Miehen teini-ikäiset lapset eivät voi sietää uutta vauvaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko se oikeasti niin vaikea käsittää että se kuolaava, oksenteleva, lähinnä kovaa ääntä ja ripulia tuottava nyytti ei välttämättä ole hirveän rakas kenellekään muulle kuin omille vanhemmilleen? En minäkään teininä riemusta hihkunut kun vanhemmat palasivat synnäriltä pikkuveljeni mukanaan. Mielipide ei juurikaan muuttunut veljen kasvaessa. Nyt ollaan kyllä kumpikin jo aikuisia, ja ihan ok väleissä.

Ei kuulosta normaalilta. Olin hyvin innoissani kun velipuoleni syntyi. Olen mies. Autoin äitiäni veljeni hoitamisessa aina silloin kun isäpuoleni oli töissä ja äitini oli väsynyt. Rakastan veljeäni. On ystäviä ja sitten on oma veri eli perheenjäsenet. Ystävät häviää ja kääntää selän, mutta omaa verta ei koskaan petetä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo reilusti teini-iäån yli enkä voisi kuunnella vauvan itkua minuuttia pidempään.

Henkisesti olet siis vielä teini-ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin 11, kun äidille ja isäpuolelle syntyi vauva. Asuin ihan siis heidän kanssaan kokoaikaisesti, omaa isääni (jolla oli yhteishuoltajuus äitini kanssa) näin viikonloppuisin, lomilla tai jos nyt itse halusin mennä käymään niin koska vaan. En osaa edes kuvitella, miten rassaavaa jokin viikko-viikko -ramppaaminen olisi itselleni ollut. Etenkin, kun koulu ja kaverit siinä äidin kotikulmilla ja isän luota olisi pitänyt bussilla sinne kulkea, kun asui keskustassa. (Helsinki)

Joka tapauksessa.

Itse tuolloin varhaisteininä suhtauduin pääasiassa positiivisesti velipuoleen, joskaan esim. vauvan hoito ei pahemmin kiinnostanut. Muistan olleeni utelias. Toki oli huonojakin hetkiä, kun koitin esim. leikkiä omassa huoneessa leluillani ja vauva ryömi kuolaamaan niiden päälle niin muistelemme äidin kanssa vieläkin naureskellen silloista raivoamistani ("viekää tuo kuolaava hirviö muualle!!"), kun vähän napsahti siltä erää.

Mutta noin yleensä suhtauduin mielestäni pikkuveljeen ihan hyvin ja normaalisti, vaikka meillä eri isät onkin. Nyt aikuisiällä ollaan oltu aika hyvääkin pataa ja hän on välistä pyörinyt mukana minun kaveriporukoissani jostain teini-ikäisestä saakka, mutta omaa toki omansakin. Edelleen on esim. yhteinen kaveripariskunta (molemmat siis kummankin kavereita), joiden kanssa vietetään aikaa yhdessä ja erikseen.

Se ei toki aina katso ikää, miten lapsellisesti ihmiset käyttäytyvät, mutta kovin lapselliselta tuo ap:n puolison lasten käytös minun korvaani kuulostaa. Tuohon vaikuttanee monet tekijät, esim. millainen on ap:n ja näiden lasten välinen suhde, jne.

Uskon että sillä millainen suhde lapsilla ja aikuisella on on hyvin ratkaiseva, tässä tapauksessa siis teinien ja apn suhde.

Meitä oli kolme sisarusta kun isäni sai neljännen, isän uuden vaimon seurassa kukaan meistä ei koskaan viihtynyt tai hänestä välittänyt. Kukaan meistä ei ole koskaan tuntenut velipuolta edes sen puolikkaan vertaa veljeksi.

Minun lapsillani on eri isät, lasta en toisen kanssa olisi edes tehnyt jos hänellä ei olisi ollut lämpimmin suhde ensimmäiseen lapseeni. On kuin toinen isä hänelle.

Nämä kaksi lastani ovat veljiä toisilleen, eivät edes tiedä mitään velipuoli-sanaa. Heti pienemmän syntymästä asti oli isompi häntä hoitamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mustasukkaisia vaan ovat.

Ei vauvasta ole pakko tykätä, mutta miehesi tulisi tehdä selväksi se, että käyttäytyä silti pitää. Lapselliset raivoamiset mitättömistä asioista sekä vauvan itkusta valittaminen on tuon ikäisten jo osattava jättää pois.

Komppi tälle. Lapset EIVÄT päätä vanhempiensa lapsilukua. Isällä on oikeus siirtyä elämässään eteenpäin toistakymmentä vuotta eronsa jälkeen ja odottaa kunnioittavaa, asiallista käytöstä. Toki on ymmärrettävää, että teinit nyt eivät ylipäätänsä aina kunnioittavaan, asialliseen käytökseen pysty, mutta sen tulee olla kasvatuksen tavoite. Ja joku täällä meinasi, että vauvan myötä isä ei pysty enää samalla lailla olla isä teini-ikäisille lapsilleen, jotka tarvitsevat isäänsä vielä monta vuotta. Oletteko ihan tosissanne? Koskeeko sama mielestänne myös ydinperheitä, joissa syntyy lapsia pitkillä ikäeroilla?

Kunnioittava käytös täytyy ansaita. Ap:n mies ei sitä selvästi ole onnistunut tekemään, eikä ap myöskään.

Aikuiset tietysti päättävät perheen lapsiluvun mutta on sulaa hulluutta tehdä uusperheeseen uusia mukuloita jos ei ole aikaisempiakaan saanut kiintymään itseensä ja niiden kunnioitusta herätettyä.

Ja koska teinit eivät millään tavalla ole vauvasta saaneet päättää, vauva ei saa niiden elämää haitata millään tavalla. Ei siis häiritä nukkumista, ei mitään lapsenvahtimisen vaatimista tms, ellei teini osoita siihen mitään halua.

Asia on eri jos kyseessä on ydinperhe, mutta teinien näkökulmasta tuo lapsi on "isän uuden naisen lapsi", eli ventovieraan naisen. Ap:n tapauksessa siis. Joku toinen nainen olisi saanut teinit kiintymään itseensä ja silloin ne kiintyisivät vauvaankin. Mutta ap ja miehensä ovat epäonnistuneet roolissaan uusperheen vanhempina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, kyllähän se niin on että, vaikka ei tykkäisi tilanteesta, niin kyllä teinien on osattava käyttäytyä. Tykätä ei tarvitse, mutta mielenosoittaminen ja raivoaminen ei käy. Niin se on elämässä ylipäänsäkin osattava käyttäytyä.

Kotonaan teini saa raivota niin paljon kuin sielu sietää.

Mieti nyt hetki edes teinien näkökulmasta: ensin isä eroaa. Sitten isä ottaa luokseen asumaan jonkun ventovieraan naisen. Sitten pyöräytetään maailmaan mukula, joka estää teiniä rentoutumasta tai edes nukkumasta OMASSA KODISSAAN.

Kaikki tämä kysymättä teiniltä yhtään mitään.

OMASSA KODISSAAN pitäisi käyttäytyä ystävällisesti ja kohteliaasti ventovieraalle naiselle, joka on pilannut kodin ilmapiirin metelöivällä vauvalla?

Edellytys teinien kiintymykselle sisaruspuolta kohtaan olisi se, että olisi kiintymystä äitipuolta kohtaan. Ap selvästikään ei ole onnistunut sellaista herättämään.

Äärettömän itsekästä tehdä vauva tuohon tilanteeseen.

Tämä taitaa olla toisen teinin kirjoitus. Kaikki toki ymmärtävät, että teinit eivät yleensä vauvoista innostu. Mutta ihanko oikeasti on kohtuutonta, että isä jatkaa elämäänsä yli kymmenen vuotta eron jälkeen (ap sanoi vanhempien eronneen lasten ollessa pieniä)? Jos tekee jonkun kanssa lapsia, ei enää KOSKAAN saa lisääntyä kenenkään muun kanssa? En minäkään mitään kukasta kukkaan hyppelyä ja jokaisen vastaantulijan kanssa lisääntymistä pidä hyvänä asiana, mutta tämä tilanne ei kuulosta minusta erityisen harkitsemattomalta tai kohtuuttomalta.

Mä olisin muuttanut sillan alle, jos taloon olisi tullut vauva kun olin teini-iässä.

Sellaisia ne uusperhehelvetit ovat, ap. Koita kestää. Niität mitä kylvit ja niin edespäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, kyllähän se niin on että, vaikka ei tykkäisi tilanteesta, niin kyllä teinien on osattava käyttäytyä. Tykätä ei tarvitse, mutta mielenosoittaminen ja raivoaminen ei käy. Niin se on elämässä ylipäänsäkin osattava käyttäytyä.

Kotonaan teini saa raivota niin paljon kuin sielu sietää.

Mieti nyt hetki edes teinien näkökulmasta: ensin isä eroaa. Sitten isä ottaa luokseen asumaan jonkun ventovieraan naisen. Sitten pyöräytetään maailmaan mukula, joka estää teiniä rentoutumasta tai edes nukkumasta OMASSA KODISSAAN.

Kaikki tämä kysymättä teiniltä yhtään mitään.

OMASSA KODISSAAN pitäisi käyttäytyä ystävällisesti ja kohteliaasti ventovieraalle naiselle, joka on pilannut kodin ilmapiirin metelöivällä vauvalla?

Edellytys teinien kiintymykselle sisaruspuolta kohtaan olisi se, että olisi kiintymystä äitipuolta kohtaan. Ap selvästikään ei ole onnistunut sellaista herättämään.

Äärettömän itsekästä tehdä vauva tuohon tilanteeseen.

Lapset eivät päätä, tekeekö isukki tai äitykkä vielä lapsia. Se on pelkästään aikuisten asia. Ja käyttäytyä pitää, kotonakin. Vai eikö teillä? Teillä saa aikuisuuden kynnyksellä olevatkin kiukutella, raivota ja valittaa jonninjoutavasta ihan niin paljon kuin haluaa, ja vanhemmat eivät sano mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, kyllähän se niin on että, vaikka ei tykkäisi tilanteesta, niin kyllä teinien on osattava käyttäytyä. Tykätä ei tarvitse, mutta mielenosoittaminen ja raivoaminen ei käy. Niin se on elämässä ylipäänsäkin osattava käyttäytyä.

Kotonaan teini saa raivota niin paljon kuin sielu sietää.

Mieti nyt hetki edes teinien näkökulmasta: ensin isä eroaa. Sitten isä ottaa luokseen asumaan jonkun ventovieraan naisen. Sitten pyöräytetään maailmaan mukula, joka estää teiniä rentoutumasta tai edes nukkumasta OMASSA KODISSAAN.

Kaikki tämä kysymättä teiniltä yhtään mitään.

OMASSA KODISSAAN pitäisi käyttäytyä ystävällisesti ja kohteliaasti ventovieraalle naiselle, joka on pilannut kodin ilmapiirin metelöivällä vauvalla?

Edellytys teinien kiintymykselle sisaruspuolta kohtaan olisi se, että olisi kiintymystä äitipuolta kohtaan. Ap selvästikään ei ole onnistunut sellaista herättämään.

Äärettömän itsekästä tehdä vauva tuohon tilanteeseen.

Tämä taitaa olla toisen teinin kirjoitus. Kaikki toki ymmärtävät, että teinit eivät yleensä vauvoista innostu. Mutta ihanko oikeasti on kohtuutonta, että isä jatkaa elämäänsä yli kymmenen vuotta eron jälkeen (ap sanoi vanhempien eronneen lasten ollessa pieniä)? Jos tekee jonkun kanssa lapsia, ei enää KOSKAAN saa lisääntyä kenenkään muun kanssa? En minäkään mitään kukasta kukkaan hyppelyä ja jokaisen vastaantulijan kanssa lisääntymistä pidä hyvänä asiana, mutta tämä tilanne ei kuulosta minusta erityisen harkitsemattomalta tai kohtuuttomalta.

Kerrotko vielä miksi pitää lisääntyä jos on jo ennestään lapsia? Lisääntyminen ei ole mikään ihmisoikeus, etenkin jos se pelkästään ankeuttaa aikaisemmin syntyneiden lasten elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, kyllähän se niin on että, vaikka ei tykkäisi tilanteesta, niin kyllä teinien on osattava käyttäytyä. Tykätä ei tarvitse, mutta mielenosoittaminen ja raivoaminen ei käy. Niin se on elämässä ylipäänsäkin osattava käyttäytyä.

Kotonaan teini saa raivota niin paljon kuin sielu sietää.

Mieti nyt hetki edes teinien näkökulmasta: ensin isä eroaa. Sitten isä ottaa luokseen asumaan jonkun ventovieraan naisen. Sitten pyöräytetään maailmaan mukula, joka estää teiniä rentoutumasta tai edes nukkumasta OMASSA KODISSAAN.

Kaikki tämä kysymättä teiniltä yhtään mitään.

OMASSA KODISSAAN pitäisi käyttäytyä ystävällisesti ja kohteliaasti ventovieraalle naiselle, joka on pilannut kodin ilmapiirin metelöivällä vauvalla?

Edellytys teinien kiintymykselle sisaruspuolta kohtaan olisi se, että olisi kiintymystä äitipuolta kohtaan. Ap selvästikään ei ole onnistunut sellaista herättämään.

Äärettömän itsekästä tehdä vauva tuohon tilanteeseen.

Tämä taitaa olla toisen teinin kirjoitus. Kaikki toki ymmärtävät, että teinit eivät yleensä vauvoista innostu. Mutta ihanko oikeasti on kohtuutonta, että isä jatkaa elämäänsä yli kymmenen vuotta eron jälkeen (ap sanoi vanhempien eronneen lasten ollessa pieniä)? Jos tekee jonkun kanssa lapsia, ei enää KOSKAAN saa lisääntyä kenenkään muun kanssa? En minäkään mitään kukasta kukkaan hyppelyä ja jokaisen vastaantulijan kanssa lisääntymistä pidä hyvänä asiana, mutta tämä tilanne ei kuulosta minusta erityisen harkitsemattomalta tai kohtuuttomalta.

Hallitsematonta ja kohtuutonta on tehdä lisää lapsia jos ei pidä huolto jo olemassa olevien lasten hyvinvoinnista. Kuten tässä, lapsi tehtiin olemassaolevien lasten kustannuksella heikentämään heidän elämäänsä.

Kannattaa apn harkita uudelleen tuota suhdetta, aika paljon kertoo millainen "isä" tuo mies tulee sinunkin lapselle olemaan.

"Ja koska teinit eivät millään tavalla ole vauvasta saaneet päättää, vauva ei saa niiden elämää haitata millään tavalla."

Et voi olla tosissasi 🙄

Siis sinusta 16- ja 17-vuotiailta nirppanokilta pitäisi ihan kysyä lupa lapsentekoon???

Kuule, vanhemmat päättää omista lapsentekoasioistaan, ja vauva saa rääkyä vaikka yöt läpeensä. Teinit ostakoot vastamelukuulokkeet tai vaikka Peltorit, jos häiritsee.

Ja vauvaa vahditaan jos niin käsketään. Ihan samoin kuin roskat viedään tai imuroidaan, jos käsketään. Jokaisella asukkaalla on velvollisuuksia, vaikkei ne aina miellyttäisikään.

Itse en aio muuttaa yhteen mieheni kanssa, vaikka tulisi vauva meille. En kaipaa yhtään draamaa, joten suostun olemaan joka toinen viikko yh. Toki mies ja lapset saavat tulla käymään, mutta lapsilla pitää olla mahdollisuus päästä karkuun, jos vauva alkaa ahdistaa.

Yhteen mennessämme puhuivat jostakin syystä jo vauvan kuolemasta vitsaillen ja nauroivat päälle. En tiedä mistä heille oli tullut ajatus päähänsä, että meille tulisi vauva. Ehkä miehen ex ja hänen uusi olivat suunnitelleet vauvaa ja lapset luulivat meidän tekevän samalla lailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, kyllähän se niin on että, vaikka ei tykkäisi tilanteesta, niin kyllä teinien on osattava käyttäytyä. Tykätä ei tarvitse, mutta mielenosoittaminen ja raivoaminen ei käy. Niin se on elämässä ylipäänsäkin osattava käyttäytyä.

Kotonaan teini saa raivota niin paljon kuin sielu sietää.

Mieti nyt hetki edes teinien näkökulmasta: ensin isä eroaa. Sitten isä ottaa luokseen asumaan jonkun ventovieraan naisen. Sitten pyöräytetään maailmaan mukula, joka estää teiniä rentoutumasta tai edes nukkumasta OMASSA KODISSAAN.

Kaikki tämä kysymättä teiniltä yhtään mitään.

OMASSA KODISSAAN pitäisi käyttäytyä ystävällisesti ja kohteliaasti ventovieraalle naiselle, joka on pilannut kodin ilmapiirin metelöivällä vauvalla?

Edellytys teinien kiintymykselle sisaruspuolta kohtaan olisi se, että olisi kiintymystä äitipuolta kohtaan. Ap selvästikään ei ole onnistunut sellaista herättämään.

Äärettömän itsekästä tehdä vauva tuohon tilanteeseen.

Tämä taitaa olla toisen teinin kirjoitus. Kaikki toki ymmärtävät, että teinit eivät yleensä vauvoista innostu. Mutta ihanko oikeasti on kohtuutonta, että isä jatkaa elämäänsä yli kymmenen vuotta eron jälkeen (ap sanoi vanhempien eronneen lasten ollessa pieniä)? Jos tekee jonkun kanssa lapsia, ei enää KOSKAAN saa lisääntyä kenenkään muun kanssa? En minäkään mitään kukasta kukkaan hyppelyä ja jokaisen vastaantulijan kanssa lisääntymistä pidä hyvänä asiana, mutta tämä tilanne ei kuulosta minusta erityisen harkitsemattomalta tai kohtuuttomalta.

Hallitsematonta ja kohtuutonta on tehdä lisää lapsia jos ei pidä huolto jo olemassa olevien lasten hyvinvoinnista. Kuten tässä, lapsi tehtiin olemassaolevien lasten kustannuksella heikentämään heidän elämäänsä.

Kannattaa apn harkita uudelleen tuota suhdetta, aika paljon kertoo millainen "isä" tuo mies tulee sinunkin lapselle olemaan.

Eihän nämä ymmärrä sitä ennen kuin se oma mussukka on heittopussina. Se aika tulee vielä. Kun on jo kerran eronnut, toinen kerta tapahtuu rutiinilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mustasukkaisia vaan ovat.

Ei vauvasta ole pakko tykätä, mutta miehesi tulisi tehdä selväksi se, että käyttäytyä silti pitää. Lapselliset raivoamiset mitättömistä asioista sekä vauvan itkusta valittaminen on tuon ikäisten jo osattava jättää pois.

Komppi tälle. Lapset EIVÄT päätä vanhempiensa lapsilukua. Isällä on oikeus siirtyä elämässään eteenpäin toistakymmentä vuotta eronsa jälkeen ja odottaa kunnioittavaa, asiallista käytöstä. Toki on ymmärrettävää, että teinit nyt eivät ylipäätänsä aina kunnioittavaan, asialliseen käytökseen pysty, mutta sen tulee olla kasvatuksen tavoite. Ja joku täällä meinasi, että vauvan myötä isä ei pysty enää samalla lailla olla isä teini-ikäisille lapsilleen, jotka tarvitsevat isäänsä vielä monta vuotta. Oletteko ihan tosissanne? Koskeeko sama mielestänne myös ydinperheitä, joissa syntyy lapsia pitkillä ikäeroilla?

Kunnioittava käytös täytyy ansaita. Ap:n mies ei sitä selvästi ole onnistunut tekemään, eikä ap myöskään.

Aikuiset tietysti päättävät perheen lapsiluvun mutta on sulaa hulluutta tehdä uusperheeseen uusia mukuloita jos ei ole aikaisempiakaan saanut kiintymään itseensä ja niiden kunnioitusta herätettyä.

Ja koska teinit eivät millään tavalla ole vauvasta saaneet päättää, vauva ei saa niiden elämää haitata millään tavalla. Ei siis häiritä nukkumista, ei mitään lapsenvahtimisen vaatimista tms, ellei teini osoita siihen mitään halua.

Asia on eri jos kyseessä on ydinperhe, mutta teinien näkökulmasta tuo lapsi on "isän uuden naisen lapsi", eli ventovieraan naisen. Ap:n tapauksessa siis. Joku toinen nainen olisi saanut teinit kiintymään itseensä ja silloin ne kiintyisivät vauvaankin. Mutta ap ja miehensä ovat epäonnistuneet roolissaan uusperheen vanhempina.

Vai että vanhempien pitää oikein ANSAITA kunnioitus. Ei ihme, että koulut ovat nykyään täynnä perseileviä lapsia ja nuoria. Kunnioitus vanhempia kohtaan on lähtökohtaisesti itsestäänselvyys, ellei vanhempi ole selkeästi toiminut väärin tai ilkeästi lapsiaan kohtaan ja täten menettänyt kunnioituksen ansaitusti. Uuden lapsen hankkiminen eron jälkeen ei lähtökohtaisesti ole tällainen synti. Tässäkään tapauksessa ketään ei ole petetty, eikä ole kiirehditty. On selvää, että teinille kuin teinille pitää välillä vääntää rautalangasta ja opettaa tuota vanhempien kunnioitusta. Naurettavaa kuvitella, että jos teini-iän hormonimyrskyissä seilaavat teinit eivät kunnioita vanhempia luonnostaan, ei heiltä voi sellaista vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, kyllähän se niin on että, vaikka ei tykkäisi tilanteesta, niin kyllä teinien on osattava käyttäytyä. Tykätä ei tarvitse, mutta mielenosoittaminen ja raivoaminen ei käy. Niin se on elämässä ylipäänsäkin osattava käyttäytyä.

Kotonaan teini saa raivota niin paljon kuin sielu sietää.

Mieti nyt hetki edes teinien näkökulmasta: ensin isä eroaa. Sitten isä ottaa luokseen asumaan jonkun ventovieraan naisen. Sitten pyöräytetään maailmaan mukula, joka estää teiniä rentoutumasta tai edes nukkumasta OMASSA KODISSAAN.

Kaikki tämä kysymättä teiniltä yhtään mitään.

OMASSA KODISSAAN pitäisi käyttäytyä ystävällisesti ja kohteliaasti ventovieraalle naiselle, joka on pilannut kodin ilmapiirin metelöivällä vauvalla?

Edellytys teinien kiintymykselle sisaruspuolta kohtaan olisi se, että olisi kiintymystä äitipuolta kohtaan. Ap selvästikään ei ole onnistunut sellaista herättämään.

Äärettömän itsekästä tehdä vauva tuohon tilanteeseen.

Nyt se on myös ap:n koti. Teineiltä ei tarvitse mitään lupaa kysyä lapsen tekoon eikä ap sitä yksin ole tehnyt vaan osallisena on myös teinien isä. Lisäksi jos miehellä on lähes aikuiset lapset, on varmaan ap:kin sen ikäinen että hedelmällinen aika alkaa käydä vähiin.

He ovat sisimmässään toivoneet vanhempien paluuta yhteen. Sinä murskasit tämn hartaan toiveen iktatähdelläsi. Teinit eivät pidä sinusta eivätkä vuosiin lämpene lapseesi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, kyllähän se niin on että, vaikka ei tykkäisi tilanteesta, niin kyllä teinien on osattava käyttäytyä. Tykätä ei tarvitse, mutta mielenosoittaminen ja raivoaminen ei käy. Niin se on elämässä ylipäänsäkin osattava käyttäytyä.

Kotonaan teini saa raivota niin paljon kuin sielu sietää.

Mieti nyt hetki edes teinien näkökulmasta: ensin isä eroaa. Sitten isä ottaa luokseen asumaan jonkun ventovieraan naisen. Sitten pyöräytetään maailmaan mukula, joka estää teiniä rentoutumasta tai edes nukkumasta OMASSA KODISSAAN.

Kaikki tämä kysymättä teiniltä yhtään mitään.

OMASSA KODISSAAN pitäisi käyttäytyä ystävällisesti ja kohteliaasti ventovieraalle naiselle, joka on pilannut kodin ilmapiirin metelöivällä vauvalla?

Edellytys teinien kiintymykselle sisaruspuolta kohtaan olisi se, että olisi kiintymystä äitipuolta kohtaan. Ap selvästikään ei ole onnistunut sellaista herättämään.

Äärettömän itsekästä tehdä vauva tuohon tilanteeseen.

Lapset eivät päätä, tekeekö isukki tai äitykkä vielä lapsia. Se on pelkästään aikuisten asia. Ja käyttäytyä pitää, kotonakin. Vai eikö teillä? Teillä saa aikuisuuden kynnyksellä olevatkin kiukutella, raivota ja valittaa jonninjoutavasta ihan niin paljon kuin haluaa, ja vanhemmat eivät sano mitään?

Aikuisuuden kynnyksellä eli kasvavia lapsia yhä jotka tarvitsevat unta ja tukea. Jos ap olisi ollut järkevä hän olisi osannut luoda suhteen näihin teineihin kolmessa vuodessa, hänen ei tarvitsisi kuunnella raivoamista "ihme asioista" jos hänellä olisi edes jonkin asteinen puheyhteys näihin kahteen teiniin.

Sen sijaan hän nyt ihmettelee miksi lapset jotka ei häntä tunne eivät pidä hänen lapsestaan joka pitää teinejä hereillä öisin.

Ap tässä on aikuinen, tai ainakin kuuluisi ja hänen vastuullaan on hoitaa asiat kuten aikuinen eikä alkaa kiukutella jos kaikki eivät rakasta juuri hänen lastaan ja laita sitä oman hyvinvoinnin edelle. Nyt ap on vain itsekäs kakara joka ei osaa ajatella muita.

Vierailija kirjoitti:

"Ja koska teinit eivät millään tavalla ole vauvasta saaneet päättää, vauva ei saa niiden elämää haitata millään tavalla."

Et voi olla tosissasi 🙄

Siis sinusta 16- ja 17-vuotiailta nirppanokilta pitäisi ihan kysyä lupa lapsentekoon???

Kuule, vanhemmat päättää omista lapsentekoasioistaan, ja vauva saa rääkyä vaikka yöt läpeensä. Teinit ostakoot vastamelukuulokkeet tai vaikka Peltorit, jos häiritsee.

Ja vauvaa vahditaan jos niin käsketään. Ihan samoin kuin roskat viedään tai imuroidaan, jos käsketään. Jokaisella asukkaalla on velvollisuuksia, vaikkei ne aina miellyttäisikään.

Lasten ei kuulu vahtia vastasyntyneitä. Suositten teinejä tekemään lasun itsestään ja vauvasta jos siihen mamma koittaa pakottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, kyllähän se niin on että, vaikka ei tykkäisi tilanteesta, niin kyllä teinien on osattava käyttäytyä. Tykätä ei tarvitse, mutta mielenosoittaminen ja raivoaminen ei käy. Niin se on elämässä ylipäänsäkin osattava käyttäytyä.

Kotonaan teini saa raivota niin paljon kuin sielu sietää.

Mieti nyt hetki edes teinien näkökulmasta: ensin isä eroaa. Sitten isä ottaa luokseen asumaan jonkun ventovieraan naisen. Sitten pyöräytetään maailmaan mukula, joka estää teiniä rentoutumasta tai edes nukkumasta OMASSA KODISSAAN.

Kaikki tämä kysymättä teiniltä yhtään mitään.

OMASSA KODISSAAN pitäisi käyttäytyä ystävällisesti ja kohteliaasti ventovieraalle naiselle, joka on pilannut kodin ilmapiirin metelöivällä vauvalla?

Edellytys teinien kiintymykselle sisaruspuolta kohtaan olisi se, että olisi kiintymystä äitipuolta kohtaan. Ap selvästikään ei ole onnistunut sellaista herättämään.

Äärettömän itsekästä tehdä vauva tuohon tilanteeseen.

Lapset eivät päätä, tekeekö isukki tai äitykkä vielä lapsia. Se on pelkästään aikuisten asia. Ja käyttäytyä pitää, kotonakin. Vai eikö teillä? Teillä saa aikuisuuden kynnyksellä olevatkin kiukutella, raivota ja valittaa jonninjoutavasta ihan niin paljon kuin haluaa, ja vanhemmat eivät sano mitään?

Aikuisuuden kynnyksellä eli kasvavia lapsia yhä jotka tarvitsevat unta ja tukea. Jos ap olisi ollut järkevä hän olisi osannut luoda suhteen näihin teineihin kolmessa vuodessa, hänen ei tarvitsisi kuunnella raivoamista "ihme asioista" jos hänellä olisi edes jonkin asteinen puheyhteys näihin kahteen teiniin.

Sen sijaan hän nyt ihmettelee miksi lapset jotka ei häntä tunne eivät pidä hänen lapsestaan joka pitää teinejä hereillä öisin.

Ap tässä on aikuinen, tai ainakin kuuluisi ja hänen vastuullaan on hoitaa asiat kuten aikuinen eikä alkaa kiukutella jos kaikki eivät rakasta juuri hänen lastaan ja laita sitä oman hyvinvoinnin edelle. Nyt ap on vain itsekäs kakara joka ei osaa ajatella muita.

Luuletko, että normaaleissa ydinperheissä teinit eivät koskaan kiukuttele "ihme asioista"? Pitääkö ydinperheissäkin vanhempien vaan nieleskellä haistattelu ja pään aukominen, jos sellainen teiniä huvittaa? Tässä taas kalskahtaa se, että lähtökohtaisesti ex-miehet ja heidän uudet naisensa nyt vaan ovat pahoja ja syntisiä, vaikka erosta olisi kulunut toistakymmentä vuotta. Ja siksi on kohtuullista, että jos kaksi ihmistä rakastuu toisiinsa, haluaa jakaa loppuelämänsä yhdessä, ja toisella ei ole vielä lapsia, mutta hän haluaisi, pitäisi hänen jäädä vapaaehtoisesti lapsettomaksi, ettei teiniä vaan potuttaisi, tai sitten luopua elämänsä miehestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, kyllähän se niin on että, vaikka ei tykkäisi tilanteesta, niin kyllä teinien on osattava käyttäytyä. Tykätä ei tarvitse, mutta mielenosoittaminen ja raivoaminen ei käy. Niin se on elämässä ylipäänsäkin osattava käyttäytyä.

Kotonaan teini saa raivota niin paljon kuin sielu sietää.

Mieti nyt hetki edes teinien näkökulmasta: ensin isä eroaa. Sitten isä ottaa luokseen asumaan jonkun ventovieraan naisen. Sitten pyöräytetään maailmaan mukula, joka estää teiniä rentoutumasta tai edes nukkumasta OMASSA KODISSAAN.

Kaikki tämä kysymättä teiniltä yhtään mitään.

OMASSA KODISSAAN pitäisi käyttäytyä ystävällisesti ja kohteliaasti ventovieraalle naiselle, joka on pilannut kodin ilmapiirin metelöivällä vauvalla?

Edellytys teinien kiintymykselle sisaruspuolta kohtaan olisi se, että olisi kiintymystä äitipuolta kohtaan. Ap selvästikään ei ole onnistunut sellaista herättämään.

Äärettömän itsekästä tehdä vauva tuohon tilanteeseen.

Tämä taitaa olla toisen teinin kirjoitus. Kaikki toki ymmärtävät, että teinit eivät yleensä vauvoista innostu. Mutta ihanko oikeasti on kohtuutonta, että isä jatkaa elämäänsä yli kymmenen vuotta eron jälkeen (ap sanoi vanhempien eronneen lasten ollessa pieniä)? Jos tekee jonkun kanssa lapsia, ei enää KOSKAAN saa lisääntyä kenenkään muun kanssa? En minäkään mitään kukasta kukkaan hyppelyä ja jokaisen vastaantulijan kanssa lisääntymistä pidä hyvänä asiana, mutta tämä tilanne ei kuulosta minusta erityisen harkitsemattomalta tai kohtuuttomalta.

Hallitsematonta ja kohtuutonta on tehdä lisää lapsia jos ei pidä huolto jo olemassa olevien lasten hyvinvoinnista. Kuten tässä, lapsi tehtiin olemassaolevien lasten kustannuksella heikentämään heidän elämäänsä.

Kannattaa apn harkita uudelleen tuota suhdetta, aika paljon kertoo millainen "isä" tuo mies tulee sinunkin lapselle olemaan.

Mikä aloituksessa viittaa siihen, että isä ei enää huolehdi olemassaolevista lapsistaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, kyllähän se niin on että, vaikka ei tykkäisi tilanteesta, niin kyllä teinien on osattava käyttäytyä. Tykätä ei tarvitse, mutta mielenosoittaminen ja raivoaminen ei käy. Niin se on elämässä ylipäänsäkin osattava käyttäytyä.

Kotonaan teini saa raivota niin paljon kuin sielu sietää.

Mieti nyt hetki edes teinien näkökulmasta: ensin isä eroaa. Sitten isä ottaa luokseen asumaan jonkun ventovieraan naisen. Sitten pyöräytetään maailmaan mukula, joka estää teiniä rentoutumasta tai edes nukkumasta OMASSA KODISSAAN.

Kaikki tämä kysymättä teiniltä yhtään mitään.

OMASSA KODISSAAN pitäisi käyttäytyä ystävällisesti ja kohteliaasti ventovieraalle naiselle, joka on pilannut kodin ilmapiirin metelöivällä vauvalla?

Edellytys teinien kiintymykselle sisaruspuolta kohtaan olisi se, että olisi kiintymystä äitipuolta kohtaan. Ap selvästikään ei ole onnistunut sellaista herättämään.

Äärettömän itsekästä tehdä vauva tuohon tilanteeseen.

Lapset eivät päätä, tekeekö isukki tai äitykkä vielä lapsia. Se on pelkästään aikuisten asia. Ja käyttäytyä pitää, kotonakin. Vai eikö teillä? Teillä saa aikuisuuden kynnyksellä olevatkin kiukutella, raivota ja valittaa jonninjoutavasta ihan niin paljon kuin haluaa, ja vanhemmat eivät sano mitään?

Aikuisuuden kynnyksellä eli kasvavia lapsia yhä jotka tarvitsevat unta ja tukea. Jos ap olisi ollut järkevä hän olisi osannut luoda suhteen näihin teineihin kolmessa vuodessa, hänen ei tarvitsisi kuunnella raivoamista "ihme asioista" jos hänellä olisi edes jonkin asteinen puheyhteys näihin kahteen teiniin.

Sen sijaan hän nyt ihmettelee miksi lapset jotka ei häntä tunne eivät pidä hänen lapsestaan joka pitää teinejä hereillä öisin.

Ap tässä on aikuinen, tai ainakin kuuluisi ja hänen vastuullaan on hoitaa asiat kuten aikuinen eikä alkaa kiukutella jos kaikki eivät rakasta juuri hänen lastaan ja laita sitä oman hyvinvoinnin edelle. Nyt ap on vain itsekäs kakara joka ei osaa ajatella muita.

Luuletko, että normaaleissa ydinperheissä teinit eivät koskaan kiukuttele "ihme asioista"? Pitääkö ydinperheissäkin vanhempien vaan nieleskellä haistattelu ja pään aukominen, jos sellainen teiniä huvittaa? Tässä taas kalskahtaa se, että lähtökohtaisesti ex-miehet ja heidän uudet naisensa nyt vaan ovat pahoja ja syntisiä, vaikka erosta olisi kulunut toistakymmentä vuotta. Ja siksi on kohtuullista, että jos kaksi ihmistä rakastuu toisiinsa, haluaa jakaa loppuelämänsä yhdessä, ja toisella ei ole vielä lapsia, mutta hän haluaisi, pitäisi hänen jäädä vapaaehtoisesti lapsettomaksi, ettei teiniä vaan potuttaisi, tai sitten luopua elämänsä miehestä.

Niissä ydinperheissä osataan puhua teinien kanssa. Apn olisi pitänyt osata rakastaa myös niitä miehen lapsia eikä pitää heitä välttämättömänä pahana. Nyt hänen lapsensa on teineille välttämätön paha joka heikentää heidän elämäänsä pitämällä hereillä (ja univaje ymmärrettävästi aiheuttaa pahaa oloa).