Mitä tehdä naapurin kanssa, käyttää meidän 9 vuotiasta "lapsenvahtina"

Vierailija kirjoitti:

Onpa outoja kommentteja. Ihanko tosiaan noin moni jättäisi naapurin 4-vuotiaan yksin pihalle?

Sun mielestä tässä on siis järkyttävää se että naapurit ei huolehdi vieraasta lapsesta tarpeeksi hyvin? Eikä suinkaan se että lapsen omaa äitiä (tai isää) ei kiinnosta vahtia lastaan? Kaikenlaisia ihmisiä sitä on.

Minä en päästäisi 4v. lastan meille leikkimään. Toteaisin, ettei nyt sovi, kun isot leikkii keskenään.

Voisin soittaa ko. Lapsen äidille, etten nyt ehdi katsoa pienen lapsen perään eli hän ei voi tulla. Toteaisin, etten voi ottaa vastuuta, kun teen hommia tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin hamalla 70-luvulla kun olin lapsi meitä oli aina lauma eri ikäisiä pihalla leikkimässä ilman yhdenkään vanhempaa vahtimassa. Sen sijaan vanhimmat lapset katsoivat aina nuorempien perään ihan kenenkään käskemättä ja asiasta kitisemättä. Nyky Suomessa meidät olisi varmaan kaikki huostaanotettu.

Ennen lapsia myös kuoli ja vammautui merkittävästi enemmän. Sille on ihan syynsä, että valvonnan katsotaan nykyään kuuluvan aikuisille.

Kaikki joiden kanssa kasvoin selvisivät kyllä hengissä ja vahingoittumatta. Enemmän huolestuttaa liiassa pumpulissa kasvaneet joilta ei ole koskaan vaadittu mitään ja joille ei koskaan sanota ei.

Ei meidänkään naapuristosta kukaan kuollut. Loukkaantumisia kyllä oli. Mutta siitä on ihan tilastot, että lasten tapaturmakuolemat on merkittävästi vähentyneet. Mutta, ei meidän mukaan ihan pienimpiä laitettu koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Silloin hamalla 70-luvulla kun olin lapsi meitä oli aina lauma eri ikäisiä pihalla leikkimässä ilman yhdenkään vanhempaa vahtimassa. Sen sijaan vanhimmat lapset katsoivat aina nuorempien perään ihan kenenkään käskemättä ja asiasta kitisemättä. Nyky Suomessa meidät olisi varmaan kaikki huostaanotettu.

Ja luojan kiitos, moni asia on toisin sitten 70-luvun!

Itse en voisi mitenkään jättää pienempää sisarusta isomman vastuulle. En pystyisi elämään sen asian kanssa, jos jotain pienemmälle sattuu, että olen langettanut elämänaikaisen syyllisyyden taakan isomman lapsen päälle. Hirvittää katsella jotain naapurin alakoululaista ja 1 vuotiasta pikkusisarustaan keskenään leikkipuistoss.

Ei 4-vuotias voi olla vain toisten lasten vastuulla ulkona leikkimässä, kyllä hänestä on vastuussa ne hänen vanhempansa.  Eli vanhempien pitää seurata lastensa leikkimistä, jos kerran siellä on näin pieni mukana.   Eikä voi mitenkään vastuuttaa naapurin lasta huolehtimaan.  Jos jotain sattuu, se ei missään nimessä ole sen naapurin vanhimman lapsen vika.  Itse on jättänyt lapsensa alaikäisten huostaan.

Kyllähän minunkin ollessani pieni 60-luvulla meitä oli iso liuta lapsia leikkimässä pihalla ja varmasti oli ihan pieniäkin, mutta kyllä äidit seurasivat koko ajan menoa.  Muistan kerran, kun yksi poika laittoi pienen siskonsa (ehkä 2-vuotias) pulkkaan ja työnsi tämän menemään jäistä alaspäin viettävää tietä ihan yksinään.  Äitinsä juoksi ulos ja huusi kuin hyeena.  Sieltä nimittäin olisi voinut tulla autokin, koska tien päässä - vaikka olikin ns. pihatie  - oli taloja.  Eihän se 2-vuotias osaa ohjata pulkkaa niin kuin joku isompi.  Mutta toisaalta siihen aikaan vaaroja oli vähemmän, liikenne oli vähäisempää ja muutenkin asuttiin aika lailla maalaisoloissa.  Mutta kyllä kerran yksi pikkupoika putosi syvään vesiojaan melkein  kaulaa myöten ja vielä kaatui sinne, me isommat kiskottiin ylös.  Sinne vesiojalle ei olisi saanut mennä, mutta lapset on lapsia.  Kauhea menohan siinäkin oli kun vietiin poikaa kotiinsa.  Mutta ketä nyt syyttää, lapset on kaikki vain lapsia.

Minä muistan kun minua pidettiin yhteen aikaan ns. yövahtina naapurin lapsille.  Olin 12-vuotias ja naapurissa asui nuori perhe, heillä kolme ihan pientä lasta.  Kova hinku oli heillä ravintolaan ja aina haettiin minut, että etkös olisi meillä näitten lasten kanssa, saat sitten vähän rahaa palkaksi.  No meninhän minä kun palkkaa luvattiin.  Monen monena iltana ja yönä olin sitten heillä, kunnes valitin kotona, että ei ne minulle koskaan mitään maksa, sanovat vaan että seuraavalla kerralla.  Isä kävi sanomassa, että milloinkas te maksatte tuolle tytölle kun se joutuu teillä öitään viettämään, niin jonkun ajan kuluttua tulivat ja toivat minulle kolme lakupatukkaa.  Sen jälkeen ei enää pyydetty enkä olisi mennytkään.  Ne oli kuulemma vaan murisseet, että mitä nyt tommoselle kakaralle mitään rahaa tarvi maksaa.  Ilmainen lapsenvahti olin siis.  Mutta olisinko ollut vastuullinen, jos jotain vakavaa olisi tapahtunut?  Ei 12-vuotiaskaan vielä mikään kovin iso ole.

Jos nelivuotias tulee teille sisaruksen mukana, et ota sisään, vaan viet takaisin kotiovelle.

Jos nelivuotias tulee ilman aikuista puistoon, lapsesi tulee takaisin sisään tai vievät nelivuotiaan takaisin kotiin saatesanoilla ”äiti on sanonut, että en saa olla nelivuotiaan kanssa puistossa”. Jos nelivuotias ei suostu lähtemään puistosta, käydään sanomassa ovella tai soitetaan omalle äidille, joka soittaa nelivuotiaan äidille, joka hakee lapsensa pois puistosta. Jos ei hae, sossut hakee. Yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Kautta maailman on meillä ja meidän pihapiirissä otettu myös tuon ikäiset ( 4 v) mukaan leikkeihin. On aivan teidän oma ongelma ,jos et saa oman 9 vuotiaan päähän taottua ,ettei hänellä ole mitään vastuuta siitä naapurin lapsesta. Sano se myös sen pienen äidille.

Olipas teillä aika poikkeava, hyvin rakkaudentäyteinen ja suloinen pihapiiri.

Meillä oltiin vähän realistisempia.

Meidän pihapiirissä ei otettu, eikä myöskään niissä neljässä muussa pihapiirissä, joiden kanssa muodostimme yhden valtavan ison pihapiirin.

Kyllä nuo 4-5 vuotiaat vaan jätettiin jälkeen ja keskenään oleilemaan, ei todellakaan otettu mukaan isompien lasten juttuihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen aavistus, et tossa on monta muutakin puolta mitä tässä ei nyt avata, mutta nelivuotias kuullostaa siltä että reagoi kiusaamiseen tai paha uhmakausi menossa. Me tulimme kaikki toimeen pienenä keskenämme, paitsi sisareni kanssa, joka oli ottanut elämäntehtäväkseni ulossavustamiseni leikeistä siitäkin huolimatta, että olin vanhempi kuin hän. Muistan monet kerrat, kun yritin saada apaattiseen ja välinpitämättömään äitiin liikettä, mutta ei, vaan hän vetosi siihen ettei ehdi ja ei ole aikaa ja tapelkaa keskenänne. Kun sitten tappelimme, niin hän oli seuraavaksi minun kimpussani siitä että olin taas l y ö n y t pikkusiskoa, vaikka koko piha oli todistanut tuntikausien lällättelyä, hiustenrepimistä, pään auontaa yms. Joka lopulta kärjistyi pahasti. Tämän vuoksi tuon nelivuotiaan äiti kuullostaa kammottavalta tapaukselta! Sen vuoksi ehdottaisinkin, että seuraavan kerran kun yhdeksänvuotias tulee sisälle sanomaan, niin menet ja nappaat sen uhmakallen kainaloon ja viet sisälle äidilleen ja pidät palopuheen lastenkasvatuksesta ja siitä, et seuraavasta kerrasta tulee lasu. Ei nimittäin oo tervettä, että äiti suhtautuu noin lapseensa.

Juu kyllä alkaa entistä enemmän sille tuntua, että seuraavalla kerralla itse vien lapsen kotiin kun ei muu näytä auttavan. Ja tämä 4 vuotias ihan mahdoton, huutaa, kiljuu, karjuu, potkii, hyppii toisten selän päälle täydellä voimalla kun toinen makaa maassa, yrittää "kuristaa" ym ym.

Ennen oli paljon rauhallisempi, nyt alkanut ihan mahdottomaksi. Valitettavan harvoin enää niitä leikki hetkiä millon pärjäävät keskenään joko meillä sisällä, heillä sisällä tai jossakin ulkona.

Ap

Hah hah vaikuttaa eläväiseltä nuorelta mieheltä. Joku uhmaikä ja näyttää omaa tahtoa, menee kyllä ohi.

Ai että tää on niinkun mun mussukka, äiten tärkein. Vähän yritti tänäänkin purra hoitsua mutta voi vitsi se oli vaan oman tahdon osotus. Niiiin sööttiä! 

Vierailija kirjoitti:

Et varmaankaan pysty vaikuttamaan naapuriperheen valintoihin. Jos he haluavat päästää nelivuotiaan pihalle, he voivat niin tehdä. Jos he haluavat, etteivät heidän isommat lapset lähde pihalta ilman pienintä, he voivat niin tehdä. Tai voit toki tehdä lasun, jos arvelet, että lapset ovat sellaisen tarpeessa. Perhetyötähän sieltä varmasti tarjotaan, eikä se yleensä kovin kamalaa kellekään ole, ja varmasti voisivatkin auttaa jos nelivuotias on noin hankalassa vaiheessa.

Vaikuta omaan lapseesi. Vahvista ainakin sitä, että hän ei mitenkään porukan vanhimpana joudu lopettamaan leikkejään pienimmän takia. Anna hänelle ihan suoria toimintamalleja, niihin tilanteisiin, jotka hän kokee rankimmiksi. Ei siis nimenomaan sellaista, missä hän lopettaisi leikkimisen ja alkaisi vahtia ja ohjailla pienintä, vaan pohdittu yhdessä hänelle luontevimmalta sanat, joilla hän voi asettaa omat rajansa. Eikä se ole yhtään huono juttu, että hän soittaa liian hankalassa tilanteessa sinulle tai lähtee pois, mutta ensisijaisesti hänellä pitäisi olla tunne, että hänellä on oikeus siihen omaan leikkinsä. Jos siis nelivuotiaan isommat sisarukset ja muutkin paikalla olevat lapset voivat jättää pienimmän vahtimatta, sinun lapsesi voi myös. On siis peräänkatsomista ja peräänkatsomista, eikä tämä tietenkään tarkoita sitä, että pienimmän pitäisi antaa juosta auton alle tai hukkua ojaan, jos tilanne on siinä lasten kesken estettävissä, mutta ei yhden ison lapsen tarvitse tulla muiden leikkijöiden ja yhden raivopäisen lapsen väliin kilveksi. On myös tärkeä erottaa, mitkä tilanteet ovat vain rasittavia ja ärsyttäviä, ja mitkä taas niitä, joissa lapsesi on todellakin toisen lapsen vahtina. Älä siis vahvista sitä tunnetta, että lapsesi on vastuussa naapurin vahtimisesta, jos kyse on tilanteesta, jossa se nelivuotias on lähinnä vain haitaksi ja häiriöksi. Opeta oma lapsesi erottamaan nämä tilanteet, ja kannusta jatkamaan omaa leikkiään silloin, kun ne sisaruksetkaan eivät ole pienimmän temppuilusta moksiskaan. Yhdeksänvuotiaalla ei todellakaan ole mitään luontaista hoivaviettiä, jonka perusteella sinun lapsesi lakkaisi leikkimästä ja alkaisi paimentaa jotain toisen perheen lasta, älä ainakaan tällaista puhu oman lapsesi kuullen. Hänen ei tarvitse kasvaa luulemaan, että olisi jotenkin hänen geneettinen taipumuksensa oll vastuussa muista.

Nuo jutut on varmaan aikuisten mielestä jotenkin niin kovin helppo vain opettaa, että "älä ota sitä vastuuta". 

No kun taas kerran yritettiin edes hetkeksi karata pikkusisaruksilta ja mennä rakentamaan majaa sinne "pikkumetsään" joka on "savisen rinteen" kupeessa. Mutta maja oli ihan näkösällä ja välimatkaakin rivitalojemme pihaan huimat 200m, niin äkkiähän he sinne löysivät. 

Eihän siinä meille kilteille jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa omat leikit siihen ja yrittää katsoa, etteivät pikkusisarukset putoa päälleen alas sitä savista rinnettä tai hortoile syvemmälle metsään tms. Ja sitten hyvin äkkiä lähdettiinkin takaisin sinne omalle pihalle. 

Onneksi meitä oli sentään kolme kohtalotoveria, muuten olisi varmaan käynyt raskaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi hakemaan tämä 4v koska jos sille päälle alkaa, ei tottele vaan alkaa riehua, ei lähde kotiin vaikka pyydettäis ja vaikka isompi sisaruksesa olis lähdössä kotiin vaan meidän 9v pitää huolehtia hänet kotiin tai käydä sanomassa naapurin äidille asiasta.

Ap

Sun pitää ottaa vastuu. 9v soittaa sulle kun näin käy. Sä otat 4vuotiaan, palautat sen kotiin ja sanot että 4v ei voi jättää yksin pihalle ja sun lapsi ei lasta vahdi. Keskustelet samalla että näin ei voi jatkua.

Onko kaikkien 9v äidit kotona vahtimassa lapsiaan ja "ottamassa vastuuta"?! 9v on kolmannella luokalla. Meillä ainakin yksin kotona tai pihalla kavereiden kanssa tunteja päivässä. Jos naapurin 4v häneen ripustautuisi niin kyllä, oikein siinä on toimia juurikin noin, että käy sanomassa 4v äidille. Ei juosta tai pyöräillä karkuun ja jättää pientä yksin. Mikään oikeus olla oman ikäisten kanssa ei ole selitys millä voi lasta tuollaiseen toimintaan kannustaa. Toki 9v on lapsi itsekin eikä ole vastuussa, mutta että häntä pitää oikein kannustaa kiusaamaan tai jättämään pieni vaaraan?! Eikö ap:n lapsella ole muita kavereita kun hänellä ei ole _koskaan_ mahdollisuus leikkiä ikätasoisesti vaan _aina_ naapurin 4v pilaa kaiken?

Nyt kun omat on jo kohta aikuisia on ilahduttavaa huomata kuinka vastuullisia ja toiset huomioivia heistä on tullut. Kun olivat pienempiä piha oli täynnä lapsia ja usein se meni siihen, että pienintä juostiin karkuun, mutta tiukasti puutuin aina siihen ja vaadin, että kaikki otetaan huomioon ja mukaan. Kyllä niitä saman ikäisiäkin lapsia ehti nähdä, välillä joku tuli koulusta meille tai omat meni muiden luo koulun jälkeen. Naapurissa oltiin tarkkoina ohjaamassa vieressä koko ajan. Hulluinta oli, että oli aikoja esim. tyttöjen ja poikien leikeille, oli pienten eristämistä ja mitä milloinkin. Ei ne teinit edes tervehdi nykyään, kun naamat nurinpäin tulevat kadulla vastaan.

Sinä siis pakotit omat lapsesi lapsenvahdeiksi lapsena vaikka eivät olisi halunneet! Miksi halusit kasvattaa lapsistasi tossukoita joiden pitää tanssia 4v maailman napojen oikkujen tahtiin?

Miksi sinun mielestäsi naapuruston pikkulapset ja heidän mielipiteensä on tärkeämmät kuin omien lastesi hyvinvointi?

Meidänkin teinit ovat vastuuntuntoisia ja toiset huomioon ottavia, mutta he myös tiesivät ja tietävät nykyisinkin, että he ovat meille vanhemmille tärkeintä maailmassa, eivät naapureiden lapset.

En ole se kenelle vastasit, mutta itse ajattelen niin, että sekä lasten että aikuisten on tässä elämässä otettava ikätason mukaista vastuuta muista ihmisistä. Se tarkoittaa väistämättä sitä, että joskus joutuu tekemään epämukavia asioita.

On hyvin valitettavaa, että tällaisia vastuuttomia vanhempia on olemassa. Kaikkein kirjonta se on näille naapurin lapsille, joilla ei ole vastuullista vanhempaa, jonka turvaan voi luottaa.

Itse tekisin niin, että ensinnäkin ohjeistaisin omaa 9v.niin, että hänellä ei ole mitään velvollisuutta leikkiä naapurin pienemmän lapsen kanssa, suunnitella leikkejä hänen mukaansa, eikä myöskään tarvitse sietää tältä pienemmältä huonoa käytöstä. Siitä huolimatta pientä ei voi jättää yksin metsään, jos nyt olisi seurannut isompia tms.

Todennäköisesti kehoittaisin lasta välttelemään koko perheen kanssa leikkimistä. Toinen asia minkä tekisin, että kävisin juttelemassa naapurille (mikä tuskin on tuottanut tai tuottaa tulosta). Sen jälkeen kehoittaisin aina, jos hankaluuksia tulee ja jos olen kotona, hakemaan minut paikalla. Minä osaan tarvittaessa käskeä lapsen kotiin tai hakea naapurin aikuisen paikalle. Omalta piha-alueelta 9v voi myös poistua sisälle ja jättää 4v kiukuttelemaan yksin, kauempaa ei voi. Aina voi myös soittaa minulle, jos on jotain ongelmaa.

Itse välitän naapurin lapsista paljon, myös niistä vaikeista ja hankalissa, joiden vanhemmilla on vaikeuksia kasvattaa lapsiaan. Se on ikävää, mutta ihan kokonaan en voi jättää ketään 4v oman onnensa nojaan selviämään vaikeasta tilanteesta. Lasua vain, jos yhtään on huolta perheestä.

Tässähän se varsinainen kultakimpale on: kun en voi jättää lapsiparkaa oman onnensa nojaan, niin teen lasun! Kaikilta muilta vaadin kaikkea mahdollista (ottakaa kotiinne, neuvotelkaa, paapokaa jne jne) mut ite  siis en kestä ja teen sen lasun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

suoraa puhetta kirjoitti:

Ohjeista lastasi sanomaan naapurille, ettei halua olla vastuussa pienimmäisistä.

Ei missään tapauskessa saa lapsia vetää mukaan tähän asiaan, ellei ap. jo ole tätä kerinnyt tekemään.

Kaikkea sitä tapahtuukin.

En ole lasta mukaan vetänyt vaan lapsi itse eilen tuli kotiin ja sanoi, että leikistä ei tuu mitään ja ei auta vaikka kävivät äidilleen sanomassa.

Ainahan lapset ovat kannelleet ja valittaneet, jos leikit ei olekaan menneet oman mielen mukasn. Nyt jäitä hattuun. Sun uniikki lumihiutaleesi ei rikki mene, vaikka eri-ikäisten kanssa leikkiikin.

Jestas!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et varmaankaan pysty vaikuttamaan naapuriperheen valintoihin. Jos he haluavat päästää nelivuotiaan pihalle, he voivat niin tehdä. Jos he haluavat, etteivät heidän isommat lapset lähde pihalta ilman pienintä, he voivat niin tehdä. Tai voit toki tehdä lasun, jos arvelet, että lapset ovat sellaisen tarpeessa. Perhetyötähän sieltä varmasti tarjotaan, eikä se yleensä kovin kamalaa kellekään ole, ja varmasti voisivatkin auttaa jos nelivuotias on noin hankalassa vaiheessa.

Vaikuta omaan lapseesi. Vahvista ainakin sitä, että hän ei mitenkään porukan vanhimpana joudu lopettamaan leikkejään pienimmän takia. Anna hänelle ihan suoria toimintamalleja, niihin tilanteisiin, jotka hän kokee rankimmiksi. Ei siis nimenomaan sellaista, missä hän lopettaisi leikkimisen ja alkaisi vahtia ja ohjailla pienintä, vaan pohdittu yhdessä hänelle luontevimmalta sanat, joilla hän voi asettaa omat rajansa. Eikä se ole yhtään huono juttu, että hän soittaa liian hankalassa tilanteessa sinulle tai lähtee pois, mutta ensisijaisesti hänellä pitäisi olla tunne, että hänellä on oikeus siihen omaan leikkinsä. Jos siis nelivuotiaan isommat sisarukset ja muutkin paikalla olevat lapset voivat jättää pienimmän vahtimatta, sinun lapsesi voi myös. On siis peräänkatsomista ja peräänkatsomista, eikä tämä tietenkään tarkoita sitä, että pienimmän pitäisi antaa juosta auton alle tai hukkua ojaan, jos tilanne on siinä lasten kesken estettävissä, mutta ei yhden ison lapsen tarvitse tulla muiden leikkijöiden ja yhden raivopäisen lapsen väliin kilveksi. On myös tärkeä erottaa, mitkä tilanteet ovat vain rasittavia ja ärsyttäviä, ja mitkä taas niitä, joissa lapsesi on todellakin toisen lapsen vahtina. Älä siis vahvista sitä tunnetta, että lapsesi on vastuussa naapurin vahtimisesta, jos kyse on tilanteesta, jossa se nelivuotias on lähinnä vain haitaksi ja häiriöksi. Opeta oma lapsesi erottamaan nämä tilanteet, ja kannusta jatkamaan omaa leikkiään silloin, kun ne sisaruksetkaan eivät ole pienimmän temppuilusta moksiskaan. Yhdeksänvuotiaalla ei todellakaan ole mitään luontaista hoivaviettiä, jonka perusteella sinun lapsesi lakkaisi leikkimästä ja alkaisi paimentaa jotain toisen perheen lasta, älä ainakaan tällaista puhu oman lapsesi kuullen. Hänen ei tarvitse kasvaa luulemaan, että olisi jotenkin hänen geneettinen taipumuksensa oll vastuussa muista.

Nuo jutut on varmaan aikuisten mielestä jotenkin niin kovin helppo vain opettaa, että "älä ota sitä vastuuta".

Tuossa lainaamassasi viestissä oli kuitenkin nimenomaan niitä neuvoja siihen, miten lapselle opetetaan omien rajojen asettamista ja esimerkiksi siitä vastuusta irti päästämistä. Kasvatustyö on pääsääntöisesti mallintamista ja asenteiden opettamista. Kärjistetysti voisi sanoa, että jos äiti koko ajan mesoaa, kuinka kamalaa on kun 9-vuotias on vastuussa naapurin lapsesta eikä naapurin äiti tee mitään, se 9-vuotias tietenkin kasvaa ajatukseen, että hän nyt todellakin on vastuussa. Sen sijaan jos 9-vuotiaalle annetaan konkreettisia ohjeita ja vaikka valmiita sanoja suuhun, ettei mene hankalassa tilanteessa sanattomaksi, hän oppii käyttämään niitä keinoja. Tätä se työ päiväkodeissa, kouluissa, nepsyvalmennuksissa ynnä muissakin on. Tässäkin tilanteessa ratkaisukeskeistä on puuttua juuri siihen, mihin pystyy puuttumaan. On turha valittaa naapurista, jos se kerran ei asiaan tuo muutosta. Silloin niitä keinoja ja malleja täytyy antaa omalle lapselle.

Ap voi sieltä omasta kodistaan tietenkin viedä sen nelivuotiaan pois, mutta yhteisellä pihalla se pienin on luonnollisesti ihan luvan kanssa, eikä sitä sieltä voi ruveta häätämään kotiinsa. Veikkaisin, että se on laitettu ulos nimenomaan isompien sisarustensa kanssa, toisin sanoen heidän ”vastuulleen”. Äitihän on siinä kotona, hän loppujen lopuksi on vastuussa lapsistaan tietenkin. Jos hän sanoo omille lapsilleen, että nyt menette kaikki yhdessä ulos, ei siinä mitään ilmaista lapsenvahtia naapurin tytöstä vielä ole tehty. Mistään en ole saanut sellaista käsitystä, että naapurin äiti todella ajattelisi tuon ap:n 9-vuotiaan hoitavan hänen lastaan. Sen ajatuksen ap on luonut ihan itse, näköjään myös lapselleen. Se, että sisarussarja ulkoilee yhdessä ei tarkoita etteikö isommilla koskaan olisi leikeissä pelkästään oman ikäisiä kavereita. Onhan se ap:nkin nuorempi lapsi näköjään mukana, ja vaikka ikäero onkin pienempi, niin eri-ikäisiä siinä nyt vaan ollaan.

Enpä ihmettelisi jos seuraava ketju olisi aiheesta ”naapurin 9-vuotias raahaa koko ajan nuorimman lapseni kotiin, vaikka piha on yhteinen”.

Lapsuudenmaisemissani eräs 3 v leikki 6 v isoveljensä kanssa tulitikuilla ja poltti samalla leikkimökin ja itsensä kuoliaaksi.

6-vuotiaalle ihan kamalaa. Enkä tarkoita että hänet olisi laitettu vahdiksi, mutta kaksistaan olivat ulkona.

Minua raivostutti lapsena, kun menin hakemaan kaveria ulos, ja sitten kaupanpäällisenä tulikin alle kouluikäinen sisarus. Siinä meni fiilis ihan pilalle, koska tuon ikäisen läsnäollessa ei voinut aidosti leikkiä mitään, eikä edes puhua ikäistensä juttuja. 

Jos olisin ap, kieltäisin lapsiani leikkimästä tuon perheen lasten kanssa, jos 4v on paikalla. Äkkiä oppisivat naapurit siihen, että joko 4v on äitinsä kanssa, tai sitte heidän kersat leikkii aina vaan keskenään, eivätkä saa muita kavereita ja ikäistään seuraa.

Enkä myöskään IKINÄ päästäisi sitä 4v omaan kotiini.

Eli ihan opetat lapsillesi, että AINA kun se 4v tulee ilman äitiään ulos, niin voivat todeta kavereilleen, että ”Ai, teidän pitääkin tänään olla lapsenvahtina kotipihassa, no nähdään sitten toiste, heippa!”

Luulisin, että kun tämä toistuu joka kerta, niin ne naapurinkin lapset alkavat protestoida äidilleen, kun eivät saa enää kavereita. Ehkäpä se äiti sitten tajuaisi.

Lisään vielä, että itsekin olen kilttinä ja lapsirakkaana ihmisenä ajautunut ilmaiseksi lapsenlikaksi, niin lapsena, nuorena, kuin vielä aikuisenakin. Se johtuu siitä, että ekat pari kertaa se on kivaa, lasta on hauska viihdyttää. Harmillisesti se vaan kääntyy joka kerta niin, että lapsen vanhempi alkaa käyttää härskisti hyväkseen, kun ajattelee, että noilla synkkaa hyvin, eikä tuo pane pahakseen. Totuushan on, että ei sitä vieraan kakaran seuraa ilman sovittua aikaa ja palkkaa enää vaan jaksa. On omiakin juttuja. Mutta kun ensin on ollut ystävällinen ja ihan oma-aloitteisestikin leikkinyt, niin on vaikeaa laittaa sitä stoppia.

Siksipä nyt viisikymppisenä osaan kieltäytyä jo siitä ensimmäisestä kerrasta. Tai jos joku naapurin lapsi on tullut meille, eikä halua mennä illan tullen kotiinsa, kun siellä ei ole ketään, niin otan luurin käteen ja soitan niille vanhemmille, että meillä mennään nyt saunaan, iltapalalle ja nukkumaan. Joskus tämä äiti voi selittää, että oli sopinut lapsensa kanssa, että voi olla meillä siihen ja siihen asti kun hän tulee vasta silloin kotiin. Vastaan vain, että ei voi, meillä on oma aikataulu.

Upp.

En mäkää tykkää, että kaveri raahaa kakaran mukana johonki kahvilaan. Kun oli tarkoitus jutella keskenään eikä kattoa sitä Jormaliisaa 10v.

Enon avovaimo oli saaressa lasten kanssa ja laittoi pienimmän muiden mukana pihalle. Lapsi löytyi myöhemmin hukkuneena. Ei ne isommat olleet velvollisia katsomaan perään, mutta jäihän siitä ikuinen trauma.

Ap:n lapset tarvitsevat uusia kavereita, sellaisia joilla ei ole pienempiä sisaruksia.

Oma lapsi päivittelee joskus kun kaverillaan on samat säännöt kuin nuoremmilla sisaruksillaan, ei mitään esikoisen oikeuksia (puhelinaikaa, myöhäisempää nukkumaanmenoaikaa, k12 leffoja tms).