Risto järkyttyi, joutuu maksamaan yli 47 000 euron elatusmaksut lapsesta, jonka biologinen isä hän ei ole – ”Ei jumalauta, ei ole todellista”
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006388889.html
Siis miten tää on ees mahdollista Suomessa vuonna #2020?
Miehillä on 2 vuotta tehdä isyystesti. Sen jälkeen asialle ei mitään voi vaikka lapsi ei olisi hänen oma? Where's #tasa-arvo? Ja lapsi myös elää siinä tilanteessa, missä hänellä ei ole tietoa omasta biologisesta isästään.
What's in it for me!
Kommentit (749)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Risto jäi lapsen viralliseksi isäksi, koska hän toimitti kanteen isyyden kumoamisesta käräjäoikeuteen parisen kuukautta liian myöhässä. Lain mukaan kanne isyyden kumoamisesta olisi pitänyt nostaa kahden vuoden sisällä lapsen syntymästä"..
Ihan omaa tyhmyyttä tuo on. ei muuta.
Hän ei tiennyt vielä, ettei lapsi ollut oma!! Onko tuo millään tavalla mielestäsi kohtuullista? Ensin huijataan uskomaan omaksi lapsekseen, ja sitten vielä joutuu maksamaan elatuksen. Kyllä on tuolla äidilläkin pokkaa kun ilkeää rahat ottaa vastaan.
Siis pystyisikö tämä lapsen äiti muka estämään tämän elatuksen perinnän, kerran paperilla mies on isä, eikä sitä pysty kumoamaan? Yritin kysyä sitä aikaisemmassakin ketjussa, kun oikeasti en tiedä. Koska hommahan on niin, että lähtökohtaisesti isän on maksettava ja jos kerran valtion mielestä henkilöllisyys on "tiedossa" totta kai niitä häneltä karhutaan. Onko äidillä siis tosiaankin valta kumota tällainen? Tuntuu nimittäin oudolta jos on, kerran itse isäkään ei tilanteelleen mitään voinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, laki on ihan sama naisille. Kävimme lapsettomuushoidoissa ja jos nyt ilmenisi, että klinikka petti ja käytti jonkun toisen munasoluja, niin olisin silti elatusvelvollinen lapsiini.
...Eikä mikään muu tulisi kyllä mieleenkään. En käsitä, miten R. saattoi hylätä lapsensa. Minulle ei olisi mitään väliä, vaikka nuo lapset eivät oikeasti olisi minun, silti vaikka kuolisin heidän puolestaan. (Toki ymmärrän sen, että eksäänsä R. inhoaa.)
Lapsensa? Eihän se lapsi ollut edes hänen.
"Sosiaalisen lapsensa" sitten.
Ja maksaisit ilolla elatusmaksuja vaikka et saisikaan jatkaa huoltajana eikä sinulla olisi tapaamisoikeutta?
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin Risto, tappaisi sen ämmän. Sillä tosta pääsisi.
Jossain kulttuurissa tämä on käytäntö.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on siinä, että petos pitää pystyä aukottomasti todistamaan. Jos nainen sanoo ettei tiennyt ennen testiä kuka oikea isä on, eikä vastakkaisia todisteita ole, niin petosta ei voida tuomita. Lisäksi pitäisi pystyä todistamaan vielä petoksen tunnusmerkistö, joka tässä tapauksessa kun kanne on lapsen nimissä, on hyvin vaikeaa.
Olisi todella tärkeää muuttaa lakia. (Menkääpä nyt punavihreät feministit aktivoimaan niitä kansanedustajianne tasa-arvon parantamiseksi...)
Kyllä akka tiesi ihan tarkkaan ettei lapsi ole Riston. Asiahan selvisi Ristolle sattumalta akan sähköpostiviesteistä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas aivan loistava esimerkki siitä miksi jokaiselle lapselle tulisi synnytyslaitoksella automaattisesti tehdä se isyystesti!
Järjetöntä. Jos se olisi automaattinen, se olisi myöskin yhteiskunnan maksettava.
Se riittää että jokainen voi halutessaan testin tehdä - omalla kustannuksellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Risto jäi lapsen viralliseksi isäksi, koska hän toimitti kanteen isyyden kumoamisesta käräjäoikeuteen parisen kuukautta liian myöhässä. Lain mukaan kanne isyyden kumoamisesta olisi pitänyt nostaa kahden vuoden sisällä lapsen syntymästä"..
Ihan omaa tyhmyyttä tuo on. ei muuta.
Hän ei tiennyt vielä, ettei lapsi ollut oma!! Onko tuo millään tavalla mielestäsi kohtuullista? Ensin huijataan uskomaan omaksi lapsekseen, ja sitten vielä joutuu maksamaan elatuksen. Kyllä on tuolla äidilläkin pokkaa kun ilkeää rahat ottaa vastaan.
Siis pystyisikö tämä lapsen äiti muka estämään tämän elatuksen perinnän, kerran paperilla mies on isä, eikä sitä pysty kumoamaan? Yritin kysyä sitä aikaisemmassakin ketjussa, kun oikeasti en tiedä. Koska hommahan on niin, että lähtökohtaisesti isän on maksettava ja jos kerran valtion mielestä henkilöllisyys on "tiedossa" totta kai niitä häneltä karhutaan. Onko äidillä siis tosiaankin valta kumota tällainen? Tuntuu nimittäin oudolta jos on, kerran itse isäkään ei tilanteelleen mitään voinut.
Äiti voi hakea isyyden kumoamista.
Ei niitä elareita hakematta saa, eli jo huijattu tyyppi ei maksa, niin vasta hakemuksesta elareita aletaan perimään.
Eikä tuo 5-6-vuotias lapsi ole itse elatusmaksuja huijatulta isältä hakenut, vaan äippä on hakemuksen laittanut lapsen nimissä kyllä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Risto jäi lapsen viralliseksi isäksi, koska hän toimitti kanteen isyyden kumoamisesta käräjäoikeuteen parisen kuukautta liian myöhässä. Lain mukaan kanne isyyden kumoamisesta olisi pitänyt nostaa kahden vuoden sisällä lapsen syntymästä"..
Ihan omaa tyhmyyttä tuo on. ei muuta.
Hän ei tiennyt vielä, ettei lapsi ollut oma!! Onko tuo millään tavalla mielestäsi kohtuullista? Ensin huijataan uskomaan omaksi lapsekseen, ja sitten vielä joutuu maksamaan elatuksen. Kyllä on tuolla äidilläkin pokkaa kun ilkeää rahat ottaa vastaan.
Siis pystyisikö tämä lapsen äiti muka estämään tämän elatuksen perinnän, kerran paperilla mies on isä, eikä sitä pysty kumoamaan? Yritin kysyä sitä aikaisemmassakin ketjussa, kun oikeasti en tiedä. Koska hommahan on niin, että lähtökohtaisesti isän on maksettava ja jos kerran valtion mielestä henkilöllisyys on "tiedossa" totta kai niitä häneltä karhutaan. Onko äidillä siis tosiaankin valta kumota tällainen? Tuntuu nimittäin oudolta jos on, kerran itse isäkään ei tilanteelleen mitään voinut.
Olisi voinut sen helposti estää. Ei olisi kusettanut alunperinkään tai olisi ajatellut lapsen etua raskauden aikana tai edes kahden vuoden aikana syntymän jälkeen. Oma etu voitti.
Mä ihmettelen sitä miten voi olla mahdolista että tämä sama juttu kirjoitetaan tälle palstalle joka viikko uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, laki on ihan sama naisille. Kävimme lapsettomuushoidoissa ja jos nyt ilmenisi, että klinikka petti ja käytti jonkun toisen munasoluja, niin olisin silti elatusvelvollinen lapsiini.
...Eikä mikään muu tulisi kyllä mieleenkään. En käsitä, miten R. saattoi hylätä lapsensa. Minulle ei olisi mitään väliä, vaikka nuo lapset eivät oikeasti olisi minun, silti vaikka kuolisin heidän puolestaan. (Toki ymmärrän sen, että eksäänsä R. inhoaa.)
Ymmärrät varmasti eron ulkopuolisen tahon (klinikan) tahattomassa virheessä ja puolison petoksessa. Eivät ole mitenkään verrannollisia.
Kuka puhui edes tahattomasta virheestä? Mielenvikainen lääkäri olisi voinut käyttää vaikka omia munasolujaan.
Että jos esimerkiksi miehesi olisi ollut se lääkäri joka sinua hoiti ja hän olisi tietoisesti käyttänyt rakastajattarensa munasoluja, niin yhtään ei häiritsisi? Ei vaikka tulisi ero ja miehesi saisi yksinhuoltajuuden ja sinulle jäisi vain elatusmaksut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Risto voisi haastaa ämmän oikeuteen petoksesta ja/tai rikollisen hyödyn tavoittelemisesta.
Jos tämä on viimeinen tuomio ja Risto katsotaan isäksi lain edessä niin silloin hänelle kuuluu myös isän oikeudet. Yhteishuoltajuus ja viikko-viikko systeemi jotta saadaan menetettyä aikaa kiinni ja luotua suhde omaan poikaan.
Toivottavasti Risto jaksaa taistella. Parempi tietenkin olisi jos näin selvästi oikeuskäsitystä vastaan olevat lait muutettaisiin.
Mua kiinnostaa myös biologisen siittäjän rooli ja vastuut. Hänkö pääsee kuin koira veräjästä eikä joudu millään tasolla kantamaan vastuutaan?
Miettikääpäs sitä päivää kun Risto heittää kengän nurkkaan ja perinnönjaossa istuu rintaperillisen osaa vaatimassa joku aivan tuntematon jolla ei ole mitään sukulaisuussuhdetta vainajjaan...
No obhan sillä lapdella sukulaisuussuhde kun Risto on lasvattanut lasta kaksi vuotta ja ovat avioliitossa jolloin lapsetkin on yhteisiä. Ja vieläpä hartaasti Risto toivotänyt lasta. Nyt ei kelpaakaan kun ei ole biologinen. Uskomatonta mutta mitä väliä sillä on onko oma dna lapsessa vai ei.
Et voi olla vttu tosissasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi tuossa isyyden kieltämisessä on tuollainen kahden vuoden määräaika. Millä tuota perustellaan?
No vitt u sillä lapsen oikeudella. Jos kaksi vuotta ja yli kasvattaa omanaan niin silloin se vastuu pitää kantaa loppuun asti.
Oletko aivan vajaa? Ei se kusettamalla kaksi vuotta kasvattaminen tee mitään pysyvää vastuuta mihinkään. Voisin minäkin kasvattaa kaverini lasta vaikka 4 vuotta, mutta en silti pitäisi tätä omana lapsenani, koska ei sellaista ole.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla lakisääteinen geenitesti synnytyksen jälkeen lasten isyyden varmentamiseksi ja automaattinen elatusvelvollisuus vain niille, jotka on testillä varmistettu isäksi. Geenitestit ovat halpoja ja helppoja tehdä, eikä olisi tällaisia sotkuja.
Kyllä geenitestin saa tehdä ihan omallakin kustannuksella, ei sen tarvitse olla pakollista.
Fiksu tekeekin, tai sitten ei ole naimisissa kun lapsi syntyy, niin saa ne yhteiskunnan piikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös sitä mieltä, että synnytyslaitoksella jo pitäisi tehdä isyystesti LAPSEN OIKEUSTURVAN VUOKSI.
Se ei kuormittaisi parisuhteitakaan, kun olisi pakollinen.
Suurin osa ei varmasti petä kumppaneitaan tällaisissa asioissa, eikä kyse olisi äidin syyllistämisestä, vaan todllakin lapsen pikeuksien takaamisesta.
t. Nainen
Kaikista miehistä pitäisi saasa dna-testi, jotta kaikille lapsille saataisiin isät ja oikeat isät vastuuseen lapsistaan ja mahdollisista elareista. Ei ole yhteiskunnan elättää lapsia, joilla olisi isätkin mutta isää ei tiedetä jos yhen illan juttu. Mutta arvatpaaka käykö tämä miehille? Ei. Nyt kyllä jakdetaan itkeä kun kolahti omaan nilkkaan.
Mihin vttuun sitä valtakunnalista DNA-testiä miehille tarvitaan, kun äiti selviää synnytyksessä testillä? Jos on niin urvelo että raskauttaa itsensä satunnaiselle panolle, niin saa kyllä ihan itse rahdata sen panonsa testiin.
No niin tulihan se kaksinaismoralismi sieltä. Naisille kaikki vastuu ja miehet vapautetuksi kaikesta vastuusta. Sinun mielipiteesi mukaan siis Risto on itse vastuussa kun meni naimisiin petollisen muijan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tuollainen on petos, ja väärin. Mutta silti en voi olla ajattelematta asiaa lapsen kannalta ja sen, mitä tuo kertoisi esim. siteestä adoptiolapseen. Jos kaksi vuotta on lasta pitänyt omanaan, katkeaako se side tosiaan heti kun selviää, ettei lapsi olekaan biologinen? Totta kai ero adoptiolapseen on se, että adoptiolapsen tietääkin olevan ei-biologinen. Mutta tässä ketjussa puhutaan suureen ääneen, että mitä jos Risto saa vielä OMIA lapsia, kaikki tähän lapseen menevä raha ja energia on pois Riston OMILTA lapsilta, ja niin edelleen. Kuinkakohan monen adoptiolapsen asema mahtaa oikeasti perheessä olla vähän tuollaisena varalapsena, että ei ihan aikuisten oikeasti nähdäkään OMANA lapsena, vaan ne biologiset ovat enemmän omia, jos niitä vielä syntyy? Jos sitä tunnesidettä ei kahdessa vuodessa ole kehittynyt lapseen, jota jopa luuli OMAKSEEN, niin milloin se oikein kehittyy?
En siis ole sitä mieltä, että mies pitäisi pakottaa elättämään lasta joka ei ole hänen - mutta ihmettelen vain, loppuiko se rakkaus lapseen tosiaan kuin seinään. Jotenkin kylmäävää.
En kyllä ymmärrä miten tästä saa väännettyä, että Risto ihan varmasti lakkasi välittämästä lapsesta, kuin seinään. Vai voisikohan olla niin, että on katsonut parhaimmaksi kaikille osapuolille laittaa stopin tuossa vaiheessa, kun lapsi on vielä niin pieni ettei tule "isäänsä" edes muistamaan? Hyvinkin on voinut ajatella siinä itsensä JA lapsen parasta. Koska jos tietää, että tuollainen trauma tulisi vaikuttamaan väkisinkin suhteeseen mikä muka olisi parempi vaihtoehto? Erohan tuossa tuohon naiseen ihan väkisin tulee joten miksi pitäisi esittää lapsellekaan enää isää tuossa vaiheessa, kun ei sitä todellisuudessakaan ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Risto jäi lapsen viralliseksi isäksi, koska hän toimitti kanteen isyyden kumoamisesta käräjäoikeuteen parisen kuukautta liian myöhässä. Lain mukaan kanne isyyden kumoamisesta olisi pitänyt nostaa kahden vuoden sisällä lapsen syntymästä"..
Ihan omaa tyhmyyttä tuo on. ei muuta.
Hän ei tiennyt vielä, ettei lapsi ollut oma!! Onko tuo millään tavalla mielestäsi kohtuullista? Ensin huijataan uskomaan omaksi lapsekseen, ja sitten vielä joutuu maksamaan elatuksen. Kyllä on tuolla äidilläkin pokkaa kun ilkeää rahat ottaa vastaan.
Siis pystyisikö tämä lapsen äiti muka estämään tämän elatuksen perinnän, kerran paperilla mies on isä, eikä sitä pysty kumoamaan? Yritin kysyä sitä aikaisemmassakin ketjussa, kun oikeasti en tiedä. Koska hommahan on niin, että lähtökohtaisesti isän on maksettava ja jos kerran valtion mielestä henkilöllisyys on "tiedossa" totta kai niitä häneltä karhutaan. Onko äidillä siis tosiaankin valta kumota tällainen? Tuntuu nimittäin oudolta jos on, kerran itse isäkään ei tilanteelleen mitään voinut.
Äiti voi hakea isyyden kumoamista.
Ei niitä elareita hakematta saa, eli jo huijattu tyyppi ei maksa, niin vasta hakemuksesta elareita aletaan perimään.
Eikä tuo 5-6-vuotias lapsi ole itse elatusmaksuja huijatulta isältä hakenut, vaan äippä on hakemuksen laittanut lapsen nimissä kyllä...
No onpa kyllä hurja juttu, että äidillä on valta hakea isyyden kumoamista, mutta isällä ei, vaikka mustaa on paperilla. Ja tuo emäntä ei vielä edes sitä tee vaikka voisi. Nyt on kyllä laissa kovat puutteet.
Miksi miehet aina haluavat jännänaisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tuollainen on petos, ja väärin. Mutta silti en voi olla ajattelematta asiaa lapsen kannalta ja sen, mitä tuo kertoisi esim. siteestä adoptiolapseen. Jos kaksi vuotta on lasta pitänyt omanaan, katkeaako se side tosiaan heti kun selviää, ettei lapsi olekaan biologinen? Totta kai ero adoptiolapseen on se, että adoptiolapsen tietääkin olevan ei-biologinen. Mutta tässä ketjussa puhutaan suureen ääneen, että mitä jos Risto saa vielä OMIA lapsia, kaikki tähän lapseen menevä raha ja energia on pois Riston OMILTA lapsilta, ja niin edelleen. Kuinkakohan monen adoptiolapsen asema mahtaa oikeasti perheessä olla vähän tuollaisena varalapsena, että ei ihan aikuisten oikeasti nähdäkään OMANA lapsena, vaan ne biologiset ovat enemmän omia, jos niitä vielä syntyy? Jos sitä tunnesidettä ei kahdessa vuodessa ole kehittynyt lapseen, jota jopa luuli OMAKSEEN, niin milloin se oikein kehittyy?
En siis ole sitä mieltä, että mies pitäisi pakottaa elättämään lasta joka ei ole hänen - mutta ihmettelen vain, loppuiko se rakkaus lapseen tosiaan kuin seinään. Jotenkin kylmäävää.
En kyllä ymmärrä miten tästä saa väännettyä, että Risto ihan varmasti lakkasi välittämästä lapsesta, kuin seinään. Vai voisikohan olla niin, että on katsonut parhaimmaksi kaikille osapuolille laittaa stopin tuossa vaiheessa, kun lapsi on vielä niin pieni ettei tule "isäänsä" edes muistamaan? Hyvinkin on voinut ajatella siinä itsensä JA lapsen parasta. Koska jos tietää, että tuollainen trauma tulisi vaikuttamaan väkisinkin suhteeseen mikä muka olisi parempi vaihtoehto? Erohan tuossa tuohon naiseen ihan väkisin tulee joten miksi pitäisi esittää lapsellekaan enää isää tuossa vaiheessa, kun ei sitä todellisuudessakaan ole?
No siis täysi oikeushan hänellä olisi olla lapselle isä ja tavata lasta, kun kerran isän velvollisuudetkin on. Samanlaiset oikeudet kuin muillakin lastensa äidistä eronneilla isillä. Jos siis halua olisi.
Edelleenkin: minusta on väärin tuputtaa isän velvollisuuksia sellaiselle jota on tuolla tavalla petetty, mutta turha asiaa on niin päin yrittää vääntää, että hän haluaa jutulle stopin lapsen parhaaksi. Jotain rajaa nyt sentään. Lapsi ei ole hänen biologisesti, joten hän ei koe enää olevansa lapsen isä, eikä halua olla lapselle isä. Tämä se asian ydin on. Eikä sitä voi oikein muuten selittää kuin niin, että joko isän tuon parin vuoden ajan kokema kiintymys lapseen katosi heti kun selvisi ettei lapsi olekaan hänen, tai sitten sitä ei oikeasti koskaan ollutkaan. Joka tapauksessa se ei kuitenkaan voinut olla kovin vahvaa.
Enhän minä oikeasti tiedä, kauanko isillä kestää alkaa rakastaa lapsiaan. Oma (biologinen) isäni jätti äitini minun ollessani pieni, eikä halunnut edes nähdä minua moneen vuoteen. Myöhemmin hän kyllä alkoi oikeasti välittää minusta ja rakastaa minua ja osoittaa sen monin tavoin, mutta vaikea minun on uskoa, että noina vuosina hän välitti minusta, vaikka oli siis ollut isänä läsnä elämässäni pari ensimmäistä vuotta. Ehkä pienten lasten isille se kiintymys on enemmänkin sellaista "poissa silmistä, poissa mielestä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Risto voisi haastaa ämmän oikeuteen petoksesta ja/tai rikollisen hyödyn tavoittelemisesta.
Jos tämä on viimeinen tuomio ja Risto katsotaan isäksi lain edessä niin silloin hänelle kuuluu myös isän oikeudet. Yhteishuoltajuus ja viikko-viikko systeemi jotta saadaan menetettyä aikaa kiinni ja luotua suhde omaan poikaan.
Toivottavasti Risto jaksaa taistella. Parempi tietenkin olisi jos näin selvästi oikeuskäsitystä vastaan olevat lait muutettaisiin.
Mua kiinnostaa myös biologisen siittäjän rooli ja vastuut. Hänkö pääsee kuin koira veräjästä eikä joudu millään tasolla kantamaan vastuutaan?
Miettikääpäs sitä päivää kun Risto heittää kengän nurkkaan ja perinnönjaossa istuu rintaperillisen osaa vaatimassa joku aivan tuntematon jolla ei ole mitään sukulaisuussuhdetta vainajjaan...
No obhan sillä lapdella sukulaisuussuhde kun Risto on lasvattanut lasta kaksi vuotta ja ovat avioliitossa jolloin lapsetkin on yhteisiä. Ja vieläpä hartaasti Risto toivotänyt lasta. Nyt ei kelpaakaan kun ei ole biologinen. Uskomatonta mutta mitä väliä sillä on onko oma dna lapsessa vai ei.
Tämä tapaus on ollut itselleni jo aiemmin tuttu ja mies on avoimesti kertonut siitä Facebook-profiilissaan. Hänen ex-vaimonsa on siis tosiaan elänyt kaksoiselämää, jossa on salaa pitänyt rakastajaa ja toista asuntoa toisella paikkakunnalla. Lisäksi kavaltanut rahaa työpaikaltaan ja joutunut siitä syytteisiin.
Tämä ex-puoliso on naiselle vain rahahana, jolla tavoittelee itselleen maksimaalista taloudellista hyötyä. Haluaa siis rahat, mutta ei antaa miehelle mitään oikeuksia lapseen. Lapsen biologinen isä taas ei vastuuta halua ottaa, vaan jatkaa omassa "perheidylissään" elämistä. Miehen vaimo tietää asioiden oikean laidan, mutta ei ilmeisesti välitä tuosta salasuhde-/isyyskuviosta (mitä suuresti ihmettelen). Kunnon kulissia ja farssia puolin ja toisin.Ei tuo biologisen isän vaimokaan kyllä ihan täysillä käy, jos katsoo tilannetta läpi sormien ja jatkaa elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kyseinen nainenhan on vain syyllistänyt "Ristoa", kun tämä on ryhtynyt vaatimaan oikeutta itselleen...ja julkeaa näin häiritä heidän ihanaa perhe-elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tuollainen on petos, ja väärin. Mutta silti en voi olla ajattelematta asiaa lapsen kannalta ja sen, mitä tuo kertoisi esim. siteestä adoptiolapseen. Jos kaksi vuotta on lasta pitänyt omanaan, katkeaako se side tosiaan heti kun selviää, ettei lapsi olekaan biologinen? Totta kai ero adoptiolapseen on se, että adoptiolapsen tietääkin olevan ei-biologinen. Mutta tässä ketjussa puhutaan suureen ääneen, että mitä jos Risto saa vielä OMIA lapsia, kaikki tähän lapseen menevä raha ja energia on pois Riston OMILTA lapsilta, ja niin edelleen. Kuinkakohan monen adoptiolapsen asema mahtaa oikeasti perheessä olla vähän tuollaisena varalapsena, että ei ihan aikuisten oikeasti nähdäkään OMANA lapsena, vaan ne biologiset ovat enemmän omia, jos niitä vielä syntyy? Jos sitä tunnesidettä ei kahdessa vuodessa ole kehittynyt lapseen, jota jopa luuli OMAKSEEN, niin milloin se oikein kehittyy?
En siis ole sitä mieltä, että mies pitäisi pakottaa elättämään lasta joka ei ole hänen - mutta ihmettelen vain, loppuiko se rakkaus lapseen tosiaan kuin seinään. Jotenkin kylmäävää.
En kyllä ymmärrä miten tästä saa väännettyä, että Risto ihan varmasti lakkasi välittämästä lapsesta, kuin seinään. Vai voisikohan olla niin, että on katsonut parhaimmaksi kaikille osapuolille laittaa stopin tuossa vaiheessa, kun lapsi on vielä niin pieni ettei tule "isäänsä" edes muistamaan? Hyvinkin on voinut ajatella siinä itsensä JA lapsen parasta. Koska jos tietää, että tuollainen trauma tulisi vaikuttamaan väkisinkin suhteeseen mikä muka olisi parempi vaihtoehto? Erohan tuossa tuohon naiseen ihan väkisin tulee joten miksi pitäisi esittää lapsellekaan enää isää tuossa vaiheessa, kun ei sitä todellisuudessakaan ole?
No siis täysi oikeushan hänellä olisi olla lapselle isä ja tavata lasta, kun kerran isän velvollisuudetkin on. Samanlaiset oikeudet kuin muillakin lastensa äidistä eronneilla isillä. Jos siis halua olisi.
Edelleenkin: minusta on väärin tuputtaa isän velvollisuuksia sellaiselle jota on tuolla tavalla petetty, mutta turha asiaa on niin päin yrittää vääntää, että hän haluaa jutulle stopin lapsen parhaaksi. Jotain rajaa nyt sentään. Lapsi ei ole hänen biologisesti, joten hän ei koe enää olevansa lapsen isä, eikä halua olla lapselle isä. Tämä se asian ydin on. Eikä sitä voi oikein muuten selittää kuin niin, että joko isän tuon parin vuoden ajan kokema kiintymys lapseen katosi heti kun selvisi ettei lapsi olekaan hänen, tai sitten sitä ei oikeasti koskaan ollutkaan. Joka tapauksessa se ei kuitenkaan voinut olla kovin vahvaa.
Enhän minä oikeasti tiedä, kauanko isillä kestää alkaa rakastaa lapsiaan. Oma (biologinen) isäni jätti äitini minun ollessani pieni, eikä halunnut edes nähdä minua moneen vuoteen. Myöhemmin hän kyllä alkoi oikeasti välittää minusta ja rakastaa minua ja osoittaa sen monin tavoin, mutta vaikea minun on uskoa, että noina vuosina hän välitti minusta, vaikka oli siis ollut isänä läsnä elämässäni pari ensimmäistä vuotta. Ehkä pienten lasten isille se kiintymys on enemmänkin sellaista "poissa silmistä, poissa mielestä".
Minusta tuo asia ei kyllä ole todellakaan noin yksinkertainen, että joko on tai ei ole. Vaikka sinä et ajattelekaan, että tuo on lapsen paras, voi Risto ajatella niin. Tuossa tilanteessa on sen verran sekaisin, että varmasti ajattelee tuollaisen olevan lapselle taakka. Lisäksi tuon lapsen äidin kanssa olisi pakko olla yhteydessä, jos aikoisi jatkaa isänä mikä ei varmasti ole helppoa tuossa vaiheessa. Etäisyyttä on tosiaan helpompi ottaa tuossa vaiheessa, kun lapsi on pieni, eikä läsnä arjessa. Noinhan tosiaan monille etäisille käy ihan biologistenkin lasten kohdalla, enkä epäile etteikö naisillekin voisi samassa tilanteessa käydä.
Ei häntä myöskään pidä palkita äitinsä huijauksista. Äitihän voisi kertoa kuka oikea isä on ja hoitaa nämä perimisasiatkin kuntoon.