Narsistien "huvittavimmat" tempaukset

Oltiin muuttamassa, mies ei tuttuun tapaansa tehnyt tikkua ristiin asian eteen. Minut oli juuri leikattu sektiolla, pakkasin kuitenkin sen mitä pystyin kivusta huolimatta. Yritin sanoa miehelle, että kannattaisi hommata pakettiauto tai peräkärry, esim. sukulaiseltani, joka oli luvannut lainata, mutta hän huusi etten saa komennella. Illalla 7 aikoihin mies rupesi miettimään pitäisiköhän sitä hommata peräkärry jostain. Naurahdin, että eikö sitä olis kannattanut miettiä vähän aiemmin, mies suuttui ja sanoi, että kun kukaan ei ollut sanonut. Kävi hakemassa peräkärryn, vei sängyn ja minut sekä vauvan uuteen asuntoon. Lupasi tulla pian takaisin kaverinsa kanssa tuomaan laatikoita. Asunnossa oli kylmä, sillä oli helmikuu eikä siellä toiminut vielä kunnolla lämmitys mikä oli kyllä ihme. Siellä ei myöskään ollut sähköjä, joten oli pilkkopimeää, vauvalle ei ollut ruokaa eikä vaippoja eikä mies suostunut antamaan minulle avainta, että olisin voinut käydä kaupassa. Aikani hyssyttelin itkevää vauvaa toppavaatteet päällä, kunnes päätin soittaa papalle, että hakee meidät pois. Soitin miehelle ja kerroin minun menneen vauvan kanssa mummolaan, kuulin puhelimessa miehen äänen kiristyvän. Aamulla mentyäni asunnolle huomasin ettei sinne oltu viety yhtäkään laatikkoa, ainoastaan keittiön pöytä oli keskellä keittiötä palasina. Oli kuulemma vahinko. Ei keittiön pöytää kyllä vahingossa palasiksi saa. Myöhemmin päivällä toi laatikot yksin. Kippasi ne keskelle olohuoneen lattiaa levälleen. Lähti pois ja kahden päivän päästä tuli vittuilemaan miten en vieläkään ole saanut siivottua. Eihän vauva sellaisessa sotkussa voi elää. On nykyään ex.

Pitää erottaa patologinen narsisti ja narsistisia piirteitä omaava ihminen. Heitä erottaa se että jälkimmäisellä on kyky tuntea empatiaa ja näinollen mahdollisuus muuttua. Patologinen narsisti ei kykene muuttumaan mutta vaikeaa se on narsistisia piirteitä omaavallakin, riippuen narsististen piirteiden voimakkuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Pitää erottaa patologinen narsisti ja narsistisia piirteitä omaava ihminen. Heitä erottaa se että jälkimmäisellä on kyky tuntea empatiaa ja näinollen mahdollisuus muuttua. Patologinen narsisti ei kykene muuttumaan mutta vaikeaa se on narsistisia piirteitä omaavallakin, riippuen narsististen piirteiden voimakkuudesta.

Ja sitten on vielä niitä, jotka ovat psy ko paatteja sen lisäksi että heillä on narsistisia piirteitä. Psy ko paatteja on noin 2-4% väestöstä. Kirjassa Psykopaatit ympärillämme ei kehoiteta ymmärtämään näitä ihmisiä. He eivät tunne varsinaisesti mitään, paitsi ehkä jonkinlaista tyydytystä saadessaan tuhota muita.

Narsismi viittaa ensisijaisesti itsekkyyteen. Empatiakyvyttömyys lienee toiseksi klassisin piirre. Itsekkyys ja sen tajuaminen, mitä tekee muille, tai että se varsinaisesti tuntuisi ainakaan yhtään pahalta tai kurjalta, estävät sen, että ymmärtäisivät tarvitsevansa apua. Ei heitä itseään heidän käytöksensä haittaa laisinkaan. Myöskin impulsiivisuus ja kyvyttömyys suunnitella elämää pitemmällä aikajanalla ovat tyypillisiä piirteitä. Eivät he osaa sitoutua mihinkään, etenkään mihinkään sellaiseen, joka ei palvelisi heidän omia tarpeitaan.

Ei ole huvittavaa, mutta ajeli 250km matkan edestakaisin vain tarkistaakseen, ettei kotini pihassa ollut vieraita autoja tai renkaiden jälkiä. Se oli niin pelottavaa. Hän kirjoitti, että tarkkailee minua, että tietää minusta kaiken.

Pyysin poliisilta apua. Heidän mielipiteensä oli, että kyseessä oli vain turhautuneen miehen hetkellisiä sattumuksia. Vasta sitten jos on todisteita että on oikeasti vaarallinen, he voivat yrittää tehdä ehkä jotain. 

Minä pelkään vieläkin, mutta uhkailu, tarkkailu ja kontrolli eivät uhkaa terveyttä poliisin mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen naimisissa ihan diagnosoidun pershärö narsistin kanssa, liittoa takana pian 20 vuotta (kyllä, nämäkin voivat olla pitkässä parisuhteessa!) mutta en yhtään tunnista suurinta osaa tällaisista tarinoista, kun tässä ketjussa. Minun mieheni mm. nousee lähes joka aamu tekemään minulle aamiaista, että saisin nukkua vähän pidempään. Toki on myönnettävä, että kaikenlaisia vaiheita tähän liittoon mahtuu eikä helppoa ole aina ollut.

Tuttua sen sijaan on tuo auktoriteettien kunnioittamattomuus, mikä hänet ajaa toistuvasti ongelmiin ihmisten kanssa sekä tuo pikkulapsitason jankuttaminen. Toki hänen on myös aina oltava oikeassa ja ihailun tarve on loputon.

Narsistinkin kanssa voi elää melko sopuisasti jos hyväksyy oman roolinsa eikä vastusta, ja jos narsisti ei satu olemaan väkivaltaista sorttia. Näitäkin pareja on. Puoliso on usein niin syvällä narsistin maailmankuvassa ettei edes tajua millä kaikilla tavoilla häntä kontrolloidaan ja manipuloidaan. Kai sekin voi olla tavallaan onnellista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Palaan näihin "huvittaviin" tempauksiin. Kävin body pumpissa ja siellä oli sellainen tunti, jolle sai kutsua tuttuja maksutta tutustumiskerralle. Pyysin miesystäväni mukaan. Hän oli heti lähdössä, koska olikin kuulemma ollut ihan pro aikoinaan siinä lajissa. Vähän ihmettelin, kun ei siinä varsinaisesti kilpailla eikä hän koskaan ennen ollut maininnut asiasta. Tunnille siis mentiin. Mies otti raskaimmat painot, raskaimmat liikkeet (siellä oli vaihtoehtona joko helpotettu liike tai edistyneemmille raskaampi liike) ja takoi koko tunnin ihan hulluna pikatahdilla -  ei pitänyt edes taukoa kun sellainen oli. Yritin toppuutella, mutta ei siinä mikään auttanut. Kieltämättä hävetti. Myös ohjaaja yritti ystävällisesti neuvoa tekniikkaa ja kehotti vetämään henkeä välillä, mutta huomasi ettei kannata yrittää. Hän olikin sitten taju kankaalla tunnin loputtua, vaikka yritti sitä ensin salata. Hän ei päässyt edes parkkipaikalla autoon sisään kun veti happea happea maassa maaten autonrengasta vasten. Aamulla ei päässyt sängystä ja joutui jäämään saikulle töistä. Kun vihdoin avasi sanaisen arkkunsa, niin menihän se tuttuun tyyliin "miten h*lvetissä niin ammattitaidottomat pääsee ohjaamaan liikuntaa!"

Ei saakeli, mun exällä oli vähän samanlaisia juttuja... Oli raksalla perusduunari, mutta sai sen kuulostamaan joltain hienolta puukäsityöammatilta ja kuvailtua jopa firmankin niin, että omistaisi puolet. Mulla kesti pari viikkoa tapaamisesta edes tajuta mitä se tekee työkseen. Kun sitten viimein kysyin, että niin siis oot raksamies, niin uhriutui ja kiukkusi: ai jaa ei siis kelpaa perusduunari? :D

Oli siis tuntipalkallisena pienessä remppafirmassa. Kaikki mitä hän teki, hän teki mielestään paremmin kuin muut. Saattoi selittää puolikin tuntia jostain väliaidan maalaamisesta, jonka hän siis yksin teki ja paremmin ja nopeammin kuin muut.

Hänellä oli perseelleen viritetty akustinen kitara, jolla soitteli kotona ja selitti, miten hänen absoluuttinen sävelkorvansa poimii väärät sävelet. Sitä rämpytystä jaksanut kuunnella, etenkään kun yhdisti siihen teennäisen nasaaliäänen. Kun kuuntelin sitä performanssia niin kyseenalaistin senkin tarinan, kuinka oli karaokessa balladeillaan saanut naiset itkemään.

Kummallisen paljon muutenkin oli sellaisella alle 170 senttisellä kananjalalla ollut palvovia naisia ja oli edelleen, heitä riitti harrastusten parissa ja töissä. En ole ennen kuullutkaan, että raksamiehet kohtaavat päivittäin silmää iskeviä naisia! Mutta tämä raksamieshän oli spesiaali.

Pahinta oli, kun mies alkoi suunnitella keikkoja ja kertoi, miten on ajatellut Euroopan kiertuetta kitaransa kanssa.... :/ Nauroin tietysti ja mies sai kauheat raivarit, kun en tukenut häntä.

Tuhlasi myös palkkansa alle viikossa ja heitti sitten kännykän seinään, kun mobiilipankin mukaan ei ollut rahaa enää. 

Mies oli kummallinen yhdistelmä lipevyyttä, mielistelyä ja empaattisuuden puutetta. Koko maailma pyöri vain hänen ympärillään, hänen tarpeensa tulivat ensin. Edelleen olen vakuuttunut, ettei hänen kaltainen mies aidosti näe itseään objektiivisesti.  Harhaiset käsitykset hänellä ainakin itsestään oli.

Mies jäi kiinni pettämisestä ja erinäisten vaiheiden jälkeen pääsin irti. Yritti kaikkensa saadakseen takaisin. Uhkaili, yritti mielistellä, uhriutui. Sain tietää, että naisia oli ollut vuosien varrella useita, jopa useampi yhtä aikaa. No se huvittavuus tuli siitä, kun lähetti vielä viestin, että "no nyt sinä voit etsiä sen, mitä olet aina halunnut: täysin varustellun, joka ei petä". Niin että minähän se olinkin se, joka oli muuta ollut etsimässä, eikä suinkaan hän... No onneksi myöhemmin löysin tuon "aina etsimäni" ja ex on enää muisto, jota ei aika tule kultaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Pitää erottaa patologinen narsisti ja narsistisia piirteitä omaava ihminen. Heitä erottaa se että jälkimmäisellä on kyky tuntea empatiaa ja näinollen mahdollisuus muuttua. Patologinen narsisti ei kykene muuttumaan mutta vaikeaa se on narsistisia piirteitä omaavallakin, riippuen narsististen piirteiden voimakkuudesta.

No näin maallikkona ei kyllä tarvitse erottaa. Tuossa on hommaa ammattilaisellekin, ja hyöty on rajallinen.

Tärkeää on tunnistaa käytösmallit, jotta ei tuhlaa elämästään liikaa aikaa alati muuttuvan todellisuuden äimistelyyn ja oman todellisuudentajun epäilemiseen. Jotkut tosiaan pelaavat eri säännöillä kuin muut, enkä tarkoita vain lautapelejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen naimisissa ihan diagnosoidun pershärö narsistin kanssa, liittoa takana pian 20 vuotta (kyllä, nämäkin voivat olla pitkässä parisuhteessa!) mutta en yhtään tunnista suurinta osaa tällaisista tarinoista, kun tässä ketjussa. Minun mieheni mm. nousee lähes joka aamu tekemään minulle aamiaista, että saisin nukkua vähän pidempään. Toki on myönnettävä, että kaikenlaisia vaiheita tähän liittoon mahtuu eikä helppoa ole aina ollut.

Tuttua sen sijaan on tuo auktoriteettien kunnioittamattomuus, mikä hänet ajaa toistuvasti ongelmiin ihmisten kanssa sekä tuo pikkulapsitason jankuttaminen. Toki hänen on myös aina oltava oikeassa ja ihailun tarve on loputon.

Narsistinkin kanssa voi elää melko sopuisasti jos hyväksyy oman roolinsa eikä vastusta, ja jos narsisti ei satu olemaan väkivaltaista sorttia. Näitäkin pareja on. Puoliso on usein niin syvällä narsistin maailmankuvassa ettei edes tajua millä kaikilla tavoilla häntä kontrolloidaan ja manipuloidaan. Kai sekin voi olla tavallaan onnellista elämää.

Nimenomaan narsistin kanssa pystyy elämään, jos on valmis sietämään näitä kaikkia temppuja, joita tässä ketjussa on kuvattu. Kun unohtaa itsensä, sen mitä haluaa olla, haluaa tehdä, miksi haluaa tulla ja on sellainen kuin mitä narsisti haluaa. Silläkään et voi välttyä näiltä riidoilta, koska riiteleminen on narsistin perustarve. Jos pystyt jotenkin nousemaan kaiken yläpuolelle ja hiljaa hyväksymään, että näin tämä elämä menee, niin kyllä narsistin kanssa pystyy elämään. Suuremmat ongelmat seuraavat, jos haluat jättää narsistin. "En odota yllätystä,en pidätä hengitystä, mä haluun jättää tään kaiken taa, mun pakoni loppuun juostu on... En mä rohkea oo, enkä kuolematon, mutta tiedän vaan sen, minkä sydän on tiennyt kauan, mun pakoni loppuun juostu on... "Miksi - kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan. Tuo laulu kiteyttää kyllä hyvin omat ajatukseni ja oli voimalauluni, kun päätin lopulta, että nyt riittää.

Se riitelyn tarve johtaa hassua kyllä myös siihen, että riita on paras vaan riidellä, kun toinen sen aloittaa. Jos kovin mukautuu ja yrittää olla sovinnollinen, niin riita lähtee aina vaan hullummasta asiasta. Semmoinen täysin älytön kiusanteko834riita on vielä vaikeampi sopia kuin joku puolijärkevä riita, jonka lopettamiseksi voi itsekin ”korjata” käytöstään.

Jossain netissä julkaistussa käräjäoikeuden tapaamisoikeuden täytäntöönpanopäätöksessä lukee, että käräjäoikeus pitää kiistattomana sitä, että riitaan tarvitaan kaksi. Täälläkin on siitä keskusteltu.

Narsististyyppinen ihminen väittää mustaa valkoiseksi ja mahdollisesti hetken päästä valkoista mustaksi eikä muista lainkaan juuri hetkeä aikaisemmin väittäneensä muuta tai toimineensa itse aivan eri tavalla. Hän syyttää toista mitä ihmeellisimmistä asioista, joita ei todellakaan ole tapahtunut tai herättää yöllä raivoten suu vaahdossa ja fyysisesti uhkaavana syyttäen, että toinen on pettänyt. Hän kuulustelee miksi hymyilit kassalle ja jos et myönnä, että teillä on suhde, hän raivoaa vaikka koko viikonlopun siitä, kuinka olet valheellinen l ut ka. Jossain vaiheessa näistä "kahdenvälisistä" riidoista hän lähtee ovet paukkuen, ei ole missään yhteydessä ja raivostuu lisää, jos sinä yrität olla (mutta jos et ole, on se suora ja aukoton osoitus siitä, että olet juurikin se pettäjä ja tänä hiljaisena aikana nimenomaan pettämässä lisää). Hän palaa takaisin itselleen parhaaksi sopimallaan hetkellä.

Missään näistä tilanteista ei ole sellaista toimintamallia olemassa, että raivo laantuisi. Jos myötäilet, pyytelet anteeksi ymmärtämättä mistä, mutta tilannetta rauhoittaaksesi, viestii se tälle narsististyyppiselle aina jotain väärin eikä myöskään ruoki hänen tarvettaan solvata, lytätä, mitätöidä - ja raivota. Hän koventaa otteita niin, että varmasti itket lyhistyneenä lattialla. Eikä hän lopeta sittenkään, vaan raivoaa lisää: "kuvitteleksä saavuttavasi tuolla itkulla jotain, turhaa pelleilyä, eihän tota kukaan usko, kun poistun tästä huoneesta, niin hymyilet ja soitat pan o llesi ja lirkuttelet, stanan näyttelijä" tai mitä milloinkin. Jos yrität puolustautua perusteettomilta syytteiltä tai saada hänet näkemään raivonsa älyttömyyden, siitä kohtaus yltyy entisestään. Narsististyyppisillehän ei käydä uhittelemaan.

Minä olin todella järkyttynyt kaikista kohtauksista ennen kuin turvakodin ohjeistamana luin kirjallisuutta ilmiöstä. Siellä luki jossakin, että nauttii konflikteista ja saa aikaan riidan epäloogisuuksista. Tämä selitti paljon. Sittemmin juttelin lapsen kanssa, joka valitti isän raivostuvan arvaamattomasti. Ehdotin (koska minun täytyy lain ja kaikkien toimijoiden pakottamana myötävaikuttaa tapaamisten toteutumiseen), että hän kirjoittaisi listan asioista, joista isä suuttuu. Välttämällä näitä, hän ehkä voisi välttää raivaritilanteet. Lapsi huokasi, että kun suuttuu kaikesta, siis ihan kaikesta, että helpompi olisi tehdä lista siitä, mistä ei suutu. Se olisi tyhjä paperi.

Juu, itket lyhistyneenä lattialla. Niin tuttua. Olen se, jolla on Aito Original Äiti (ketjun sivulla 60), ja tuo lattialla itkevälle raivoaminen on todellakin tullut omassa lapsuudessa tutuksi. Jossain vaiheessa ryhtyi tekemään tekoimelää ”sovintoa” ja kun tämä oli saatu aikaan, aloitti uuden kierroksen sanomalla ”Mutta minä vain tarkoitin, että...”. Ja taas mentiin.

Narsistinkin kanssa voi elää melko sopuisasti jos hyväksyy oman roolinsa eikä vastusta, ja jos narsisti ei satu olemaan väkivaltaista sorttia. Näitäkin pareja on. Puoliso on usein niin syvällä narsistin maailmankuvassa ettei edes tajua millä kaikilla tavoilla häntä kontrolloidaan ja manipuloidaan. Kai sekin voi olla tavallaan onnellista elämää.[/quote]

Nimenomaan narsistin kanssa pystyy elämään, jos on valmis sietämään näitä kaikkia temppuja, joita tässä ketjussa on kuvattu. Kun unohtaa itsensä, sen mitä haluaa olla, haluaa tehdä, miksi haluaa tulla ja on sellainen kuin mitä narsisti haluaa. Silläkään et voi välttyä näiltä riidoilta, koska riiteleminen on narsistin perustarve. Jos pystyt jotenkin nousemaan kaiken yläpuolelle ja hiljaa hyväksymään, että näin tämä elämä menee, niin kyllä narsistin kanssa pystyy elämään. Suuremmat ongelmat seuraavat, jos haluat jättää narsistin. "En odota yllätystä,en pidätä hengitystä, mä haluun jättää tään kaiken taa, mun pakoni loppuun juostu on... En mä rohkea oo, enkä kuolematon, mutta tiedän vaan sen, minkä sydän on tiennyt kauan, mun pakoni loppuun juostu on... "Miksi - kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan. Tuo laulu kiteyttää kyllä hyvin omat ajatukseni ja oli voimalauluni, kun päätin lopulta, että nyt riittää.[/quote]

Ymmärrän tämän vielä Jotenkin joidenkin puolisoiden kohdalla, vaikka en ihan täysin ymmärräkään, että tekevät päätöksen olla ja elää narsistin rinnalla. Se on heidän valinta syystä tai toisesta. Toki toivon, että valinta perustuu edes joltain osin vapaaseen tahtoon, eikä painostukseen tai kiristykseen.

Lasten kanssa on pahempi juttu. Miten siitä lapsesta voi kasvaa oma persoona, jos tulee unohtaa itsensä, mitä haluaa tehdä ja miksi tulla- kuten hyvin kerroit? Kun lapsuudessaan nimenomaa pitäisi löytyä ja kannustaa löytämään mitä juuri se lapsi haluaa Ja osaa ja tahtoo, jotta voi kasvaa erilliseksi ihmiseksi.

Ehkä tässä auttaa, jos lähipiirissä on joku, joka huomioi lasta ja tämän osaaamista ja taitoja ja kannustaa omaan suuntaan. Toki tälläisellä saa varmasti narsistin vihat päälleen ja kenties kostaa lapselle?

Narsistista piirteitä omaava soittaa ja puhutaan vain hänestä. Ei kykene puhumaan muusta. Puolen tunnin keskustelu siitä, miten hänellä flunssa alkoi. Mitenkä kurkkua nipisteli ja montako nenäliinaa kului, milloin alkoi nenävuotaa.

Itselläni oli aika raskas elämänvaihe menossa ja aika isoja ongelmia päällä. Muutamaksi sekunniksi sain puheen muualle, mutta palattiin sitten nopeasti takaisin ainoaan oikeaan aiheeseen, eli häneen.

Kyllä tajuan, että hän on iso lapsi, joka haluaa huomiota. Tajuan myös, että kun itse irrottauduin haitallisesta suhteesta, en jaksa kuunnella muiden tuskia, vaan pälätän siitä omasta tuskastunut huomioimatta juuri muita.

Mielestäni ei kuitenkaan ole normaalia tavallisessa rauhallisessa elämäntilanteessa, jossa ei ole tiedossa mitään suuria ongelmia, että ei kykene yhtään kuuntelemaan muita. Ei yhtään. Ja jos hetken kuuntelee äänestä kuulee, että on henkisesti poistunut paikalta. Ymmärrän tämän siis vaikka väsyneenä tai masentuneena, mutta noin niinkuin aina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on paljon surullisia ja hauskojakin tarinoita. Voisiko noiden säälittävien englanninkielisten termien käyttämisen kuitenkin lopettaa? Tuo lähinnä mieleen Kuhmossa asuvat juntit.

Englanninkielisten sanojen käyttö ja väänteleminen ei ole Kuhmossa asuville junteille ominaista, vaan siihen syyllistyvät suurin piirtein kaikki alle nelikymppiset lähelläkään kaupunkia asuvat ihmiset. Ja tietysti ne, joiden "työkieli on englanti" ja jotka "puhuvat sujuvammin kahta kieltä yhtaikaa". Siis äidinkielensä taidon ryvettäneet reppanat, jotka kuvittelevat olevansa erittyisen hyviä asiassa, jossa ovat erityisen huonoja. Pahinta tässä on se, että Kotus seuraa kovinta ääntä pitävää mullilaumaa ja hyväksyy lähes kaiken, mitä nämä onnistuvat möläyttämään.

Juu, tämä on aivan totta. Tuo Kuhmo-sana olikin synonyyminä kaikelle juntteudelle, pahoittelut siitä molemmille kuhmolaisille.

Tiedän yhden kuhmolaisen narsistin, olenkin hänestä kirjoittanut tänne. :D Omasta mielestään osaa englantia natiivin tasoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Narsistinkin kanssa voi elää melko sopuisasti jos hyväksyy oman roolinsa eikä vastusta, ja jos narsisti ei satu olemaan väkivaltaista sorttia. Näitäkin pareja on. Puoliso on usein niin syvällä narsistin maailmankuvassa ettei edes tajua millä kaikilla tavoilla häntä kontrolloidaan ja manipuloidaan. Kai sekin voi olla tavallaan onnellista elämää.

Nimenomaan narsistin kanssa pystyy elämään, jos on valmis sietämään näitä kaikkia temppuja, joita tässä ketjussa on kuvattu. Kun unohtaa itsensä, sen mitä haluaa olla, haluaa tehdä, miksi haluaa tulla ja on sellainen kuin mitä narsisti haluaa. Silläkään et voi välttyä näiltä riidoilta, koska riiteleminen on narsistin perustarve. Jos pystyt jotenkin nousemaan kaiken yläpuolelle ja hiljaa hyväksymään, että näin tämä elämä menee, niin kyllä narsistin kanssa pystyy elämään. Suuremmat ongelmat seuraavat, jos haluat jättää narsistin. "En odota yllätystä,en pidätä hengitystä, mä haluun jättää tään kaiken taa, mun pakoni loppuun juostu on... En mä rohkea oo, enkä kuolematon, mutta tiedän vaan sen, minkä sydän on tiennyt kauan, mun pakoni loppuun juostu on... "Miksi - kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan. Tuo laulu kiteyttää kyllä hyvin omat ajatukseni ja oli voimalauluni, kun päätin lopulta, että nyt riittää.

Ymmärrän tämän vielä Jotenkin joidenkin puolisoiden kohdalla, vaikka en ihan täysin ymmärräkään, että tekevät päätöksen olla ja elää narsistin rinnalla. Se on heidän valinta syystä tai toisesta. Toki toivon, että valinta perustuu edes joltain osin vapaaseen tahtoon, eikä painostukseen tai kiristykseen.

Lasten kanssa on pahempi juttu. Miten siitä lapsesta voi kasvaa oma persoona, jos tulee unohtaa itsensä, mitä haluaa tehdä ja miksi tulla- kuten hyvin kerroit? Kun lapsuudessaan nimenomaa pitäisi löytyä ja kannustaa löytämään mitä juuri se lapsi haluaa Ja osaa ja tahtoo, jotta voi kasvaa erilliseksi ihmiseksi.

Ehkä tässä auttaa, jos lähipiirissä on joku, joka huomioi lasta ja tämän osaaamista ja taitoja ja kannustaa omaan suuntaan. Toki tälläisellä saa varmasti narsistin vihat päälleen ja kenties kostaa lapselle?

Kirjallisuus ja terapeutit sanovat, että se auttaa ja tukee lasta, jos lähipiirissä on tervettä aikuisuutta tai nimenomaant tervettä vanhemmuutta.

Kuitenkin käytännössä on lähes aina niin, että mikäli toinen vanhempi yrittääkin parhaansa, tietää tämä narsistinen vanhempi sen. Hän ei siedä sitä, ettei lapsi asettaisi nimenomaan tätä narsistista ykköseksi elämässään. Hän tietää myös, että hajottamalla hän voi hallita paljon paremmin.

Narsistinen vanhempi haukkuu, mustamaalaa ja tuhoaa kaiken mahdollisen toisessa vanhemmassa sekä käytännössä että lapsen mielessä. Myös lapsen elämän peruselementit, koti, ystävät ja harrastukset ovat vääränlaisia, toisen vanhemman myötävaikutuksella mukana antamassa vääriä vaikutteita lapselle. Lapsi muodostaa omaa identiteettiään, mutta mitä siitä tulee, kun kaikki on niin hirveän ristiriitaista? Lapsi syyttää itseään siitä, että hänellä on vääränlainen toinen vanhempi, vääränlainen elämä, että hän tekee vääriä asioita ja että hän itsekin on ihan vääränlainen. Lapsi hämmästelee kuulusteluja ja narsistisen vanhemman monipuolisesti täynnä vihaa ja kostonhimoa olevaa käytöstä. Hän itkee komerossa raivokohtauksia piilossa.

Ei tätä kaikkea voi toinen vanhempi korjata. 

Sen verran lapsi ymmärtää, että yritettyään jutella asioistaan "ammattilaisille" eikä muuta siitä seuraa kuin narsistisen vanhemman ylistystä ja lapsen leimaamista valehtelijaksi: "Kukaan ei välitä."

Lapsen on vaikea erottaa kuka on hyvä ja kuka on paha. Se ” hyvä vanhempi” mustamaalataan ja laitetaan toteuttamaan narsistin päähän pistot lapsen elämän kurjistamisessa. Lapsi näkee vain sen ”hyvän” vanhemman teot ja tukeutuu ” sairaaseen” vanhempaan, joka on laittanut nuo toisen vanhemman teot alulle. Siinä menee pää niin sekaisin, että ihan hirvittää,

Läheltä seuranneena kuvio on niin sairas, ettei siinä aikuinenkaan pysy perillä, saati lapsi, joka lähtökohtaisesti uskoo vanhempaansa ainakin pienenä. Kasvaessa silmät aukeaa jossain kohtaa.

Narsisti oli kylässä Ja katseli mekaanista laitetta, jonka oli onnistunut pitämään ehjänä koko elämäni ajan. Iloitsin hänelle asiasta.

Hän otti laitteen käänsi selkänsä ja muka huomaamattomasti voimalla nykäisi herkkää mekaniikkaa. Sitten totesi, että ” oi ja voi miten nyt se nyt vahingossa menikin rikki juuri nyt”.

Ihmisellä on olematon kyky sietää mitään toisen ilon aihetta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen on vaikea erottaa kuka on hyvä ja kuka on paha. Se ” hyvä vanhempi” mustamaalataan ja laitetaan toteuttamaan narsistin päähän pistot lapsen elämän kurjistamisessa. Lapsi näkee vain sen ”hyvän” vanhemman teot ja tukeutuu ” sairaaseen” vanhempaan, joka on laittanut nuo toisen vanhemman teot alulle. Siinä menee pää niin sekaisin, että ihan hirvittää,

Läheltä seuranneena kuvio on niin sairas, ettei siinä aikuinenkaan pysy perillä, saati lapsi, joka lähtökohtaisesti uskoo vanhempaansa ainakin pienenä. Kasvaessa silmät aukeaa jossain kohtaa.

Narsististyyppisille henkilöille valehteleminen on hyvin tyypillistä. Eikö sitä voisi erityisesti tarkkailla lasten tapaamis- ja huolto-oikeudenkäynneissä? Ei ole lapsen edun mukaista millään mittarilla, että hän altistuu narsistiselle kohtelulle. Narsistinen vanhempi surutta käyttää myös lapsiaan välineinä saavuttaakseen tavoiteitaan, kuten vaikka kostoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen on vaikea erottaa kuka on hyvä ja kuka on paha. Se ” hyvä vanhempi” mustamaalataan ja laitetaan toteuttamaan narsistin päähän pistot lapsen elämän kurjistamisessa. Lapsi näkee vain sen ”hyvän” vanhemman teot ja tukeutuu ” sairaaseen” vanhempaan, joka on laittanut nuo toisen vanhemman teot alulle. Siinä menee pää niin sekaisin, että ihan hirvittää,

Läheltä seuranneena kuvio on niin sairas, ettei siinä aikuinenkaan pysy perillä, saati lapsi, joka lähtökohtaisesti uskoo vanhempaansa ainakin pienenä. Kasvaessa silmät aukeaa jossain kohtaa.

Narsististyyppisille henkilöille valehteleminen on hyvin tyypillistä. Eikö sitä voisi erityisesti tarkkailla lasten tapaamis- ja huolto-oikeudenkäynneissä? Ei ole lapsen edun mukaista millään mittarilla, että hän altistuu narsistiselle kohtelulle. Narsistinen vanhempi surutta käyttää myös lapsiaan välineinä saavuttaakseen tavoiteitaan, kuten vaikka kostoa.

Kyllä kai sitä koitetaan jossain määrin tarkkaillakin. Ongelma on siinä, että se selväjärkisempi vanhempi näyttää usein täysin seinähullulta Narsistista ja itse narsisti voimakkaalta ja kyvykkäältä, tervepäiseltä vanhemmalta. Lapsikin saattaa pitkään ajatella, että se vika on siinä ei narsistista ja puhuu myös viranomaisille niin. Kyse manipuloinnista.

Ei onneksi kaikissa tapauksissa. Toisinaan tulee ilmi mistä on kyse ja kuka ohjailee ja ketä.