Lue keskustelun säännöt.
Omituisimmat kokemukset kauppareissuilla
Kävin tänään Prismassa ja huomasin, että yksi hyllystä ottamani maitopurkki vuosi. Löysin myyjän, jolle kerroin, että tämä maitopurkki vuotaa, kun en tietenkään halunnut viedä sitä takaisin hyllyyn, josta joku muu olisi sen ottanut.
Tuollainen tilannehan yleensä jatkuu niin, että myyjä ottaa tuotteen ja kiittää vaivannäöstä/pahoittelee tapahtunuttu ja vie tuotteen pois, mutta ei tänään. Myyjä tuijotti koko ajan järkyttyneenä maitopurkkia, eikä sanonut mitään. Ajattelin, että ymmärtääkö hän edes mitä sanoin, ja näytin, että tästä sinetistä tämä vuotaa, tämä on rikki. Myyjä tuijotti vieläkin järkyttynyt ilme kasvoillaan purkkia ja sitten tooooodella hitaasti ojensi kätensä kohti purkkia, aivan kuin ne laiskiaiset siinä lasten Zootropolis-elokuvassa. Hän otti purkin, katse koko ajan tiukasti siinä purkissa ja mutisi, että "no mä voin ottaa sen" ja jäi seisomaan siihen se purkki kädessä ja tuijotti edelleen järkyttyneenä sitä purkkia.
Tuo oli todella hämmentävää, koskaan ei ole vielä käynyt noin. Luultavasti hän kärsi sosiaaliste tilanteiden pelosta, ainakin käytös viittasi siihen, mutta onkohan silloin kaupan ala hyvä idea työpaikaksi? Meni ainakin loppu kauppareissu naureskellen, koska tuo oli oikeasti aika koomista ja se myyjän ilme, en saa sitä pois päästäni.
Mikä on oudointa, mitä teille on sattunut kauppareissuilla?
Kommentit (1640)
Vierailija kirjoitti:
Minun outo kauppakokemukseni: piti pikaisesti kipaista kaupasta hakemassa tupakkaa ja taksi raksutti taksaansa kadulla. Kassalla oli häslinki menossa. Hyvin nuori amerikkalaispariskunta selvitteli jotain asiaa niin monisanaisesti ja perin pohjin kuin vain amerikkalainen osaa. Minä vuoroani odotellessa sitten jouduin kuulemaan ongelman laadun.
Poika oli ostanut kolme tuntia sitten kyseisestä kaupasta kolmioleivän ja syönyt sen hyvällä ruokahalulla. Hän oli myöhemmin huomannut pakkauksessa omasta mielestään vanhan päivämäärän. Minä en tiedä miten k.o. leipiin päivät merkitään, oliko se valmistus-, parasta ennen, vaiko viimeinen myyntipäivä.
Tyhjä kuori kädessään hän tivasi kaupalta kuittia ostoksestaan. Hänellä ei siis kuittia ollut. Syy, miksi hän halusi kuitin jälkikäteen oli tietysti se, että jos hän nyt sairastuu, joutuu kauppaliike mahtikorvauksiin!
Myymäläpäällikkö selvitti asiaa vallan mainiosti ja asiallisesti, mutta jankkaus sen kun jatkui. Kassahenkilö sitten myi minulle ostokseni ja sinne jäivät vielä selvittelemään asiaa minun poistuessani.
Ei tainnut poika tietää, että Suomessa ei saa päästä tienaamaan joillakin korvauksilla. Tämähän on siis ihan säädetty niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä omituinen kauppatarina sattui minulle ja miehelleni joskus 20 vuotta sitten. Olimme hevi-osastolla ostamassa mm. luumutomaatteja, jotka olivat tuotteina vielä uusia. Minä ajauduin vähän kauemmas, mieheni jäi punnitsemaan tomaatit. Mies ei huomannut minun erkaantuneen, vaan erehtyi luulemaan vieressään ollutta naista minuksi. Idiootti-ilme kasvoillaan hän oli kääntynyt naisen puoleen näyttäen etikettiä, josta oli peittänyt sormellaan tomaatti-sanan ja sanoi kovalla idioottiäänellä "Luumuja!"
Nainen oli katsonut miestä tonnin seteli -ilmeellä ja todennut "Kiva". Hän varmaan luuli miestäni pelottavaksi avohoitopotilaaksi. Kumma, ettei tarinaa löytynyt jo täältä.
Nauramme tälle edelleen muutaman kerran vuodessa.
Onko tää tonninseteli-ilme joku uus muotisanonta!!?
Vierailija kirjoitti:
Tulin ulos kaupasta ja iso mies moottoripyörän kanssa alkoi puhumaan Jeesuksesta ja ojensi minulle kirjan.
Päivää ennen synttäreitäni. Koin se oli sitten lahja Jumalalta mulle.
Kunpa mullekin tapahtuisi noin,, miksi Jumala välittää vaan tietyistä ihmisistä mutta toisista ei yhtään:(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä omituinen kauppatarina sattui minulle ja miehelleni joskus 20 vuotta sitten. Olimme hevi-osastolla ostamassa mm. luumutomaatteja, jotka olivat tuotteina vielä uusia. Minä ajauduin vähän kauemmas, mieheni jäi punnitsemaan tomaatit. Mies ei huomannut minun erkaantuneen, vaan erehtyi luulemaan vieressään ollutta naista minuksi. Idiootti-ilme kasvoillaan hän oli kääntynyt naisen puoleen näyttäen etikettiä, josta oli peittänyt sormellaan tomaatti-sanan ja sanoi kovalla idioottiäänellä "Luumuja!"
Nainen oli katsonut miestä tonnin seteli -ilmeellä ja todennut "Kiva". Hän varmaan luuli miestäni pelottavaksi avohoitopotilaaksi. Kumma, ettei tarinaa löytynyt jo täältä.
Nauramme tälle edelleen muutaman kerran vuodessa.
Onko tää tonninseteli-ilme joku uus muotisanonta!!?
Se on Kummelista.
lerppari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime keväänä alkuiltapäivästä kuljettelin ostoskärryjäni automarketin parkkihallia kohti, ohimennen sanoin hymyillen "ei kiitos" feissarille ja asettauduin hissiin. Hissiin tuli myös mies, joka nojaili hetkisen vastapäiseen seinään, katseli minua hetken kulmiensa alta ja sanoi sitten eissareista jotakin epäröivän ympäripyöreää, jota en enää muista. Juttelimme hissimatkan ajan ja vielä autohallissakin niitä näitä, seisoskelimme hetken hämmentyneenä, ja lopulta minä kurvasin nurkan taakse autoani kohti.
Kyllä muuten harmitti jälkeenpäin, kun ymmärsin, että kysymyksessä oli ainakin viiteentoista vuoteen ensimmäinen mies, joka on osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa minun kanssani juttelemiseen. Vielä enemmän harmitti, kun älysin, mitä olin puhunut: "No, työtäänhän nuo myyjät vain tekevät. Ei ole kivaa joutua sanomaan, että ei kiinnosta yhtään, mutta kai sisältään pitää osata kaivaa esille se kiero ihminen, jolla on kanttia kieltäytyä."
Sattuuko kukaan tuntemaan tuota juttuseuraa vailla ollutta miestä? Tuntomerkit: ihan tavallinen viisikymppinen suomalaismies. Juu, ei tunnisteta, ei. :(
Yritä puhua suomea, feissari ei ole mikään suomenkielen sana
Ohan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä omituinen kauppatarina sattui minulle ja miehelleni joskus 20 vuotta sitten. Olimme hevi-osastolla ostamassa mm. luumutomaatteja, jotka olivat tuotteina vielä uusia. Minä ajauduin vähän kauemmas, mieheni jäi punnitsemaan tomaatit. Mies ei huomannut minun erkaantuneen, vaan erehtyi luulemaan vieressään ollutta naista minuksi. Idiootti-ilme kasvoillaan hän oli kääntynyt naisen puoleen näyttäen etikettiä, josta oli peittänyt sormellaan tomaatti-sanan ja sanoi kovalla idioottiäänellä "Luumuja!"
Nainen oli katsonut miestä tonnin seteli -ilmeellä ja todennut "Kiva". Hän varmaan luuli miestäni pelottavaksi avohoitopotilaaksi. Kumma, ettei tarinaa löytynyt jo täältä.
Nauramme tälle edelleen muutaman kerran vuodessa.
Onko tää tonninseteli-ilme joku uus muotisanonta!!?
Se on Kummelista.
Ai hitsinpimpula, aina täällä oppii jotain uutta :D
Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Omituista on se, ettei ole tapahtunut mitään huomiota herättävän omituista! Ihan normaali kaupassa kävijä olen aina ollut. Aikoinaan tosin satuin samalle Veikkauksen pisteelle vanhemman pariskunnan kanssa, kun he pohtivat ääneen lottokuponkiinsa laitettavia numeroita. Herra kuului antavan aikansa omia ehdotuksia, kunnes Rouva totesi tomakasti, että "Laitetaas kuule lasten syntymäpäivien mukaan". Herra tuumas siihen jotain "Alahan luetella" -tapaista ja Rouva teki työtä käskettyä. Hauskinta tässä oli se, että "varastin" osan kuulemistani numeroista omaan lappuuni ja sain niillä neljä oikein. :D
Mitä? Isä ei muistanut lasten syntymäpäiviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ostin tuotteen Anttilasta ja portista pois astuessa hälytykset laukesivat. Kaikki katsoi minua päin ja joku mies sanoi jotain minua puolustavasti. Kiitokset tälle miehelle, ettei kaikki olijat ajatellut minua varkaaksi. Itse levittelin käsiäni siinä tilanteessa. Palasin kassalle selvittämään tilannetta ja kassaneiti repäisi sen viivakoodin kokonaan pois. Sitten pääsin jatkamaan matkaa.
Ostin joskus 90-luvulla jatkojohdon Anttilasta. Poistuessani liikkeestä portit hälyttivät. Vartija/myyjä tuli paikalle, vilkaisi ostostani ja sanoi, että nuo jatkojohdot aiheuttaa hälytyksiä.
Harmittelin asiaa, koska mun piti käydä vielä muutamassa kaupassa ja nyt sitten ne hälyttimet huutaisi joka paikassa. Vaan eipäs huutaneet. Vain siellä Anttilassa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tapana pukeutua vaaleisiin housuihin ja puseroihin kesäisin. Kun oli minun vuoroni kassalla, ja ostokseni alkoivat rullata hihnaa pitkin, edellinen asiakas, nuori äiti joutui sanomaan pikkupojalleen että "noi on tädin tavaroita, ei meidän", niin oli naurussa pitelemistä. Olen nimittäin mies!
Siis toinen teistä oletti sukupuolesi väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä S-markìetin kassatäti tai setä: Älä liimaa kiinni hinta-etikettiä kurkkuun skannatessasi sitä, jos olen tahallaan laittanut sen löysästi kiinni. Laitan hinta-etiketin aina löysästi koska poistan sen heti enenkuin laitan kurkun ostoskassiin. Sitä etikettiä on hemmetin vaikea irroittaa jos se on kokonaan tarrautunut kiinni ja kurkkua vaikea kuoria irti muovikuoresta jos etiketti on kiinni!
Hyvä urpo asiakas, osta kasviksille kestopussi, jossa on erikseen paikka hintalapulle tai liimaa se tarra käteesi. Ei kannata kassatyöntekijää moittia siitä, että sulla on tarraongelma.
Punnitustarran antaminen käsin kassalle ei onnistu missään suuressa myymälässä eikä varsinkaan korona-aikaan. En myöskään mitään haisevia kestokasseja ruopea kantamaan mukanani, ei ole tilaa niille koska olen mies eikä ole käsilaukkua.
Kai sulla auto on, jos kerran olet mies? Ei niitä kasseja siis kantaa tarvitse.
Jumbon Cittarissa jotkut n. 12-13v. pojat oli rakentaneet linnakkeen vessapaperipaketeista. Henkilökunta tuli just siinä paikalle, en jäänyt seuraamaan mitä tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
lerppari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime keväänä alkuiltapäivästä kuljettelin ostoskärryjäni automarketin parkkihallia kohti, ohimennen sanoin hymyillen "ei kiitos" feissarille ja asettauduin hissiin. Hissiin tuli myös mies, joka nojaili hetkisen vastapäiseen seinään, katseli minua hetken kulmiensa alta ja sanoi sitten eissareista jotakin epäröivän ympäripyöreää, jota en enää muista. Juttelimme hissimatkan ajan ja vielä autohallissakin niitä näitä, seisoskelimme hetken hämmentyneenä, ja lopulta minä kurvasin nurkan taakse autoani kohti.
Kyllä muuten harmitti jälkeenpäin, kun ymmärsin, että kysymyksessä oli ainakin viiteentoista vuoteen ensimmäinen mies, joka on osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa minun kanssani juttelemiseen. Vielä enemmän harmitti, kun älysin, mitä olin puhunut: "No, työtäänhän nuo myyjät vain tekevät. Ei ole kivaa joutua sanomaan, että ei kiinnosta yhtään, mutta kai sisältään pitää osata kaivaa esille se kiero ihminen, jolla on kanttia kieltäytyä."
Sattuuko kukaan tuntemaan tuota juttuseuraa vailla ollutta miestä? Tuntomerkit: ihan tavallinen viisikymppinen suomalaismies. Juu, ei tunnisteta, ei. :(
Yritä puhua suomea, feissari ei ole mikään suomenkielen sana
Ohan
Mutta "ohan" ei ole. :-D
Se, etten ikinä ollut tajunnut tai edes ajatellut, mistä sanoista HeVi-osasto tulee, vaikka tiesin, mitä se paikkaa kaupassa se tarkoittaa. Joskus vasta jokunen vuosi sitten koin ahaa-elämyksen juurikin tällä osastolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä omituinen kauppatarina sattui minulle ja miehelleni joskus 20 vuotta sitten. Olimme hevi-osastolla ostamassa mm. luumutomaatteja, jotka olivat tuotteina vielä uusia. Minä ajauduin vähän kauemmas, mieheni jäi punnitsemaan tomaatit. Mies ei huomannut minun erkaantuneen, vaan erehtyi luulemaan vieressään ollutta naista minuksi. Idiootti-ilme kasvoillaan hän oli kääntynyt naisen puoleen näyttäen etikettiä, josta oli peittänyt sormellaan tomaatti-sanan ja sanoi kovalla idioottiäänellä "Luumuja!"
Nainen oli katsonut miestä tonnin seteli -ilmeellä ja todennut "Kiva". Hän varmaan luuli miestäni pelottavaksi avohoitopotilaaksi. Kumma, ettei tarinaa löytynyt jo täältä.
Nauramme tälle edelleen muutaman kerran vuodessa.
Onko tää tonninseteli-ilme joku uus muotisanonta!!?
Se on Kummelista.
Eikä ollenkaan hauska "sketsi." se oli tonnin seteli :O tonnin seteli :O no v---u onpa hupaisaa!
Vierailija kirjoitti:
Auwjuw kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Skjsjs kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran lähikaupassa ihan siisitin näköinen nuorehko nainen (ehkä n. 25 - 32-v.) tuli hedelmäosastolla sanomaan minulle että jumalalla on minulle erikoistehtävä. Olen itse siis 40-vuotias nainen. Hämmästyneenä sain vain sanottua että jaahas, kiitos ilmoituksesta. Varmaan oli hänellä jotain mt-ongelmaa, mutta tämä on oudointa mitä mulle on kaupassa tapahtunut.
Voi tulispa joku uskova mullekin sanomaan noin, haluan löytää jeesuksen/Jumalan
Kysymys ei ole mt ongelmasta, ihmiset jotka ei usko Jumalaan on itsellään mt ongelmia, olet typerä yhtä typerä kuin muutkin jotka ei tajua ett raamatun ennustukset toteutuu niinkuin raamattu sanoo sen näkee jo maailmasta joka on tuhoutumassa ihmisten syntien tähden
Sulla ei ole varaa puhua typeryydestä.
Pitäiskö muka olla yhtä törkeä kuin muutkin ihmiset, ryypätä viikonloppuisin ja tapella
Itse uskon Jumalaan ja se ei oo typeryyttä, jos joku mulle niin sanoo niin tervemenoa helvettiin vain siellä ne tuskat ja kivut on minä tahdon ainakin pelastua ja päästä taivaaseen
Joo, semmosiahan ne kaikki muut kuin uskovat ovat. Ryyppäävät ja tappelevat vaan menemään päivät pitkät...
Sinä et muuten voi ketään toivottaa helvettiin, sinne joutuminen tai sen välttäminen on Jumalan ja yksilön välinen asia.
Aivan, ihminen, joka elää oikeassa suhtessa Jumalaan, ymmärtää myös tämän. Kukaan ihminen ei ole oikeutettu sanomaan kadotustuomiota toiselle.
Naapurillani oli kylässä 20v sukulaispoika, jolla oli asiaa kauppaan. Naapuri kysyi, että pääseekö mukanani. Otin mukaan. Minä maksoin ostokseni ja poika tuli perässäni ja ostos oli tupakka-aski. Pojalla ei ollut henkkareita, joten hänelle ei myyty. Kysyin kassalta, että myykö mulle. Tietenkin, oli vastaus. Poika antoi mulle rahan, jonka annoin kassalle. Kassa antoi vaihtorahat, jotka annoin tupakka-askin kera pojalle. Kaikki tämä tapahtui Prisman kassan silmien alla eli oli selvää, että välitin tupakat. Meniköhän tuo ihan lain hengen mukaan?
Toisesta viestistä tuli mieleen pikkukauppa Krunikassa, jossa oli yleensä henkilökuntaa enemmän kuin asiakkaita. Henkilökunnan mielestä hyvää palvelua oli se, että oltiin selvillä asiakkaiden asioista ja kyseltiin kuulumisia niiden pohjalta: mitenkäs se herran kihti jaksaa, olikos kiva Thaimaan reissu, miten opinnot sujuvat jne. Miehen kanssa naureskeltiin, että varmaan kohta kassa kysyy, että "onkos rouva raskaana, kun ei ole vähään aikaan ostanut terveyssiteitä"
Olin L-kaupassa hevi-osastolla, kun siihen tuli 2 irakilaista "miestä". Kumpikin niistä kosketteli ja puristeli hedelmiä ja juurekisa ja pisti ne naamaansa kiinni ja haistelivat niitä, ja laittoivat ne takaisin koreihin. Meinasin oksentaa ja sanoin siitä myyjälle. EN ostanut enkä osta ainoatakaan hedelmää/juuresta siitä kaupasta. Jotain rajaa noidenkin käyttäytymiseen. Missään savimajoissa täällä eletä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko myyjä vai hyllyttäjä? Hyllyttäjät on siellä yleensä vuokrafirman kautta (kumminkin kaupan puvussa), joten ehkä sattui sellainen, jolla oli ensimmäinen päivä menossa eikä oikein tiennyt mitä tehdä. Mutta muuten hieman huvittava tilanne.
Mistä tämän eron mahtaa huomata? En kyllä tiedä, saattoi kyllä olla vaan hyllyttäjäkin, jotenkin olen ajatellut, että kaupan puvuissa olevat ovat kaupassa töissä, ei ole tullut mieleen että voi olla jostain muualta silti. Ihan mahdollista että oli ensimmäinen päivä ja hämmentyi, mutta oli se kyllä aika koominen tilanne. Toivottavasti hänelle ei jälkikäteen tullut mitään valtavaa häpeää tmv.
Ap
Tai ujo tettiläinen yläkoululainen?
Se Kummelin Tonnin seteli- ilme löytyy videona ja kuvina.
Eräs seurue, , mies, lapsi , ja nainen, jossa rouvalla iso musta hame kulkivat edelläni kaupassa. Ostöskärryt täynnä. Jokin kopsahti lattialle. Rouvalta putosi lihaliemikuutio paketti hameesta, pieni ja edullinen ylimäärääräinen.