Sinä 20-45v nainen! Tutkijat ovat ymmällään, mikseivät suomalaisnaiset lisäänny. Kerro nyt tänne syysi. Ehkä löytävät syyt täältä.

Mitä vähemmän lapsia syntyy, sitä enemmän ja paremmin meitä lapsia hankkineita palvellaan ja ihaillaan. Sen näkee kaikkialla missä liikkuu 😊.

Vierailija kirjoitti:

Olen jo harkinnut sitä, että teen lapsen yksin. Kunnollista miestä on todella vaikeaa löytää. Nettideittipalstoillakin miehet, jotka ylipäätään ilmoittavat haluavansa lapsia, ovat monesti mun makuuni jo liian vanhoja. Enkä tosiaan halua 44v miestä, jonka ikähaarukka naisten suhteen lähtee 16-vuotiaasta, näitä pedotyyppejä nimittäin on paljon. 

Niin, maailmassa on vajaa 4 miljardia miestä, mutta suomalaisen naisen on todella vaikea löytää kunnollisia tapauksia heistä. Kaiken lisäksi suurin osa näistä miehistä tuntee seksuaalista vetoa lapsia kohtaan. 

Miettikääpä nyt hetki mitä tänne kirjoitatte ja peukutatte...?

Olen 41-vuotias, yksi lapsi on, jo aikuinen. En ole ollut parisuhteessa yli 15 vuoteen eikä tämän yhdenkään kasvattaminen niin herkkua yksinhuoltajana ollut että siihen tarkoituksellisesti hakeutuisin enää ikinä uudestaan.

- Ei ole ilmaantunut mitään vauvakuumetta tai muuta ”biologisen kellon tikitystä”

- Taloudellinen tilanne jatkuvasti epävarma

- Rakastan vapautta ja lapsiperhe-elämä näyttää tukahduttavalta, etenkin äidin rooli on ahdistava ajatus johon liittyy järjettömiä odotuksia

- Ei pystyttäisi puolison kanssa edes saamaan yhteistä biologista lasta, eli eipä niin yksinkertaista olisi sekään puoli

- Maailman tilanne tuntuu huolestuttavalta ja tulevaisuus epävarmalta

En ole koskaan sanonut ”ei koskaan” lapsille, mutta kyllä se aika vahvasti siltä vaikuttaa. En minä sitä kuitenkaan mitenkään surkuttele. Paras vaihtoehto tässä elämässä ja maailmantilassa.

N30.

Olen 30-v lapseton nainen. Syyt tärkeysjärkestyksessä:

-mies ei halua lapsia vielä

-en ole vakituisessa palkkatyössä, surkea taloudellinen tilanne

-tulevaisuus pelottaa

Itselläni on ollut vauvakuume jo pari vuotta, mutta nämä syyt nyt ensimmäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Olen 32-vuotias nainen.

En halua lapsia ollenkaan. En voi sietää sitä jatkuvaa ääntä, haluan olla rauhassa ja hiljaisuudessa töiden jälkeen.

Haluan mennä ja tulla miten haluan enkä elää kenenkään muun mukaan.

Yöunet on minulle todella tärkeät.

En edes pidä lapsista.

Kuin minun suustani, mutta olen 33v. Elän täydellistä elämää. Miksi luopuisin siitä ja kuormittaisin maapalloa? Kaikki häviäisivät, jos saisin lapsen.

Työelämä poltti loppuun.

Haluan asua Helsingin keskustassa ja matkustella. Lapsen kanssa ei olisi varaa tähän. T. N30

Pelkään että saan vammaisen tai dignoosi-lapsen.

Mihin se sitten työnnetään jos en jaksa.

Hoidan loppuelämäni kehitysvammaista -kauhea ajatus!

Näistä ei voi edes puhua kellekään ei teoriassa eikä käytännössä.

Siinä sitä sitten ollaan.

Haluan elää elämäni itselleni, läheisilleni ja parisuhteelleni. En lapselle. En tahdo lapsiperhearkea. En halua uhrata elämääni ja itseäni, ihanaa parisuhdettani lapsiperhearkeen. Olen niin onnellinen näin.

Minun varmaan "pitäisi" haluta lapsia. Olen 25v korkeakoulutettu, hyvässä taloudellisessa tilanteessa oleva nainen. Vakaa parisuhde ja mies hyvässä asemassa. Taloudellinen turva oman perheen puolelta lopun elämää. Tukiverkot vankat.

Ajatuskin lapsiperhearkesta ahdistaa. On ihana vain nauttia elämästä mieheni kanssa: tehdä matkoja, viettää aikaa ystäväporukalla, käydä ravintolaillallisilla ja elokuvissa/teatterissa. Nauttia rauhassa elämästä ja toisistamme ilman lapsen mukanaan tuomia velvollisuuksia ja hankaluuksia.

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat aivopesty ajattelemaan, että kykenevät samaan kuin miehet. Fem.i.nismi, tasa-arvo yms pilanneet yhteiskunnan. Naisen paikka on kotona ja lapsia hoitamassa, näin se on ollut aina paitsi nyt. Naiset ovat onnettomampia ja masentuneempia kuin koskaan ennen.

Peräkammarin pojista ei ole ottamaan vetovastuuta. Perinteinen perhemalli kysyy työpaikkaa ja säännöllisiä tuloja

Siksi kun isäksi kelpaa vain 190cm huippujääkiekkoilijalakimies, joka "kantaa vastuun" eli tekee kaikki työt kotona ja sen ulkopuolella, samalla kun prisensessa itse istuu perseellään katsomassa realityä siideriä tissutellen. Joka päivä siis.

Esim. jo pituusrajan lakeminen 185 senttiin toisi vaikka kuinka paljon lisää ehdokkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 28. 2 lasta. Enempää en halua! Menen sterilisaatioon heti kun se on mahdollista.

Ai niin, perustelut jäivät. En jaksa enää valvoa vauvojen kanssa. Olen kyllästynyt siihen, että elämä on pelkkiä kakkapyllyjä ja soseita. Oma elämäni on täysin loppunut, sitä ei ole, minua ei ole. Olen aivan uuvuksissa.

Hui, tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt lian vanha, lapsia tosin on jo mutta vielä olisin mielelläni ottanut lisää. Mitään parempaa ei olekaan kuin lapset.

Mutta näin tukiverkottomana sanoisin että yksi suuri syy jättää kokonaan lapset tekemättä on tukiverkkojen puute. Meillä ei kummatkaan isovanhemmat pidä edes yhteyttä, eivät osallistu lainkaan elämäämme. eikä lapsilla ole siis mummolaa jonne voisi edes joskus hetkeksi lapset mennä. Eli lapset on hoidettu itse ilman yhtäkään ”vapaapäivää” 12 vuosen aikana.

Monilla on se tilanne että ei ole ketään kuka auttaisi ja silloin vanhemmuus on sata kertaa raskaampaa kuin niillä joilla on auttava suku ja vanhemnat.

Sama täällä. Jos olisi tukiverkkoja omalla paikkakunnalla pk-seudulla, tekisimme vaikka 4 lasta. Nyt jää kahteen, vaikka haluaisimme lisää. Pakko myöntää että ruuhkavuosia ei jaksa ilman isovanhempien apua. Molempien on taloudellisista syistä luotava myös uraa.

Olen kuullut monilla syyn olevan sama. Kotiäitiyhteiskunnassa oli helpompi tehdä lapsia. Nyt äitien on luotava myös uraa. Kuka tätä jaksaa, kun ei ole yhteisöllisyyttä eikä yhteiskunnan antamaa taloudellista tukea.

Vierailija kirjoitti:

Siksi kun isäksi kelpaa vain 190cm huippujääkiekkoilijalakimies, joka "kantaa vastuun" eli tekee kaikki työt kotona ja sen ulkopuolella, samalla kun prisensessa itse istuu perseellään katsomassa realityä siideriä tissutellen. Joka päivä siis.

Esim. jo pituusrajan lakeminen 185 senttiin toisi vaikka kuinka paljon lisää ehdokkaita.

VMP! Seurustelin aikanaan 155cm jätkän kanssa ja olisin jatkanut, ellei olisi sekaantunut huumeisiin. Oli kaiken lisäksi osa-aikainen duunari eli välillä työttömänä.

Täytän pian 38. Lapsesta asti masennusta, on laitoksissa latautumista ja itsetuhoisuutta. Syynä paha kiusaaminen koulussa. Töitä jonkun verran, mutta ei terveys yksinkertaisesti kestä. Olen heikko ja herkkä. En uskonut että elämäni olisi mennyt näin pahasti pieleen. Parempi jäädä yksin kun synnyttää joku jolle ei voi tarjota tasapainoa ja turvaa.

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat aivopesty ajattelemaan, että kykenevät samaan kuin miehet. Fem.i.nismi, tasa-arvo yms pilanneet yhteiskunnan. Naisen paikka on kotona ja lapsia hoitamassa, näin se on ollut aina paitsi nyt. Naiset ovat onnettomampia ja masentuneempia kuin koskaan ennen.

Saiko nainen haaveilemasi ylennyksen, vai mistä kumpuaa tämä himo päästä kahlitsemaan puolet yhteiskunnasta nyrkin ja hellan väliin?

En vain ole koskaan halunnut lapsia. En ole kokenut biologisen kellon tikitystä, vauvakuumetta tai muutakaan halua lisääntymiseen. Lapsen saaminen tuntuu vieraalta ja epämiellyttävältä ajatukselta.

Sisarusteni lapset ovat minulle rakkaita, tuntemattomiin lapsiin suhtaudun neutraalisti. En nauti lasten hoitamisesta ja leikkiminen on todella tylsää, mutta osaavat lapset hauskojakin välillä olla. Lautapelit ja liikuntaleikit ovat isompien lasten kanssa mukavaa puuhaa, yleensäkin sellaista mitä nyt aikuisenkin kanssa voi tehdä on kiva tehdä myös lasten kanssa.

Tää maailma ei ole tarpeeksi hyvä mun lapsille

Pelkästään omasta arjesta huolehtiminen vie kaikki henkiset ja fyysiset voimavarat. En tiedä miksi, olen kai jollain tavalla herkkä yksilö. Hyvin nuoresta asti on ollut jotenkin selvää, ettei tämän asian kanssa lapset tule kysymykseen. Läheiset lapset ovat rakkaita, mutta jo muutama tunti heitä hoitaen vie voimat. Olen 42v.