
Ei. Se kertoo että on ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Miten te jaksatte tsempata noita? Itse he helvettinsä valitsevat, joka päivä uudelleen.
Helvettiin paistaa myös välillä aurinko. Se saa kyseenalaistamaan oman ajattelun. Oliko helvettiä edes olemassakaan
Vierailija kirjoitti:
Mies kohtelee vieraita naisia nähtesi hyvin ja kohtelevasti. Hymyilee, avaa ovia. Saattaa kehua kauneutta sinulle. Sinut jättää kantamaan itse kauppakassin ja avaamaan ovet. Kysyy mikset sinäkin pukeudu yhtä kauniisti ja näyttäväsi kuin kaupungilla näkemänne naiset..
Onko normaalia? Vai olinko taas liian herkkä
Ei ole normaalia. Jos ei ole ollut ihmissuhteessa aiemmin, niin voi olla omalle käytökselleen sokea. Yksi rauhallinen keskustelu ja omien tunteiden esilletuominen pitäisi riittää asian ymmärtämiseen, pahoitteluun ja käytöksen muuttumiseen. "Aikuiselle" ihmiselle ei ole anteeksiannettavaa. En voisi koskaan kuvitellakaan, että oma mieheni koskaan tekisi noin.
Kestäisikö miehesi, jos sinä tekisit samoin vai tulisiko kotona mustasukkaisuuskostodraama ja erouhkailut?
Siis käytättekö molemmat huumeita? Ainakin ne ovat ihan jokaiselle tuho, sekä itselleen että suhteelle. Mutta siis jokatapauksessa mies on selvästi manipuloiva hullu. Ja jos käytät hänen kanssa huumeita sinua on helpompi kama päissään myös käyttää hyväksi.