Miehen teini-ikäiset lapset eivät voi sietää uutta vauvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, kyllähän se niin on että, vaikka ei tykkäisi tilanteesta, niin kyllä teinien on osattava käyttäytyä. Tykätä ei tarvitse, mutta mielenosoittaminen ja raivoaminen ei käy. Niin se on elämässä ylipäänsäkin osattava käyttäytyä.

Kotonaan teini saa raivota niin paljon kuin sielu sietää.

Mieti nyt hetki edes teinien näkökulmasta: ensin isä eroaa. Sitten isä ottaa luokseen asumaan jonkun ventovieraan naisen. Sitten pyöräytetään maailmaan mukula, joka estää teiniä rentoutumasta tai edes nukkumasta OMASSA KODISSAAN.

Kaikki tämä kysymättä teiniltä yhtään mitään.

OMASSA KODISSAAN pitäisi käyttäytyä ystävällisesti ja kohteliaasti ventovieraalle naiselle, joka on pilannut kodin ilmapiirin metelöivällä vauvalla?

Edellytys teinien kiintymykselle sisaruspuolta kohtaan olisi se, että olisi kiintymystä äitipuolta kohtaan. Ap selvästikään ei ole onnistunut sellaista herättämään.

Äärettömän itsekästä tehdä vauva tuohon tilanteeseen.

Lapset eivät päätä, tekeekö isukki tai äitykkä vielä lapsia. Se on pelkästään aikuisten asia. Ja käyttäytyä pitää, kotonakin. Vai eikö teillä? Teillä saa aikuisuuden kynnyksellä olevatkin kiukutella, raivota ja valittaa jonninjoutavasta ihan niin paljon kuin haluaa, ja vanhemmat eivät sano mitään?

Aikuisuuden kynnyksellä eli kasvavia lapsia yhä jotka tarvitsevat unta ja tukea. Jos ap olisi ollut järkevä hän olisi osannut luoda suhteen näihin teineihin kolmessa vuodessa, hänen ei tarvitsisi kuunnella raivoamista "ihme asioista" jos hänellä olisi edes jonkin asteinen puheyhteys näihin kahteen teiniin.

Sen sijaan hän nyt ihmettelee miksi lapset jotka ei häntä tunne eivät pidä hänen lapsestaan joka pitää teinejä hereillä öisin.

Ap tässä on aikuinen, tai ainakin kuuluisi ja hänen vastuullaan on hoitaa asiat kuten aikuinen eikä alkaa kiukutella jos kaikki eivät rakasta juuri hänen lastaan ja laita sitä oman hyvinvoinnin edelle. Nyt ap on vain itsekäs kakara joka ei osaa ajatella muita.

Luuletko, että normaaleissa ydinperheissä teinit eivät koskaan kiukuttele "ihme asioista"? Pitääkö ydinperheissäkin vanhempien vaan nieleskellä haistattelu ja pään aukominen, jos sellainen teiniä huvittaa? Tässä taas kalskahtaa se, että lähtökohtaisesti ex-miehet ja heidän uudet naisensa nyt vaan ovat pahoja ja syntisiä, vaikka erosta olisi kulunut toistakymmentä vuotta. Ja siksi on kohtuullista, että jos kaksi ihmistä rakastuu toisiinsa, haluaa jakaa loppuelämänsä yhdessä, ja toisella ei ole vielä lapsia, mutta hän haluaisi, pitäisi hänen jäädä vapaaehtoisesti lapsettomaksi, ettei teiniä vaan potuttaisi, tai sitten luopua elämänsä miehestä.

Niissä ydinperheissä osataan puhua teinien kanssa. Apn olisi pitänyt osata rakastaa myös niitä miehen lapsia eikä pitää heitä välttämättömänä pahana. Nyt hänen lapsensa on teineille välttämätön paha joka heikentää heidän elämäänsä pitämällä hereillä (ja univaje ymmärrettävästi aiheuttaa pahaa oloa).

Mistä tiedät miten ap on miehen lapsiin suhtautunut? Lapset ovat olleet teinejä jo silloin kun ap ja mies aloittivat suhteen. Entä jos ap on yrittänyt mutta teinit ovat alusta asti olleet nihkeitä tai vihamielisiä?

Ap ei aiheeseen mitään kommentoi vaikka useampi sen ottanut esille. Todennäköisesti siis suhdetta ei teinihin ole edes yrittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulle kyseessä on oma vauva, teineille tosiaan isän uuden naisen vauva. Odotat liikoja.

Yhtä paljon isän kuin äidin vauva. Ja sisko tai veli teineille.

Geneettisesti, joo. Tunnetasolla, ei.

Eiköhän se isälle ole myös tunnetasolla. Teineiltä nyt ei voi paljoa odottaa, aivotkaan ei ole täysin kehittyneet vielä. Ja sen totisesti huomaa.

Eikä aivot pääsekään kehittymään iässä jossa se olisi hyvin tärkeää kun eivät saa tarvitsemaansa unta.

Ap ja isä eivät osaa ajatella teinejä.

Muuttakoot sitten kokonaan äidilleen aivojaan kehittämään. Kyllä mamma ilahtuu!

No ei 3v suhde ole tuore.

Mammaraati on tuomionsa antanut: lapsia saa tehdä korkeintaan yhdelle kumppanille elämänsä aikana. Tässäkin tapauksessa on teinien elämä pilalla. Mutta auta armias, jos mies olisi tehnyt uuden kumppanin kanssa lapsia viisi vuotta sitten, sitten olisi huudettu, että pitääkö kerralla mullistaa lasten elämä ja antakaa niille sopeutumisrauha eroon. Hyvää ajankohtaa ei ole, asia on yksikäsitteisen selvä. Muistakaa tämä, kun miehenne häipyy toisen matkaan ja jäätte 6 kk ikäisen vauvan kanssa kaksin. Sisarusten tekeminen toisen miehen kanssa olisi itsekkyyttä, elämänne on nyt paketissa.

Meillä elettiin uusperheenä 14 vuotta ennen kuin tytär muutti maailmalle. En missään nimessä olisi hankkinut lisää lapsia eri isälle, ja ihan tarpeeksi kipuilua oli silti....eniten minulla, en saanut lasta ja isäpuolta koskaan niin läheisiksi kuin olisin toivonut. Menihän se näinkin, mutta en osaa edes kuvitella mitä painia se on niissä uusperheissä, joissa on sisarpuolia, huh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulle kyseessä on oma vauva, teineille tosiaan isän uuden naisen vauva. Odotat liikoja.

Yhtä paljon isän kuin äidin vauva. Ja sisko tai veli teineille.

Geneettisesti, joo. Tunnetasolla, ei.

Eiköhän se isälle ole myös tunnetasolla. Teineiltä nyt ei voi paljoa odottaa, aivotkaan ei ole täysin kehittyneet vielä. Ja sen totisesti huomaa.

Eikä aivot pääsekään kehittymään iässä jossa se olisi hyvin tärkeää kun eivät saa tarvitsemaansa unta.

Ap ja isä eivät osaa ajatella teinejä.

Muuttakoot sitten kokonaan äidilleen aivojaan kehittämään. Kyllä mamma ilahtuu!

Mä ainakin vain ilahtuisin, jos mun teinini haluaisivat muuttaa kokonaan mun luokseni, koska isän luona ei pysty edes nukkumaan. Toivottaisin lämpimästi tervetulleeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä elettiin uusperheenä 14 vuotta ennen kuin tytär muutti maailmalle. En missään nimessä olisi hankkinut lisää lapsia eri isälle, ja ihan tarpeeksi kipuilua oli silti....eniten minulla, en saanut lasta ja isäpuolta koskaan niin läheisiksi kuin olisin toivonut. Menihän se näinkin, mutta en osaa edes kuvitella mitä painia se on niissä uusperheissä, joissa on sisarpuolia, huh.

Oletteko vielä yhdessä? Olisitko jättänyt miehen sen takia, jos hän olisi ollut lapseton ja halunnut yhden lapsen?

Miksi muuten ette voineet odottaa muutamaa vuotta? Kolmen vuoden päästä teinit olisivat jo maailmalla ja teillä rauha rakentaa ydinperhettä, johon kuuluu toisinaan paikalla olevat isosisarukset? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten ette voineet odottaa muutamaa vuotta? Kolmen vuoden päästä teinit olisivat jo maailmalla ja teillä rauha rakentaa ydinperhettä, johon kuuluu toisinaan paikalla olevat isosisarukset? 

No jos ap:n miehen lapset ovat jo teinejä, lienee ilmeistä, että äijä on jo noin satavuotias. Eikä emännälläkään ole välttämättä enää kovin tuoreita munasoluja. Kaikki eivät siitä lapsia enää vanhalla iällä niin kuin Sauli, hänelläkin tarvittiin vissiin pitkät hoidot

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten ette voineet odottaa muutamaa vuotta? Kolmen vuoden päästä teinit olisivat jo maailmalla ja teillä rauha rakentaa ydinperhettä, johon kuuluu toisinaan paikalla olevat isosisarukset? 

Veikkaan biologista kelloa. Jos miehellä on jo lähes täysi-ikäiset lapset, ap tuskin on enää parikymppinen. Jos haluaa saada vauvalle vielä sisaruksenkin, on ollut ehkä järkevintä tehdä ensimmäinen lapsi nyt eikä vasta 3 vuoden päästä.

Kyllä muakin ketuttais jos yöunet katkeaa. Kumminkin täytyy aamulla nousta aikaiseen...

Teini-ikä on myös vaikea ikä, ja nyt heidän isänsä huomio on muualla kuin heissä. Se tekee mustasukkaiseksi. Minä pelkäsin 11 vuotiaana hirveästi sitä jos isäni ja hänen uusi naisystävänsä saavat vauvan (äitini oli kuollut) ja minusta ei enää välitetä samalla lailla.

Vastauksissa huomaa taas sen, että palstalla on paljon jätettyjä naisia, jotka vihaavat miehen uutta vaimoa ja lapsia. Vaikka ap ei ole rikkonut teinien kotia, silti palstalaiset tuntuvat tulkitsevan näin.

Asiallista käytöstä saa edellyttää teineiltäkin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä elettiin uusperheenä 14 vuotta ennen kuin tytär muutti maailmalle. En missään nimessä olisi hankkinut lisää lapsia eri isälle, ja ihan tarpeeksi kipuilua oli silti....eniten minulla, en saanut lasta ja isäpuolta koskaan niin läheisiksi kuin olisin toivonut. Menihän se näinkin, mutta en osaa edes kuvitella mitä painia se on niissä uusperheissä, joissa on sisarpuolia, huh.

Oletteko vielä yhdessä? Olisitko jättänyt miehen sen takia, jos hän olisi ollut lapseton ja halunnut yhden lapsen?

Ollaan kyllä. Mies on lapseton, ei ole halunnut koskaan omia, eikä minulta niitä olisi saanutkaan (lapsilukuni oli täynnä, piuhat poikki heti lain salliessa). Asia käytiin moneen kertaan silti läpi vuosien varrella ja olisin ymmärtänyt, jos hän olisi valinnut lähteä saadakseen lapsen jonkun toisen kanssa. 

Teini-ikäisten kanssa uusi sopimus. Käyvät vain kyläilemässä. Tai isänsä kanssa ulkona syömässä, matseissa.

Näin eksäni ja teinipoikamme ratkaisivat asian, kun vauva tuli taloon. Matkoja kahdestaan mm. Lontoo ja Barcelona, tennistunnit.

hiihtolenkit ym.

Vierailija kirjoitti:

Vastauksissa huomaa taas sen, että palstalla on paljon jätettyjä naisia, jotka vihaavat miehen uutta vaimoa ja lapsia. Vaikka ap ei ole rikkonut teinien kotia, silti palstalaiset tuntuvat tulkitsevan näin.

Asiallista käytöstä saa edellyttää teineiltäkin!

Minä vastasin, ettei minun teinejäni voisi velipuoli vähempää kiinnostaa. Ei, en minä vihaa ketään. Kerroin vain faktat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten ette voineet odottaa muutamaa vuotta? Kolmen vuoden päästä teinit olisivat jo maailmalla ja teillä rauha rakentaa ydinperhettä, johon kuuluu toisinaan paikalla olevat isosisarukset? 

No jos ap:n miehen lapset ovat jo teinejä, lienee ilmeistä, että äijä on jo noin satavuotias. Eikä emännälläkään ole välttämättä enää kovin tuoreita munasoluja. Kaikki eivät siitä lapsia enää vanhalla iällä niin kuin Sauli, hänelläkin tarvittiin vissiin pitkät hoidot

No voihan mies olla hyvinkin alle/noin 40v., jos lapset on tehty parikymppisenä, eli aikaa vielä miehelläkin on tehdä lapsia. Ap voi olla joku kolmekymppinen, eli hänelläkin muutama hyvä lastentekovuosi vielä edessä. Ei kaikki aloita ekan lapsen hankkimista, kun ikää on 30-40 vuotta.

(t. äiti 46v. ja lapsi 24v.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mustasukkaisia vaan ovat.

Ei vauvasta ole pakko tykätä, mutta miehesi tulisi tehdä selväksi se, että käyttäytyä silti pitää. Lapselliset raivoamiset mitättömistä asioista sekä vauvan itkusta valittaminen on tuon ikäisten jo osattava jättää pois.

Komppi tälle. Lapset EIVÄT päätä vanhempiensa lapsilukua. Isällä on oikeus siirtyä elämässään eteenpäin toistakymmentä vuotta eronsa jälkeen ja odottaa kunnioittavaa, asiallista käytöstä. Toki on ymmärrettävää, että teinit nyt eivät ylipäätänsä aina kunnioittavaan, asialliseen käytökseen pysty, mutta sen tulee olla kasvatuksen tavoite. Ja joku täällä meinasi, että vauvan myötä isä ei pysty enää samalla lailla olla isä teini-ikäisille lapsilleen, jotka tarvitsevat isäänsä vielä monta vuotta. Oletteko ihan tosissanne? Koskeeko sama mielestänne myös ydinperheitä, joissa syntyy lapsia pitkillä ikäeroilla?

Kunnioittava käytös täytyy ansaita. Ap:n mies ei sitä selvästi ole onnistunut tekemään, eikä ap myöskään.

Aikuiset tietysti päättävät perheen lapsiluvun mutta on sulaa hulluutta tehdä uusperheeseen uusia mukuloita jos ei ole aikaisempiakaan saanut kiintymään itseensä ja niiden kunnioitusta herätettyä.

Ja koska teinit eivät millään tavalla ole vauvasta saaneet päättää, vauva ei saa niiden elämää haitata millään tavalla. Ei siis häiritä nukkumista, ei mitään lapsenvahtimisen vaatimista tms, ellei teini osoita siihen mitään halua.

Asia on eri jos kyseessä on ydinperhe, mutta teinien näkökulmasta tuo lapsi on "isän uuden naisen lapsi", eli ventovieraan naisen. Ap:n tapauksessa siis. Joku toinen nainen olisi saanut teinit kiintymään itseensä ja silloin ne kiintyisivät vauvaankin. Mutta ap ja miehensä ovat epäonnistuneet roolissaan uusperheen vanhempina.

Vai että vanhempien pitää oikein ANSAITA kunnioitus. Ei ihme, että koulut ovat nykyään täynnä perseileviä lapsia ja nuoria. Kunnioitus vanhempia kohtaan on lähtökohtaisesti itsestäänselvyys, ellei vanhempi ole selkeästi toiminut väärin tai ilkeästi lapsiaan kohtaan ja täten menettänyt kunnioituksen ansaitusti. Uuden lapsen hankkiminen eron jälkeen ei lähtökohtaisesti ole tällainen synti. Tässäkään tapauksessa ketään ei ole petetty, eikä ole kiirehditty. On selvää, että teinille kuin teinille pitää välillä vääntää rautalangasta ja opettaa tuota vanhempien kunnioitusta. Naurettavaa kuvitella, että jos teini-iän hormonimyrskyissä seilaavat teinit eivät kunnioita vanhempia luonnostaan, ei heiltä voi sellaista vaatia.

Näinhän ap:n tapauksessa on nimenomaan käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Itse en aio muuttaa yhteen mieheni kanssa, vaikka tulisi vauva meille. En kaipaa yhtään draamaa, joten suostun olemaan joka toinen viikko yh. Toki mies ja lapset saavat tulla käymään, mutta lapsilla pitää olla mahdollisuus päästä karkuun, jos vauva alkaa ahdistaa.

Yhteen mennessämme puhuivat jostakin syystä jo vauvan kuolemasta vitsaillen ja nauroivat päälle. En tiedä mistä heille oli tullut ajatus päähänsä, että meille tulisi vauva. Ehkä miehen ex ja hänen uusi olivat suunnitelleet vauvaa ja lapset luulivat meidän tekevän samalla lailla.

Mistä alanuolet?

Tuohan.on hyvä ratkaisu tilanteessa, jossa lapsia hoidetaan 50/50. Äiti ja isä hoitaa heidän asiat kuten aina ennenkin. Lapsivapaalla isä hoitaa sitten uutta lasta. Toki, jos isäviikolla lapset haluaa, he voi tulla kylään.

Oletteko puhuneet teinien kanssa, haluaisivatko he asua kokonaan äitinsä luona? Mikäli ette asu kovin lähellä teinien äitiä, niin tuon ikäisille noin muutenkin on kaverit jo tärkeämpiä kuin omat vanhemmat. Ovatko siis teinien kaverit lähempänä äidin kotia kuin isän kotia? Ehkä viikko-viikko -asuminen ei enää pidemmän aikaa ole ollut teineille mieluisin asumisratkaisu ja vauvan tuleminen ja öiset heräilyt vain laukaisivat tilanteen?  Varsinkaan, jos kavereita ei voi enää  (onko joskus voinut???) tuoda teille? Olisiko teidän kaikkien kannalta paras ratkaisu, että viikko-viikko -asumisesta jo luovuttaisiin?

Vaikea uskoa, että tässä on koko totuus. Naiset ovat yleisesti ottaen hirviöitä eksänsä lapsille. Jo tuo narsistinen tyyli, millä oikeutat "omaa" lastasi, kertoo, että teillä on tosi paljon pielessä. Sääliksi käy niitä vanhempia lapsia. Annas kun arvaan: sinä olit vielä se aktiivinen osapuoli, joka hajotti heidän perheensä ja painosti miestä saamaan vielä yhden lapsen?