Lue keskustelun säännöt.
Pomo lähentelee
Lilian
05.02.2020 |
Olen aloittanut hiljattain uudehkon työn erään projektin parissa, jota teen uuden pomoni kanssa. Projektin takia jouduimme muuttamaan väliaikaisesti toiselle paikkakunnalle - teemme kuitenkin projektia toisessa työyhteisössä eli ihan kahestaan emme ole ja liiku päivisin.
Olen alkanut kuitenkin epäillä motiiveja miksi minut on tähän mukaan valittu. Olen kolmissakymmenissäni, hiljattain valmistunut ja pomoni minua 10-15 vuotta vanhempi. Hän on siis koko osastomme pomo ja minun lähin esimieheni. Kotona hänellä on vaimo ja kolme murrosikäistä lasta.
Olemme nyt kahden viikon aikana käyneet neljä kertaa illallisella kaksistaan töiden ulkopuolella hänen aloitteestaan, koska hän ’haluaa puhua vielä työpäivän jälkeen projektista’. Aihepiirit ovat kyllä ajautuneet paljon henkilökohtaisempiinkin teemoihin. Pomoni on alkanut iltaisin lähetellä minulle viestejä, melko viattomia, mutta mielestäni kuitenkin tarpeettomia (esim. jonkun linkannut jonkun biisin tai lähettänyt kuvia illanvietostaan, välillä jopa kysynyt mitä puuhaan.) Lisäksi hän
kommentoi ulkonäköäni _usein_ (jouduimme projektin tiimoilta lähettämään itsestämme kuvat asiakkaalle ja hän viestitti erikseen vielä että ”näytät kauniilta” - tässä vain yksi esimerkki), tullessaan keskustelemaan hän koskettaa minua olkapäästä tai selästä aavistuksen liian pitkään sekä halaa esim. illallisen päätteeksi kommentoiden että ”onpa sinulla hyväntuoksuinen parfyymi”. Pelkään että muka-viattomat koskettelut ei tule jäämään siihen. Kenellekään muulle osastomme naisista ei hän tällä tavoin ole minun nähteni tehnyt.
Ongelma on varmasti yleinen, mutta en oikein osaa taklata näitä lähestymisiä, koska pelkään, etten jatkossa saa töitä samanlaisissa projekteissa. Tämä on ERITTÄIN kriittinen meriitti omalla urallani, ja varmasti poikii lisää jos vain saan projektin kunnialla loppuun.
Itselläni on kumppani eikä ole myöskään mitään kiinnostusta antaa vastakaikua pomolleni. Projektia on kuitenkin jäljellä vielä 3 kk. Mitä teen? Tällä hetkellä tasapainoilen sen kanssa, että suhtaudun asiaan vielä kevyemmin, vaikka suoraan sanottuna tämä ei ole minusta sopivaa käytöstä esimieheltä. Pelkään, että raja ylittyy ja sen jälkeen välillemme tulee pelkkää kiusallisuutta tai hänen puoleltaan suuttumusta. Aivan kuin olisin ’velkaa’ jotain ja pitäisi muka antaa hänen tehdä pikkutuhmuuksiaan vain sen takia, että hän minulle tällaisen työmahdollisuuden on tarjonnut. Apua!
Kommentit (64)
Jos hän vetoaa työasioiden käsittelyyn, niin voit kysyä merkitsetkö sen ajan ylitöiksi vai miten korvaus hoidetaan? Ei kenenkään pitäisi joutua vapaa-ajallaan suunnittelemaan tulevia töitä. Vaihtoehtoisesti voit seuraavan kyselyn kohdalla kysyä onko ok, että kompensaatioksi käytetystä työajasta lähdet perjantaina aikaisemmin, koska olet menossa miesystäväsi luo/hän on tulossa sinun luo viikonlopuksi. Lisäksi ole vain korrektin ystävällinen kaikessa kommunikaatiossa, eli älä lähde mukaan ei-ammattimaisiin juttuihin esimerkiksi omista tunteista tai historiasta.
Voit myös joko keksiä tai oikeasti hankkia aikaavievän uuden harrastuksen työpaikkakunnalta ("kun ei täällä muutakaan tekemistä ole") ja vedota siihen liittyviin menoihin, jos hän kyselee iltaisin seuraksi. Kunhan se on vain sellainen, että pomo ei keksi itse alkaa harrastaa samaa/liittyä seuraan. Esimerkiksi päätit palkata personal trainerin ja laittaa elintavat kuntoon, jonka varjolla voit sanoa myös jättäneesi alkoholin ja välttelevän ravintolassa syömistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vetäytyisi illallisista ja vastaisin viesteihin vaikka viikon viiveellä, näin voisit jatkaa yhteistyötä ja pomo ei loukkaantuisi.
Hopeakettu2223 kirjoitti:
Vetäytyisi illallisista ja vastaisin viesteihin vaikka viikon viiveellä, näin voisit jatkaa yhteistyötä ja pomo ei loukkaantuisi.
Tai vastaa viesteihin usean tunnin viiveellä niin että ehdotus ei ole enää mahdollinen ja totea vain, että puhelin oli äänettömällä ja uppouduit kirjaan tms arkista. Videoihin tms. linkkeihin ei välttämättä kannata reagoida ollenkaan, tai sitten juuri pitkällä viiveellä ja mahdollisimman lattella hymiöllä/ muuten keskustelua jatkamatta.
Voi kuule! Tommosia miespomoja on Suomi väärällään. Itsekin olisin voinut tehdä esimiehestäni häirintäilmoituksen, mutta en vaan uskaltanut. Enää en ole ko. paikassa töissä. Onhan niitä naisiakin, jotka tietysti ovat hyvinkin otettuja esimiehen kiinnostuksesta ja lähtevät mukaan paremman työn ja palkan toivossa.