Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun mies ei jaksa lapsen kanssa?
12.02.2020 |
Meillä on äskettäin yksi vuotta täyttänyt lapsi, jonka kanssa mies ei jaksa ollenkaan olla. On vain jos pakotan, ja silloinkin laittaa lapsen vain istumaan telkkarin eteen ja videon pyörimään ja on itse kännykällä vieressä, ei puhu mitään lapselle. Kaikkea muuta kyllä jaksaa tehdä. Keksi alkaa rakentamaan lapselle pihaan leikkimökkiä, ja sen rakentamisen pariin häviää aina kun pitäisi olla lapsen kanssa etten vain ehtisi pakottamaan olla lapsen kanssa. Ja rakentaa sitä hyvin hitaasti, jotta se työmaa (pakopaikka?) jatkuisi mahdollisimman pitkään. Keksi myös että ulkovarasto on pakko siivota lattiasta kattoon ja lattia maalata juuri tänä keväänä ja sitä nyt pakenee joka päivä siivoamaan ettei joutuisi olemaan lapsen kanssa.
Eli tekee kyllä koko ajan jotain "hyödyllistä" kotona eli en voi sanoa että ei tekisi mitään tai vain katsoisi telkkaria. Kun olen asiasta puhunut niin sanoo että ei vain jaksa eikä kestä enempää olla lapsen kanssa, on jo niin paljon kuin vain pystyy. Ja sitten alkaa valittaa että miksi en arvosta häntä kun hän siivoaa varastoa ja rakentaa leikkimökkiä.
Tästä kuitenkin seuraa se, että en itse ikinä saa omaa aikaa (meillä ei ole sukulaisia hoitamaan lasta). Tai saan omaa aikaa kun pakotan miehen olemaan lapsen kanssa, mutta silloin koko ajan tiedän että mies on vain kännykällä ja lapsi videon edessä istumassa eikä ne edes kommunikoi mitenkään.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ei tule niitä vanhemmuuden tunteita, minkä sille voi. Tuo sinun toistamasi pakottaminen vain vaikeuttaa asioita. Miehesi varmasti rakastaa lastaan, ei vain osaa olla tämän kanssa, kun on niin pieni. Ei tuon ikäisen kanssa edes voi tehdä mitään. Lapsista alkaa olla iloa vasta, kun alkavat puhua ja niiden kanssa pystyy kommunikoimaan, ennen sitä aika turhia.
Se pakottaminen on minun ainoa tapa saada edes joskus edes hetki omaa aikaa, kun tosiaan sukulaisiakaan ei ole hoitamassa lasta. Ja monihan täällä juuri neuvoo pakottamaan ("lähde vain hotelliin yöksi"). Ap
Niin kauan, kun miehelle on vaikeaa olla noin pienen lapsen kanssa ja sinä pakotat olemaan, niin ei se suhde siitä ainakaan lähene. Äläkä vahdi puhuuko miehesi lapselle vai ei, ei ole mikään pakko puhua. Naisilla tuntuu usein olevan käsitys, että se oma tapa kasvattaa on ainoa oikea ja mies tekee aina kaiken väärin. Ymmärrän täysin miestäsi, minä olen nainen, jolle noin pienet lapset ovat kuin ulkoavaruudesta ja lähinnä ahdistaa, jos joku pakottaa minut yrittämään kommunikoida sellaisen kanssa, joka osaa hädintuskin kävellä. Se on ihan ok, että laittaa lapsen katsomaan televisiota tai kirjaa. Tuon ikäisen kanssa on mahdotonta kommunikoida mitenkään ja pelkkä ajatuskin, että olisi pakko kehittää jotain lässytystä on todella ahdistava. Kun lapsi kasvaa ja alkaa puhua, on tilanne eri. Silloin on helppo lähentyä lapsen kanssa, kun ei tarvitse itsekseen lässyttää jotain täysin turhanpäiväistä.
Ihan oikeastiko ajattelet, että noin pienen kanssa ei voi kommunikoida mitään? Tuon ikäisen kanssa on nimenomaan tosi tärkeä kommunikoida ja olla vuorovaikutuksessa paljon. Eli katsotaan silmiin, leikitään yhteisiä leikkejä, nauretaan yhdessä, jutellaan lapselle, tulkitaan hänen ääntelyään ja eleitään niin kuin hän puhuisi. Lapset eivät opi kommunikoimaan eivätkä ala puhumaan, jos heidän kanssaan ei harjoittele kommunikointia.
AP:lle sanoisin, että miehesi taitaa tarvita ammattiapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka lässyttää äitiä ”kasvamaan vanhemmuuteen” ja pitelee kädestä kiinni ja taputtaa päähän kun lapsi ei nyt suoraan kuollut ole? Kuka kuuntelee naisen parkua ja märinää siitä ettei ”jaksa”?
ap millainen sinun appiukkosi on? usein malli miten kuuluu olla isä tai äiti saadaan kotoa. onko sun mies sellainen rauhaton, joka ei pysty olemaan paikallaan, vaan kokoajan pitää puuhailla jotakin vai kokeeko ettei vain osaa toimia "oikein" lapsen kanssa?
Ap, ex mieheni oli lapsilleen juuri tuollainen. Lisäksi joi ja oli väkivaltainen. Puhui lapsille kunnolla vasta eromme jälkeen ja lapset silloin 1 ja 3v. Eivät ole kovinkaan läheisiä isänsä kanssa.
Älä jätä tuollaisen kanssa väkisin keskenään. Miehellä on jotain ongelmia. Ihan jo vastasyntyneen kanssa pitää ja voi isäkin kommunikoida. Katsomalla, koskemalla, puhumalla. Siinä rakentuu se koko loppuiän suhde. Jos olisin sinä, kysyisin apua neuvolan kautta tai jos teillä on rahaa, yksityiselle pariterapeutille. Jos mies kuitenkin turvallinen katsoisin ehkä vielä vähän aikaa. Onko miehellä työterveyttä? Saisiko itselleen sitä kautta apua?
Toimisiko jos mies ja lapsi lähtisivät keskenään jonnekin? Kauppaan ostamaan niitä leikkimökkitarvikkeita, kirjastoon, uimaan? Kodin ulkopuolella miehen on pakosti puhuttava lapselleen.
Kerron sinulle, mitä tapahtuu, jos eroat:
Minulla on mies, joka ei oikein osaa tehdä lapsiensa kanssa muuta kuin käydä ruokakaupassa. Jouluna ostaa leluja, joita ei tarvitse rakentaa, jotta ei itse joudu rakentamaan niitä.
Lapset ovat meillä joka toinen viikonloppu. Perjantaina mies on opettanut, että pitää mennä omaan huoneeseen ”lepäämään”. Siellä ovat koko illan, paitsi käyvät iltapalalla 15 min.
Lauantaina mies nukkuu klo 12 asti. Syöttää, käyvät siellä ruokakaupassa. Sitten menevät omaan huoneeseensa ”lepäämään” ennen ruokaa. Ruoan jälkeen ovat taas illan huoneessaan.
Sunnuntai sama.
Karrikoin nyt hieman, mutta näin... lasten äiti repii pelihousujaan, mutta lapset on pakko antaa.
Ja minä teen viikonloput omiani. Tuollaisen miehen lapsia kun alkaa hoitamaan ja viihdyttämään, niin huomaa tekevänsä sitä koko ajan. Juu, en todellakaan tee hänen kanssaan lapsia.
Eli tämä vain varoituksen sanana ap:lle, jos eroa joskus mietit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ei tule niitä vanhemmuuden tunteita, minkä sille voi. Tuo sinun toistamasi pakottaminen vain vaikeuttaa asioita. Miehesi varmasti rakastaa lastaan, ei vain osaa olla tämän kanssa, kun on niin pieni. Ei tuon ikäisen kanssa edes voi tehdä mitään. Lapsista alkaa olla iloa vasta, kun alkavat puhua ja niiden kanssa pystyy kommunikoimaan, ennen sitä aika turhia.
Se pakottaminen on minun ainoa tapa saada edes joskus edes hetki omaa aikaa, kun tosiaan sukulaisiakaan ei ole hoitamassa lasta. Ja monihan täällä juuri neuvoo pakottamaan ("lähde vain hotelliin yöksi"). Ap
Niin kauan, kun miehelle on vaikeaa olla noin pienen lapsen kanssa ja sinä pakotat olemaan, niin ei se suhde siitä ainakaan lähene. Äläkä vahdi puhuuko miehesi lapselle vai ei, ei ole mikään pakko puhua. Naisilla tuntuu usein olevan käsitys, että se oma tapa kasvattaa on ainoa oikea ja mies tekee aina kaiken väärin. Ymmärrän täysin miestäsi, minä olen nainen, jolle noin pienet lapset ovat kuin ulkoavaruudesta ja lähinnä ahdistaa, jos joku pakottaa minut yrittämään kommunikoida sellaisen kanssa, joka osaa hädintuskin kävellä. Se on ihan ok, että laittaa lapsen katsomaan televisiota tai kirjaa. Tuon ikäisen kanssa on mahdotonta kommunikoida mitenkään ja pelkkä ajatuskin, että olisi pakko kehittää jotain lässytystä on todella ahdistava. Kun lapsi kasvaa ja alkaa puhua, on tilanne eri. Silloin on helppo lähentyä lapsen kanssa, kun ei tarvitse itsekseen lässyttää jotain täysin turhanpäiväistä.
Ihan oikeastiko ajattelet, että noin pienen kanssa ei voi kommunikoida mitään? Tuon ikäisen kanssa on nimenomaan tosi tärkeä kommunikoida ja olla vuorovaikutuksessa paljon. Eli katsotaan silmiin, leikitään yhteisiä leikkejä, nauretaan yhdessä, jutellaan lapselle, tulkitaan hänen ääntelyään ja eleitään niin kuin hän puhuisi. Lapset eivät opi kommunikoimaan eivätkä ala puhumaan, jos heidän kanssaan ei harjoittele kommunikointia.
AP:lle sanoisin, että miehesi taitaa tarvita ammattiapua.
Juuri näin. En uskaltaisi jättää lasta... miehellä traumoja. Lapsen itku voi saada miehen toimimaan esim. väkivaltaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä (äiti) olin se, joka ei jaksanut olla vauvan kanssa. Kärsivällisyys ei riittänyt syöttämiseen, en saanut mitään tyydytystä vauvan hoitamisesta. Se oli raskasta, pakkopullaa.
Se mikä minua auttoi, oli kun keksin sellaisia tekemisiä, joista itse pidin ja mihin voin ottaa vauvan mukaan. Esim laitoin vauvan rattaisiin naama menosuuntaan, ja lähdin juoksulenkille. Muksu hihku onnesta, kun mentiin lujaa, itse sain olla omissa ajatuksissani, kunhan sen verran suodatin lapsen ääntelyä, että tiesin hänellä olevan kaikki hyvin.
Tai laitoin musiikin soimaan, lauloin itse mukana, tanssin, mukula kainalossa.Minulla alkoi juurikin helpottaa, kun lapsi alkoi puhua. Sen jälkeen oli helpompi olla sen kanssa. Mitä vanhemmaksi lapsemme ovat tulleet, sitä läheisemmiksi he ovat tulleet.
Olen ikuisesti miehelleni kiitollinen siitä, että hän jaksoi hoitaa vauvaa, leikki-ikäisten kanssa hän oli aina lattialla (Itse en ole koskaan leikkinyt lasten kanssa), hän otti lapset mukaan kauppaan, myöhemmin pihatöihin, renkaanvaihtoon, harrastuksiin....
Minä hoidin lasten päiväkodit, koulut, harrastukset yms.
Tutulta kuulostaa. T. Toinen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen kaikkia lapsen hankkimista harkitsevaa varautumaan tuohon skenaarioon ettei miehestä ole apua lapsen hoidossa. On muuten yllättävän yleistä. Usein voi olla juuri niin että mies oikeen vonkuu jälkikasvua ja kun sellaista lopulta tulee, paetaan vastuusta töihin ja / tai harrastuksiin. Kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen hyvinvointi ja jaksaminen on miehen omalla vastuulla ja nyt mies ei sitä vastuutaan kanna, ei itsestään eikä perheestään. Mies terapiaan hoitamaan jaksamattomuutensa taustasyitä, kun vanhemmaksi kerran halusi. Todella epäreilu tilanne sinulle.
Näin siinä käy. 90% perheissä äiti kantaa kaiken vastuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tuommoisten lapsistako tulee yhdyskuntakelpoisia yksilöitä?
Tämä on just yksi niistä lapsenhankinnan kauhuista: teet sen tenavan ja sitten huomaat, ettet vaan kestä olla sen kanssa. Mutta pakko on, koska ei sitä voi Kiinaankaan postittaa. Ja elämä muuttuu masentuneeksi helvetiksi, ehkä ikuisesti.