Lue keskustelun säännöt.
Anopin ”pakkomielle” meidän lapseen
27.01.2020 |
Juttu on siis seuraavanlainen.
Anopin käytös on alkanut ärsyttämään, niin paljon että koitan loppuun asti vältellä hänen tapaamista.
Pidin hänestä ennen todella paljon ja oli mulle kun toinen äiti. Tilanne tosin muuttui sinä päivänä kun lähdin synnyttämään.
Halusi tulla synnytykseen mukaan, jotta näkisi vauvan ensimmäisenä. Kieltäydyin.
Ravasi sairaalassa molempina päivinä ja kärräsi vauvan kanssa käytävillä. Oli pyytänyt mieheltäni avaimet ja odotti meitä kotona synnytyksen jälkeen, passitti minut nukkumaan ja otti vauvan kysymättä.
Soittaa videopuheluita joka päivä. Kyselee jatkuvasti, milloin nähdään (yleinsä noin 2krt/viikko). Kun nähdään, nappaa lapsen heti ovella ja pitää sylissään koko loppuajan. Jos kuitenkin lapsi välillä erehtyy olemaan minun kanssa, tulee kädet ojossa ja vie lapsen huoneeseensa/meidän huoneeseen ja sulkee oven. Välillä myös tarjoaa minulle lisää ja lisää ruokaa, jotta en vaan menisi häiritsemään häntä ja lasta.
Juhlissa jossa on muitakin tuttuja, ei anna lapsen olla muiden seurassa vaan menee heti hakemaan itsellensä ja pitää sylissä (jopa väkisin).
Silloin kun vielä imetin, hengitti niskaani ja odotti milloin saa taas vauvan syliinsä.
Hän pitää lapsen kasvokuvaa whatsapp yms profiilikuvana ja vaihtelee sitä aina kun saa uuden kuvan mieheltä. On myös sanonut kuinka iltaisin aina käy puhelimesta kaikki lapsen kuvat ja videot läpi ja ”pusuttelee häntä”.
Minusta tämä on ahdistavaa ja epänormaalia.
Alan olemaan niin kuitti tähän ja mies ei tietenkään näe äitinsä käytöksessä mitään vikaa. Vinkkejä, vertaistukea, kommenttteja! Help..
Kommentit (359)
Vierailija kirjoitti:
Minä en usko, että tuollaisia mummoja on olemassakaan. Itse olisin antanut vauvani ilomielin anopin syliin. Muistan yhdenkin kerran, kun oltiin anoppilassa ruokailemassa, niin viisas anoppini sanoi: " Anna vauva minulle, niin saat rauhassa syödä". Minusta se oli ihanasti sanottu ( vauva 3 kk). Useat miniät vain koettavat keksiä anopista vain vikoja.
Tuollaisen mummut eivät ole uskon asia, vaan totisinta totta. Valitettavasti. Olet onnekas, jos omalle kohdalle ei ole tuollaista painajaista sattunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soittaako se anoppi sulle?
Sovitte, että mies hoitaa yhteydenpidon äitiinsä.
Meillä ainakin tilanne helpotti paljon heti kun anoppi tottui siihen, että minä en vastaa puhelimeen vaan kaikki yhteydenpito menee miehen kautta. Kivempi se varmasti on anopillekin kun sillä tavalla saa jutella poikansa kanssa useemmin kuin ennen.Tapaamiset on tietenkin vain silloin kun lapsen isä on paikalla. Meillä isä vie lapset mummolaan enkä välttämättä mene edes mukaan.
Ja todella pitää avata se suu kun jotain sellaista tapahtuu josta ei itse tykkää, kukaan ei ole ajatusten lukija.
Toisaalta jotain kuvien pussailua ei voi kieltää, jokainen tehköön omassa rauhassaan mitä tykkää, mutta tietty jos asia tulee vielä puheeksi niin voi sanoa, että homma kuulostaa niin oudolta että mielummin ei jutella aiheesta enempää.Ei soita minulle vaan miehelleni. Mutta puhelut saattaa kestää parikin tuntia ja haluaa nähdä kun lapsi syö, leikkii jne. Vaatii myös puheluita esim jos ollaan reissussa, kahvilassa tai vastaavassa perheen kesken. Mies ei tietenkään ikinä jätä vastaamatta..
Ap
Aijaa no mutta sitten ongelmana ei ole niinkään anopin käytös vaan miehesi elämän arvojärjestys.
Puhu miehellesi ja mieti jo etukäteen mitä teet jos miehesi aikoo jatkossakin asettaa äitinsä tarpeet sinun tarpeidesi edelle.
Voiko tollainen ihminen edes olla ns. normaali. Onko hän omaakin lastaan tolleen "hoitanut"? Eikö siis tajua että joku toinenkin äiti voisi haluta olla omistushaluinen, eikä siihen enää mummo väliin mahdu. Miksi joku haluaa viedä toiselta ainutlaatuisen ekan lapsen kanssa tulevan kokemuksen pois. Seuraavan kerran kun tulee kylään ja kädet ojossa on lasta tulossa "riistämään", sanot "EI" ja käsket istuutua sohvalle, selität rauhassa miltä sinusta tuntuu ja hänen pitää nyt lopettaa tuo lapsen vieminen pois sinulta, mummona saa olla mutta tollainen kohtelu on lopetettava heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan lapsi lähtee kävelemään tai viimeistään tulee uhmaikään, tai saatte lapsen tai pari lisää, mummon vouhotus loppuu.
Ei lopu. Meillä kuopuksen synnyttyä anopin mielestä meidän olisi pitänyt antaa esikoinen hänelle miehen työpäivän ajaksi hoitoon (lapsi oli 1 v), kun ei yksikään ihminen VOI pärjätä kahden vaippaikäisen kanssa. Tätä jankutti monta viikkoa, ja kun lopulta jo vähän ääntä korottaen sanoin että ei todellakaan onnistu, en ole pulassa, niin sitten syyllistävästi itkua tuhertaen marttyroi, kun "ei kelpaa".
On tässä käynyt ihan omin lupineen käynyt hakemassa lapsia päiväkodista, ja ollut todella vihainen, kun ei ole saanut sieltä lapsia mukaansa. Ollut niin nöyryyttävää, kun sieltä on henkilökunta ajanut pihalle! Ja mikä järkytys, että vaikka tuossa melkein naapurissa asuu, niin häntä ei ole merkitty päiväkotiin varahakijaksi. Kun kyllähän hän joutaisi. Luottamus tähän mummeliin on pahasti pakkasella parin mielenkiintoisen tempauksen jälkeen, joten miksihän ei ole varahakijana?
Voi ei.. kuulostaa kamalalta. Tämä myös pelottaa mua kun lapsi menee päiväkotiin.
Saako anoppi luvan hakea lapsen sieltä jos minä kiellän hoitajia antamasta,mutta isä antaa luvan?Ap
Kyllä teillä pitää tuosta asiasta olla yksimielisyys miehesi kanssa. Tuosta päiväkodin toiminnasta en osaa sanoa, meillä onneksi on ollut tästä selvät sävelet, eli varahakijoita ei ole ollut, eikä olla tässä 3,5 vuoden aikana sellaista tarvittukaan.
Miehesi on näköjään todella sokea äitinsä käytöstä kohtaan. oletko ehdottanut ulkopuolista apua, perheneuvolaa tai pariterapiaa? Ihan sairasta, jos mies on noin äitinsä talutusnuorassa. Meillä oli vähän samanlainen tilanne, mutta kyllä tuo on vuosien saatossa tullut paremmaksi. mutta vieläkään ei osaa selkeästi toimia äitinsä tahtoa vastaan, mutta jättää kyllä asioita kertomatta hänelle. Esim meidän lomamatkoista, niihinkin ollaan oltu änkeämässä mukaan. Auton vaihdossakin olisi pitänyt konsultoida anoppia, samoin kaikessa sisustukseen liittyvässä. Lasten nimetkin on epäonnistuneet, kun ei otettu kiertopalkinto-nimiä anopin suvusta jne Todella raskasta on ollut, mutta kyllä se meidän kohdalla on iloksi muuttunut, kun antoi itselleen luvan pistää oman hyvinvointinsa anopin miellyttämisen edelle. Mutta mun mies ei ole ehkä ihan noin sokea ollut ikinä, vaan tajunnut äitinsä olevan kovin hankala.
Vierailija kirjoitti:
Voiko tollainen ihminen edes olla ns. normaali. Onko hän omaakin lastaan tolleen "hoitanut"? Eikö siis tajua että joku toinenkin äiti voisi haluta olla omistushaluinen, eikä siihen enää mummo väliin mahdu. Miksi joku haluaa viedä toiselta ainutlaatuisen ekan lapsen kanssa tulevan kokemuksen pois. Seuraavan kerran kun tulee kylään ja kädet ojossa on lasta tulossa "riistämään", sanot "EI" ja käsket istuutua sohvalle, selität rauhassa miltä sinusta tuntuu ja hänen pitää nyt lopettaa tuo lapsen vieminen pois sinulta, mummona saa olla mutta tollainen kohtelu on lopetettava heti.
Voin vain kuvitella, millaisen marttyyrikohtauksen itkupotkuraivareineen tuosta saadaan mummolle :D Raukka on niin väärin ymmärretty/kohdeltu/mitä tahansa, kun hän vaan hyvällä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä on täälläkin käyty monta keskustelua. Ne rajat. Laitat ne nyt! Ei ole normaalia, että mummu kaappaa vauvan ja pitää sitä tietoisesti äidistään mahdollisimman kaukana. Tuo ei ole enää hellyttävää höpsähtämistä vaan todella kahjoa. Suojele itseäsi, äitiyttäsi ja lastasi. Mummeli pärjätköön aikuisena pettymyksensä kanssa.
Se, että miehesi pitää tuota kajahtanutta käytöstä normaalina johtuu varmasti siitä, että se anoppi on ollut enemmän tai vähemmän hullu aina. Varmasti anopille tyypillistä käytösä, mutta ei ollenkaan normaalia. Esim. tuo synnytykseen mukaan.... apua.
Joo, hälytyskellojen pitäisi soida jo siinä vaiheessa, jos anoppi tai oma äiti vänkeää itseään pyytämättä synnytykseen, vaikka oma mieskin on saatavilla tukihenkilöksi. Nykyään on myös normaalia antaa perheelle aikaa sopeutua uuteen elämään rauhassa eikä ängetä heti kotiutumispäivänä kylään. Nyt viimeistään pitäisi vetää ne rajat.
Voi kunpa minunkin anoppi tykkäisi nuin paljon lapsistamme. Hän odottaa saavansa tyttö-lapsenlapsen ja ei välitä pojistamme tuon taivaallista :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä vähän samanlaisia kokemuksia, tuntui että vauva oli anopille se tytär jota ei ikinä saanut. Tunki osastolle 2h sen jälkeen kun oli saanut viestin syntymästä ja koetti ottaa vauvan tissiltä syliin. Tämän jälkeen alkoi päivittäin ilmestyä kylään ja jouduin oikeasti tappelemaan että sain OMAN vauvani syliin, kun anoppi juoksi tytön kanssa karkuun toiseen huoneeseen! Ja sitten nimiasia! Anoppi oli sitä mieltä että tytöstä tulee Johanna koska hän oli 30 vuotta sitten asian päättänyt, no ei tosiaan tullut mistä anoppi otti nokkiin. Osti tytölle kaikenmaailman epäkäytänöllisiä mekkoja ym ja vaihtoi vauvalle lupaa kysymätt' nämä ostoksensa päälle, väitti minua paremmin tietävän milloin vauvalla on nälkä/kylmä/kuuma ja oli sitä mieltä että minun pitäisi siirtyä pulloruokintaan jotta myös saisi syöttää. Koettu varata vauvalle lääkärinajan "ihottuman" takia (maitoa valunut kaulapoimuun mistä vähän punotti) ja suuttui, kun ei otettu asiaa vakavasti.
Seuraava lapsemme, poika, taas ei kiinnostanit anoppia sitten yhtään.
Tuo anoppi ei ole suomalainen.
Osuinko oikeaan.
Anoppi ei voi olla edes kovin vanha, ei työssä käyvä.
KukAn suomalainen mies ei hyväksyisi äidiltään ko käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me muutimme tuon takia 400 km:n päähän anopista. Meni ihan hulluksi touhu. Toki työtkin vaikuttivat muuttoon, mutta olisi niitä ollut kotipaikkakunnallakin.
Nyt on kyllä ihan ennen näkemättömän paha anoppi kun passittaa miniän nukkumaan! Mitään noin kamalaa en ole ikinä kuullut!
t.ihan pöyristynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan lapsi lähtee kävelemään tai viimeistään tulee uhmaikään, tai saatte lapsen tai pari lisää, mummon vouhotus loppuu.
Ei lopu. Meillä kuopuksen synnyttyä anopin mielestä meidän olisi pitänyt antaa esikoinen hänelle miehen työpäivän ajaksi hoitoon (lapsi oli 1 v), kun ei yksikään ihminen VOI pärjätä kahden vaippaikäisen kanssa. Tätä jankutti monta viikkoa, ja kun lopulta jo vähän ääntä korottaen sanoin että ei todellakaan onnistu, en ole pulassa, niin sitten syyllistävästi itkua tuhertaen marttyroi, kun "ei kelpaa".
On tässä käynyt ihan omin lupineen käynyt hakemassa lapsia päiväkodista, ja ollut todella vihainen, kun ei ole saanut sieltä lapsia mukaansa. Ollut niin nöyryyttävää, kun sieltä on henkilökunta ajanut pihalle! Ja mikä järkytys, että vaikka tuossa melkein naapurissa asuu, niin häntä ei ole merkitty päiväkotiin varahakijaksi. Kun kyllähän hän joutaisi. Luottamus tähän mummeliin on pahasti pakkasella parin mielenkiintoisen tempauksen jälkeen, joten miksihän ei ole varahakijana?
Tässä on sen edellisen mammuttiketjun toinen mummovalittaja. Pitää asua välttämättä mummolan naapurissa ja sitten valitetaan, kun mummo sekaantuu elämään eikä mummon oma lapsi toimi barrikaadina.
Kohta tänne tulee se äiti, jonka anoppi kutsui itseään lapsen äidiksi ja sitten se, jonka anoppi sulkeutui lukon taakse toiseen huoneeseen ja änkyttää, ja lopuksi se joka sulki miniän ulos talosta.
Oikeasti, miksi perustaa taas saman asian jankkausketju, kun se vanhakin on olemassa, jossa asiat on jo sanottu kolmeen tuhanteen kertaan samalla lailla kuin nyt tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi epäuskoni, mutta mun on hyvin vaikea usko näihin lapsia "varasteleviin" anoppeihin. Ja jos heitä nyt kuitenkin on niin miksi te annatte heidän kärrätä niitä lapsianne suljettujen ovien taakse, repiä ? sylistänne , lähettätte sitä videota jne. Karjukaa niin paljon kuin ääntä lähtee :mihin h*lvettiin sä sitä lasta viet nyt tuot sen mulle, se on nyt mun sylissä, et mene herättää, meillä on muutakin tekemistä kun pitää sulle videopäiväkirja jne.
Uskoisin , että myös seonnutkin anoppi tokenee kun tarpeeksi toistoja.
Seonneitahan nämä ovat. Lapsenlapsen syntymä on iso ja odotuttekin tapahtuma monelle, mutta jos alkaa kuvitella olevansa lapsen äiti niin ollaan kaukana normaalista.
Itse en osannut outoon anoppiin heti reagoida, koska ajattelin, että hormonit aiheuttaa tämmöistä ja nyt pitää olla vain rauhassa, ettei mummo pahoita mieltään. No 4 kk myöhemmin totesin, että tämä ei ole normaalia ja sen jälkeen on saatu sitten vääntää 2 vuotta. Nyt ehkä alkaa viesti menemään perille.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi epäuskoni, mutta mun on hyvin vaikea usko näihin lapsia "varasteleviin" anoppeihin. Ja jos heitä nyt kuitenkin on niin miksi te annatte heidän kärrätä niitä lapsianne suljettujen ovien taakse, repiä ? sylistänne , lähettätte sitä videota jne. Karjukaa niin paljon kuin ääntä lähtee :mihin h*lvettiin sä sitä lasta viet nyt tuot sen mulle, se on nyt mun sylissä, et mene herättää, meillä on muutakin tekemistä kun pitää sulle videopäiväkirja jne.
Uskoisin , että myös seonnutkin anoppi tokenee kun tarpeeksi toistoja.
Seonneitahan nämä ovat. Lapsenlapsen syntymä on iso ja odotuttekin tapahtuma monelle, mutta jos alkaa kuvitella olevansa lapsen äiti niin ollaan kaukana normaalista.
Koska nämä äidit on ystävällusiä ja konflikteja vältteleviä tyyppejä. Äidit/anopit taas toista äärilaitaa, eli dominoivia j hallitsevia. Tai joutuneet itse nuorina äiteinä vastaavan käytöksen uhreiksi ja nyt tiedostetusti tai tiedostamattomasti kostavat sen eteenpäin.
Ja kaikkihan alkoi ystävällisillä:"tuli katsomaan vauvaa, että pääset lenkille, anna vauva minulle niin saat syödä (mutta edes itkevää vauvaa ei annetukaan takaisin) mitä enemmän aloin vastustelemaan sitä hullummaksi touhu kävi ja kyliltä sain sitten kuulla:" onpa hyvä, että Pirkko jaksaa päivittäin sinua auttaa, kun olet niin väsynyt/huono/masentunut...
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi epäuskoni, mutta mun on hyvin vaikea usko näihin lapsia "varasteleviin" anoppeihin. Ja jos heitä nyt kuitenkin on niin miksi te annatte heidän kärrätä niitä lapsianne suljettujen ovien taakse, repiä ? sylistänne , lähettätte sitä videota jne. Karjukaa niin paljon kuin ääntä lähtee :mihin h*lvettiin sä sitä lasta viet nyt tuot sen mulle, se on nyt mun sylissä, et mene herättää, meillä on muutakin tekemistä kun pitää sulle videopäiväkirja jne.
Uskoisin , että myös seonnutkin anoppi tokenee kun tarpeeksi toistoja.
Seonneitahan nämä ovat. Lapsenlapsen syntymä on iso ja odotuttekin tapahtuma monelle, mutta jos alkaa kuvitella olevansa lapsen äiti niin ollaan kaukana normaalista.
Ja sitten kun suutut ja huudat lopulta, kun mikään kauniisti sanottu ei mene perille, mummo saa syyn tehdä lasun koska on huolissaan "äidin jaksamisesta".
Nimimerkillä kokemusta on
Vierailija kirjoitti:
Kohta tänne tulee se äiti, jonka anoppi kutsui itseään lapsen äidiksi ja sitten se, jonka anoppi sulkeutui lukon taakse toiseen huoneeseen ja änkyttää, ja lopuksi se joka sulki miniän ulos talosta.
Oikeasti, miksi perustaa taas saman asian jankkausketju, kun se vanhakin on olemassa, jossa asiat on jo sanottu kolmeen tuhanteen kertaan samalla lailla kuin nyt tässä.
Ja sinä kerta toisensa jälkeen tulet kiduttamaan itseäsi näihin ketjuihin :D :D
Ei välttämättä. Mun anoppi edelleen "ahdistelee" 4v tyttöäni. Lapseni juoksee pakoon kun näkee, kun tämä yrittää napata syliin ja halata väkisin, puhuu lapselle kuin olisi tämän äiti yms. Ei olla tytölle ikinä puhuttu mitään pahaa mummostaan. Tuossa iässä lapset vain ahdistuvat liian päällekäyvästä käytöksestä.