Lue keskustelun säännöt.
Anopin ”pakkomielle” meidän lapseen
27.01.2020 |
Juttu on siis seuraavanlainen.
Anopin käytös on alkanut ärsyttämään, niin paljon että koitan loppuun asti vältellä hänen tapaamista.
Pidin hänestä ennen todella paljon ja oli mulle kun toinen äiti. Tilanne tosin muuttui sinä päivänä kun lähdin synnyttämään.
Halusi tulla synnytykseen mukaan, jotta näkisi vauvan ensimmäisenä. Kieltäydyin.
Ravasi sairaalassa molempina päivinä ja kärräsi vauvan kanssa käytävillä. Oli pyytänyt mieheltäni avaimet ja odotti meitä kotona synnytyksen jälkeen, passitti minut nukkumaan ja otti vauvan kysymättä.
Soittaa videopuheluita joka päivä. Kyselee jatkuvasti, milloin nähdään (yleinsä noin 2krt/viikko). Kun nähdään, nappaa lapsen heti ovella ja pitää sylissään koko loppuajan. Jos kuitenkin lapsi välillä erehtyy olemaan minun kanssa, tulee kädet ojossa ja vie lapsen huoneeseensa/meidän huoneeseen ja sulkee oven. Välillä myös tarjoaa minulle lisää ja lisää ruokaa, jotta en vaan menisi häiritsemään häntä ja lasta.
Juhlissa jossa on muitakin tuttuja, ei anna lapsen olla muiden seurassa vaan menee heti hakemaan itsellensä ja pitää sylissä (jopa väkisin).
Silloin kun vielä imetin, hengitti niskaani ja odotti milloin saa taas vauvan syliinsä.
Hän pitää lapsen kasvokuvaa whatsapp yms profiilikuvana ja vaihtelee sitä aina kun saa uuden kuvan mieheltä. On myös sanonut kuinka iltaisin aina käy puhelimesta kaikki lapsen kuvat ja videot läpi ja ”pusuttelee häntä”.
Minusta tämä on ahdistavaa ja epänormaalia.
Alan olemaan niin kuitti tähän ja mies ei tietenkään näe äitinsä käytöksessä mitään vikaa. Vinkkejä, vertaistukea, kommenttteja! Help..
Kommentit (359)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään, etä saan miniän jolle ei kelpaa mikään. Tehty niin tai näin niin aina väärin päin. Eikö teitä kammota sellainen kohtalo, Einar ole kuin lyhyt hetki kun olette itsekin jo anoppeja ja isoäitejä.
Pelkään siis, että saan kamalan miniän jolle ei kelpaa mikään. Että teen mitä tahansa, se on miniän mielestä väärin. Eikö teitä itseänne pelota se? Olette kohta anoppeja itsekin, elämä menee niin nopeasti.
Tajuatko että olet vaan ihan vastenmielinen. Miksi oletat muiden olevan?
Tuleva miniäsi/ vävysi saattaa ajatella että olet vastenmielinen ällö anoppi, mitäpä sitten ajattelet? Sinun tapauksessasi se saattaa olla kyllä tottakin😊
Minulla on käytöstavat. Eli pelkoa ei ole.
Niinhän sinä luulet. Mitäpä jos se miniä onkin ihan eri mieltä siitä? Mitä jos ei arvosta sinun käytöstapojasi pätkääkään, jos hänellä onkin ihan eri käsitys käytöstavoista? Jos hänen ei vaan tykkää sinusta vain siksi että olet anoppi ja anopit ovat ihan kauheita vaikka tekisivät mitä.
Kannataa vähän miettiä että olette kohta samassa roolissa itsekin. Ei ole helppoa ei.
Anteeksi nyt vain, mutta hyvät käytöstavat eivät ole mikään mielipidekysymys. Tietenkin, jos niitä ei omaa, niin silloin voi tietenkin erehtyä niin luulemaan. t. ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outoja pelkoja jollain. Itse kun murehdin omien lasten kohdalla enemmänkin sitä, löytääkö lapseni paikkansa maailmassa, ystäviä ja puolison, onko onnellinen.
Rehellisesti sanottuna viimeisin murheistani on, tykkääkö miniäni/vävyni minusta ja saanko hoitaa mahdollisia lapsenlapsia. Jos näin käy, niin kyllä elämäni on ihan mielekästä ilmankin syvempää suhdetta lapsenlapsiin. Kunhan oma lapseni ei elä satuttaen muita, ja on onnellinen niin se riittää hänen suhteen mitä toivon.
Jotenkin kauhean itsekästä, että ne ajatukset oman lapsen aikusuudesta liitetään omien tarpeiden tyydyttämiseen.
Helppo sanoa kun niitä lapsenlapsia ei vielä ole. Luulisi, että tulee suru puseroon jos et kelpaa mummiksi ja kaikki mitä teet, on väärin. Minusta se on pelottava ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään, etä saan miniän jolle ei kelpaa mikään. Tehty niin tai näin niin aina väärin päin. Eikö teitä kammota sellainen kohtalo, Einar ole kuin lyhyt hetki kun olette itsekin jo anoppeja ja isoäitejä.
Pyrin kasvattamaan pojat niin, että elävät kuten tahtovat.
Jos he ovat onnellisia kumppaneidensa kanssa niin eihän se mitenkään voi hirvittää.Pointti onkin siinä, että vaikka kuinka yrität olla hyvä tyyppi, se miniä saattaa räkyttää tällaisella palstalla kuinka hirveä anoppi hänellä on. Sillä täällä näyttää olevan paljon miniöitä, jotka valittavat kaikesta mitä anoppi tekee. Heitä itseään saattaa odottaa sama kohtalo.
Ei se haittaa. Toivottavasti siinä vaiheessa poikani on jo sanonut mulle häiritsevästä asiasta, niin ois sitten mahdollisuus säätää omaa käytöstä.
Ja jos ei onnistu olla väleissä miniän kanssa niin eihän sille sitten mitään voi, tuskinpa silti alan käyttäytymään kuin oma anoppini.Mitä jos se ei kelpaakaan ja vaikka kuinka yrität säätää käytöstäsi, miniä valittaa eikä mikään kelpaa. Tällaisia miniöitä tuntuu olevan.
Niinkuin sanoin, niin eihän sille sitten mitään voi. Jos pojat on onnellisia niin sehän se on pääasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja pelkoja jollain. Itse kun murehdin omien lasten kohdalla enemmänkin sitä, löytääkö lapseni paikkansa maailmassa, ystäviä ja puolison, onko onnellinen.
Rehellisesti sanottuna viimeisin murheistani on, tykkääkö miniäni/vävyni minusta ja saanko hoitaa mahdollisia lapsenlapsia. Jos näin käy, niin kyllä elämäni on ihan mielekästä ilmankin syvempää suhdetta lapsenlapsiin. Kunhan oma lapseni ei elä satuttaen muita, ja on onnellinen niin se riittää hänen suhteen mitä toivon.
Jotenkin kauhean itsekästä, että ne ajatukset oman lapsen aikusuudesta liitetään omien tarpeiden tyydyttämiseen.
Helppo sanoa kun niitä lapsenlapsia ei vielä ole. Luulisi, että tulee suru puseroon jos et kelpaa mummiksi ja kaikki mitä teet, on väärin. Minusta se on pelottava ajatus.
Sinä oletkin hullu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään, etä saan miniän jolle ei kelpaa mikään. Tehty niin tai näin niin aina väärin päin. Eikö teitä kammota sellainen kohtalo, Einar ole kuin lyhyt hetki kun olette itsekin jo anoppeja ja isoäitejä.
Pelkään siis, että saan kamalan miniän jolle ei kelpaa mikään. Että teen mitä tahansa, se on miniän mielestä väärin. Eikö teitä itseänne pelota se? Olette kohta anoppeja itsekin, elämä menee niin nopeasti.
Tajuatko että olet vaan ihan vastenmielinen. Miksi oletat muiden olevan?
Tuleva miniäsi/ vävysi saattaa ajatella että olet vastenmielinen ällö anoppi, mitäpä sitten ajattelet? Sinun tapauksessasi se saattaa olla kyllä tottakin😊
Minulla on käytöstavat. Eli pelkoa ei ole.
Niinhän sinä luulet. Mitäpä jos se miniä onkin ihan eri mieltä siitä? Mitä jos ei arvosta sinun käytöstapojasi pätkääkään, jos hänellä onkin ihan eri käsitys käytöstavoista? Jos hänen ei vaan tykkää sinusta vain siksi että olet anoppi ja anopit ovat ihan kauheita vaikka tekisivät mitä.
Kannataa vähän miettiä että olette kohta samassa roolissa itsekin. Ei ole helppoa ei.
Anteeksi nyt vain, mutta hyvät käytöstavat eivät ole mikään mielipidekysymys. Tietenkin, jos niitä ei omaa, niin silloin voi tietenkin erehtyä niin luulemaan. t. ohis
Jos miniäsi päättää olla tykkäämättä sinusta niin siinä ei paljon hyvät käytöstavat paina, kaamea ämmä olet kuitenkin hänen silmissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen anoppi ja isoäiti. Mielestäni ei ole tervettä toimintaa ripustautia lapsenlapseen ja tunkea alueelle, jolle ei ole asiaa. Kaikkien kanssa ei voi tulla toimeen, mutta ei ole mikään ratkaisu yrittää kilpailla lapsen äidin kanssa. Tällä kommentoi aika epäterve joukko anoppien ikäpolvea enkä oikeastaan ole yllättynyt. Moni ikäiseni ei ymmärrä, että lapset ovat aikuisia eikä ole heidän asiansa tehdä ilman lupaa mitä nyt milloinkin he haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja pelkoja jollain. Itse kun murehdin omien lasten kohdalla enemmänkin sitä, löytääkö lapseni paikkansa maailmassa, ystäviä ja puolison, onko onnellinen.
Rehellisesti sanottuna viimeisin murheistani on, tykkääkö miniäni/vävyni minusta ja saanko hoitaa mahdollisia lapsenlapsia. Jos näin käy, niin kyllä elämäni on ihan mielekästä ilmankin syvempää suhdetta lapsenlapsiin. Kunhan oma lapseni ei elä satuttaen muita, ja on onnellinen niin se riittää hänen suhteen mitä toivon.
Jotenkin kauhean itsekästä, että ne ajatukset oman lapsen aikusuudesta liitetään omien tarpeiden tyydyttämiseen.
Helppo sanoa kun niitä lapsenlapsia ei vielä ole. Luulisi, että tulee suru puseroon jos et kelpaa mummiksi ja kaikki mitä teet, on väärin. Minusta se on pelottava ajatus.
Sinä oletkin hullu.
Tuokoon on sinun kykysi argumentoida? Sääli tulevaa miniääni, saa todellisen kauhuanopin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lasten perheiden pitää saada viettää aikaa keskenään ja voi sanoa, että jos tarvitsette apua niin pyytäkää. Minä en voi arvostella lapseni puolisoa, mutta jos huomaan, ettei oma lapseni keskity tarpeeksi perhe-elämään (esim. paljon omia menoja), niin huomautan siitä tiukasti.
En ole ennen käynyt tällä palstalla, kuullut olen kyllä paljonkin. Ihmettelen joidenkin kommentoijien hyökkäilyä muita kommentoijia kohtaan. Tuo on tuttua monilla muillakin sivustoilla kun joku ilmaisee oman mielipiteensä tai omia kokemuksiaan, niin hänet teilataan: ei se niin ole/höpö höpö/älä tuu tänne selittään jne.jne. Sekö on kommenttipalstojen tarkoitus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja pelkoja jollain. Itse kun murehdin omien lasten kohdalla enemmänkin sitä, löytääkö lapseni paikkansa maailmassa, ystäviä ja puolison, onko onnellinen.
Rehellisesti sanottuna viimeisin murheistani on, tykkääkö miniäni/vävyni minusta ja saanko hoitaa mahdollisia lapsenlapsia. Jos näin käy, niin kyllä elämäni on ihan mielekästä ilmankin syvempää suhdetta lapsenlapsiin. Kunhan oma lapseni ei elä satuttaen muita, ja on onnellinen niin se riittää hänen suhteen mitä toivon.
Jotenkin kauhean itsekästä, että ne ajatukset oman lapsen aikusuudesta liitetään omien tarpeiden tyydyttämiseen.
Helppo sanoa kun niitä lapsenlapsia ei vielä ole. Luulisi, että tulee suru puseroon jos et kelpaa mummiksi ja kaikki mitä teet, on väärin. Minusta se on pelottava ajatus.
Sinä oletkin hullu.
Tuokoon on sinun kykysi argumentoida? Sääli tulevaa miniääni, saa todellisen kauhuanopin.
Sinä olet hullu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tytär-miniä-äiti-anoppi-mummo kirjoitti:
Kyllä lasten perheiden pitää saada viettää aikaa keskenään ja voi sanoa, että jos tarvitsette apua niin pyytäkää. Minä en voi arvostella lapseni puolisoa, mutta jos huomaan, ettei oma lapseni keskity tarpeeksi perhe-elämään (esim. paljon omia menoja), niin huomautan siitä tiukasti.
En ole ennen käynyt tällä palstalla, kuullut olen kyllä paljonkin. Ihmettelen joidenkin kommentoijien hyökkäilyä muita kommentoijia kohtaan. Tuo on tuttua monilla muillakin sivustoilla kun joku ilmaisee oman mielipiteensä tai omia kokemuksiaan, niin hänet teilataan: ei se niin ole/höpö höpö/älä tuu tänne selittään jne.jne. Sekö on kommenttipalstojen tarkoitus?
Ei ole sinun asiasi sanoa tiukasti yhtikäs mitään muiden asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään, etä saan miniän jolle ei kelpaa mikään. Tehty niin tai näin niin aina väärin päin. Eikö teitä kammota sellainen kohtalo, Einar ole kuin lyhyt hetki kun olette itsekin jo anoppeja ja isoäitejä.
Pelkään siis, että saan kamalan miniän jolle ei kelpaa mikään. Että teen mitä tahansa, se on miniän mielestä väärin. Eikö teitä itseänne pelota se? Olette kohta anoppeja itsekin, elämä menee niin nopeasti.
Tajuatko että olet vaan ihan vastenmielinen. Miksi oletat muiden olevan?
Tuleva miniäsi/ vävysi saattaa ajatella että olet vastenmielinen ällö anoppi, mitäpä sitten ajattelet? Sinun tapauksessasi se saattaa olla kyllä tottakin😊
Minulla on käytöstavat. Eli pelkoa ei ole.
Niinhän sinä luulet. Mitäpä jos se miniä onkin ihan eri mieltä siitä? Mitä jos ei arvosta sinun käytöstapojasi pätkääkään, jos hänellä onkin ihan eri käsitys käytöstavoista? Jos hänen ei vaan tykkää sinusta vain siksi että olet anoppi ja anopit ovat ihan kauheita vaikka tekisivät mitä.
Kannataa vähän miettiä että olette kohta samassa roolissa itsekin. Ei ole helppoa ei.
Anteeksi nyt vain, mutta hyvät käytöstavat eivät ole mikään mielipidekysymys. Tietenkin, jos niitä ei omaa, niin silloin voi tietenkin erehtyä niin luulemaan. t. ohis
Jos miniäsi päättää olla tykkäämättä sinusta niin siinä ei paljon hyvät käytöstavat paina, kaamea ämmä olet kuitenkin hänen silmissään.
Lue tuo minkä kirjoitit. Ei tasapainoinen aikuinen nainen kirjoita tuollaista. Sinä olet äiti, jolla on jo ikänsäkin puolesta enemmän elämänkokemusta kuin nuorilla naisilla.
Osaat ottaa huomioon ja hyväksyä erilaisia ihmisiä ja heidän valintojaan.
Vanhempana naisena osaat myös tukea nuorta naista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain poikkeavaa näissä anoppien uhreissakin on. Ainakaan parisuhdetta ei ole osattu laittaa kuntoon. Omaa lasta ei osata suojella. En näe, että normaalilta vauvan äidiltä voi vauvan napata toiseen huoneeseen. Puhun siis normaalista äidistä. Kyllä omaa lasta on pystyttävä suojelemaan, muuten ei ole äidiksi.
Hieman ikävästi sanottu (varsinkin tuo loppu), mutta olen kyllä myös sitä mieltä, että ei saa olla liian kiltti ja alistuvainen. Täytyy kasvattaa selkäranka ja pitää omista rajoista kiinni. Ystävällisesti mutta jämäkästi. Ei minulta kukaan koskaan ole väkisin vienyt lasta sylistä, vaikka yritystä on ollutkin. Se on myös usein niin, että kun antaa toisten kävellä ylitse, niin se kuppi menee nurin jossain vaiheessa ja sitten huudetaan ja vaikutetaan itse sekopäiseltä. Sellainen kohteliaan jämäkkä auktoriteetti on todella suotava omata, kun saa lapsia, sillä vanhemman tulee pystyä suojelemaan lasta. Eikä se onnistu jos antaa toisten kävellä yli.
Kyllä kilttikin ihminen saa olla vihainen, loukkaantunut jne.
No tottakai saa olla. Enhän minä niin kirjoittanut ettei saisi. Mutta jos ei pidä jämäkästi rajoistaan kiinni, vaan nielee kiltisti kaikki loukkaukset ja rajojen ylitykset ja patoaa kaiken sisälleen, niin se purkaus sattaa tulla hallitsemattomasti sellaisessa tilanteessa, jossa muut ihmiset eivät ymmärrä mistä se purkaus tulee. Siitä sitten se rajojen ylittelijä saa lisää vettä myllyynsä, että joo katsokaa kaikki, tuollainen kuohahtelija se on, kun minä vaan sievästi huomautin lapsen vaatteista. Muut ihmiset eivät ole olleet näkemässä ja kuulemassa niitä sataatuhatta muuta juttua, mitä rajojen ylittelijä on tehnyt ja sanonut, joten he pitävät purkausta ylireagointina. Ja vaikka ei välittäisikään miten muut tilanteen näkevät, niin on se itsellekin paljon terveellisempää pitää niistä omista rajoista koko ajan kiinni, kuin vasta sitten kun kuppi menee nurin. Toki parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
tytär-miniä-äiti-anoppi-mummo kirjoitti:
Kyllä lasten perheiden pitää saada viettää aikaa keskenään ja voi sanoa, että jos tarvitsette apua niin pyytäkää. Minä en voi arvostella lapseni puolisoa, mutta jos huomaan, ettei oma lapseni keskity tarpeeksi perhe-elämään (esim. paljon omia menoja), niin huomautan siitä tiukasti.
En ole ennen käynyt tällä palstalla, kuullut olen kyllä paljonkin. Ihmettelen joidenkin kommentoijien hyökkäilyä muita kommentoijia kohtaan. Tuo on tuttua monilla muillakin sivustoilla kun joku ilmaisee oman mielipiteensä tai omia kokemuksiaan, niin hänet teilataan: ei se niin ole/höpö höpö/älä tuu tänne selittään jne.jne. Sekö on kommenttipalstojen tarkoitus?
Ei ole sinun asiasi sanoa tiukasti yhtikäs mitään muiden asioista.
En puhunut sinusta, vaan itsestäni ja oman lapseni perheestä. Ja omalle lapselleni voin sanoa, että keskitypä perheeseesi. Eli kerran olen joutunut sanomaan, samoin kuin lapseni anoppi omalle lapselleen. Muuten emme tuppaudu vaan olemme käytettävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tuttua. Kaikki tuo. Sitten ne merttyyri-itkut ja ympäri sukua minun haukkumiset. Suvun miehet käänsivät selkänsä ja eivät halunneet nähdä totuutta. Mieheni koitti asettaa rajoja useaan otteeseen, mutta hänen sanomisensa menivät kuuroille korville.
Tuo narsisti oli juurikin perheensä miesten suojeluksessa. Kun kyynel vierähti tai ääni narisi, niin miehet juoksivat samantien puolustamaan.
Omani oli samanlainen, kunnes ilmeisesti kasvoi itsetunto ja ei jaksanut enää rampata pienimmästäkin älähdyksestä. Mies siis opetteli ein sanomista. Se kaikki oli sitten minun syytäni ja olin narsisti, vaikka todellisuudessa olin se, joka ehdotteli aina äidilleen tai veljilleen menoa.
Totuutta ei kukaan halunnut nähdä, sillä se olisi ollut vaikeampi pala niellä. Ja narisevaa heikkoa äitiähän oli puolustettava henkeen ja vereen. Eihän äitiä voinut kyseenalaistaa. Eihän äidin mieltä saanut pahoittaa. Jos äiti rikkoi toisten rajoja, niin ei hän tehnyt mitään väärää. Hän oli itse autuan auttaja ja kyynelen tipahtaessa oli sotilaat paikalla.
Oih, niitä menetettyjä vauva-aikoja. Olisinpa sanonut tuolle rääkyjälle jo alkuunsa, että painukoon helvettiin rikkomasta meidän perhe-elämää ja hyviä välejämme muihin. Hän vei paljon, mutta lopulta menetti itse kaiken.
Olen katkera ja harmittaa oma liiallinen kiltteys. Mutta toisaalta olen tyytyväinen, että hoidin asian asiallisesti enkä vajonnut samanlaiseen käytökseen kuin hän. Pystyn siis arvostamaan itseäni. Minä en ollut se, joka röyhkeästi kiusasi ja loukkasi useista lopettamispyynnöistä huolimatta vauvaperhettä.
Sairas kasa, sanonpa vain nyt jälkikäteen.
tytär-anoppijne. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tytär-miniä-äiti-anoppi-mummo kirjoitti:
Kyllä lasten perheiden pitää saada viettää aikaa keskenään ja voi sanoa, että jos tarvitsette apua niin pyytäkää. Minä en voi arvostella lapseni puolisoa, mutta jos huomaan, ettei oma lapseni keskity tarpeeksi perhe-elämään (esim. paljon omia menoja), niin huomautan siitä tiukasti.
En ole ennen käynyt tällä palstalla, kuullut olen kyllä paljonkin. Ihmettelen joidenkin kommentoijien hyökkäilyä muita kommentoijia kohtaan. Tuo on tuttua monilla muillakin sivustoilla kun joku ilmaisee oman mielipiteensä tai omia kokemuksiaan, niin hänet teilataan: ei se niin ole/höpö höpö/älä tuu tänne selittään jne.jne. Sekö on kommenttipalstojen tarkoitus?
Ei ole sinun asiasi sanoa tiukasti yhtikäs mitään muiden asioista.
En puhunut sinusta, vaan itsestäni ja oman lapseni perheestä. Ja omalle lapselleni voin sanoa, että keskitypä perheeseesi. Eli kerran olen joutunut sanomaan, samoin kuin lapseni anoppi omalle lapselleen. Muuten emme tuppaudu vaan olemme käytettävissä.
Ei ole sinun asiasi sekaantua muiden asioihin. Saati keskustella muiden asioista näiden sukulaisten kanssa.
Sairasta käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo kritisoida anoppeja. Sitten kun olette itse anoppeja, saatte maistaa omaa lääkettänne😊 Teistä valitetaan tulevaisuuden mammapalstalla.
Kuvitteletko oikeesti, että kaikki anopit käyttäytyvät asiattomasti?
Niinpä. Meillä esimerkiksi sekä minun että miehen vanhemmat ilmoittivat ihan oma-aloitteisesti, että jos meille sopii, he tulevat katsomaan meidän esikoista sitten 2-3 viikon päästä kotiutumisesta, että saadaan rauhassa asettua kotiin perheenä. Jännä, miten osalle isovanhemmista tuollainen asia on ihan itsestään selvä. Osa taas tunkeutuu omilla avaimillaan sinne kotiin valmiiksi odottamaan...
Ap. Ei sinun tarvitse kiroillen riehua. Kilttikin ihminen voi olla vihainen ja loukkaantunut. Kiltti ihminen voi kertoa tunteistaan aivan kuten ilkeäkin ihminen.
Sanot miehellesi, että hänen äitinsä käytös tuntuu sinusta tympeältä, etkä ollenkaan enää jaksa sitä. Se saa sinut voimaan huonosti. Vauvan äitinä sinun tulee huolehtia omasta jaksamisesta ja haluat tavata vain sellaisia ihmisiä, joiden seurassa tunnet olosi hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja pelkoja jollain. Itse kun murehdin omien lasten kohdalla enemmänkin sitä, löytääkö lapseni paikkansa maailmassa, ystäviä ja puolison, onko onnellinen.
Rehellisesti sanottuna viimeisin murheistani on, tykkääkö miniäni/vävyni minusta ja saanko hoitaa mahdollisia lapsenlapsia. Jos näin käy, niin kyllä elämäni on ihan mielekästä ilmankin syvempää suhdetta lapsenlapsiin. Kunhan oma lapseni ei elä satuttaen muita, ja on onnellinen niin se riittää hänen suhteen mitä toivon.
Jotenkin kauhean itsekästä, että ne ajatukset oman lapsen aikusuudesta liitetään omien tarpeiden tyydyttämiseen.
Helppo sanoa kun niitä lapsenlapsia ei vielä ole. Luulisi, että tulee suru puseroon jos et kelpaa mummiksi ja kaikki mitä teet, on väärin. Minusta se on pelottava ajatus.
Sinä oletkin hullu.
Tuokoon on sinun kykysi argumentoida? Sääli tulevaa miniääni, saa todellisen kauhuanopin.
Sinä olet hullu.
Umpihullu ämmä taidat olla itse. Sääli miniääsi/ vävyäsi.
Vierailija kirjoitti:
Olen anoppi ja isoäiti. Mielestäni ei ole tervettä toimintaa ripustautia lapsenlapseen ja tunkea alueelle, jolle ei ole asiaa. Kaikkien kanssa ei voi tulla toimeen, mutta ei ole mikään ratkaisu yrittää kilpailla lapsen äidin kanssa. Tällä kommentoi aika epäterve joukko anoppien ikäpolvea enkä oikeastaan ole yllättynyt. Moni ikäiseni ei ymmärrä, että lapset ovat aikuisia eikä ole heidän asiansa tehdä ilman lupaa mitä nyt milloinkin he haluavat.
Kiitos selväjärkisyydestä. Sinunkaltaisesi jokainen haluaisi anopikseen. On kamalaa, kun alkaa tuntua siltä, että anoppi on sitä mieltä, että omat lapset on tehty anopin tarpeita varten. Minulle anoppi jopa sanoi, että yksi lapseni pitää häntä äitinään. Hääräsi muutenkin suuna ja päänä, kaikesta moitti ja motkotti. Ja minä vielä todella tunnollinen äiti ja korkeasti koulutettukin, joten järkeni puolesta varmasti selviän äitiydestä ilman jatkuvaa opettamista ja yläpuolelle asettautumista.
Mitä jos se ei kelpaakaan ja vaikka kuinka yrität säätää käytöstäsi, miniä valittaa eikä mikään kelpaa. Tällaisia miniöitä tuntuu olevan.