Lue keskustelun säännöt.
Pahoja ruokia, joista olet alkanutkin pitää
Mitä sellaisia ruokia tai ainesosia olet ensin pitänyt pahanmakuisina, mutta ajan kuluessa myöhemmin herkullisina? Mieluiten aikuisiällä muuttuneita mieltymyksiä.
Itse ostin 80g raakasuklaalevyn noin 2kk sitten, jolloin ajattelin etten ikinä osta tätä lisää jos tämä levy joskus loppuu. Tänään söin kaksi viimeistä palaa ja olikin tosi hyvää! Huomenna ostan uuden levyn.
Kommentit (98)
Lime oli vaikea. Mutta nyt en muuta helteillä ja saunan jälkeen kittaakaan, kuin tiivisteestä tehtyä ihan raikasta limemehua.
Salvia oli toinen paha, mutta nyt lykkään sitä ruokaan, kuin ruokaan ja varsinkin tomaattivoikkariin antaa tosi hienostuneen maun. Paljon paremman, kuin basilika.
🍋🌱🍋🌱🍋🌱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mämmi. Nuorempana inhosin sitä kuin elämää itseään, mutta hurahdettuani stout-oluisiin alkoi mämmikin maistua. Nytkin on mämmiä tuolla jääkaapissa.
Joo, se on kivaa, kun mämmlä saa nyt ympäri vuoden ainakin pakasteena. Voi ilahduttaa ulkomaan vieraita.
Enää ei saa lanttulaatikko, joka on mun suuri herkku, pakastealtaasta. Ihan Saarioisilta, kysyin, mihin sitä olette myyneet.
Lihakeitto. En tiedä mikä siinä on aina inhottanut. Kaikkia keitossa olevia komponentteja olen voinut syödä ilman ongelmia, mutta niiden yhdistelmä on ollut varsin vastenmielinen. Tuossa neljänkympin korvilla lihakeitto alkoikin jostain syystä maistumaan - kaipa tässä ollaan sitten keski-ikäistymässä tai jotain...?
M 45
Läskisoosi varmaan. Luulin että se kouluruokalan läskisoosiksi kutsuttu possukastike oli se mistä oli kyse, kunnes maistoin poikaystävän mummon tekemää versiota, ihan erilaista.
Vierailija kirjoitti:
Rucola. Maistuu petrolilta kuten eräs portugalilainen osuvasti kuvaili. Nyt kuitenkin oivalsin että pieni määrä savukinkun kanssa leivällä ok. Samoin pieni määrä korianteria, tuota yrttimaailman saippuaa menee tuoreena ruuan kanssa joskus.
Tämä on tosi jännä kuvaus. Näistä saisi kivan ketjun, jos joku osaisi aloittaa. Just toi korianteri maistuu saippualta, on niin totta !
Mulla taas lanttulaatikko maistuu ihan Johnsonin kiinteältä lattiavahalta ! On jopa samanväristäkin.
Kun meillä ei ollut kotona ruokaa, kun olimme noin kolmivuotiaita, söimme pikkuveljeni kanssa keittiön alakaapista lattiavahatkin, kun oli niin nälkä.
Siihen aikaan tuli Ilta-Sanomat kotiinkantona. Faija soitti Iltikseen ihan raivona, kun lehtiä ei näy, vaikka maksettu.
Pikkuveljeni ja minä söimme aina nekin.
Eli pitäkää silmänne auki, jos naapureitten tai muiden lapset kärsivät.
Meitä ei kukaan auttanut, koska olimme erittäin varakkaan perheen lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sushi
Korianteri
Kalakeitto
Makkarakastike
Mantelikala
Siskonmakkarakeitto
Ja osaa noista suorastaan rakastan esim sushi ja korianteri! NAM!
Vastapainoksi jotain josta ennen pidin mutta en enää: karkit, salmiakki, lauantaimakkara, siiderit (ihan ok silti), pestopasta (yhdessä vaiheessa tein niin usein että vieläkin tympii parin vuoden jälkeen, piimä ja sprite (oksensin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sipuli, oli kovat lapsuuden traumat kun äiti tunki sipulia melkein kaikkeen, se oli sellaisina isoina limaisina paloina kastikkeessa, itkin ja kakostelin ja pakko oli syödä.. äidillä ei ollut hajuakaan sipulin kuullotamisesta ja pilkkomiseen tai sitten se teki sen tahallaan
Tilli. Ennen en voinut sietää sitä. Yksi kerta sitä oli graavilohessa jossain juhlissa ja totesin, että se onkin hyvää. Mut vain tuore tilli kelpaa, kuivattu on jotenkin tunkkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nötkötti. Ennen ajatuskin puistatti, mutta nykyään siihen tulee välillä kauhee himo ja on pakko ostaa purkki kaupasta.
Jännää, kun tuo lienee tavallinen tuote, mutta itse en ole koskaan kaupassa nähnyt niitä. Valikoiva näkö selvästikin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden ja aikuisiän välillä monetkin, mutta aikuisuudesta ekana tulee mieleen viinilehtikääryleet. Siis sellanen purkkituote. Ekalla kerralla ajattelin, että yyh, maussa oli jotain mulle niin outoa, että ei ihan uponnut. Toisella kerralla maistuivat jotenkin paljon paremmilta kuten myös kolmannella jne...
Samoin, Kreikan dolmades. Se on se happamuus, joka tökkää, mutta kun tottuu, niin oih ja nam.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mämmi. Nuorempana inhosin sitä kuin elämää itseään, mutta hurahdettuani stout-oluisiin alkoi mämmikin maistua. Nytkin on mämmiä tuolla jääkaapissa.
Se onkin ehtaa juhannusruokaa :)
Kahvi, aloitin juomisen vasta kolmikymppisenä ja nykyään menee mustana
Osterit, kammosin ennen koostumusta mutta nykyään himottavat ja voisin syödä tusinoittain
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juomista olen alkanut pitää juhannussimasta.
Lapsena kammosin juustoa ja sinappia. Kerran 8-vuotiaana isommat serkut yllyttivät syömään ensin teelusikallisen sinappia ja sitten aloin yhtäkkiä pitää siitä enemmän kuin paistetusta makkarasta.
Sama juttu juuston kanssa. Serkut söivät voileipää koulun jälkeen ja minä söin sitten usuttamalla juustoa ja huomasin, ettei se olekaan hullumman makuista ainakaan nällileivän päällä.
Kotona äiti oli kummissaan kun yhtäkkiä aloin himoita sinappia ja juustoa. Serkuista en puhunut mitään. Kävin jopa salaa syömässä molempia!
Sekä erilaiset sinapit että juustot kuuluvat nykyään herkkuihini.
Tonnikala, juusto, oliivi, sinappi.
sushi
graavilohi ja kylmäsavulohi
kalaruoat yleisesti aiemmin en välittänyt
katkaravut
oliivit
sienet kuten kantarellit
kasvisruoat
Mämmi. Olin lapsena ja nuorena näitä perus "Hyyyiiii yöök mämmi" ihmisiä, mutta viimeksi juuri pääsiäisenä sitä ostin ja punaisen maidon kanssa söin ja ai että oli taas hyvää.
Mun äidillä oli ihan sama minua odottaessaan. Edelleen (olen 26) syö oliiveja suoraan purkista yksinään. En tiedä mikä siellä päässä naksahti mutta inhokista tuli yhdessä yössä suosikki :D Itse en voi sietää - katotaan miten käy kun alkaa muksuja tulla.
Omalla kohdalla Subwayssa työskentely avarsi makumaailmaani :D Opin siellä syömään mm. homejuustoa ja avokadoja joita ennen inhosin.