Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun mies ei jaksa lapsen kanssa?
12.02.2020 |
Meillä on äskettäin yksi vuotta täyttänyt lapsi, jonka kanssa mies ei jaksa ollenkaan olla. On vain jos pakotan, ja silloinkin laittaa lapsen vain istumaan telkkarin eteen ja videon pyörimään ja on itse kännykällä vieressä, ei puhu mitään lapselle. Kaikkea muuta kyllä jaksaa tehdä. Keksi alkaa rakentamaan lapselle pihaan leikkimökkiä, ja sen rakentamisen pariin häviää aina kun pitäisi olla lapsen kanssa etten vain ehtisi pakottamaan olla lapsen kanssa. Ja rakentaa sitä hyvin hitaasti, jotta se työmaa (pakopaikka?) jatkuisi mahdollisimman pitkään. Keksi myös että ulkovarasto on pakko siivota lattiasta kattoon ja lattia maalata juuri tänä keväänä ja sitä nyt pakenee joka päivä siivoamaan ettei joutuisi olemaan lapsen kanssa.
Eli tekee kyllä koko ajan jotain "hyödyllistä" kotona eli en voi sanoa että ei tekisi mitään tai vain katsoisi telkkaria. Kun olen asiasta puhunut niin sanoo että ei vain jaksa eikä kestä enempää olla lapsen kanssa, on jo niin paljon kuin vain pystyy. Ja sitten alkaa valittaa että miksi en arvosta häntä kun hän siivoaa varastoa ja rakentaa leikkimökkiä.
Tästä kuitenkin seuraa se, että en itse ikinä saa omaa aikaa (meillä ei ole sukulaisia hoitamaan lasta). Tai saan omaa aikaa kun pakotan miehen olemaan lapsen kanssa, mutta silloin koko ajan tiedän että mies on vain kännykällä ja lapsi videon edessä istumassa eikä ne edes kommunikoi mitenkään.
Kommentit (73)
Ei meilläkään isä lapsen kanssa paljoa tuossa iässä tehnyt. Joskus 3v-4v alkoivat yhteiset reissut yms. T. Ammattivalittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää vaan jättää isä hoitamaan lasta, niin että ei voi luistaa tilanteesta, lähde vaikka hotelliin yöksi jos ei muuten ole mahdollista ottaa välimatkaa.
Kuten kirjoitin, niin mies on kyllä lapsen kanssa kun pakotan. Mutta silloin ei ole ollenkaan läsnä lapselle vaan istuttaa lapsen videon eteen ja on itse kännykällä, ei puhu lapselle mitään. Ei tämä minun hotelliyöllä ratkea. Ap
Kuulostaa ihan hyvältä mieheltä jos sentään tekee jotain hyödyllistä eikä mene kaljalle yms. Joillekkin vanhemmus ei vain tule luonnostaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan hyvältä mieheltä jos sentään tekee jotain hyödyllistä eikä mene kaljalle yms. Joillekkin vanhemmus ei vain tule luonnostaan.
Mies itse sanoo, että ei pysty eikä jaksa olla lapsen kanssa. Että on jotenkin jaksamisasia se. Lapsen kanssa on liian raskasta hänelle, sanoo. Mutta miten se jaksaa olla muka enemmän sitten kun on uhmaikää ja kaikkea? Kun ei ole koko vauva-aikanakaan jaksanut olla ja vauva on aika helppo uhmaikäiseen verrattuna. Ap
Hankkikaa toinen lapsi niin voivat leikkiä keskenään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää vaan jättää isä hoitamaan lasta, niin että ei voi luistaa tilanteesta, lähde vaikka hotelliin yöksi jos ei muuten ole mahdollista ottaa välimatkaa.
Kuten kirjoitin, niin mies on kyllä lapsen kanssa kun pakotan. Mutta silloin ei ole ollenkaan läsnä lapselle vaan istuttaa lapsen videon eteen ja on itse kännykällä, ei puhu lapselle mitään. Ei tämä minun hotelliyöllä ratkea. Ap
Oletko yrittänyt sanoa, että lapsi tarvitsee vuorovaikutusta ja että se vaikuttaa hänen kehitykseensä, jopa koko loppuelämäänsä? Hymyily ja halikin tukee lapsen itseluottamusta. Korostaa isän lapselle ja tärkeyttä myös roolimallina.
Miehellä ei välttämättä ole kokemusta, eikä tietoa - joten kerro faktoja ja ohjaa vieressä sekä näytä mallia. Pyydä miestä' vaikka lukemaan lapselleen satukirjaa tai edes katsomaan piirettyjä yhdessä, keskustellen ja eläytyen. Puhelin pois.
Anna miehellesi jokin lapsen kehityksestä kertova nettiartikkeli luettavaksi,Vauvalta esim. :)
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa toinen lapsi niin voivat leikkiä keskenään
En ole hankkimassa tähän toista lasta. Ennen raskautta mies puhui koko ajan miten paljon hän sitten on lapsen kanssa jne, mutta toisin kävi. Nyt kun tiedän totuuden en uutta lasta hänen kanssa enää halua. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää vaan jättää isä hoitamaan lasta, niin että ei voi luistaa tilanteesta, lähde vaikka hotelliin yöksi jos ei muuten ole mahdollista ottaa välimatkaa.
Kuten kirjoitin, niin mies on kyllä lapsen kanssa kun pakotan. Mutta silloin ei ole ollenkaan läsnä lapselle vaan istuttaa lapsen videon eteen ja on itse kännykällä, ei puhu lapselle mitään. Ei tämä minun hotelliyöllä ratkea. Ap
Oletko yrittänyt sanoa, että lapsi tarvitsee vuorovaikutusta ja että se vaikuttaa hänen kehitykseensä, jopa koko loppuelämäänsä? Hymyily ja halikin tukee lapsen itseluottamusta. Korostaa isän lapselle ja tärkeyttä myös roolimallina.
Miehellä ei välttämättä ole kokemusta, eikä tietoa - joten kerro faktoja ja ohjaa vieressä sekä näytä mallia. Pyydä miestä' vaikka lukemaan lapselleen satukirjaa tai edes katsomaan piirettyjä yhdessä, keskustellen ja eläytyen. Puhelin pois.
Anna miehellesi jokin lapsen kehityksestä kertova nettiartikkeli luettavaksi,Vauvalta esim. :)
Olen minä sanonut. Ja olen neuvonut. Ei niillä ole mitään vaikutusta, koska mies tietää ne asiat kyllä, mutta sanoo että ei jaksa enempää kuin mitä nyt tekee. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan hyvältä mieheltä jos sentään tekee jotain hyödyllistä eikä mene kaljalle yms. Joillekkin vanhemmus ei vain tule luonnostaan.
Mies itse sanoo, että ei pysty eikä jaksa olla lapsen kanssa. Että on jotenkin jaksamisasia se. Lapsen kanssa on liian raskasta hänelle, sanoo. Mutta miten se jaksaa olla muka enemmän sitten kun on uhmaikää ja kaikkea? Kun ei ole koko vauva-aikanakaan jaksanut olla ja vauva on aika helppo uhmaikäiseen verrattuna. Ap
No nämä on vähän yksilöllisiä asioita. Omasta mielestäni esimerkiksi uhmaikäinen oli paljon helpompi kuin vauva. Minusta lastenhoito helpottuu hurjasti silloin, kun lapsen kanssa voi jo kommunikoida kunnolla. Onhan ne vauvan ensimmäiset hymyt, kääntymään, ryömimään ym. oppimiset kivoja, mutta päällimäisenä vauva-ajasta on jäänyt mieleen vauvan vatsakipuilut, hammaskipuilut, flunssat ja ne loputtomat katkonaiset yöt. Joku toinen taas rakastaa vauva-aikaa, mutta ehkä oma miehesi on sitten parempi isä jo isommalle lapselle. Varsinkin sitten, kun lasta voi jo ottaa mukaan rakenteluihin ja muihin askareisiin, kun miehesi niistä puuhista pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan hyvältä mieheltä jos sentään tekee jotain hyödyllistä eikä mene kaljalle yms. Joillekkin vanhemmus ei vain tule luonnostaan.
Mies itse sanoo, että ei pysty eikä jaksa olla lapsen kanssa. Että on jotenkin jaksamisasia se. Lapsen kanssa on liian raskasta hänelle, sanoo. Mutta miten se jaksaa olla muka enemmän sitten kun on uhmaikää ja kaikkea? Kun ei ole koko vauva-aikanakaan jaksanut olla ja vauva on aika helppo uhmaikäiseen verrattuna. Ap
No nämä on vähän yksilöllisiä asioita. Omasta mielestäni esimerkiksi uhmaikäinen oli paljon helpompi kuin vauva. Minusta lastenhoito helpottuu hurjasti silloin, kun lapsen kanssa voi jo kommunikoida kunnolla. Onhan ne vauvan ensimmäiset hymyt, kääntymään, ryömimään ym. oppimiset kivoja, mutta päällimäisenä vauva-ajasta on jäänyt mieleen vauvan vatsakipuilut, hammaskipuilut, flunssat ja ne loputtomat katkonaiset yöt. Joku toinen taas rakastaa vauva-aikaa, mutta ehkä oma miehesi on sitten parempi isä jo isommalle lapselle. Varsinkin sitten, kun lasta voi jo ottaa mukaan rakenteluihin ja muihin askareisiin, kun miehesi niistä puuhista pitää.
No näin voisi olla jos mies sanoisi että hän ei osaa olla vauvan kanssa kun vauva on niin pieni tms. Mutta kun mies itse sanoo, että ei jaksa. Eli että oleminen on niin raskasta, että ei siihen pysty. Ap
Ilmeisesti teidän 1. lapsenne, eli isälle (siis molemmille, tietysti) uusi tilanne? Eihän se vanhemmuus ole helppoa, ja kestää aikansa ennen kuin siihen tottuu ja oppii, ja onnistuu luomaan suhteen lapseensa. Mutta vuosi on kyllä melko pitkä aika, hieman vaikuttaa niin kuin olisi joko asenteesta tai jostain tunnepuolen ongelmasta kyse. Jos ei kerran puhumalla asia edisty, niin voisikohan vaikka neuvolasta saada lähetteen jollekin terapeutille? (Sori, en ole nykyisistä palveluista oikein perillä, kun omat lapseni ovat jo parikymppisiä) Voihan se tilanne parantua ajan mittaan itsestäänkin, varsinkin kun lapsi alkaa puhumaan jne. eli vuorovaikutus helpottuu, mutta hieman arveluttaisi vain odottaa ja 'toivoa parasta'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää vaan jättää isä hoitamaan lasta, niin että ei voi luistaa tilanteesta, lähde vaikka hotelliin yöksi jos ei muuten ole mahdollista ottaa välimatkaa.
Kuten kirjoitin, niin mies on kyllä lapsen kanssa kun pakotan. Mutta silloin ei ole ollenkaan läsnä lapselle vaan istuttaa lapsen videon eteen ja on itse kännykällä, ei puhu lapselle mitään. Ei tämä minun hotelliyöllä ratkea. Ap
No vuorokautta ei voi yksivuotiasta istuttaa telkkarin ääressä. Poistutu paikalta niin pitkäksi aikaa, että on pakko hoitaakin lasta, siitä se lähtee, kun siihen tottuu.
Ei yksivuotias jaksa kauaa tuijotella videoita. Jos jätät muutamaksi tunniksi heidät keskenään, niin pakostihan miehen on kommunikoitava lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vuoden ikäiselle lapselle tarvitse koko ajan höpöttää jotain. Voit hyvin jättää vaikka tunniksi pariksi ja mennä lenkille, kirjastoon tai mihin nyt haluatkaan mennä. Ei lapsesi kehitys siitä kärsi, vaikka ei olisikaan koko ajan aikuisen huomion kohteena. Videot päälle, leluja lattialle ja lapsi leikkii siinä itsekseen aikuisen katsoessa sen verran perään, ettei lapselle satu mitään vahinkoa. Samalla tavalla me totaaliyksinhuoltajat tehdään silloin, kun ollaan vatsataudissa , kovassa kuumeessa tai muuten ihan uupuneita.
Valitettavan monesta miehestä lapset on kivoja sen 10 min kun sitä tehdään. Niin kävi aloittajan tapauksessakin. Enää n. 20 vuotta, niin helpottaa.
Pistät miehen maksamaan lapselle hoitajan pari kertaa viikossa. Voi sitten itse päättää, alkaako sen sijaan itse hoitamaan lasta vai jatkaako maksamista.
Kirjoitinkohan aloitukseni huonosti. Siis ongelma ei ole se, että en voisi pakottaa miestä olemaan lapsen kanssa. Vaan pakotan ja silloin on. Mutta ei koskaan pakottamatta. Ja kun joutuu olemaan niin kokee sen niin raskaaksi, että ei halua olla enää. Kunnes taas pakotan ja mies tekee selväksi kuinka raskasta se on kun hänet taas niin raskaaseen asiaan pakotan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei vuoden ikäiselle lapselle tarvitse koko ajan höpöttää jotain. Voit hyvin jättää vaikka tunniksi pariksi ja mennä lenkille, kirjastoon tai mihin nyt haluatkaan mennä. Ei lapsesi kehitys siitä kärsi, vaikka ei olisikaan koko ajan aikuisen huomion kohteena. Videot päälle, leluja lattialle ja lapsi leikkii siinä itsekseen aikuisen katsoessa sen verran perään, ettei lapselle satu mitään vahinkoa. Samalla tavalla me totaaliyksinhuoltajat tehdään silloin, kun ollaan vatsataudissa , kovassa kuumeessa tai muuten ihan uupuneita.
Minä olen ainoa joka lapselle puhuu, lukee, leikkii, ulkoilee lapsen kanssa. Mies kokee liian raskaaksi puhua lapselle tai lukea lapselle vaikka ei olisikaan flunssassa tai vatsataudissa. Kyllä te totaaliyksinhuoltajat kuitenkin välillä puhutte lapsellenne vaikka välillä laittaisittekin ne videot. Ap
En minäkään jaksaisi, mutta olen sen verran ap:n miestä älykkäämpi (nainen), etten ole hankkinut lapsia. T.N45
Sun pitää vaan jättää isä hoitamaan lasta, niin että ei voi luistaa tilanteesta, lähde vaikka hotelliin yöksi jos ei muuten ole mahdollista ottaa välimatkaa.