Lue keskustelun säännöt.
Miehen teini-ikäiset lapset eivät voi sietää uutta vauvaa.
12.02.2020 |
Teinit 16 ja 17v, vanhempansa eronneet jo kun lapset olivat aivan pieniä, me olemme olleet miehen kanssa yhdessä kolme vuotta.
Teinit asuvat joka toinen viikko äidillään ja tähän mennessä yhteiselo mennyt ok. Nyt vauvan syntymän jälkeen ei menekään enää niin hyvin. Valittavat vauvan itkua (unet katkeaa ym), osoittavat mieltään raivoamalla ihme asioista hne. Tulkitsen tän kaiken kuitenkin liittyvän vauvaan.
Mitä tämä on, ja miksi? Saavat isältään edelleen huomiota ja heistä pidetään huolta. Toki vauva vie osansa nyt, luonnollisesti.
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten ette voineet odottaa muutamaa vuotta? Kolmen vuoden päästä teinit olisivat jo maailmalla ja teillä rauha rakentaa ydinperhettä, johon kuuluu toisinaan paikalla olevat isosisarukset?
Veikkaan biologista kelloa. Jos miehellä on jo lähes täysi-ikäiset lapset, ap tuskin on enää parikymppinen. Jos haluaa saada vauvalle vielä sisaruksenkin, on ollut ehkä järkevintä tehdä ensimmäinen lapsi nyt eikä vasta 3 vuoden päästä.
Eikö vauvalla jo ole sisaruksia?
Toki, mutta vain isän puolelta. Ja ikäerokin merkittävä.
Tämä kertoo teinien arvon. Nolla. Eivät edes sisaruksia. Äidin puolelta. Ja sehän aina ratkaisee.
Pitäähän lapsen saada sisaruksia, äidin puolelta.
Ei kyse ole mistään teinien arvosta. Tuolla vauvalla ei tule olemaan ensimmäistäkään muistikuvaa ajasta, jolloin asui isompien sisarustensa kanssa samassa kodissa. Hänellä ei tule olemaan ensimmäistäkään yhteistä lapsuusmuistoa, koska kun hän on iässä, jossa tapahtuneita asioita myöhemmin jo muistaa, hänen isomman sisaruksensa ovat jo aikuisia. Hän jää tavallaan vanhempiensa ainoaksi lapseksi, koska kaikki muut hänen peheenjäsenensä ovat aikuisia Häneltä jää kokematta ja oppimatta sisaruksen kanssa jakaminen, sisaruksen kanssa kinasteleminen, sisaruksen kanssa leikkiminen jne. Teinit ovat toki hänen sisaruksiaan, mutta lapsen näkökulmasta enemmän tädin tai sedän roolissa kuin sisaruksen roolissa.
Sitäpaitsi saattaahan ap:kin haluta enemmän kuin yhden lapsen. Teinithän eivät ole hänen lapsiaan.
Jos aplla sama asenne ei yllätä ettei teinitkään tunne mitään kiintymystä vauvaa kohtaan.
Ne teinit nyt vaan valitettavasti on jo melkein eri sukupolvea. Mulle ainakin on ollut tärkeää, että mulla on sisko. Siis sisko, jonka kanssa oltiin samaan aikaan lapsia. Aikuisenakin on ollut hauskaa katsoa vanhoja valokuvia ja muistella jotain juttuja lapsuudesta. Naurettu makeasti, kun muistettu, miten kumpikin yritti salata jonkun yhteisen kolttosen vanhemmilta ja mitä siitä sitten seurasikaan. Kaikesta tällaisesta ainoa lapsi tai lapsi, jonka sisarukset ovat jo aikuisia, jää paitsi.
Suomessa ja muualla maailmalla on paljon lapsia joilla ei ole sisaruksia ja ihan he kaikki siitä selviävät.
Jos ap itse ei pidä teinejä vauvan sisaruksina niin siinä se tulee, eivät hekään niin tunne eivätkä vauvasta välitä. Silloin täysin ymmärrettävää että yöheräily ottaa hyvin paljon päähän kun sen syynä on vain joku randomvauva.
Tottakai selviää. Maailmalla on paljon lapsia, joilla ei ole vanhempiakaan ja silti selviävät. Ei tässä ollutkaan kyse siitä, että lapsi jotenkin selviää jostain vaan siitä, että lapsuudessa sisarus on rikkaus, joka ainoalta lapselta tai lapselta, jonka sisarukset ovat jo aikuisia, puuttuu. Näillä kahdella teinillä sellainen sisarus on, mutta vauvalla ei ole. Miksi tämä vauva ei saisi kokea samaa iloa (ja riesaa), mikä sisaruksesta on? Miksi juuri hänen pitäisi tyytyä vähempään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ollenkaan juolahtanut mieleen, että se vauvan taloon tulo on niille teineille ihan yhtä iso muutos elämään, kuin teilläkin ? Teini ei ole aikuinen ja ei käsittele asioita kuin aikuinen. Aikuisen tehtävä on olla se aikuinen ja keskustella rauhallisesti asioista ja ottaa tosissaan myös se teinien huoli nukkumisesta ja muusta. Tästä saa valitettavasti sen kuvan, että mitään ei ole vaivauduttu puhumaan teinien kanssa, vaan vain itsekkäästi päätetty, että nyt tehdään lapsi ja teinit saavat luvan sopeutua.
Ja jälleen ihmetellään nuorten ihmisten mielenterveysongelmia. Minä en ihmettele yhtään, kun jatkuvasti tulee näitä isoja elämänmullistuksia nimenomaan nuorten elämään. Odottakaa hitto soikoon, että ne lähes aikuiset lapset lentävät pesästä ja lisääntykää sen jälkeen kuin kanit jos haluatte.
Tuolla aiemmin kirjoitettiin, että joku on yh miehen lapsiajat ja mies paikalla sitten omilla lapsivapailla. Lapset tervetulleita, jos vartavasten haluavat. Mitä väärää siinä on? Käy ihmiset pitkillä työrupeamillakin, vaikkaon perhettä. Tuollainen järjestely ei vaikuttaisi lapsiin mitenkää. Saisivat itse päättää suhteestaan vauvaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten ette voineet odottaa muutamaa vuotta? Kolmen vuoden päästä teinit olisivat jo maailmalla ja teillä rauha rakentaa ydinperhettä, johon kuuluu toisinaan paikalla olevat isosisarukset?
Veikkaan biologista kelloa. Jos miehellä on jo lähes täysi-ikäiset lapset, ap tuskin on enää parikymppinen. Jos haluaa saada vauvalle vielä sisaruksenkin, on ollut ehkä järkevintä tehdä ensimmäinen lapsi nyt eikä vasta 3 vuoden päästä.
Eikö vauvalla jo ole sisaruksia?
Perinnönjaossa viimeistään on, vaikka miehen aikaisempia lapsia muuten ei muistetakaan sisaruksiksi :)
Niin, isän perinönjaossa, ei äidin.
Nimenomaan. Ap:n tarinassahan ruikutettiin miehen teineistä. Samalla perinnönjaolla ovat miehen kuoleman jälkeen näiden muiden kersojen kanssa vaikka uusiovaimoa se vituttaisikin. Eli puolisisaruksiksi lasketaan vaikka uusiovaimo ei näin laskisi.
Miksi uusvaimo laskisi miehen lapset sisaruksiksi? Kun hän kuolee, menee perintö 100 % omalle lapselleen.
Idiootti. Älä ainakaan lisäänny enää.
Ei koskaan tiedä. Olen vasta 54 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten ette voineet odottaa muutamaa vuotta? Kolmen vuoden päästä teinit olisivat jo maailmalla ja teillä rauha rakentaa ydinperhettä, johon kuuluu toisinaan paikalla olevat isosisarukset?
Veikkaan biologista kelloa. Jos miehellä on jo lähes täysi-ikäiset lapset, ap tuskin on enää parikymppinen. Jos haluaa saada vauvalle vielä sisaruksenkin, on ollut ehkä järkevintä tehdä ensimmäinen lapsi nyt eikä vasta 3 vuoden päästä.
Eikö vauvalla jo ole sisaruksia?
Toki, mutta vain isän puolelta. Ja ikäerokin merkittävä.
Tämä kertoo teinien arvon. Nolla. Eivät edes sisaruksia. Äidin puolelta. Ja sehän aina ratkaisee.
Pitäähän lapsen saada sisaruksia, äidin puolelta.
Ei kyse ole mistään teinien arvosta. Tuolla vauvalla ei tule olemaan ensimmäistäkään muistikuvaa ajasta, jolloin asui isompien sisarustensa kanssa samassa kodissa. Hänellä ei tule olemaan ensimmäistäkään yhteistä lapsuusmuistoa, koska kun hän on iässä, jossa tapahtuneita asioita myöhemmin jo muistaa, hänen isomman sisaruksensa ovat jo aikuisia. Hän jää tavallaan vanhempiensa ainoaksi lapseksi, koska kaikki muut hänen peheenjäsenensä ovat aikuisia Häneltä jää kokematta ja oppimatta sisaruksen kanssa jakaminen, sisaruksen kanssa kinasteleminen, sisaruksen kanssa leikkiminen jne. Teinit ovat toki hänen sisaruksiaan, mutta lapsen näkökulmasta enemmän tädin tai sedän roolissa kuin sisaruksen roolissa.
Sitäpaitsi saattaahan ap:kin haluta enemmän kuin yhden lapsen. Teinithän eivät ole hänen lapsiaan.
Jos aplla sama asenne ei yllätä ettei teinitkään tunne mitään kiintymystä vauvaa kohtaan.
Ne teinit nyt vaan valitettavasti on jo melkein eri sukupolvea. Mulle ainakin on ollut tärkeää, että mulla on sisko. Siis sisko, jonka kanssa oltiin samaan aikaan lapsia. Aikuisenakin on ollut hauskaa katsoa vanhoja valokuvia ja muistella jotain juttuja lapsuudesta. Naurettu makeasti, kun muistettu, miten kumpikin yritti salata jonkun yhteisen kolttosen vanhemmilta ja mitä siitä sitten seurasikaan. Kaikesta tällaisesta ainoa lapsi tai lapsi, jonka sisarukset ovat jo aikuisia, jää paitsi.
Suomessa ja muualla maailmalla on paljon lapsia joilla ei ole sisaruksia ja ihan he kaikki siitä selviävät.
Jos ap itse ei pidä teinejä vauvan sisaruksina niin siinä se tulee, eivät hekään niin tunne eivätkä vauvasta välitä. Silloin täysin ymmärrettävää että yöheräily ottaa hyvin paljon päähän kun sen syynä on vain joku randomvauva.Mistä revitte sen, että ap:n asenne vaikuttaisi asiaan?
Minun lapsillani on isänsä luona uusperhe, jota he ovat yrittäneet monta vuotta änkeä ydinperheen muottiin. Isä selitti lapsillemme, kuinka tärkeitä uuden puolison samanikäiset lapset tulevat heille olemaan, ”koska ovat perhettä”. Uusi vaimo oli samaa mieltä. Ja tekivät yhteisen lapsen, joka ”on tosi, tosi tärkeä kaikille”.
Nyt lapsemme ovat jo aikuisia, eivätkä ole enää vuosiin nähneet sen enempää velipuoltaan kuin isän vaimon lapsia. Ja takuulla syynä ei ole äitipuolen asenne.
Kyse on asenteesta, ei siitä mitä lapsille selitetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten ette voineet odottaa muutamaa vuotta? Kolmen vuoden päästä teinit olisivat jo maailmalla ja teillä rauha rakentaa ydinperhettä, johon kuuluu toisinaan paikalla olevat isosisarukset?
Veikkaan biologista kelloa. Jos miehellä on jo lähes täysi-ikäiset lapset, ap tuskin on enää parikymppinen. Jos haluaa saada vauvalle vielä sisaruksenkin, on ollut ehkä järkevintä tehdä ensimmäinen lapsi nyt eikä vasta 3 vuoden päästä.
Eikö vauvalla jo ole sisaruksia?
Toki, mutta vain isän puolelta. Ja ikäerokin merkittävä.
Tämä kertoo teinien arvon. Nolla. Eivät edes sisaruksia. Äidin puolelta. Ja sehän aina ratkaisee.
Pitäähän lapsen saada sisaruksia, äidin puolelta.
Ei kyse ole mistään teinien arvosta. Tuolla vauvalla ei tule olemaan ensimmäistäkään muistikuvaa ajasta, jolloin asui isompien sisarustensa kanssa samassa kodissa. Hänellä ei tule olemaan ensimmäistäkään yhteistä lapsuusmuistoa, koska kun hän on iässä, jossa tapahtuneita asioita myöhemmin jo muistaa, hänen isomman sisaruksensa ovat jo aikuisia. Hän jää tavallaan vanhempiensa ainoaksi lapseksi, koska kaikki muut hänen peheenjäsenensä ovat aikuisia Häneltä jää kokematta ja oppimatta sisaruksen kanssa jakaminen, sisaruksen kanssa kinasteleminen, sisaruksen kanssa leikkiminen jne. Teinit ovat toki hänen sisaruksiaan, mutta lapsen näkökulmasta enemmän tädin tai sedän roolissa kuin sisaruksen roolissa.
Sitäpaitsi saattaahan ap:kin haluta enemmän kuin yhden lapsen. Teinithän eivät ole hänen lapsiaan.
Jos aplla sama asenne ei yllätä ettei teinitkään tunne mitään kiintymystä vauvaa kohtaan.
Ne teinit nyt vaan valitettavasti on jo melkein eri sukupolvea. Mulle ainakin on ollut tärkeää, että mulla on sisko. Siis sisko, jonka kanssa oltiin samaan aikaan lapsia. Aikuisenakin on ollut hauskaa katsoa vanhoja valokuvia ja muistella jotain juttuja lapsuudesta. Naurettu makeasti, kun muistettu, miten kumpikin yritti salata jonkun yhteisen kolttosen vanhemmilta ja mitä siitä sitten seurasikaan. Kaikesta tällaisesta ainoa lapsi tai lapsi, jonka sisarukset ovat jo aikuisia, jää paitsi.
Suomessa ja muualla maailmalla on paljon lapsia joilla ei ole sisaruksia ja ihan he kaikki siitä selviävät.
Jos ap itse ei pidä teinejä vauvan sisaruksina niin siinä se tulee, eivät hekään niin tunne eivätkä vauvasta välitä. Silloin täysin ymmärrettävää että yöheräily ottaa hyvin paljon päähän kun sen syynä on vain joku randomvauva.Mistä revitte sen, että ap:n asenne vaikuttaisi asiaan?
Minun lapsillani on isänsä luona uusperhe, jota he ovat yrittäneet monta vuotta änkeä ydinperheen muottiin. Isä selitti lapsillemme, kuinka tärkeitä uuden puolison samanikäiset lapset tulevat heille olemaan, ”koska ovat perhettä”. Uusi vaimo oli samaa mieltä. Ja tekivät yhteisen lapsen, joka ”on tosi, tosi tärkeä kaikille”.
Nyt lapsemme ovat jo aikuisia, eivätkä ole enää vuosiin nähneet sen enempää velipuoltaan kuin isän vaimon lapsia. Ja takuulla syynä ei ole äitipuolen asenne.
Kyse on asenteesta, ei siitä mitä lapsille selitetään.
Toistan: asenne oli juuri tuo ”me olemme nyt perhe”. Niin monta vuotta sitä sivusta seurasin, monesta eri kulmasta, että tiedän kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten ette voineet odottaa muutamaa vuotta? Kolmen vuoden päästä teinit olisivat jo maailmalla ja teillä rauha rakentaa ydinperhettä, johon kuuluu toisinaan paikalla olevat isosisarukset?
Veikkaan biologista kelloa. Jos miehellä on jo lähes täysi-ikäiset lapset, ap tuskin on enää parikymppinen. Jos haluaa saada vauvalle vielä sisaruksenkin, on ollut ehkä järkevintä tehdä ensimmäinen lapsi nyt eikä vasta 3 vuoden päästä.
Eikö vauvalla jo ole sisaruksia?
Toki, mutta vain isän puolelta. Ja ikäerokin merkittävä.
Tämä kertoo teinien arvon. Nolla. Eivät edes sisaruksia. Äidin puolelta. Ja sehän aina ratkaisee.
Pitäähän lapsen saada sisaruksia, äidin puolelta.
Ei kyse ole mistään teinien arvosta. Tuolla vauvalla ei tule olemaan ensimmäistäkään muistikuvaa ajasta, jolloin asui isompien sisarustensa kanssa samassa kodissa. Hänellä ei tule olemaan ensimmäistäkään yhteistä lapsuusmuistoa, koska kun hän on iässä, jossa tapahtuneita asioita myöhemmin jo muistaa, hänen isomman sisaruksensa ovat jo aikuisia. Hän jää tavallaan vanhempiensa ainoaksi lapseksi, koska kaikki muut hänen peheenjäsenensä ovat aikuisia Häneltä jää kokematta ja oppimatta sisaruksen kanssa jakaminen, sisaruksen kanssa kinasteleminen, sisaruksen kanssa leikkiminen jne. Teinit ovat toki hänen sisaruksiaan, mutta lapsen näkökulmasta enemmän tädin tai sedän roolissa kuin sisaruksen roolissa.
Sitäpaitsi saattaahan ap:kin haluta enemmän kuin yhden lapsen. Teinithän eivät ole hänen lapsiaan.
Jos aplla sama asenne ei yllätä ettei teinitkään tunne mitään kiintymystä vauvaa kohtaan.
Ne teinit nyt vaan valitettavasti on jo melkein eri sukupolvea. Mulle ainakin on ollut tärkeää, että mulla on sisko. Siis sisko, jonka kanssa oltiin samaan aikaan lapsia. Aikuisenakin on ollut hauskaa katsoa vanhoja valokuvia ja muistella jotain juttuja lapsuudesta. Naurettu makeasti, kun muistettu, miten kumpikin yritti salata jonkun yhteisen kolttosen vanhemmilta ja mitä siitä sitten seurasikaan. Kaikesta tällaisesta ainoa lapsi tai lapsi, jonka sisarukset ovat jo aikuisia, jää paitsi.
Suomessa ja muualla maailmalla on paljon lapsia joilla ei ole sisaruksia ja ihan he kaikki siitä selviävät.
Jos ap itse ei pidä teinejä vauvan sisaruksina niin siinä se tulee, eivät hekään niin tunne eivätkä vauvasta välitä. Silloin täysin ymmärrettävää että yöheräily ottaa hyvin paljon päähän kun sen syynä on vain joku randomvauva.Mistä revitte sen, että ap:n asenne vaikuttaisi asiaan?
Minun lapsillani on isänsä luona uusperhe, jota he ovat yrittäneet monta vuotta änkeä ydinperheen muottiin. Isä selitti lapsillemme, kuinka tärkeitä uuden puolison samanikäiset lapset tulevat heille olemaan, ”koska ovat perhettä”. Uusi vaimo oli samaa mieltä. Ja tekivät yhteisen lapsen, joka ”on tosi, tosi tärkeä kaikille”.
Nyt lapsemme ovat jo aikuisia, eivätkä ole enää vuosiin nähneet sen enempää velipuoltaan kuin isän vaimon lapsia. Ja takuulla syynä ei ole äitipuolen asenne.
Tietysti apn asenteella on väliä. Jos hän on heti rantauduttuaan ja ennen sitä ollut sitä mieltä ettei miehen lapset ole hänen lapsensa sisaruksia eivätkä mitenkään hänen lapsiaan eivät ne teinit ala jostain taikaiskusta rakastaa vauvaa vaan se on heille vain riesa joka ei anna nukkua kun väsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten ette voineet odottaa muutamaa vuotta? Kolmen vuoden päästä teinit olisivat jo maailmalla ja teillä rauha rakentaa ydinperhettä, johon kuuluu toisinaan paikalla olevat isosisarukset?
Veikkaan biologista kelloa. Jos miehellä on jo lähes täysi-ikäiset lapset, ap tuskin on enää parikymppinen. Jos haluaa saada vauvalle vielä sisaruksenkin, on ollut ehkä järkevintä tehdä ensimmäinen lapsi nyt eikä vasta 3 vuoden päästä.
Eikö vauvalla jo ole sisaruksia?
Toki, mutta vain isän puolelta. Ja ikäerokin merkittävä.
Tämä kertoo teinien arvon. Nolla. Eivät edes sisaruksia. Äidin puolelta. Ja sehän aina ratkaisee.
Pitäähän lapsen saada sisaruksia, äidin puolelta.
Ei kyse ole mistään teinien arvosta. Tuolla vauvalla ei tule olemaan ensimmäistäkään muistikuvaa ajasta, jolloin asui isompien sisarustensa kanssa samassa kodissa. Hänellä ei tule olemaan ensimmäistäkään yhteistä lapsuusmuistoa, koska kun hän on iässä, jossa tapahtuneita asioita myöhemmin jo muistaa, hänen isomman sisaruksensa ovat jo aikuisia. Hän jää tavallaan vanhempiensa ainoaksi lapseksi, koska kaikki muut hänen peheenjäsenensä ovat aikuisia Häneltä jää kokematta ja oppimatta sisaruksen kanssa jakaminen, sisaruksen kanssa kinasteleminen, sisaruksen kanssa leikkiminen jne. Teinit ovat toki hänen sisaruksiaan, mutta lapsen näkökulmasta enemmän tädin tai sedän roolissa kuin sisaruksen roolissa.
Sitäpaitsi saattaahan ap:kin haluta enemmän kuin yhden lapsen. Teinithän eivät ole hänen lapsiaan.
Jos aplla sama asenne ei yllätä ettei teinitkään tunne mitään kiintymystä vauvaa kohtaan.
Ne teinit nyt vaan valitettavasti on jo melkein eri sukupolvea. Mulle ainakin on ollut tärkeää, että mulla on sisko. Siis sisko, jonka kanssa oltiin samaan aikaan lapsia. Aikuisenakin on ollut hauskaa katsoa vanhoja valokuvia ja muistella jotain juttuja lapsuudesta. Naurettu makeasti, kun muistettu, miten kumpikin yritti salata jonkun yhteisen kolttosen vanhemmilta ja mitä siitä sitten seurasikaan. Kaikesta tällaisesta ainoa lapsi tai lapsi, jonka sisarukset ovat jo aikuisia, jää paitsi.
Suomessa ja muualla maailmalla on paljon lapsia joilla ei ole sisaruksia ja ihan he kaikki siitä selviävät.
Jos ap itse ei pidä teinejä vauvan sisaruksina niin siinä se tulee, eivät hekään niin tunne eivätkä vauvasta välitä. Silloin täysin ymmärrettävää että yöheräily ottaa hyvin paljon päähän kun sen syynä on vain joku randomvauva.Mistä revitte sen, että ap:n asenne vaikuttaisi asiaan?
Minun lapsillani on isänsä luona uusperhe, jota he ovat yrittäneet monta vuotta änkeä ydinperheen muottiin. Isä selitti lapsillemme, kuinka tärkeitä uuden puolison samanikäiset lapset tulevat heille olemaan, ”koska ovat perhettä”. Uusi vaimo oli samaa mieltä. Ja tekivät yhteisen lapsen, joka ”on tosi, tosi tärkeä kaikille”.
Nyt lapsemme ovat jo aikuisia, eivätkä ole enää vuosiin nähneet sen enempää velipuoltaan kuin isän vaimon lapsia. Ja takuulla syynä ei ole äitipuolen asenne.
Tietysti apn asenteella on väliä. Jos hän on heti rantauduttuaan ja ennen sitä ollut sitä mieltä ettei miehen lapset ole hänen lapsensa sisaruksia eivätkä mitenkään hänen lapsiaan eivät ne teinit ala jostain taikaiskusta rakastaa vauvaa vaan se on heille vain riesa joka ei anna nukkua kun väsyttää.
Toistan sinullekin itseäni: eksäni uudella puolisolla ei ollut sitä asennetta. Ja silti lapseni eivät ole kiintyneitä puolisisaruksiinsa.
Siis minä _tiedän_ tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten ette voineet odottaa muutamaa vuotta? Kolmen vuoden päästä teinit olisivat jo maailmalla ja teillä rauha rakentaa ydinperhettä, johon kuuluu toisinaan paikalla olevat isosisarukset?
Veikkaan biologista kelloa. Jos miehellä on jo lähes täysi-ikäiset lapset, ap tuskin on enää parikymppinen. Jos haluaa saada vauvalle vielä sisaruksenkin, on ollut ehkä järkevintä tehdä ensimmäinen lapsi nyt eikä vasta 3 vuoden päästä.
Eikö vauvalla jo ole sisaruksia?
Toki, mutta vain isän puolelta. Ja ikäerokin merkittävä.
Tämä kertoo teinien arvon. Nolla. Eivät edes sisaruksia. Äidin puolelta. Ja sehän aina ratkaisee.
Pitäähän lapsen saada sisaruksia, äidin puolelta.
Ei kyse ole mistään teinien arvosta. Tuolla vauvalla ei tule olemaan ensimmäistäkään muistikuvaa ajasta, jolloin asui isompien sisarustensa kanssa samassa kodissa. Hänellä ei tule olemaan ensimmäistäkään yhteistä lapsuusmuistoa, koska kun hän on iässä, jossa tapahtuneita asioita myöhemmin jo muistaa, hänen isomman sisaruksensa ovat jo aikuisia. Hän jää tavallaan vanhempiensa ainoaksi lapseksi, koska kaikki muut hänen peheenjäsenensä ovat aikuisia Häneltä jää kokematta ja oppimatta sisaruksen kanssa jakaminen, sisaruksen kanssa kinasteleminen, sisaruksen kanssa leikkiminen jne. Teinit ovat toki hänen sisaruksiaan, mutta lapsen näkökulmasta enemmän tädin tai sedän roolissa kuin sisaruksen roolissa.
Sitäpaitsi saattaahan ap:kin haluta enemmän kuin yhden lapsen. Teinithän eivät ole hänen lapsiaan.
Jos aplla sama asenne ei yllätä ettei teinitkään tunne mitään kiintymystä vauvaa kohtaan.
Ne teinit nyt vaan valitettavasti on jo melkein eri sukupolvea. Mulle ainakin on ollut tärkeää, että mulla on sisko. Siis sisko, jonka kanssa oltiin samaan aikaan lapsia. Aikuisenakin on ollut hauskaa katsoa vanhoja valokuvia ja muistella jotain juttuja lapsuudesta. Naurettu makeasti, kun muistettu, miten kumpikin yritti salata jonkun yhteisen kolttosen vanhemmilta ja mitä siitä sitten seurasikaan. Kaikesta tällaisesta ainoa lapsi tai lapsi, jonka sisarukset ovat jo aikuisia, jää paitsi.
Suomessa ja muualla maailmalla on paljon lapsia joilla ei ole sisaruksia ja ihan he kaikki siitä selviävät.
Jos ap itse ei pidä teinejä vauvan sisaruksina niin siinä se tulee, eivät hekään niin tunne eivätkä vauvasta välitä. Silloin täysin ymmärrettävää että yöheräily ottaa hyvin paljon päähän kun sen syynä on vain joku randomvauva.Mistä revitte sen, että ap:n asenne vaikuttaisi asiaan?
Minun lapsillani on isänsä luona uusperhe, jota he ovat yrittäneet monta vuotta änkeä ydinperheen muottiin. Isä selitti lapsillemme, kuinka tärkeitä uuden puolison samanikäiset lapset tulevat heille olemaan, ”koska ovat perhettä”. Uusi vaimo oli samaa mieltä. Ja tekivät yhteisen lapsen, joka ”on tosi, tosi tärkeä kaikille”.
Nyt lapsemme ovat jo aikuisia, eivätkä ole enää vuosiin nähneet sen enempää velipuoltaan kuin isän vaimon lapsia. Ja takuulla syynä ei ole äitipuolen asenne.
Tietysti apn asenteella on väliä. Jos hän on heti rantauduttuaan ja ennen sitä ollut sitä mieltä ettei miehen lapset ole hänen lapsensa sisaruksia eivätkä mitenkään hänen lapsiaan eivät ne teinit ala jostain taikaiskusta rakastaa vauvaa vaan se on heille vain riesa joka ei anna nukkua kun väsyttää.
Toistan sinullekin itseäni: eksäni uudella puolisolla ei ollut sitä asennetta. Ja silti lapseni eivät ole kiintyneitä puolisisaruksiinsa.
Siis minä _tiedän_ tämän.
Sinun perhetilanteellasi ei ole väliä koska se ei ole ollenkaan sama kuin apn. Ihan päivän selvä asia ettei ne teinit tunne mitään vauvaa kohtaan joka on vain jonkun naisen lapsi eikä heidän sisarus tai äitipuolen.
Penikat kuriin. Niin kauan kun asuvat isällään, niin pitää käyttäytyä! Naurettavaa käytöstä melkein täysi-ikäisiltä kiukutella kuin 8-vuotiaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten ette voineet odottaa muutamaa vuotta? Kolmen vuoden päästä teinit olisivat jo maailmalla ja teillä rauha rakentaa ydinperhettä, johon kuuluu toisinaan paikalla olevat isosisarukset?
Veikkaan biologista kelloa. Jos miehellä on jo lähes täysi-ikäiset lapset, ap tuskin on enää parikymppinen. Jos haluaa saada vauvalle vielä sisaruksenkin, on ollut ehkä järkevintä tehdä ensimmäinen lapsi nyt eikä vasta 3 vuoden päästä.
Eikö vauvalla jo ole sisaruksia?
Toki, mutta vain isän puolelta. Ja ikäerokin merkittävä.
Tämä kertoo teinien arvon. Nolla. Eivät edes sisaruksia. Äidin puolelta. Ja sehän aina ratkaisee.
Pitäähän lapsen saada sisaruksia, äidin puolelta.
Ei kyse ole mistään teinien arvosta. Tuolla vauvalla ei tule olemaan ensimmäistäkään muistikuvaa ajasta, jolloin asui isompien sisarustensa kanssa samassa kodissa. Hänellä ei tule olemaan ensimmäistäkään yhteistä lapsuusmuistoa, koska kun hän on iässä, jossa tapahtuneita asioita myöhemmin jo muistaa, hänen isomman sisaruksensa ovat jo aikuisia. Hän jää tavallaan vanhempiensa ainoaksi lapseksi, koska kaikki muut hänen peheenjäsenensä ovat aikuisia Häneltä jää kokematta ja oppimatta sisaruksen kanssa jakaminen, sisaruksen kanssa kinasteleminen, sisaruksen kanssa leikkiminen jne. Teinit ovat toki hänen sisaruksiaan, mutta lapsen näkökulmasta enemmän tädin tai sedän roolissa kuin sisaruksen roolissa.
Sitäpaitsi saattaahan ap:kin haluta enemmän kuin yhden lapsen. Teinithän eivät ole hänen lapsiaan.
Jos aplla sama asenne ei yllätä ettei teinitkään tunne mitään kiintymystä vauvaa kohtaan.
Ne teinit nyt vaan valitettavasti on jo melkein eri sukupolvea. Mulle ainakin on ollut tärkeää, että mulla on sisko. Siis sisko, jonka kanssa oltiin samaan aikaan lapsia. Aikuisenakin on ollut hauskaa katsoa vanhoja valokuvia ja muistella jotain juttuja lapsuudesta. Naurettu makeasti, kun muistettu, miten kumpikin yritti salata jonkun yhteisen kolttosen vanhemmilta ja mitä siitä sitten seurasikaan. Kaikesta tällaisesta ainoa lapsi tai lapsi, jonka sisarukset ovat jo aikuisia, jää paitsi.
Suomessa ja muualla maailmalla on paljon lapsia joilla ei ole sisaruksia ja ihan he kaikki siitä selviävät.
Jos ap itse ei pidä teinejä vauvan sisaruksina niin siinä se tulee, eivät hekään niin tunne eivätkä vauvasta välitä. Silloin täysin ymmärrettävää että yöheräily ottaa hyvin paljon päähän kun sen syynä on vain joku randomvauva.Mistä revitte sen, että ap:n asenne vaikuttaisi asiaan?
Minun lapsillani on isänsä luona uusperhe, jota he ovat yrittäneet monta vuotta änkeä ydinperheen muottiin. Isä selitti lapsillemme, kuinka tärkeitä uuden puolison samanikäiset lapset tulevat heille olemaan, ”koska ovat perhettä”. Uusi vaimo oli samaa mieltä. Ja tekivät yhteisen lapsen, joka ”on tosi, tosi tärkeä kaikille”.
Nyt lapsemme ovat jo aikuisia, eivätkä ole enää vuosiin nähneet sen enempää velipuoltaan kuin isän vaimon lapsia. Ja takuulla syynä ei ole äitipuolen asenne.
Kyse on asenteesta, ei siitä mitä lapsille selitetään.
Toistan: asenne oli juuri tuo ”me olemme nyt perhe”. Niin monta vuotta sitä sivusta seurasin, monesta eri kulmasta, että tiedän kyllä.
Se että aletaan lapsille selittää mitä heidän kuuluu tuntea ei ole asenne vaan pelkää puhetta. Vamhemmat näyttävät omalla mallillaan asenteen, jos äitipuoli ei itse osaa välittää lapsista eivät hekään ala välittää hänestä ja hänen lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Penikat kuriin. Niin kauan kun asuvat isällään, niin pitää käyttäytyä! Naurettavaa käytöstä melkein täysi-ikäisiltä kiukutella kuin 8-vuotiaat.
Teinit kiukuttelee jopa silloin kun ovat saaneet nukkua kunnolla. Ap vauvoineen ulos talosta jos ei osaa olla aikuinen ja suhtautua tähän faktaan sen mukaisesti. Ja vauva ennen teini-ikää huostaan, ap ei ole kykenevä hänestä huolehtimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Penikat kuriin. Niin kauan kun asuvat isällään, niin pitää käyttäytyä! Naurettavaa käytöstä melkein täysi-ikäisiltä kiukutella kuin 8-vuotiaat.
Mulle tuli mieleen, että teinien kiukuttelu saattaa olla ihan tarkoituksellista. Entä, jos he haluaisivatkin asua kokonaan äidillään? Isä ei ole ehkä ollut halukas luopumaan vuoroviikkoasumisesta, mutta heittäytymällä hankaliksi isä saattaisi muuttaa mielensä? Varsinkin, kun nyt on vauvakin talossa.
Olin itse teininä uusperheessä jonne tuli vauva. En minä vauvaa inhonnut, se oli ihana, vaan ihosin sitä että minun piti hoitaa sitä niin usein!!! Kavereita ei saanut kutsua kotiin koska vauva ja ulkona ei saanut olla myöhään koska vauva herää jos ovi käy, myöhään ei saa nukkua koska täytyy auttaa vauvan kanssa. Muut kaverit sai elää ja olla paljon vapaammin kuin minä. Ja minä en sitä vauvaa halunnut enkä tehnyt, ja silti hoitovastuita vieritettiin minulle päivittäin. Jos yritin kieltäytyä, mulle raivottiin että niin kauan kun elän heidän kattonsa alla niin on pakko auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovin suurta älykkyysosamäärää ei tarvitse ymmärtääkseen, että teinit tarvitsevat unta eikä vauvan itkuun yöllä herääminen siihen auta.
Ja univaikeuksista seuraa ärtyneisyys, kuten kaikki varmasti tietävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten ette voineet odottaa muutamaa vuotta? Kolmen vuoden päästä teinit olisivat jo maailmalla ja teillä rauha rakentaa ydinperhettä, johon kuuluu toisinaan paikalla olevat isosisarukset?
Veikkaan biologista kelloa. Jos miehellä on jo lähes täysi-ikäiset lapset, ap tuskin on enää parikymppinen. Jos haluaa saada vauvalle vielä sisaruksenkin, on ollut ehkä järkevintä tehdä ensimmäinen lapsi nyt eikä vasta 3 vuoden päästä.
Eikö vauvalla jo ole sisaruksia?
Toki, mutta vain isän puolelta. Ja ikäerokin merkittävä.
Tämä kertoo teinien arvon. Nolla. Eivät edes sisaruksia. Äidin puolelta. Ja sehän aina ratkaisee.
Pitäähän lapsen saada sisaruksia, äidin puolelta.
Ei kyse ole mistään teinien arvosta. Tuolla vauvalla ei tule olemaan ensimmäistäkään muistikuvaa ajasta, jolloin asui isompien sisarustensa kanssa samassa kodissa. Hänellä ei tule olemaan ensimmäistäkään yhteistä lapsuusmuistoa, koska kun hän on iässä, jossa tapahtuneita asioita myöhemmin jo muistaa, hänen isomman sisaruksensa ovat jo aikuisia. Hän jää tavallaan vanhempiensa ainoaksi lapseksi, koska kaikki muut hänen peheenjäsenensä ovat aikuisia Häneltä jää kokematta ja oppimatta sisaruksen kanssa jakaminen, sisaruksen kanssa kinasteleminen, sisaruksen kanssa leikkiminen jne. Teinit ovat toki hänen sisaruksiaan, mutta lapsen näkökulmasta enemmän tädin tai sedän roolissa kuin sisaruksen roolissa.
Sitäpaitsi saattaahan ap:kin haluta enemmän kuin yhden lapsen. Teinithän eivät ole hänen lapsiaan.
Jos aplla sama asenne ei yllätä ettei teinitkään tunne mitään kiintymystä vauvaa kohtaan.
Ne teinit nyt vaan valitettavasti on jo melkein eri sukupolvea. Mulle ainakin on ollut tärkeää, että mulla on sisko. Siis sisko, jonka kanssa oltiin samaan aikaan lapsia. Aikuisenakin on ollut hauskaa katsoa vanhoja valokuvia ja muistella jotain juttuja lapsuudesta. Naurettu makeasti, kun muistettu, miten kumpikin yritti salata jonkun yhteisen kolttosen vanhemmilta ja mitä siitä sitten seurasikaan. Kaikesta tällaisesta ainoa lapsi tai lapsi, jonka sisarukset ovat jo aikuisia, jää paitsi.
Suomessa ja muualla maailmalla on paljon lapsia joilla ei ole sisaruksia ja ihan he kaikki siitä selviävät.
Jos ap itse ei pidä teinejä vauvan sisaruksina niin siinä se tulee, eivät hekään niin tunne eivätkä vauvasta välitä. Silloin täysin ymmärrettävää että yöheräily ottaa hyvin paljon päähän kun sen syynä on vain joku randomvauva.Mistä revitte sen, että ap:n asenne vaikuttaisi asiaan?
Minun lapsillani on isänsä luona uusperhe, jota he ovat yrittäneet monta vuotta änkeä ydinperheen muottiin. Isä selitti lapsillemme, kuinka tärkeitä uuden puolison samanikäiset lapset tulevat heille olemaan, ”koska ovat perhettä”. Uusi vaimo oli samaa mieltä. Ja tekivät yhteisen lapsen, joka ”on tosi, tosi tärkeä kaikille”.
Nyt lapsemme ovat jo aikuisia, eivätkä ole enää vuosiin nähneet sen enempää velipuoltaan kuin isän vaimon lapsia. Ja takuulla syynä ei ole äitipuolen asenne.
Kyse on asenteesta, ei siitä mitä lapsille selitetään.
Toistan: asenne oli juuri tuo ”me olemme nyt perhe”. Niin monta vuotta sitä sivusta seurasin, monesta eri kulmasta, että tiedän kyllä.
Se että aletaan lapsille selittää mitä heidän kuuluu tuntea ei ole asenne vaan pelkää puhetta. Vamhemmat näyttävät omalla mallillaan asenteen, jos äitipuoli ei itse osaa välittää lapsista eivät hekään ala välittää hänestä ja hänen lapsista.
Väitän, ettei kukaan äitipuoli ole enempää välittänyt lapsipuolistaan kuin eksäni uusi. Eikä minun lapseni koskaan kritisoineet äitipuolta. En tietenkään itse ollut nurkissa, mutta mitään pahaa enkä välinpitämätöntä ikinä hänestä kuullut.
SILTI he eivät ole itse kiinnostuneet sisarpuolistaan.
Vierailija kirjoitti:
Teinit harvemmin pitää vauvoista.
Kyllä minä ainakin teininä pidin. Ja luulisin kaikkien teinien pitävän, elleivät sitten ole ihmisvihaajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinit harvemmin pitää vauvoista.
Kyllä minä ainakin teininä pidin. Ja luulisin kaikkien teinien pitävän, elleivät sitten ole ihmisvihaajia.
Koska sä olet tyttö. Tytöt tykkää vauvoista, pojat ei. Stereotyyppisesti siis.
Ap voisi tulla kertomaan, saavatko teinit mennä ja tulla kuten ennen vauvan syntymääkin? Saavatko tuoda kavereitaan teille? Pitääkö olla hiljempaa kuin ennen, jotta vauva ei herää? Asuvatko teinien kaverit lähempänä isän vai äidin kotia? Millainen perhe teineillä on äidin luona?
On aivan mahdollista, ettei kyse ole niinkään vauvasta vaan siitä, että teinien oma elämä on muuttunut. He eivät ehkä tunne enää olevansa kotonaan kuten joskus aiemmin (varsinkin, jos kavereiden kotiin tuomiselle on tullut rajoituksia). Pikkusisko tai -veli voi olla teinien mielestä ihan kiva, kunhan se ei rajoita eikä muuta teinien omaa elämää vaan he voivat elää ihan samalla tavalla kuin ennen vauvaakin.
Mun mielestä miehesi kannattaisi puhua lastensa kanssa ja kysyä, mitä nämä haluaisivat. Jos nukkumisen kanssa on ongelmia, se on ihan ymmärrettävää. Mitä mieltä teinit ja teinin äiti olisi, jos teinit asuisivatkin nämä pari vuotta ennen täysi-ikäistymistään äitinsä luona? Olisiko siellä rauhallisempaa ja saisi yöt nukkkua? Tekin saisitte oman rauhanne ja teinit omansa, mikäli äiti pystyy tarjoamaan rauhallisemman ja teinien tarpeisiin sopivamman ympäristön.
Itse olisin odottanut sen 2-3 vuotta niin olisivat olleet omillaan. Mutta tietty jos olet yli 35-v. ja tämä eka lapsesi niin ymmärrän.
Mistä revitte sen, että ap:n asenne vaikuttaisi asiaan?
Minun lapsillani on isänsä luona uusperhe, jota he ovat yrittäneet monta vuotta änkeä ydinperheen muottiin. Isä selitti lapsillemme, kuinka tärkeitä uuden puolison samanikäiset lapset tulevat heille olemaan, ”koska ovat perhettä”. Uusi vaimo oli samaa mieltä. Ja tekivät yhteisen lapsen, joka ”on tosi, tosi tärkeä kaikille”.
Nyt lapsemme ovat jo aikuisia, eivätkä ole enää vuosiin nähneet sen enempää velipuoltaan kuin isän vaimon lapsia. Ja takuulla syynä ei ole äitipuolen asenne.