Narsistien "huvittavimmat" tempaukset

Meillä ehkä paras näistä tempauksista oli, kun tein lähtöä kylille niin exä tuli siihen vaatteet päällä ja kengät jalassa, että hän menee kyllä asioille, että mitä sieltä pitää tuoda ja hoitaa. Totesin vain rauhallisesti, että ehkä minun on nyt kuitenkin pikku pakko mennä itse, kun on hammaslääkärille aika.  Mökötti tästä monta viikkoa, mutta ei toki oppinut mitään. Seuraavalla kerralla olin taas tekemässä lähtöä niin näin, kun auto lähti pihasta ja exä soittaa, että hän menee jo kylille, että mitä asiaa minulla sinne oli, vastasin hiukan hölmönä, että eihän minulla muuta kuin äitiysneuvolan aika, että menisin kyllä mieluusti itse. Tästä nousi niin karmea metakka, ettei mitään rajaa ja olisin ollut viisas jos silloin olisin lähtenyt menemään.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihania nämä olivat aluksi, kun näihin moni tuntuu langenneen? Kuvailkaa vähän sitäkin, vaikka ei ihan ketjun aihe ole.

Ensitapaamisen jälkeen hän otti puhelimeni (kantava teema suhteessamme :/) ja laittoi jumalattoman määrän viestejä läheisilleni ja parille muullekin, missä kertoi nimensä, tittelinsä ja sen, että nyt hän löysi elämänsä naisen ja odottakaa hääkutsua.

Hän saattoi juksata ettei ehdi nähdä ja sitten yllättäen soittaa, että tulee hakemaan minut puolen tunnin päästä, kun ei kestä olla ilman minua. Näin minä opin olemaan herran käskyjen tavoitettavissa jo heti alkuun. Silloin se tuntui romanttiselta.

Samoin yhteenmuuttopuheet parin kuukauden jälkeen. Kun epäröin, hän suuttui ja minä tunsin syyllisyyttä. Niinpä muutettiin yhteen ja sitten elämä oli sitä, että laturit lensi hankeen ja sitä rataa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te olette ikinä olleet noin sairaiden ihmisten kanssa?

En vaan käsitä.

Mikäli tän ketjun jutut nyt on totta.

Nuohan kuulostaa selkeästi vakavasti mielisairailta. En mä edes uskaltaisi elää noin pimeiden tyyppien kanssa.

Narsisti osaa olla hurmaava ja salata narsistiset piirteet hyvinkin pitkään. Lisäksi narsisti osaa saada uhrin tuntemaan itsensä syylliseksi. Moni tajuaa puolison narsismin vasta siinä vaiheessa, kun ollaan jo lirissä lasten ja asuntolainan kanssa.

"uhreilla" riittää tekosyitä.

Asuntolainasta pääsee myymällä asunnon.

Erolapsia on pilvin pimein.

Meidän eroseminaarissa oli "uhri" joka olisi käyttänyt kaiken ajan omasta tilanteestaan

paasaamiseen ellei ohjaaja oli keskeyttänyt.

"uhri" ei ottanut onkeensa mitään neuvoja mitä hänelle tarjottiin. Varmaan hän olisi yhä miehensä kanssa ellei tämä olisi häntä jättänyt. Lopulta huudettiin kaikki kuorossa että hae terapiaa. "En mulla ole siihen oikeutta sanoo mun mies".

Eli toivoton tapaus.

Nyt erosta on jo 5 vuotta. Näen facesta että hän paasaa edelleen Ex.miehestään samalla raivolla.

Uhrit tuppaavat olemaan yhtä itsepäisiä kuin narkit. Sopivat siis täydellisesti yhteen.

Muuten en oikein usko tuota että n. hakeutuisi vaikutusvaltaisten ihmisten lähelle. Ei heitä voi alistaa eikä näyttäytyä maailman napana.

Eikö n. hae päinvastoin heikkoja lapatossuja jotka pystyy nujertamaan?

Narsisti tosiaan nujertaa ihmisen. Eroaminen ON vaikeaa, kun on aivopesty siihen ettei osaa mitään, ei pärjää missään, ei pysty mihinkään, eikä varsinkaan tule koskaan saamaan lapsiaan mukaan jos nyt lähtee, niin kynnys on korkea.

miksi ennen (tai nykyisin) pitäisi olla mitään "narsismitietoutta"? Ei kenenkään tarvitse tunnistaa narsistia tai alkaa diagnosoimaan narsimia vain siksi, että kokee toisen hankalaksi eikä osaa toimia toisen ja hänen tapojensa kanssa. Ei tarvita mitään muuta kuin opetella _itselleen_ kyky sanoa ei ja pitää huolta omista rajoista sekä (etenkin parisuhteen ollessa kyse) kommunikoida toiselle, että "tarvitsen tätä" ja "loukkaannun, kun...." Jos toinen ei opi näistäkään, on syytä opetella mysö taito lähteä suhteesta - silloin ettet kuulu yhteen, jos ette opi tulemaan toimeen toistenne kanssa.

Ohiksena sanon vaan, että syntyvyyden laskua ei kannata ihmetellä kun näitä lukee.

Eräs entinen esimies huusi naama punaisena saaneensa 20 sydänkohtausta kun olin keskittynyt työntekoon enkä ollut vastannut lähettämäänsä sähköpostiin tunnin kuluessa. Kerran huusi myös koko toimistolle, että silmiin sattuu kun jollain oli kirjoitusvirhe jossain dokumentissa. Kyseessä kolmekymppinen, hyväkuntoinen mies, joten sydänkohtauksista ei olisi pitänyt olla vielä tietoakaan... Kaiken lisäksi parit ekat huudot saivat mut oikeasti nauramaan ääneen, kunnes aika pian tajusin että kaveri oli tosissaan. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te olette ikinä olleet noin sairaiden ihmisten kanssa?

En vaan käsitä.

Mikäli tän ketjun jutut nyt on totta.

Nuohan kuulostaa selkeästi vakavasti mielisairailta. En mä edes uskaltaisi elää noin pimeiden tyyppien kanssa.

Narsistisiä piirteitä omaava osaa olla todella vetovoimainen. Samalla hän urkkii kuin huomaamatta heikot kohdat toisesta ja alkaa iskeä niihin. Henkinen väkivalta on taidokasta ja tehoaa minunlaiseeni kilttiin ja huonon itsetunnon omaavaan ihmiseen.

Otin opikseni, mutta vuosia elin sitä painajaista. Eikä kukaan uskonut. Ei kukaan.

Minun narsistini onnistui hurmaamaan puolelleen myös perheeni ja ystäväni. Jäin eron jälkeen tosi yksin, kun hän oli saanut lähipiirin uskomaan, että minä olin se epävakaa sekopää.

Outoa. Kyllähän perheesi ja ystäväsi tunsivat

sinut itse. Miksi he olisivat siis olleet narsistin antaman tiedon varassa?

Olen kahden ilmiselvästi narsistisen exän jälkeen niin onnellinen yksin - kiitos heille siitä, että en enää tarvi enkä halua ketään elämääni. Oli senverran helvetilliset ajat ekan kanssa ja sitten vielä laastariksi sain toisen, vähän erilailla karmean tapauksen. Kumpikin lisuritason akateemisia, että.koulutuksen puutetta ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

miksi ennen (tai nykyisin) pitäisi olla mitään "narsismitietoutta"? Ei kenenkään tarvitse tunnistaa narsistia tai alkaa diagnosoimaan narsimia vain siksi, että kokee toisen hankalaksi eikä osaa toi

mia toisen ja hänen tapojensa kanssa. Ei tarvita mitään muuta kuin opetella _itselleen_ kyky sanoa ei ja pitää huolta omista rajoista sekä (etenkin parisuhteen ollessa kyse) kommunikoida toiselle, että "tarvitsen tätä" ja "loukkaannun, kun...." Jos toinen ei opi näistäkään, on syytä opetella mysö taito lähteä suhteesta - silloin ettet kuulu yhteen, jos ette opi tulemaan toimeen toistenne kanssa.

Täsmälleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te olette ikinä olleet noin sairaiden ihmisten kanssa?

En vaan käsitä.

Mikäli tän ketjun jutut nyt on totta.

Nuohan kuulostaa selkeästi vakavasti mielisairailta. En mä edes uskaltaisi elää noin pimeiden tyyppien kanssa.

Narsistisiä piirteitä omaava osaa olla todella vetovoimainen. Samalla hän urkkii kuin huomaamatta heikot kohdat toisesta ja alkaa iskeä niihin. Henkinen väkivalta on taidokasta ja tehoaa minunlaiseeni kilttiin ja huonon itsetunnon omaavaan ihmiseen.

Otin opikseni, mutta vuosia elin sitä painajaista. Eikä kukaan uskonut. Ei kukaan.

Minun narsistini onnistui hurmaamaan puolelleen myös perheeni ja ystäväni. Jäin eron jälkeen tosi yksin, kun hän oli saanut lähipiirin uskomaan, että minä olin se epävakaa sekopää.

Tuo on tosi yleistä, valitettavasti. Siksi suosittelen jutelemaan kaikista narsistin teoista tutuille jo ennen eroa. Saa vahvistusta sille, että narskun käytös ei ole normaalia ja lisäksi eron tullessa muilla on toinenkin puoli tarinasta tiedossa. 

Juhlittiin silloisen avopuolisoni lapsen synttäreitä ja ovikello soi, menin alakertaan avaamaan. Siellä oli joku miehen tilaaman tavaran toimittaja, otin paketin vastaan ja juttelin lähetin kanssa hetken.

Kun menin ylös, anoppi nosti metelin narsistisesta käytöksestäni. Että kehtaan lähteä kesken leikin (jossa minua ei todella tarvittu, leikki pyöri muutenkin) ja hän kyllä näki, mitä touhusin. Ja siinä ihan lasten kuullen kailotti, että olen vain huomionkipeä narsisti jonka pitää pysyä lapsista kaukana. Olin niin huuli pyöreänä, etten juuri keksinyt mitään sanottavaa.

Myöhemmin samana iltana anoppi vielä soitti perään ja kertoi, että on miettinyt, että minun isäni on varmaankin alkoholisti ja siksi olen henkisesti epäbalanssissa. Käyttäydyn huonosti ja narsistisesti ja minun pitäisi kuulemma mennä hoitoon. Lirkuttelen lähetille kesken lapsen synttäreiden, vaikka olen niin ruma, etten milloinkaan tule omia lapsia saamaan.

Silloinkin vain myötäilin, että totta kai, juu juu.

Nyt kun miettii, hän kyllä teki usein kaikkensa härkkiäkseen.

Ps.isäni ei ole alkoholisti

Asuin jonkin aikaa narsistisen tätini luona ulkomailla. En millään pystynyt miellyttämään häntä tekemisilläni, haukkui ensin yhdestä asiasta ja sitten kun tein kuten hän oli käskenyt niin sekin oli väärin. Esimerkkinä kuinka eräiden juhlien jälkeen sain hirveät huudot siitä kuinka olen "epäsosiaalinen suomalainen" joka ei keskustele hänen ystäviensä kanssa, vaikka olin kyllä omasta mielestäni yrittänyt jutella ja tutustua ihmisiin. Hieman myöhemmin koitti hänen poikansa ristiäiset joissa yritin olla vielä sosiaalisempi ja olin keittiössä juttelemassa joidenkin hänen ystäviensä kanssa, meillä oli joku hyvä juttu siinä menossa kun täti marssi sisälle ja alkoi huutaa minulle suomeksi kuinka häiriköin hänen ystäviää, ja luulenko tosissani että ketään kiinnostaa jutella minulle. Alkoi imitoimaan eleitäni ja puhetyyliäni siinä kaikkien katsoessa, vieraat olivat selvästi järkyttyneitä mutta minulle tuo oli jo ihan tuttua. Poistuin puutarhaan ja viiden minuutin päästä täti oli taas kuin mitään ei ollut tapahtunut ja ihmetteli miksi olen niin kireä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te olette ikinä olleet noin sairaiden ihmisten kanssa?

En vaan käsitä.

Mikäli tän ketjun jutut nyt on totta.

Nuohan kuulostaa selkeästi vakavasti mielisairailta. En mä edes uskaltaisi elää noin pimeiden tyyppien kanssa.

Narsistisiä piirteitä omaava osaa olla todella vetovoimainen. Samalla hän urkkii kuin huomaamatta heikot kohdat toisesta ja alkaa iskeä niihin. Henkinen väkivalta on taidokasta ja tehoaa minunlaiseeni kilttiin ja huonon itsetunnon omaavaan ihmiseen.

Otin opikseni, mutta vuosia elin sitä painajaista. Eikä kukaan uskonut. Ei kukaan.

Minun narsistini onnistui hurmaamaan puolelleen myös perheeni ja ystäväni. Jäin eron jälkeen tosi yksin, kun hän oli saanut lähipiirin uskomaan, että minä olin se epävakaa sekopää.

Outoa. Kyllähän perheesi ja ystäväsi tunsivat

sinut itse. Miksi he olisivat siis olleet narsistin antaman tiedon varassa?

Yhteisten vuosien jälkeen he tunsivat myös narsistin. Siis sen puolen, minkä narsisti halusi heidän tuntevan. Ja kun se ihana vävy, lanko ja ystävä soitteli huolestuneena kuinka huonosti minä voin ja halusin erota ilman mitään syytä jne, niin eiväthän he minua uskoneet siinä vaiheessa kun pääsin selville mitä tapahtui.

Mun miehestä paljastui "kotityöhullu" valitettavasti vasta kun olin raskaana. Kaikki pitäisi olla tehty kuten hän haluaa, muuten seuraa huutoa, raivokasta siivousta ja erolla uhkailua mykkäkoulua unohtamatta. Vauvaa ei hoida juurikaan. Mietin eroa.

Vierailija kirjoitti:

Miten pitkään ootte noita katellu? Milloin älysitte erota?

Parisuhteesta vielä pääsee, vaan entäs kun reikäpää on työkaveri, naapuri, joku huolehdittava omainen?

Vierailija kirjoitti:

miksi ennen (tai nykyisin) pitäisi olla mitään "narsismitietoutta"? Ei kenenkään tarvitse tunnistaa narsistia tai alkaa diagnosoimaan narsimia vain siksi, että kokee toisen hankalaksi eikä osaa toimia toisen ja hänen tapojensa kanssa. Ei tarvita mitään muuta kuin opetella _itselleen_ kyky sanoa ei ja pitää huolta omista rajoista sekä (etenkin parisuhteen ollessa kyse) kommunikoida toiselle, että "tarvitsen tätä" ja "loukkaannun, kun...." Jos toinen ei opi näistäkään, on syytä opetella mysö taito lähteä suhteesta - silloin ettet kuulu yhteen, jos ette opi tulemaan toimeen toistenne kanssa.

Narsismi on suhteellisen yleistä, arvioiden mukana 1-3% ihmisistä on narsisteja. On siis itseasissa todennäköistä, että jokainen meistä kohtaa narsistin koulussa (koulukiusaajat), työpaikalla (työpaikkakiusaajat, pikkupomot), ystäväpiireissä (ne jotka ovat aina äänessä ja jonka jos joskut kyseenalaistat, ovelasti alkaa hivuttaa sinua ulos kaveripiiristä) tai pahimmillaan omassa perheessään (se aluksi ihanalta ja hurmaavalta tuntunut kumppani, joka muuttuukin vähitelleen hirviöksi). On tärkeää ymmärtää, että vikaa on siinä toisessa ja oppia suojelemaan itseään henkisesti ja fyysiesti sekä oppia erilaisia keinoja päästä tilanteista eroon. Osaa myös jos ystävä kertoo kumpaninsa teoista oikeasti kuunnella ja välttää heittämästä typeriä "mutta kun hän on niin hurmaava" -heittoja. 

Tässä ketjussa olisi kiva kuulla sen toisen osapuolen versio.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa olisi kiva kuulla sen toisen osapuolen versio.

Miksi?

Narsistille ei ole olemassa toista ihmistä. Toisen kautta ollaan "me" eli hän itse vahvennettuna.

Puoliso ja perhe on narsistille itsen jatke.

Kamalinta tietysti kun on päätetty haluta tulla isäksi, jotta hänellä olisi perhe. Narsisti ei koskaan pysty näkemään toista ihmistä muuta kuin itseään täydentävänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pitkään ootte noita katellu? Milloin älysitte erota?

Parisuhteesta vielä pääsee, vaan entäs kun reikäpää on työkaveri, naapuri, joku huolehdittava omainen?

Työkaveria välttelen aina kun pystyn. Kun kohdataan, olen kohtelias, muta en kerro mitään henkilökohtaista tai jos hän kysyy, kerron hyvin pinnallisesti asioista. Joskus kyselen häneltä jotain, pitääkseen hänet siinä uskossa, että pidän hänestä. Esitän hänen seurassaan vähän tyhmempää kuin olen, jotta hän ei pidä minua uhkana jne. Ja en aio jäädä ko. työpaikaan, kun määräaikaisuuteni kesällä loppuu, verkkoja on jo vesillä uusiin kuvioihin.