Oletko hauska?
Minä en. :/ Joskus yritän sanoa jotain vähemmän tosissani, mutta en saa siihen oikeaa tilannetta, äänensävyä, sanavalintoja, tarinaa, jotta se ymmärrettäisiin huumorina. Tekstin välityksellä hauskuus joskus onnistuu.
Mikä tekee ihmisestä hauskan? Pohtivatko he ulosantiaan paljon vai onko se jotain intuitisen tajun työtä?
Hauskuus ei välttämättä silti meidän totisten lohduksi ole kovinkaan yleinen kyky. Omassa opintoryhmässänikin vain kahden koen olevan erityisen taitavia humoristisessa kommunikoinnissa.
Kommentit (30)
Vauvat jostain syystä nauravat minulle.
Olen. Tahtomattanikin. Kaikki saavat aina hyvät naurut, kun liikun jossakin.
Omasta mielestäni en, mutta muitten mielestä kyllä.
Käsittääkseni olen melko hauska. Minusta huumori syntyy yleensä siitä, että pohtii asioita jollakin tavoin epätyypillisestä näkökulmasta, ja huomaa jonkun yllättävän piirteen tutusta asiasta.
Kolme faktaa ovat monesti siiinä että yrittämällä ei voi ollla hauska, ihmisilllä on erilainen huumorintaju, karismaaattisin ja vakavasti otettavin henkilö on monesti se joka puhuuu vähän mutta asiaa. Nejääs fakta on se ettei tässä raa assa maailmassa kestä ilman huuumoria.
En ole. Vaatii liikaa vaivannäköä. Miksi pitäisi olla hauska? Ei kukaan ole aina hauska.
Rasittaa, kun ihannekumppanin kriteereitä kysyttäessä jenkit ja britit aina ensimmäisenä kommaavat, että "Samwan huu meiks mii laaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaf"... hohhoi, keksisivät jo jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Kolme faktaa ovat monesti siiinä että yrittämällä ei voi ollla hauska, ihmisilllä on erilainen huumorintaju, karismaaattisin ja vakavasti otettavin henkilö on monesti se joka puhuuu vähän mutta asiaa. Nejääs fakta on se ettei tässä raa assa maailmassa kestä ilman huuumoria.
Sittten kun alkaa olla jo liika vakava ja karismaaattinen niin että pää alkaa punoittaa niin siiinä alkaa olla jo jotaiiin hauskaa. Alkaa höyryt tullla nenästä.
Olen yhtä hauska kuin suomalainen autoverotuskäytäntö.
M 45
Olen, suorastaan hulvaton. Hauskuus ja hauskuuttaminen on taitolaji. En kerro vitsejä, enkä hauskoja tarinoita, vaan olen nokkela ja parhaimmillani juuri tilannekomiikka "puraisee" hyvin.
Näitä hauskuuksia ei oikein voi toistaa ja kertoa eteenpäin, koska hauskuus ja sen "juju" on juuri spontaanissa tilanteessa. Toistettaessa jutut ja tapahtumat kurjasti vaan väljähtyy.
Olen. Huumori opitaan ja taitoja ylläpidetään. Toki kuka tahansa voi olla joskus tahtomattaan ja yrittämättä hauska.
Ja sitten vielä ... kaikkia ei voi miellyttää, eikä tarvikaan.
Olen, mutta en ole ollut koko ikääni, koska lukion loppuu saakka olin ujo. Opiskeluaikoina kolmekymmentä vuotta sitten minusta tuli hauska, ja sitä olen muun muassa hyödyntänyt opetustyössäni kaikki nämä vuodet.
Hauskuutta ei minun mielestäni voi opetella, vaan se tulee jostain sisältä, jos on tullakseen. Minun hauskuuteni perustuu leikkisään ja peruspositiiviseen luonteeseen, ironiantajuun, erinomaiseen sanahallintaan (siitä minulla on "paperitkin") ja kykyyn naureskella myös itselleni. En koskaan sorru alatyyliin (esimerkiksi vessavitseihin) tai käytä huumoria ilkeästi, joten en jätä huonoa makua jälkeeni.
Minä olen hauska, mutta tunnen itseäni hyvin paljon hauskempia ihmisiä. Hauskimmalla tuntemallani ihmisellä on kiero ja hyväntahtoinen luonne ja kyky nähdä asiat hienoisesti eri kulmasta kuin muilla. Hän yllättää juuri silloin, kun sitä ei odota. Toinen hyvin mieleen jäänyt tyyppi oli kerännyt muistiinsa suunnattoman varaston lyhyitä vitsejä ja tokaisuja, joita hän käytti erehtymättä oikeissa paikoissa.
Hauskat ihmiset ja hyvät vitsinkertojat eivät aina ole samoja ihmisiä. Hauskuutta ja huumoria on niin monta väriä ja sävyä.
En tiedä, mutta näin täällä äsken tällaisen:
On kotikyläni Wuhan
Sain siellä nuhan.
Se nauratti kaikessa kauheudessaan.
Muilta olen joskus saanut sellaista palautetta, että olen hauska.
En kuitenkaan jaksa olla hauska koko ajan. Perusluonteeltani olen melko pessimistinen ja synkkämielinen, masennukseen taipuvainen ihminen. Ensi tapaamisella minusta saa monesti varautuneen ja sulkeutuneen vaikutelman.
Olen. Mun jutuille nauretaan usdin kippurassa. Piiloudun huumorin taakse lihava kun olen.
Miksi joku spämmää noita seksijuttuja joka ketjuun?
känkkäränkkä kirjoitti:
Olen, suorastaan hulvaton. Hauskuus ja hauskuuttaminen on taitolaji. En kerro vitsejä, enkä hauskoja tarinoita, vaan olen nokkela ja parhaimmillani juuri tilannekomiikka "puraisee" hyvin.
Näitä hauskuuksia ei oikein voi toistaa ja kertoa eteenpäin, koska hauskuus ja sen "juju" on juuri spontaanissa tilanteessa. Toistettaessa jutut ja tapahtumat kurjasti vaan väljähtyy.
Hyvä etttä olet sellainen. Sunlaisias tarvitaan lisäää. Tuo toimiii vähän niinkuin peilinä koska harvemmmin ihminen alkaa parodioimaan itseään varsiinkiin jos on masentunut, on huonoja kokemuksia, ennakkoluloiisuutta ja defenssejä. Mukavuuuusalueelta poistuminen tuo uuutta ja se että kuinka vakavaa mukavuuusalueelta poistumisen otttaa niiin se on varmaan osittain verrannollinen käsitteeseen itsesäään ja muista. Kun on hakannnut tarpeeeksi päätä seinäään ja saanut pskaa niskaaan ja nähnyyyt kaikenlaista niin kyllähän sitä kyynistyy ja alkaa etsiä pelastuskeiinoja siiitä selviytymseen ainakin pakon edessä viiimeistään. Kun onn näitä kelpaanko -ajatuksia ja muita ilmassa jatkuvasti minää ajatttelen sen vain niiin että esim parisuhteeessa tiettyjen ihmisten välillä n oikeata kemiaa ja toisillla vähemmän. Muutoiin menestymiseeen arvojeni pohjalta ajattelen kestäväkehitys on se jutttu ja toiiset taaas ajattelavat että raha on se jutttu, raha on tietysti tärkeä elämässä selviytymisen kannnalta mutta itse suojelen kelpaanko minä ajatustani miettimälllä että rahaa on vain tietty määärä eikä se voi jakautua tasaisesti kaikillle vaan siiitä käydään kilpailua ja toisaaala kuka tahansa voi rikastua jos haluaaa kun keksii vain hyvän idean ja myy senvaikka sitten tai isänmaaalisesti pitää itselläään ja kehittää sitä.
Bump. Toivoisin keskustelua aiheesta! :D