Sinä 20-45v nainen! Tutkijat ovat ymmällään, mikseivät suomalaisnaiset lisäänny. Kerro nyt tänne syysi. Ehkä löytävät syyt täältä.
Minä aloitan: olen 38v, jo kolmen lapsen äiti. Sain lapset 20-25 ikävuosien välillä. Olen nyt 38v ja koen olevani liian vanha saamaan lisää lapsia. Tai vaikka fyysisesti, taloudellisesti, parisuhdemielessä ja muutenkin olisin ollut aivan täydellisessä lapsentekoiässä myös ikävuodet 25-38, niin en ole kokenut tarpeelliseksi hankkia neljättä tai useampaa lasta.
Kommentit (715)
Sain yhden lapsen 24-vuotiaana. Lapsen isä halusi ravata baareissa viikonloput, ihastui muihin naisiin eikä jaksanut olla aikuinen. Erosimme.
Tapasin myöhemmin ihanan, aikuisen miehen, mutta koska hänelläkin oli jo lapsia, ei meillä ole tilaa tai varaa useampiin, joten yhteisiä ei tule. Keskitymme huolehtimaan hyvin ja tasa-arvoisesti jo olemassa olevista lapsistamme.
Lapsilukuni (biologisesti) jäi siis yhteen, vaikka hedelmällisyys ja rakkaus olisi riittänyt useampaankin. Kiitollinen olen että sain edes kokea äitiyden. Hyviä, isäksi tahtovia ja jaksavia miehen on ikäluokassani tosi vähän.
- Ei löydy sopivaa miestä
- Maailma on paha ja epäreilu
- Liikaa ihmisiä jo valmiiksi
- En ole henkisesti valmis äitiyteen
- Olen mukavuudenhaluinen
N34
No tässähän se syy olisi:
Yksi lapsi on ja toisen hankin kohta hedelmöityshoidolla itsellisenä. Perheen haluavia miehiä on niin vähän.
Syyt:
En halua tuhota vartaloani synnytyksessä enkä usko saavani sektiota.
Naistenklinikan hoitajilla on liian kiire, eivätkä he ehdi auttaa missään (yle uutiset)
Naistenklinikka on nuorten lääkäreiden keskuudessa yksi pelottavimmista ja stressaavimmista paikoista olla töissä eivätkä he saa riittävästi tukea työn tekemiseen. En uskalla mennä synnyttämään sellaiseen paikkaan.
Maailmassa on liikaa ihmisiä.
Kaikki geenit ei pääse jatkoon ja se on ihan okej.
Kun tämän aiheen viestejä lukee niin suurin syy taitaa olla se ettei ole kumppania.
Myös muita suuria syitä oli ettei yksinkertaisesti halua lasta sekä se ettei ole luottoa tulevaisuuteen.
Väestöliiton pitäisi alkaa tutkimaan asiaa miksi Suomessa ei ihmiset löydä kumppani ja/tai miksi ne parisuhteet ei ole kestäviä.
Kuitenkin kun mietitään niin Suomessa on valtavasti sinkkuja.
Ketään ei voi pakottaa parisuhteeseen eikä valtio tai yhteiskunta tähän asiaan voi oikein vaikuttaa mutta mitä ideoita teillä olisi miten ihmiset menisivät parisuhteisiin ja miten liitot olisi pysyviä?
Ja mitkä on niitä syitä miksi nykyään on todella paljon ikisinkkuja sekä miksi ihmiset ei mene parisuhteisiin nykyään kovinkaan helposti?
Tiedän useita 20-30 vuotiaita ketkä ei ole koskaan ollut parisuhteessa ja tuntuu ettei he edes tavoittele parisuhdetta ja tiedän useita ketkä hyppii suhteesta toiseen.
Sanon vielä sen että pidän hyväksyttävänä sen että elää sinkkuna joten en vihaa tai moiti heitä, aihe vaan on aika mielenkiintoinen.
Haluaisin lapsia kovastikin, mutta aina tuntuu olevan väärä hetki. Aloitin juuri 5 vuotta kestävät opinnot ja työllistyminen ei ole senkään jälkeen varmaa. En usko, että miesystäväni haluaa minua elättää, enkä itsekään sellaista elämää halua. Niin ja olen jo 31 vuotias.
Olen 33v kahden kouluikäisen lapsen yksinhuoltaja. Pidän lapsista ja haaveilinkin aina suurperheestä, mutta uusia lapsia en 99% varmuudella tule hankkimaan. Lasteni isä näkee hyvin harvoin heitä (valvotut tapaamiset). Sairastan myös vakavaa tautia, jonka vuoksi en vauvaa yksin haluaisi/jaksaisi hoitaa. Jos ihme tapahtuisi ja löytäisin mahtavan miehen tuekseni, niin ehkä voisin uuden lapsen hankkia, mutta en usko, että niin tulee käymään.
Vierailija kirjoitti:
Syyt:
En halua tuhota vartaloani synnytyksessä enkä usko saavani sektiota.Naistenklinikan hoitajilla on liian kiire, eivätkä he ehdi auttaa missään (yle uutiset)
Naistenklinikka on nuorten lääkäreiden keskuudessa yksi pelottavimmista ja stressaavimmista paikoista olla töissä eivätkä he saa riittävästi tukea työn tekemiseen. En uskalla mennä synnyttämään sellaiseen paikkaan.
Maailmassa on liikaa ihmisiä.
Siksi valitsin 3x sektion. Kiitos lapsettomat kun maksoitte! 🙂
Vierailija kirjoitti:
Syyt:
En halua tuhota vartaloani synnytyksessä enkä usko saavani sektiota.Naistenklinikan hoitajilla on liian kiire, eivätkä he ehdi auttaa missään (yle uutiset)
Naistenklinikka on nuorten lääkäreiden keskuudessa yksi pelottavimmista ja stressaavimmista paikoista olla töissä eivätkä he saa riittävästi tukea työn tekemiseen. En uskalla mennä synnyttämään sellaiseen paikkaan.
Maailmassa on liikaa ihmisiä.
Tämä! Siis jumankauta, Helsingissä on yksi synnytyssairaala ja edes siellä ei voi olla sen verran hoitajia, kätilöitä ja lääkäreitä, että aikaa riittäisi rauhalliseen työn tekemiseen, perehtymiseen ja synnyttävien naisten kanssa keskusteluun ja heidän auttamiseen. Voiko joku tehdä asialle jotain?!
Minulla on kaksi lasta, ja olen heistä onnellinen. Joskus olisin haaveillut ehkä kolmannesta, mutta miehelle on riittänyt kaksi. On kyllä oikein hyvä isä.
Asuminen pk-seudulla on niin kallista ja kahden lapsen harrastukset, vaatteet, tarvikkeet yms maksavat niin paljon, että lopulta ihan hyvä näin. Minun työura on myös tarjonnut vain pätkätöitä. Kolmen kanssa rahat ja aika olisivat tiukemmalla. Ikäkin tulee vastaan eli eiköhän lapsiluku ollut tässä.
En keksi yhtään hyvää syytä miksi hankkisin lapsia.
En halua lapsia. En ole erityisen lapsirakas. Arvostamme puolison kanssa vapautta ja sitä, että saamme käyttää rahat matkusteluun. Kumpikaan meistä ei jaksaisi yöheräilyjä tai lasten kanssa touhuamista saati lasten itkuja tai huutoja. Olen urakeskeinen enkä halua vuoden taukoa työelämään.
Raskaana oleminen, synnytys tai imetys eivät myöskään houkuttele.
N25
Haluan lapsia, mutten vielä. Haluan ensin varmistaa, että työ- ja taloudellinen tilanne ovat riittävän hyvät. Lisäksi työ on minulle tärkeää, joten haluan ensin ns. varmistaa jalansijan unelma-alallani.
Vaikka perhe on tärkeä, niin tärkeä olen minäkin.
Tahallisesti lapseton nainen on arvoton. Pahinta on kuitenkin kun joku yrittää lasta tosissaan ja kun ei saa, niin hänkin leimautuu hepsankeikaksi.
- Ei ole parisuhdetta ja täytän kohta 40.
- en ole koskaan haaveillut lapsista vaikka luulen että olisin ollut ihan hyvä äiti.
- hirveät paineet vanhemmuutta kohtaan yhteiskunnalta ja ympäristöltä (eli nykyinen kyttäys ja kilpavarustelukulttuuri).
- nykyinen kasvatuskulttuuri johon en halua lähteä mukaan eli liiallinen lässytys, neuvottelu ja tunteidensanoitusmikälie kasvatus - olen liian vanha sellaiseen.
- olen mukavuudenhaluinen.
En halua lapsia, en vaan tykkää. Kaikki kaverit tuputtavat lapsiaan minulle hoitoon tai muuten kyläilessä seuraan ja ovat aivan äimän käkenä kun en reagoi heidän toivomallaan tavalla heidän kullannuppuihin. Mitä enemmän lasten seurassa olen sitä vähemmän haluan itselleni niitä. Olen kai viallinen nainen kun uupuu tämä vauvakuume jne.
No sijaisvanhemmuus ei mitään päivänpaistetta ole, eikä ne lapsetkaan. Jos ei ole kokemusta edes normilapsista niin miten näiden kanssa sitten pystyy olemaan.