Vaadinko kohtuuttomia? En löydä pysyvää parisuhdetta vaatimusteni takia

Kuulostaa siltä kuin etsisit psykoterapeuttia. Ehkä kannattaa vain pysyä siinä maksullisessa jos olet noin herkkä.

Lopulta se ettei "löydä ketään" liittyy aina omaan kypsymättömyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä kuin etsisit psykoterapeuttia. Ehkä kannattaa vain pysyä siinä maksullisessa jos olet noin herkkä.

Psykoterapeuttia? Miten niin? En minä etsi parisuhteesta apua omien emotionaalisten ongelmieni vatvomiseen tai selvittämiseen.

Ap

Sinulla on aikuisuuden kehitystehtävä vielä kesken:

Varhaisaikuisuus: läheisyys ↔ eristäytyminenOnnistunut eläminen toisen ihmisen kanssa ja onnistunut perheen perustaminen vahvistavat rakkauden kokemista.Keski-ikä: tuottavuus ↔ lamaantuminen tai huolenpito ↔ käpertyminenKriisin epäonnistunut ratkaisu tuottaa itseensä käpertyneen ihmisen, jonka on vaikea välittää muista, ja josta tuntuu, ettei kukaan välitä hänestä. Kriisin onnistuneesti ratkaissut ihminen sen sijaan pystyy pitämään huolta toisista ja tuntemaan rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on täysi oikeus päättää itse, mitä haluat. Jos olet mieluummin sinkku kuin sellaisen miehen kanssa, joka ei täytä kriteereitäsi, niin mikäs siinä sitten. Tuollaisia ihmisiä on kuitenkin maailmassa hirvittävän vähän, joten todennäköisesti jäät sinkuksi. Erityisen vähän on tuollaisia sinkkumiehiä, koska miehillä usein on naisia huonommat emotionaaliset taidot (syytän kasvatusta ja ympäristön asenteita) ja koska tasapainoiset, turvallisesti kiintyneet ihmiset yleensä päätyvät hyvään parisuhteeseen aika nuorena eivätkä sitten lähde siitä mihinkään. 

Näin olen vähän pelännyt, että asia on. Ja siis en minäkään syytä miehiä enkä yksittäistä miestä tilanteesta, koska esim. turvallisen kiintymyssuhteen omaaminen ei riipu siitä miehestä itsestään mitenkään vaan vain hänen vanhemmistaan ja millaisessa (emotionaalisessa) ympäristössä on lapsuutensa kasvanut. Ja uskon, että etsimäni kaltainen mies on todella haluttu ainakin niiden naisten keskuudessa, jotka osaavat tunnistaa miehessä tällaisia ominaisuuksia. Ap

En nyt olisi niin varma siitä haluttavuudesta. Olin eräällä retriitillä, jossa mennään syvälle omaan psyykeeseen ja tarkemmin sanoen sen tuolen puolen siten että egon illuusio kaikkine disfunktioineen pyritään näkemään selvästi. Samalla retriitillä oli naisia joiden kanssa puhuin retriitin jälkeen ja sain ihan samanlaisen tylyn vastaanoton kuin viinanhuuruisessa baarissa :D Miesten kanssa pystyi puhumaan normaalisti.

Ap:lle kysymys: kestäisitkö jos mies olisikin sinua "edistyneempi" oman psyykeen analysoinnissa ja aiheuttaisiko se ehkä alemmuuskompleksin sinulle? Olisihan mies silloin sinua parempi siinä mitä juuri pidät vahvuutenasi.

Vierailija kirjoitti:

Vaatiminen tappaa aina rakkauden. Vaikka löytäisit tavoittelemasi, niin lopulta rakkaus tulee kuolemaan. Koska tosirakkaus ei vaadi mitään.

Pyytää voi, toivoa voit, mutta vaatia et.

Suosittelisin sinua pohtimaan, mitä nuo vaatimuksesi kertovat sinusta itsestäsi? Kuten varmaan tiedät - listasi kertoo vain ja ainoastaan sinusta. Minkä tarpeen täytät itsessäsi, jos tuollaisen miehen saat?

No joo, sana vaatia oli provokaation vuoksi, halusin saada aikaiseksi keskustelua. Oikeampi sana olisi odottaminen ja toivominen. Mutta pointti oli kuvata, että odotusteni ja toiveideni vuoksi en ole onnistunut löytämään pysyvää parisuhdetta. Sanoistahan voi aina vääntää, mutta uskon, että suurin osa lukijoista ymmärsi kuitenkin pointtini sanojen takana.

Tuo lopun kysymys, jonka esitit, oli ihan hyvä kysymys. Ensimmäinen mieleen tuleva vastaus minulla on se, että täytän sen tarpeen, että en joudu olemaan hetkeäkään kuin terapeutti miehelle. Ap

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on aikuisuuden kehitystehtävä vielä kesken:

Varhaisaikuisuus: läheisyys ↔ eristäytyminenOnnistunut eläminen toisen ihmisen kanssa ja onnistunut perheen perustaminen vahvistavat rakkauden kokemista.Keski-ikä: tuottavuus ↔ lamaantuminen tai huolenpito ↔ käpertyminenKriisin epäonnistunut ratkaisu tuottaa itseensä käpertyneen ihmisen, jonka on vaikea välittää muista, ja josta tuntuu, ettei kukaan välitä hänestä. Kriisin onnistuneesti ratkaissut ihminen sen sijaan pystyy pitämään huolta toisista ja tuntemaan rakkautta.

Voisitko avata tuota ajatustasi enemmän, en saanut nyt oikein kiinni mitä tarkoitat. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tällainen kysymys myös:

Vaikka olisinkin valmis madaltamaan kriteerejäni, siis tietoisella tasolla, niin ongelmaksi muodostuu se, että jotenkin menetän ihastumisen tunteen miestä kohtaan, jos hänestä ilmenee välttelevä kiintymyssuhde tai vaikka pienikin taipumus puhumattomuuteen stressitilanteessa tms. asioita mitä listasin aloituksessa. Eli vaikka haluaisin madaltaa kriteerejä, niin en tunnetasolla osaa, koska en osaa olla ihastunut mieheen, joka ei ole emotionaalisesti kypsä ja vakaa. Osaan kyllä pitää hyvin paljon muunkinlaisista miehistä ja arvostaa muunkinlaisia miehiä, mutta heidät koen heti vain kavereiksi. Ap

Kyllä meillä suurimmalla osalla on välttelevä kiintymyssuhde ja puhumattomuutta stressitilanteissa.

Ei se tee meistä mitenkään epävakaita eikä edes haastavia ihmisiä.

N54

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on täysi oikeus päättää itse, mitä haluat. Jos olet mieluummin sinkku kuin sellaisen miehen kanssa, joka ei täytä kriteereitäsi, niin mikäs siinä sitten. Tuollaisia ihmisiä on kuitenkin maailmassa hirvittävän vähän, joten todennäköisesti jäät sinkuksi. Erityisen vähän on tuollaisia sinkkumiehiä, koska miehillä usein on naisia huonommat emotionaaliset taidot (syytän kasvatusta ja ympäristön asenteita) ja koska tasapainoiset, turvallisesti kiintyneet ihmiset yleensä päätyvät hyvään parisuhteeseen aika nuorena eivätkä sitten lähde siitä mihinkään. 

Näin olen vähän pelännyt, että asia on. Ja siis en minäkään syytä miehiä enkä yksittäistä miestä tilanteesta, koska esim. turvallisen kiintymyssuhteen omaaminen ei riipu siitä miehestä itsestään mitenkään vaan vain hänen vanhemmistaan ja millaisessa (emotionaalisessa) ympäristössä on lapsuutensa kasvanut. Ja uskon, että etsimäni kaltainen mies on todella haluttu ainakin niiden naisten keskuudessa, jotka osaavat tunnistaa miehessä tällaisia ominaisuuksia. Ap

En nyt olisi niin varma siitä haluttavuudesta. Olin eräällä retriitillä, jossa mennään syvälle omaan psyykeeseen ja tarkemmin sanoen sen tuolen puolen siten että egon illuusio kaikkine disfunktioineen pyritään näkemään selvästi. Samalla retriitillä oli naisia joiden kanssa puhuin retriitin jälkeen ja sain ihan samanlaisen tylyn vastaanoton kuin viinanhuuruisessa baarissa :D Miesten kanssa pystyi puhumaan normaalisti.

Ap:lle kysymys: kestäisitkö jos mies olisikin sinua "edistyneempi" oman psyykeen analysoinnissa ja aiheuttaisiko se ehkä alemmuuskompleksin sinulle? Olisihan mies silloin sinua parempi siinä mitä juuri pidät vahvuutenasi.

Hyvä kysymys! Sait minut täällä hymyilemään, kun tuon kysymyksen esitit. Ja vastaukseni oli välittömästi, että kyllä, olisin sellaisesta todella otettu ja tuntisin oloni hyväksi sellaisen miehen kanssa, kiinnostukseni heräsi täällä heti ihan vain tuollaisen yhden ilmaan heitetyn ajatuksen pohjalta. Kokisin sellaisen piirteen miehessä todella viehättävänä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on aikuisuuden kehitystehtävä vielä kesken:

Varhaisaikuisuus: läheisyys ↔ eristäytyminenOnnistunut eläminen toisen ihmisen kanssa ja onnistunut perheen perustaminen vahvistavat rakkauden kokemista.Keski-ikä: tuottavuus ↔ lamaantuminen tai huolenpito ↔ käpertyminenKriisin epäonnistunut ratkaisu tuottaa itseensä käpertyneen ihmisen, jonka on vaikea välittää muista, ja josta tuntuu, ettei kukaan välitä hänestä. Kriisin onnistuneesti ratkaissut ihminen sen sijaan pystyy pitämään huolta toisista ja tuntemaan rakkautta.

Voisitko avata tuota ajatustasi enemmän, en saanut nyt oikein kiinni mitä tarkoitat. Ap

Tunnet varmaan Erikssonin kehitysteorian. Sen mukaan aikuisuuden kehitystehtävä on tuo. Ja se ettei sitä kykene ratkaisemaan on omaa keskeneräisyyttä.

Kyse on aina itsestä.

Edellinen on vain wikipediaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällainen kysymys myös:

Vaikka olisinkin valmis madaltamaan kriteerejäni, siis tietoisella tasolla, niin ongelmaksi muodostuu se, että jotenkin menetän ihastumisen tunteen miestä kohtaan, jos hänestä ilmenee välttelevä kiintymyssuhde tai vaikka pienikin taipumus puhumattomuuteen stressitilanteessa tms. asioita mitä listasin aloituksessa. Eli vaikka haluaisin madaltaa kriteerejä, niin en tunnetasolla osaa, koska en osaa olla ihastunut mieheen, joka ei ole emotionaalisesti kypsä ja vakaa. Osaan kyllä pitää hyvin paljon muunkinlaisista miehistä ja arvostaa muunkinlaisia miehiä, mutta heidät koen heti vain kavereiksi. Ap

Kyllä meillä suurimmalla osalla on välttelevä kiintymyssuhde ja puhumattomuutta stressitilanteissa.

Ei se tee meistä mitenkään epävakaita eikä edes haastavia ihmisiä.

N54

Turvallisesti kiintynyt ei rakastu välttelevästi kiintyneeseen, se vain menee niin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatiminen tappaa aina rakkauden. Vaikka löytäisit tavoittelemasi, niin lopulta rakkaus tulee kuolemaan. Koska tosirakkaus ei vaadi mitään.

Pyytää voi, toivoa voit, mutta vaatia et.

Suosittelisin sinua pohtimaan, mitä nuo vaatimuksesi kertovat sinusta itsestäsi? Kuten varmaan tiedät - listasi kertoo vain ja ainoastaan sinusta. Minkä tarpeen täytät itsessäsi, jos tuollaisen miehen saat?

No joo, sana vaatia oli provokaation vuoksi, halusin saada aikaiseksi keskustelua. Oikeampi sana olisi odottaminen ja toivominen. Mutta pointti oli kuvata, että odotusteni ja toiveideni vuoksi en ole onnistunut löytämään pysyvää parisuhdetta. Sanoistahan voi aina vääntää, mutta uskon, että suurin osa lukijoista ymmärsi kuitenkin pointtini sanojen takana.

Tuo lopun kysymys, jonka esitit, oli ihan hyvä kysymys. Ensimmäinen mieleen tuleva vastaus minulla on se, että täytän sen tarpeen, että en joudu olemaan hetkeäkään kuin terapeutti miehelle. Ap

Minulle tämä kuulostaa siltä, että keinulautasi on kellahtanut toiseen ääripäähän. Edellisen kerran se oli toisessa ääripäässä, kun jouduit olemaan terapeutti bipolle. Nyt se on toisessa ääripäässä.

Muistathan, että tasapainossa se keinulauta keinuu puolin ja toisin. Ei jumahda kumpaankaan laitaan.

Pelkäänpä, että jos saat, mitä odotat, niin löydät niin ”vahvan” miehen, että ei päästä sinua lähelle ei hyvässä eikä pahassa. Ei, et joudu terapioimaan. Vuosien jälkeen huomaat, että emotionaaminen läheisyys on nollassa. Koska läheisyys muodostuu heikkousten, pelkojen ja unelmien paljastumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällainen kysymys myös:

Vaikka olisinkin valmis madaltamaan kriteerejäni, siis tietoisella tasolla, niin ongelmaksi muodostuu se, että jotenkin menetän ihastumisen tunteen miestä kohtaan, jos hänestä ilmenee välttelevä kiintymyssuhde tai vaikka pienikin taipumus puhumattomuuteen stressitilanteessa tms. asioita mitä listasin aloituksessa. Eli vaikka haluaisin madaltaa kriteerejä, niin en tunnetasolla osaa, koska en osaa olla ihastunut mieheen, joka ei ole emotionaalisesti kypsä ja vakaa. Osaan kyllä pitää hyvin paljon muunkinlaisista miehistä ja arvostaa muunkinlaisia miehiä, mutta heidät koen heti vain kavereiksi. Ap

Kyllä meillä suurimmalla osalla on välttelevä kiintymyssuhde ja puhumattomuutta stressitilanteissa.

Ei se tee meistä mitenkään epävakaita eikä edes haastavia ihmisiä.

N54

Turvallisesti kiintynyt ei rakastu välttelevästi kiintyneeseen, se vain menee niin. 

Ei se mene niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on aikuisuuden kehitystehtävä vielä kesken:

Varhaisaikuisuus: läheisyys ↔ eristäytyminenOnnistunut eläminen toisen ihmisen kanssa ja onnistunut perheen perustaminen vahvistavat rakkauden kokemista.Keski-ikä: tuottavuus ↔ lamaantuminen tai huolenpito ↔ käpertyminenKriisin epäonnistunut ratkaisu tuottaa itseensä käpertyneen ihmisen, jonka on vaikea välittää muista, ja josta tuntuu, ettei kukaan välitä hänestä. Kriisin onnistuneesti ratkaissut ihminen sen sijaan pystyy pitämään huolta toisista ja tuntemaan rakkautta.

Voisitko avata tuota ajatustasi enemmän, en saanut nyt oikein kiinni mitä tarkoitat. Ap

Tunnet varmaan Erikssonin kehitysteorian. Sen mukaan aikuisuuden kehitystehtävä on tuo. Ja se ettei sitä kykene ratkaisemaan on omaa keskeneräisyyttä.

Kyse on aina itsestä.

Edellinen on vain wikipediaa.

Olen eri. En tiedä kenen teoriaa se on, mutta loppupeleissä on myös aina kyse riippuvuuden dilemmasta. Tarvitsemme toisiamme, mutta toisaalta pitää seistä yksin.

Elli vähän sama asia kuin keskeneräisyydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatiminen tappaa aina rakkauden. Vaikka löytäisit tavoittelemasi, niin lopulta rakkaus tulee kuolemaan. Koska tosirakkaus ei vaadi mitään.

Pyytää voi, toivoa voit, mutta vaatia et.

Suosittelisin sinua pohtimaan, mitä nuo vaatimuksesi kertovat sinusta itsestäsi? Kuten varmaan tiedät - listasi kertoo vain ja ainoastaan sinusta. Minkä tarpeen täytät itsessäsi, jos tuollaisen miehen saat?

No joo, sana vaatia oli provokaation vuoksi, halusin saada aikaiseksi keskustelua. Oikeampi sana olisi odottaminen ja toivominen. Mutta pointti oli kuvata, että odotusteni ja toiveideni vuoksi en ole onnistunut löytämään pysyvää parisuhdetta. Sanoistahan voi aina vääntää, mutta uskon, että suurin osa lukijoista ymmärsi kuitenkin pointtini sanojen takana.

Tuo lopun kysymys, jonka esitit, oli ihan hyvä kysymys. Ensimmäinen mieleen tuleva vastaus minulla on se, että täytän sen tarpeen, että en joudu olemaan hetkeäkään kuin terapeutti miehelle. Ap

Minulle tämä kuulostaa siltä, että keinulautasi on kellahtanut toiseen ääripäähän. Edellisen kerran se oli toisessa ääripäässä, kun jouduit olemaan terapeutti bipolle. Nyt se on toisessa ääripäässä.

Muistathan, että tasapainossa se keinulauta keinuu puolin ja toisin. Ei jumahda kumpaankaan laitaan.

Pelkäänpä, että jos saat, mitä odotat, niin löydät niin ”vahvan” miehen, että ei päästä sinua lähelle ei hyvässä eikä pahassa. Ei, et joudu terapioimaan. Vuosien jälkeen huomaat, että emotionaaminen läheisyys on nollassa. Koska läheisyys muodostuu heikkousten, pelkojen ja unelmien paljastumisesta.

Kiitos hyvä kommentti. Tämä olisi kyllä kauhukuva minulle, että suhde emotionaalisesti kypsän ja vahvan miehen kanssa olisi sitten emotionaalisesti kylmä ja etäinen. Mielenkiintoinen ajatus, että se olisi seuraus siitä, että löytäisin mitä etsin. Osaatko avata ajatustasi enemmän, että miksi emotionaalisesti kylmä suhde olisi seuraus tuollaisesta? Koska eikö emotionaalisesti vakaa ja aikuismainen juurikin kykene hyvään ja lämpimään emotionaaliseen läheisyyteen? Päinvastoin kuin esim. välttelevästi kiintynyt tai passiivis-aggressiivisia keinoja (esim. mykkäkoulu) käyttävä. 

Ap 

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin tulee siihen kuuluisaan kysymykseen. Mitä ruotsalaiset äidit ovat tehneet toisin? Siellä ollessaan huomaa poikkeuksellisen paljon herkkiä ja empaattisia miehiä toisin kuin täällä. Jotain he tekevät toisin saadessaan aikaan tuollaisia miehiä.

Eikö Ruotsissa ole isiä ollenkaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on aikuisuuden kehitystehtävä vielä kesken:

Varhaisaikuisuus: läheisyys ↔ eristäytyminenOnnistunut eläminen toisen ihmisen kanssa ja onnistunut perheen perustaminen vahvistavat rakkauden kokemista.Keski-ikä: tuottavuus ↔ lamaantuminen tai huolenpito ↔ käpertyminenKriisin epäonnistunut ratkaisu tuottaa itseensä käpertyneen ihmisen, jonka on vaikea välittää muista, ja josta tuntuu, ettei kukaan välitä hänestä. Kriisin onnistuneesti ratkaissut ihminen sen sijaan pystyy pitämään huolta toisista ja tuntemaan rakkautta.

Voisitko avata tuota ajatustasi enemmän, en saanut nyt oikein kiinni mitä tarkoitat. Ap

Tunnet varmaan Erikssonin kehitysteorian. Sen mukaan aikuisuuden kehitystehtävä on tuo. Ja se ettei sitä kykene ratkaisemaan on omaa keskeneräisyyttä.

Kyse on aina itsestä.

Edellinen on vain wikipediaa.

Vanhentunut teoria, jolla ei ole oikein annettavaa nykyään enää.

Todennäköisyydet ovat aika pienet. 

Mutta älä huoli, yksinkin pärjää. Minulla menossa 21. vuosi sinkkuna. 

Et vaadi ollenkaan liikaa, päinvastoin. Olen samaa ikäluokkaa kanssasi, myös nainen pk-seudulta. Mullakin oli pitkään ongelmana, etten löytänyt henkisesti kypsiä ja vakaita miehiä, sellaisia joita voisin kunnioittaa ja arvostaa. Miehet, joita tapailin kiukkuilivat, pitivät mykkäkoulua, mököttivät, olivat tosi lapsekkaita, eivät osannet ottaa kunnolla vastuuta omasta elämästään, kaikki käytännön asiat jäivät minulle.

Entisen miesystävän kanssa minä olin aina se, joka hoidin kaikki varaukset, pakkaamiset, suunnittelut yms. esim. yhteisille matkoille mentäessä. (Emme asuneet yhdessä). Mies oli kuin pieni lapsi, odotti että minä tekisin esim. lennon lähtöselvityksen hänen puolestaan. Kerran pyysin, voisiko hän vaihteeksi varata meille hotellihuoneet, kun olimme menossa ulkomaanmatkalla kohdekaupungistamme erääseen toiseen kaupunkiin (noin 300km päähän) yhdeksi yöksi. Mies eka sanoi, että joo varaa hotellin, mutta päästyämme kohteeseen hän sanoi, ettei kokenut tarpeelliseksi varata etukäteen, kun voidaan kuulemma paikan päällä katsastaa hotellihuoneet ja neuvotella hinnat. Ainoa vaan, että ko. kaupungissa oli juuri silloin menossa eräät festivaalit (mies tiesi sen, koska juuri festivaalien takia olimme sinne tulleet) joten yllätys yllätys pienestä kaupungista ei löytynyt YHTÄÄN vapaata hotellihuonetta. Vietimme yön vuokra-autossa ja mies kehtasi vielä kiukutella minulle, että mitäs et varannut, sähän yleensä varaat. 

Toinen tapailumies oli myös vastuuton huithapeli. Hän matkusteli työnsä puolesta paljon mutta silti pelkäsi lentämistä. Hänellä oli tapana jäädä kiskomaan kaljaa lentokentän loungeissa siten, että välillä oikeasti myöhästyi lennoilta ja siitä seurasi varsin noloja tilanteita töissään. Hän aina kiukkusi ja syytti lentokentän henkilöstöä, "kun eivät kuuluttaneet", eikä suostunut tajuamaan, että yhä suurempi osa lentokentistä on ns. hiljaisia kenttiä. Toisaalta ylpeili ja naureskeli tilanteilla, joissa oli juuri ja juuri ehtinyt koneeseen ja kone oli kuulemma odottanut juuri häntä. Se oli hänestä hienoa. 

Lopulta ihme kyllä löysin Suomen rajojen ulkopuolelta miehen, ketä voin todella arvostaa ja kunnioittaa.  On ihana kun on mies, kenen mielipiteen haluan kuulla, ja koska mielipide on hyvin perusteltu ja pohdittu, haluan usein mennä miehen mielipiteen mukaan.  Toisaalta mies ei päällepäsmäröi eikä väitä tietävänsä asioista, joista ei oikeasti tiedä, on reflektiivinen ja pohdiskeleva. Voin luottaa siihen, että mies ei ole kuin keskenkasvuinen teini henkiseltä kehitykseltään, ei flippaa, ei huuda, jos suuttuu ilmaisee sen asiallisesti ja perustelee miksi on suuttunut ja on valmis kuuntelemaan myös minun näkemykseni asiasta ja sitten sopimaan riidat. Miehellä on myös vahva maailmankatsomuksellinen ja uskonnollinen vakaumus ja vaikka alkuun vierastinkin sitä, nyt tuntuu että siitä tulee miehelle myös lisää viisautta ja syvällisyyttä. Entisillä tapailumiehillä oli tapana nauraa pilkallisesti uskonnollisille vakaumuksille ja sillä perustella pitää itseään muita fiksumpana. 

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisyydet ovat aika pienet. 

Mutta älä huoli, yksinkin pärjää. Minulla menossa 21. vuosi sinkkuna. 

Pärjäänkin yksin ja olen aina sinkkuna ollessa ollut onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Mutta minulla on aina ollut perhehaave ja lapsihaave. Nyt tässä työstän sitä, että joudunko siitä haaveesta luopumaan, täytin viikko sitten 38. Ap