Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Masennuslääkkeiden tyrkytys
31.01.2020 |
Ärsyttää, kun käyt lääkärissä ja joka vaivaan tyrkytetaan masennuslääkkeitä. Kärsin joku aika sitten öisin heräilysta enkä saanut enää aamuyöstä nukuttua. Kävin työterveydessa. Lääkäri ei edes kysynyt elämäntilanteestani tai työstressistä tai mitään. Määräsi vaan masennuslääkkeitä unettomuuteen. Kirjoitti myös melatoniinia, kun näki varmaan naamasta etten olisi niitä masennuslääkkeitä halunnut. No hain pillerit mutta söin vain melatoniinia. En ala kyllä minkään työn takia ja siitä johtuvan stressin ja unettomuuden vuoksi masennuslääkkeitä popsimaan. Olen sitten vaikka saikulla jos en nuku. Melatoniini auttoi itselläni ihan hyvin.
Minulla mitattiin myös ferritiini ja se oli alle 10,joten aloitin rautakuurin. Nyt syötyäni rautaa olen nukkunut paremmin. Onneksi en aloittanut niitä masennuslääkkeitä, jotka kaiken lisäksi lääkärinkin mukaan lihottavat. Viimeistään silloin masennun jos lihon lääkkeiden takia 20 kg.. No nyt taas kun kävin lääkärissä pyytämässä testejä rauta-arvojen noususta ja puhumassa väsymyksestä niin eiköhän lääkäri taas ollut tarjoamassa masennuslääkkeitä. Eikö väsymys ole ihan luonnollista, jos tekee stressaavaa työtä jossa huonoa johtamista ja joutuu matkustamaan työn takia paljon ja on vielä herkkä ihminen? Ja rauta-arvot huonot. Ei masennuspillerit ole mikään ratkaisu kaikkeen.
Mites muilla onko teille tyrkytetty masennuslääkkeitä?
Kommentit (81)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syöttekö niitä lääkkeitä, joita lääkäri teille kirjoittaa ilman, että otatte kaikista
lääkkeen sivuvaikutuksista ym. ominaisuuksista selvää.
Siis eikö sinulla ole omaa tahtoa?
Jos noin menettelee on itse syyllinen,
Voi toki olla, että sosialistisessa totalitarismissa (suomessa) yksilön vapautta on tässäkin rajoitettu.
Itse otan lääkkeellisistä ja lääkkeettömistä vaihtoehdoista selvää ja jos olen epävarma kysyn useammalta asiantuntijalta, useammaltakin lääkäriltä.
Mainittakoon, että vapaa ihminen hakee haluamansa lääkkeet apteekista, täällä ne ovat kaikki täysin vapaasti ostettavissa, ilman lääkäriä.
Vastuu itsestäni on minulla!
M 55
Ulkomailla
Vierailija kirjoitti:
Syöttekö niitä lääkkeitä, joita lääkäri teille kirjoittaa ilman, että otatte kaikista
lääkkeen sivuvaikutuksista ym. ominaisuuksista selvää.Siis eikö sinulla ole omaa tahtoa?
Jos noin menettelee on itse syyllinen,
Voi toki olla, että sosialistisessa totalitarismissa (suomessa) yksilön vapautta on tässäkin rajoitettu.Itse otan lääkkeellisistä ja lääkkeettömistä vaihtoehdoista selvää ja jos olen epävarma kysyn useammalta asiantuntijalta, useammaltakin lääkäriltä.
Mainittakoon, että vapaa ihminen hakee haluamansa lääkkeet apteekista, täällä ne ovat kaikki täysin vapaasti ostettavissa, ilman lääkäriä.
Vastuu itsestäni on minulla!M 55
Ulkomailla
Tietenkin voi yleensä tehdä niin, mutta etkö näe siinä mitään ongelmaa jos lääkärit tyrkyttävät masennuslääkkeitä ja jättää ongelman aiheuttajan tutkimatta ja hoitamatta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lääkärillä ei ole yleensäkään muuta tarjota kuin lääkeresepti. Minkälaista apua olisit halunut? Poppakonstejakaan ei ole.
No eikös terapia ois sit paikallaan jos kerta masennuslääkkeitäki suositellaan. Ei pillerit ole mikään oikotie onneen. Toki ymmärrän, että joillekin masennuslääkkeet on välttämättömyys, että jaksavat vaikka hakeutua terapiaan. Mutta itselleni en näe, että olisivat ratkaisu. Ap
Potilaan pitää myös osata vaatia, eikä vain olla hissukkana ja tyytyä kaikkeen.
Miten potilas osaa vaatia oikeanlaista hoitoa/lääkitystä/tutkimuksia jos hän ei ole lääkäri?
Onko terveydenhoito tarkoitettu vaan lääkäreille, jotka osaavat itse diagnosoida sairautensa ja määrätä/vaatia siihen juuri oikean hoidon?Mun mielestä lääketieteen osaaminen ja diagnoosin tekeminen ja hoidon määrääminen on lääkärin tehtävä, ei potilaan.
Saatan toki olla väärässä. En aina ymmärrä miten tämä yhteiskunta toimii, sillä olen hieman autistinen insinööri.
Eikö sinusta potilas saa vaatia mitään? Istua hiljaa silmät suurina.
Tietysti voi vaatia vaikka täyshoitoa haluamassaan laitoksessa. Lääkärin tehtävä on tutkia potilas, lähettää tarvittaessa kokeisiin, tehdä diagnoosi ja määrätä hoito. Ei me kaikki olla lääkäreitä, vaikka monesti palstalla vaikuttaa siltä.
Lääkärit eivät ole Jumalia. Heillekin sattuu hoitovirheitä. Jos minä näen jonkun epäkohdan tai tiedän enemmän asiasta. Tottakait keskustelen siitä lääkärin kanssa. Lääkäri tekee siitä sitten omat johtopäätöksensä ja tekee diagnoosin ITSE.
On se hullu maa josta lähdin, Suomi.
Lääkkeet haetaan apteekista ja neuvot lääkäriltä.
Ei tulisi mieleenkään tuhota aivoja jollain neurolepteillä vaan haen Valium:ia apteekista tarvittaessa unettomuuteen.
En ole tarvinnut 18 vuoteen lääkäriä mihinkään lääkkeisiin.
Lukuunottamatta synnytyksiä, jolloin sairaalassa lääkäri valitsi lääkityksen.
N.52
Bangkok
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lääkärillä ei ole yleensäkään muuta tarjota kuin lääkeresepti. Minkälaista apua olisit halunut? Poppakonstejakaan ei ole.
No eikös terapia ois sit paikallaan jos kerta masennuslääkkeitäki suositellaan. Ei pillerit ole mikään oikotie onneen. Toki ymmärrän, että joillekin masennuslääkkeet on välttämättömyys, että jaksavat vaikka hakeutua terapiaan. Mutta itselleni en näe, että olisivat ratkaisu. Ap
Potilaan pitää myös osata vaatia, eikä vain olla hissukkana ja tyytyä kaikkeen.
Ollaan kyllä aika pitkällä väärässä suunnassa jos ajatellaan että potilaan tulee vastaanotolla vaatia aktiivisesti hoitoa ja apua itselleen. Hänhän on jo niin tehnyt, kun on vastaanotolle hakeutunut. Kyllä siihen pitäisi voida luottaa, että kun on puhjennut ms-tauti fatiikkeineen, on raudanpuute anemioineen, oli syy mikä hyvänsä joka alentaa ihmisen toimintakykyä niin ei silloin pitäisi erikseen joutua vaatimaan yhtään mitään jos kertoo lääkärille oireistaan. Kyllä sieltä pitäisi lääkärin kyetä tunnistamaan ne potilaat jotka tarvitsevat enemmän neuvoja, ohjeita ja sitä jatkohoitoa kuin joku perus nilkkanyrjähdyspotilas jonka voi vastuuttaa hoidostaan ihan eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syöttekö niitä lääkkeitä, joita lääkäri teille kirjoittaa ilman, että otatte kaikista
lääkkeen sivuvaikutuksista ym. ominaisuuksista selvää.Siis eikö sinulla ole omaa tahtoa?
Jos noin menettelee on itse syyllinen,
Voi toki olla, että sosialistisessa totalitarismissa (suomessa) yksilön vapautta on tässäkin rajoitettu.Itse otan lääkkeellisistä ja lääkkeettömistä vaihtoehdoista selvää ja jos olen epävarma kysyn useammalta asiantuntijalta, useammaltakin lääkäriltä.
Mainittakoon, että vapaa ihminen hakee haluamansa lääkkeet apteekista, täällä ne ovat kaikki täysin vapaasti ostettavissa, ilman lääkäriä.
Vastuu itsestäni on minulla!M 55
Ulkomailla
Siis jos yhtään luit aloitustani tai keskustelua niin nimenomaan en ole syönyt lääkärin määräämiä masennuslääkkeitä ja sainkin avun unettomuuteen ilman niitäkin. Täällä tuli myös hyvä pointti esille, että hieman kyseenalaista tarjota kaikkeen ratkaisuksi masennuslääkkeitä eikä sen kummemmin selvitetä mistä muusta väsymys voisi johtua, kun siitä masennuksesta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas olen oikein joutunut niitä kerjäämään, kun ei tuntunut mihinkään vaivaan irtoavan, ei unettomuuteen, akuuttiin stressireaktioon, jatkuvaan kipuun tai uupumukseen. Lopulta joku ortopedi kirjoitti puolihuolimattomasti triptylin naurettavan pienen päiväannoksen (15 mg)kipukynnyksen nostoon ja migreenin estoon.
Ja on muutes hyvä lääke! Katkaisi migreenikierteen ja tasasi unirytmin. En enää herää hermokipuun yöllä.
Myöhemmin luin että triptyl on masennuslääke.
Vierailija kirjoitti:
Unilääkkeet ja rauhoittavat jossa on diazepamia ovat demonisoitu nykyään koska aiheuttavat riippuvuutta. Sen takia ne niitä masislääkkeitä tarjoavat. Kyllähän nekin jonkinlaista riippuvuutta aiheuttaa, mutta ei niin voimakkaita ja vaarallisia kuin diapamin vieroituksessa.
No tämäkin on ihan yksilökohtaista. Itsellä on pitkä historia unettomuuden ja masennuksen kanssa ja aikoinaan olen käynyt helv.moisen rääkin pari kertaa läpi vierottautuessani näistä masennuslääkkeiksi luokitelluista lääkkeistä. En siis todellakaan ole halukas syömään niitä enää ellei ole aivan välttämätön pakko.
Söin myös aikoinaan satunnaisesti diapamia/tenoksia unettomuuteen ja siis niin, että max. parina iltana otin lääkettä että sain aina rytmin palautettua kohdilleen ja tilanteen normalisoitua (ongelmana on siis että stressaantuneena pyrin luonnolliseen yövirkun rytmiini ja jos ehdin sinne aamuyön pikkutunneille valvomiseen asti, tästä seuraa kuukausien unettomuusjakso.)
Mitään ongelmaa ei ollut, elelin tyytyväisenä noiden aikoinaan unettomuuteen määrättyjen lääkkeideni kanssa. No siinä vaiheessa kun huomasin niiden menneen vanhaksi ja ajattelin käydä pyytämässä uudet kun alkoi tuntua siltä että tarvitsee taas rytmin korjaamista niin järkytys oli suuri kun yhdeltäkään lääkäriltä ei enää saanut niihin reseptiä. Ketipinoria tai mirtatzapiiniä olisi pitänyt alkaa syödä!
Unilääkkeissä ja diatsepaamissa (ja kipulääkkeissä muuten myös) tuntuu tapahtuneen lähivuosina sama kuin mitä vanhusten lääkinnässä muutama vuosi aiemmin. Yht äkkiä nostettiin tärkeäksi asiaksi puuttua siihen että vanhuksia ylilääkitään, on päällekkäisiä lääkkeitä ym. Hyvä huomio, mutta se vedettiin aivan överiksi. Vuosikausia syötyjä, hyvin siedettyjä ja tarpeellisia lääkkeitä lopetettiin vanhuksilta kuin seinään. Kipulääkkeitä alettiin pihdata, kuten myös tarvittavia rauhoittavia lääkkeitä esim. dementikoille.
Sama on nyt levinnyt tosiaan näihin uni- rauhoittava- ja kipulääkkeisiin. Vaikka ei olisi minkäänlaista väärinkäyttötaustaa ja tarvittavat määrät olisivat hyvin pieniä niin ei, niitä ei saa, pahimmillaan vaan ilmoitetaan jostain kipulääkkeestäkin että uutta reseptiä ei vaan tipu. Vain näitä tiettyjä "yleislääkkeitä" tuputetaan vaan kaikille.
Ei tässä ole mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On joo ja silloin kun olen ollut hirveän työmäärän takia uupunut, työterveyslääkäri on mm. suositellut masennuslääkeannoksen nostoa (käyttänyt pienemmällä annoksella). Eli kun on masennus dg, niin joidenkin lääkärien mielestä asiat ratkeaa niin ettei kuin vain annosta ylös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen on itse vastuussa mitä lääkkeitä syö ei lääkäri.
Aikuisella ihmisellä on vastuu omasta itsestään myös terveydestään ja vapaus valita..
Jos valinta on olla helppo kansalainen ja tuhota oma persoonallisuus ja tahto lääkkeillä, kukaan ei kiellä, päin vastoin järjestelmä kiittää.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen on itse vastuussa mitä lääkkeitä syö ei lääkäri.
Aikuisella ihmisellä on vastuu omasta itsestään myös terveydestään ja vapaus valita..
Jos valinta on olla helppo kansalainen ja tuhota oma persoonallisuus ja tahto lääkkeillä, kukaan ei kiellä, päin vastoin järjestelmä kiittää.
Helppoahan se on vielä kun on jokseenkin vapaa, mutta psykiatrian potilas ei ole vapaa kuten muut. Kun papereihin kirjataan lääkevastaisuus niin sekin on eräänlainen merkki että henkilö on henkisesti kykenemätön hahmottamaan tilaansa. Normaali ihminen ottaa lääkkeet mitä käsketään. Psyykelääkkeissä ei ole samaa vapautta kuin muissa lääkkeissä. Voit tietysti jättää syömättäkin, mutta sitten ei kannata vastaanotolle tulla, koska muuta sieltä ei saa kuin reseptin ja tuulesta temmatun mielenvian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä lopetin Cipralexin toisella kerralla vielä hitaammin mitä lääkäri neuvoi. Puolitin jopa 5 mg sekä 2,5 mg tabletin sellaisella tabletin halkaisijalla.
Ei tullut vieroitusoireita kuten ekalla kerralla kun lopetin lääkärin ohjeilla. Tosiaan ekan lopetuskerran jälkeen olin ilman lääkkeitä 1,5 vuotta. Välittömiin vieroitusoireisiin kuuluivat itkuisuus ja sähköiskut jotka kestivät ehkä kuukauden. Sitten lopulta aikana paniikkihäiriö uusi ja mulle iski kamala makeanhimo.
Mutta kun nyt lopetin hitaasti, seksuaaliset halut ja tuntemukset palasivat, laihduin 20 kg ja olo on suorastaan euforisen kevyt. En ole saanut edes niitä sähkäreitäkään ja en ole itkenyt. Viimeisestä 1,25 mg tabletista on nyt 3 kk. Mua kauhistuttaa miksi lääkärit kehottavat lopettamaan melkein lennosta. Tai ennemminkin miksei lääkkeen valmistaja myönnä asiaa että muutaman viikon lopetus on aivan liian nopea. Mulla meni 4 kk ja koen että vasta se oli riittävä. Toki mua jännittää yhä uusiiko sairauteni taas mutta en aio antaa periksi. En ymmärrä miksi nykytietämyksessä monet masislääkkeitä käyttäneet alistuvat vaan siihen että vieroitusoireisiin haetaan aina uusi resepti. Eräs ystäväni on yrittänyt lopettaa Ketipinoria ainakin 5 vuoden aikana ainakin 10 kertaa. Hakee aina uuden reseptin kun "ei nyt muukaan auta".
Menkää terapiaan, tavatkaa ystäviä, nauttikaa luonnosta.
Mulla tilanne oli se että terapia ei auttanut. Ei muuta ku lääkkeille vaan.
15 vuotta niitä syötyäni sain diagnoosin Aspergerista. Eli ihan turhaan olin niitä nappeja vetänyt. Terapia ei olisikaan ollut oikea hoitomuoto minulle, vaan vaativa kuntoutus. Nykyäänhän jo osataan epäillä että suurin osa mt-tapauksista on autismin kirjoilla.
Voisiko työkuvaa muuttaa jotenkin? Tai sitten miettiä ihan joku muu työ.
Turha jäädä johonkin, mikä ahdistaa.
Ei se varmasti ole maailman ainoa työ.
Työn takia ei pitäisi joutua ahdistumaan-
Ajattele, että työ on väline vain, jolla saat jotain, vaikka asunnon. On kuitenkin lomat milloin ei tarvitse tehdä töitä.
Kyllä monen ajattelee ja tekee ihan muitakin juttuja kuin työ, ihmiset vain puhuvat töistään vaikka oikeasti haluavat tehdä jotain muuta.
Esimerkiksi lähteä lomamatkalle.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko työkuvaa muuttaa jotenkin? Tai sitten miettiä ihan joku muu työ.
Turha jäädä johonkin, mikä ahdistaa.
Ei se varmasti ole maailman ainoa työ.
Työn takia ei pitäisi joutua ahdistumaan-
Ajattele, että työ on väline vain, jolla saat jotain, vaikka asunnon. On kuitenkin lomat milloin ei tarvitse tehdä töitä.
Kyllä monen ajattelee ja tekee ihan muitakin juttuja kuin työ, ihmiset vain puhuvat töistään vaikka oikeasti haluavat tehdä jotain muuta.
Esimerkiksi lähteä lomamatkalle.
Tätä olen juuri toteuttamassa omassa elämässä. Onneksi on määräaikainen työsopimus, enkä aio ottaa enää uutta määräaikaista vastaan vaikka tarjottaisiin. joten yritän sen voimalla jaksaa, että syksyllä pääsen viimeistään pois. Haen keväällä opiskelemaan koulutusohjelmaan joka on tarkoitettu jo yhden korkeakoukututkinnon suorittaneille, koska minulla on vielä jäljellä opintotukikuukausia aiemmasta tutkinnostani. Toivon, että pääsen tuonne. Olen samaa mieltä, että itseään ei kannata kiduttaa työssä, joka sairastuttaa. Onneksi itselläni ei ole asuntovelkaa niskassa eikä perhettä elätettävänä, joten uskallan hypätä tuntemattomaankin ja toivoa parasta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin Cipralexin toisella kerralla vielä hitaammin mitä lääkäri neuvoi. Puolitin jopa 5 mg sekä 2,5 mg tabletin sellaisella tabletin halkaisijalla.
Ei tullut vieroitusoireita kuten ekalla kerralla kun lopetin lääkärin ohjeilla. Tosiaan ekan lopetuskerran jälkeen olin ilman lääkkeitä 1,5 vuotta. Välittömiin vieroitusoireisiin kuuluivat itkuisuus ja sähköiskut jotka kestivät ehkä kuukauden. Sitten lopulta aikana paniikkihäiriö uusi ja mulle iski kamala makeanhimo.
Mutta kun nyt lopetin hitaasti, seksuaaliset halut ja tuntemukset palasivat, laihduin 20 kg ja olo on suorastaan euforisen kevyt. En ole saanut edes niitä sähkäreitäkään ja en ole itkenyt. Viimeisestä 1,25 mg tabletista on nyt 3 kk. Mua kauhistuttaa miksi lääkärit kehottavat lopettamaan melkein lennosta. Tai ennemminkin miksei lääkkeen valmistaja myönnä asiaa että muutaman viikon lopetus on aivan liian nopea. Mulla meni 4 kk ja koen että vasta se oli riittävä. Toki mua jännittää yhä uusiiko sairauteni taas mutta en aio antaa periksi. En ymmärrä miksi nykytietämyksessä monet masislääkkeitä käyttäneet alistuvat vaan siihen että vieroitusoireisiin haetaan aina uusi resepti. Eräs ystäväni on yrittänyt lopettaa Ketipinoria ainakin 5 vuoden aikana ainakin 10 kertaa. Hakee aina uuden reseptin kun "ei nyt muukaan auta".
Menkää terapiaan, tavatkaa ystäviä, nauttikaa luonnosta.
Siksi koska monet eivät välttämättä tiedä vieroitusoireista ja kun menet lääkäriin niiden vuoksi, lääkäri syöttää, että sairaus uusii ja määrää uutta reseptiä. Vieroitusoireet on vaiettu tieto ja ne sivuutetaan, mutta ne eivät välttämättä ole todellakaan vähäisiä. Itse oksensin monta viikkoa ja näin sekavuuksia ja harhoja. kyseessä ketipinorin vieroitusoireet.
Monet eivät välttämättä myöskään jaksa uskoa , että ajan jakso voi olla tosi pitkä, ei puhuta välttämättä päivistä vaan itsellä meni yli vuosi, käyttöä oli yli 5 v.
Toki pahat oireet menivät ehkä n. kuukaudessa, mutta kokonais toipuminen kesti kauemmin. Voi olla helppo hakea vain uusi resepti. jos ei ole valmistautunut vieroitukseen. Itse en pystynyt töitä tekemään, joten sekin voi vaikuttaa, jos haluaa olla työkykyinen. Vieroitusoireissa ei todellakaan pystynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lääkärillä ei ole yleensäkään muuta tarjota kuin lääkeresepti. Minkälaista apua olisit halunut? Poppakonstejakaan ei ole.
No eikös terapia ois sit paikallaan jos kerta masennuslääkkeitäki suositellaan. Ei pillerit ole mikään oikotie onneen. Toki ymmärrän, että joillekin masennuslääkkeet on välttämättömyys, että jaksavat vaikka hakeutua terapiaan. Mutta itselleni en näe, että olisivat ratkaisu. Ap
Potilaan pitää myös osata vaatia, eikä vain olla hissukkana ja tyytyä kaikkeen.
Ollaan kyllä aika pitkällä väärässä suunnassa jos ajatellaan että potilaan tulee vastaanotolla vaatia aktiivisesti hoitoa ja apua itselleen. Hänhän on jo niin tehnyt, kun on vastaanotolle hakeutunut. Kyllä siihen pitäisi voida luottaa, että kun on puhjennut ms-tauti fatiikkeineen, on raudanpuute anemioineen, oli syy mikä hyvänsä joka alentaa ihmisen toimintakykyä niin ei silloin pitäisi erikseen joutua vaatimaan yhtään mitään jos kertoo lääkärille oireistaan. Kyllä sieltä pitäisi lääkärin kyetä tunnistamaan ne potilaat jotka tarvitsevat enemmän neuvoja, ohjeita ja sitä jatkohoitoa kuin joku perus nilkkanyrjähdyspotilas jonka voi vastuuttaa hoidostaan ihan eri tavalla.
On eri asia ettei saa hoitoa tai ettei tarjottu hoitomuoto kelpaa.
Alue: Aihe vapaa
Lääkärit eivät ole Jumalia. Heillekin sattuu hoitovirheitä. Jos minä näen jonkun epäkohdan tai tiedän enemmän asiasta. Tottakait keskustelen siitä lääkärin kanssa. Lääkäri tekee siitä sitten omat johtopäätöksensä ja tekee diagnoosin ITSE.