Lue keskustelun säännöt.
Anopin ”pakkomielle” meidän lapseen
27.01.2020 |
Juttu on siis seuraavanlainen.
Anopin käytös on alkanut ärsyttämään, niin paljon että koitan loppuun asti vältellä hänen tapaamista.
Pidin hänestä ennen todella paljon ja oli mulle kun toinen äiti. Tilanne tosin muuttui sinä päivänä kun lähdin synnyttämään.
Halusi tulla synnytykseen mukaan, jotta näkisi vauvan ensimmäisenä. Kieltäydyin.
Ravasi sairaalassa molempina päivinä ja kärräsi vauvan kanssa käytävillä. Oli pyytänyt mieheltäni avaimet ja odotti meitä kotona synnytyksen jälkeen, passitti minut nukkumaan ja otti vauvan kysymättä.
Soittaa videopuheluita joka päivä. Kyselee jatkuvasti, milloin nähdään (yleinsä noin 2krt/viikko). Kun nähdään, nappaa lapsen heti ovella ja pitää sylissään koko loppuajan. Jos kuitenkin lapsi välillä erehtyy olemaan minun kanssa, tulee kädet ojossa ja vie lapsen huoneeseensa/meidän huoneeseen ja sulkee oven. Välillä myös tarjoaa minulle lisää ja lisää ruokaa, jotta en vaan menisi häiritsemään häntä ja lasta.
Juhlissa jossa on muitakin tuttuja, ei anna lapsen olla muiden seurassa vaan menee heti hakemaan itsellensä ja pitää sylissä (jopa väkisin).
Silloin kun vielä imetin, hengitti niskaani ja odotti milloin saa taas vauvan syliinsä.
Hän pitää lapsen kasvokuvaa whatsapp yms profiilikuvana ja vaihtelee sitä aina kun saa uuden kuvan mieheltä. On myös sanonut kuinka iltaisin aina käy puhelimesta kaikki lapsen kuvat ja videot läpi ja ”pusuttelee häntä”.
Minusta tämä on ahdistavaa ja epänormaalia.
Alan olemaan niin kuitti tähän ja mies ei tietenkään näe äitinsä käytöksessä mitään vikaa. Vinkkejä, vertaistukea, kommenttteja! Help..
Kommentit (359)
Vierailija kirjoitti:
Meillä se oli miniä kun sekosi lapsen saatuaan. Lukkiutui sisälle, ei näyttänyt lasta kelleen ennenkuin komenkuukauden ikäisenä. Silloinkin kertoi meidän mummojen sen yrittävän häneltä viedä. Huhu. Lapsi on nyt 3vuotias ja tavattu on muutamia kertoja vuodessa. Miniä istuu vieressä ja vahtii ettei lapseen kosketa. Puheistakin pitää varoa jottei lapsi opi huonoja tapoja. On annettu olla rauhassa jota saa mielenrauhan. Eipä isovanhemmuudesta ole paljon tietoakaan. Lapsi ihan vieras oikeastaan miniäkin. Ehkä tämä on tätä päivää useammallakin isovanhemmalla. Onneksi elämässä on muita tärkeitä asioita joista saa iloa ja sisältöä päiviinsä.
Tämä se varmaan kuvaakin hyvin nykypäivän marttyyrimummoja, on niin rankkaa ja uhriudutaan, kun lasta ei saa koskea kun mieli tekee koskea, ja kun lapsen seurassa ei saa sanoa ihan mitä sylki suuhun tuo.
Meille muille kun on ihan itsestäänselvyys, että lasten seurassa mietitään mitä suusta päästetään (toki kaikilla lipsahtaa joskus jotain sopimatonta, mutta pääsääntöisesti). Muille on myös itsestäänselvyys, että lasta haliessa/koskettaessa vähän tunnustellaan ensin kokeeko lapsi minut riittävän läheiseksi ja haluaako esimerkiksi halata minua. Siis käyttäydytään kuin aikuinen ihminen lapsen seurassa. Ilmeisesti joillekin aikuisena olo on niin vaikeaa, että vanhempien pitää kytätä vieressä kun lapsensa päästävät tällaisen lähelle. Eipä käy kateeksi vanhempia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei normaali ihminen muutu tuollaiseksi lapsenlapsen synnyttyä. Tuollainen on niin häiriintynyttä käytöstä, että taustalla on vakavia ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummon omiva käytös johtuu (?) siitä, että hänen anoppi on hoitanut lapsenlapset, koska vuonna 79 ei ollut näin kattavaa ja hyvää kunnallista päivähoitoa. Siitä mummo ja pappa jankkaa kokoajan " kyllä ennenkin mummot hoiti, kyllä me vietiin aina aamulla lapset mummolaan".
Onpa surullista! Jäänyt kaipuu sylitellä pieniä tarpeeksi.
On toki. Mutta se on ollut heidän päätös ja eivät he voi ajatella, odotellaan tässä vuosikymmeniä, niin sitten saadaan lapsenlapsien kanssa leikkiä äitiä ja isää. Ja jos ajatellaan vielä pidemmälle, että antaisin vauvan hänelle jokapäivä hoitoon, niin saisinko minä sitten oman lapsenlapsen myöhemmin? Entä jos he eivät olisikaan saaneet lapsenlapsia? Mitä sitten olisi tapahtunut? Eiköhän se ole vain parempi niin, että jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa ja elää niiden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummon omiva käytös johtuu (?) siitä, että hänen anoppi on hoitanut lapsenlapset, koska vuonna 79 ei ollut näin kattavaa ja hyvää kunnallista päivähoitoa. Siitä mummo ja pappa jankkaa kokoajan " kyllä ennenkin mummot hoiti, kyllä me vietiin aina aamulla lapset mummolaan".
Onpa surullista! Jäänyt kaipuu sylitellä pieniä tarpeeksi.
Tuskin ne lapset silloinkaan sentään 24/7 olivat isovanhempien hoidossa? Joten onhan näillä vanhemmilla ollut aikaa sylitellä omia lapsiaan.
Illat ja viikonloputhan ne ovat nykyäänkin niitä aikoja, jolloin isät ja äidit viettävät aikaa lapsiensa kanssa.
Jos sen on aikoinaan päättänyt jättää tekemättä, niin siitä voi syyttää vain itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämme epäluonnollista aikaa. Käytös johtuu siitä.
Ennen vanhaan isovanhemmat olivat tärkeitä lastenhoitajia, kun kaikilla oli paljon lapsia.
Ihminen ei saa vanhuuskuolemansa asti lapsia kuten muut eläimet siksi, että isovanhemmilla on rooli auttaa lastenlasten hoidossa. Enää ei oo tarvetta, kun on päivähoito ja muut tuet ja mini perheet.
Ennen elettiinkin saman katon alla isovanhempien kanssa.
On eri asia tarjota apua lapsiperheelle, kuin omia lapsi kokonaan itselleen. Lapsi on ennen kaikkea vanhempiensa lapsi, ei isovanhempien.
Niin ja on eriasia tarjota apua kuin tulla tyhjään taloon salaa "auttamaan", jotta pääsee sitten kylille kertomaan kuinka käy "Pekalle ja Mirkullekin" kaiken tekemässä, kun ei siitä Mirkusta ole. Tai että tunkee kielloista huolimatta päiväksi "auttamaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi epäuskoni, mutta mun on hyvin vaikea usko näihin lapsia "varasteleviin" anoppeihin. Ja jos heitä nyt kuitenkin on niin miksi te annatte heidän kärrätä niitä lapsianne suljettujen ovien taakse, repiä ? sylistänne , lähettätte sitä videota jne. Karjukaa niin paljon kuin ääntä lähtee :mihin h*lvettiin sä sitä lasta viet nyt tuot sen mulle, se on nyt mun sylissä, et mene herättää, meillä on muutakin tekemistä kun pitää sulle videopäiväkirja jne.
Uskoisin , että myös seonnutkin anoppi tokenee kun tarpeeksi toistoja.
Seonneitahan nämä ovat. Lapsenlapsen syntymä on iso ja odotuttekin tapahtuma monelle, mutta jos alkaa kuvitella olevansa lapsen äiti niin ollaan kaukana normaalista.Onko se vauvalekkaan hyväksi, että äiti huutaa " VIT"U ANNA VAUVANI TÄNNE!" ja että tuntee itseään kiskottavan pois sylistä, kun anoppi ei luovuta äidille/äiti ei luovuta anopille. Miten tuollainen huuto vaikuttaa pikkuiseen?
Ei pidä viedä lasta sellaisiin tilanteisiin, joissa joutuu käyttämään hänelle vahingollisia keinoja.
Vierailija kirjoitti:
Naiselle tulee vaihdevuodet siksi, että on aikaa hoivata jälkeläistensä lapsia. Näin tapahtuu siis luonnonkansojen keskuudessa. Isoäidit ovat vauvan hoivassa mukana ja auttavat nuorta äitiä. Siksi mummuilla herää voimakas biologinen hoiva ja suojelemisvietti vauvaa kohtaan joka nykyaikana individualistien keskuudessa useinkaan toimi.
--------------------------------------------
Luonnonkansojen keskuudessa ihmiset harvoin elävät 50-vuotiaiksi, puhumattakaan vanhemmiksi. Luonnonkansojen keskuudessa ei pahemmin ole mummoja, koska lähes kaikki naiset kuolevat paljon nuorempina. Ja samoin oli Euroopassakin vielä pari- kolme sataa vuiotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä sepistus on ollut täällä ennenkin!
Vierailija kirjoitti:
Jotain poikkeavaa näissä anoppien uhreissakin on. Ainakaan parisuhdetta ei ole osattu laittaa kuntoon. Omaa lasta ei osata suojella. En näe, että normaalilta vauvan äidiltä voi vauvan napata toiseen huoneeseen. Puhun siis normaalista äidistä. Kyllä omaa lasta on pystyttävä suojelemaan, muuten ei ole äidiksi.
Hieman ikävästi sanottu (varsinkin tuo loppu), mutta olen kyllä myös sitä mieltä, että ei saa olla liian kiltti ja alistuvainen. Täytyy kasvattaa selkäranka ja pitää omista rajoista kiinni. Ystävällisesti mutta jämäkästi. Ei minulta kukaan koskaan ole väkisin vienyt lasta sylistä, vaikka yritystä on ollutkin. Se on myös usein niin, että kun antaa toisten kävellä ylitse, niin se kuppi menee nurin jossain vaiheessa ja sitten huudetaan ja vaikutetaan itse sekopäiseltä. Sellainen kohteliaan jämäkkä auktoriteetti on todella suotava omata, kun saa lapsia, sillä vanhemman tulee pystyä suojelemaan lasta. Eikä se onnistu jos antaa toisten kävellä yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain poikkeavaa näissä anoppien uhreissakin on. Ainakaan parisuhdetta ei ole osattu laittaa kuntoon. Omaa lasta ei osata suojella. En näe, että normaalilta vauvan äidiltä voi vauvan napata toiseen huoneeseen. Puhun siis normaalista äidistä. Kyllä omaa lasta on pystyttävä suojelemaan, muuten ei ole äidiksi.
Hieman ikävästi sanottu (varsinkin tuo loppu), mutta olen kyllä myös sitä mieltä, että ei saa olla liian kiltti ja alistuvainen. Täytyy kasvattaa selkäranka ja pitää omista rajoista kiinni. Ystävällisesti mutta jämäkästi. Ei minulta kukaan koskaan ole väkisin vienyt lasta sylistä, vaikka yritystä on ollutkin. Se on myös usein niin, että kun antaa toisten kävellä ylitse, niin se kuppi menee nurin jossain vaiheessa ja sitten huudetaan ja vaikutetaan itse sekopäiseltä. Sellainen kohteliaan jämäkkä auktoriteetti on todella suotava omata, kun saa lapsia, sillä vanhemman tulee pystyä suojelemaan lasta. Eikä se onnistu jos antaa toisten kävellä yli.
Kyllä kilttikin ihminen saa olla vihainen, loukkaantunut jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain poikkeavaa näissä anoppien uhreissakin on. Ainakaan parisuhdetta ei ole osattu laittaa kuntoon. Omaa lasta ei osata suojella. En näe, että normaalilta vauvan äidiltä voi vauvan napata toiseen huoneeseen. Puhun siis normaalista äidistä. Kyllä omaa lasta on pystyttävä suojelemaan, muuten ei ole äidiksi.
Hieman ikävästi sanottu (varsinkin tuo loppu), mutta olen kyllä myös sitä mieltä, että ei saa olla liian kiltti ja alistuvainen. Täytyy kasvattaa selkäranka ja pitää omista rajoista kiinni. Ystävällisesti mutta jämäkästi. Ei minulta kukaan koskaan ole väkisin vienyt lasta sylistä, vaikka yritystä on ollutkin. Se on myös usein niin, että kun antaa toisten kävellä ylitse, niin se kuppi menee nurin jossain vaiheessa ja sitten huudetaan ja vaikutetaan itse sekopäiseltä. Sellainen kohteliaan jämäkkä auktoriteetti on todella suotava omata, kun saa lapsia, sillä vanhemman tulee pystyä suojelemaan lasta. Eikä se onnistu jos antaa toisten kävellä yli.
Tuo pätee normaaleihin ihmisiin. Ei narsisteihin tai läheisriippuvaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vanha ei ole luonnollista ja hyvää.
Ei niin. Moni vanha vaikuttaa tässä nyt ihan vaan itsekkäältä ja röhkeältä moukalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vanha ei ole luonnollista ja hyvää.
Ei niin. Moni vanha vaikuttaa tässä nyt ihan vaan itsekkäältä ja röhkeältä moukalta.
röyhkeältä*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi luoja, ei ole onneksi noin pimeitä tyyppejä sattunut omassa elämässä vastaan muualla kuin elokuvissa.
Mieleeni hiipii vain yksi kauhistuttava ajatus: Entä jos tämä ei olekaan provo?
Vissiin eka lapsi. Oota kun on kolme. Jos anoppi sittenkin käy hoitamassa lapsia 2 x viikossa niin että saat vapaat kädet, itket onnesta.
Vierailija kirjoitti:
Vissiin eka lapsi. Oota kun on kolme. Jos anoppi sittenkin käy hoitamassa lapsia 2 x viikossa niin että saat vapaat kädet, itket onnesta.
Tuo on kahta hirveempää sitten. Sotkee kaiken kaaokseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vissiin eka lapsi. Oota kun on kolme. Jos anoppi sittenkin käy hoitamassa lapsia 2 x viikossa niin että saat vapaat kädet, itket onnesta.
Meillä on nyt kaksi. Enkä ole kertaakaan pyytänyt anoppia apuun. Välillä on aika kiire, mutta semmoista tilannetta ei tule ettenkö pärjäisi yksin.
Vierailija kirjoitti:
Minä en usko, että tuollaisia mummoja on olemassakaan. Itse olisin antanut vauvani ilomielin anopin syliin. Muistan yhdenkin kerran, kun oltiin anoppilassa ruokailemassa, niin viisas anoppini sanoi: " Anna vauva minulle, niin saat rauhassa syödä". Minusta se oli ihanasti sanottu ( vauva 3 kk). Useat miniät vain koettavat keksiä anopista vain vikoja.
Ihana miniä olet, toivottavasti teitä on enemmänkin. Oletteko muuten ajatelleet, että karma saattaa iskeä kunnolla takaisin kun olette itse anoppeja. Kaikki, mitä teette on väärin. Sellainen kohtalo voi teitä odottaa, se odottaa ihan kulman takana sillä aika menee liittämällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en usko, että tuollaisia mummoja on olemassakaan. Itse olisin antanut vauvani ilomielin anopin syliin. Muistan yhdenkin kerran, kun oltiin anoppilassa ruokailemassa, niin viisas anoppini sanoi: " Anna vauva minulle, niin saat rauhassa syödä". Minusta se oli ihanasti sanottu ( vauva 3 kk). Useat miniät vain koettavat keksiä anopista vain vikoja.
Ihana miniä olet, toivottavasti teitä on enemmänkin. Oletteko muuten ajatelleet, että karma saattaa iskeä kunnolla takaisin kun olette itse anoppeja. Kaikki, mitä teette on väärin. Sellainen kohtalo voi teitä odottaa, se odottaa ihan kulman takana sillä aika menee liittämällä.
Tuollaista riskiähän ei ole kun muistaa käytöstavat ja hankkii ajoissa apua mielenterveysongelmiin.
Onpa surullista! Jäänyt kaipuu sylitellä pieniä tarpeeksi.