Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Masennuslääkkeiden tyrkytys
31.01.2020 |
Ärsyttää, kun käyt lääkärissä ja joka vaivaan tyrkytetaan masennuslääkkeitä. Kärsin joku aika sitten öisin heräilysta enkä saanut enää aamuyöstä nukuttua. Kävin työterveydessa. Lääkäri ei edes kysynyt elämäntilanteestani tai työstressistä tai mitään. Määräsi vaan masennuslääkkeitä unettomuuteen. Kirjoitti myös melatoniinia, kun näki varmaan naamasta etten olisi niitä masennuslääkkeitä halunnut. No hain pillerit mutta söin vain melatoniinia. En ala kyllä minkään työn takia ja siitä johtuvan stressin ja unettomuuden vuoksi masennuslääkkeitä popsimaan. Olen sitten vaikka saikulla jos en nuku. Melatoniini auttoi itselläni ihan hyvin.
Minulla mitattiin myös ferritiini ja se oli alle 10,joten aloitin rautakuurin. Nyt syötyäni rautaa olen nukkunut paremmin. Onneksi en aloittanut niitä masennuslääkkeitä, jotka kaiken lisäksi lääkärinkin mukaan lihottavat. Viimeistään silloin masennun jos lihon lääkkeiden takia 20 kg.. No nyt taas kun kävin lääkärissä pyytämässä testejä rauta-arvojen noususta ja puhumassa väsymyksestä niin eiköhän lääkäri taas ollut tarjoamassa masennuslääkkeitä. Eikö väsymys ole ihan luonnollista, jos tekee stressaavaa työtä jossa huonoa johtamista ja joutuu matkustamaan työn takia paljon ja on vielä herkkä ihminen? Ja rauta-arvot huonot. Ei masennuspillerit ole mikään ratkaisu kaikkeen.
Mites muilla onko teille tyrkytetty masennuslääkkeitä?
Kommentit (81)
Olen kuullut että jos kantaan tulee merkintä masennuksesta:
-terveydenhoidossa ei vaivojasi enää oteta vakavasti
-vakuutusyhtiö ei enää myönnä matkavakuutusta
Pitääkö paikkansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä söin mirtzaa unettomuuteen toista vuotta.
En koske toiste.
Lopetusoireet ihan hirveät. Vasta kolmannella lopetusyrityksellä pääsin eroon (ajoitin niin että kesäloma alkoi), viikko ihan lamaantuneena. Hyvä kun jääkaapille jaksoi kävellä :-o
Nyt kävin pyytämässä saikkua niin paljon kuin voi kirjoittaa (ainoa tietääkseni mitä ei olla kokeiltu).
Moneen kertaan tarjosi masennuslääkkeitä ja ilmeisesti otti nokkiinsa kun totesin etten enää syö niitä seurauksiin vaan puututaan syyhyn (stressaava työ).
Syön nimittäin erästä toista lääkettä ja lääkäri rupesi kyseenalaistamaan enkö syö sitä seurauksiin enkä syyhyn? Tuumasin etten ole lääkäri ja en tunne diagnostiikkaa. Googlen perusteella kuitenkin tiedän että minua olisi pitänyt tutkia eikä vaan suoraan kokeilla lääkettä.
Joo tämä näissä epäilyttääkin. Olen kyllä onnellinen etten sortunut, vaikka alkoi tilanne olla se, että kohta olisi pakko ollut saada nukuttua. Kunnes tajusin, että mikään työ ei ole sen arvoista, että syön jotain lääkkeitä sen takia. Päätin, että olen sitten vaikka saikulla, jos en saa nukutuksi. Ehkä tuo oivallus vapautti sen verran, että aloin nukkua paremmin. Onneksi en aloittanut syömään tuota lääkettä. vahvempi melatoniini auttoi ja raudan syöminen ja nyt nukun taas paremmin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut että jos kantaan tulee merkintä masennuksesta:
-terveydenhoidossa ei vaivojasi enää oteta vakavasti
-vakuutusyhtiö ei enää myönnä matkavakuutusta
Pitääkö paikkansa?
Ainakin joudut olemaan tarkempi ettet hyväksy pälli-syitä kaikkeen, eli pitää tietää enemmän kuin lääkäri että osaa vaatia hoitoa :-/
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kysytään joka lääkärikäynnillä olenko masentunut. Luultavasti lääkärien reseptiprovikat on nousseet.
Tää käy kyllä aina mielessä, kun aina ovat tarjoamassa juuri sen ja sen nimistä pilleriä...Mistä saa parhaimmat provikat...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä söin mirtzaa unettomuuteen toista vuotta.
En koske toiste.
Lopetusoireet ihan hirveät. Vasta kolmannella lopetusyrityksellä pääsin eroon (ajoitin niin että kesäloma alkoi), viikko ihan lamaantuneena. Hyvä kun jääkaapille jaksoi kävellä :-o
Nyt kävin pyytämässä saikkua niin paljon kuin voi kirjoittaa (ainoa tietääkseni mitä ei olla kokeiltu).
Moneen kertaan tarjosi masennuslääkkeitä ja ilmeisesti otti nokkiinsa kun totesin etten enää syö niitä seurauksiin vaan puututaan syyhyn (stressaava työ).
Syön nimittäin erästä toista lääkettä ja lääkäri rupesi kyseenalaistamaan enkö syö sitä seurauksiin enkä syyhyn? Tuumasin etten ole lääkäri ja en tunne diagnostiikkaa. Googlen perusteella kuitenkin tiedän että minua olisi pitänyt tutkia eikä vaan suoraan kokeilla lääkettä.
Joo tämä näissä epäilyttääkin. Olen kyllä onnellinen etten sortunut, vaikka alkoi tilanne olla se, että kohta olisi pakko ollut saada nukuttua. Kunnes tajusin, että mikään työ ei ole sen arvoista, että syön jotain lääkkeitä sen takia. Päätin, että olen sitten vaikka saikulla, jos en saa nukutuksi. Ehkä tuo oivallus vapautti sen verran, että aloin nukkua paremmin. Onneksi en aloittanut syömään tuota lääkettä. vahvempi melatoniini auttoi ja raudan syöminen ja nyt nukun taas paremmin.
Ap
Hienoa!! Asenne on oikea tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kysytään joka lääkärikäynnillä olenko masentunut. Luultavasti lääkärien reseptiprovikat on nousseet.
Tää käy kyllä aina mielessä, kun aina ovat tarjoamassa juuri sen ja sen nimistä pilleriä...Mistä saa parhaimmat provikat...
Reseptiprovikat? Ei määrätyistä lääkkeistä tule mitään provikkaa lääkäreille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lääkärillä ei ole yleensäkään muuta tarjota kuin lääkeresepti. Minkälaista apua olisit halunut? Poppakonstejakaan ei ole.
No eikös terapia ois sit paikallaan jos kerta masennuslääkkeitäki suositellaan. Ei pillerit ole mikään oikotie onneen. Toki ymmärrän, että joillekin masennuslääkkeet on välttämättömyys, että jaksavat vaikka hakeutua terapiaan. Mutta itselleni en näe, että olisivat ratkaisu. Ap
Potilaan pitää myös osata vaatia, eikä vain olla hissukkana ja tyytyä kaikkeen.
Miten potilas osaa vaatia oikeanlaista hoitoa/lääkitystä/tutkimuksia jos hän ei ole lääkäri?
Onko terveydenhoito tarkoitettu vaan lääkäreille, jotka osaavat itse diagnosoida sairautensa ja määrätä/vaatia siihen juuri oikean hoidon?
Mun mielestä lääketieteen osaaminen ja diagnoosin tekeminen ja hoidon määrääminen on lääkärin tehtävä, ei potilaan.
Saatan toki olla väärässä. En aina ymmärrä miten tämä yhteiskunta toimii, sillä olen hieman autistinen insinööri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imovanea olen saanut nukahtamiseen, se ei ole unilääke joka tekee tokkuraisen olon illalla tai vielä aamulla.
Mirtzat lihottaa, en koskisi niihin. Työkaveri veti niitä 1,5 vuotta iltaisin, ja lihoi 20 kiloa!
Ruotsin iltapäivälehdissä oli jonkin aikaa sitten juttua siitä miten masennuslääkkeet koukuttaa ihmisiä ennennäkemättömällä tavalla. Vaikka on väitetty muuta. Moni koukuttuneempi niihin kuin bentsoihin ja vaikeampaa päästä irti!
Suomessa taas lääketiede naapurimaita monta vuotta jäljessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lääkärillä ei ole yleensäkään muuta tarjota kuin lääkeresepti. Minkälaista apua olisit halunut? Poppakonstejakaan ei ole.
No eikös terapia ois sit paikallaan jos kerta masennuslääkkeitäki suositellaan. Ei pillerit ole mikään oikotie onneen. Toki ymmärrän, että joillekin masennuslääkkeet on välttämättömyys, että jaksavat vaikka hakeutua terapiaan. Mutta itselleni en näe, että olisivat ratkaisu. Ap
Potilaan pitää myös osata vaatia, eikä vain olla hissukkana ja tyytyä kaikkeen.
Miten potilas osaa vaatia oikeanlaista hoitoa/lääkitystä/tutkimuksia jos hän ei ole lääkäri?
Onko terveydenhoito tarkoitettu vaan lääkäreille, jotka osaavat itse diagnosoida sairautensa ja määrätä/vaatia siihen juuri oikean hoidon?Mun mielestä lääketieteen osaaminen ja diagnoosin tekeminen ja hoidon määrääminen on lääkärin tehtävä, ei potilaan.
Saatan toki olla väärässä. En aina ymmärrä miten tämä yhteiskunta toimii, sillä olen hieman autistinen insinööri.
Kyllä minä ainakin vaadin verikokeita ja röntgenkuvausta jos tunnen olevani sairaampi kuin yleensä. Kyllä itse tietää kuinka kipeä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea se on lääkärin tehdä muuta kuin tarjota lääkkeitä, ei heillä ole valtaa puuttua huonoon työnjohtamiseen tai ilmapiiriin työpaikalla.
Mutta pitäisi lääkäreidenkin tajuta, että väsymys voi olla muutakin kuin masennusta.. Eikä siihen silloin mitkään masennuslääkkeet toimi tai auta tilannetta. Ap
No avasitko sä suusi siellä lääkärissä sitten? Kerroitko tämän saman mitä sä nyt kerrot täällä?
En vielä avannut, koska lääkäri oli kuitenkin kirjoittanut kantaan, että selvää masentuneisuutta ei ilmennyt keskustelussa... mutta kiitos hyvästä ehdotuksesta! Voisin avatakin, jos vielä tarjotaan masennuslääkkeitä.Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lääkärillä ei ole yleensäkään muuta tarjota kuin lääkeresepti. Minkälaista apua olisit halunut? Poppakonstejakaan ei ole.
No eikös terapia ois sit paikallaan jos kerta masennuslääkkeitäki suositellaan. Ei pillerit ole mikään oikotie onneen. Toki ymmärrän, että joillekin masennuslääkkeet on välttämättömyys, että jaksavat vaikka hakeutua terapiaan. Mutta itselleni en näe, että olisivat ratkaisu. Ap
Potilaan pitää myös osata vaatia, eikä vain olla hissukkana ja tyytyä kaikkeen.
Miten potilas osaa vaatia oikeanlaista hoitoa/lääkitystä/tutkimuksia jos hän ei ole lääkäri?
Onko terveydenhoito tarkoitettu vaan lääkäreille, jotka osaavat itse diagnosoida sairautensa ja määrätä/vaatia siihen juuri oikean hoidon?Mun mielestä lääketieteen osaaminen ja diagnoosin tekeminen ja hoidon määrääminen on lääkärin tehtävä, ei potilaan.
Saatan toki olla väärässä. En aina ymmärrä miten tämä yhteiskunta toimii, sillä olen hieman autistinen insinööri.
Eikö sinusta potilas saa vaatia mitään? Istua hiljaa silmät suurina.
Tutulla oli selkäkipuja, ja kun meni työterveyslääkärille niin ensimmäisenä iskettiin masennustesti kouraan että teepäs kuule tuo!
Ei ollut masentunut, kaipasi vaan tutkimusta ja jotain lievittävää lääkettä siihen pahimpaan kipuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee pitkäkestoista, fyysistä rasitusta iltaisin, niin nukut voin viikon päästä yöt sikeästi. Pillerit eivät auta vaan siirtävät ongelmaa. Karsi vähitellen elämästäsi rasitteita pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lääkärillä ei ole yleensäkään muuta tarjota kuin lääkeresepti. Minkälaista apua olisit halunut? Poppakonstejakaan ei ole.
No eikös terapia ois sit paikallaan jos kerta masennuslääkkeitäki suositellaan. Ei pillerit ole mikään oikotie onneen. Toki ymmärrän, että joillekin masennuslääkkeet on välttämättömyys, että jaksavat vaikka hakeutua terapiaan. Mutta itselleni en näe, että olisivat ratkaisu. Ap
Potilaan pitää myös osata vaatia, eikä vain olla hissukkana ja tyytyä kaikkeen.
Miten potilas osaa vaatia oikeanlaista hoitoa/lääkitystä/tutkimuksia jos hän ei ole lääkäri?
Onko terveydenhoito tarkoitettu vaan lääkäreille, jotka osaavat itse diagnosoida sairautensa ja määrätä/vaatia siihen juuri oikean hoidon?Mun mielestä lääketieteen osaaminen ja diagnoosin tekeminen ja hoidon määrääminen on lääkärin tehtävä, ei potilaan.
Saatan toki olla väärässä. En aina ymmärrä miten tämä yhteiskunta toimii, sillä olen hieman autistinen insinööri.
Eikö sinusta potilas saa vaatia mitään? Istua hiljaa silmät suurina.
Tietysti voi vaatia vaikka täyshoitoa haluamassaan laitoksessa. Lääkärin tehtävä on tutkia potilas, lähettää tarvittaessa kokeisiin, tehdä diagnoosi ja määrätä hoito. Ei me kaikki olla lääkäreitä, vaikka monesti palstalla vaikuttaa siltä.
On tyrkytetty aikoinaan. Ja myöhemminkin, kun kävin työterveyspsykologilla juttelemassa, niin heti takertui ja kysyi onko ollut mitään lääkitystä masennukseeni. Unettomuuteen ja ahdistukseen meinasi yksi lääkäri tarjota juuri tuota mirtazapiinia, mutta kieltäydyin. Ehdotti myös melatoniinia, mutta sanoin että ahdistus on aika kova. Sain sitten pienen määrän unilääkettä, jota käytin tilapäisesti.
Noita masennuslääkkeitä saisi kyllä milloin vaan, jos vaan haluaisi. Lopetusoireet ovatkin sitten aika hirveitä, mitä olen lukenut. :(
Vierailija kirjoitti:
Imovanea olen saanut nukahtamiseen, se ei ole unilääke joka tekee tokkuraisen olon illalla tai vielä aamulla.
Mirtzat lihottaa, en koskisi niihin. Työkaveri veti niitä 1,5 vuotta iltaisin, ja lihoi 20 kiloa!
Joo ei houkuttele tämä. Viimeistään sitä silloin masentuu ku lihoo sen 20 kg yht äkkiä... Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lääkärillä ei ole yleensäkään muuta tarjota kuin lääkeresepti. Minkälaista apua olisit halunut? Poppakonstejakaan ei ole.
No eikös terapia ois sit paikallaan jos kerta masennuslääkkeitäki suositellaan. Ei pillerit ole mikään oikotie onneen. Toki ymmärrän, että joillekin masennuslääkkeet on välttämättömyys, että jaksavat vaikka hakeutua terapiaan. Mutta itselleni en näe, että olisivat ratkaisu. Ap
Potilaan pitää myös osata vaatia, eikä vain olla hissukkana ja tyytyä kaikkeen.
Miten potilas osaa vaatia oikeanlaista hoitoa/lääkitystä/tutkimuksia jos hän ei ole lääkäri?
Onko terveydenhoito tarkoitettu vaan lääkäreille, jotka osaavat itse diagnosoida sairautensa ja määrätä/vaatia siihen juuri oikean hoidon?Mun mielestä lääketieteen osaaminen ja diagnoosin tekeminen ja hoidon määrääminen on lääkärin tehtävä, ei potilaan.
Saatan toki olla väärässä. En aina ymmärrä miten tämä yhteiskunta toimii, sillä olen hieman autistinen insinööri.
Kyllä minä ainakin vaadin verikokeita ja röntgenkuvausta jos tunnen olevani sairaampi kuin yleensä. Kyllä itse tietää kuinka kipeä on.
Yksityislääkäri oli ensimmäisellä käynnilläni sanonut minulla olevan stressi, mutta en uskonut vasta kuin olin maksanut itseni kipeäksi tutkimuksista.
Alue: Aihe vapaa
Kokeiles tramalia ihan uskomattoman hyvä lääke oikeesti saa virtaa hyvin ja elämä maistuu ihan toisel tavalla mulle sopii ei tuu mitään sivareita