Omituisimmat kokemukset kauppareissuilla
Kävin tänään Prismassa ja huomasin, että yksi hyllystä ottamani maitopurkki vuosi. Löysin myyjän, jolle kerroin, että tämä maitopurkki vuotaa, kun en tietenkään halunnut viedä sitä takaisin hyllyyn, josta joku muu olisi sen ottanut.
Tuollainen tilannehan yleensä jatkuu niin, että myyjä ottaa tuotteen ja kiittää vaivannäöstä/pahoittelee tapahtunuttu ja vie tuotteen pois, mutta ei tänään. Myyjä tuijotti koko ajan järkyttyneenä maitopurkkia, eikä sanonut mitään. Ajattelin, että ymmärtääkö hän edes mitä sanoin, ja näytin, että tästä sinetistä tämä vuotaa, tämä on rikki. Myyjä tuijotti vieläkin järkyttynyt ilme kasvoillaan purkkia ja sitten tooooodella hitaasti ojensi kätensä kohti purkkia, aivan kuin ne laiskiaiset siinä lasten Zootropolis-elokuvassa. Hän otti purkin, katse koko ajan tiukasti siinä purkissa ja mutisi, että "no mä voin ottaa sen" ja jäi seisomaan siihen se purkki kädessä ja tuijotti edelleen järkyttyneenä sitä purkkia.
Tuo oli todella hämmentävää, koskaan ei ole vielä käynyt noin. Luultavasti hän kärsi sosiaaliste tilanteiden pelosta, ainakin käytös viittasi siihen, mutta onkohan silloin kaupan ala hyvä idea työpaikaksi? Meni ainakin loppu kauppareissu naureskellen, koska tuo oli oikeasti aika koomista ja se myyjän ilme, en saa sitä pois päästäni.
Mikä on oudointa, mitä teille on sattunut kauppareissuilla?
Kommentit (1611)
Eihän tänne edes pysty kirjoittamaan niistä kaikista hulluista, joita päivittäin kaupassa kohtaa.
Viimeisin outo kokemus oli, kun keski-ikäinen nainen pakkasi ostoksensa, nosti kassit kärryyn ja lähti menemään. Törmäsi kärryillään postin pakettiautomaattiin, jonka jälkeen käveli hetken aikaa takaperin ja sitten sivuttain kärryjen kanssa. Vaihtoi kassit toiseen kärryyn ja kävi vielä erikseen kassamyyjälle ilmoittamassa, että joutuu vaihtamaan kärryt, koska ensimmäisissä on joku ongelma :D :D
Outona pidän myös sitä, että Paraisten S-marketin kassamyyjänä pidetään jatkuvasti semmosta lihavaa naista, joka ei tajua puhua suomea. Osaa kyllä, mutta ei vittuillakseenkaan puhu. Heittelee lisäksi muovikassit avaamatta eteenpäin (s-market käyttää jotain kierrätysmuovikassia joka ei aukea dynamiitillakaan). Tämä kassamyyjä on aivan helvetin hidas, vaikka muistan hänen istuneen kassalla ainakin 15 vuotta. Jokaisesta tuotteesta pitää erikseen pyörittelemällä ja kääntelemällä etsiä viivakoodi ja piippauksen jälkeen tarkistaa, menikö oikein. Myös silloin, vaikka olisi viisi samaa tuotetta peräkkäin, kaikista etsitään erikseen se koodi.
Ostoskärryllisen piippaamiseen voi mennä hyvinkin 10-15min. Voisi kuvitella että jos 15 vuotta piippaat sitä samaa tonnaripurkkia kassan läpi niin menisi jo lihasmuistista löytää se viivakoodi, mutta ei. Mitä edellytyksiä tämmösellä vanhalla ämmällä on olla tollasessa työssä? Ei mitään. Paikalliset varmasti tunnistaa hänet :D
Ja usein hän on se ainut auki oleva kassa ja jono vaan kasvaa......
Olen tästä johonkin toiseen ketjuun jo kertonutkin, mutta yhdessä liikkeessä oli aikoinaan myyjä joka jostain syystä vihasi minua. Oli muuten tunnettu ystävällisyydestään ja jutteli muille asiakkaille iloisesti niitä näitä, joulun alla tarjosi konvehteja kassalla ollessaan ja joskus jotain alekuponkeja tai lahjakortteja. Aina kun tuli minun vuoroni maksaa hymy hyytyi, ei katsonut päin, hyvä kun mumisi kokonaissummaa ja yritti aina heittää vaihtorahat jostain mahdollisimman kaukaa. Seuraavalle asiakkaalle taas oli niin maireaa ja tuttavallista että. Koskaan ei tarjonnut minulle mitään, edessä ja takana oleville kyllä. Kerran olin ostoksilla ystävän kanssa kun tämä myyjä oli taas kassalla, edessäni olevalle mummolle antoi sellaisen kortin millä sai kertakokeilun salille, kun tuli minun vuoroni ei edes tervehtinyt, katseli vaan jonnekin muualle ja hätäisesti hoiti ostokseni pois alta. Perässä tulevalle kaverilleni jutteli erittäin lämpimästi ja tarjosi salikorttia, kaverin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen kun oli siihen asti vain kuullut minun kertovan kyseisen myyjän reaktioista. En vieläkään ymmärrä sekoittiko hän minut johonkuhun toiseen vai mistä moinen käytös, mutta koin sen erittäin huvittavana kuitenkin. Myöhemmin kuulin että kyseinen herra oli työn lomassa yrittänyt pokailla hädintuskin täysi-ikäisiä tyttöjä, että oli muutenkin vähän erikoinen persoona. Muutti onneksi lopulta muualle.
JS87 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valintamyymälässä oli nuorehko pariskunta, molemmat järkyttävän lihavia. Mies ehdotti, että ostetaan noita pullia tuosta. Nainen sanoi, että miksi me niitä ostetaan, kun minähän leivon tänään pullaa. Mies sanoi, että niin mutta siinähän menee aikaa ja me keitetään kahvit kuitenkin ennen kuin ne pullat on valmiit niin otetaan tästä pullat kahvin kanssa. Nainen sanoi, että No niin joo. Otetaan vaan niitä pullia. Ostivat neljä munkkipossua.
Ei se nyt niin jännää ollut, mutta jäi piinaamaan ajatus niitten kaikkien pullien syömisestä. Toisaalta jotenkin leppoista.
Jumalauta että voi risoa! Se on possumunkki, ei munkkipossu! Munkkipossu on sellainen sika, joka syö munkkeja, possumunkki on se neljällä korvalla varustettu leivonnainen.
Kyllä on taas jollain ahdasta.
-eri
Tämä ei ole oudointa,mutta hieman hämmentävää..minulta tulee tosi usein asiakkaat kyselemään neuvoa kaupassa neuvoa vaikka olen itsekkin asiakkaana.En pahastu siitä vaan tietenkin autan jos suinkin osaan.
Viimeksi Lidlissä olessa vanhempi pappa kyseli mistä löytyy pikakaurahiutaleet,siinä sitten viittoilin oikean hyllyn luo,mutta pappa ei tuntunut tajuavan neuvojani.
Sitten sanoin miehelleni että käyn tuossa näyttämässä kaurahiutaleiden paikan ja pyysin papan mukaani.Hänelle tulikin tästä hirveä syyllisyys ja alkoi höpöttelemään että älä näytä kun sulla mieskin mukana ja ei millään halunnut tulla kaurahiutaleiden paikkaa katsomaan.
Lopulta kun pappa suostui ei niitä pikahiutaleita ollut kuin yksi paketti ja sekin avattu!en siis lopulta paljon voinut auttaa papparaista, mutta oli kyllä jotenkin koominen tilanne.
JS87 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valintamyymälässä oli nuorehko pariskunta, molemmat järkyttävän lihavia. Mies ehdotti, että ostetaan noita pullia tuosta. Nainen sanoi, että miksi me niitä ostetaan, kun minähän leivon tänään pullaa. Mies sanoi, että niin mutta siinähän menee aikaa ja me keitetään kahvit kuitenkin ennen kuin ne pullat on valmiit niin otetaan tästä pullat kahvin kanssa. Nainen sanoi, että No niin joo. Otetaan vaan niitä pullia. Ostivat neljä munkkipossua.
Ei se nyt niin jännää ollut, mutta jäi piinaamaan ajatus niitten kaikkien pullien syömisestä. Toisaalta jotenkin leppoista.
Jumalauta että voi risoa! Se on possumunkki, ei munkkipossu! Munkkipossu on sellainen sika, joka syö munkkeja, possumunkki on se neljällä korvalla varustettu leivonnainen.
Ootko possosta kuullu ;)
Kerran ulkomailla näin, kun kodittoman näköinen mies tuli kauppaan ja asteli suoraan hygieniatarvikeosastolle. Sieltä otti käteensä ensimmäisen shampoopullon, puristi siitä ainetta keon suoraan päähänsä, laittoi pullon takaisin hyllyyn ja käveli ulos.
Vaahdotus ja huuhtelu suoritettiin kai suihkulähteessä tai meressä. Tavallaan kyllä kätevää.
Menin yhteen ketjukauppaan ja sinne pyrähti samalle osastolle muutama rähjäinen herra jotka alkoivat kauppaamaan saman kaupan tuotteita halvemmalla kaupassa, ei en todellakaan halua putkaan virumaan siksi että saisin jotain halvemmalla. Tuntui kuin olisi ollut keskellä tragikomediaa. Vartijat ovat hitaita tai eivät löydä mitä pitäisi, aika menee varmaan väärien ihmisten vahtimiseen tai ovat lomilla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollessani vuosia sitten kesätöissä s-marketissa, tuli eräs mies asiakas luokseni ja pyysi minua valitsemaan hänelle hyvän mikroaterian. Sitten kuitenkin, kun rupesin ehdottamaan erilaisia aterioita, mikään ei kelvannut.
Myyjä sitten itse käveli kylmähyllylle, osoitti hirvikäristystä ja sanoi, että ottaa tuon ja että voisinko minä nostaa sen hänen kärryynsä. Hämmentyneenä nostin ja mies jatkoi matkaa.Siis mitä tuossa oikein tapahtui?? Myyjä tuli valitsemaan asiakkaalle mikroaterian, mutta sinun piti nostaa se asiakkaan kärryyn? Mitä ihmettä
Nuoren kesätyön tekijän kiusaamista/alistamista
Vieras nainen kertoi kuukautisten yllättäneen ja pyysi minua katsomaan näkyykö se ulospäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuori romanipariskunta tuli kassalle täyden ostoskärryn kanssa. Nainen oli viimeisillään raskaana, mutta mies vain käveli kassan ohi odottelemaan. Nainen siis latoi tavarat hihnalle, pakkasi ne muovikasseihin ja lähti kantamaan painavia ostoksia kohti uloskäyntiä miehen perässä. Ainut, mitä mies tilanteessa teki, oli lompakon avaaminen ja ostosten maksaminen!
Nähtiin samantyylinen tapaus vuosia sitten lidlissä. Paikalla oli vaan kaksi pariskuntaa, yhden sijaan.
Voi naisparkaa. Ajatella, että piti pakata kassit itse. Eipä siinä ehdi kyllä töihinkään, kun pitää alvariinsa kasseja pakata ja kannella.
Eikö raamattukin jo sano että jumala tuomitsee jos niin päättää, ei ihmiset? ja muutenkin aikamoista yleistämistä, itse olen 100% ateisti enkä silti ryyppää ja rellestä ympäriinsä ja koitan kohdella ihmisiä kunnioittavasti taustoista ja mielipiteistä riippumatta, toki se on suht vaikeaa kun ne ahdasmielisimmät ja törkeimmät kommentit tulee juurikin näiden uskovaisten suusta, niinkuin oltaisiin itse jumalasta seuraavia.
Vierailija kirjoitti:
Kerran olin lähikaupassa liikkeellä ostoskärrien kanssa ihan normaalisti. Jostain ilmestyi nainen, joka kärreillään törmäsi minuun rajusti ja toistuvasti tahallaan verenhimoinen kiilto silmissään.
En tuntenut, enkä ollut ikinä nähnyt. Olin mustelmilla viikkoja.
Hänellä varmaan curryt lasipurkissa tms, kun mustelmia aiheutui. Ja jos tuollaisista törmäyksistä ilman sirpaleita säästyitte, niin sulla omat varmaan pusseissa tai rasioissa.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? EI MYYJÄ vaan se mies asiakas. Mitä oikein kirjoitin.
Se miesasiakas halusi todennäköisesti sun, uuden nuoren naismyyjän kumartelevan, että voisi tsekata sun takamuksen.
Vaimoni katosi Cittarissa. Hetken haahuiltuani aloin miettiä todennäköisyyksiä, ykkösenä tietenkin kenkäosasto, sielläpä vaalea nainen musta pomppaa päällään kiskoikin ihanuuksia jalkoihinsa ja pieni vaalea tyttölapsi katseli vieressä Sanoin sitten jotakin tyyliin pitihän se arvata, ja heti sen sanottua tajusin, että eihän meillä ole tyttöä ja naisen nostettua katsettaan huomasin, ettei tuo nainenkaan minun vaimoni ollut, ihan nätti kylläkin. Sopertelin jotakin anteeksipyynnön tapaista ja nainen tyttöineen suunnistivat pitkin askelin kassalle, sovittamansa kengät nainen jätti niille sijoilleen kenkäosaton lattialle. Käännyttyäni ympäri huomasin vaimoni seisovan selkäni takana, oli kuulemma kävellyt kaiken aikaa perässäni ihmetellen miksi hortoilen pitkin puotia vailla päämäärää.
Kassaneiti sanoi lapselleni (jolla oli karkkipäivän eli perjantain karkkipussi kädessä) että ei tänään ole karkkipäivä, et sinä niitä tänään saa syödä, kysy vaikka äidiltä ja isältä, niin karkkipäivä on vasta lauantaina.
En jaksa lukea ketjua mutta satasesta vetoa että myyjä katsoi sitä riikkinöistä maitopurkkia ja mietti että rikoinko minä sen ja onko muitakin rikki. Ja mitä minä nyt teen. Jos oli vaikka tehnyt jonkun mokan eikä huomannut heti että purkki hajosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran olin lähikaupassa liikkeellä ostoskärrien kanssa ihan normaalisti. Jostain ilmestyi nainen, joka kärreillään törmäsi minuun rajusti ja toistuvasti tahallaan verenhimoinen kiilto silmissään.
En tuntenut, enkä ollut ikinä nähnyt. Olin mustelmilla viikkoja.
Kärryt
Kärryt!!
KÄRRYT!!!!!!!!
Kyllä outte Uuvenmuan junttiloita, kärryt on savonmuan kielel kärrit.
Omituisin näkemäni sekoilu kaupassa on ollut omani. Lähdin fillarilla kauppaan ja kaupan edessä on suojatie, jonka yli tietysti fillarin talutin. Olin jotenkin niin ajatuksissani, että talutin samantien fillarin suoraan kauppaan, ohi tuulikaapin ja automaattisesti aukeavien ovien. En sentään onneksi ehtinyt pikkuporteista sisään kaupan puolelle (sillon ois pitäny tulla kassojen kautta pois), vaan aulan puolella olin, kunnes heräsin todellisuuteen ja vein fillarin ulos. Ei oikeen edes naurattanut, vaan hämmentynyt olo siitä kuinka sitä joskus aatoksissaan sekoilee...
Olin sovittamassa vaatteita ja joku asiakas tuli ja otti kärryt joihin olin latonut liudan kalliita merkkivaatteita, joista suurin osa jo sellaisia, jotka olin ajatellut palauttaa paikalleen. Kun olin ottamassa seuraavaa vaatetta, huomasin kärryni kadonneen. Etsiskelin hetken ja sattumalta, kun arvelin jonkun myyjän ottaneen ja palauttaneen ne hyllyyn huomasin jonkun miehen pakkaavan kassalla muovipusseihin samanlaisia naisten vaatteita joita minulla oli ollut kärryssä.
Siinä oli parit vaatteet joihin olin ihastunut joita ei ollut useita kokoja, joten kävin kysymässä mieheltä, sattuiko tuo olemaan minun kärry. Hän säikähti ja kysyi, oliko ottanut väärän kärryn. Rahaa oli mennyt useampi sata euroa, taisi olla reilusti yli 500 euroa. Myyjä palautti samantien kaikki, kun selvisi, ettei miehellä ollut tarkoitus ostaa niitä.
Juttelin hieman poissa tolaltaan olevan miehen kanssa hetken. Jäi kuva, että hänen vaimonsa oli ollut hetkeä aikaisemmin myymälässä, mutta joutunut lähtemään äkkiä pois ja mies oli ottanut väärän kärryn. Tai ainakin siinä tilanteessa järkeilin niin.
Illemmalla mietin hänen sananvalintoja ja aloin miettiä olisiko hän kuitenkin sanonut, että hänen puolisonsa oli kuollut aivan äskettäin. Sanoja en muistanut silloinkaan tarkkaan, nyt vielä vähemmän, mutta vasta illalla tuli mieleen, että hän kuitenkin taisi viitata äkilliseen poismenoon. Ei hänen käyttämiään sanoja normaalisti käytetä liikkeestä äkkiä poistumiseen. Jos niin olisi, mitähän hän olisi tehnyt liudalla kalliita vaatteita, kun olisi tiedostanut tapahtumat vasta myöhemmin tai olisiko edes tiedostanut?
Jäin miettimään, olisiko pitänyt ohjata jonnekin soittamalla päivystykseen? Sen verran poissaoleva mies oli ollut ja jos olisin ymmärtänyt siinä tilanteessa, ettei hänen välttämättä ollut ollenkaan tarkoitus ostaa mitään, olisiko 112 tai päivystys ollut oikea jonne olla yhteydessä?
Molemmat käy.