Lue keskustelun säännöt.
Ylen Logged in - dokumentti
Kommentit (83)
Kuvottava ohjelma. Yhteiskunta maksaa jopa huumeiden käytön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis 23-vuotias keskustelee koulunkäynnistään ja faijansa juopottelusta koulukuraattorin kanssa?!
Ajatella, mäkin keskustelin samassa iässä samoista asioista YTHS:n psykologin kanssa säännöllisesti. Ja hyvä niin.
Hiljaiseksi veti. Ei nuo hyysäämällä elämäänsä kuntoon saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis 23-vuotias keskustelee koulunkäynnistään ja faijansa juopottelusta koulukuraattorin kanssa?!
Ajatella, mäkin keskustelin samassa iässä samoista asioista YTHS:n psykologin kanssa säännöllisesti. Ja hyvä niin.
Psykologin kanssa tuonkin nuoren miehen kannattaisi jutella, ei koulukuraattorin kanssa (vaikka molemmilla psyk. maisterin paperit olisikin)...
23-vuotiaan ei tarvitse istua selittelemässä, mihin hän tarvitsee lomaa tai selvitellä poissaoloja niin kuin jonkun 15-vuotiaan. Tuntui ikävältä katsoa kuinka aikuiselle jutellaan kuin teinille. Kyseessä 2. asteen opinnot, mutta silti pitäisi muistaa että kyseessä on aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis 23-vuotias keskustelee koulunkäynnistään ja faijansa juopottelusta koulukuraattorin kanssa?!
Ajatella, mäkin keskustelin samassa iässä samoista asioista YTHS:n psykologin kanssa säännöllisesti. Ja hyvä niin.
Psykologin kanssa tuonkin nuoren miehen kannattaisi jutella, ei koulukuraattorin kanssa (vaikka molemmilla psyk. maisterin paperit olisikin)...
23-vuotiaan ei tarvitse istua selittelemässä, mihin hän tarvitsee lomaa tai selvitellä poissaoloja niin kuin jonkun 15-vuotiaan. Tuntui ikävältä katsoa kuinka aikuiselle jutellaan kuin teinille. Kyseessä 2. asteen opinnot, mutta silti pitäisi muistaa että kyseessä on aikuinen.
Mitä väliä tittelillä on, jos tuo kundi sai kuitenkin apua? Kyllä 23-vuotiaallakin voi olla vielä tarve jutella jonkun "vielä aikuisemman" kanssa, etenkin jos omista vanhemmista ei siihen ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta panosti ainakin sarjan syrjäytyneisiin tosi paljon. Kela maksaa asunnon vuokrat yksille, toista talutetaan kädestä pitäen valmistumaan helpotetuin vaatimuksin, yhdelle tarjotaan puhtaat välineet narkkaukseen ja kuukausikaupalla hoitojaksoja eri laitoksissa. Voiko tuota enää syrjäytymiseksi sanoa? Nämähän saavat huomiota ja apua valtavasti.
Minä olen naispuoleinen mt-ongelmainen, jolla ei ole kuitenkaan päihdeongelmia. En saa apua mistään! Ketään ei kiinnosta, eikä kenenkään tarvitse kiinnostua koska olen eläkkeellä. Silloin ei tueta terapioita eikä ohjata mihinkään päiväkeskukseen opettelemaan yhtään mitään.
Pitäisi olla päihdeongelmainen mies, sitten alkaisi tapahtua 😠
Vierailija kirjoitti:
Näin käy kilteille pojille joiden kanssa tytöt eivät edes juttele yläasteella :(
Katso yle areenasta dokkari rajaseudun poikamiehet. Siinä on niitä kavereita jotka eivät saa naista ja sille on kyllä syynsä.
Logged in ohjelmassa häiritsi vähän tuo pelaamis-aspekti, kun mielestäni noilla pojilla/miehillä ongelma oli kaikkialla muualla kun pelaamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis 23-vuotias keskustelee koulunkäynnistään ja faijansa juopottelusta koulukuraattorin kanssa?!
Ajatella, mäkin keskustelin samassa iässä samoista asioista YTHS:n psykologin kanssa säännöllisesti. Ja hyvä niin.
Psykologin kanssa tuonkin nuoren miehen kannattaisi jutella, ei koulukuraattorin kanssa (vaikka molemmilla psyk. maisterin paperit olisikin)...
23-vuotiaan ei tarvitse istua selittelemässä, mihin hän tarvitsee lomaa tai selvitellä poissaoloja niin kuin jonkun 15-vuotiaan. Tuntui ikävältä katsoa kuinka aikuiselle jutellaan kuin teinille. Kyseessä 2. asteen opinnot, mutta silti pitäisi muistaa että kyseessä on aikuinen.
Mitä väliä tittelillä on, jos tuo kundi sai kuitenkin apua? Kyllä 23-vuotiaallakin voi olla vielä tarve jutella jonkun "vielä aikuisemman" kanssa, etenkin jos omista vanhemmista ei siihen ole.
23-v on aikuinen ja hänen pitäisi jutella sellaisen aikuisen kanssa, joka kohtelee häntä aikuisena eikä koululaisena. Koulukuraattorin määritelmä (googletin nopeasti) : "Koulukuraattori on ehkäisevään lastensuojelutyöhön erikoistunut koulun sosiaalityöntekijä. Hän auttaa oppilaita, joilla on vaikeuksia koulunkäynnissä tai ihmissuhteissaan tai omaan kasvuunsa ja kehitykseensä liittyviä ongelmia tai pulmatilanteita."
Esim. jos yliopistolaisena käydään jossain psykologilla/terapeutilla niin siellä voidaan käsitellä samoja asioita eli suhdetta vanhempiin, opiskelua ym. Jos tarvitsee lisäaikaa opintoihin, niin psykologilta tai lääkäriltä voi pyytää jotain lausuntoa tai lääkärintodistusta. Opiskelu- tai työpaikalla ei koskaan kannata yksityiskohtaisesti avautua elämästään tai tunteistaan.
Mielestäni siis sekä tämän Juhon että Patrikin tilanteissa yhteiskunnan tarjoama apu otti jossain määrin voiman pois heiltä itseltään. Kumpikin todennäköisesti pystyisi samaan kuin muutkin ikäisensä, jos pääsisivät sellaiseen vertaisryhmään jossa heitä kohdellaan normaalisti.
Tietokoneista kiinnostuneille: tietojenkäsittelyn perusopinnot ovat nykyään ilmaiset netissä suoritettuna ja avaan oven yliopistoon. Ei vaadi lukiota tai amista, mutta matikkaa tarvitaan. Missään nimessä ei kannata jäädä takkuamaan sen kanssa, ettei pääse opiskelemaan esim. datanomiksi tai saa jotain ammattiopintoja tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Maailma on nykyään vaikeampi paikka elää. Tiedän yhden tapauksen joka pelastui sillä, että on työhullu, eikä pysty estää palkantuloa vaikkei rahan päälle ymmärräkään. Ei ehkä itse tajua, että on ollut samalla tavalla sairas kuin nämä nuoret.
Tai siis on edelleen. Työnarkomania on riippuvuus muiden joukossa, mutta toki siitä kärsivä on hieman onnekkaampi kuin muista riippuvuuksista kärsivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi hyvä sarja. Ikävä sanoa, mutta itselle tuli hyvä mieli omasta elämästä tuon katsottuani. Ei se olekaan katastrofi, jos gradunteko pitkittyy.
Suurimmalla osalla noistahan on toivoa. He pyrkivät omien rahkeidensa mukaan parantamaan elämäänsä. Melkein kaikilla vielä aika vaikeat taustat, jonka takia ainakin itse olen aika jäävi puhumaan mitään. Elin ihan onnellisessa perheessä lapsuuteni ja nuoruuteni.
Se yksi vaikeasti ylipainoinen oli ehkä noista se ainut toivoton tapaus. Eihän hänellä ollut edes aikomusta tehdä mitään, hän ei kerta kaikkiaan kaivannut elämäänsä muuta kuin tietokoneen ja tupakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä Patrikista, siis tuosta isokokoisesta nuoresta miehestä, jota äiti paapoo. Mistähän jutusta hänen kohdallaan oikein oli kyse? Noiden muiden tyyppien syrjäytymisen jotenkin ymmärtää, mutta tästä tyypistä en oikein tajunnut mistä on kyse. Kämppä oli täynnä jotain mehutölkkejä tms. eli ei kuitenkaan kaljatölkkejä. Eikä vaikuttanut olevan sellaisia mt-ongelmiakaan kuin parilla muulla tuossa ohjelmassa.
Ainakin oli ollut koulukiusattu. Taisi sanoa että kiusaaminen alkoi eskarista ja kesti koko peruskoulun?
Voihan sillä olla myös jotain mitä ei erikseen sanottu. Masennusta?
Nykyisin kaikki uhriutuvat koulukiusatuksi ja noihin väitteisiin kannattaa suhtautua varauksella. Oikeasti kiusattuja on hyvin harvassa.
Kiusattuja on päinvastoin hyvin paljon. Senpä takia se ei mielestäni toimi selityksenä kaikkeen, koska läheskään kaikki kiusatut eivät syrjäydy. Tällä tyypillä kuitenkin oli äiti joka huolehti, sisaruksia, joitakin kavereita... Tottakai kiusaaminen vaikuttaa ihmiseen, mutta ei se tuollaista elämänmenoa selitä.
Kiusaaminen ei johda automaattisesti mihinkään yhteen lopputulokseen, sehän on selvä. Mutta se(n aiheuttamat huono itsetunto, epäluottamus ihmisiin, masennus ym.) lisää todennäköisyyttä ongelmiin myöhemmässä elämässä.
Vaikka kaikki kiusatut eivät ole syrjäytyneitä, niin yksittäisissä tapauksissa voi olla, että joku on syrjäytynyt mutta ei olisi, jos ei olisi ollut kiusattu. Eli jos olisi rinnakkaisuniversumi, joka olisi muuten sama mutta ilman kiusaamista, siellä sama henkilö saattaisi ollakin töissä tai opiskelemassa.
Käytännössä ei tietenkään ole aina helppo selvittää mitkä syyt syrjäytymiseen tietyllä ihmisellä on, voi vain arvailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis 23-vuotias keskustelee koulunkäynnistään ja faijansa juopottelusta koulukuraattorin kanssa?!
Ajatella, mäkin keskustelin samassa iässä samoista asioista YTHS:n psykologin kanssa säännöllisesti. Ja hyvä niin.
Psykologin kanssa tuonkin nuoren miehen kannattaisi jutella, ei koulukuraattorin kanssa (vaikka molemmilla psyk. maisterin paperit olisikin)...
23-vuotiaan ei tarvitse istua selittelemässä, mihin hän tarvitsee lomaa tai selvitellä poissaoloja niin kuin jonkun 15-vuotiaan. Tuntui ikävältä katsoa kuinka aikuiselle jutellaan kuin teinille. Kyseessä 2. asteen opinnot, mutta silti pitäisi muistaa että kyseessä on aikuinen.
Kun toimii kuin pikkukakarat, niin tokihan silloin puhutaan niinkuin ymmärrystä vailla oleville. Jokainenhan näkee, miten vajaita älyltään nämä tyypit on. Ennen vanhaan tällaisillekin olisi ollut kkykyjä vastaavaa hommaa kuten ojankaivuuta ja pskan lapiointia. Nykyisin elätetään laiskottelijatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis 23-vuotias keskustelee koulunkäynnistään ja faijansa juopottelusta koulukuraattorin kanssa?!
Ajatella, mäkin keskustelin samassa iässä samoista asioista YTHS:n psykologin kanssa säännöllisesti. Ja hyvä niin.
Psykologin kanssa tuonkin nuoren miehen kannattaisi jutella, ei koulukuraattorin kanssa (vaikka molemmilla psyk. maisterin paperit olisikin)...
23-vuotiaan ei tarvitse istua selittelemässä, mihin hän tarvitsee lomaa tai selvitellä poissaoloja niin kuin jonkun 15-vuotiaan. Tuntui ikävältä katsoa kuinka aikuiselle jutellaan kuin teinille. Kyseessä 2. asteen opinnot, mutta silti pitäisi muistaa että kyseessä on aikuinen.
Kun toimii kuin pikkukakarat, niin tokihan silloin puhutaan niinkuin ymmärrystä vailla oleville. Jokainenhan näkee, miten vajaita älyltään nämä tyypit on. Ennen vanhaan tällaisillekin olisi ollut kkykyjä vastaavaa hommaa kuten ojankaivuuta ja pskan lapiointia. Nykyisin elätetään laiskottelijatkin.
Mitä siis ehdotat? Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinkahan moni näistä tämänkaltaisista kavereista edes haluaisi ns. normaalielämään (eli parisuhde, perhe/lapsia, koulutus, työpaikka, mukava asunto jne)?
Kyllähän nämä yrittävät taistella eteenpäin, mutta tuntuu, että kauempanakaan ei ole tavoite tavallisesta elämästä, vaan ennemminkin halu jatkaa entisellään, kunhan mt- ja päihdeongelmat saa selätettyä.
Tunnen itse muutamia syrjäytyneitä, entisiä syrjäytyneitä ja lähes-syrjäytyneitä. Minusta heitä yhdisti lähinnä se, että ketään ei kiinnostanut ns. normaalielämä: työmarkkina + asumistuki, vaatimaton kämppä, vähäinen määrä sosiaalisia suhteita, pitkäaikaistyöttömyys, einesruuat ja tietenkin netti, pelaaminen ja mahdollisesti päihteet riittävät oikein hyvin elämän sisällöksi. Kelan virkailijan kysyessä tietysti toistelivat "joo, joo, työpaikka.. koulutus... työnhaku...", mutta eivät tarkoittaneet sitä oikeasti. Tässä sarjassa Patrik puhui tästä elämäntavan hyväksymisestä todenmukaisimmin. Kertoi menevänsä töihin, jos tuet (ja niiden tuottama vaatimaton elämäntapa) eivät riitä - mutta kyllähän ne riittävät hyvin, kun ei toivo paljon.
Vinkeä poikkeus oli tietysti tämä yksi maalla asuva sankari, joka asui isossa maalaistalossa ja kasvatteli chlorella-levää - mutta ei tämäkään tuntunut kaipailevan tavallisen palkansaajan, pienyrittäjän tai maanviljelijän elämäntapaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni näistä tämänkaltaisista kavereista edes haluaisi ns. normaalielämään (eli parisuhde, perhe/lapsia, koulutus, työpaikka, mukava asunto jne)?
Kyllähän nämä yrittävät taistella eteenpäin, mutta tuntuu, että kauempanakaan ei ole tavoite tavallisesta elämästä, vaan ennemminkin halu jatkaa entisellään, kunhan mt- ja päihdeongelmat saa selätettyä.
Tunnen itse muutamia syrjäytyneitä, entisiä syrjäytyneitä ja lähes-syrjäytyneitä. Minusta heitä yhdisti lähinnä se, että ketään ei kiinnostanut ns. normaalielämä: työmarkkina + asumistuki, vaatimaton kämppä, vähäinen määrä sosiaalisia suhteita, pitkäaikaistyöttömyys, einesruuat ja tietenkin netti, pelaaminen ja mahdollisesti päihteet riittävät oikein hyvin elämän sisällöksi. Kelan virkailijan kysyessä tietysti toistelivat "joo, joo, työpaikka.. koulutus... työnhaku...", mutta eivät tarkoittaneet sitä oikeasti. Tässä sarjassa Patrik puhui tästä elämäntavan hyväksymisestä todenmukaisimmin. Kertoi menevänsä töihin, jos tuet (ja niiden tuottama vaatimaton elämäntapa) eivät riitä - mutta kyllähän ne riittävät hyvin, kun ei toivo paljon.
Vinkeä poikkeus oli tietysti tämä yksi maalla asuva sankari, joka asui isossa maalaistalossa ja kasvatteli chlorella-levää - mutta ei tämäkään tuntunut kaipailevan tavallisen palkansaajan, pienyrittäjän tai maanviljelijän elämäntapaan.
Ihmisen on aika vaikea kaivata jotain itselle ihan vierasta. Jokainen yrittää ensin sopeutua siihen todellisuuteen jota elää ja sitten kun tarjolla olisi uusia mahdollisuuksia, ei oikein tiedä mitä sillä tekisi. Kun ei ole koskaan tottunut ajatukseen erilaisesta elämästä tai nähnyt sen mallia, voi jopa pelottaa ajatus, että pitäisi pärjätäkin "eri ihmisenä".
Helpompaa se ehkä on, jos on ensin ollut oikealla polulla, sitten syrjäytyy, ja kun asiat korjaantuvat, niin tarvitsee vain palata tutulle reitille.
Vierailija kirjoitti:
Vinkeä poikkeus oli tietysti tämä yksi maalla asuva sankari, joka asui isossa maalaistalossa ja kasvatteli chlorella-levää - mutta ei tämäkään tuntunut kaipailevan tavallisen palkansaajan, pienyrittäjän tai maanviljelijän elämäntapaan.
Tämä tyyppi vaikutti sen verran normaalilta, että yllätyin kun hän päätyi psykiatriselle. Lapsikin on, jolle lapsen äiti ei ole halunnut isyyden tunnustamista.
Tämä "kiltamestari" on aktiivinen netissä, ja googlettamalla avautui hieman tarkempi kuva tästä kaverista. Esim. tässä näin https://www.laki24.fi/aihe/52636/
Mielestäni hänellä sekä mahdollisesti Aaronilla (sairastiko skitsofreniaa?) on todennäköisempää sairaseläke kuin työllistyminen.
Tuo Patrik vaikutti lähinnä kieltävän että missään hänen elämässään olisi ongelmaa. Tuntui että kielsi että elämäntyyli olisi ongelmallinen, kielsi että kiusaaminen olisi vaikuttanut mihinkään hänessä enää, asenteesta kaikki kiinni vaan, kielsi että olisi syrjäytynyt... tuntui että joka hetki yritti puheillaan vakuttaa olevansa tyytyväinen tilanteeseensa.
Siis tuntui että vain esitti positiivista ja hyvää asennetta, mutta olemus huusi samaan aikaan tyytymättömyyttä, masentuneisuutta. Äidilleenkin esitti pirteämpää kuin vaikutti olevankaan. En sanoisi että äiti häntä paapoo, enemmänkin vaikutti että äitinsä yrittää edes jotain, edes saada lapsensa välillä luokseen käymään että näkee kuinka menee? Jotenkin sellainen vaikutelma tuli että yritti pitää poikaansa hyväntuulisena että jaksaisi äitinsä luona käydä ja näin perhe tietäisi missä mennään...
Enkä nyt jotenkin usko etteikö olisi osannut keitettyjen perunoiden vettä kaataa pois. Enemmän oli asenneongelmaa, että kun on mahdollisuus seistä ja antaa muiden tehdä työt puolesta, niin sitten esitetään että en osaa tuommoista ja tuijotellaan vierestä.
Mukava on lähteä joka aamu töihin ja maksaa palkasta jumalattomasti veroja, että nämäkin sankarit elätetään. Patrik sen omassa jaksossaan selkeästi sanoi, että ei kiinnosta töihin meneminen, kun näinkin elää. Me kaikki veroja maksavat mahdollistetaan sarjassa kuvatun kaltainen elämä. Kaikki sosiaalituet ja -avut pitäisi poistaa. Alkaisi työn tekeminen kiinnostamaan ja samalla syrjäytyminen olisi ratkaistu.
Vierailija kirjoitti:
Näin käy kilteille pojille joiden kanssa tytöt eivät edes juttele yläasteella :(
En ollut kiltti poika, en kyllä pahakaan. Minulle kävi noin koska ensin vanhemmat pahoinpiteli fyysisesti ja henkisesti melkein 10 vuoden ajan ja lopun kasvatuksen (lue vartioimisen) hoiti loppuina alaikäisyysvuosinani suomen valtion kouluttamat sekä palkkaamat lastensuojelualan ammattilaiset ja se lysti maksoi yhteensä +500 000 euroa 8:ssa eri sijoituspaikassa. Miettikää sitä. 10 vuotta vanhempien rakkautta sekä useita vuosia useissa lastensuojelulaitoksissa hintalapulla +500 000 euroa ja aikaansaatiin psyykkisesti sairas yksilö joka jätettiin oman onnensa nojaan sinä samana päivänä kun täytti 18 vuotta vaikka edellisenä päivänä en kuulema ollut kykeneväinen huolehtimaan itsestäni. Annettiin käteen 160 euron maksusitoomuksen IKEAan jolla piti aloittaa elämä. Sit lueskelen masentuneena miten kaukaa vaeltaneita hyysätään edestä ja takaa. Joo pitäkää paska yhteiskuntanne vaan.
Yhteiskunta panosti ainakin sarjan syrjäytyneisiin tosi paljon. Kela maksaa asunnon vuokrat yksille, toista talutetaan kädestä pitäen valmistumaan helpotetuin vaatimuksin, yhdelle tarjotaan puhtaat välineet narkkaukseen ja kuukausikaupalla hoitojaksoja eri laitoksissa. Voiko tuota enää syrjäytymiseksi sanoa? Nämähän saavat huomiota ja apua valtavasti.