Lue keskustelun säännöt.
Omituisimmat kokemukset kauppareissuilla
Kävin tänään Prismassa ja huomasin, että yksi hyllystä ottamani maitopurkki vuosi. Löysin myyjän, jolle kerroin, että tämä maitopurkki vuotaa, kun en tietenkään halunnut viedä sitä takaisin hyllyyn, josta joku muu olisi sen ottanut.
Tuollainen tilannehan yleensä jatkuu niin, että myyjä ottaa tuotteen ja kiittää vaivannäöstä/pahoittelee tapahtunuttu ja vie tuotteen pois, mutta ei tänään. Myyjä tuijotti koko ajan järkyttyneenä maitopurkkia, eikä sanonut mitään. Ajattelin, että ymmärtääkö hän edes mitä sanoin, ja näytin, että tästä sinetistä tämä vuotaa, tämä on rikki. Myyjä tuijotti vieläkin järkyttynyt ilme kasvoillaan purkkia ja sitten tooooodella hitaasti ojensi kätensä kohti purkkia, aivan kuin ne laiskiaiset siinä lasten Zootropolis-elokuvassa. Hän otti purkin, katse koko ajan tiukasti siinä purkissa ja mutisi, että "no mä voin ottaa sen" ja jäi seisomaan siihen se purkki kädessä ja tuijotti edelleen järkyttyneenä sitä purkkia.
Tuo oli todella hämmentävää, koskaan ei ole vielä käynyt noin. Luultavasti hän kärsi sosiaaliste tilanteiden pelosta, ainakin käytös viittasi siihen, mutta onkohan silloin kaupan ala hyvä idea työpaikaksi? Meni ainakin loppu kauppareissu naureskellen, koska tuo oli oikeasti aika koomista ja se myyjän ilme, en saa sitä pois päästäni.
Mikä on oudointa, mitä teille on sattunut kauppareissuilla?
Kommentit (1658)
Kaupassa n. 30-vuotias nainen sattui kulkemaan samoilla hyllyillä samaan aikaan minun kanssani, ja pisti silmään, kun hän koko ajan koski ihan kaikkia tuotepakkauksia, ottamatta juuri mitään mukaansa. Koko ajan hipelsi ja näpelsi kaikkea, jäin ihan katsomaan kun näytti siltä, että hän olisi tehnyt niille tuotteille jotain vandalismia. Mutta ei. Muuten vain hipelsi kirjaimellisesti aivan kaikkea.
Tuo sama nainen on sittemmin tullut muuallakin vastaan, lähinnä busseissa, ja kaikkialla sama juttu. Hän on silminnähden mielenterveyspotilas, pukeutuu rääsyihin ja hiukset ovat todella surkealla limaluirulla. Ja aina, kaikkialla, taukoamatta, tilulilulilulilu. Kaikkea on pakko koko ajan tiluttaa. Käy oikeasti sääliksi, elämä ei voi olla helppoa tuollaisen taudin kanssa.
Kerran istuin bussissa suoraan hänen taakseen ja tuli ihan päänsärky siitä, kun 1 - 10 sekunnin välein nosti kätensä stop-napille ihan vain tiluttaakseen sitä. Ja toisen kerran erehdyin istumaan häntä vastapäätä kun en heti hoksannut, kuka siinä on. Hänellä oli mukanaan tyhjä limupullo, jonka hän koko ajan nosti ylös "juodakseen" siitä, ja kielellä tilulilu. Ei mitään vihaa häntä kohtaan, tietysti hänellä on oikeus käydä kaupassa ja matkustaa bussilla niin kuin kaikilla muillakin, mutta oli kyllä pakko vaihtaa pois maksamaltani paikalta jonnekin, missä en joudu koko 2 h matkan ajan näkemään sitä jatkuvaa, turhaa vemputtamista. Sama kuin kuuntelisi vesihanan tippuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaupassa n. 30-vuotias nainen sattui kulkemaan samoilla hyllyillä samaan aikaan minun kanssani, ja pisti silmään, kun hän koko ajan koski ihan kaikkia tuotepakkauksia, ottamatta juuri mitään mukaansa. Koko ajan hipelsi ja näpelsi kaikkea, jäin ihan katsomaan kun näytti siltä, että hän olisi tehnyt niille tuotteille jotain vandalismia. Mutta ei. Muuten vain hipelsi kirjaimellisesti aivan kaikkea.
Tuo sama nainen on sittemmin tullut muuallakin vastaan, lähinnä busseissa, ja kaikkialla sama juttu. Hän on silminnähden mielenterveyspotilas, pukeutuu rääsyihin ja hiukset ovat todella surkealla limaluirulla. Ja aina, kaikkialla, taukoamatta, tilulilulilulilu. Kaikkea on pakko koko ajan tiluttaa. Käy oikeasti sääliksi, elämä ei voi olla helppoa tuollaisen taudin kanssa.
Kerran istuin bussissa suoraan hänen taakseen ja tuli ihan päänsärky siitä, kun 1 - 10 sekunnin välein nosti kätensä stop-napille ihan vain tiluttaakseen sitä. Ja toisen kerran erehdyin istumaan häntä vastapäätä kun en heti hoksannut, kuka siinä on. Hänellä oli mukanaan tyhjä limupullo, jonka hän koko ajan nosti ylös "juodakseen" siitä, ja kielellä tilulilu. Ei mitään vihaa häntä kohtaan, tietysti hänellä on oikeus käydä kaupassa ja matkustaa bussilla niin kuin kaikilla muillakin, mutta oli kyllä pakko vaihtaa pois maksamaltani paikalta jonnekin, missä en joudu koko 2 h matkan ajan näkemään sitä jatkuvaa, turhaa vemputtamista. Sama kuin kuuntelisi vesihanan tippuvan.
Siis kilkuttiko hän siellä kaupassakin purkkeja jollain metalliesineellä vai mitä tuo tilulilulilu tuossa yhteydessä oikein tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seinäjoen Minimanissa olen useampaan kertaan nähnyt aasialasia nuoria miehiä ostamassa kärryn täydeltä keräkaalia. Mihin ihmeeseen niin paljon kaalta tarvitaan?
Tekevät laittomana alihankintana ilman hygieniapassia kaalisalaattia kebabpaikkaan. Vievät muovikasseissa kuppilaan "salaatin".
Ketju on jatkunut jo kolme vuotta, mutta kaalijankkaus ei vain ota loppuakseen. Kimchintekijät ovat sentään vähän rauhoittuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupassa n. 30-vuotias nainen sattui kulkemaan samoilla hyllyillä samaan aikaan minun kanssani, ja pisti silmään, kun hän koko ajan koski ihan kaikkia tuotepakkauksia, ottamatta juuri mitään mukaansa. Koko ajan hipelsi ja näpelsi kaikkea, jäin ihan katsomaan kun näytti siltä, että hän olisi tehnyt niille tuotteille jotain vandalismia. Mutta ei. Muuten vain hipelsi kirjaimellisesti aivan kaikkea.
Tuo sama nainen on sittemmin tullut muuallakin vastaan, lähinnä busseissa, ja kaikkialla sama juttu. Hän on silminnähden mielenterveyspotilas, pukeutuu rääsyihin ja hiukset ovat todella surkealla limaluirulla. Ja aina, kaikkialla, taukoamatta, tilulilulilulilu. Kaikkea on pakko koko ajan tiluttaa. Käy oikeasti sääliksi, elämä ei voi olla helppoa tuollaisen taudin kanssa.
Kerran istuin bussissa suoraan hänen taakseen ja tuli ihan päänsärky siitä, kun 1 - 10 sekunnin välein nosti kätensä stop-napille ihan vain tiluttaakseen sitä. Ja toisen kerran erehdyin istumaan häntä vastapäätä kun en heti hoksannut, kuka siinä on. Hänellä oli mukanaan tyhjä limupullo, jonka hän koko ajan nosti ylös "juodakseen" siitä, ja kielellä tilulilu. Ei mitään vihaa häntä kohtaan, tietysti hänellä on oikeus käydä kaupassa ja matkustaa bussilla niin kuin kaikilla muillakin, mutta oli kyllä pakko vaihtaa pois maksamaltani paikalta jonnekin, missä en joudu koko 2 h matkan ajan näkemään sitä jatkuvaa, turhaa vemputtamista. Sama kuin kuuntelisi vesihanan tippuvan.
Siis kilkuttiko hän siellä kaupassakin purkkeja jollain metalliesineellä vai mitä tuo tilulilulilu tuossa yhteydessä oikein tarkoittaa?
Ei vaan sormillaan (ja sen yhden kerran kielellään) näpertelee, hypeltelee, naputtelee, hipeltää ja tiluttaa. Taukoamatta. Se näyttää paljon dramaattisemmalta, kuin sitä on sanoin mahdollista kuvailla.
Vierailija kirjoitti:
Monella omituisin kokemus vaikuttaa liittyvän siihen että heidän kanssaan on kommunikoitu kauppareissulla, joku on siis vain puhunut heille.
Olen itse kaupassa töissä ja myös kassalla. Joskus saadakseni vaihtelua päivään, heitän jotain small talkia. Kuinkahan monen mieli on järkkynyt tästä pitemmäksikin aikaa. Pitäisikö minun sanoa vain ne tietyt protokollaan kuuluvat fraasit vai onko ok sanoa joskus muutakin ?
Normi-Suomalainenhan menee ihan sekaisin jos sille kommunikoi jotain. 99% ihmisistä on niin valtavan arkoja ettei ne uskalla kommunkoida. Sitten jurotetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupassa n. 30-vuotias nainen sattui kulkemaan samoilla hyllyillä samaan aikaan minun kanssani, ja pisti silmään, kun hän koko ajan koski ihan kaikkia tuotepakkauksia, ottamatta juuri mitään mukaansa. Koko ajan hipelsi ja näpelsi kaikkea, jäin ihan katsomaan kun näytti siltä, että hän olisi tehnyt niille tuotteille jotain vandalismia. Mutta ei. Muuten vain hipelsi kirjaimellisesti aivan kaikkea.
Tuo sama nainen on sittemmin tullut muuallakin vastaan, lähinnä busseissa, ja kaikkialla sama juttu. Hän on silminnähden mielenterveyspotilas, pukeutuu rääsyihin ja hiukset ovat todella surkealla limaluirulla. Ja aina, kaikkialla, taukoamatta, tilulilulilulilu. Kaikkea on pakko koko ajan tiluttaa. Käy oikeasti sääliksi, elämä ei voi olla helppoa tuollaisen taudin kanssa.
Kerran istuin bussissa suoraan hänen taakseen ja tuli ihan päänsärky siitä, kun 1 - 10 sekunnin välein nosti kätensä stop-napille ihan vain tiluttaakseen sitä. Ja toisen kerran erehdyin istumaan häntä vastapäätä kun en heti hoksannut, kuka siinä on. Hänellä oli mukanaan tyhjä limupullo, jonka hän koko ajan nosti ylös "juodakseen" siitä, ja kielellä tilulilu. Ei mitään vihaa häntä kohtaan, tietysti hänellä on oikeus käydä kaupassa ja matkustaa bussilla niin kuin kaikilla muillakin, mutta oli kyllä pakko vaihtaa pois maksamaltani paikalta jonnekin, missä en joudu koko 2 h matkan ajan näkemään sitä jatkuvaa, turhaa vemputtamista. Sama kuin kuuntelisi vesihanan tippuvan.
Siis kilkuttiko hän siellä kaupassakin purkkeja jollain metalliesineellä vai mitä tuo tilulilulilu tuossa yhteydessä oikein tarkoittaa?
Ei vaan sormillaan (ja sen yhden kerran kielellään) näpertelee, hypeltelee, naputtelee, hipeltää ja tiluttaa. Taukoamatta. Se näyttää paljon dramaattisemmalta, kuin sitä on sanoin mahdollista kuvailla.
Tiluttaminen on soittamista tai ylipäätään jonkin äänen aiheuttamista.
Tapahtui markka-aikaan eräässä Prismassa, olin kassalla jonossa kolmantena. Kassan kohdalla oli asiakkaana nainen, ja kun hänen ostoksensa oli kassahenkilö piippaillut, niin kassahenkilö kysyi kortilla vai käteisellä.
Asiakas sanoi että kortilla, jolloin kassahenkilö pyysi antamaan kortin hänelle, että voisi vetäistä sen siitä maksupäätteeestä. No, asiakas ei antanutkaan korttia, vaan sanoi, että hän vetää sen itse. Kassahenkilö selitti erittäin hyvin ja asiallisesti, että kassan on se kortti vetäistävä, ei asiakkaan. Joka ei käynyt asiakkaalle ei sitten mitenkään.
Kassa kyseli sitten että oliko asiakkaalla käteistä, mutta asiakas vaan intti sitä että haluaa itse vetäistä sen kortin, ettei kassa vedä omiin liiveihin mitään. Siinä vaiheessa minä ja toisena oleva asiakas alettiin houkuttelemaan sitä ekana olevaa asiakasta, että koitas nyt ratkaista homma jotenkin. Jono venyy, ja kohta jotkut tuskastuu. Meni jokunen sekunti, kun asiakas vetäisi 500mk setelin lompakosta ja tuhahti että kelpaako tuo. Hänen ostoksensa maiskoivat muistaakseni, jotain 30-40 mk. Oli sillä kassahenkilöllä, kuten myös meillä melko mielenkiintoinen ilme. Kassa otti setelin, hoiti homman ja toivotti hyvät päivän jatkot. Pikkasen siinä naureskeltiin ja ihmeteltiin porukalla, kun asiakas häipyi paikalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaupassa n. 30-vuotias nainen sattui kulkemaan samoilla hyllyillä samaan aikaan minun kanssani, ja pisti silmään, kun hän koko ajan koski ihan kaikkia tuotepakkauksia, ottamatta juuri mitään mukaansa. Koko ajan hipelsi ja näpelsi kaikkea, jäin ihan katsomaan kun näytti siltä, että hän olisi tehnyt niille tuotteille jotain vandalismia. Mutta ei. Muuten vain hipelsi kirjaimellisesti aivan kaikkea.
Tuo sama nainen on sittemmin tullut muuallakin vastaan, lähinnä busseissa, ja kaikkialla sama juttu. Hän on silminnähden mielenterveyspotilas, pukeutuu rääsyihin ja hiukset ovat todella surkealla limaluirulla. Ja aina, kaikkialla, taukoamatta, tilulilulilulilu. Kaikkea on pakko koko ajan tiluttaa. Käy oikeasti sääliksi, elämä ei voi olla helppoa tuollaisen taudin kanssa.
Kerran istuin bussissa suoraan hänen taakseen ja tuli ihan päänsärky siitä, kun 1 - 10 sekunnin välein nosti kätensä stop-napille ihan vain tiluttaakseen sitä. Ja toisen kerran erehdyin istumaan häntä vastapäätä kun en heti hoksannut, kuka siinä on. Hänellä oli mukanaan tyhjä limupullo, jonka hän koko ajan nosti ylös "juodakseen" siitä, ja kielellä tilulilu. Ei mitään vihaa häntä kohtaan, tietysti hänellä on oikeus käydä kaupassa ja matkustaa bussilla niin kuin kaikilla muillakin, mutta oli kyllä pakko vaihtaa pois maksamaltani paikalta jonnekin, missä en joudu koko 2 h matkan ajan näkemään sitä jatkuvaa, turhaa vemputtamista. Sama kuin kuuntelisi vesihanan tippuvan.
Eikö bussikuski sanonut mitään stop-napin jatkuvasta kilistämisestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupassa n. 30-vuotias nainen sattui kulkemaan samoilla hyllyillä samaan aikaan minun kanssani, ja pisti silmään, kun hän koko ajan koski ihan kaikkia tuotepakkauksia, ottamatta juuri mitään mukaansa. Koko ajan hipelsi ja näpelsi kaikkea, jäin ihan katsomaan kun näytti siltä, että hän olisi tehnyt niille tuotteille jotain vandalismia. Mutta ei. Muuten vain hipelsi kirjaimellisesti aivan kaikkea.
Tuo sama nainen on sittemmin tullut muuallakin vastaan, lähinnä busseissa, ja kaikkialla sama juttu. Hän on silminnähden mielenterveyspotilas, pukeutuu rääsyihin ja hiukset ovat todella surkealla limaluirulla. Ja aina, kaikkialla, taukoamatta, tilulilulilulilu. Kaikkea on pakko koko ajan tiluttaa. Käy oikeasti sääliksi, elämä ei voi olla helppoa tuollaisen taudin kanssa.
Kerran istuin bussissa suoraan hänen taakseen ja tuli ihan päänsärky siitä, kun 1 - 10 sekunnin välein nosti kätensä stop-napille ihan vain tiluttaakseen sitä. Ja toisen kerran erehdyin istumaan häntä vastapäätä kun en heti hoksannut, kuka siinä on. Hänellä oli mukanaan tyhjä limupullo, jonka hän koko ajan nosti ylös "juodakseen" siitä, ja kielellä tilulilu. Ei mitään vihaa häntä kohtaan, tietysti hänellä on oikeus käydä kaupassa ja matkustaa bussilla niin kuin kaikilla muillakin, mutta oli kyllä pakko vaihtaa pois maksamaltani paikalta jonnekin, missä en joudu koko 2 h matkan ajan näkemään sitä jatkuvaa, turhaa vemputtamista. Sama kuin kuuntelisi vesihanan tippuvan.
Siis kilkuttiko hän siellä kaupassakin purkkeja jollain metalliesineellä vai mitä tuo tilulilulilu tuossa yhteydessä oikein tarkoittaa?
Ei vaan sormillaan (ja sen yhden kerran kielellään) näpertelee, hypeltelee, naputtelee, hipeltää ja tiluttaa. Taukoamatta. Se näyttää paljon dramaattisemmalta, kuin sitä on sanoin mahdollista kuvailla.
Tiluttaminen on soittamista tai ylipäätään jonkin äänen aiheuttamista.
Tiluttaminen ei viittaa ääneen, vaan nopeuteen. Eli kitaran tilutus = kitaran erittäin nopea sormettaminen. Joten siitä voi viedä eteenpäin stop-napin tiluttaminen = stop-napin erittäin nopea sormeilu. Mutta kuuluuhan siitä kynsien rapinasta muovia vasten pieni ääni, jos se sinut tekee iloiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin parikymppisenä töissä erään tavaratalon kassalla. Mieleen on jäänyt tapaus, jossa eräs +50v. täysin siniseen asuun ja meikkiin sonnustautunut nainen tuli kassalleni. Hänellä oli muutamia ostoksia, kaikki sattumoisin sinisiä väriltään. Maksun hän hoiti sinisestä rahapussista 50€:n setelillä. Mielessäni hiukan huvittuneena keskityin palvelemaan hänet loppuun asti kunnes käänsin katseeni seuraavaan asiakkaaseen. Vastassa oli edellisen asiakkaan identtinen kaksoissisko, samoissa pukimissa, meikeissä ja mikä uskomattominta, tismalleen samoilla ostoksilla!!! Maksun koittaessa pidätin hengitystäni, ja kyllä vain! Hänkin maksoi 50€:n setelillä. Hetken aikaa mietin jo että olenko tullut hulluksi ja mielikuvitukseni on lähtenyt aivan laukalle.. Laitoin kassan kiinni ja lähdin sulattelemaan tilannetta kahvitauolle =)
Olisit tehnyt vaan työsi eikä ihmetellä asiakkaita.
Kaikkea sitä onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupassa n. 30-vuotias nainen sattui kulkemaan samoilla hyllyillä samaan aikaan minun kanssani, ja pisti silmään, kun hän koko ajan koski ihan kaikkia tuotepakkauksia, ottamatta juuri mitään mukaansa. Koko ajan hipelsi ja näpelsi kaikkea, jäin ihan katsomaan kun näytti siltä, että hän olisi tehnyt niille tuotteille jotain vandalismia. Mutta ei. Muuten vain hipelsi kirjaimellisesti aivan kaikkea.
Tuo sama nainen on sittemmin tullut muuallakin vastaan, lähinnä busseissa, ja kaikkialla sama juttu. Hän on silminnähden mielenterveyspotilas, pukeutuu rääsyihin ja hiukset ovat todella surkealla limaluirulla. Ja aina, kaikkialla, taukoamatta, tilulilulilulilu. Kaikkea on pakko koko ajan tiluttaa. Käy oikeasti sääliksi, elämä ei voi olla helppoa tuollaisen taudin kanssa.
Kerran istuin bussissa suoraan hänen taakseen ja tuli ihan päänsärky siitä, kun 1 - 10 sekunnin välein nosti kätensä stop-napille ihan vain tiluttaakseen sitä. Ja toisen kerran erehdyin istumaan häntä vastapäätä kun en heti hoksannut, kuka siinä on. Hänellä oli mukanaan tyhjä limupullo, jonka hän koko ajan nosti ylös "juodakseen" siitä, ja kielellä tilulilu. Ei mitään vihaa häntä kohtaan, tietysti hänellä on oikeus käydä kaupassa ja matkustaa bussilla niin kuin kaikilla muillakin, mutta oli kyllä pakko vaihtaa pois maksamaltani paikalta jonnekin, missä en joudu koko 2 h matkan ajan näkemään sitä jatkuvaa, turhaa vemputtamista. Sama kuin kuuntelisi vesihanan tippuvan.
Siis kilkuttiko hän siellä kaupassakin purkkeja jollain metalliesineellä vai mitä tuo tilulilulilu tuossa yhteydessä oikein tarkoittaa?
Ei vaan sormillaan (ja sen yhden kerran kielellään) näpertelee, hypeltelee, naputtelee, hipeltää ja tiluttaa. Taukoamatta. Se näyttää paljon dramaattisemmalta, kuin sitä on sanoin mahdollista kuvailla.
Tiluttaminen on soittamista tai ylipäätään jonkin äänen aiheuttamista.
Tiluttaminen ei viittaa ääneen, vaan nopeuteen. Eli kitaran tilutus = kitaran erittäin nopea sormettaminen. Joten siitä voi viedä eteenpäin stop-napin tiluttaminen = stop-napin erittäin nopea sormeilu. Mutta kuuluuhan siitä kynsien rapinasta muovia vasten pieni ääni, jos se sinut tekee iloiseksi.
Täälläpäin ainakin sanotaan tilulilulilu nimenomaan silloin, kun jokin soi. Esim. puhelimen soittoääni. En ole koskaan kuullut sen viittaavan jonkin esineen kosketteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja oli kesäaika. Kauppa oli auki klo 23 saakka, eli aika myöhään ja asiakkaita oli varsin vähän kun viimeistä aukiolotuntia mentiin. Olin laittamassa tomaatteja pussiin, kun viereeni tuli nainen, joka myös alkoi lappamaan tomaatteja omaan pussiinsa. Yhtäkkiä hän hieman sormella naputti minua olkapäähän ja kun katsoin häntä, niin hän näytti minulle toisen rintansa. Sitä kesti ehkä noin parin sekunnin ajan ja sitten hän laittoi rinnan piiloon sellainen virne kasvoillaan. Totesin jotain, että "ohhoh", ja poistuin hämmentyneenä paikalta.
Tyhmä jätkä. Oisit päässy panee.
Oisin vai?
Voi veljet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupassa n. 30-vuotias nainen sattui kulkemaan samoilla hyllyillä samaan aikaan minun kanssani, ja pisti silmään, kun hän koko ajan koski ihan kaikkia tuotepakkauksia, ottamatta juuri mitään mukaansa. Koko ajan hipelsi ja näpelsi kaikkea, jäin ihan katsomaan kun näytti siltä, että hän olisi tehnyt niille tuotteille jotain vandalismia. Mutta ei. Muuten vain hipelsi kirjaimellisesti aivan kaikkea.
Tuo sama nainen on sittemmin tullut muuallakin vastaan, lähinnä busseissa, ja kaikkialla sama juttu. Hän on silminnähden mielenterveyspotilas, pukeutuu rääsyihin ja hiukset ovat todella surkealla limaluirulla. Ja aina, kaikkialla, taukoamatta, tilulilulilulilu. Kaikkea on pakko koko ajan tiluttaa. Käy oikeasti sääliksi, elämä ei voi olla helppoa tuollaisen taudin kanssa.
Kerran istuin bussissa suoraan hänen taakseen ja tuli ihan päänsärky siitä, kun 1 - 10 sekunnin välein nosti kätensä stop-napille ihan vain tiluttaakseen sitä. Ja toisen kerran erehdyin istumaan häntä vastapäätä kun en heti hoksannut, kuka siinä on. Hänellä oli mukanaan tyhjä limupullo, jonka hän koko ajan nosti ylös "juodakseen" siitä, ja kielellä tilulilu. Ei mitään vihaa häntä kohtaan, tietysti hänellä on oikeus käydä kaupassa ja matkustaa bussilla niin kuin kaikilla muillakin, mutta oli kyllä pakko vaihtaa pois maksamaltani paikalta jonnekin, missä en joudu koko 2 h matkan ajan näkemään sitä jatkuvaa, turhaa vemputtamista. Sama kuin kuuntelisi vesihanan tippuvan.
Siis kilkuttiko hän siellä kaupassakin purkkeja jollain metalliesineellä vai mitä tuo tilulilulilu tuossa yhteydessä oikein tarkoittaa?
Ei vaan sormillaan (ja sen yhden kerran kielellään) näpertelee, hypeltelee, naputtelee, hipeltää ja tiluttaa. Taukoamatta. Se näyttää paljon dramaattisemmalta, kuin sitä on sanoin mahdollista kuvailla.
Tiluttaminen on soittamista tai ylipäätään jonkin äänen aiheuttamista.
Tiluttaminen ei viittaa ääneen, vaan nopeuteen. Eli kitaran tilutus = kitaran erittäin nopea sormettaminen. Joten siitä voi viedä eteenpäin stop-napin tiluttaminen = stop-napin erittäin nopea sormeilu. Mutta kuuluuhan siitä kynsien rapinasta muovia vasten pieni ääni, jos se sinut tekee iloiseksi.
Täälläpäin ainakin sanotaan tilulilulilu nimenomaan silloin, kun jokin soi. Esim. puhelimen soittoääni. En ole koskaan kuullut sen viittaavan jonkin esineen kosketteluun.
Anteeksi, että täällä päin sitä sanaa käytetään kuvaamaan pientä, nopeaa liikettä.
Ja ei, bussikuski ei sanonut mitään, koska hän ei painanut stop-nappia, vaan kopisteli vain kynsiään sen pintaa vasten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan lähi-Siwassa oli kassalla sellanen vähän reppana naistyöntekijä. Kysyi ja kommentoi jokaisen asiakkaan ostoksia. Esim. ai jaa, sulla on tänään herkuttelupäivä., ai sä käytät tota vessapaperia, jaa meinaat näköjään tehdä makkarakeittoa jne. Alkoi jo etukäteen ahdistaa, että onko se tyyppi taas kassalla ja saa kuunnella ihmettelyjä.
Ei ehkä niin outo, mutta takanani ollut mies selasi puhelintaan ja sieltä alkoi kuulua aikusviihdettä kovalla volyymillä :D Hänelle tuli kiire sulkea puhelin ja poistui jonosta takaisin kaupan puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupassa n. 30-vuotias nainen sattui kulkemaan samoilla hyllyillä samaan aikaan minun kanssani, ja pisti silmään, kun hän koko ajan koski ihan kaikkia tuotepakkauksia, ottamatta juuri mitään mukaansa. Koko ajan hipelsi ja näpelsi kaikkea, jäin ihan katsomaan kun näytti siltä, että hän olisi tehnyt niille tuotteille jotain vandalismia. Mutta ei. Muuten vain hipelsi kirjaimellisesti aivan kaikkea.
Tuo sama nainen on sittemmin tullut muuallakin vastaan, lähinnä busseissa, ja kaikkialla sama juttu. Hän on silminnähden mielenterveyspotilas, pukeutuu rääsyihin ja hiukset ovat todella surkealla limaluirulla. Ja aina, kaikkialla, taukoamatta, tilulilulilulilu. Kaikkea on pakko koko ajan tiluttaa. Käy oikeasti sääliksi, elämä ei voi olla helppoa tuollaisen taudin kanssa.
Kerran istuin bussissa suoraan hänen taakseen ja tuli ihan päänsärky siitä, kun 1 - 10 sekunnin välein nosti kätensä stop-napille ihan vain tiluttaakseen sitä. Ja toisen kerran erehdyin istumaan häntä vastapäätä kun en heti hoksannut, kuka siinä on. Hänellä oli mukanaan tyhjä limupullo, jonka hän koko ajan nosti ylös "juodakseen" siitä, ja kielellä tilulilu. Ei mitään vihaa häntä kohtaan, tietysti hänellä on oikeus käydä kaupassa ja matkustaa bussilla niin kuin kaikilla muillakin, mutta oli kyllä pakko vaihtaa pois maksamaltani paikalta jonnekin, missä en joudu koko 2 h matkan ajan näkemään sitä jatkuvaa, turhaa vemputtamista. Sama kuin kuuntelisi vesihanan tippuvan.
Siis kilkuttiko hän siellä kaupassakin purkkeja jollain metalliesineellä vai mitä tuo tilulilulilu tuossa yhteydessä oikein tarkoittaa?
Ei vaan sormillaan (ja sen yhden kerran kielellään) näpertelee, hypeltelee, naputtelee, hipeltää ja tiluttaa. Taukoamatta. Se näyttää paljon dramaattisemmalta, kuin sitä on sanoin mahdollista kuvailla.
Tiluttaminen on soittamista tai ylipäätään jonkin äänen aiheuttamista.
Tiluttaminen ei viittaa ääneen, vaan nopeuteen. Eli kitaran tilutus = kitaran erittäin nopea sormettaminen. Joten siitä voi viedä eteenpäin stop-napin tiluttaminen = stop-napin erittäin nopea sormeilu. Mutta kuuluuhan siitä kynsien rapinasta muovia vasten pieni ääni, jos se sinut tekee iloiseksi.
Tiluttaminen viittaa siihen, kun soitetaan nopeasti niin, että kitarasta kuuluu tilulilu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupassa n. 30-vuotias nainen sattui kulkemaan samoilla hyllyillä samaan aikaan minun kanssani, ja pisti silmään, kun hän koko ajan koski ihan kaikkia tuotepakkauksia, ottamatta juuri mitään mukaansa. Koko ajan hipelsi ja näpelsi kaikkea, jäin ihan katsomaan kun näytti siltä, että hän olisi tehnyt niille tuotteille jotain vandalismia. Mutta ei. Muuten vain hipelsi kirjaimellisesti aivan kaikkea.
Tuo sama nainen on sittemmin tullut muuallakin vastaan, lähinnä busseissa, ja kaikkialla sama juttu. Hän on silminnähden mielenterveyspotilas, pukeutuu rääsyihin ja hiukset ovat todella surkealla limaluirulla. Ja aina, kaikkialla, taukoamatta, tilulilulilulilu. Kaikkea on pakko koko ajan tiluttaa. Käy oikeasti sääliksi, elämä ei voi olla helppoa tuollaisen taudin kanssa.
Kerran istuin bussissa suoraan hänen taakseen ja tuli ihan päänsärky siitä, kun 1 - 10 sekunnin välein nosti kätensä stop-napille ihan vain tiluttaakseen sitä. Ja toisen kerran erehdyin istumaan häntä vastapäätä kun en heti hoksannut, kuka siinä on. Hänellä oli mukanaan tyhjä limupullo, jonka hän koko ajan nosti ylös "juodakseen" siitä, ja kielellä tilulilu. Ei mitään vihaa häntä kohtaan, tietysti hänellä on oikeus käydä kaupassa ja matkustaa bussilla niin kuin kaikilla muillakin, mutta oli kyllä pakko vaihtaa pois maksamaltani paikalta jonnekin, missä en joudu koko 2 h matkan ajan näkemään sitä jatkuvaa, turhaa vemputtamista. Sama kuin kuuntelisi vesihanan tippuvan.
Siis kilkuttiko hän siellä kaupassakin purkkeja jollain metalliesineellä vai mitä tuo tilulilulilu tuossa yhteydessä oikein tarkoittaa?
Ei vaan sormillaan (ja sen yhden kerran kielellään) näpertelee, hypeltelee, naputtelee, hipeltää ja tiluttaa. Taukoamatta. Se näyttää paljon dramaattisemmalta, kuin sitä on sanoin mahdollista kuvailla.
Tiluttaminen on soittamista tai ylipäätään jonkin äänen aiheuttamista.
Jos soitat banjoa, niin sinun kätesi liikkuvat, ja banjosta lähtee ääntä. Kysymys kuuluu, tilutatko sinä banjoa, vai tiluttaako se banjo?
Jos vastaat, että sinä tilutat banjoa, niin mietipä uusiksi, viittaako tilutus ääneen vai liikkeeseen.
Minusta tilutus on liike, ja ääni taas on sen liikkeen aiheuttama lopputulos.
Vierailija kirjoitti:
Prismassa oli joku ulkomaalainen mies ostanut kärryn täyteen pelkkää grillimakkaraa. :'D
Ei näissä ole mitään ihmeellistä. Ostavat ravintoloihinsa, kuten monet aasialaisetkin. Joskus saa tarjouksesta edullisemmin kuin tukusta tai tarvitaan täydennystä.
Tuo on vain kiusaamista nauraa toisen mahdolliselle sosiaalisten tilanteiden pelolle. Todella ilkeästi kirjoitit tuon aloituksen, en usko että se oli tarkoituksesi, mutta ei ollut kiva lukea tekstiä, vaikka aihe on kiinnostava.
Tekevät laittomana alihankintana ilman hygieniapassia kaalisalaattia kebabpaikkaan. Vievät muovikasseissa kuppilaan "salaatin".