Te, joita kiusattiin vielä toisellakin asteella

Vai olitteko niin vahvoja kestääksenne vielä puoli vuosikymmentä?

... Minä en ole. Luulin, että olisin vahva. Totuus on, että olen todella heikko. Vielä yksikin potku tai väärä sana niin minä kuolen siihen paikkaan.

Haistatin pitkät mielessäni kiusaajilleni. En ole itse aiheuttanut ruumiinvammaani. Olen noudattanut pienestä pitäen terveydenhoitohenkilökunnan neuvoja. Siksi kiusaajani eivät ansaitse huomiotani.

Vierailija kirjoitti:

Vai olitteko niin vahvoja kestääksenne vielä puoli vuosikymmentä?

... Minä en ole. Luulin, että olisin vahva. Totuus on, että olen todella heikko. Vielä yksikin potku tai väärä sana niin minä kuolen siihen paikkaan.

Eivät kiusaajat ole niin tärkeitä tai mielenkiintoisia ihmisiä, että heidän vuokseen kannattaisi oma elämänsä pilata. Jokaiselta löytyy vahvuutta kunhan ymmärtää, että suurin osa normaaleista ihmisistä tuomitsee kiusaamisen.

Yksi heikkolahjainen Marketta yritti vähän selkäni takana ilkeillä, mutten piitannut pätkääkään. Kirjoitin laudaturin paperit ja hän reputti (mikä oli ennustettavissa).

Eivät minua koskaan tytöt muuten kiusanneet.

Miten yliopistossa voi edes kiusata? Yhdellä luennolla tyyliin sata tyyppiä.

Vierailija kirjoitti:

Haistatin pitkät mielessäni kiusaajilleni. En ole itse aiheuttanut ruumiinvammaani. Olen noudattanut pienestä pitäen terveydenhoitohenkilökunnan neuvoja. Siksi kiusaajani eivät ansaitse huomiotani.

Olet vahva. Etkä tietenkään ole. Itse en vain pysty samaan. Tuntuu, että olen jo kävelevä ruumis. Mieleni on tapettu, sieluni revitty ulos ja sisimpäni hajotettu osiin. Kuin katsoisi särkyneen peilin läpi, ajatukset ovat usvaa ja ruumis vain taistelee selviytymisvaiston yllyttämänä ilman sen suurempaa tarkoitusta tajuamatta, että olisi helpompi luovuttaa. Ei enää mitään minkä vuoksi taistella.                

Vierailija kirjoitti:

Vai olitteko niin vahvoja kestääksenne vielä puoli vuosikymmentä?

... Minä en ole. Luulin, että olisin vahva. Totuus on, että olen todella heikko. Vielä yksikin potku tai väärä sana niin minä kuolen siihen paikkaan.

Lyö nyrkillä naamaan. Se ei jää rikosrekisteriin ikuisuudeksi?

Vierailija kirjoitti:

Miten yliopistossa voi edes kiusata? Yhdellä luennolla tyyliin sata tyyppiä.

Joukossa tyhmyys tiivistyy. Se on nähty ja koettu. Monen monta kertaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai olitteko niin vahvoja kestääksenne vielä puoli vuosikymmentä?

... Minä en ole. Luulin, että olisin vahva. Totuus on, että olen todella heikko. Vielä yksikin potku tai väärä sana niin minä kuolen siihen paikkaan.

Lyö nyrkillä naamaan. Se ei jää rikosrekisteriin ikuisuudeksi?

En turvautuisi väkivaltaan itseni takia. Lähimmäistäni voisin suojella sen avulla. En voi hankkia rikosrekisteriä. Ylipäänsä, mutta en myöskään sille tielle mille joskus unelmoin elämäni rakentuvan. Vähän hassua kyllä, kun en tiedä rakentuuko tästä mitään. Onkohan kaikki turhaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten yliopistossa voi edes kiusata? Yhdellä luennolla tyyliin sata tyyppiä.

Joukossa tyhmyys tiivistyy. Se on nähty ja koettu. Monen monta kertaa. 

Kerro enemmän. Kiinnostaa, koska olin itse kiusattu koulussa, mutta yliopistossa tätä ei enää esiintynyt.

Eiköhän ole niin että kiusaamisen muoto muuttuu iän myötä. Se ei tietenkään tee asiasta yhtään hyväksyttävämpää. Myös työpaikoilla saatetaan kiusata.

Ala-aste sujui vielä kohtuu rauhassa, yläasteella alkoi pikkuhiljaa, lukio täysi helvetti, jatko-opinnoissa hetken hengähdystauko ja usko kevyemmästä elämästä niiltä osin. No jaa, jatkui myöhemmin, ja jatkoa seurasi työelämässä. Päätin jo aikoinaan selvittää oman pääni ja asiani niin, että voin sivuuttaa kaiken tuon ja olla kevyesti sellainen, kuin itsekseni tunnen. Aikamoinen mankeli.

Vierailija kirjoitti:

Miten yliopistossa voi edes kiusata? Yhdellä luennolla tyyliin sata tyyppiä.

Siellä voi porukalla naureskella erilaiselle, mieluiten niin että erilainen taatusti kuulee ja tajuaa että hänelle juuri nauretaan. Jos erilainen yrittää mennä vapaa-ajantoimintaan mukaan, osa hyljeksii ja porukat menee vaivautuneen hiljaiseksi kun menet porukkaan rennosti juttelemaan, osa suoraan nälvii ja nauraa. Pahinta on kuitenkin ryhmä- ja harjoitustyöt, joita oli ainakin oman alani opinnoissa paljon. Eikä ilman erityissyytä saanut tehdä yksin. Kiva siinä sitten kiusaajiensa kanssa tehdä ryhmätyötä, kun muut tekee sinusta pilaa koko ajan ja heidän on vaikea pidätellä naurua kun sutkauttelevat paikalla olevasta omasta ryhmäläisestä muka hauskoja. Lisäksi ryhmäntyön tekotapaamiset valittiin tietysti minulle mahdollisimman epämieluisaan aikaan ja paikkaan kuten opiskelijapubiin klo 23 illalla, eikä mikään muu aika käy. Itse opiskelin 33-vuotiaasta alkaen ainoana sinä vuonna aloittaneena naisena teknistä alaa, ja oli ihan peestä.

Siis miten niin tehdä? Jatkoin eteenpäin, menin yliopistoon ja yllätyksekseni sieltä löytyikin oma paikkani ja yhteisöni.

Mua on kiusattu ala-asteen ekalta luokalta asti ja kiusataan vielä töissäkin 45-vuotiaana. Välillä on kyllä työelämässä ollut tiimejä/työpaikkoja joissa ei ole kiusattu, vain jätetty itsekseen mikä on minulle ihan mieluistakin.

Mutta ei mun elämä ole tämän takia mitenkään kauheaa ollut. Opin jo aika pienenä eristäytymään henkisesti muista, olemaan kaipaamatta heiltä hyväksyntää tai kaveruutta. Ehkä jossain 4-5. luokan aikana viihdyin aina oikein hyvin jos sillä hetkellä juuri ei fyysisesti kiusattu, paskanpuhuminen ja nauraminen ihan sama, minä mietin kiinnostavampia asioita omissa mietteissäni. 

Sama huvittaa esim. nyt työpaikalla. Paskamaisten äm mien juoruporukka kuvittelee että he saavat jotain aikaankin, ehkä jopa minut savustettua ulos, lapsellisella kiusaamisellaan. Minua kuitenkin häiritsee heidän typerät juttunsa yhtä vähän kuin mölyapinan mölinä viidakossa. Mölyapinat mölyävät lajinsa mukaan luonnollisesti, ja ilkeät ja tyhmät ihmisapinat pitävät omanlaistaan ääntä, josta ei kuitenkaan tarvitse välittää kun ymmärtää että nämä eivät ole ihan täydeksi ihmiseksi asti kehittyneitä yksilöitä vaan sellaisia joita alkeelliset apinanvaistot vie. Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia.

En halua pelotella ja lietsoa ijäviä ja äärimmäisen tympeiä uhkakuvia mutta koska en halua valehdellakaan, niin sanon, että elämäni suurimpia pettymyksiä on ollut se, että eivät kaikki aikusietkaan osaa käyttäyyä ja oimia muia kunnioitavasi ja arvostavasti. Eivät edes kaikki koulutetut ja muodollisesti korkeasi saai hyvin korkeasi oppineet. Olen kohdannu tohtoreita, joita voisi muun ohella luonnehia myös sairaalloisiks narsisteiksi sekä yksitäisen professorin, jonka käyös oli lähellä sadistiista. -

- Jos ajattelen suomalaista korkeakoulu / yliopisto maailmaa onhan siinä toki myös paljon hyvääkin. Esimerkiksi kerran opiskelupaikan saanutta, joka etenee opinnoissaan ei kovin helposti menetä paikkaansa, ellei itse sitten toimi muita kohtaan niin loukkaavasti ja satuttavasi, että erottaminen voi tapahtua, ainakin määräajaksi.

Mutta ei yleisesti esimerkiksi siksi, että opiskelu menestys olisi käyny liian raskaaksi siksi, että osa opiskeljoista, jotka ova huolissaan siitä, että saavatko he jatkaa opinnoissaan, koska opintojen edetessä osa porukkaa tiputetaan määräajoin pois.

Ja tämän vuoksi  ovat alkaneet tarkoituksella sabotoimaan enemmän ja vähemmän suoraa muiden jonkun tai ainakin,  joidenkin opiskelijoiden opintoja.

 Se on toinen jutu miten onnistuvat. Mutta Suomessa tällaiseen ei ole (ollut) tarvetta, koska hitaammatkin opiskelijat voivat jatkaa opintonsa valmiiksi asti.

Ja karsinta siitä ketkä saavat opiskella on tapahtunut jo pääsykokeiden yhteydessä.

Tällä on iso merkitys eriyisesti silloin jos tai kun joutuu tilaneeseen, jossa kysytään haluaako lainata vaikka sitten luentomuistiinpanojaan kaverille, jos samainen kaveri on se, jonka kanssa koha kisaa siitä, kumpi saa jatkaa opinnoissa ja kumpi karsiutuu pois. - Tai joutuu vaikkapa käymään uudestaan, ao vuosikurssin, joka tetysti vähintään maksaa, usein useita tuhansia dollareita.(..)            

Lopetin kesken (olen luuseri).

Lukiossa oli alussa jotain lapsellista lappujen lähettelyä tuntemattomalta luokkalaiselta. Vihaan sua (tjsp.) Osasin suhtautua niin, että ajattelin sillä tytöllä olevan jotain ongelmia itsensä kanssa. Syytä en tiedä hänen vihaansa vieläkään mutta outoa ajatella, että joku voi vihata tuntematonta ihmistä niin että kirjoittaa hänelle sen. Taisi olla yhden vuoden luokassani, kun en kovin hyvin muista koko tyyppiä. Oulussa tämä ysärin alussa.

Korkeasti koulutetut ovat yllättäen niitä lapsellisimpia tyhjäpää kiusaajia aikuisina. En tiedä mistä johtuu. Ehkä se kirja viisaus ei ole oikeaa viisautta.

Kerran olen joutunut sellaisten joukossa olemaan. Ei siinä voi oikein muuta kun olla hiljaa omissa oloissa. Miten selität 40 vuotiaalle akateemiselle rouvalle että tuollainen käytös on huonoa käytöstä..

Vierailija kirjoitti:

Korkeasti koulutetut ovat yllättäen niitä lapsellisimpia tyhjäpää kiusaajia aikuisina. En tiedä mistä johtuu. Ehkä se kirja viisaus ei ole oikeaa viisautta.

Kerran olen joutunut sellaisten joukossa olemaan. Ei siinä voi oikein muuta kun olla hiljaa omissa oloissa. Miten selität 40 vuotiaalle akateemiselle rouvalle että tuollainen käytös on huonoa käytöstä..

Vähän samaa kokemusta on. Tunnen sekä sellaista aika junttina pidettyä duunariporukkaa (oma suku pääosin) että työn puolesta hyvin toimeentulevia akateemisia ihmisiä. Ne sukuni juntit ei ole kovinkaan ilkeitä, koska eivät koe olevansa kenenkään yläpuolella. Korkeintaan voivat jostain "paskantärkeistä" jotka kuvittelee olevansa jotain mutista jotain. Mutta töistä löytyy kyllä lähinnä naispuolisia hyvin ilkeitä ihmisiä, jotka ilmeisesti katsovat että heille on taivaasta langetettu tehtävä olla muiden tyyli-, lomanviettotapa-, kasvatus- ja moraalipoliisina ainakin. Siksipä heidän täytyy koko ajan arvostella ilkeästi erilaisia, esim. sellaisia jotka käy junteissa matkakohteissa kuten Kanarialla, tai jotka asuu jossain "prole" kaupunginosassa eikä Espoossa omakotitalossa hyvällä alueella kuin he.