Ahdistelija/stalkkeri työkaverina. Irtisanoudunko vai siedänkö vaan?

Olen nuori nainen ja eräs minua yli puolet vanhempi naimisissa oleva mies on ottanut minut kohteekseni töissä. Kaikki alkoi syksyllä yhtäkkiä, kun hän pyysi numeroani ja sanoi että haluaisi alkaa käymään kahvilla luonani. Sanoin heti että se ei käy enkä antanut numeroa. Hetken hän jankkasi ja antoi sitten periksi. Hän kuitenkin etsi seuraavana päivänä numeroni jostain ja alkoi viesteillä ruinata käymään tulemista. Hän yritti viestitellä muutakin ja alussa vastailin kohteliaisuudesta (kaduttaa, ei ois pitänyt vastailla ikinä mitään). Emme onneksi ole samassa vuorossa koska hän tekee eri hommaa töissä kuin minä, mutta joudumme olemaan silti välillä samaan aikaan töissä (n. 2 kertaa viikossa, joskus vähemmän) ja taukohuone on sama eli olen joutunut usein olemaan hänen kanssaan tauolla kahdestaan. Silloin hän on jutellut kaikenlaista outoa, kysellyt minulta ihme juttuja ja kertonut tunteistaan minua kohtaan sekä pyydellyt lasilliselle ja jatkanut jankkausta siitä kuinka haluaa mun luo käymään. Olen sanonut useaan otteeseen selkeästi etten ole kiinnostunut ja että en ole häntä ikinä vapaa-ajalla tapaamassa. Hän sanoo esim ”okei, selvä, ollaan normaalisti” ja sitten kuitenkin jatkaa ihmeellisiä juttujaan. Hän on nyt ollut alkuvuoden saikulla mutta tulee tällä viikolla takaisin ja ahdistaa ihan hulluna kun edes mietin koko asiaa. Ovisummeriani on soiteltu öisin ja välillä päivällä ilman että kukaan olisi tulossa käymään, en ole uskaltanut kysyä kuka siellä mutta välillä tuntuu että kyseessä on tuo henkilö, vaikka en todellakaan ole varma eli en nyt siitä syyttäisi. Pari päivää sitten hän ajoi ohitseni autolla kun kävelin taloni lähellä ja teki äkkiä u-käännöksen ja ajoi minua vastaan. Voihan tuo olla sattumaakin, mutta jotenkin tuntuu että tuo oli tahallista. On paljon muutakin mutta jos selitän niin tästä viestistä tulee liian pitkä.

Hänellä on todella hyvät välit johtoportaaseen ja itsekin tuurailee heitä välillä. Esimiehet ja muut eivät ikinä uskoisi hänestä tuollaista, en varmaan ikinä uskalla kertoa. Pitkän harkinnan jälkeen kerroin yhdelle työkaverille ja se kyllä helpotti, koska nyt töissä on edes joku toinen joka tietää, mutta hänkään ei ole enää kanssani samassa vuorossa eli ei tunnu enää niin turvalliselta. Mietin että pitäisikö kertoa vielä jollekin toiselle, mutta en tiedä kenelle uskaltaa kertoa kun kaikki saattaisivat puolustella tuota tyyppiä tai eivät usko tms. Ja en haluaisi tästä mitään hirveää skandaalia, se riittäisi että tämä tyyppi olisi poissa näköpiiristä ja that’s it. Mutta ei se toimi niin, koska töissä on pakko tehdä aamu- ja iltavuoroja, ja hän on päivävuorossa eli arkiaamuisin hänen näkemistään ei voi välttää. Nyt joku varmasti tunnistaa jos esim joku työkaveri lukee tämän, mutta ei voi mitään.

Työ on todella kivaa ja tuntuu että olen löytänyt oman juttuni, muut työkaverit on tosi ihania ja tuntuu että voisin olla vaikka loppuikäni siellä töissä. Ainut joka minua jarruttelee on tuo yksi henkilö, joka pilaa koko ilmapiirin. Pitäisikö vain yrittää kestää kuten tähänkin asti (mikäli hän jatkaa ahdistelua)? Vai pitäisikö irtisanoutua kokonaan ja jättää hyvä työpaikka tuollaisen takia? Olen sitäkin vaihtoehtoa viime aikoina miettinyt. Saa kertoa kokemuksia jos niitä löytyy, mielellään kuulisin jos joku on ollut samankaltaisessa tilanteessa. Voin päivitellä tilannetta jos jotain uutta ilmenee.