Lue keskustelun säännöt.
Omituisimmat kokemukset kauppareissuilla
Kävin tänään Prismassa ja huomasin, että yksi hyllystä ottamani maitopurkki vuosi. Löysin myyjän, jolle kerroin, että tämä maitopurkki vuotaa, kun en tietenkään halunnut viedä sitä takaisin hyllyyn, josta joku muu olisi sen ottanut.
Tuollainen tilannehan yleensä jatkuu niin, että myyjä ottaa tuotteen ja kiittää vaivannäöstä/pahoittelee tapahtunuttu ja vie tuotteen pois, mutta ei tänään. Myyjä tuijotti koko ajan järkyttyneenä maitopurkkia, eikä sanonut mitään. Ajattelin, että ymmärtääkö hän edes mitä sanoin, ja näytin, että tästä sinetistä tämä vuotaa, tämä on rikki. Myyjä tuijotti vieläkin järkyttynyt ilme kasvoillaan purkkia ja sitten tooooodella hitaasti ojensi kätensä kohti purkkia, aivan kuin ne laiskiaiset siinä lasten Zootropolis-elokuvassa. Hän otti purkin, katse koko ajan tiukasti siinä purkissa ja mutisi, että "no mä voin ottaa sen" ja jäi seisomaan siihen se purkki kädessä ja tuijotti edelleen järkyttyneenä sitä purkkia.
Tuo oli todella hämmentävää, koskaan ei ole vielä käynyt noin. Luultavasti hän kärsi sosiaaliste tilanteiden pelosta, ainakin käytös viittasi siihen, mutta onkohan silloin kaupan ala hyvä idea työpaikaksi? Meni ainakin loppu kauppareissu naureskellen, koska tuo oli oikeasti aika koomista ja se myyjän ilme, en saa sitä pois päästäni.
Mikä on oudointa, mitä teille on sattunut kauppareissuilla?
Kommentit (1611)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupassa n. 30-vuotias nainen sattui kulkemaan samoilla hyllyillä samaan aikaan minun kanssani, ja pisti silmään, kun hän koko ajan koski ihan kaikkia tuotepakkauksia, ottamatta juuri mitään mukaansa. Koko ajan hipelsi ja näpelsi kaikkea, jäin ihan katsomaan kun näytti siltä, että hän olisi tehnyt niille tuotteille jotain vandalismia. Mutta ei. Muuten vain hipelsi kirjaimellisesti aivan kaikkea.
Tuo sama nainen on sittemmin tullut muuallakin vastaan, lähinnä busseissa, ja kaikkialla sama juttu. Hän on silminnähden mielenterveyspotilas, pukeutuu rääsyihin ja hiukset ovat todella surkealla limaluirulla. Ja aina, kaikkialla, taukoamatta, tilulilulilulilu. Kaikkea on pakko koko ajan tiluttaa. Käy oikeasti sääliksi, elämä ei voi olla helppoa tuollaisen taudin kanssa.
Kerran istuin bussissa suoraan hänen taakseen ja tuli ihan päänsärky siitä, kun 1 - 10 sekunnin välein nosti kätensä stop-napille ihan vain tiluttaakseen sitä. Ja toisen kerran erehdyin istumaan häntä vastapäätä kun en heti hoksannut, kuka siinä on. Hänellä oli mukanaan tyhjä limupullo, jonka hän koko ajan nosti ylös "juodakseen" siitä, ja kielellä tilulilu. Ei mitään vihaa häntä kohtaan, tietysti hänellä on oikeus käydä kaupassa ja matkustaa bussilla niin kuin kaikilla muillakin, mutta oli kyllä pakko vaihtaa pois maksamaltani paikalta jonnekin, missä en joudu koko 2 h matkan ajan näkemään sitä jatkuvaa, turhaa vemputtamista. Sama kuin kuuntelisi vesihanan tippuvan.
Siis kilkuttiko hän siellä kaupassakin purkkeja jollain metalliesineellä vai mitä tuo tilulilulilu tuossa yhteydessä oikein tarkoittaa?
Ei vaan sormillaan (ja sen yhden kerran kielellään) näpertelee, hypeltelee, naputtelee, hipeltää ja tiluttaa. Taukoamatta. Se näyttää paljon dramaattisemmalta, kuin sitä on sanoin mahdollista kuvailla.
Tiluttaminen on soittamista tai ylipäätään jonkin äänen aiheuttamista.
Tiluttaminen ei viittaa ääneen, vaan nopeuteen. Eli kitaran tilutus = kitaran erittäin nopea sormettaminen. Joten siitä voi viedä eteenpäin stop-napin tiluttaminen = stop-napin erittäin nopea sormeilu. Mutta kuuluuhan siitä kynsien rapinasta muovia vasten pieni ääni, jos se sinut tekee iloiseksi.
Tiluttaminen on kylläkin ääntä esim. "mikä tilulilii tuolta kuuluu, kenen kännykkä soi?"
Eikä ole. "Tilulilu" on kylläkin ääni samoin kuin vaikka "pum" ja "kriik", mutta tiluttaminen ei ole ääntä. Et voi sanoa, että "kännykkä tiluttaa". Vai sanotko myös, että "kännykkä soittaa"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupassa n. 30-vuotias nainen sattui kulkemaan samoilla hyllyillä samaan aikaan minun kanssani, ja pisti silmään, kun hän koko ajan koski ihan kaikkia tuotepakkauksia, ottamatta juuri mitään mukaansa. Koko ajan hipelsi ja näpelsi kaikkea, jäin ihan katsomaan kun näytti siltä, että hän olisi tehnyt niille tuotteille jotain vandalismia. Mutta ei. Muuten vain hipelsi kirjaimellisesti aivan kaikkea.
Tuo sama nainen on sittemmin tullut muuallakin vastaan, lähinnä busseissa, ja kaikkialla sama juttu. Hän on silminnähden mielenterveyspotilas, pukeutuu rääsyihin ja hiukset ovat todella surkealla limaluirulla. Ja aina, kaikkialla, taukoamatta, tilulilulilulilu. Kaikkea on pakko koko ajan tiluttaa. Käy oikeasti sääliksi, elämä ei voi olla helppoa tuollaisen taudin kanssa.
Kerran istuin bussissa suoraan hänen taakseen ja tuli ihan päänsärky siitä, kun 1 - 10 sekunnin välein nosti kätensä stop-napille ihan vain tiluttaakseen sitä. Ja toisen kerran erehdyin istumaan häntä vastapäätä kun en heti hoksannut, kuka siinä on. Hänellä oli mukanaan tyhjä limupullo, jonka hän koko ajan nosti ylös "juodakseen" siitä, ja kielellä tilulilu. Ei mitään vihaa häntä kohtaan, tietysti hänellä on oikeus käydä kaupassa ja matkustaa bussilla niin kuin kaikilla muillakin, mutta oli kyllä pakko vaihtaa pois maksamaltani paikalta jonnekin, missä en joudu koko 2 h matkan ajan näkemään sitä jatkuvaa, turhaa vemputtamista. Sama kuin kuuntelisi vesihanan tippuvan.
Siis kilkuttiko hän siellä kaupassakin purkkeja jollain metalliesineellä vai mitä tuo tilulilulilu tuossa yhteydessä oikein tarkoittaa?
Ei vaan sormillaan (ja sen yhden kerran kielellään) näpertelee, hypeltelee, naputtelee, hipeltää ja tiluttaa. Taukoamatta. Se näyttää paljon dramaattisemmalta, kuin sitä on sanoin mahdollista kuvailla.
Tiluttaminen on soittamista tai ylipäätään jonkin äänen aiheuttamista.
Tiluttaminen ei viittaa ääneen, vaan nopeuteen. Eli kitaran tilutus = kitaran erittäin nopea sormettaminen. Joten siitä voi viedä eteenpäin stop-napin tiluttaminen = stop-napin erittäin nopea sormeilu. Mutta kuuluuhan siitä kynsien rapinasta muovia vasten pieni ääni, jos se sinut tekee iloiseksi.
Tiluttaminen on kylläkin ääntä esim. "mikä tilulilii tuolta kuuluu, kenen kännykkä soi?"
Eikä ole. "Tilulilu" on kylläkin ääni samoin kuin vaikka "pum" ja "kriik", mutta tiluttaminen ei ole ääntä. Et voi sanoa, että "kännykkä tiluttaa". Vai sanotko myös, että "kännykkä soittaa"?
Miehen käsitys keskustelusta: jos olet väärässä, jankkaa maailmanloppuun asti ja perustele tuhannella eri tavalla miksi oletkin muka oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupassa n. 30-vuotias nainen sattui kulkemaan samoilla hyllyillä samaan aikaan minun kanssani, ja pisti silmään, kun hän koko ajan koski ihan kaikkia tuotepakkauksia, ottamatta juuri mitään mukaansa. Koko ajan hipelsi ja näpelsi kaikkea, jäin ihan katsomaan kun näytti siltä, että hän olisi tehnyt niille tuotteille jotain vandalismia. Mutta ei. Muuten vain hipelsi kirjaimellisesti aivan kaikkea.
Tuo sama nainen on sittemmin tullut muuallakin vastaan, lähinnä busseissa, ja kaikkialla sama juttu. Hän on silminnähden mielenterveyspotilas, pukeutuu rääsyihin ja hiukset ovat todella surkealla limaluirulla. Ja aina, kaikkialla, taukoamatta, tilulilulilulilu. Kaikkea on pakko koko ajan tiluttaa. Käy oikeasti sääliksi, elämä ei voi olla helppoa tuollaisen taudin kanssa.
Kerran istuin bussissa suoraan hänen taakseen ja tuli ihan päänsärky siitä, kun 1 - 10 sekunnin välein nosti kätensä stop-napille ihan vain tiluttaakseen sitä. Ja toisen kerran erehdyin istumaan häntä vastapäätä kun en heti hoksannut, kuka siinä on. Hänellä oli mukanaan tyhjä limupullo, jonka hän koko ajan nosti ylös "juodakseen" siitä, ja kielellä tilulilu. Ei mitään vihaa häntä kohtaan, tietysti hänellä on oikeus käydä kaupassa ja matkustaa bussilla niin kuin kaikilla muillakin, mutta oli kyllä pakko vaihtaa pois maksamaltani paikalta jonnekin, missä en joudu koko 2 h matkan ajan näkemään sitä jatkuvaa, turhaa vemputtamista. Sama kuin kuuntelisi vesihanan tippuvan.
Siis kilkuttiko hän siellä kaupassakin purkkeja jollain metalliesineellä vai mitä tuo tilulilulilu tuossa yhteydessä oikein tarkoittaa?
Ei vaan sormillaan (ja sen yhden kerran kielellään) näpertelee, hypeltelee, naputtelee, hipeltää ja tiluttaa. Taukoamatta. Se näyttää paljon dramaattisemmalta, kuin sitä on sanoin mahdollista kuvailla.
Tiluttaminen on soittamista tai ylipäätään jonkin äänen aiheuttamista.
Tiluttaminen ei viittaa ääneen, vaan nopeuteen. Eli kitaran tilutus = kitaran erittäin nopea sormettaminen. Joten siitä voi viedä eteenpäin stop-napin tiluttaminen = stop-napin erittäin nopea sormeilu. Mutta kuuluuhan siitä kynsien rapinasta muovia vasten pieni ääni, jos se sinut tekee iloiseksi.
Tiluttaminen on kylläkin ääntä esim. "mikä tilulilii tuolta kuuluu, kenen kännykkä soi?"
Eikä ole. "Tilulilu" on kylläkin ääni samoin kuin vaikka "pum" ja "kriik", mutta tiluttaminen ei ole ääntä. Et voi sanoa, että "kännykkä tiluttaa". Vai sanotko myös, että "kännykkä soittaa"?
Miehen käsitys keskustelusta: jos olet väärässä, jankkaa maailmanloppuun asti ja perustele tuhannella eri tavalla miksi oletkin muka oikeassa.
Kiva, että huomasit tämän vian omissa keskustelutaidoissasi. Ei ole monella kanttia myöntää kesken keskustelun, että "oho, vika olikin minun kielikorvassani, tietystihän tämä verbi toimii juuri noin kuin sanoit". Tsemppiä sinulle, pidä sama asenne tulevaisuudessakin!
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui markka-aikaan eräässä Prismassa, olin kassalla jonossa kolmantena. Kassan kohdalla oli asiakkaana nainen, ja kun hänen ostoksensa oli kassahenkilö piippaillut, niin kassahenkilö kysyi kortilla vai käteisellä.
Asiakas sanoi että kortilla, jolloin kassahenkilö pyysi antamaan kortin hänelle, että voisi vetäistä sen siitä maksupäätteeestä. No, asiakas ei antanutkaan korttia, vaan sanoi, että hän vetää sen itse. Kassahenkilö selitti erittäin hyvin ja asiallisesti, että kassan on se kortti vetäistävä, ei asiakkaan. Joka ei käynyt asiakkaalle ei sitten mitenkään.
Kassa kyseli sitten että oliko asiakkaalla käteistä, mutta asiakas vaan intti sitä että haluaa itse vetäistä sen kortin, ettei kassa vedä omiin liiveihin mitään. Siinä vaiheessa minä ja toisena oleva asiakas alettiin houkuttelemaan sitä ekana olevaa asiakasta, että koitas nyt ratkaista homma jotenkin. Jono venyy, ja kohta jotkut tuskastuu. Meni jokunen sekunti, kun asiakas vetäisi 500mk setelin lompakosta ja tuhahti että kelpaako tuo. Hänen ostoksensa maiskoivat muistaakseni, jotain 30-40 mk. Oli sillä kassahenkilöllä, kuten myös meillä melko mielenkiintoinen ilme. Kassa otti setelin, hoiti homman ja toivotti hyvät päivän jatkot. Pikkasen siinä naureskeltiin ja ihmeteltiin porukalla, kun asiakas häipyi paikalta.
Ulkomailta opittu tapa. Muistan kun sen lomakkeen niitä, mikähän se kopiopaperi oli nimeltään, piti pyytää mukaan ja pyytää vedon tapahtuvan esillä silmien alla yms.
Kohtasin hiljattain kauppamarttyyrin. Olin punnitsemassa vihanneksia vaa'alla, kun viereiselle vaa'alle tuli vanhempi nainen, joka totesi, että "ei meinaa nähdä numeroita, kun silmät vetistää". En tajunnut, että hän puhui minulle, vaan luulin, että kommentti oli tarkoitettu jollekulle, jonka kanssa hän oli kaupassa. Lähdin pois vaa'alta ja nainen huusi perääni, että "ennen oltiin kyllä avuliaita!". Ilmeisesti siis olisi toivonut, että olisin painanut nappia hänen puolestaan, mutta mistä olisin edes voinut tietää mitä numeroa hän oli etsimässä? Olisin kyllä auttanut, jos hän olisi pyytänyt apua, mutta tuota kommenttia en avunpyynnöksi tajunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seisoin jonkun meikkihyllyn edessä katselemassa kun toinen asiakas näytti minulle jotain eyelineria "Onko tämä ripsiväri?". Sanoin että ei, se on eyeliner. Sitten hän kysyi että mikähän näistä olisi hyvä. Sanoin etten ole töissä täällä (ja vaatteistakin olisi tämän toki voinut päätellä). Nainen totesi tähän että tiedän, mutta sä näytät siltä että tiedät näistä.
Itselle ei ihan tulisi mieleen alkaa vaatia palvelua toiselta asiakkaalta.
Eihän tuo ollut mitään palvelun vaatimista, vaan hän esitti sinulle kysymyksen.
Menetkö kenkäosastolla kysymään toiselta asiakkaalta että kun sulla on kengät jalassa niin osaat varmaan neuvoa mitkä näistä olis mulle hyvät? Tai karkkihyllyllä että kun näytät siltä että syöt paljon karkkia niin mikähän tästä kannattaisi ostaa? xD xD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seisoin jonkun meikkihyllyn edessä katselemassa kun toinen asiakas näytti minulle jotain eyelineria "Onko tämä ripsiväri?". Sanoin että ei, se on eyeliner. Sitten hän kysyi että mikähän näistä olisi hyvä. Sanoin etten ole töissä täällä (ja vaatteistakin olisi tämän toki voinut päätellä). Nainen totesi tähän että tiedän, mutta sä näytät siltä että tiedät näistä.
Itselle ei ihan tulisi mieleen alkaa vaatia palvelua toiselta asiakkaalta.
Eihän tuo ollut mitään palvelun vaatimista, vaan hän esitti sinulle kysymyksen.
Menetkö kenkäosastolla kysymään toiselta asiakkaalta että kun sulla on kengät jalassa niin osaat varmaan neuvoa mitkä näistä olis mulle hyvät? Tai karkkihyllyllä että kun näytät siltä että syöt paljon karkkia niin mikähän tästä kannattaisi ostaa? xD xD
Tuohan on ihan eri asia.
"Mikähän olisi hyvä" on ihan normaalia keskustelua.
"Neuvopas, mikä tästä valikoimasta olisi minulle hyvä ja sopisi minulle parhaiten" on vähän töykeämpää ja huomionhakuisempaa keskustelua, kun vastatakseen kysymykseen pitäisi miettiä, miltä mikäkin näyttäisi kyseisellä henkilöllä. Mutta silti ihan keskustelua, eikä mitään palvelun vaatimista.
"Käypä hakemassa minulle tästä kenkämallista kokoa pienempi pari" olisi palvelun vaatimista.
Onko ihmisille aina tehnyt näin tiukkaa kommunikoida toisten kanssa, vai onko tämä jotain nykyajan hömpötystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli kerran pilvessä kaupassa ja kassajonossa mietin ihan paniikissa, että pitääkö puhua englanniksi vai suomeksi kun edessäolevat asiakkaat ja kassa keskustelivat englanniksi. Nauratti vielä kun se kassa puhui semmoisella rallienglannilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran näin kun mies söi keksejä paketista hyllyjen välissä ja lopetti pikaisesti kun huomasi, että joku tuli samalle hyllyvälille.
Nainen ja lapsi söivät kaupan heviosastolla iloisesti viinirypäleitä suoraan laatikosta. Huomautin asiaata, niin nainen lähti lapsineen nokka pystyssä marssimaan poispäin. Vissiin harmitti kun joku keskeytti varastamisen.
Minkä v##uttaa tuo iänikuinen klisee: nokka pystyssä, niskojaan nAkElLeN (ihan v:n ärsyttävä sana), tuhahdellen jne. Miksi ei voi vain sanoa, että lähti pois, ilman noita kliseelisäyksiä😑 Nyt joku itseään nokkelaksi luuleva tulee mussuttamaan tähän, että olen itse varas ja siksi reagoin tähän kommenttiin. No en ole ikinä edes näpistänyt yhtään mitään, kirjaimellisesti MITÄÄN ikinä.
No mutta jos se lähti nokka pystyssä ja niskojaan nakellen, niin silloinhan se teki niin. Sanojen käyttökö tässä nyt on se isoin huoli mielestäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin Lidlistä energiajuomaa yövuoroon ja isäni ikäinen mies tuli valistamaan, että kuule tyttö noista menee hampaat ja tulee sydänongelmiakin. Olen kolmekymppinen joten oli melko hämmentävää saada tälläinen valistuspuhe.
Miehet nyt vaan tykkää kertoa naisille miten pitäis olla ja elää. Säälittävää.
Säälittävää on se, että aikuiset naiset eivät itse tajua asioista mitään, joten jonkun täytyy opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seisoin jonkun meikkihyllyn edessä katselemassa kun toinen asiakas näytti minulle jotain eyelineria "Onko tämä ripsiväri?". Sanoin että ei, se on eyeliner. Sitten hän kysyi että mikähän näistä olisi hyvä. Sanoin etten ole töissä täällä (ja vaatteistakin olisi tämän toki voinut päätellä). Nainen totesi tähän että tiedän, mutta sä näytät siltä että tiedät näistä.
Itselle ei ihan tulisi mieleen alkaa vaatia palvelua toiselta asiakkaalta.
Eihän tuo ollut mitään palvelun vaatimista, vaan hän esitti sinulle kysymyksen.
Menetkö kenkäosastolla kysymään toiselta asiakkaalta että kun sulla on kengät jalassa niin osaat varmaan neuvoa mitkä näistä olis mulle hyvät? Tai karkkihyllyllä että kun näytät siltä että syöt paljon karkkia niin mikähän tästä kannattaisi ostaa? xD xD
Tuohan on ihan eri asia.
"Mikähän olisi hyvä" on ihan normaalia keskustelua.
"Neuvopas, mikä tästä valikoimasta olisi minulle hyvä ja sopisi minulle parhaiten" on vähän töykeämpää ja huomionhakuisempaa keskustelua, kun vastatakseen kysymykseen pitäisi miettiä, miltä mikäkin näyttäisi kyseisellä henkilöllä. Mutta silti ihan keskustelua, eikä mitään palvelun vaatimista.
"Käypä hakemassa minulle tästä kenkämallista kokoa pienempi pari" olisi palvelun vaatimista.
Onko ihmisille aina tehnyt näin tiukkaa kommunikoida toisten kanssa, vai onko tämä jotain nykyajan hömpötystä?
Äänensävy ja ruumiinkieli ovat erittäin iso osa kommunikointia. Se jäi tästä uupumaan. Rouva oli hyvin vaativan oloinen ja töksäytteli puheensa kuin palvelijalle. En puhuisi edes ko. liikkeessä töissä olevalle henkilölle niin, saati sitten toiselle asiakkaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikin hassua tapausta: minulla oli isot ostokset ennen jotain pyhää ja ostoskärry oli aika täynnä ja jonot kassoilla olivat pitkät. Kun tuli minun vuoroni alkaa laittaa ostoksia hihnalle niin takanani olleen tuntemattoman pariskunnan mies alkoi nostelemaan minun ostoksiani kärrystäni hihnalle ilman että olin pyytänyt mitään apua tai muutenkaan puhunut mitään. Aloin vain hämmentyneenä sanomaan hänelle, että älä koske niihin. Ne on mun ostoksia! Pariskunnan nainenkin vain katseli touhua kommentoimatta mitään.
Toisella kertaa olin nuorena tyttönä ostamassa työmatkalla töihin eväitä: jonkun sämpylän, jogurtin ja banaanin, niin joku maistissa ollut 50-kymppinen nainen alkoi kassajonossa kovaa kommentoimaan ja vihjailemaan kuinka hän tietää mihin tarkoitukseen tarvitsen banaania. Silloin nolotti enkä osannut sanoa mitään.
Minkä h....tin takia kirjoitatte aina "50-kymppinen"???????
Minkä takia huomautat turhanpäiväisistä pikkuasioista. Ei ole kyse virallisista asiakirjoista. Huomautatko tutuillesi jos kirjoitusasu on "väärin" sähköpostissa tahi tekstiviestissä. 🤪
Ei ole mikään pikkuasia, tuonhan silmä lukee että "viiskytkymppinen" mikä ei tarkoita mitään. Miten vaikea on kirjoittaa "viisikymppinen" tai "50v."?
Pitkä ketju. Laitan yhden- tiedä nyt kummallisesta mutta laitan silti. Joku matsi kai oli menossa (en seuraa urheilua) ja tv- osastolla iso porukka katsomassa. Juuri kun olin lähellä siinä parin hyllyn takana, kai joku teki maalin. En siis nähnyt mistä kyse, mutta säikähdin perkeleesti ja luulin että ehkä katto romahtanut ihmisten päälle tai vastaavaa siitä joukkokarjaisusta päätellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä tapahtui kauan sitten lapsuudessani. Olimme tulossa äitini kanssa ulos ruokakaupasta, kun kaupan ulkopuolella ikkunalaudalla istui paikkakunnan "kylähullu" nainen syömässä omenaa. Tarjosi sitten puoliksi syötyä kysymällä "haluaako poika omenan?".
No ei tainnut haluta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikin hassua tapausta: minulla oli isot ostokset ennen jotain pyhää ja ostoskärry oli aika täynnä ja jonot kassoilla olivat pitkät. Kun tuli minun vuoroni alkaa laittaa ostoksia hihnalle niin takanani olleen tuntemattoman pariskunnan mies alkoi nostelemaan minun ostoksiani kärrystäni hihnalle ilman että olin pyytänyt mitään apua tai muutenkaan puhunut mitään. Aloin vain hämmentyneenä sanomaan hänelle, että älä koske niihin. Ne on mun ostoksia! Pariskunnan nainenkin vain katseli touhua kommentoimatta mitään.
Toisella kertaa olin nuorena tyttönä ostamassa työmatkalla töihin eväitä: jonkun sämpylän, jogurtin ja banaanin, niin joku maistissa ollut 50-kymppinen nainen alkoi kassajonossa kovaa kommentoimaan ja vihjailemaan kuinka hän tietää mihin tarkoitukseen tarvitsen banaania. Silloin nolotti enkä osannut sanoa mitään.
Minkä h....tin takia kirjoitatte aina "50-kymppinen"???????
Minkä takia huomautat turhanpäiväisistä pikkuasioista. Ei ole kyse virallisista asiakirjoista. Huomautatko tutuillesi jos kirjoitusasu on "väärin" sähköpostissa tahi tekstiviestissä. 🤪
Ei ole mikään pikkuasia, tuonhan silmä lukee että "viiskytkymppinen" mikä ei tarkoita mitään. Miten vaikea on kirjoittaa "viisikymppinen" tai "50v."?
Eikö sinun virheenkorjausalgoritmi pelaa lukiessasi tekstiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seisoin jonkun meikkihyllyn edessä katselemassa kun toinen asiakas näytti minulle jotain eyelineria "Onko tämä ripsiväri?". Sanoin että ei, se on eyeliner. Sitten hän kysyi että mikähän näistä olisi hyvä. Sanoin etten ole töissä täällä (ja vaatteistakin olisi tämän toki voinut päätellä). Nainen totesi tähän että tiedän, mutta sä näytät siltä että tiedät näistä.
Itselle ei ihan tulisi mieleen alkaa vaatia palvelua toiselta asiakkaalta.
Eihän tuo ollut mitään palvelun vaatimista, vaan hän esitti sinulle kysymyksen.
Menetkö kenkäosastolla kysymään toiselta asiakkaalta että kun sulla on kengät jalassa niin osaat varmaan neuvoa mitkä näistä olis mulle hyvät? Tai karkkihyllyllä että kun näytät siltä että syöt paljon karkkia niin mikähän tästä kannattaisi ostaa? xD xD
Tuohan on ihan eri asia.
"Mikähän olisi hyvä" on ihan normaalia keskustelua.
"Neuvopas, mikä tästä valikoimasta olisi minulle hyvä ja sopisi minulle parhaiten" on vähän töykeämpää ja huomionhakuisempaa keskustelua, kun vastatakseen kysymykseen pitäisi miettiä, miltä mikäkin näyttäisi kyseisellä henkilöllä. Mutta silti ihan keskustelua, eikä mitään palvelun vaatimista.
"Käypä hakemassa minulle tästä kenkämallista kokoa pienempi pari" olisi palvelun vaatimista.
Onko ihmisille aina tehnyt näin tiukkaa kommunikoida toisten kanssa, vai onko tämä jotain nykyajan hömpötystä?
Minäkään en kyllä ymmärrä näitä jotka kyselee toisilta asiakkailta myyjille kuuluvia asioita. Toisilla voi olla kiirekin selvitä sieltä kaupasta ulos ja sitten jotkut katsovat oikeudekseen tuhlata toisen aikaa kyselemällä joutavia, sellaisia jotka kuuluisi kaupan henkilökunnan työhön, josta he saavat palkkaa.
Mistähän tällainenkin ilmiö on peräisin, en törmännyt tähän 80-luvulla milloinkaan, vähitellen alkoi 90-luvulla esiintyä tällaista.
Vierailija kirjoitti:
Oli lapsi sellaisessa leikkiautokärryssä äitinsä kanssa. Äiti nalkutti, narisi ja motkotti pahantuulisena lapselleen ihan koko ajan tyyliin, et ikinä pääse kauppaan, kun ei sun kanssa voi lähteä mihinkään kun sä olet tuommoinen ja tuommoinen ja nariset ja mariset koko ajan, eihän kukaan voi sietää tuollaista ihmistä jne loputtomasti. Lapsi istui kärryssään ihan hiiren hiljaa. Minun särki sydäntä katsoa ja kuunnella vieressä. Ajattelin, että lapsesta kasvaa aikanaan samanlainen ihminen kuin minä. On aina hiljaa taustalla tapetin näköisenä tietäen, että on niin paha ja huono ihminen, ettei hänellä oikeastaan ole oikeutta mihinkään ja jos ei osaa poistua tästä maailmasta oman käden kautta, niin saa ainakin tuntea koko ikänsä olevansa täällä maan päällä oikeudetta ja varkain. Se tuntui todella pahalta, semmoiselta fyysiseltä kivulta sydämen kohdalla. Olisi tehnyt mieli sanoa äidille, että onko tullut ajatelleeksi asiaa ja olisi tehnyt mieli halata lasta ja sanoa, että oikeasti sä olet ihan ok ja ihana, mutten sanonut äidille mitään enkä tehnyt mitään. Tämä vaivaa minua vieläkin.
Toinen vähän iloisempi kauppareissutarina. Olen itäsuomalainen ja tottunut siihen, että vieraidenkin kanssa voi heitellä hyvän mielen kommentteja vaikkapa kaupassa tai missä vaan. Olin Turussa Prismassa. Siellä joku noin 3v poika taapersi isänsä perässä ja huuteli koko ajan: ruisleipää! Ruisleipää! Minusta poika mielitekoineen oli suloinen ja töräytin isälleen, että onpa pojalla terveelliset mieliteot! Kotipaikkakunnallani isä olisi sinkauttanut takaisin jotain nasevaa, ja sitten me oltaisiin nauraa hörähdetty iloisina ja erkaannuttu ilahdutetuin mielin. No Turku on eri maailma kuin Itä-Suomi ja siellä ei sovi puhutella vieraita ihmisiä. Sen sain tuntea isän läpitunkevasta tuijotuksesta. Luultavasti tulin luokitelluksi kategoriaan hullut. Tässä olin siis itse se outo ja sivistymätön, joka ei osaa käyttäytyä ihmisiksi.
Sitä ei tiedä mikä tuohon motkotukseen on johtanut, lapsi on saattanut hetkeä aikaisemmin vaikka heitellä tomaatteja lattialle. Ei kannata vetää turhan isoja johtopäätöksiä ja ahdistuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupassa n. 30-vuotias nainen sattui kulkemaan samoilla hyllyillä samaan aikaan minun kanssani, ja pisti silmään, kun hän koko ajan koski ihan kaikkia tuotepakkauksia, ottamatta juuri mitään mukaansa. Koko ajan hipelsi ja näpelsi kaikkea, jäin ihan katsomaan kun näytti siltä, että hän olisi tehnyt niille tuotteille jotain vandalismia. Mutta ei. Muuten vain hipelsi kirjaimellisesti aivan kaikkea.
Tuo sama nainen on sittemmin tullut muuallakin vastaan, lähinnä busseissa, ja kaikkialla sama juttu. Hän on silminnähden mielenterveyspotilas, pukeutuu rääsyihin ja hiukset ovat todella surkealla limaluirulla. Ja aina, kaikkialla, taukoamatta, tilulilulilulilu. Kaikkea on pakko koko ajan tiluttaa. Käy oikeasti sääliksi, elämä ei voi olla helppoa tuollaisen taudin kanssa.
Kerran istuin bussissa suoraan hänen taakseen ja tuli ihan päänsärky siitä, kun 1 - 10 sekunnin välein nosti kätensä stop-napille ihan vain tiluttaakseen sitä. Ja toisen kerran erehdyin istumaan häntä vastapäätä kun en heti hoksannut, kuka siinä on. Hänellä oli mukanaan tyhjä limupullo, jonka hän koko ajan nosti ylös "juodakseen" siitä, ja kielellä tilulilu. Ei mitään vihaa häntä kohtaan, tietysti hänellä on oikeus käydä kaupassa ja matkustaa bussilla niin kuin kaikilla muillakin, mutta oli kyllä pakko vaihtaa pois maksamaltani paikalta jonnekin, missä en joudu koko 2 h matkan ajan näkemään sitä jatkuvaa, turhaa vemputtamista. Sama kuin kuuntelisi vesihanan tippuvan.
Siis kilkuttiko hän siellä kaupassakin purkkeja jollain metalliesineellä vai mitä tuo tilulilulilu tuossa yhteydessä oikein tarkoittaa?
Ei vaan sormillaan (ja sen yhden kerran kielellään) näpertelee, hypeltelee, naputtelee, hipeltää ja tiluttaa. Taukoamatta. Se näyttää paljon dramaattisemmalta, kuin sitä on sanoin mahdollista kuvailla.
Tiluttaminen on soittamista tai ylipäätään jonkin äänen aiheuttamista.
Tiluttaminen ei viittaa ääneen, vaan nopeuteen. Eli kitaran tilutus = kitaran erittäin nopea sormettaminen. Joten siitä voi viedä eteenpäin stop-napin tiluttaminen = stop-napin erittäin nopea sormeilu. Mutta kuuluuhan siitä kynsien rapinasta muovia vasten pieni ääni, jos se sinut tekee iloiseksi.
Tiluttaminen on kylläkin ääntä esim. "mikä tilulilii tuolta kuuluu, kenen kännykkä soi?"
Eikä ole. "Tilulilu" on kylläkin ääni samoin kuin vaikka "pum" ja "kriik", mutta tiluttaminen ei ole ääntä. Et voi sanoa, että "kännykkä tiluttaa". Vai sanotko myös, että "kännykkä soittaa"?
Miehen käsitys keskustelusta: jos olet väärässä, jankkaa maailmanloppuun asti ja perustele tuhannella eri tavalla miksi oletkin muka oikeassa.
Naisen käsitys keskustelusta: jos olet väärässä, vaihda aihetta ja mielellään tee joku henkilökohtainen hyökkäys miehen suuntaan, jotta alkuperäinen asia unohtuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seisoin jonkun meikkihyllyn edessä katselemassa kun toinen asiakas näytti minulle jotain eyelineria "Onko tämä ripsiväri?". Sanoin että ei, se on eyeliner. Sitten hän kysyi että mikähän näistä olisi hyvä. Sanoin etten ole töissä täällä (ja vaatteistakin olisi tämän toki voinut päätellä). Nainen totesi tähän että tiedän, mutta sä näytät siltä että tiedät näistä.
Itselle ei ihan tulisi mieleen alkaa vaatia palvelua toiselta asiakkaalta.
Eihän tuo ollut mitään palvelun vaatimista, vaan hän esitti sinulle kysymyksen.
Menetkö kenkäosastolla kysymään toiselta asiakkaalta että kun sulla on kengät jalassa niin osaat varmaan neuvoa mitkä näistä olis mulle hyvät? Tai karkkihyllyllä että kun näytät siltä että syöt paljon karkkia niin mikähän tästä kannattaisi ostaa? xD xD
Minulta kysyi kerran asiakas Zarassa, istuuko tämä takki hyvin takaa, sanoin hänelle, et kokeile numeroa pienempää koska mielestäni takki oli hänelle hieman iso. Tuli vastaan kassalla ja kiitti vielä avusta. Miksi ei voisi olla makutuomarina tuntemattomalle? Tuli molemmille hyvä fiilis!!
Ihan normi ostoksia johonkin taukotilaan tmv.