Narsistien "huvittavimmat" tempaukset

...jatkuu:

Miten itse voin? Huonosti enemmän kuin hyvin. Ja silti vieläkin koen oppivani tärkeitä läksyjä tässä. Äidissäni on paljon samaa kuin miehessä, ja koska olen oppinut pienestä pitäen säälimään häntä ja kieltänyt kokemieni loukkausten merkityksen ja sitä kautta sairastunut vahvuuteen kuten alkoholistien esikoisille tapaa käydä, olen astetta vaikeammin narsistisesti vammautuneen miehen kanssa joutunut opettelemaan sitä, että omasta tontista on todella taisteltava jos sen haluaa pitää. Ainoana lapsena olen ollut hyvin kokematon vaalimaan oikeuksiani, ja tämän yksilön kanssa niitä ei todellakaan muisteta jos niitä ei alleviivaa. Mutta vaikka äitini on juuri kuin 70-luvulla syntyneiden äideistä kertovasta ketjusta, hänessä on hienojakin piirteitä, ja niin on miehessäkin. Heihin kiintyy sitten kuitenkin, ja minähän pidän eläimistäkin, joilta niiltäkin saatava lämpö on sekin hiukan outo korvike inhimilliselle rakkaudelle.

Mutta kyllä minä tässä myös muutun varjoksi itsestäni ja omista kyvyistäni, joille mies on kateellinen ja esteenä niiden vaalimiselle vaikka kuvittelee niitä arvostavansa. Eikä asian näin pitäisi mennä. Ei minun pitäisi herätä aamulla hokien, että haluan kuolla. Ja kun nykyisin, enhän minä ole edes masentunut. Nuorena olin, tiedän miltä se tuntuu. Nyt olen vain hyvin pettynyt itseeni ja elämään, joka on minut ajanut tähän olemalla kaikinpuolin vaikeampaa kuin mitä luvassa oli. Kuulun väliinputoajasukupolveen, jossa ei löydetty alan töitä koulutuksesta huolimatta, ja olen elää kituuttanut vähän niin ja näin, tukien ulkopuolella ja köyhänä.  Ásia joka saa minut virnistämään päivällä sille kuolemanhalulle on tieto siitä, että tilanne ratkeaa väkisin tavalla tai toisella. Joko ylikilpaillun alan firma menee konkurssiin ja minun orjuuteni siinä päättyy, tai sitten se alkaa tuottaa senverran että saan senverran rahaa että saan omaakin aikaa ja pystyn lähtemään tästä omilleni jos miehen kehitys pysähtyy. Hän on kuitenkin huomattavasti miellyttävämpi ihminen nykyisin kuin alun perin. Eli siinä mielessä hän varmaankaan ei ole täysimittainen narsisti, tai sitten hänen vain on pakko teeskennellä jotta en lähde joka tapauksessa. Hän on yrittänyt sekä uhkailla, kiristää että kaasuvalottaa minua kun olen puhunut siitä että voisin etsiytyä muualle töihin. Koska eihän hän sitä halua. Hän ei halua että omistan hänen talostaan nurkkaakaan, sen sijaan minun pitäisi pitää hänen firmaansa pystyssä, josta siitäkään minun ei kuulu omistaa mitään. Sen sijaan akuutissa kassakriisissä minun pitäisi sijoittaa vähät säästöni firmaan, koska sukulaisiltaan hän ei kuulemma kehtaa lainata. Joten heille ei saa edes kertoa missä mennään. Minulta kuitenkin kehtaa lainata, ja sitä pitäisi pitää luottamuksenosoituksena?

Vierailija kirjoitti:

Hänellä oli perseelleen viritetty akustinen kitara, jolla soitteli kotona ja selitti, miten hänen absoluuttinen sävelkorvansa poimii väärät sävelet. Sitä rämpytystä jaksanut kuunnella, etenkään kun yhdisti siihen teennäisen nasaaliäänen. Kun kuuntelin sitä performanssia niin kyseenalaistin senkin tarinan, kuinka oli karaokessa balladeillaan saanut naiset itkemään.

Varmasti on saanutkin, muttei liikutuksesta kuten varmaan itse kuvittelee.

Vierailija kirjoitti:

Narsistista ihmistä leimaavat ensisijaisesti

- poikkeuksellisen / hälyttävän voimakas itsekkyys

- empatian puute

lisäksi tyypillistä ovat

- sairaalloinen valehtelu

- kontrollin tarve ja mustasukkaisuus

Noh, tästä kyllä puuttuu se narsistien tärkein erottava ominaisuus eli suuruuskuvitelmat ja itsereflektion puute. Noi yllä olevat sopivat muihinkin pershäiriöihin tai muihin häiriöihin. Esim. antisosiaalinen, paranoidikin, psykopatia, sosiopatia....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistista ihmistä leimaavat ensisijaisesti

- poikkeuksellisen / hälyttävän voimakas itsekkyys

- empatian puute

lisäksi tyypillistä ovat

- sairaalloinen valehtelu

- kontrollin tarve ja mustasukkaisuus

Noh, tästä kyllä puuttuu se narsistien tärkein erottava ominaisuus eli suuruuskuvitelmat ja itsereflektion puute. Noi yllä olevat sopivat muihinkin pershäiriöihin tai muihin häiriöihin. Esim. antisosiaalinen, paranoidikin, psykopatia, sosiopatia....

Totta! Mutta tämän tarkoitus oli olla kommentti siihen, että kyllä näiden kanssa voi elää parisuhteessa ihan hyvin. Erityisesti nämä piirteet tekevät narsistista jo lähtökohtaisesti käytännössä mahdottoman kumppanin tasavertaiseen suhteeseen.

Suuruuskuvitelmat lapsiperheessä varsinkin ovat myös hyvin kestämätön asia. On ihan hirveää yrittää käydä töissä, rahoittaa elämä ja tämän pitkäaikaistyöttömän ja suuruuskuvittelijan laskut ja tulevaisuudensuunnitelmat, joissa ei ole minkäänlaista mahdollisuutta toteutua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onpa sellainenkin narsisti joka varastaa omaisuutta ja valehtelee ettei ole vienyt.

Minulta menivät kaikki korut, rahat, työkalut, hän hajotti kodin ja minut.

Minulta lähti myös omaisuus kävelemään pershäröisen mukana. Kun pyysin palauttaamaan varastamansa tavarat tämä suutahti ja alkoi huutamaan, että nyt on myöhäistä palata takaisin yhteen ja että on säälittävää miten keksin tekosyitä tavata hänet. Samaan hengenvetoon kertoi, että voin heti alkuunsa lopettaa varkaus syytökset. Ei vastannut kun kysyin mitä hänen mielestään on, jos vie ilman lupaa toisen omaisuutta.

Lopulta homma meni siihen, että pershärön mukaan olin varastanut hänen tavaroitaan: tarkemmin vaatteitaan( juu, sinkulla löytyy käyttöä monta numeroa liian isoille, kulahtaneille miesten vaatteille), muut "varkausyritykseni" oli ennakoinut hienosti piilottamalla arvokkaimmat tavaransa ennen eroa. Lopuksi muisti vielä korostaa, että tavaroillani ei ollut hänelle mitään arvoa, joten turhaan näen vaivaa. Hän ei tarvitse tavaroitani (varasti kuitenkin silti). Suhteen aikanakin ol tyypillistä, että exä vetosi aina siihen miten millään omsitamallani/haluamallani/tarvitsemallani ei ollut hänelle mitään arvoa ja tämä sai riittää perusteeksi tuhoamisille ja varkauksille. Mitäpä siitä, että niillä oli itselleni arvoa.

Kun vielä eron aikaan mainitsin tästä, ex otti naamalleen tyypillisen passiivisagressiivisen ilmeen ja marssi toiseen huoneeseen hakemaan isovanhempani päiväkirjan ja sanoi mahtipontisesti; Katso! En heittänyt tätä roskiin vaan säästin, koska tiedän miten tärkeä se on sinulle! Silloin meinasin tipahtaa, olin ollut siinä oletuksessa, että jopa täysin vieras ihminen voisi tehdä vastaavan "palveluksen" ilman, että se laskettaisiin todisteeksi kiistattomasta jaloudesta ja hyvyydestä. Mutta tämän kaltaiset "palvelukset" olivat exälle aina extraa, joiden vuoksi oli syytä tuntea olevansa ikuisesti kiitollisuuden velassa.

Sain osan tavaroistani takaisin, mutta exä oli toki ottanut "henkivartijat" mukaan palautukseen, olinhan kostonhimoinen ja arvaamaton hullu, jolla luultavasti olisi lauma liivijengiä mukanaan valmiina pieksämään exän (ei ollut, en edes tunne ihmisiä, jotka voisivat pieksää jonkun pyynnöstä).

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole puolustus kenenkään väärälle toiminnalle, mutta koska et voi vaikuttaa muiden häiriöihin jokaisen tulisi kyseenalaistaa itsensä ja pyrkiä niin katkaisemaan vaikkapa juuri tuo narsismin kierre.

No sitähän tässä on sivukaupalla yritetty neuvoa.

Eli se kierre katkaistaan vain ja ainoastaan siten, että narsistin kanssa ei olla missään tekemisissä. Sillä siitä ongelmasta pääsee.

Se vaatii itsensä kyseenalaistamista ja asioiden uudelta kantilta näkemistä, kyllä. Ja se vaatii myös sen ymmärtämistä, että narsisti on sairas, eikä parane.

Narsisti ei itse korjaa omaa toimintaansa, vaan laskut jää aina toisten maksettavaksi. Kierre ei katkea, niin kauan kun yksikin ihminen päästää tällaisen henkilön terrorisoimaan elämäänsä. Ja pahimmassa tapauksessa siinä kärsii myös sivulliset, kuten lapset.

Ei tuo ole sairaus jota ei saisi hoidettua, sitäkin on yritetty selittää sivu tolkulla.

Kenenkään ei ammattilaisen tuskin kannattaa jäädä siihen suhteeseen ylipäätänsä mihinkään itselle tai toiselle vahingolliseen suhteeseen ja kuvitella että kykenisi jonkun pelastamaan, mutta jos kyseessä on diagnoosin saanut ja hoitosuhde on olemassa tai käytynä, aivan hyvinkin pystyy elämään ihan normaalia arkea.

Ei tässä tarvitse puolia ottaa kumpaakaan suuntaan, nähdäkseen että täällä harvemalla on mitään hajua koko termistä.

Huono suhde on huono ja siihen ei diagnoosia tarvita.

Ellei sitten käy terapiassa ja lähde siellä purkamaan asiaa.

Nimenomaan persoonallisuushäiriö on sairaus jota ei voi parantaa. Joskus persoonallisuushäiriöinen voi suostua muuttamaan käytöstään jos motivaatio on kohdallaan, mutta itse häiriö ei muutu. Narsisti ei kykene rakastamaan itseään tai muita, ei tunne empatiaa, ei kunnioita eikä välitä aidosti kenestäkään toisesta ihmisestä. Tämä ei korjaannu. Sen sijaan riittävällä ulkoapäin tulevalla painostuksella ja kiristyksellä narsistin voi joskus ajaa tilanteeseen, jossa hän suostuu esittämään perheensä kanssa tietynlaista roolia ja välttämään tiettyä huonoa käytöstä. Motivaattoreita voivat olla esim. taloudellinen hyöty tai taloudellisen haitan pelko, sosiaalinen status, seksi tai arjen sujuvuus.

Mutta vaikka narsisti käyttäytyisi miten hyvin, niin tämän puoliso, lapset ja muut läheiset huijaavat itseään jos luulevat sen tarkoittavan sitä, että narsisti rakastaa heitä.

Jätti arvottomia tavaroitaan luokseni. Pyysin hakemaan ne pois. Ei suostunut, koska niiden avulla oli hyvä pitää yllä kontrollia. Hänellä oli poliisillekin valmiina perusteltu syy tulla luokseni niin kauan kuin tavarat olivat luonani.

Luin kirjallisuutta, kävin terapiassa, opin, että ei-mitään-kontaktia on ainoa oikea tapa toimia. Ilmoitin viimeisen kerran, että tavarat on haettava erikseen ilmoitettavana ajankohtana. Siitä lähtien alkoivatkin sitten pommitukset, että hän hakee ne poliisien kanssa, kun en suostu luovuttamaan. Silloinen miesystäväni otti viestittelyn hoitaakseen, koska en enää jaksanut. Hän sai kuulla vaikka mitä satuja. Eksä oli elementissään saadessaan paistatella uhrina. Onneksi miesystäväni säästi minut kaikelta siltä. Oli taas niin massiivista kaasuvalotusta, että olisin pimahtanut (vielä enemmän).

Se tunne, kun joku "kertoo elämästäsi totuuksia" etkä itse tunnista siitä mitään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole puolustus kenenkään väärälle toiminnalle, mutta koska et voi vaikuttaa muiden häiriöihin jokaisen tulisi kyseenalaistaa itsensä ja pyrkiä niin katkaisemaan vaikkapa juuri tuo narsismin kierre.

No sitähän tässä on sivukaupalla yritetty neuvoa.

Eli se kierre katkaistaan vain ja ainoastaan siten, että narsistin kanssa ei olla missään tekemisissä. Sillä siitä ongelmasta pääsee.

Se vaatii itsensä kyseenalaistamista ja asioiden uudelta kantilta näkemistä, kyllä. Ja se vaatii myös sen ymmärtämistä, että narsisti on sairas, eikä parane.

Narsisti ei itse korjaa omaa toimintaansa, vaan laskut jää aina toisten maksettavaksi. Kierre ei katkea, niin kauan kun yksikin ihminen päästää tällaisen henkilön terrorisoimaan elämäänsä. Ja pahimmassa tapauksessa siinä kärsii myös sivulliset, kuten lapset.

Ei tuo ole sairaus jota ei saisi hoidettua, sitäkin on yritetty selittää sivu tolkulla.

Kenenkään ei ammattilaisen tuskin kannattaa jäädä siihen suhteeseen ylipäätänsä mihinkään itselle tai toiselle vahingolliseen suhteeseen ja kuvitella että kykenisi jonkun pelastamaan, mutta jos kyseessä on diagnoosin saanut ja hoitosuhde on olemassa tai käytynä, aivan hyvinkin pystyy elämään ihan normaalia arkea.

Ei tässä tarvitse puolia ottaa kumpaakaan suuntaan, nähdäkseen että täällä harvemalla on mitään hajua koko termistä.

Huono suhde on huono ja siihen ei diagnoosia tarvita.

Ellei sitten käy terapiassa ja lähde siellä purkamaan asiaa.

Nimenomaan persoonallisuushäiriö on sairaus jota ei voi parantaa. Joskus persoonallisuushäiriöinen voi suostua muuttamaan käytöstään jos motivaatio on kohdallaan, mutta itse häiriö ei muutu. Narsisti ei kykene rakastamaan itseään tai muita, ei tunne empatiaa, ei kunnioita eikä välitä aidosti kenestäkään toisesta ihmisestä. Tämä ei korjaannu. Sen sijaan riittävällä ulkoapäin tulevalla painostuksella ja kiristyksellä narsistin voi joskus ajaa tilanteeseen, jossa hän suostuu esittämään perheensä kanssa tietynlaista roolia ja välttämään tiettyä huonoa käytöstä. Motivaattoreita voivat olla esim. taloudellinen hyöty tai taloudellisen haitan pelko, sosiaalinen status, seksi tai arjen sujuvuus.

Mutta vaikka narsisti käyttäytyisi miten hyvin, niin tämän puoliso, lapset ja muut läheiset huijaavat itseään jos luulevat sen tarkoittavan sitä, että narsisti rakastaa heitä.

Hyvin kirjoitettu. Kuitenkin on niin, että ensisijaisesti narsisti käyttää toisia hyväkseen saadakseen taloudellista tai muuta hyötyä, eikä muuta omaa käytöstään normaalimpaan suuntaan. Käytös muuttuu manipuloivammaksi ja julmemmaksi tai hän etsii paremman uhrin. Hän voi näytellä jonkin aikaa, mutta ei se kestä. Narsisti tylsistyy nopeasti eikä jaksa panostaa.

Tämä on todellakin totta, että jos on narsistisen kanssa yhdessä ja luulee suhteessa olevan rakkautta, niin se on itsensä huijaamista. Narsisti ei pysty rakastamaan, näyttelemään sitä ja käyttämään lauseita osoittaakseen sen kyllä. MIkä on sen helpompaa kuin laittaa sanoja peräkkäin? Todiste aidoista tunteista se ei ole, eikä käytöksessäkään mitään johdonmukaista rakkautta ole. Ei koskaan.

Väitti ex-työpaikkansa tehneen konkan, vaikka hän urheasti yötä myöten teki työtä sen pelastaakseen, muiden virheitä korjaten.

Oikeasti se työpaikka on edelleen olemassa.

Todennäköisesti hän ylitti valtuutensa ja sai potkut.

Olin hänen takiaan terapiassa. Ajoi perässä ja vahti, että olen siellä enkä missään muualla, lähinnä pettämässä. Kerran oli lyhyempi terapia terapeutin menon vuoksi. Kävin kaupassa sen jälkeen, enkä tullut ihan suoraan kotiin. Sitä seurasi sairas kuulustelu. "Näin sinut kaupungilla, pas kaa koko terapiat. Oot huijannut mua kaikki nämä kuukaudet. Sairas pettäjä hul lu." Menin ihan shokkiin siitä kaikesta. Miehen piti olla noina aikoinakin töissä. Eipä ihme, ettei rahaa ollut. Valetta sekin kaikki. Sanoin, että soitetaan terapeutille, että pyydän kirjallisen todisteen, että ajetaan sinne kysymään. Hän nauroi julmasti ja ivallisesti että mitä minä hänestä oikein luulen, etteikö hän muka tietäisi kaikki tuollaiset pelit, että vedätetään puolisoraukkaa yhdessä.

Ei selvitetty ikinä. Minä olin pettäjä ja hänellä jälleen yksi todiste siitä.

...mitä olisikaan tapahtunut, jos minä olisin ajanut hänen perässään ja yrittänyt selvittää onko hän oikeasti töissä vai missä käyttää aikaansa. Varmasti olisi tullut päälle. Häntä ei saanut epäillä mistään.

Vierailija kirjoitti:

"Aito narsisti" ei koskaan pyydä anteeksi. Ainoa hetki, kun niin voisi tapahtua on silloin, kun hän katsoo hyötyvänsä anteeksipyynnön näyttelemisestä jollakin tavalla. Aitoa katumusta he eivät tunne koskaan. Mikäli näin on, ei kyseessä onneksi ole paatunut "aito narsisti".

Tämä on aivan käsittämätöntä. En ole ikinä kuulunut niihin, jotka laittaisivat paljoa arvoa anteeksipyytelyille, koska omassa kokemuspiirissäni anteeksipyyntö on usein vain "tapa" jota noudetataan silloin kun on mokannut jotenkin inhimillisesti ja muita vahingoittamatta. Tai joidenkin harvojen tapaksessa "lupa" käyttäytyä toistuvasti huonosti: kaikki kuitataan anteeksipyynnöllä ja toistetaan sitten samat mokat heti perään.

Tietenkin erityisesti nuoruudessa on ollut tilanteita, jolloin on ollut ihan kohteliasta pyytää anteeksi, vaikka ikävä teko jäisikin viimeiseksi jne.

Mutta lyhyesti: maailmassani anteeksipyyntö on ollut enimmäkseen mitään tarkoittamaton sana, vaikka itse pyytelen liikaakin anteeksi.

Sitten kuvioihin tuli narsisti ja muutti kaiken.

En tiedä miksi juuri silloin aloin niin kipeästi kaipaan anteeksipyyntöä, ehkä siksi että se olisi osoittanut, että narsisti ymmärsi- ainakin jälkikäteen toimineensa väärin.

Näin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Yleisin "anteeksipyyntö" narsisilta oli toteamus, että ainahan hän joutuu pyytelemään anteeksi.

Toisena tulivat keksityt muka-anteeksi pyynnöt. Koska narsisti ei löytänyt itsestään kertakaikkisesti yhtään mitään oikeaa vikaa, alkoi hän keksimään sellaisia, jotta voisi pyytää anteeksi. Usein nämä "anteeksipyynnöt" olivat täysin absurdeja ja outoja kuten " Anteeksi, oikeasti. Olen todella pahoillani etten tiskannut viikko sitten. Ymnärrän nyt miten tärkeää se olisi ollut sinulle", meillä ei tosin koskaan ollut riitaa tiskaamisesta tms. Saati, että aihe olisi itselleni millään mittapuulla tärkeä. Pointtina ei tietenkään ollut pyytää oikeasti anteeksi vaan anteeksipyyntö jatkui poikkeuksetta toteamukseen, jossa narsisti antoi itselleni mahdollisuuden pyytää vastavuoroisesti häneltä anteeksi.

Hän oli nyt jalona nöyrtynyt pyytämään ensin anteeksi ja laittanut oman egonsa syrjään, jota toivoi myös itseltäni. Narsisti jopa opetteli laulamaan "sorry is the hardest word" kappaleen kertoakseen "mukavalla tavalla" miten vaikeaa itselleni on pyytää anteeksi.

Pyysin, rukoilin, itkin lopettamaan jokapäiväiset silmittömät raivokohtaukset. "No mitä ite teet vastapalvelukseksi, eihän tää voi pelkästään silleen mennä, että mun pitäis jotain tehdä eri tavalla?!"

Vierailija kirjoitti:

Jätti arvottomia tavaroitaan luokseni. Pyysin hakemaan ne pois. Ei suostunut, koska niiden avulla oli hyvä pitää yllä kontrollia. Hänellä oli poliisillekin valmiina perusteltu syy tulla luokseni niin kauan kuin tavarat olivat luonani.

Luin kirjallisuutta, kävin terapiassa, opin, että ei-mitään-kontaktia on ainoa oikea tapa toimia. Ilmoitin viimeisen kerran, että tavarat on haettava erikseen ilmoitettavana ajankohtana. Siitä lähtien alkoivatkin sitten pommitukset, että hän hakee ne poliisien kanssa, kun en suostu luovuttamaan. Silloinen miesystäväni otti viestittelyn hoitaakseen, koska en enää jaksanut. Hän sai kuulla vaikka mitä satuja. Eksä oli elementissään saadessaan paistatella uhrina. Onneksi miesystäväni säästi minut kaikelta siltä. Oli taas niin massiivista kaasuvalotusta, että olisin pimahtanut (vielä enemmän).

Se tunne, kun joku "kertoo elämästäsi totuuksia" etkä itse tunnista siitä mitään...

Kirjallisina pyynnöt noutaa rojut pois niin voi näyttää poliisille, että voi voi kun ei hakenu niin heitin roskiin.

Ei sitä Poliisia tarvi pelätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätti arvottomia tavaroitaan luokseni. Pyysin hakemaan ne pois. Ei suostunut, koska niiden avulla oli hyvä pitää yllä kontrollia. Hänellä oli poliisillekin valmiina perusteltu syy tulla luokseni niin kauan kuin tavarat olivat luonani.

Luin kirjallisuutta, kävin terapiassa, opin, että ei-mitään-kontaktia on ainoa oikea tapa toimia. Ilmoitin viimeisen kerran, että tavarat on haettava erikseen ilmoitettavana ajankohtana. Siitä lähtien alkoivatkin sitten pommitukset, että hän hakee ne poliisien kanssa, kun en suostu luovuttamaan. Silloinen miesystäväni otti viestittelyn hoitaakseen, koska en enää jaksanut. Hän sai kuulla vaikka mitä satuja. Eksä oli elementissään saadessaan paistatella uhrina. Onneksi miesystäväni säästi minut kaikelta siltä. Oli taas niin massiivista kaasuvalotusta, että olisin pimahtanut (vielä enemmän).

Se tunne, kun joku "kertoo elämästäsi totuuksia" etkä itse tunnista siitä mitään...

Kirjallisina pyynnöt noutaa rojut pois niin voi näyttää poliisille, että voi voi kun ei hakenu niin heitin roskiin.

Ei sitä Poliisia tarvi pelätä.

Pyysin kirjallisesti neuvoa poliisilta ja ympäristötoimelta (oli myös pihalla tavaraa). He ohjeistivat vain keskustelemaan asiasta, eivätkä ollenkaan ymmärtäneet, että ei se ole mahdollista. He myös kertoivat, että kyllä se käytännössä sitten on minun syyni, jos tavarat vain häviävät. Sopikaa hei yhdessä. Ei näiden kanssa voi sopia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Aito narsisti" ei koskaan pyydä anteeksi. Ainoa hetki, kun niin voisi tapahtua on silloin, kun hän katsoo hyötyvänsä anteeksipyynnön näyttelemisestä jollakin tavalla. Aitoa katumusta he eivät tunne koskaan. Mikäli näin on, ei kyseessä onneksi ole paatunut "aito narsisti".

Tämä on aivan käsittämätöntä. En ole ikinä kuulunut niihin, jotka laittaisivat paljoa arvoa anteeksipyytelyille, koska omassa kokemuspiirissäni anteeksipyyntö on usein vain "tapa" jota noudetataan silloin kun on mokannut jotenkin inhimillisesti ja muita vahingoittamatta. Tai joidenkin harvojen tapaksessa "lupa" käyttäytyä toistuvasti huonosti: kaikki kuitataan anteeksipyynnöllä ja toistetaan sitten samat mokat heti perään.

Tietenkin erityisesti nuoruudessa on ollut tilanteita, jolloin on ollut ihan kohteliasta pyytää anteeksi, vaikka ikävä teko jäisikin viimeiseksi jne.

Mutta lyhyesti: maailmassani anteeksipyyntö on ollut enimmäkseen mitään tarkoittamaton sana, vaikka itse pyytelen liikaakin anteeksi.

Sitten kuvioihin tuli narsisti ja muutti kaiken.

En tiedä miksi juuri silloin aloin niin kipeästi kaipaan anteeksipyyntöä, ehkä siksi että se olisi osoittanut, että narsisti ymmärsi- ainakin jälkikäteen toimineensa väärin.

Näin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Yleisin "anteeksipyyntö" narsisilta oli toteamus, että ainahan hän joutuu pyytelemään anteeksi.

Toisena tulivat keksityt muka-anteeksi pyynnöt. Koska narsisti ei löytänyt itsestään kertakaikkisesti yhtään mitään oikeaa vikaa, alkoi hän keksimään sellaisia, jotta voisi pyytää anteeksi. Usein nämä "anteeksipyynnöt" olivat täysin absurdeja ja outoja kuten " Anteeksi, oikeasti. Olen todella pahoillani etten tiskannut viikko sitten. Ymnärrän nyt miten tärkeää se olisi ollut sinulle", meillä ei tosin koskaan ollut riitaa tiskaamisesta tms. Saati, että aihe olisi itselleni millään mittapuulla tärkeä. Pointtina ei tietenkään ollut pyytää oikeasti anteeksi vaan anteeksipyyntö jatkui poikkeuksetta toteamukseen, jossa narsisti antoi itselleni mahdollisuuden pyytää vastavuoroisesti häneltä anteeksi.

Hän oli nyt jalona nöyrtynyt pyytämään ensin anteeksi ja laittanut oman egonsa syrjään, jota toivoi myös itseltäni. Narsisti jopa opetteli laulamaan "sorry is the hardest word" kappaleen kertoakseen "mukavalla tavalla" miten vaikeaa itselleni on pyytää anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

"Aito narsisti" ei koskaan pyydä anteeksi. Ainoa hetki, kun niin voisi tapahtua on silloin, kun hän katsoo hyötyvänsä anteeksipyynnön näyttelemisestä jollakin tavalla. Aitoa katumusta he eivät tunne koskaan. Mikäli näin on, ei kyseessä onneksi ole paatunut "aito narsisti".

Käsittämätöntä miten paskapuheita ja valehtelua riitti tauotta, mutta heti kun olisi pitänyt valehdella olevansa pahoillaan niin ei enää onnistunutkaan.

Tämä sai myös vahvasti epäilemään narsitin fiksuutta- olin niin epätoivoisessa tilassa, että mikä tahansa hepposempikin valehtelu pahoillaan olemisesta edes pienestä asiasta olisi mennyt itselleni heittämällä läpi. Anteeksipyynnön mahdottomuus taitaa liittyä läheisesti tosiasioiden kieltämiseen. Narsistin vainoharhaisessa maailmassa "tunnustamista" ja "anteeksipyyntöä" voidaan käyttää ikävästi häntä vastaan. Sen sijaan omia tekojaanhan ei voi hallita.

Erossa yritti sitten saada itseäni kuuntelemaan "anteeksipyyntöään" kun on niin "pahoillaan kaikesta" . Tämä omien sanojensa mukaan siksi, että hän haluaa pyytää anteeksi itsensä vuoksi. Koska hänestä tuntuu mukavalta pyytää anteeksi 🤦‍♀️ Tämäkään anteeksipyyntö ei koskenut mitään oikean elämän tapahtumia vaan monologi oli ympäripyöreää paskaa, jonka exä koki tarpeelliseksi minulle vuodattaa "opetus" mielessä. Olihan hän omanelämänsä guru ja sanansa mittaamattoman arvokkaita opetuksia, joita voisin vaalia sydämessäni elämäni loppuun, sekä puhua hänestä kauniisti ja ihailevasti mukavia asioita muille.

Tähän pitkään monologiin, jota ei saanut katkeamaan edes toivottamalla exän helvettiin paskapuheineen, sisältyi myös kaunis kuvaus "haaveistani" joiden hän toteutuvan. Tämä oli exän "nerokkuutta" omimmillaan; puhe maasi idylisen ja ihanan tulevaisuuden itselleni suurpeheen äitinä maaseudulla (ex oli jopa päättänyt kaupungin mihin haluaisin lähteä) ja varmasti löytäisin jopa "ihanan" vanhemman kotona viihtyvän ja harvasanaisen herrasmiehen tulevaisuuden puolisokseni.

Ikävä kyllä kannaltani ex olisi yhtä hyvin voinut toivoa syöpää. Eivät ne exän minulle maalailemat "toiveet" mitään mullistavan kauheaa olleet, mutta osoittivat tehokkaasti paikkani- olin niin merkityksetön ja huono, ettei exää ollut kiinnostanut oppia ainuttakaan asiaa itsestäni. Ei "tiennyt" tai ainakaan ilmaissut tietävänsä mitään haaveistani, saati että olisi osannut edes nimetä vaikka vain yhden ruoan/elokuvan tms. josta pidän.

Exän tarkoitus oli varmaan jättää itsestään hyvä muisto eli ehkäistä mahdollinen pahanpuhuminen tms. Itsestään eron jälkeen. Ikävää molempien kannalta, että tarkoituksen vesitti tehokkaasti exän hysteerinen pelko siitä että voisin aivan oikeasti saada jotain häneltä- tässä tapauksessa ensisiijaisesti olemaan hiljaa ja toissijaisesti kun sitä egobuustia joutui väkisinkin kuulemaan, niin edes hyvän valheen, jossa olisi edes leikisti ollut olevinaan joskus kiinnostunut ajatuksistani tai valehdellut ottavansa edes pikkuriikkisesti vastuuta. Mutta ei. Mitäpä _hän_siitä hyötyisi, että näin runsain mitoin olisi kaltaistani rumaa loiseläjää hemmotellut. Paskan sai paketissa eikä yhtään enempää.

Alkoi nyt takautuvasti ärsyttämään sekin miten yksinkertaisena ex minua piti.

Oho, tuli pitkä ja yllättävän katkera tilitys. Vissiin vieläkin oli jotain hampaankolossa. Ehkä viimeinkin sai loputkin katkeruudet tunnoltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se riitelyn tarve johtaa hassua kyllä myös siihen, että riita on paras vaan riidellä, kun toinen sen aloittaa. Jos kovin mukautuu ja yrittää olla sovinnollinen, niin riita lähtee aina vaan hullummasta asiasta. Semmoinen täysin älytön kiusanteko834riita on vielä vaikeampi sopia kuin joku puolijärkevä riita, jonka lopettamiseksi voi itsekin ”korjata” käytöstään.

No tätähän luonnehäiriöinen eniten haluaa, että provosoidut hänen älyttömyyksistään. Jos nyt et ole lukenut kommentteja niin narsistisen ihmisen kanssa et vaan voi korjata käytöstäsi, sillä näillä riidoilla EI OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ käytöksesi kanssa! Se on ensimmäinen asia, joka tulee muistaa. Normaalilla ihmisellä on yleensä joku syy, kun hän suuttuu. Voi olla, että hän suuttuu, jos flirttailet kassatytölle. Narsisti suuttuu, vaikka kävisit itsepalvelukassalla etkä puhuisi ikinä kellekään yhtään mitään! Hän suuttuu, vaikka et kävisi koskaan kodin seinien ulkopuolella. Koska narsisti ei oikeasti suutu, vaan hän tarvitsee kohteen, johon purkaa oman huonon olonsa.

Mistä ajattelit, että kokemukseni perustuisi vain ketjun lukemiseen? Kommentti perustui narsistisen vanhemman kanssa elämiseen. Mustasukkaisuusongelma on toki sitten toisenlainen, mutta vanhemman raivari oli todnnäköisemmin helpompi hoitaa alta pois jos kengät olivat jääneet keskelle eteistä kuin jos sen syynä oli, että söin salaatinlehteni väärässä järjestyksessä tai naamalla ilme oli jotenkin vääränlainen. Vaikka tietenkään mikään riita ei noudattanut mitään normaalin elämän logiikkaa.

En ajatellut, mihin kokemuksesi perustuu. Mutta kyllä ihan normi vanhempikin suuttuu, jos kengät jatkuvasti on keskellä eteistä, jos asiasta on mainittu. Se on helppo hoitaa muuttamalla omaa käytöstä. Narsistin vihalta ei sen sijaan ole kerta kaikkiaan mahdollista välttyä. Meillä se ei kuitenkaan kohdistunut lapsiin kuin harvoissa tapauksissa. Jopa niin, että jos lapsille piti jostain huomauttaa, mies sanoi siitä minulle, ei suoraan lapsille. Minä sain sen sijaan osani teinpä niin tai näin. Onneksi älysin, että syy ei ole oikeasti minun tekemisissäni.. Se helpotti jotenkin, kun ei enää edes yrittänyt miellyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Aito narsisti" ei koskaan pyydä anteeksi. Ainoa hetki, kun niin voisi tapahtua on silloin, kun hän katsoo hyötyvänsä anteeksipyynnön näyttelemisestä jollakin tavalla. Aitoa katumusta he eivät tunne koskaan. Mikäli näin on, ei kyseessä onneksi ole paatunut "aito narsisti".

Tämä on aivan käsittämätöntä. En ole ikinä kuulunut niihin, jotka laittaisivat paljoa arvoa anteeksipyytelyille, koska omassa kokemuspiirissäni anteeksipyyntö on usein vain "tapa" jota noudetataan silloin kun on mokannut jotenkin inhimillisesti ja muita vahingoittamatta. Tai joidenkin harvojen tapaksessa "lupa" käyttäytyä toistuvasti huonosti: kaikki kuitataan anteeksipyynnöllä ja toistetaan sitten samat mokat heti perään.

Tietenkin erityisesti nuoruudessa on ollut tilanteita, jolloin on ollut ihan kohteliasta pyytää anteeksi, vaikka ikävä teko jäisikin viimeiseksi jne.

Mutta lyhyesti: maailmassani anteeksipyyntö on ollut enimmäkseen mitään tarkoittamaton sana, vaikka itse pyytelen liikaakin anteeksi.

Sitten kuvioihin tuli narsisti ja muutti kaiken.

En tiedä miksi juuri silloin aloin niin kipeästi kaipaan anteeksipyyntöä, ehkä siksi että se olisi osoittanut, että narsisti ymmärsi- ainakin jälkikäteen toimineensa väärin.

Näin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Yleisin "anteeksipyyntö" narsisilta oli toteamus, että ainahan hän joutuu pyytelemään anteeksi.

Toisena tulivat keksityt muka-anteeksi pyynnöt. Koska narsisti ei löytänyt itsestään kertakaikkisesti yhtään mitään oikeaa vikaa, alkoi hän keksimään sellaisia, jotta voisi pyytää anteeksi. Usein nämä "anteeksipyynnöt" olivat täysin absurdeja ja outoja kuten " Anteeksi, oikeasti. Olen todella pahoillani etten tiskannut viikko sitten. Ymnärrän nyt miten tärkeää se olisi ollut sinulle", meillä ei tosin koskaan ollut riitaa tiskaamisesta tms. Saati, että aihe olisi itselleni millään mittapuulla tärkeä. Pointtina ei tietenkään ollut pyytää oikeasti anteeksi vaan anteeksipyyntö jatkui poikkeuksetta toteamukseen, jossa narsisti antoi itselleni mahdollisuuden pyytää vastavuoroisesti häneltä anteeksi.

Hän oli nyt jalona nöyrtynyt pyytämään ensin anteeksi ja laittanut oman egonsa syrjään, jota toivoi myös itseltäni. Narsisti jopa opetteli laulamaan "sorry is the hardest word" kappaleen kertoakseen "mukavalla tavalla" miten vaikeaa itselleni on pyytää anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

"Aito narsisti" ei koskaan pyydä anteeksi. Ainoa hetki, kun niin voisi tapahtua on silloin, kun hän katsoo hyötyvänsä anteeksipyynnön näyttelemisestä jollakin tavalla. Aitoa katumusta he eivät tunne koskaan. Mikäli näin on, ei kyseessä onneksi ole paatunut "aito narsisti".

Käsittämätöntä miten paskapuheita ja valehtelua riitti tauotta, mutta heti kun olisi pitänyt valehdella olevansa pahoillaan niin ei enää onnistunutkaan.

Tämä sai myös vahvasti epäilemään narsitin fiksuutta- olin niin epätoivoisessa tilassa, että mikä tahansa hepposempikin valehtelu pahoillaan olemisesta edes pienestä asiasta olisi mennyt itselleni heittämällä läpi. Anteeksipyynnön mahdottomuus taitaa liittyä läheisesti tosiasioiden kieltämiseen. Narsistin vainoharhaisessa maailmassa "tunnustamista" ja "anteeksipyyntöä" voidaan käyttää ikävästi häntä vastaan. Sen sijaan omia tekojaanhan ei voi hallita.

Erossa yritti sitten saada itseäni kuuntelemaan "anteeksipyyntöään" kun on niin "pahoillaan kaikesta" . Tämä omien sanojensa mukaan siksi, että hän haluaa pyytää anteeksi itsensä vuoksi. Koska hänestä tuntuu mukavalta pyytää anteeksi 🤦‍♀️ Tämäkään anteeksipyyntö ei koskenut mitään oikean elämän tapahtumia vaan monologi oli ympäripyöreää paskaa, jonka exä koki tarpeelliseksi minulle vuodattaa "opetus" mielessä. Olihan hän omanelämänsä guru ja sanansa mittaamattoman arvokkaita opetuksia, joita voisin vaalia sydämessäni elämäni loppuun, sekä puhua hänestä kauniisti ja ihailevasti mukavia asioita muille.

Tähän pitkään monologiin, jota ei saanut katkeamaan edes toivottamalla exän helvettiin paskapuheineen, sisältyi myös kaunis kuvaus "haaveistani" joiden hän toteutuvan. Tämä oli exän "nerokkuutta" omimmillaan; puhe maasi idylisen ja ihanan tulevaisuuden itselleni suurpeheen äitinä maaseudulla (ex oli jopa päättänyt kaupungin mihin haluaisin lähteä) ja varmasti löytäisin jopa "ihanan" vanhemman kotona viihtyvän ja harvasanaisen herrasmiehen tulevaisuuden puolisokseni.

Ikävä kyllä kannaltani ex olisi yhtä hyvin voinut toivoa syöpää. Eivät ne exän minulle maalailemat "toiveet" mitään mullistavan kauheaa olleet, mutta osoittivat tehokkaasti paikkani- olin niin merkityksetön ja huono, ettei exää ollut kiinnostanut oppia ainuttakaan asiaa itsestäni. Ei "tiennyt" tai ainakaan ilmaissut tietävänsä mitään haaveistani, saati että olisi osannut edes nimetä vaikka vain yhden ruoan/elokuvan tms. josta pidän.

Exän tarkoitus oli varmaan jättää itsestään hyvä muisto eli ehkäistä mahdollinen pahanpuhuminen tms. Itsestään eron jälkeen. Ikävää molempien kannalta, että tarkoituksen vesitti tehokkaasti exän hysteerinen pelko siitä että voisin aivan oikeasti saada jotain häneltä- tässä tapauksessa ensisiijaisesti olemaan hiljaa ja toissijaisesti kun sitä egobuustia joutui väkisinkin kuulemaan, niin edes hyvän valheen, jossa olisi edes leikisti ollut olevinaan joskus kiinnostunut ajatuksistani tai valehdellut ottavansa edes pikkuriikkisesti vastuuta. Mutta ei. Mitäpä _hän_siitä hyötyisi, että näin runsain mitoin olisi kaltaistani rumaa loiseläjää hemmotellut. Paskan sai paketissa eikä yhtään enempää.

Alkoi nyt takautuvasti ärsyttämään sekin miten yksinkertaisena ex minua piti.

Oho, tuli pitkä ja yllättävän katkera tilitys. Vissiin vieläkin oli jotain hampaankolossa. Ehkä viimeinkin sai loputkin katkeruudet tunnoltaan.

Jäi kiinnostamaan ymmärsikö kukaan muu kokemusta jota yritin kuvata yllä? Tai kokenut samaa?

Hankala selittää järkevästi, mutta jos ylempi ei auennut, niin yritin kuvata miten narsistin suoma "sanallinen" huomio perustuu samaan kuin materiaalinenkin huomio.

Siihen miltä asiat näyttävät eivätkä mitä ne oikeasti ovat. Tarjotut asia puheen- ja tekojen tasolla eivät ikinä ole mitä haluaa tai tarvitsee, koska "narsisti" kokee menettävänsä jotain, jos hänen ansiostaan saa" jotain" vaikka se olisi vain aitoa hyväämieltä.

N haluaa tehdä ja sanoa asioita, jotka saavat hänet näyttämään ja kuulostamaan hyvältä, mutta olla silti antamatta mitään. Tästä seuraa kummallinen farssi, johon n yrittää pakottaa/manipuloida uhrinsa mukaan saadakseen kehuja hienosta ja jalosta eleestä, joka tosiasiassa aiheutti korkeintaan pahaa mieltä.

Esim. Narsisti yllättää sinut lakritsipatukalla, koska on kiva ilahduttaa pienillä teoilla silloin tällöin. Vahinko vain, että et pidä lakritsista, olet sille jopa allerginen.

Mutta ajatus on tärkein, narsisti sanoo onnellisena. Myötäilet varovasti, mutta sama ilahduttaminen toistuu aina vain uudelleen.

Ikinä, milloinkaan et tule saamaan suklaata, vaikka kertoisit siitä pitäväsi, vaikka laittaisit sen narsistin käteen joka on luvannut ostaa sinulle mitä haluat. Suklaa kuitenkin unohtuu kauppaan kun narsisti muuttaa mielensä. Seuraavana päivänä n haluaa hyvittää unohtamansa suklaan ja tarjoaa tällä kertaa sinulle pähkinäpatukan. Pähkinäpatukka oli oikeastaan ihan hyvää, kiität narsistia. Narsisiti ei enää koskaan tule ostamaan sinulle pähkinäpatukaa uudestaan. Seuraavan kerran saat taas lakritsia.

Täysin sama tapahtuu jatkuvasti myös puheentasolla. Saako kukaan kiinni ajatuksesta? Onko tälläiselle käytökselle olemassa oma termi? Onko muilla vastaavia kokemuksia yhtä irrallaan todellisuudesta olevista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Aito narsisti" ei koskaan pyydä anteeksi. Ainoa hetki, kun niin voisi tapahtua on silloin, kun hän katsoo hyötyvänsä anteeksipyynnön näyttelemisestä jollakin tavalla. Aitoa katumusta he eivät tunne koskaan. Mikäli näin on, ei kyseessä onneksi ole paatunut "aito narsisti".

Tämä on aivan käsittämätöntä. En ole ikinä kuulunut niihin, jotka laittaisivat paljoa arvoa anteeksipyytelyille, koska omassa kokemuspiirissäni anteeksipyyntö on usein vain "tapa" jota noudetataan silloin kun on mokannut jotenkin inhimillisesti ja muita vahingoittamatta. Tai joidenkin harvojen tapaksessa "lupa" käyttäytyä toistuvasti huonosti: kaikki kuitataan anteeksipyynnöllä ja toistetaan sitten samat mokat heti perään.

Tietenkin erityisesti nuoruudessa on ollut tilanteita, jolloin on ollut ihan kohteliasta pyytää anteeksi, vaikka ikävä teko jäisikin viimeiseksi jne.

Mutta lyhyesti: maailmassani anteeksipyyntö on ollut enimmäkseen mitään tarkoittamaton sana, vaikka itse pyytelen liikaakin anteeksi.

Sitten kuvioihin tuli narsisti ja muutti kaiken.

En tiedä miksi juuri silloin aloin niin kipeästi kaipaan anteeksipyyntöä, ehkä siksi että se olisi osoittanut, että narsisti ymmärsi- ainakin jälkikäteen toimineensa väärin.

Näin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Yleisin "anteeksipyyntö" narsisilta oli toteamus, että ainahan hän joutuu pyytelemään anteeksi.

Toisena tulivat keksityt muka-anteeksi pyynnöt. Koska narsisti ei löytänyt itsestään kertakaikkisesti yhtään mitään oikeaa vikaa, alkoi hän keksimään sellaisia, jotta voisi pyytää anteeksi. Usein nämä "anteeksipyynnöt" olivat täysin absurdeja ja outoja kuten " Anteeksi, oikeasti. Olen todella pahoillani etten tiskannut viikko sitten. Ymnärrän nyt miten tärkeää se olisi ollut sinulle", meillä ei tosin koskaan ollut riitaa tiskaamisesta tms. Saati, että aihe olisi itselleni millään mittapuulla tärkeä. Pointtina ei tietenkään ollut pyytää oikeasti anteeksi vaan anteeksipyyntö jatkui poikkeuksetta toteamukseen, jossa narsisti antoi itselleni mahdollisuuden pyytää vastavuoroisesti häneltä anteeksi.

Hän oli nyt jalona nöyrtynyt pyytämään ensin anteeksi ja laittanut oman egonsa syrjään, jota toivoi myös itseltäni. Narsisti jopa opetteli laulamaan "sorry is the hardest word" kappaleen kertoakseen "mukavalla tavalla" miten vaikeaa itselleni on pyytää anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

"Aito narsisti" ei koskaan pyydä anteeksi. Ainoa hetki, kun niin voisi tapahtua on silloin, kun hän katsoo hyötyvänsä anteeksipyynnön näyttelemisestä jollakin tavalla. Aitoa katumusta he eivät tunne koskaan. Mikäli näin on, ei kyseessä onneksi ole paatunut "aito narsisti".

Käsittämätöntä miten paskapuheita ja valehtelua riitti tauotta, mutta heti kun olisi pitänyt valehdella olevansa pahoillaan niin ei enää onnistunutkaan.

Tämä sai myös vahvasti epäilemään narsitin fiksuutta- olin niin epätoivoisessa tilassa, että mikä tahansa hepposempikin valehtelu pahoillaan olemisesta edes pienestä asiasta olisi mennyt itselleni heittämällä läpi. Anteeksipyynnön mahdottomuus taitaa liittyä läheisesti tosiasioiden kieltämiseen. Narsistin vainoharhaisessa maailmassa "tunnustamista" ja "anteeksipyyntöä" voidaan käyttää ikävästi häntä vastaan. Sen sijaan omia tekojaanhan ei voi hallita.

Erossa yritti sitten saada itseäni kuuntelemaan "anteeksipyyntöään" kun on niin "pahoillaan kaikesta" . Tämä omien sanojensa mukaan siksi, että hän haluaa pyytää anteeksi itsensä vuoksi. Koska hänestä tuntuu mukavalta pyytää anteeksi 🤦‍♀️ Tämäkään anteeksipyyntö ei koskenut mitään oikean elämän tapahtumia vaan monologi oli ympäripyöreää paskaa, jonka exä koki tarpeelliseksi minulle vuodattaa "opetus" mielessä. Olihan hän omanelämänsä guru ja sanansa mittaamattoman arvokkaita opetuksia, joita voisin vaalia sydämessäni elämäni loppuun, sekä puhua hänestä kauniisti ja ihailevasti mukavia asioita muille.

Tähän pitkään monologiin, jota ei saanut katkeamaan edes toivottamalla exän helvettiin paskapuheineen, sisältyi myös kaunis kuvaus "haaveistani" joiden hän toteutuvan. Tämä oli exän "nerokkuutta" omimmillaan; puhe maasi idylisen ja ihanan tulevaisuuden itselleni suurpeheen äitinä maaseudulla (ex oli jopa päättänyt kaupungin mihin haluaisin lähteä) ja varmasti löytäisin jopa "ihanan" vanhemman kotona viihtyvän ja harvasanaisen herrasmiehen tulevaisuuden puolisokseni.

Ikävä kyllä kannaltani ex olisi yhtä hyvin voinut toivoa syöpää. Eivät ne exän minulle maalailemat "toiveet" mitään mullistavan kauheaa olleet, mutta osoittivat tehokkaasti paikkani- olin niin merkityksetön ja huono, ettei exää ollut kiinnostanut oppia ainuttakaan asiaa itsestäni. Ei "tiennyt" tai ainakaan ilmaissut tietävänsä mitään haaveistani, saati että olisi osannut edes nimetä vaikka vain yhden ruoan/elokuvan tms. josta pidän.

Exän tarkoitus oli varmaan jättää itsestään hyvä muisto eli ehkäistä mahdollinen pahanpuhuminen tms. Itsestään eron jälkeen. Ikävää molempien kannalta, että tarkoituksen vesitti tehokkaasti exän hysteerinen pelko siitä että voisin aivan oikeasti saada jotain häneltä- tässä tapauksessa ensisiijaisesti olemaan hiljaa ja toissijaisesti kun sitä egobuustia joutui väkisinkin kuulemaan, niin edes hyvän valheen, jossa olisi edes leikisti ollut olevinaan joskus kiinnostunut ajatuksistani tai valehdellut ottavansa edes pikkuriikkisesti vastuuta. Mutta ei. Mitäpä _hän_siitä hyötyisi, että näin runsain mitoin olisi kaltaistani rumaa loiseläjää hemmotellut. Paskan sai paketissa eikä yhtään enempää.

Alkoi nyt takautuvasti ärsyttämään sekin miten yksinkertaisena ex minua piti.

Oho, tuli pitkä ja yllättävän katkera tilitys. Vissiin vieläkin oli jotain hampaankolossa. Ehkä viimeinkin sai loputkin katkeruudet tunnoltaan.

Jäi kiinnostamaan ymmärsikö kukaan muu kokemusta jota yritin kuvata yllä? Tai kokenut samaa?

Hankala selittää järkevästi, mutta jos ylempi ei auennut, niin yritin kuvata miten narsistin suoma "sanallinen" huomio perustuu samaan kuin materiaalinenkin huomio.

Siihen miltä asiat näyttävät eivätkä mitä ne oikeasti ovat. Tarjotut asia puheen- ja tekojen tasolla eivät ikinä ole mitä haluaa tai tarvitsee, koska "narsisti" kokee menettävänsä jotain, jos hänen ansiostaan saa" jotain" vaikka se olisi vain aitoa hyväämieltä.

N haluaa tehdä ja sanoa asioita, jotka saavat hänet näyttämään ja kuulostamaan hyvältä, mutta olla silti antamatta mitään. Tästä seuraa kummallinen farssi, johon n yrittää pakottaa/manipuloida uhrinsa mukaan saadakseen kehuja hienosta ja jalosta eleestä, joka tosiasiassa aiheutti korkeintaan pahaa mieltä.

Esim. Narsisti yllättää sinut lakritsipatukalla, koska on kiva ilahduttaa pienillä teoilla silloin tällöin. Vahinko vain, että et pidä lakritsista, olet sille jopa allerginen.

Mutta ajatus on tärkein, narsisti sanoo onnellisena. Myötäilet varovasti, mutta sama ilahduttaminen toistuu aina vain uudelleen.

Ikinä, milloinkaan et tule saamaan suklaata, vaikka kertoisit siitä pitäväsi, vaikka laittaisit sen narsistin käteen joka on luvannut ostaa sinulle mitä haluat. Suklaa kuitenkin unohtuu kauppaan kun narsisti muuttaa mielensä. Seuraavana päivänä n haluaa hyvittää unohtamansa suklaan ja tarjoaa tällä kertaa sinulle pähkinäpatukan. Pähkinäpatukka oli oikeastaan ihan hyvää, kiität narsistia. Narsisiti ei enää koskaan tule ostamaan sinulle pähkinäpatukaa uudestaan. Seuraavan kerran saat taas lakritsia.

Täysin sama tapahtuu jatkuvasti myös puheentasolla. Saako kukaan kiinni ajatuksesta? Onko tälläiselle käytökselle olemassa oma termi? Onko muilla vastaavia kokemuksia yhtä irrallaan todellisuudesta olevista?

On kokemusta nimenomaa lahjojen osalta. Lahjat on niitä mistä et pidä. Paitsi silloin, kun olet irrottautumista narsistista hän yhtäkkiä, kuin taikaiskusta ostaa sinulle mitä ihanimpia tkaikkien toiveidensa mukaisia lahjoja.

Tämä kertoo siitä, että tietää tasan tarkkaan mistä pidät, ei vaan halua sinulle sitä antaa. Jos yrität lähtöä, saatat saada sen suklaapatukat 😂

Toisaalta, narsisti saattaa antaa kalliin ja näyttävän lahjan, jos on muutakinnyleisöä todistaakseen muille miten hyvä sinulle on.

Muutoin ne lahjat on jonkinlaista vallankäyttöä aina.

Ei anna asioita mistä pidät, mikä on normi ihmisen tapa ostaa lahjoja, miettiä mistä se toinen pitää/ harrastaa/ on kiinnostunut.

Kaikesta mistä tietää, että,pidän, se menee rikki tai tuhotaan muuten ja mistä en pidä, sitä on yltäkyllin.

Narsistin anteeksi pyyntö on ympäripyöreä: ”olen pahoillani kaikesta millä olen sinua Elämäni aikana loukannut.” tai vielä parempi ”Olen pahoillani, että sinulle tuli paha mieli”...

Esimerkiksi, jos narsisti on kaatanut kuravettä ämpärillä niskaasi, hän ei kykene myöntämään sitä vääräksi ja sanomaan: ”anteeksi, kun kaadoin kuravettä niskaasi”.

Normi ihmisen anteeksipyyntö sisältää, teon tai virheen myöntämisen, ei yleispätevää kaikkea maailmaa anteeksipyyntöjä. Siihen kuuluu myös tilanteesta vastuunotto, mahdollinen teon hyvitys. Jos ihmissuhteen haluaa loukkauksen jälkeen jatkuvan , anteeksi pyynnön jälkeen tulisi yrittää muuttaa käytöstä.

Narsisti ei tee näistä mitään. Ei pyydä tapahtunutta asiaa anteeksi, ei ota vastuuta. Ei korjaa Tai korvaa tekemäänsä pahaa ja ei totisesti yritä muuttaa käytöstään. Kaikki rullaa aina samanlaista.

Paitsi että ulkopuolisille näyttää siltä, että hän on jalo ja pyytänyt anteeksi, Ja sinä se pikkumainen anteeksipyyntö nillittäjän, vaikka tosiasissa se on anteeksi pyynnön irvikuva.