Narsistien "huvittavimmat" tempaukset

Hameet ja mekot oli kielletty, kun vaan huo*at pitää sellaisia, vain sellaista musiikkia sai kuunnella mistä hän tykkää, meikata ei saanut, kaikki ystäväni ja etenkin sukulaiset olivat p*skoja. Hän päätti mitä kaupasta ostetaan, mitä syödään, koska menen mihinkään ja ketä tapaan. Kerran olin kaupassa jonon takia pari minuuttia liian pitkään ja lähti autolla kotiin 30 km päähän jättäen minut sinne. Kun pakkasin lopulta tavarani ja lähdin, alkoi naureskelu, että en pärjää ilman häntä ja lopulta uhriutui itse. Kiitos, olen pärjännyt loistavasti ilman häntä. Ainoa asia mitä kadun on se, etten tajunnut lähteä aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Ex-mies oli suuttunut minulle, koska olimme hänen mielessään käyneet taas jonkun ihan absurdin keskustelun ja tapahtumia, joita ei ollut oikeasti tapahtunut. Olimme siis matkalla hotellissa, ja hän ei suostunut nukkumaan kanssani samassa sängyssä, vaan mielenosoituksellisesti nukkui yön vessan lattialla joidenkin pyyhkeiden ja kylpytakin päällä. Lokakuu Italiassa eikä siellä vessassa ollut edes mitään lattialämmitystä vaan kylmät marmorilaatat.

Tässäkin on jotain tuttua! Muutamia kertoja kävi niin, että mies suuttui ja päätti nukkua marttyrimaisesti makuuhuoneen lattialla. Ja kerran, keskellä yötä jonkin käsittämättömän riidan päätteeksi, hän marssi raivostuneena ulos asunnosta, täysin alastomana mököttämään rappukäytävään. T. nro 90.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa olisi kiva kuulla sen toisen osapuolen versio.

Olis tosiaan. Kun ensin viet kumppanin pimeään metsään ja sitten otat taskulampun ja juokset pois ja jätät sen sinne yksin pimeään metsään, niin totisesti haluaisin kuulla perustelut.

Kumppani tuli kylpyhuoneeseen kesken suihkutteluni ja laittoi suihkun kiinni, kun vettä kuluu liikaa.

T:Psykiatrinne. Laitan laskun sitten postissa tulemaan. kirjoitti:

Viestien perusteella suurin osa tapauksista ei liity millään tavoin narsistisuuteen vaan normaaleihin parisuhderiitoihin ja mustasukkaisuuteen. Vastakkaista osapuolta lyödään narsistin leimakirveellä jottei hänen mielipidettään asiasta edes tarvitse yrittää ymmärtää. 

 Niin miten sänä yrität ymmärtää pesukoneen tai mikroaaltouunin pihalleheiton normaalina riitelynä?  Nimitit itsesi vielä psykiatriksi. Kumma kun et paaviksi niin voisit julistaa pannaan.

Vanhempani kääntyivät entisen kumppanin puolelle eron jälkeen ja sanoivat, että minulla ei ole oikeutta erota.

Kodinkoneiden heittäjän ja metsään Eksyttäjä ex täällä vielä. Suhde kesti vähän yli viisi vuotta. Lopuksi uskoin jo itsekin olevani maailman huonoin ja arvottomin ihminen, jonka silkka olemassa olokin on väärin muita kohtaan. Eihän se kaikkiin toimi ja hyvä niin. Minut oli varmaan valittu juuri sillä, että olen luonteeltani kiltti, vähän arka ja miellyttämishaluinen. Lisäksi suhteen alkaessa en ollut aivan okei, oli tapahtunut pari aika dramaattista ja isoa asiaa ihan lähipiirissäni ja paikkakunnalla sen tiesivät kaikki exää myöden. Reilun vuoden mietin eroa, mutta vasta lopulta exän mennessä minunkin sietokyvyn yli tappamalla kostoksi minulle yhteisen lemmikkimme aloin olla valmis tekemään jotain. Olin silti niin romuna ja ahtaalla henkisesti, että it se mur ha oli toinen vaihtoehto mielessäni ja vähemmän pelottava. Lisäksi oikeasti koin, että olen niin kelvoton, ettei minun tule edes olla elossa. Onneksi silti joku ääni takaraivossa sanoi, miten epäreilu ja sairas koko suhde oli. Ja vaikka aloin olla varma, että toinen meistä on narsisti, niin uskoin sen olevan itseni.

Se on niin helppo sanoa, että minä en koskaan. En minäkään enää, toivottavasti. Ihminen on kuitenkin sellainen, että iso osa meistä lähtee täysillä mukaan, jos jostain tulee se maailman täydellisin kumppani, joka suorastaan lukee ajatuksesi ja palvoo maata jalkojesi alla, hukuttaa huomioon ja lahjoihin, haluaa kuulla kaikki huolesi ja surusi. Lisäksi, jos tämä ihminen on poikkeuksellisen viehättävä ja kokenut traagisia asioita, joista haluaa kuitenkin uskoutua sinulle heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te olette ikinä olleet noin sairaiden ihmisten kanssa?

En vaan käsitä.

Mikäli tän ketjun jutut nyt on totta.

Nuohan kuulostaa selkeästi vakavasti mielisairailta. En mä edes uskaltaisi elää noin pimeiden tyyppien kanssa.

Narsisti osaa olla hurmaava ja salata narsistiset piirteet hyvinkin pitkään. Lisäksi narsisti osaa saada uhrin tuntemaan itsensä syylliseksi. Moni tajuaa puolison narsismin vasta siinä vaiheessa, kun ollaan jo lirissä lasten ja asuntolainan kanssa.

"uhreilla" riittää tekosyitä.

Asuntolainasta pääsee myymällä asunnon.

Erolapsia on pilvin pimein.

Meidän eroseminaarissa oli "uhri" joka olisi käyttänyt kaiken ajan omasta tilanteestaan

paasaamiseen ellei ohjaaja oli keskeyttänyt.

"uhri" ei ottanut onkeensa mitään neuvoja mitä hänelle tarjottiin. Varmaan hän olisi yhä miehensä kanssa ellei tämä olisi häntä jättänyt. Lopulta huudettiin kaikki kuorossa että hae terapiaa. "En mulla ole siihen oikeutta sanoo mun mies".

Eli toivoton tapaus.

Nyt erosta on jo 5 vuotta. Näen facesta että hän paasaa edelleen Ex.miehestään samalla raivolla.

Uhrit tuppaavat olemaan yhtä itsepäisiä kuin narkit. Sopivat siis täydellisesti yhteen.

Muuten en oikein usko tuota että n. hakeutuisi vaikutusvaltaisten ihmisten lähelle. Ei heitä voi alistaa eikä näyttäytyä maailman napana.

Eikö n. hae päinvastoin heikkoja lapatossuja jotka pystyy nujertamaan?

Tai sitten kuvailemasi ihminen on itse se narsisti, mutta hän näyttelee uhria.

Olen lukenut, että jos narsisti menee puolisonsa kanssa pariterapiaan, on terapeutilla usein vaikeuksia selvittää, kumpi on narsisti ja kumpi uhri, niin hyvin moni narsisti osaa näytellä narsistin uhria.

Kumppani oli tottunut siihen, että teen aina hänelle kaikki ruuat. Kerran sanoin, etten jaksa ja tekisitkö itse. Hän unohti ruokailuvälineen tehosekoittimeen ja terä vääntyi. Hän syytti minua, kun joutui itse tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa olisi kiva kuulla sen toisen osapuolen versio.

Olis tosiaan. Kun ensin viet kumppanin pimeään metsään ja sitten otat taskulampun ja juokset pois ja jätät sen sinne yksin pimeään metsään, niin totisesti haluaisin kuulla perustelut.

Siis sillä oli varsin selkeä perustelu, hänen täytyy nyt mennä saunaan. Siihen jäin katsomaan perään, kun toinen pinkaisee ryteikön läpi sen mitä jaloistaan saa irti. Muutenkin näihin muihin kohtauksiin oli aivan selkeä syy, joka minulle yleensä kerrottiinkin. Olin tehnyt väärin, minua piti kouluttaa. Kerran sanoi, että koska isoisänsä ja serkkunsa on akkojen tossun alla, niin pitää huolen, etten ala hyppiä silmille. Aivan selkeää katsos.

Olimme lähdössä ystäväni isoihin juhliin toiselle paikkakunnalle. Juhlat sovittu jo ajat sitten ja minulle todella tärkeä ystävä. Tarkoitus oli jäädä kaupunkin yöksi, koska ei mitään järkeä tehdä toisin, iltajuhlat kun olivat. Sitten juuri ennen lähtöä koko päivän täysin terveenä ollut mies alkaa valittaa, että hän on tulossa kipeäksi, täytyy jättää juhlat väliin. Tässä kohtaa olin jo alkanut harkita eroa ja tämä juhlien tai minun kavereideni tapaamisten lähellä tulevat yllätysesteet olivat tulleet tutuiksi. En siis taipunut, harmittelin vain tilannetta ja sanoin lähteväni yksin sitten. No tämä ei tietenkään sopinut, sanoi, että lähdetään vaan ja menään hänen autollaan, hän ajaa (teki minut riippuvaiseksi hänen kyydistään).

Sitten automatkan aikana alkoi inttää, että hän ei halua jäädä yöksi, kun on tulossa kipeäksi. Siitä sitten kiisteltiin ajomatka, monta kertaa myös ehdotin, että hän lähtee ja minä jään yöäksi, mutta jälleen ei kelvannut. Olimme ajaneet 2h kyläpaikaan ja muutaman kilometrin matkan päästä sitten herralla palaa lopullisesti käämit. Kääntää auton ja sanoo, että nyt lähdetään kotiin, hän ei tule juhliin enkä minäkänä saanut mennä. Ei auttanut mitkään anelut tai itkut, ajoi vaan äänettä kohti kotia, ei suostunut päästämään ulos autosta, eli käytännössä kaappasi minut. Ajoimme taajamassa ja hän pian pysähtyi valoihin. Tässä kohtaa vedin käsijarrun päälle, hyppäsin ulos ja nappasin laukkuni takakontista. Hän tietenkin huutaa minulle, että olen hullu ja mihin olen menossa. Kävelin pois päin ja soitin taksin ja ajoin kaverin juhliin. Kun seuraavana päivänä palasin mies oli vaisu ja mökötti. Kuitekin kun kyselin miten loppuilta oli hänen osaltaan mennyt, kertoi menneensä parhaan kaverinsa kanssa baariin ja tulleensa sieltä vasta aamuyöstä. Että sellainen sairastuminen herralla.

Taitaa jostain syystä olla tyypillistä nämä kodinkoneiden viskomiset, itse olen niitä myös todistanut.

Jos olimme menossa johonkin minun ystävän/sukulaisen juhliin, etsi puoliso kaapistaan vanhimmat, kulahtaneimmat ja likaisimmat vaatteet mitä löysi. Ilmeisesti ihan vain osoittaakseen minulle kuinka vähäpätöisiä minun puolen juhlani ovat, kun omien ystävien/sukulaisten juhliin pukeutui aina siististi. Ja siis kulki muutenkin siisteissä vaatteissa ja huoliteltuna, mutta jos oli joku minulle tärkeä tilaisuus, niin kaivoi ne kulahtaneet colleget jalkaansa. Tämä oli suhteemme alkuaikana, kun vielä sain osallistua tällaisiin juhliin ja muihin tilaisuuksiin. Sitten alkoikin ensin milloin milläkin verukkeella minun yhteydenpitoni rajoittaminen läheisiini ja kun mies ei näin onnistunut saamaan kokonaan välejäni katki heihin, hän jatkoi epäasiallista käytöstänsä, oli töykeä ja epäkunnioittava muita kohtaan niin, ettei meitä enää ennen pitkää kutsuttu mihinkään. Jossain välissä hän myös milloin milläkin verukkeella esti minun osallistumiseni, kun tiesi että joku tilaisuus oli tulossa, sitten juuri sille viikonlopulle olikin varannut hotellin/lomamatkan tms. Hänen juhliaan ei luonnollisesti koskaan jätetty väliin.

Olisi näitä vaikka mitä muitakin, jotka jälkikäteen huvittavat. Esimerkiksi se, että kun menestyin todella hyvin opinnoissani, niin oikeasti olin ihan paska ja sain hyviä numeroita vain siksi että olin suhteessa kaikkien opettajien kanssa. Ylipäätään jatkuvasti etsin parempia miehiä. Hän myös jotenkin "varmuuden vuoksi" petti minua etten minä ehtisi ensin, ainoa vain ettei minulla tuolloin ollut mielessäkään muut miehet kun koko elämä oli selviytymistaistelua päivästä toiseen tämän kanssa.

Kun voin suhteessamme pahoin, hän ystävällisesti vei minut hakemaan apua (tuli mukaan tietenkin) ja kuuli saaneensa tästä uuden lyömäaseen minua vastaan, koska minä olin sen jälkeen todistetusti hullu. Hän jaksoi aina muistuttaa kuinka minun sanoillani ei ole painoarvoa, koska hän oli meistä se terve ja minä mielenterveysongelmainen. Onnekseni pääsin tuosta alkaneen hoitoketjun seurauksena terapiaan ja aloin ymmärtää kuinka sairaassa ympäristössä elän. Tämä ehkä huvittaa jälkikäteen eniten, nimittäin terapiasta sain oikeasti apua ja mies luuli leimaavansa minut vain julkisesti hulluksi raahaamalla lääkäriin.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihania nämä olivat aluksi, kun näihin moni tuntuu langenneen? Kuvailkaa vähän sitäkin, vaikka ei ihan ketjun aihe ole.

Voin kertoa omasta exästäni minkälainen hän oli nimenomaan alussa... L o i s t a v a kuuntelija, läsnäoleva, kiinnostunut kaikesta sinussa. Kehuu pintaa syvemmältä, näkee sinut erityisenä, käyttää hyvin rikasta ja runollista kieltä. Siis hyvä puhumaan (siten myös myöhemmin manipuloimaan) ja saa sinutkin avautumaan poikkeuksellisen rehellisesti poikkeuksellisen aikaisin, karismaattinen (silloin kun luulet häntä vielä itsevarmaksi ihmiseksi) ja hauskaa seuraa koska ottaa paljon riskejä ja tekee rohkeita ja erikoisia asioita joihin et ole tottunut. Ei välitä yhteiskunnan normeista tai ujostele turhia, tutustuttaa uusiin asioihin, aatteisiin ja asenteisiin. Intohimoinen, tunteellinen, puhuu syvällisiä. Lukenut paljon, on yleissivistynyt mutta ei kuitenkaan mollaa sinua nippelitiedon puutteesta vaan keskustelee mielellään kaikesta taivaan ja maan väliltä. Käyttää romanttisia kielikuvia, luo siis kaikin puolin ilmapiirin jossa ei olla kiinni "tylsässä arjessa" vaan tuntuu kuin olisit jossain toisessa maailmassa. Sitten kun suhde vakavoituu ja arkistuu, alkaakin tulla aivan toinen ihminen esiin. Niin erilainen, että pelkäät tulleesi itse hulluksi. Lopulta tuletkin, jos jäät odottamaan miten hän kääntää pikkuhiljaa luottamuksesi sinua vastaan häikäilemättömästi. Huomioi myös, että narsistien uhrit ovat usein herkkiä, empaattisia ja hyväsydämisiä ihmisiä jotka haluavat uskoa toisissa hyvään. Narsisti ei välttämättä valitse uhrikseen alunperinkään kovaa, kyynistä ja häntä vahvempaa ihmistä. Paha pärjää oikeissa olosuhteissa kiltteydelle vähän niin kuin paholainen Jumalalle, mutta sillä on kova hinta josta narsisti ei halua oppia. 

Vierailija kirjoitti:

Facebookissa aviomieheni selasi historiani KAIKKI kuvat, päivitykset, synttärionnittelut ym. läpi sivultani - arvosteli, tenttasi, syytteli ja osoitteli - johtaen koko somen käyttöni siihen, etten viimein koskaan päivitellyt enää mitään. Vihasi sanojensa mukaan Facebookia ja oli itse epäsosiaalinen introvertti, jonka mielestä huomionhaku somessa on pentumaista ja kipeää. Itse käytti Facea kyllä muutoin, paitsi minun läsnäollessani. Omina kavereinaan mm. vaatekaupan myyjiä ja 15 vuoden takaisia lastensa jumppakerhon tätejä XD

Tänä päivänä jo naurattaa hieman, mutta aikanaan ei. Syytteli flirttailusta mm. sukulaisteni kanssa vuosia ennen kuin me edes olimme tutustuneet, syytti hänen saattamistaan noloon asemaan joillain päivityksilläni (esim. ”Mahtava työtiimi - kiitos kollegat”-päivitys: se oli hänen mielestään piilokettuilu hänelle, kuinka minulla on mukavaa muiden paitsi hänen kanssaan).

Ilmeeni ja käyttäytymiseni muiden kanssa hän aina arvosteli minulle jälkikäteen, harrasti viikkojen mykkäkouluja ym. Hallitsi päätöksentekoani, rahojani, sosiaalisia suhteitani ja tarpeitani. Haukkui huonon makuni ja turhat haaveeni.

Jätettyäni hänet mustamaalasi tietenkin kaikille, kuinka olin hänen somenkäytön ja elämän rajoittaja, ja kaikessa hyväksikäyttäjä. Haali minun tuttavani omaan piiriinsä ja minua syytetään ”feikiksi”. Esittää aktiivia ekstroverttiä kuulema Facebookissa, näyttelee minun persoonallisuuttani, omi minun sisustus- ja elämäntyylini.

Se, joka vähättelee narsistin uhrin kokemusta, syyllistyy samaan pahoinpitelyyn, kuin itse narsistikin. Näitä on paljon.

Omituinen kirjoitus. Outoa, että sulkeutunut introvertti ensinnäkin hurmasi sinut aikanaan ja nyt sitten esittää aktiivista ekstroverttä sinuksi muuntautuneena entisten kavereidesi kanssa kun ennen oli vaan ne kaupan myyjät kavereina. On apinoinut sisustamistyylisi ja elämäntyylisi. Mitenkähän se ilmenee ?

En vähättele narsistin uhrin kokemuksia mutta tässä jutussasi ei nyt kaikki näytä oikein täsmäävän.

Tässä ketjussa olisi kiva kuulla sen toisen osapuolen versio.

Eikös niitä ole aika hyvin ja auliisti kerrottukin uhreille? Milloin on pyykätty väärin tai kassajonossa mennyt liian kauan.

Kyllä näitä lukemalla ihmiset voi oppia tunnistamaan kuvioita. Tuossa yllä joku mainitsi yhden perustempun, ylläreitten järjestämisen niille viikonlopuille kun toisella on jotain tärkeää. Yksi keinoista alkaa erottaa uhria ystävistään. Täällä joku kertoi että kun oli tyttöjen ilta tulossa, mies buukasi kysymättä romanttisen viikonlopun Pariisissa. Siinä sitten nainen miettii että onko mieheni erityisen ihana vai erityisen kamala.

Minulla olisi niin monta tarinaa, kutsutaan häntä vaikka Janneksi.

Janne asui kämppiksensä Peten kanssa omakotitalossa opiskeluaikana. Aina kun kämppään tuli jokin uusi juttu, Janne kertoi itse hankkineensa/rakentaneensa sen (bilispöytä, koira, pihan uusi aita yms.) Sitten joku kerta, kun satuin juttelemaan Peten kanssa noista asioista (Janne ei halunnut, että puhuisin KOSKAAN Peten kanssa), kävikin ilmi, että Pete oli hankkinut nuo asiat ja koiratkin olivat PETEN koiria. Eli Janne siis valehteli silmät päästään, enkä edes ymmärtänyt, miksi. Olen lievästi allerginen koirille, joten en usko, että ajatteli tekevänsä minuun vaikutuksen. Silloin kuitenkin annoin asian olla, ja laitoin vain huonon itsetunnon/lapsuuden piikkiin (hän kertoi minulle siitä niin monta nyyhkytarinaa).

Hän myös oli kihloissa toisen naisen kanssa jossakin vaiheessa, ja kun sain tietää asiasta hänen äidiltänsä sattumalta (facebook), Janne VALEHTELI, että hänen äitinsä on mielisairas.

Ja kyllä, Janne on narsisti, kesti vain noin 10 vuotta tajuta se. Hän myös pelasi kaikkia mahdollisia pelejä, kontrolloi minua, vähätteli, ja oli kateellinen kaikesta hyvästä, mitä minussa on. Tuo kihlaus oli tietenkin se viimeinen pisara minulle... Mutta nuo valheet ovat jokseenkin huvittavia, sillä miten hän kuvitteli salaavansa asioita minulta/ystäviltään/perheeltään loputtomiin.

Ex-mies ajoi ylinopeutta ja poliisit pysäytti. Syytti siitä minua. Oli kovasti häiriintynyt minun puheestani ja painanut vahingossa kaasua.. Ei riidelty tms vaan juteltiin niitä näitä.. No sai vähän ajan kuluttua taas ylinopeussakot ja syy oli kenenkäs muunkaan kuin minun. Tällä kertaa en istunut edes kyydissä.

Vanhempani lähetti minulle ja miehelleni lahjaksi omista kuvistaan teettämän kalenterin, jossa oli ensimmäisenä kuva entisestä kumppanistani.

Mun ex käveli 40km baarista kotiin ja soitteli koko yön ajan ja uhkasi tappaa minut ja kanini, kun en ollut hakemassa häntä baarista kotiin. Takseja ei huolinut. Minulle oli aiemmin luvannut baari-illan tyttö kavereiden kanssa ja lopulta alkoi mustasukkaiseksi ja väitti, että olinkin mennyt huoraamaan