Narsistien "huvittavimmat" tempaukset

Ootte kyl löytäneet oikein kultakimpaleita puolisoilsenne. Mistähän johtuu?

Kuinka moni narsisti on myös rajaton?

Omassa puolisossani on rajattomia piirteitä mutta hänen toinen vanhempansa on selvästi narsisti.

Entinen aviomies oli olevinaan varsinainen älykkö, ilman mitään perusteita. Alkuun jopa uskoin häntä, kun oli "hyvä" muistamaan yksityiskohtia vaikka joltain opiskeluaikaiseltaan kurssilta. Myöhemmin tosin selvisi että yksityiskohdat olivat lähes aina keksittyjä. Hän piti kirjaa paperille tuloistamme ja menoistamme, ja sen perusteella jakoi kumpi maksaa mitäkin. En tietenkään epäillyt häntä yhtään, ja mielelläni annoin hänen hoitaa nämä, kun laskeminen on itselle vähän epäkiinnostavaa. Erosiivouksen aikoihin löysin jonkun hänen laskelmansa, ja kaikenlaisten jo ilmenneiden epäselvyyksien takia vilkaisin laskuja vähän tarkemmin. Nehän olivat aivan tuulesta temmattuja! Tehty tahallaan niin, että minä joudun maksamaan enemmän. Eron ollessa päällä, hän teki myös "laskelmia" siitä mitä minä olin hänen mielestään tehnyt. Siis paperille kirjoitti jotain kellonaikoja, ja päätelmiä niistä että minkälaisen panon siinä ajassa ehdin hoitamaan ja missä. Piirteli nuolia ja etäisyyksiä. Kirjoitti myös listoja epäilyttävistä henkilöistä, kuten työkavereistani. Peruste yhdelle oli "housujen kireys", toiselle "nauramisella iskeminen". Näitä hän esitteli minulle tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairastuin teininä keliakiaan. Äiti alkoi käyttää gluteenitonta ruokaa rangaistuskeinona: jos en käyttäytynyt hänen mielestään hyvin, en saanut syödä niitä. Huonoksi käytökseksi saattoi riittää että minulla oli päällä väärä paita. Kerran päivälliseni oli pelkkää jauhelihakastiketta koska olin lähtenyt kaksi minuuttia liian myöhään kouluun. Välillä taas sitten ruoka oli palkinto, saatoin saada paketin keksejä mitkä piti syödä samana päivänä ettei äidille tule paha mieli, ja sitten en saanut varmaan kuukauteen mitään kun olin ahminut kerralla pitkäksi ajaksi varatut herkut. Ei varmaan ole yllätys että seurauksena oli lopulta syömishäiriö mistä kärsin edelleen keski-ikäisenäkin.

 

Minun vanhempani taas oli joka paikassa kovaan ääneen sitä mieltä, että allergiat ja muut vastaavat ovat keksittyä huomionhakuisuutta.

Jo lapsena veriarvoissani alkoi olla häikkää (hb alhainen jatkuvasti jne), mutta tätä ei tietenkään tarvinnut tutkia, kun ihan riittävän monipuolisesti meillä syödään yms. Tuntui siis aina vähän suuttuvan, kun nuo veriarvot tuli puheeksi.

Vasta sitten nuorena aikuisena pitkän sairastelun jälkeen minulla diagnosoitiin keliakia. 

Ei nyt ehkä narsismiaan liity, mutta tuli tuosta mieleen.

Narsisit kyllä vähättelevät muiden sairauksia, tai kyseenalaistavat ne kokonaan. Millainen ihminen pitää toisen sairautta keksittynä muuta kuin ihminen joka itse valehtelee, vääntelee asioita ja on kateellinen toisten huomiosta. Henkisesti terveelle ei tulisi mieleenkään kyseenalaistaa toisen vaivaa, johan se on ihan normaalia että ihmisillä on sairauksia, eli ihan hyvin myös läheinen voi sairastua. Vain narsisti pitää sitä uhkana.

Itse en mielestäni tuonut omaa sairauttani ilmi muuta kuin joskus mainitsemalla "pitääpä muistaa ottaa lääke", mutta narsistin mielestä sellainenkin on huomion hakemista ja uhriutumista. Narsisti teki myös asioita joiden tiesi pahentavan sairauttani, ikäänkuin testatakseen puhunko totta. Sanoi myös että lääkäreitä on helppo huijata. Sisareni sairautta hän piti keksittynä, ja irvaili hänelle siitä.

Tuo edellä mainittu jatkuva keskeyttäminen on kyllä niin outo ilmiö! Itselläni ei kokemusta, mutta juuri pari päivää sitten tuli vastaan video jossa nainen laittoi kameran kuvaamaan ja sanoi: "Pyysin miestä katsomaan lasta sen aikaa kun meikkaan, lasketaan montako kertaa tulee "Mennään katsomaan mitä äiti tekee!""

Se video oli ihan älytön, kesti 7 minuuttia ja mies tuli lapsen kanssa keskeyttämään meikkaamisen 11 kertaa! Nainen oli siis varta vasten pyytänyt että mies olisi lapsen kanssa sen verran että hän saa meikata rauhassa eikä lopulta saanut minuuttiakaan ilman keskeytyksiä ja häiriköintiä. Kerran videon aikana mies pokkana yritti työntää lasta (arviolta reilu vuoden ikäinen, ei enää vauva mutta ei varsinaisesti taaperokaan) äitinsä syliin. Nainen torjui yrityksen ja muistutti että mies lupasi huolehtia muksusta sen aikaa kun hän meikkaa. Mies mutisi että hän olisi vain nopeasti käynyt vessassa mutta ei jumalauta sitten ja vei lapsen pois vain tullakseen melkein samantien takaisin (liekö ehti edes huoneesta poistua ennen täyskäännöstä) "sillä on ikävä sua". 

Se oli selkeästi ihan puhdasta kiusantekoa, en usko että kukaan oikeasti olisi noin avuton oman lapsensa kanssa. Eikä lapsi edes itkenyt tai ollut levoton että sitäkään olisi voinut käyttää tekosyynä. 

Entinen työkaveri, ensimmäinen kerta elämässäni kun kohtasin aidosti persoonallisuushäiriöisen livenä. 

Hänelle solmittiin vuoden määräaikainen sopimus ja 4kk koeaika. Tuon koeajan hän oli todella hyvä, erittäin särmä, oppi nopeasti ja hoiti asiat just eikä melkein. Oli hyvää seuraa, hyvä huumorintaju ja kaikki oli mukavaa kun työnteon ohessa juteltiin niitä näitä. Erittäin hyväntuulinen ja eläväinen, oma-aloitteinen ja niin edelleen. Mutta sitten kun koeaika oli ohi, muuttui kuin ihan eri ihmiseksi. 

Ensin alkoi paskanpuhuminen muista seläntakana. Hän oli koko ajan kantelemassa esihenkilölle miten joku teki jotain tai ei tehnyt jotain. Valitti isoon ääneen miten työntekijä X ei hoida hommiaan (vaikka hyvin selkeästi kyllä hoiti) samalla kun alkoi itse jättämään töitä tekemättä. Kellotti muiden taukojen pituuksia mutta katoili itse pitkiksi ajoiksi kesken päivän teille tiettymättömille ja aina jos kysyttiin missä on ollut niin sanoi että "se ei kuulu muille kuin esihenkilölle ja hänelle" paitsi että esihenkilö ei tiennyt näistä katoiluista yhtään mitään. 

Tarinoi "X sanoi että..." -juttuja jatkuvalla syötöllä. Milloin joku oli muka haukkunut jotakuta toista, muka luvannut hänelle jotain (esim vaihtaa vuoroja) tai mitä milloinkin. Hän saattoi mennä kysymään esihenkilöltä että onko ok jos hän vaihtaa vuoroja henkilön Y kanssa ja esimies tietty sanoi että jos se Y:lle sopii niin mikä jottei, tämän jälkeen hän meni Y:n luo kertomaan että esihenkilö KÄSKI vaihtaa vuoroja. 

Hän alkoi tulla ja mennä ihan miten huvitti. Aina kun hän tuli aamuvuoroon 3 tuntia myöhässä hän kirkkain silmin väitti "sopineensa" siitä jonkun kanssa mutta tämä jonka kanssa muka oli sovittu ei ollut todellakaan sopinut yhtään mitään. 

Hän päätti yhtäkkiä vihata tiettyjä työkavereita ja se oli sellaista todella absurdia kiusaamista. Esimerkiksi vakiosiistijämme joutui hänen silmätikukseen. Hän esimerkiksi tuijotti tätä silmiin samalla kun kaatoi kahvia pokkana lattialle. Toisen työkaverin kanssa hän alkoi fyysiseksi ja töni ja "törmäili" tähän aina kun tilaisuus tuli. Muka venytteli ja huitaisi kädellä lähellä istuvaa työkaveria. 

Tässä vaiheessa esihenkilö oli jo puhutellut häntä moneen kertaan ja sanonut että tämän pelleilyn pitää loppua. Se johti siihen että hän tuli töihin, sanoi virnuillen "Iski migreeni" ja leimasi itsensä ulos "sairas kesken työpäivän". ja lähti kotiin. Lopullinen niitti oli, kun temppuilu meni rikolliselle tasolle (vahingonteko). Hän sabotoi kallista laitetta ja yritti syyttää siitä työkaveria, ymmärtämättä että tilassa oli tallentava kameravalvonta ja esihenkilö pystyi katsomaan nauhalta mitä todella oli tapahtunut. Siinä vaiheessa tyypin työsopparia olisi ollut vielä 5kk jäljellä, mutta työsuhde katkaistiin kesken määräaikaisuuden. Narsisti tietenkin uhkaili vetävänsä firman oikeuteen mutta esimies sanoi että hän voi joko poistua suosiolla tai sitten tuo viimeisin vedetään oikeuteen myös. Valvontanauhalla nimittäin näkyi hyvin selvästi tahallinen vahingon aiheuttaminen laitteelle ja meillä oli todisteet myös siitä miten hän oli tökerösti väärentänyt kollegan kuittauksen vierittääkseen syyn toisen niskoille. 

Vierailija kirjoitti:

Entinen työkaveri, ensimmäinen kerta elämässäni kun kohtasin aidosti persoonallisuushäiriöisen livenä. 

 

Hänelle solmittiin vuoden määräaikainen sopimus ja 4kk koeaika. Tuon koeajan hän oli todella hyvä, erittäin särmä, oppi nopeasti ja hoiti asiat just eikä melkein. Oli hyvää seuraa, hyvä huumorintaju ja kaikki oli mukavaa kun työnteon ohessa juteltiin niitä näitä. Erittäin hyväntuulinen ja eläväinen, oma-aloitteinen ja niin edelleen. Mutta sitten kun koeaika oli ohi, muuttui kuin ihan eri ihmiseksi. 

 

Ensin alkoi paskanpuhuminen muista seläntakana. Hän oli koko ajan kantelemassa esihenkilölle miten joku teki jotain tai ei tehnyt jotain. Valitti isoon ääneen miten työntekijä X ei hoida hommiaan (vaikka hyvin selkeästi kyllä hoiti) samalla kun alkoi itse jättämään töitä tekemättä. Kellotti muiden taukojen pituuksia mutta katoili itse pitkiksi ajoiksi kesken päivän teille tiettymättömille ja aina jos kysyttiin missä on ollut niin sanoi että "se ei kuulu muille kuin esihenkilölle ja hänelle" paitsi että esihenkilö ei tiennyt näistä katoiluista yhtään mitään. 

 

Tarinoi "X sanoi että..." -juttuja jatkuvalla syötöllä. Milloin joku oli muka haukkunut jotakuta toista, muka luvannut hänelle jotain (esim vaihtaa vuoroja) tai mitä milloinkin. Hän saattoi mennä kysymään esihenkilöltä että onko ok jos hän vaihtaa vuoroja henkilön Y kanssa ja esimies tietty sanoi että jos se Y:lle sopii niin mikä jottei, tämän jälkeen hän meni Y:n luo kertomaan että esihenkilö KÄSKI vaihtaa vuoroja. 

 

Hän alkoi tulla ja mennä ihan miten huvitti. Aina kun hän tuli aamuvuoroon 3 tuntia myöhässä hän kirkkain silmin väitti "sopineensa" siitä jonkun kanssa mutta tämä jonka kanssa muka oli sovittu ei ollut todellakaan sopinut yhtään mitään. 

 

Hän päätti yhtäkkiä vihata tiettyjä työkavereita ja se oli sellaista todella absurdia kiusaamista. Esimerkiksi vakiosiistijämme joutui hänen silmätikukseen. Hän esimerkiksi tuijotti tätä silmiin samalla kun kaatoi kahvia pokkana lattialle. Toisen työkaverin kanssa hän alkoi fyysiseksi ja töni ja "törmäili" tähän aina kun tilaisuus tuli. Muka venytteli ja huitaisi kädellä lähellä istuvaa työkaveria. 

 

Tässä vaiheessa esihenkilö oli jo puhutellut häntä moneen kertaan ja sanonut että tämän pelleilyn pitää loppua. Se johti siihen että hän tuli töihin, sanoi virnuillen "Iski migreeni" ja leimasi itsensä ulos "sairas kesken työpäivän". ja lähti kotiin. Lopullinen niitti oli, kun temppuilu meni rikolliselle tasolle (vahingonteko). Hän sabotoi kallista laitetta ja yritti syyttää siitä työkaveria, ymmärtämättä että tilassa oli tallentava kameravalvonta ja esihenkilö pystyi katsomaan nauhalta mitä todella oli tapahtunut. Siinä vaiheessa tyypin työsopparia olisi ollut vielä 5kk jäljellä, mutta työsuhde katkaistiin kesken määräaikaisuuden. Narsisti tietenkin uhkaili vetävänsä firman oikeuteen mutta esimies sanoi että hän voi joko poistua suosiolla tai sitten tuo viimeisin vedetään oikeuteen myös. Valvontanauhalla nimittäin näkyi hyvin selvästi tahallinen vahingon aiheuttaminen laitteelle ja meillä oli todisteet myös siitä miten hän oli tökerösti väärentänyt kollegan kuittauksen vierittääkseen syyn toisen niskoille. 

Nuoruuden selkeästi päävikaisella poikaystävällä oli samanlaista käytöstä töissä. Oli mielin kielin pomolleen, mutta muuten täysin välinpitämättömällä asenteella, kiusasi työkavereitaan, valehteli selän takana, varasti, teki vahinkoa, rikkoi sääntöjä. Ihan pokkana hän kertoi näitä tekemisiään minulle, aivan kuin kierous, ilkeys ja suorastaan rikollinen toiminta olisi jokin ihailtava piirre. Nuorena en osannut näitä ääneen paheksua, olin vain hämmentynyt. Tietenkin hän sekoitti päätäni muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Entinen työkaveri, ensimmäinen kerta elämässäni kun kohtasin aidosti persoonallisuushäiriöisen livenä. 

 

Hänelle solmittiin vuoden määräaikainen sopimus ja 4kk koeaika. Tuon koeajan hän oli todella hyvä, erittäin särmä, oppi nopeasti ja hoiti asiat just eikä melkein. Oli hyvää seuraa, hyvä huumorintaju ja kaikki oli mukavaa kun työnteon ohessa juteltiin niitä näitä. Erittäin hyväntuulinen ja eläväinen, oma-aloitteinen ja niin edelleen. Mutta sitten kun koeaika oli ohi, muuttui kuin ihan eri ihmiseksi. 

 

Ensin alkoi paskanpuhuminen muista seläntakana. Hän oli koko ajan kantelemassa esihenkilölle miten joku teki jotain tai ei tehnyt jotain. Valitti isoon ääneen miten työntekijä X ei hoida hommiaan (vaikka hyvin selkeästi kyllä hoiti) samalla kun alkoi itse jättämään töitä tekemättä. Kellotti muiden taukojen pituuksia mutta katoili itse pitkiksi ajoiksi kesken päivän teille tiettymättömille ja aina jos kysyttiin missä on ollut niin sanoi että "se ei kuulu muille kuin esihenkilölle ja hänelle" paitsi että esihenkilö ei tiennyt näistä katoiluista yhtään mitään. 

 

Tarinoi "X sanoi että..." -juttuja jatkuvalla syötöllä. Milloin joku oli muka haukkunut jotakuta toista, muka luvannut hänelle jotain (esim vaihtaa vuoroja) tai mitä milloinkin. Hän saattoi mennä kysymään esihenkilöltä että onko ok jos hän vaihtaa vuoroja henkilön Y kanssa ja esimies tietty sanoi että jos se Y:lle sopii niin mikä jottei, tämän jälkeen hän meni Y:n luo kertomaan että esihenkilö KÄSKI vaihtaa vuoroja. 

 

Hän alkoi tulla ja mennä ihan miten huvitti. Aina kun hän tuli aamuvuoroon 3 tuntia myöhässä hän kirkkain silmin väitti "sopineensa" siitä jonkun kanssa mutta tämä jonka kanssa muka oli sovittu ei ollut todellakaan sopinut yhtään mitään. 

 

Hän päätti yhtäkkiä vihata tiettyjä työkavereita ja se oli sellaista todella absurdia kiusaamista. Esimerkiksi vakiosiistijämme joutui hänen silmätikukseen. Hän esimerkiksi tuijotti tätä silmiin samalla kun kaatoi kahvia pokkana lattialle. Toisen työkaverin kanssa hän alkoi fyysiseksi ja töni ja "törmäili" tähän aina kun tilaisuus tuli. Muka venytteli ja huitaisi kädellä lähellä istuvaa työkaveria. 

 

Tässä vaiheessa esihenkilö oli jo puhutellut häntä moneen kertaan ja sanonut että tämän pelleilyn pitää loppua. Se johti siihen että hän tuli töihin, sanoi virnuillen "Iski migreeni" ja leimasi itsensä ulos "sairas kesken työpäivän". ja lähti kotiin. Lopullinen niitti oli, kun temppuilu meni rikolliselle tasolle (vahingonteko). Hän sabotoi kallista laitetta ja yritti syyttää siitä työkaveria, ymmärtämättä että tilassa oli tallentava kameravalvonta ja esihenkilö pystyi katsomaan nauhalta mitä todella oli tapahtunut. Siinä vaiheessa tyypin työsopparia olisi ollut vielä 5kk jäljellä, mutta työsuhde katkaistiin kesken määräaikaisuuden. Narsisti tietenkin uhkaili vetävänsä firman oikeuteen mutta esimies sanoi että hän voi joko poistua suosiolla tai sitten tuo viimeisin vedetään oikeuteen myös. Valvontanauhalla nimittäin näkyi hyvin selvästi tahallinen vahingon aiheuttaminen laitteelle ja meillä oli todisteet myös siitä miten hän oli tökerösti väärentänyt kollegan kuittauksen vierittääkseen syyn toisen niskoille. 

Onko tämä tapahtunut julkisessa terveydenhuollossa?

Lisää

Exä otti loparit töistä, koska halusi perustaa kirppiksen. Sanoin hänelle, että ei voi laskea, että kaikki pöydät on aina vuokrattuna. Kuvitteli myös, että ihan muutama tunti aukioloaikaa riittää. Sanoin, että laskelmat on ihan päin persettä ja että hän menee konkurssiin. 

Erosin. Hän yritti painostaa, että laittaisin rahaa hänen firmaan. Onneksi oli avioehto. Hän kuvitteli, että oli rikas, kun oli puolivalmis velkainen talo, ja yritysvelkaa ihan perkeleesti. Itselläni ei ollut omaisuutta, mutta ei myöskään velkaa. 

Kun hän meni konkurssiin, hän syytti minua, että se oli minun negatiivisyyden takia. Oli myös minun vika, kun talo meni pakkohuutokauppaan, kun ei huolehtinut siitäkään velasta. Kiva että kaikki oli minun syytä, vaikka oltiin erottu, ennen firman perustamista. 

Nyt laulaa lauluja, että minä en anna tavata lasta, ja olen kaiken nyysinyt erossa. Elaritkin kiskon ahneuttani. 

Ei ole ollut yhteydessä vuosiin. Elarit pyörii kelan ulosoton kautta. Penniäkään en saanut erossa, itse asiassa menetin paljon rahaa, koska jouduin ostamaan kaikki huonekalut ja kodinkoneet uusiksi. Hänen taloon jäi myös paljon sellaista omaisuutta, mitä en voinut mukaan ottaa, mistä olin maksanut, esim kiinteät kalusteet, pintamateriaaleja yms. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kirjoittanut tänne ketjuun aiemminkin. Tuli mieleen yksi tragikoominen tilanne. Sain joitakin vuosia sitten mieheni lähtemään pariterapiaan. No siellähän käytiin vain kolme kertaa. Miehen mielestä terapeutti ei osannut mitään. Terapeutti oli tosi pitkä mies. Mieheni taas lyhyt ja varmaankin siitä kärsinyt joskus. Jossain puheenvuorossa hän kertoi, miltä tuntuu kun hän on vihainen. Hän muisti jonkun tilanteen, jossa oli suuttunut nuorena joillekin miehille ja "iskenyt turpaan kaikkia niitä pitkiä miehiä." (Right...) Olisin voinut vajota maan alle, hävetti niin paljon. Siis mieheni koki niin syvää alemmuutta terapeuttiin nähden, että terapia ei yksinkertaisesti voinut onnistua siinä asetelmassa.

Huhhuh mitä myötähäpeää. Oma mieheni sekoaa aina kun tapaamme tai näemme tv:ssä miehen jolla on erilaiset piirteet kuin hänellä. Mieheni on vaalea, pieninenäinen ja lyhytjalkainen, ei edes mitenkään lyhyt, joten hän haukkuu mitä huvittavimmilla tavoilla kaikkia tummia, pitkäjalkaisia ja/tai isonenäisiä miehiä. Hän on sanonut mm. että tummahiuksisilla on pienemmät kivekset, pitkäjalkaiset eivät pysy pystyssä, eivätkä huomaa lapsia (??) ja että isonenäiset iskevät vääriä naisia koska eivät isojen sieranten takia haista enää mitään, ja vaikka mitä muuta hullua. Siis sanoo tällaista välillä näiden miesten kuullenkin, mutta vähintään minulle heti kun mahdollista. Saattaa haukkua näitä miehiä pari päivää. Haukkuu myös minun tuuheita hiuksia. Miten voi olla niin huono itsetunto. En taida pitkään enää katsella.

Ei ne hyvittavia ole, mutta onneksi se sana on lainausmerkeissä. En edes jaksa kertoa, muuta kuin, että sitä tapahtui aina kun kaikki ei mennyt niin kuin narsisti halusi. Ja ulospäin esitti täyttä teatteria, oli paras ja mukavin. Poliisi, lastensuojelu ja kaikki muutkin nielivät sadut koukkuineen päivineen. Onneksi joutui kymmenien vuosien jälkeen lopulta vankilaan, vaikka olikin omasta mielestään syytön.