Lapin epätoivo

Ja Kekkosta. Siihen aikaan sentään saatiin teitä.

Täälläkin Lapista. Joskus tuntuu, että Suomi loppuu kun Lappi alkaa. 

Ikään kuin Lappi olisi reservaatti, josta halutaan hyödyt irti, mutta muuten ei kiinnosta. Turismi ja kaivosala saavat jyllätä miten mielivät, mutta muuten ei mitään väliä. 

Saamelaisille tämä on vielä suurempi katastrofi kuin suomalaisille lappilaisille. 

Ihan järkyttäväähän se on. Kävin syntymässä Rovaniemellä, josta muutettiin köyhään Kuusamoon (ei lappia). Sieltä töiden perässä Etelä-Suomeen. Minun sielunmaisema on kuitenkin pohjoisessa ja meillä on loma-asunto Saariselällä. Tunnemme paljon ihmisiä Inarista, vuosien varrella tulleet tutuiksi. Mikä palveluiden alasajo! Esimerkiksi hyvinvointialueet oli iso virhe. Synnytysmatkat pitkään olleet jopa 300-500 km, Rovaniemelle. Mutta kaikista muistakin palveluista on säästetty. Ikääntyneiden palvelut esimerkiksi alkaa olla kriisitilassa, näin olen kuullut. Kotiin tuotavia palveluita liian vähän. Jos sattuu saamaan hoivapaikan, sekin on osalla satojen kilometrien päässä, ja kun julkista liikennettä on vähennetty, vanhemmat sukulaiset ei pääse edes katsomaan. Ivalossa tuttavani kertoi kesällä, että äitinsä sisko sai hoivapaikan, mutta jos äitinsä lähtee katsomaan, joutuu yöpymään, kun samana päivänä ei bussi tule takaisin. Ja nimenomaan nyt olisi se tärkeä hetki, että sisarukset vielä voi pitää yhteyttä ja tavata, kun ei tiedä, milloin on viimeinen päivä. Ei sitä täältä etelästä käsin osaa edes kuvitella, että joku läheinen viedään satojen kilometrien päähän hoitoon, eikä sitä käytännössä pysty käymään katsomassakaan edes joka kuukausi. Ja nämä lapin digi-lääkärit ja muut. Jos ei lääkäri voi tavata potilaitaan, niin ne potilaat saa arvaushoitoa.