Millaista on elämä koiran kanssa?

Miinuksia oli pentuvaiheen tuhot ja välillä työpäivän jälkeen tuntuu raskaalta lähteä tunnin lenkille vesisateeseen. Myös yllättävät eläinlääkärireissut ovat olleet harmillisia (kattavalla vakuutuksella ollaan kyllä selvitty varsin hyvin). Mutta muuten kaikki on pelkkää plussaa ja itse on saanut mainiointa lenkkiseuraa ja kivoja on ollut myös tokokurssit, joita ollaan käyty. Koirat on ihan parhaita, mutta kyllä ne myös vie energiaa ja rahaa.

On hyvä olla ainakin tonni tilillä reservissä yllättäviin menoihin, tai ottaa koiralle vakuutus. Voi tulla myös pitkäaikaissairaus joka vaatii loppuiän lääkintää. Jos matkustelette, on hyvä miettiä hoitopaikkamahdollisuudet valmiiksi. Koira on lenkitettävä joka päivä se pari kertaa, myös silloin vaikka olisikin iso piha-aitaus.

Kadun aina kun koira on ripulissa tai oksentelee,  (pentuaika on muuten perseestä, vanha ja terve koira ihan parhautta)

Mutta riippuu millaisen koiran hankkii ja mihin tarkoitukseen. Mulla on aktiivinen harrastuskoira, sen kanssa tavoitteellinen treenaaminen vie tasan kaiken ajan ja enemmänkin.

Jonkun seurakoiran pitäminen on "vaivattomampaa", toki vaatii säännöllistä ulkoiluttamista sekin. Siinä mielessä koira muuttaa elämää että spontaanisti ei lähdetä viikon lomalle ellei koiraa pysty ottamaan mukaan tai saa saa sille hyvää hoitopaikkaa.

Plussia: koira on varmaan pelastanut mielenterveyteni, saan liikuntaa, olen saanut ystäviä joihin en olis muuten ikinä törmännyt. 

Hui, ripuloiko koirat siis sisälle sairaana? Tämä siivoamispuoli ei houkuta yhtään. Alussa varmaan pissaa ja kakkaa sisälle väkisinkin.

Asumme kerrostalossa eli ei ole omaa pihaa. Se piha olisi kyllä hyvä koiralle.

Ap

Koiran kanssa eläminen on ihan parasta! Koira on ihanaa seuraa ja sen kanssa on mahtavaa samoilla luonnossa, leikkiä, opettaa sille temppuja ja vain olla. Kun koira painautuu huokaisten jalkaani vasten, tunnen sitä kohtaan syvää hellyyttä.

Koira sopii sinulle jos olet ulkoilmaihminen - sisällä viihtyjälle se ei sovi. Olen koiran ansiosta nähnyt upeita auringonnousuja ja törmännyt niin kettuun kuin mäyräänkin. Vuodenaikojen vaihtelut ja pienet muutokset luonnossa avautuvat ihan uudella tavalla.

Omaan koiraani on mennyt yllättävän vähän rahaa, mutta varmasti joidenkin kanssa elo voi tulla kalliiksi. Eläinlääkäri maksaa paljon ja parasta ystäväänsä haluaa kyllä hoitaa vaikka kuinka kirpaisisi.

Kyllähän asianmukainen koiranpito vaatii aikaa, vaivaa ja rahaa. Vakuutus ja/tai säästöjä on hyvä olla el-kulujen varalta. Koiraa on lenkitettävä riittävästi eikä vain silloin kun huvittaa ja on kaunis ilma (niinkuin täällä maalla valitettavan monella tapana, muun ajan kököttää tarhassa). Koiran ruokinnasta, psykologiasta, käyttäytymisestä ja koulutuksesta jne. on syytä hankkia teoriatietoa jo ennen sen hankkimista lukemalla ja keskustelemalla koiraihmisten kanssa. Pitää hyväksyä että elävä eläin ei ole mikään pehmolelu vaan siitä koituu joskus tuhoja, hajuja, ääntä, eritteitä jne. Turkinhoito voi rodusta riippuen viedä aikaa.

Ihanaa, koiralla on oma persoona on kuin perheenjäsen.

Vierailija kirjoitti:

Hui, ripuloiko koirat siis sisälle sairaana? Tämä siivoamispuoli ei houkuta yhtään. Alussa varmaan pissaa ja kakkaa sisälle väkisinkin.

Asumme kerrostalossa eli ei ole omaa pihaa. Se piha olisi kyllä hyvä koiralle.

Ap

No totta hitossa ripuloi jos se sisällä sattuu olemaan kun tarve yllättää eikä ulos keretä.

Vierailija kirjoitti:

Hui, ripuloiko koirat siis sisälle sairaana? Tämä siivoamispuoli ei houkuta yhtään. Alussa varmaan pissaa ja kakkaa sisälle väkisinkin.

Asumme kerrostalossa eli ei ole omaa pihaa. Se piha olisi kyllä hyvä koiralle.

Ap

Itse en ehkä ottaisi kerrostaloon koiraa. Pieni koira pissaa useammin kuin iso eivätkä ne opi niin helposti sisäsiistiksi. On tärkeää, että ulos lähteminen on vaivatonta, mitä se ei välttämättä ole jos joudut menemään hissillä ja monista ovista. Onko lähellä puistoja ja luontoa? Ulkoilutus on aika tympeää ellei lähellä ole kivoja reittejä kuljettavaksi.

Koiran paras puoli on sellainen hyväntuulisuus ja positiivisuus, jota se levittää ympärilleen. Vaistomaisesti tulee jopa perheen mörökölliteinille hymy huuleen, kun koira tulee seurustelemaan hänen kanssaan ja tekee itseään tykö.

Vierailija kirjoitti:

Hui, ripuloiko koirat siis sisälle sairaana? Tämä siivoamispuoli ei houkuta yhtään. Alussa varmaan pissaa ja kakkaa sisälle väkisinkin.

Asumme kerrostalossa eli ei ole omaa pihaa. Se piha olisi kyllä hyvä koiralle.

Ap

Tottakai jos ei pääse pihalle hädän sattuessa =)

Tuleehan koirasta muutenkin ihan väistämättä sotkua; karvaa ja kuraa. Eli jos olet kovin siisti ja tarkka ihminen, unohda koko juttu.

Vierailija kirjoitti:

Hui, ripuloiko koirat siis sisälle sairaana? Tämä siivoamispuoli ei houkuta yhtään. Alussa varmaan pissaa ja kakkaa sisälle väkisinkin.

Asumme kerrostalossa eli ei ole omaa pihaa. Se piha olisi kyllä hyvä koiralle.

Ap

Kyllä tietenkin, jos on vatsa sekaisin eikä koira pääse ulos ”vessaan” nii johonkinhan se ripuli tulee väkisinkin, ihan kuin ihmisillä. Ei koirakaan sitä pysty pidättämään.

Ja yksi juttu; vaikka lapset/teinit kuinka lupaavat hoitaa koiran, innostus laantuu 95% parissa kuukaudessa.

Mulla ei ollut mitään tuhoja pentuvaiheessa tosin olin koiran kanssa läsnä samalla tavalla miten ihmisvauvan kanssa ollaan luonnollisesti läsnä. Koira ei viettänyt tuntikausia yksin asunnossa. Koirani nukkui rintalihasteni päällä samalla tavalla miten ihmisvauva saattaisi nukkua. Koira kulkee mukana melkein aina poikkeuksena kun käyn ruokakaupassa. Silloin hän jää kiltisti odottamaan, saattaa pari kertaa haukahtaa heipat kun ovi menee kiinni, mutta ei jää huutamaan. Hän on lapseni. Olen minimoinut alistavan käytöksen. Enhän alistaisi omaa ihmislastanikaan jos minulla olisi sellainen.

Kerrostaloon ei kannata hankkia herkkähaukkuisen, vahtiviettisen rodun edustajaa ja koira pitää totuttaa pennusta lähtien asteittain yksinoloon, ettei se ahdistuneena hauku poissaollessanne. Muutenkin rotuvalinnassa kannattaa käyttää harkintaa eikä missään tapauksessa mennä vain koiran ulkonäkö mielessä.

Yllä tulikin jo aika hyvin, mutta pitää vielä todeta se, että koiralla on oma luonteensa eikä se aina mene yksi yhteen rotukuvauksen kanssa. Jos kohdalle sattuu erityisen kovapäinen ja omaehtoinen koira, joita on niissä pienissäkin, saattaa stressikertoimet nousta korkealle. Koulutus on puuduttavaa ja vaativaa, eikä takeita sen onnistumisesta aina ole.

Itsellä on ollut kaksi koiraa, joista ensimmäinen oli helppo kouluttaa, tottelevainen ja mukautuva. Vastasi myös rotukuvausta täydellidedtu. Toinen puolestaan oli kovapäinen, omaehtoinen ja haastava, vaikka oli samaa rotua. Sen kouluttaminen oli raskasta ja erittäin hankalaa, lisäksi vielä kaupunkiolosuhteiden haasteet. Koira saatiin kyllä koulutettua kohtalaisesti, mutta yhä edelleen se testailee, eli koko ajan saa olla tarkkana. Edellinen koira oppi kerralla ja luontui asemaansa.

En ottaisi koiraa jos se joutuu olemaan 8+ tuntia päivässä yksin sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Ja yksi juttu; vaikka lapset/teinit kuinka lupaavat hoitaa koiran, innostus laantuu 95% parissa kuukaudessa.

Juuri teini sitä koiraa lupaa hoitaa. Mieskin kyllä, mutta hän ehkä oikeastikin hoitaisi.

Haisevaa, en siedä noiden otusten lemua...

Kyllä se muuttaa elämää. Ehkä raskainta on se että kaikki menot on suunniteltava koiran ehdoilla, eikä töiden jälkeen voi spontaanisti lähteä vaikka salille, leffaan tms. Helpottaa toki jos on kumppani jakamassa vastuuta. Oma piha on myös iso plussa.

Vierailija kirjoitti:

En ottaisi koiraa jos se joutuu olemaan 8+ tuntia päivässä yksin sisällä.

Ja tuo 8 h on jo tosi kauan, mitä vähemmän aikaa koira joutuu viettämään yksin sen parempi. Oikeastaan suuressa osassa talouksista ei tämän takia olisi syytä olla koiraa, ei sen ole tarkoitus joutua olemaan yksin ja pidättelemään työ- tai opiskelupäivän pituista aikaa.