Lue keskustelun säännöt.
Omituisimmat kokemukset kauppareissuilla
Kävin tänään Prismassa ja huomasin, että yksi hyllystä ottamani maitopurkki vuosi. Löysin myyjän, jolle kerroin, että tämä maitopurkki vuotaa, kun en tietenkään halunnut viedä sitä takaisin hyllyyn, josta joku muu olisi sen ottanut.
Tuollainen tilannehan yleensä jatkuu niin, että myyjä ottaa tuotteen ja kiittää vaivannäöstä/pahoittelee tapahtunuttu ja vie tuotteen pois, mutta ei tänään. Myyjä tuijotti koko ajan järkyttyneenä maitopurkkia, eikä sanonut mitään. Ajattelin, että ymmärtääkö hän edes mitä sanoin, ja näytin, että tästä sinetistä tämä vuotaa, tämä on rikki. Myyjä tuijotti vieläkin järkyttynyt ilme kasvoillaan purkkia ja sitten tooooodella hitaasti ojensi kätensä kohti purkkia, aivan kuin ne laiskiaiset siinä lasten Zootropolis-elokuvassa. Hän otti purkin, katse koko ajan tiukasti siinä purkissa ja mutisi, että "no mä voin ottaa sen" ja jäi seisomaan siihen se purkki kädessä ja tuijotti edelleen järkyttyneenä sitä purkkia.
Tuo oli todella hämmentävää, koskaan ei ole vielä käynyt noin. Luultavasti hän kärsi sosiaaliste tilanteiden pelosta, ainakin käytös viittasi siihen, mutta onkohan silloin kaupan ala hyvä idea työpaikaksi? Meni ainakin loppu kauppareissu naureskellen, koska tuo oli oikeasti aika koomista ja se myyjän ilme, en saa sitä pois päästäni.
Mikä on oudointa, mitä teille on sattunut kauppareissuilla?
Kommentit (1611)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikin hassua tapausta: minulla oli isot ostokset ennen jotain pyhää ja ostoskärry oli aika täynnä ja jonot kassoilla olivat pitkät. Kun tuli minun vuoroni alkaa laittaa ostoksia hihnalle niin takanani olleen tuntemattoman pariskunnan mies alkoi nostelemaan minun ostoksiani kärrystäni hihnalle ilman että olin pyytänyt mitään apua tai muutenkaan puhunut mitään. Aloin vain hämmentyneenä sanomaan hänelle, että älä koske niihin. Ne on mun ostoksia! Pariskunnan nainenkin vain katseli touhua kommentoimatta mitään.
Toisella kertaa olin nuorena tyttönä ostamassa työmatkalla töihin eväitä: jonkun sämpylän, jogurtin ja banaanin, niin joku maistissa ollut 50-kymppinen nainen alkoi kassajonossa kovaa kommentoimaan ja vihjailemaan kuinka hän tietää mihin tarkoitukseen tarvitsen banaania. Silloin nolotti enkä osannut sanoa mitään.
No, mieshän oli vain kohtelias ja halusi auttaa. Harvinaista kylläkin, mutta ei outoa.
Kohtelias voi olla, mutta silti pitää kysyä lupa, saako toisen ostoksiin koskea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikin hassua tapausta: minulla oli isot ostokset ennen jotain pyhää ja ostoskärry oli aika täynnä ja jonot kassoilla olivat pitkät. Kun tuli minun vuoroni alkaa laittaa ostoksia hihnalle niin takanani olleen tuntemattoman pariskunnan mies alkoi nostelemaan minun ostoksiani kärrystäni hihnalle ilman että olin pyytänyt mitään apua tai muutenkaan puhunut mitään. Aloin vain hämmentyneenä sanomaan hänelle, että älä koske niihin. Ne on mun ostoksia! Pariskunnan nainenkin vain katseli touhua kommentoimatta mitään.
Toisella kertaa olin nuorena tyttönä ostamassa työmatkalla töihin eväitä: jonkun sämpylän, jogurtin ja banaanin, niin joku maistissa ollut 50-kymppinen nainen alkoi kassajonossa kovaa kommentoimaan ja vihjailemaan kuinka hän tietää mihin tarkoitukseen tarvitsen banaania. Silloin nolotti enkä osannut sanoa mitään.
No, mieshän oli vain kohtelias ja halusi auttaa. Harvinaista kylläkin, mutta ei outoa.
Kohtelias voi olla, mutta silti pitää kysyä lupa, saako toisen ostoksiin koskea.
Ennen maksua ne on kylläkin kaupan omaisuutta vielä siinä kassalinjallakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikin hassua tapausta: minulla oli isot ostokset ennen jotain pyhää ja ostoskärry oli aika täynnä ja jonot kassoilla olivat pitkät. Kun tuli minun vuoroni alkaa laittaa ostoksia hihnalle niin takanani olleen tuntemattoman pariskunnan mies alkoi nostelemaan minun ostoksiani kärrystäni hihnalle ilman että olin pyytänyt mitään apua tai muutenkaan puhunut mitään. Aloin vain hämmentyneenä sanomaan hänelle, että älä koske niihin. Ne on mun ostoksia! Pariskunnan nainenkin vain katseli touhua kommentoimatta mitään.
Toisella kertaa olin nuorena tyttönä ostamassa työmatkalla töihin eväitä: jonkun sämpylän, jogurtin ja banaanin, niin joku maistissa ollut 50-kymppinen nainen alkoi kassajonossa kovaa kommentoimaan ja vihjailemaan kuinka hän tietää mihin tarkoitukseen tarvitsen banaania. Silloin nolotti enkä osannut sanoa mitään.
No, mieshän oli vain kohtelias ja halusi auttaa. Harvinaista kylläkin, mutta ei outoa.
Kohtelias voi olla, mutta silti pitää kysyä lupa, saako toisen ostoksiin koskea.
Ennen maksua ne on kylläkin kaupan omaisuutta vielä siinä kassalinjallakin.
No sittenhän niihin voi koskea myyjä tai kauppias, ei toinen asiakas.
Asiakas oli saanut kohtauksen ja Kuollut sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seinäjoen Minimanissa olen useampaan kertaan nähnyt aasialasia nuoria miehiä ostamassa kärryn täydeltä keräkaalia. Mihin ihmeeseen niin paljon kaalta tarvitaan?
Kimchin tekoon.
Kimchi tehdään kiinankaalista ja chilistä. Ihan vinkkinä.
Juuei.
"Ingredients
Kimchi varieties are determined by the main vegetable ingredients and the mix of seasoning used to flavor the kimchi.
Vegetables
For many families, the pungent and often spicy meal is a source of pride and recalls the taste of a good home. Cabbages (napa cabbages, bomdong, headed cabbages) and radishes (Korean radishes, ponytail radishes, gegeol radishes, yeolmu radishes) are the most commonly used kimchi vegetables. Other kimchi vegetables include: aster, balloon flower roots, burdock roots, celery, chamnamul, cilantro, cress, crown daisy greens, cucumber, eggplant, garlic chives, garlic scapes, ginger, Korean angelica-tree shoots, Korean parsley, Korean wild chive, lotus roots, mustard greens, onions, perilla leaves, bamboo shoot, momordica charantia, pumpkins, radish greens, rapeseed leaves, scallions, seaweed, soybean sprouts, spinach, sugar beets, sweet potato vines, and tomatoes.
Seasonings
Brining salt (with a larger grain size compared to kitchen salt) is used mainly for initial salting of kimchi vegetables. Being minimally processed, it serves to help develop flavors in fermented foods. Cabbage is usually salted twice when making spicy kimchi.
Commonly used seasonings include gochugaru (chili powder), scallions, garlic, ginger, and jeotgal (salted seafood) Jeotgal can be replaced with raw seafood in colder Northern parts of the Korean peninsula. If used, milder saeu-jeot (salted shrimp) or jogi-jeot (salted croaker) is preferred and the amount of jeotgal is also reduced in Northern and Central regions. In Southern Korea, on the other hand, generous amount of stronger myeolchi-jeot (salted anchovies) and galchi-jeot (salted hairtail) is commonly used. Raw seafood or daegu-agami-jeot (salted cod gills) are used in the East coast areas.
Salt, scallions, garlic, fish sauce, and sugar are commonly added to flavor the kimchi."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin lomareissulla Virossa. Tarkoituksena oli ostaa juomavettä Tallinnasta ruokakaupasta ja jatkaa sitten matkaa eteenpäin.
Löysimmekin juomapulloja sellaisessa useamman pullon muovisetissä ja veimme sellaisen kassalle. Kassa nosteli vihaisena pullosettiä eikä suostunut myymään sitä.
Aikansa siinä touhotti eikä asiaan tullut selvyyttä. Lopulta veimme vesipullot pois ja lähdimme kaupasta.
Jäi vaivaamaan, mikä ihme oli ongelmana.
Osaako joku Viron matkaaja kertoa?
Oletan, että olivat pariskunta. Tulivat hedelmäosastolla ja nainen näytti jotain ja sanoi pelottavan painokkaasti, tässä on näitä mutta me ei osteta niitä! Mies vain tuijotti tuotetta hiljaa. Sitten siirtyivät eteenpäin.
Oli mielestäni kummallinen tilanne. Ei herättänyt hinkua parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vääriin autoihin istumisissa omalla kohdalla kävi kerran niin, että töissä oli venähtänyt våhän ajateltua pidempään ja tuli kiire alkoon ostamaan punkkupullo loppuillan kalsarikännäämistä varten. Kerkisin pitkäripaisen parkkipaikalle jotain 10 min ennen sulkemisaikaa, pysäköin ovea lähimpään parkkiruutuun ja ajattein vain, että hyvin kerkiää.
Ennen kuin olin kerinnyt edes sammuttaa autoani, niin oikean puoleinen takaovi aukeaa ja autoon istahtaa vähän nuukavierun näköinen tyyppi (ihan sisäsiistiltä se vaikutti, mutta vaatteet olivat nähneet parhaat päivänsä jotain 5 vuotta aiemmin) alkon kassi toisessa kädessä. Ensimmäisenä totean vihaisena, että mitä hattua - ulos ja heti - tyyppi alkaa jotain sönkkäämään ja tajuan nopeasti mistä todennäköisesti on kyse - totean vähän rauhallisemmin, että tämä ei ole mikään taksi ja jos menisit ulos niinkuin heti.
Tuolloin minulla oli Volvo S80 - käytettynä ostettu - ja se oli vielä aika yleinen taksina - ilmeisesti ko. hampuusi oli tilannut taksin alkon eteen päästäkeen kotiin tai ryyppyremmin vakipaikkaan. Ei sentään sitten piereskelly saati laskenut alleen, vaan poistui ihan kiltisti takapenkiltä ja sulki vielä ovenkin kohteliaasti. Välikohtaukseta huolimatta kerkisin itsekin vielä varmistamaan kalsarikännäilyillan nestetankkauksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikin hassua tapausta: minulla oli isot ostokset ennen jotain pyhää ja ostoskärry oli aika täynnä ja jonot kassoilla olivat pitkät. Kun tuli minun vuoroni alkaa laittaa ostoksia hihnalle niin takanani olleen tuntemattoman pariskunnan mies alkoi nostelemaan minun ostoksiani kärrystäni hihnalle ilman että olin pyytänyt mitään apua tai muutenkaan puhunut mitään. Aloin vain hämmentyneenä sanomaan hänelle, että älä koske niihin. Ne on mun ostoksia! Pariskunnan nainenkin vain katseli touhua kommentoimatta mitään.
Toisella kertaa olin nuorena tyttönä ostamassa työmatkalla töihin eväitä: jonkun sämpylän, jogurtin ja banaanin, niin joku maistissa ollut 50-kymppinen nainen alkoi kassajonossa kovaa kommentoimaan ja vihjailemaan kuinka hän tietää mihin tarkoitukseen tarvitsen banaania. Silloin nolotti enkä osannut sanoa mitään.
No, mieshän oli vain kohtelias ja halusi auttaa. Harvinaista kylläkin, mutta ei outoa.
Kohtelias voi olla, mutta silti pitää kysyä lupa, saako toisen ostoksiin koskea.
Ennen maksua ne on kylläkin kaupan omaisuutta vielä siinä kassalinjallakin.
jank jank
No sittenhän niihin voi koskea myyjä tai kauppias, ei toinen asiakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seisoin jonkun meikkihyllyn edessä katselemassa kun toinen asiakas näytti minulle jotain eyelineria "Onko tämä ripsiväri?". Sanoin että ei, se on eyeliner. Sitten hän kysyi että mikähän näistä olisi hyvä. Sanoin etten ole töissä täällä (ja vaatteistakin olisi tämän toki voinut päätellä). Nainen totesi tähän että tiedän, mutta sä näytät siltä että tiedät näistä.
Itselle ei ihan tulisi mieleen alkaa vaatia palvelua toiselta asiakkaalta.
Eihän tuo ollut mitään palvelun vaatimista, vaan hän esitti sinulle kysymyksen.
Menetkö kenkäosastolla kysymään toiselta asiakkaalta että kun sulla on kengät jalassa niin osaat varmaan neuvoa mitkä näistä olis mulle hyvät? Tai karkkihyllyllä että kun näytät siltä että syöt paljon karkkia niin mikähän tästä kannattaisi ostaa? xD xD
Tuohan on ihan eri asia.
"Mikähän olisi hyvä" on ihan normaalia keskustelua.
"Neuvopas, mikä tästä valikoimasta olisi minulle hyvä ja sopisi minulle parhaiten" on vähän töykeämpää ja huomionhakuisempaa keskustelua, kun vastatakseen kysymykseen pitäisi miettiä, miltä mikäkin näyttäisi kyseisellä henkilöllä. Mutta silti ihan keskustelua, eikä mitään palvelun vaatimista.
"Käypä hakemassa minulle tästä kenkämallista kokoa pienempi pari" olisi palvelun vaatimista.
Onko ihmisille aina tehnyt näin tiukkaa kommunikoida toisten kanssa, vai onko tämä jotain nykyajan hömpötystä?
Minäkään en kyllä ymmärrä näitä jotka kyselee toisilta asiakkailta myyjille kuuluvia asioita. Toisilla voi olla kiirekin selvitä sieltä kaupasta ulos ja sitten jotkut katsovat oikeudekseen tuhlata toisen aikaa kyselemällä joutavia, sellaisia jotka kuuluisi kaupan henkilökunnan työhön, josta he saavat palkkaa.
Mistähän tällainenkin ilmiö on peräisin, en törmännyt tähän 80-luvulla milloinkaan, vähitellen alkoi 90-luvulla esiintyä tällaista.
Joo ihan samaa mieltä. Eri asia kysyä jotain nopeaa vaikka että voitko ojentaa tuon kun en ylety kun odottaa että joku alkaa vaikka lukemaan tuoteselostetta tmv aikaavievää. Myyjät saa noista hommista palkkaa.
niin justiisa, hyvin uskottavaa
sama akka vaan jankuttaa ja jankuttaa ja jankuttaa ja jankuttaaa........................
jumalaare vihaks pistää
tulla nyt mulle puhumahan !!!!!""""""""""¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤%%%%%%%%%kele
Yleensä palvelua toiselta asiakkaalta vaativa on suuria ikäluokkia tai lähellä sitä, ja itse vielä sattumalta olen 70-luvun puolivälissä syntynyt, onkohan tässä tuon "70-luvun äidit" juttuketjun asetelma, että meidän pitää palvella heitä asiakkaana kaupassakin :P Vai komenteleeko ne nuorempiakin?
Täh?
Vierailija kirjoitti:
Prismassa oli joku ulkomaalainen mies ostanut kärryn täyteen pelkkää grillimakkaraa. :'D
Varmaan menossa grillaamaan makkaraa jollekin kerholle, pihatalkoisiin tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stockan Herkussa olin hedelmäosastolla ostoksilla kärryt aivan hedelmälaarien vieressä. Pulska setämies tuli naama punaisena kassoilta päin punnitsemaan hedelmäpussiaan. Tokaisi minulle että 'mene v**tuun siitä' ja jatkoi matkaansa. Ilmeisesti olisi pitänyt väistää häntä hyppäämällä kärryjen kanssa lähimpään hedelmäkaukaloon. Hyvinkäyttäytyvänä naisihmisenä kyllä hämmästyin moista urpoilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seisoin jonkun meikkihyllyn edessä katselemassa kun toinen asiakas näytti minulle jotain eyelineria "Onko tämä ripsiväri?". Sanoin että ei, se on eyeliner. Sitten hän kysyi että mikähän näistä olisi hyvä. Sanoin etten ole töissä täällä (ja vaatteistakin olisi tämän toki voinut päätellä). Nainen totesi tähän että tiedän, mutta sä näytät siltä että tiedät näistä.
Itselle ei ihan tulisi mieleen alkaa vaatia palvelua toiselta asiakkaalta.
Eihän tuo ollut mitään palvelun vaatimista, vaan hän esitti sinulle kysymyksen.
Menetkö kenkäosastolla kysymään toiselta asiakkaalta että kun sulla on kengät jalassa niin osaat varmaan neuvoa mitkä näistä olis mulle hyvät? Tai karkkihyllyllä että kun näytät siltä että syöt paljon karkkia niin mikähän tästä kannattaisi ostaa? xD xD
Tuohan on ihan eri asia.
"Mikähän olisi hyvä" on ihan normaalia keskustelua.
"Neuvopas, mikä tästä valikoimasta olisi minulle hyvä ja sopisi minulle parhaiten" on vähän töykeämpää ja huomionhakuisempaa keskustelua, kun vastatakseen kysymykseen pitäisi miettiä, miltä mikäkin näyttäisi kyseisellä henkilöllä. Mutta silti ihan keskustelua, eikä mitään palvelun vaatimista.
"Käypä hakemassa minulle tästä kenkämallista kokoa pienempi pari" olisi palvelun vaatimista.
Onko ihmisille aina tehnyt näin tiukkaa kommunikoida toisten kanssa, vai onko tämä jotain nykyajan hömpötystä?
Minäkään en kyllä ymmärrä näitä jotka kyselee toisilta asiakkailta myyjille kuuluvia asioita. Toisilla voi olla kiirekin selvitä sieltä kaupasta ulos ja sitten jotkut katsovat oikeudekseen tuhlata toisen aikaa kyselemällä joutavia, sellaisia jotka kuuluisi kaupan henkilökunnan työhön, josta he saavat palkkaa.
Mistähän tällainenkin ilmiö on peräisin, en törmännyt tähän 80-luvulla milloinkaan, vähitellen alkoi 90-luvulla esiintyä tällaista.
Joo ihan samaa mieltä. Eri asia kysyä jotain nopeaa vaikka että voitko ojentaa tuon kun en ylety kun odottaa että joku alkaa vaikka lukemaan tuoteselostetta tmv aikaavievää. Myyjät saa noista hommista palkkaa.
niin justiisa, hyvin uskottavaa
sama akka vaan jankuttaa ja jankuttaa ja jankuttaa ja jankuttaaa........................
jumalaare vihaks pistää
tulla nyt mulle puhumahan !!!!!""""""""""¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤%%%%%%%%%kele
Yleensä palvelua toiselta asiakkaalta vaativa on suuria ikäluokkia tai lähellä sitä, ja itse vielä sattumalta olen 70-luvun puolivälissä syntynyt, onkohan tässä tuon "70-luvun äidit" juttuketjun asetelma, että meidän pitää palvella heitä asiakkaana kaupassakin :P Vai komenteleeko ne nuorempiakin?
Tässä muuten vaativan rouvan ikä täsmäisi, ja itse olen syntynyt 70-luvun loppupuolella. En kyllä yhtään ihmettelisi jos tämä olisi just tuollainen juttu. Enpä itse huomannut tuota. Ja varmaan komentelevat kaikkia nuorempia.
T. Tuo eka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin pienessä lähikaupassani kerran ilta-aikaan. Siellä oli jotenkin outo fiilis, porukat hipsuttelivat seinän vieriä eikä kukaan puhunut mitään. Sitten näin käytävällä ostoskärryn kumollaan, ostokset pitkin lattiaa. Mietin, että kenen se mahtaa olla ja pitäisikö se nostaa. Vähän matkan päässä oli myyjä seisoskelemassa ihan tikkujäykkänä muka järjestelemässä hyllyä mutta selkeästi tuntosarvet koholla.
Ajattelin että ei hemmetti, nyt äkkiä pois täältä. Kassalla kysyin myyjältä hiljaa, haluaako hän, että soitan hätäkeskukseen. Myyjä vastasi yhtä hiljaa, että on soitettu jo.
En tänä päivänäkään tiedä, mitä siellä oli tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Seinäjoen Minimanissa olen useampaan kertaan nähnyt aasialasia nuoria miehiä ostamassa kärryn täydeltä keräkaalia. Mihin ihmeeseen niin paljon kaalta tarvitaan?
Aasialaiset ovat usein ravintoloitisijoita. Eiköhän ne ravintolaan mene ruoanvalmistukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seinäjoen Minimanissa olen useampaan kertaan nähnyt aasialasia nuoria miehiä ostamassa kärryn täydeltä keräkaalia. Mihin ihmeeseen niin paljon kaalta tarvitaan?
Aasialaiset ovat usein ravintoloitisijoita. Eiköhän ne ravintolaan mene ruoanvalmistukseen.
Meinasin trollata tähän mutta en sitten viitsinyt.
Weird kirjoitti:
Se kun myyjän naama on ihan norsunvit**la.
Johtuu idariasiakkaista.
Vierailija kirjoitti:
Kävin pienessä lähikaupassani kerran ilta-aikaan. Siellä oli jotenkin outo fiilis, porukat hipsuttelivat seinän vieriä eikä kukaan puhunut mitään. Sitten näin käytävällä ostoskärryn kumollaan, ostokset pitkin lattiaa. Mietin, että kenen se mahtaa olla ja pitäisikö se nostaa. Vähän matkan päässä oli myyjä seisoskelemassa ihan tikkujäykkänä muka järjestelemässä hyllyä mutta selkeästi tuntosarvet koholla.
Ajattelin että ei hemmetti, nyt äkkiä pois täältä. Kassalla kysyin myyjältä hiljaa, haluaako hän, että soitan hätäkeskukseen. Myyjä vastasi yhtä hiljaa, että on soitettu jo.
En tänä päivänäkään tiedä, mitä siellä oli tapahtunut.
Poltergeist.
Kaupan katosta putosi loisteputki lattialle ja meni sirpaleiksi.
Epähuomiossa ottivat sen muovikassin.