Lue keskustelun säännöt.
Anopin ”pakkomielle” meidän lapseen
27.01.2020 |
Juttu on siis seuraavanlainen.
Anopin käytös on alkanut ärsyttämään, niin paljon että koitan loppuun asti vältellä hänen tapaamista.
Pidin hänestä ennen todella paljon ja oli mulle kun toinen äiti. Tilanne tosin muuttui sinä päivänä kun lähdin synnyttämään.
Halusi tulla synnytykseen mukaan, jotta näkisi vauvan ensimmäisenä. Kieltäydyin.
Ravasi sairaalassa molempina päivinä ja kärräsi vauvan kanssa käytävillä. Oli pyytänyt mieheltäni avaimet ja odotti meitä kotona synnytyksen jälkeen, passitti minut nukkumaan ja otti vauvan kysymättä.
Soittaa videopuheluita joka päivä. Kyselee jatkuvasti, milloin nähdään (yleinsä noin 2krt/viikko). Kun nähdään, nappaa lapsen heti ovella ja pitää sylissään koko loppuajan. Jos kuitenkin lapsi välillä erehtyy olemaan minun kanssa, tulee kädet ojossa ja vie lapsen huoneeseensa/meidän huoneeseen ja sulkee oven. Välillä myös tarjoaa minulle lisää ja lisää ruokaa, jotta en vaan menisi häiritsemään häntä ja lasta.
Juhlissa jossa on muitakin tuttuja, ei anna lapsen olla muiden seurassa vaan menee heti hakemaan itsellensä ja pitää sylissä (jopa väkisin).
Silloin kun vielä imetin, hengitti niskaani ja odotti milloin saa taas vauvan syliinsä.
Hän pitää lapsen kasvokuvaa whatsapp yms profiilikuvana ja vaihtelee sitä aina kun saa uuden kuvan mieheltä. On myös sanonut kuinka iltaisin aina käy puhelimesta kaikki lapsen kuvat ja videot läpi ja ”pusuttelee häntä”.
Minusta tämä on ahdistavaa ja epänormaalia.
Alan olemaan niin kuitti tähän ja mies ei tietenkään näe äitinsä käytöksessä mitään vikaa. Vinkkejä, vertaistukea, kommenttteja! Help..
Kommentit (359)
Ei kai tuossa auta muu kuin napakasti puhua anopin kanssa silläkin uhalla että loukkaantuu. Itse olisin varmaan käskenyt sairaalasta mäkeen sen jos noin olisi käynyt.
Nämä keskustelut muistuttavat kyllä aina miten on itselle käynyt hyvä tuuri isovanhempien kanssa kun ovat kiinnostuneita mutta ymmärtävät rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan tuttua. Mulla oli sama juttu anopin kanssa ja kaverilla kanssa.
Tuo on ihan sairasta että just viedään lapsi (vastasyntynyt vauva!!!!) *toiseen huoneeseen eikä päästetö äidin syliin. En tajua mikä mummeleita vaivaa. Ihan sadistista ja mun mielestä vallankäyttöä.
Et anna vauvaa. Kun tulee riistämään sitä sun kädestä toteat että EN ANNA. Käännä caikka selkä mummolle ja kävele pois.
Tuo käytös muuttuu siitenkun lapsi on about 2-3v. Jostain syystä sitten kun vauva ei ole enää "riippuvainen" sinusta, mummelin halu erottaa teidät häviää. Joku psykologi osannee kertoa, miksi.
t. ap
Soittaako se anoppi sulle?
Sovitte, että mies hoitaa yhteydenpidon äitiinsä.
Meillä ainakin tilanne helpotti paljon heti kun anoppi tottui siihen, että minä en vastaa puhelimeen vaan kaikki yhteydenpito menee miehen kautta. Kivempi se varmasti on anopillekin kun sillä tavalla saa jutella poikansa kanssa useemmin kuin ennen.
Tapaamiset on tietenkin vain silloin kun lapsen isä on paikalla. Meillä isä vie lapset mummolaan enkä välttämättä mene edes mukaan.
Ja todella pitää avata se suu kun jotain sellaista tapahtuu josta ei itse tykkää, kukaan ei ole ajatusten lukija.
Toisaalta jotain kuvien pussailua ei voi kieltää, jokainen tehköön omassa rauhassaan mitä tykkää, mutta tietty jos asia tulee vielä puheeksi niin voi sanoa, että homma kuulostaa niin oudolta että mielummin ei jutella aiheesta enempää.
Kyllä mua ainakin vastasyntyneen äitinä ärsytti kaikki mitä anoppi teki/sanoi. Siis oikeasti kihisin välillä raivosta, vaikka anoppini ei oikeasti tehnyt mitään vaan yritti auttaa esim. tuomalla ruokaa.
En tiedä mistä tuollainen ärsytys johtui, mutta se meni ohi ja anoppi on nykyään taas todella läheinen meille ja hoitaa lapsia usein ja tarjoaa meille parisuhdeaikaa :)
Mutta jos anoppi tekee todella tuon kaiken niin pistä ne rajat ja sano anopille asiasta, mutta nätisti. Jos hän on ennen ollut teille läheinen niin ei hän varmasti teille mitään pahaa halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se pääsi sairaalaan katsomaan vauvaa? Eihän sinne saa menmä kuin vauvan isä ja sisarukset.
Vierailija kirjoitti:
Miten se pääsi sairaalaan katsomaan vauvaa? Eihän sinne saa menmä kuin vauvan isä ja sisarukset.
Pääsee tapaamishuoneeseen muutkin. Mutta tämä perhehän asuu Porvoossa, jossa tunnetusti on erilaisia käytäntöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten se pääsi sairaalaan katsomaan vauvaa? Eihän sinne saa menmä kuin vauvan isä ja sisarukset.
Riippuu sairaalasta ja sairaalan osastosta.
Meillä kävi vierailuaikaan mummit ja kummit kattomassa, oli ihan sallittua.
Mummohan olisi myös saattanut olla tukihenkilönä synnytyksessä ja tukihenkilö pääsee osastolle vaikka olisi vierailut muuten kielletty.
Jos ei halua jotakuta tiettyä tyyppiä sairaalaan niin se pitää sanoa hoitajille tai sitten sanoa, ettei halua yhtään ketään osastolle katsomaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten se pääsi sairaalaan katsomaan vauvaa? Eihän sinne saa menmä kuin vauvan isä ja sisarukset.
Kyllä sinne sairaalaan pääsee ihan kävelemällä ovesta sisälle ja menemällä oikealle osastolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olen sanonut anopille asiasta pariin otteeseen. Sen jälkeen välit on selvästi viilentyneet ja esim katso minua enää silmiin, puhuu minulle monitonisesti eikä selvästikkään haluaisi minun olevan paikalla. No, siinä asiassa sentään ollaan samaa mieltä..
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kunhan lapsi lähtee kävelemään tai viimeistään tulee uhmaikään, tai saatte lapsen tai pari lisää, mummon vouhotus loppuu.
Ei lopu. Meillä kuopuksen synnyttyä anopin mielestä meidän olisi pitänyt antaa esikoinen hänelle miehen työpäivän ajaksi hoitoon (lapsi oli 1 v), kun ei yksikään ihminen VOI pärjätä kahden vaippaikäisen kanssa. Tätä jankutti monta viikkoa, ja kun lopulta jo vähän ääntä korottaen sanoin että ei todellakaan onnistu, en ole pulassa, niin sitten syyllistävästi itkua tuhertaen marttyroi, kun "ei kelpaa".
On tässä käynyt ihan omin lupineen käynyt hakemassa lapsia päiväkodista, ja ollut todella vihainen, kun ei ole saanut sieltä lapsia mukaansa. Ollut niin nöyryyttävää, kun sieltä on henkilökunta ajanut pihalle! Ja mikä järkytys, että vaikka tuossa melkein naapurissa asuu, niin häntä ei ole merkitty päiväkotiin varahakijaksi. Kun kyllähän hän joutaisi. Luottamus tähän mummeliin on pahasti pakkasella parin mielenkiintoisen tempauksen jälkeen, joten miksihän ei ole varahakijana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sillä on nyt joku vauvahuuma päällä, mutta eiköhän se mene ohi.
Ihanaahan se on, että lapsella on rakastava isovanhempi, josta on varmasti myöhemmässä vaiheessa iloa teillekin.
Voit ihan ystävällisesti sanoa anopille, että nyt Tiina/Kalle voisi tulla äidin syliin ja ottaa lapsen takaisin.
Tuolla anopin käytöksellä ei muuten ole sit mitään tekemistä rakkauden kanssa. Ihan tiedoksi.
Vierailija kirjoitti:
Sillä on nyt joku vauvahuuma päällä, mutta eiköhän se mene ohi.
Ihanaahan se on, että lapsella on rakastava isovanhempi, josta on varmasti myöhemmässä vaiheessa iloa teillekin.
Voit ihan ystävällisesti sanoa anopille, että nyt Tiina/Kalle voisi tulla äidin syliin ja ottaa lapsen takaisin.
Lapsi ei ole siis enää vauva vaan 1,5v.
Tässä oli siis kaikkea mitä on tapahtunut myös vauva-aikana. Lapsella on jo kova oma tahto ja sen takia kirjoitinkin että välillä pitää myös pakosti sylissä, ei esim leikitä yhdessä lattialla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen sanonut anopille asiasta pariin otteeseen. Sen jälkeen välit on selvästi viilentyneet ja esim katso minua enää silmiin, puhuu minulle monitonisesti eikä selvästikkään haluaisi minun olevan paikalla. No, siinä asiassa sentään ollaan samaa mieltä..
Ap
Mä sain anopiltani rauhan vasta sitten, kun aloin erittäin määrätietoisesti pitämään rajoja, lopetin vastaamasta puhelimeen enkä päästänyt enää meille kotiin sisälle, ellei mieheni ollut paikalla. Enää ei tarvitse olla missään tekemisissä, kun narsistiselle anopille kävi liian raskaaksi, kun vastenmielinen miniä ei enää niellyt kaikkea pskaa. Ei tämä ideaaliratkaisu ole, mutta paljon parempi, kuin tuo jatkuva henkinen väkivalta, jonka kohteeksi jouduin. Ainoa asia mikä kaduttaa on se, että tuohon pisteeseen pääseminen kesti kolme vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä on nyt joku vauvahuuma päällä, mutta eiköhän se mene ohi.
Ihanaahan se on, että lapsella on rakastava isovanhempi, josta on varmasti myöhemmässä vaiheessa iloa teillekin.
Voit ihan ystävällisesti sanoa anopille, että nyt Tiina/Kalle voisi tulla äidin syliin ja ottaa lapsen takaisin.
Lapsi ei ole siis enää vauva vaan 1,5v.
Tässä oli siis kaikkea mitä on tapahtunut myös vauva-aikana. Lapsella on jo kova oma tahto ja sen takia kirjoitinkin että välillä pitää myös pakosti sylissä, ei esim leikitä yhdessä lattialla.Ap
Kai sinä nyt herranjestas ÄITINÄ puutut siihen, jos joku pitää lastasi väkisin sylissä ? Nyt sitä selkärankaan ja piste tuollaiselle touhulle heti. Ihan sama vaikka välit menee ajattele sitä lastasi äläkä omaa napaasi.
Vierailija kirjoitti:
Soittaako se anoppi sulle?
Sovitte, että mies hoitaa yhteydenpidon äitiinsä.
Meillä ainakin tilanne helpotti paljon heti kun anoppi tottui siihen, että minä en vastaa puhelimeen vaan kaikki yhteydenpito menee miehen kautta. Kivempi se varmasti on anopillekin kun sillä tavalla saa jutella poikansa kanssa useemmin kuin ennen.Tapaamiset on tietenkin vain silloin kun lapsen isä on paikalla. Meillä isä vie lapset mummolaan enkä välttämättä mene edes mukaan.
Ja todella pitää avata se suu kun jotain sellaista tapahtuu josta ei itse tykkää, kukaan ei ole ajatusten lukija.
Toisaalta jotain kuvien pussailua ei voi kieltää, jokainen tehköön omassa rauhassaan mitä tykkää, mutta tietty jos asia tulee vielä puheeksi niin voi sanoa, että homma kuulostaa niin oudolta että mielummin ei jutella aiheesta enempää.
Ei soita minulle vaan miehelleni. Mutta puhelut saattaa kestää parikin tuntia ja haluaa nähdä kun lapsi syö, leikkii jne. Vaatii myös puheluita esim jos ollaan reissussa, kahvilassa tai vastaavassa perheen kesken. Mies ei tietenkään ikinä jätä vastaamatta..
Ap
Minä en usko, että tuollaisia mummoja on olemassakaan. Itse olisin antanut vauvani ilomielin anopin syliin. Muistan yhdenkin kerran, kun oltiin anoppilassa ruokailemassa, niin viisas anoppini sanoi: " Anna vauva minulle, niin saat rauhassa syödä". Minusta se oli ihanasti sanottu ( vauva 3 kk). Useat miniät vain koettavat keksiä anopista vain vikoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan lapsi lähtee kävelemään tai viimeistään tulee uhmaikään, tai saatte lapsen tai pari lisää, mummon vouhotus loppuu.
Ei lopu. Meillä kuopuksen synnyttyä anopin mielestä meidän olisi pitänyt antaa esikoinen hänelle miehen työpäivän ajaksi hoitoon (lapsi oli 1 v), kun ei yksikään ihminen VOI pärjätä kahden vaippaikäisen kanssa. Tätä jankutti monta viikkoa, ja kun lopulta jo vähän ääntä korottaen sanoin että ei todellakaan onnistu, en ole pulassa, niin sitten syyllistävästi itkua tuhertaen marttyroi, kun "ei kelpaa".
On tässä käynyt ihan omin lupineen käynyt hakemassa lapsia päiväkodista, ja ollut todella vihainen, kun ei ole saanut sieltä lapsia mukaansa. Ollut niin nöyryyttävää, kun sieltä on henkilökunta ajanut pihalle! Ja mikä järkytys, että vaikka tuossa melkein naapurissa asuu, niin häntä ei ole merkitty päiväkotiin varahakijaksi. Kun kyllähän hän joutaisi. Luottamus tähän mummeliin on pahasti pakkasella parin mielenkiintoisen tempauksen jälkeen, joten miksihän ei ole varahakijana?
Voi ei.. kuulostaa kamalalta. Tämä myös pelottaa mua kun lapsi menee päiväkotiin.
Saako anoppi luvan hakea lapsen sieltä jos minä kiellän hoitajia antamasta,mutta isä antaa luvan?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä en usko, että tuollaisia mummoja on olemassakaan. Itse olisin antanut vauvani ilomielin anopin syliin. Muistan yhdenkin kerran, kun oltiin anoppilassa ruokailemassa, niin viisas anoppini sanoi: " Anna vauva minulle, niin saat rauhassa syödä". Minusta se oli ihanasti sanottu ( vauva 3 kk). Useat miniät vain koettavat keksiä anopista vain vikoja.
Voi herranjestas.. Ihanaa, että sulla on ihana anoppi mutta älä tule tänne vähättelemään minua ja mahdollisesti muita samassa tilanteessa olevia/olleita.
Ap
Tuo on ihan tuttua. Mulla oli sama juttu anopin kanssa ja kaverilla kanssa.
Tuo on ihan sairasta että just viedään lapsi (vastasyntynyt vauva!!!!) *toiseen huoneeseen eikä päästetö äidin syliin. En tajua mikä mummeleita vaivaa. Ihan sadistista ja mun mielestä vallankäyttöä.
Et anna vauvaa. Kun tulee riistämään sitä sun kädestä toteat että EN ANNA. Käännä caikka selkä mummolle ja kävele pois.
Tuo käytös muuttuu siitenkun lapsi on about 2-3v. Jostain syystä sitten kun vauva ei ole enää "riippuvainen" sinusta, mummelin halu erottaa teidät häviää. Joku psykologi osannee kertoa, miksi.