Vaadinko kohtuuttomia? En löydä pysyvää parisuhdetta vaatimusteni takia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin vapaa tuollaisista käyttäytymismalleista ei voi olla kukaan. Et sinäkään.

Ja erittäin monella on jotain lapsuuden traumaa. (nykylapsilla tulee olemaan entistä enemmän, kun on niin paljon uusperheitä.)

Joo mutta minä osaan tunnistaa itsessäni, kun joku "lapsellinen" käyttäytymismalli aktivoituu ja osaan sanoa sen siinä tilanteessa ääneen toiselle ja esim. ehdottaa, että odotetaan puoli tuntia, että olen taas oma itseni ja jatketaan sitten keskustelua. Eli minulla on keinoja toimia aikuismaisesti vaikka joskus joku malli yrittäisi aktivoitua. Ap

Oletko ap koskaan ollut pitkässä parisuhteessa? Sitten sinun pitäisi tietää, että parisuhteessa aktivoituvat ihan oudot reaktiot ja itsestään löytää ihan uusia puolia. Ei ole koskaan tiennytkään käyttäytyvänsä jollain tavalla.

Tällainen kysymys myös:

Vaikka olisinkin valmis madaltamaan kriteerejäni, siis tietoisella tasolla, niin ongelmaksi muodostuu se, että jotenkin menetän ihastumisen tunteen miestä kohtaan, jos hänestä ilmenee välttelevä kiintymyssuhde tai vaikka pienikin taipumus puhumattomuuteen stressitilanteessa tms. asioita mitä listasin aloituksessa. Eli vaikka haluaisin madaltaa kriteerejä, niin en tunnetasolla osaa, koska en osaa olla ihastunut mieheen, joka ei ole emotionaalisesti kypsä ja vakaa. Osaan kyllä pitää hyvin paljon muunkinlaisista miehistä ja arvostaa muunkinlaisia miehiä, mutta heidät koen heti vain kavereiksi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin tulee siihen kuuluisaan kysymykseen. Mitä ruotsalaiset äidit ovat tehneet toisin? Siellä ollessaan huomaa poikkeuksellisen paljon herkkiä ja empaattisia miehiä toisin kuin täällä. Jotain he tekevät toisin saadessaan aikaan tuollaisia miehiä.

Ruotsissa miehestä halutaan kouluttaa itseohjautuva, itsenäisesti ajatteleva ja vastuuta kantava aikuinen. Suomessa miehestä halutaan kouluttaa käskyjä noudattava sotakoneiston osa. Pakko sanoa, että molemmissa maissa on onnistuttu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin vapaa tuollaisista käyttäytymismalleista ei voi olla kukaan. Et sinäkään.

Ja erittäin monella on jotain lapsuuden traumaa. (nykylapsilla tulee olemaan entistä enemmän, kun on niin paljon uusperheitä.)

Joo mutta minä osaan tunnistaa itsessäni, kun joku "lapsellinen" käyttäytymismalli aktivoituu ja osaan sanoa sen siinä tilanteessa ääneen toiselle ja esim. ehdottaa, että odotetaan puoli tuntia, että olen taas oma itseni ja jatketaan sitten keskustelua. Eli minulla on keinoja toimia aikuismaisesti vaikka joskus joku malli yrittäisi aktivoitua. Ap

Oletko ap koskaan ollut pitkässä parisuhteessa? Sitten sinun pitäisi tietää, että parisuhteessa aktivoituvat ihan oudot reaktiot ja itsestään löytää ihan uusia puolia. Ei ole koskaan tiennytkään käyttäytyvänsä jollain tavalla.

Olen ollut pitkässä parisuhteessa, joka päättyi siihen, että mies sairastui kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja petti minua maniavaiheessa, minkä seurauksena otin eron. Ja olen siis jo tuon parisuhteen aikana kehittänyt itseäni esim. terapiassa ja tiedän tuon outojen reaktioiden aktivoitumisen, olen omiani työstänyt terapeutin kanssa ja tullut tietoisiksi niistä ja oppinut keinoja käsittelemään niitä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Se joka itsensä ylentää..

ei ihme että olet edelleen yksin ap

Voi olla, ettei vaatimuksesi ole liikaa, mutta etsit itse vikoja muista..

Aapeen esittämissä asioissa oli kyse kypsästä aikuisuudesta, ei täydellisyydestä. Pitää tuntea huonot puolensa ja kehittyä. Vain epäkypsä narsisti tulkitsee kuten sinä, että etsitään vikoja.

KYSE ON HYVÄSTÄ ITSETUNNOSTA, ei tyhjänä pullistelevasta egosta.

Vaikka kukin olisi kuinka henkisesti kypsä tahansa, tietyt riitatilanteet tai vaikeat asiat saattavat vaatia jopa sinultakin ap hetken aikaa omille ajatuksille, se ei tee emotionaalisesti epäkypsää. Tunnkuohun laannuttua helpompi asioista puhua ja jos ottanut tilanteesta hetken etäisyyttä ei välttämättä ole ehtinyt laukoa ns. samnakoita suusta

jos ei ole stevie nicksin hiuksia hyvä kunto ja usko Jeesukseen, ei kiinnosta

No miten nämä "kypsymättömyydet" ovat ilmenneet? Puhutko itse kuin papupata kun stressaat jostain? Moni on siinä tilanteessa hiljaisempi eikä halua kaataa stressiään muiden niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se joka itsensä ylentää..

ei ihme että olet edelleen yksin ap

Voi olla, ettei vaatimuksesi ole liikaa, mutta etsit itse vikoja muista..

Aapeen esittämissä asioissa oli kyse kypsästä aikuisuudesta, ei täydellisyydestä. Pitää tuntea huonot puolensa ja kehittyä. Vain epäkypsä narsisti tulkitsee kuten sinä, että etsitään vikoja.

KYSE ON HYVÄSTÄ ITSETUNNOSTA, ei tyhjänä pullistelevasta egosta.

Juuri näin. En etsi mitään henkisesti täydellistä miestä, vaan miestä, joka on sinut vikojensa ja (myös emotionaalisten) heikkouksiensa kanssa, on tietoinen niistä ja omaa keinoja toimia aikuismaisesti niistä heikkouksista huolimatta, osaa kommunikoida niistä niiden aktivoituessa jne. Ja omaa halua jatkuvasti kehittää itseään myös niiden heikkouksien osalta. Ja se kehittäminen ei tarkoita heikkouksien poistamista vaan entistä parempaa omien heikkouksien ymmärtämistä ja keinojen etsimistä niiden kanssa toimimiseen.

Miehiä, joilla on pullisteleva ego en voi sietää. Enkä miehiä, jotka kokee olevansa täydellisiä. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tällainen kysymys myös:

Vaikka olisinkin valmis madaltamaan kriteerejäni, siis tietoisella tasolla, niin ongelmaksi muodostuu se, että jotenkin menetän ihastumisen tunteen miestä kohtaan, jos hänestä ilmenee välttelevä kiintymyssuhde tai vaikka pienikin taipumus puhumattomuuteen stressitilanteessa tms. asioita mitä listasin aloituksessa. Eli vaikka haluaisin madaltaa kriteerejä, niin en tunnetasolla osaa, koska en osaa olla ihastunut mieheen, joka ei ole emotionaalisesti kypsä ja vakaa. Osaan kyllä pitää hyvin paljon muunkinlaisista miehistä ja arvostaa muunkinlaisia miehiä, mutta heidät koen heti vain kavereiksi. Ap

Joka tapauksessa tulet siis pettymään löytämääsi mieheen jossain vaiheessa. Koska loppupeleissä ihminen on irrationaalinen, eli jossain kohtaa tulee eteen riitatilanne, tai muu tilanne, joka on miehelle uusi, eikä hän osaa sillä hetkellä sitä käsitellä. Lopputuloksen on ehkä se puhumattomuus.

Tietysti ihmisellä on mahdollisuus kehittyä ja myöhemmin asia on toisin, mutta jos ja kun tuo tilanne tulee vastaan, niin ihastumisesi loppuu siihen...?

Olen myös sitä mieltä, ettei nuo vaatimukset kaikkea kerro, millainen parisuhteesta tulee. Esim. Minun mieheni on niin ratkaisukeskeinen ihminen, eli ongelmatilanteessa etsii mahdollisimman nopeat ratkaisut. Jos olisin nainen, joka haluaa vatvoa asiaa, niin sen naisen mielestä mies olisi puhumaton. Mies kun ei jaksa vatvoa mistään tulkinnoista, olettamuksista tai väöärinymmärryksistä sen jälkeen, kun ongelma on ratkaistu.

12

Siis tämä hän takia juuri sinun ikäisiäsi sinkkunaisia on niin paljon. Ei kiinnosta ottaa epävakaata ja ongelmaista miestä. Se tekee elämästä vain raskasta vai vaivalloista.

”Olen ollut pitkässä parisuhteessa, joka päättyi siihen, että mies sairastui kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja petti minua maniavaiheessa, minkä seurauksena otin eron. Ja olen siis jo tuon parisuhteen aikana kehittänyt itseäni esim. terapiassa ja tiedän tuon outojen reaktioiden aktivoitumisen, olen omiani työstänyt terapeutin kanssa ja tullut tietoisiksi niistä ja oppinut keinoja käsittelemään niitä. Ap[/quote]”

Et tule löytämään KETÄÄN. Terapiasessioistasi huolimatta et voi itsekään olla täydellisen varma käyttäytymisestäsi tai reaktiostasi äärettömässä, yllättävässä stressitilanteessa. Ei kukaan halua seurustella ihmisen kanssa joka ”tutkii” alituisesti miten toinen käyttäytyy ja esittää käyttäytymis kriteereitä toiselle. Sä oot nyt vaan hurahtanut noihin psykoterapia oppeihin ja kun olet ”löytänyt” itsesi niin kuvittelet itsestäsi ehkä vähän liikaa. Ja toisaalta sulla on kokemusta bipolaarista jolloin olet ehkä ylivarovainen toisen käyttäytymiselle.

Relaa. Älä ota itseäsi (ja muita) niin vakavasti. Elämä on yllätyksiä täynnä, et pysty sitä täysin hallitsemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin tulee siihen kuuluisaan kysymykseen. Mitä ruotsalaiset äidit ovat tehneet toisin? Siellä ollessaan huomaa poikkeuksellisen paljon herkkiä ja empaattisia miehiä toisin kuin täällä. Jotain he tekevät toisin saadessaan aikaan tuollaisia miehiä.

Ruotsissa miehestä halutaan kouluttaa itseohjautuva, itsenäisesti ajatteleva ja vastuuta kantava aikuinen. Suomessa miehestä halutaan kouluttaa käskyjä noudattava sotakoneiston osa. Pakko sanoa, että molemmissa maissa on onnistuttu

Ruotsin ja Suomen sotahistoria on erilainen. Ap:n ikäluokasta monen isovanhemmat traumatisoituivat sodassa, eikä kulttuurimme tarjonnut juuri muita keinoja trauman käsittelyyn kuin juopottelun, puhumattomuuden ja asioiden patoamisen sisimpään. Nämä periytyivät sitten vanhemmiltamme meille. Monia tämän hetken kolme-nelikymppisiä on lyöty lapsina, eikä silloin puhuttu tunteiden sanottamisesta tai muita tunnetaitojakaan kehitetty, näitä on sitten osa opiskellut aikuisena terapiassa ihan uusina asioina.

Vierailija kirjoitti:

”Olen ollut pitkässä parisuhteessa, joka päättyi siihen, että mies sairastui kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja petti minua maniavaiheessa, minkä seurauksena otin eron. Ja olen siis jo tuon parisuhteen aikana kehittänyt itseäni esim. terapiassa ja tiedän tuon outojen reaktioiden aktivoitumisen, olen omiani työstänyt terapeutin kanssa ja tullut tietoisiksi niistä ja oppinut keinoja käsittelemään niitä. Ap

”

Et tule löytämään KETÄÄN. Terapiasessioistasi huolimatta et voi itsekään olla täydellisen varma käyttäytymisestäsi tai reaktiostasi äärettömässä, yllättävässä stressitilanteessa. Ei kukaan halua seurustella ihmisen kanssa joka ”tutkii” alituisesti miten toinen käyttäytyy ja esittää käyttäytymis kriteereitä toiselle. Sä oot nyt vaan hurahtanut noihin psykoterapia oppeihin ja kun olet ”löytänyt” itsesi niin kuvittelet itsestäsi ehkä vähän liikaa. Ja toisaalta sulla on kokemusta bipolaarista jolloin olet ehkä ylivarovainen toisen käyttäytymiselle.

Relaa. Älä ota itseäsi (ja muita) niin vakavasti. Elämä on yllätyksiä täynnä, et pysty sitä täysin hallitsemaan.

Hmm. Omasta mielestäni olen rento tyyppi, mutta yritän silti nyt oppia tuosta palautteestasi, vaikka en ihan allekirjoita sitä. Osaisitko neuvoa, että miten se relaaminen tehdään, jos oma ihastus ja kiinnostus lakkaa heti, kun huomaa miehessä emotionaalisesti epäkypsiä piirteitä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tällainen kysymys myös:

Vaikka olisinkin valmis madaltamaan kriteerejäni, siis tietoisella tasolla, niin ongelmaksi muodostuu se, että jotenkin menetän ihastumisen tunteen miestä kohtaan, jos hänestä ilmenee välttelevä kiintymyssuhde tai vaikka pienikin taipumus puhumattomuuteen stressitilanteessa tms. asioita mitä listasin aloituksessa. Eli vaikka haluaisin madaltaa kriteerejä, niin en tunnetasolla osaa, koska en osaa olla ihastunut mieheen, joka ei ole emotionaalisesti kypsä ja vakaa. Osaan kyllä pitää hyvin paljon muunkinlaisista miehistä ja arvostaa muunkinlaisia miehiä, mutta heidät koen heti vain kavereiksi. Ap

Ap, tämä ei ole sinulta aikuismaista ja emotionaalisesti kypsää käytöstä. Nyt kuulostaa siltä, että olet valmis lähtemään suhteesta, jos mies mokaa vähänkin, esimerkiksi jonkin riidan aikana ei osaakaan sanoittaa  tunteitaan. Tällainen vaativuus itseä ja toista kohtaan ei lupaa hyvää. Parisuhteen pitäisi olla sellainen paikka, missä voi näyttää omaa haavoittuvuuttaan ja tarvitsevuuttaan ja myös kasvaa ihmisenä. Jos et kestä nähdä miehessä yhtään merkkiä heikkoudesta tai hauraudesta, mikään suhde ei kestä. 

Olet kertonut siitä, että olet panostanut henkiseen kasvuusi esimerkiksi käymällä terapiassa - mutta ymmärräthän, että parisuhteessa aktivoituvat myös sellaiset tunteet ja tarpeet, jotka eivät tule esille terapiassa? Annathan itsellesi ja kumppanillesi luvan olla ihan vain ihmisiä, mokata välillä, kadottaa sanat, löytää itsestään uusia tunteita ja tarpeita, kasvaa yhdessä? Vaikka olisit kuinka käsitellyt edellisen suhteen vaikeita asioita terapiassa, ymmärräthän, että joudut käsittelemään niitä uudestaan, jos ja kun jonain päivänä päädyt uuteen pitkään suhteeseen?

Meillä miehillä, jotka ei harrasteta online-datingia vaan arkipäivän tilanteissa lähestymisiä, ei käytännössä pääse syntymään egonhallinta tms epäkypsyysongelmia, koska olemme niin sinut torjutuksi tulemisen kanssa. Toisinpäin: jos meillä olisi niitä ongelmia, tuskin olisimme koskaan alkaneet tehdä asioita tavalla, joka altistaa toistuvalle "pettymykselle".

M47

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällainen kysymys myös:

Vaikka olisinkin valmis madaltamaan kriteerejäni, siis tietoisella tasolla, niin ongelmaksi muodostuu se, että jotenkin menetän ihastumisen tunteen miestä kohtaan, jos hänestä ilmenee välttelevä kiintymyssuhde tai vaikka pienikin taipumus puhumattomuuteen stressitilanteessa tms. asioita mitä listasin aloituksessa. Eli vaikka haluaisin madaltaa kriteerejä, niin en tunnetasolla osaa, koska en osaa olla ihastunut mieheen, joka ei ole emotionaalisesti kypsä ja vakaa. Osaan kyllä pitää hyvin paljon muunkinlaisista miehistä ja arvostaa muunkinlaisia miehiä, mutta heidät koen heti vain kavereiksi. Ap

Ap, tämä ei ole sinulta aikuismaista ja emotionaalisesti kypsää käytöstä. Nyt kuulostaa siltä, että olet valmis lähtemään suhteesta, jos mies mokaa vähänkin, esimerkiksi jonkin riidan aikana ei osaakaan sanoittaa  tunteitaan. Tällainen vaativuus itseä ja toista kohtaan ei lupaa hyvää. Parisuhteen pitäisi olla sellainen paikka, missä voi näyttää omaa haavoittuvuuttaan ja tarvitsevuuttaan ja myös kasvaa ihmisenä. Jos et kestä nähdä miehessä yhtään merkkiä heikkoudesta tai hauraudesta, mikään suhde ei kestä. 

Olet kertonut siitä, että olet panostanut henkiseen kasvuusi esimerkiksi käymällä terapiassa - mutta ymmärräthän, että parisuhteessa aktivoituvat myös sellaiset tunteet ja tarpeet, jotka eivät tule esille terapiassa? Annathan itsellesi ja kumppanillesi luvan olla ihan vain ihmisiä, mokata välillä, kadottaa sanat, löytää itsestään uusia tunteita ja tarpeita, kasvaa yhdessä? Vaikka olisit kuinka käsitellyt edellisen suhteen vaikeita asioita terapiassa, ymmärräthän, että joudut käsittelemään niitä uudestaan, jos ja kun jonain päivänä päädyt uuteen pitkään suhteeseen?

Selitin itseni varmaan epäselvästi, jos muodostui tuollainen kuva. En minä lähde parisuhteesta tuosta noin vain enkä kevyin perustein, vaan yritän pikemminkin selvittää asioita vähän liiankin pitkään ja ymmärtää ja ymmärtää toisen heikkouksia ja vikoja liiankin pitkään. Siinä samalla vain oma ihastumiseni kuolee, kun huomaan suhteen dynamiikan muodostuvan sellaiseksi, että ikäänkuin minä olisin aikuisroolissa ja mies lapsiroolissa. Se dynamiikka tappaa ihastukseni, ei miehen yksi heikkous. Päinvastoin arvostan miehiä, jotka näyttää heikkoutensa ja ihastun sellaisiin miehiin, mutta siinä vaiheessa kun mies ajautuu "lapsimoodiin" niin minä ajaudun vastavuoroisesti korostetusti aikuismoodiin (tiedättehän tällaisen dynamiikan), niin ihastumiseni kuolee. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällainen kysymys myös:

Vaikka olisinkin valmis madaltamaan kriteerejäni, siis tietoisella tasolla, niin ongelmaksi muodostuu se, että jotenkin menetän ihastumisen tunteen miestä kohtaan, jos hänestä ilmenee välttelevä kiintymyssuhde tai vaikka pienikin taipumus puhumattomuuteen stressitilanteessa tms. asioita mitä listasin aloituksessa. Eli vaikka haluaisin madaltaa kriteerejä, niin en tunnetasolla osaa, koska en osaa olla ihastunut mieheen, joka ei ole emotionaalisesti kypsä ja vakaa. Osaan kyllä pitää hyvin paljon muunkinlaisista miehistä ja arvostaa muunkinlaisia miehiä, mutta heidät koen heti vain kavereiksi. Ap

Ap, tämä ei ole sinulta aikuismaista ja emotionaalisesti kypsää käytöstä. Nyt kuulostaa siltä, että olet valmis lähtemään suhteesta, jos mies mokaa vähänkin, esimerkiksi jonkin riidan aikana ei osaakaan sanoittaa  tunteitaan. Tällainen vaativuus itseä ja toista kohtaan ei lupaa hyvää. Parisuhteen pitäisi olla sellainen paikka, missä voi näyttää omaa haavoittuvuuttaan ja tarvitsevuuttaan ja myös kasvaa ihmisenä. Jos et kestä nähdä miehessä yhtään merkkiä heikkoudesta tai hauraudesta, mikään suhde ei kestä. 

Olet kertonut siitä, että olet panostanut henkiseen kasvuusi esimerkiksi käymällä terapiassa - mutta ymmärräthän, että parisuhteessa aktivoituvat myös sellaiset tunteet ja tarpeet, jotka eivät tule esille terapiassa? Annathan itsellesi ja kumppanillesi luvan olla ihan vain ihmisiä, mokata välillä, kadottaa sanat, löytää itsestään uusia tunteita ja tarpeita, kasvaa yhdessä? Vaikka olisit kuinka käsitellyt edellisen suhteen vaikeita asioita terapiassa, ymmärräthän, että joudut käsittelemään niitä uudestaan, jos ja kun jonain päivänä päädyt uuteen pitkään suhteeseen?

Selitin itseni varmaan epäselvästi, jos muodostui tuollainen kuva. En minä lähde parisuhteesta tuosta noin vain enkä kevyin perustein, vaan yritän pikemminkin selvittää asioita vähän liiankin pitkään ja ymmärtää ja ymmärtää toisen heikkouksia ja vikoja liiankin pitkään. Siinä samalla vain oma ihastumiseni kuolee, kun huomaan suhteen dynamiikan muodostuvan sellaiseksi, että ikäänkuin minä olisin aikuisroolissa ja mies lapsiroolissa. Se dynamiikka tappaa ihastukseni, ei miehen yksi heikkous. Päinvastoin arvostan miehiä, jotka näyttää heikkoutensa ja ihastun sellaisiin miehiin, mutta siinä vaiheessa kun mies ajautuu "lapsimoodiin" niin minä ajaudun vastavuoroisesti korostetusti aikuismoodiin (tiedättehän tällaisen dynamiikan), niin ihastumiseni kuolee. Ap

Okei, tämän kyllä ymmärrän. Tuo dynamiikka kieltämättä pitemmän päälle tuhoaa kaiken romantiikan.

Nää ovat ihan ymmärrettäviä asioita, mutta tuskin kukaan täyttää oita ihan kaikkia kriteereitä.

Joku sanoikin, että parisuhteessa, varsinkin vahvan tunnepitoisessa, ihminen ei aina toimi täysin rationaalisesti. Vaikka se oma ja kumppanin pää olisivat kuinka selvitetty.

Itse ainakin ymmärrän ja hyväksyn, että kuitenkin olemme inhimillisiä ja tuntevia ihmisiä ja se saa myöskin joskus näkyä. Vaikka sitten hiukan "lapsellisena" toimintana.

Kunhan ei ole kokoaikaista ja tuhoisaa.

Muutenkin kaksi täydellistä ihmistä kuulostaa hiukan tylsältä ja ohjelmoidulta, emmehän kuitenkaan ole robotteja. Ei kaikkea voi ennalta ohjata miten toimii.

Pienet hassut mokat ja epätäydellisyydet ovat monesti juuri se mauste joka yhdistää ja liimaa pariskunnat, se saattaa monesti olla pariskunnan "se juttu".

Joskus ulkopuoliset ihmettelevät kuinka tuokin pari on yhdessä. Mutta pariskunta itse tietää mitkä asiat ovat heillä yhdessäpitävä liima. Se ei ole se, että ollaan täydellisiä vaan juuri se, että ollaan sopivasti epätäydellisiä, mutta kumpikin ymmärtää ja rakastaa toisiaan, siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi.

Vaatiminen tappaa aina rakkauden. Vaikka löytäisit tavoittelemasi, niin lopulta rakkaus tulee kuolemaan. Koska tosirakkaus ei vaadi mitään.

Pyytää voi, toivoa voit, mutta vaatia et.

Suosittelisin sinua pohtimaan, mitä nuo vaatimuksesi kertovat sinusta itsestäsi? Kuten varmaan tiedät - listasi kertoo vain ja ainoastaan sinusta. Minkä tarpeen täytät itsessäsi, jos tuollaisen miehen saat?